Poimintoja Pankki- ja Arvopaperilautakunnan ratkaisusuosituksista
Törkeä huolimattomuus PIN-koodien säilyttämisessä, lomakko anastettu
PKL 125/15, Törkeä huolimattomuus PIN-koodien säilyttämisessä. Maksukorttien oikeudeton käyttö. Kortinhaltijan törkeä huolimattomuus.
Asiakkaan lompakko anastettiin hänen ollessaan ulkomaanmatkalla. Oikeudettomia nostoja oli tehty kahdella lompakossa olleella maksukortilla. Ensimmäistä korttia asiakas oli viimeisen kerran käyttänyt anastusta edeltävänä päivänä Suomessa, toista korttia muutamaa kuukautta aiemmin Suomessa. Asiakkaan mukaan pin-koodit oli mahdollisesti voitu selvittää pelkkien maksukorttien ja hänen henkilötunnuksensa avulla.
Pankkilautakunta totesi, ettei maksukortin tunnuslukua ole mahdollista saada selville kortin ja kortinhaltijan henkilötunnuksen perusteella. Lautakunnan tiedossa ei myöskään ole tapausta, jossa kortin tunnusluku olisi saatu tietoon kortin sirusta tai magneettinauhasta, taikka onnistuttu ohittamaan tunnusluvun näppäily maksupäätteelle tai nostoautomaatille. Maksukorteilta oli tehty oikeudettomia nostoja pian lompakon anastuksen jälkeen. Pankkilautakunnan mukaan oli poissuljettua, että korttien tunnusluvut olisivat päätyneet kortteja oikeudetta käyttäneen tietoon asiakkaan käyttäessä itse maksukorttejaan. Edellä mainittujen seikkojen vuoksi lautakunta katsoi, että korttien tunnuslukujen on täytynyt olla tunnistettavassa, kortteihin yhdistettävässä muodossa ja päätyä anastajan tietoon lompakon anastuksen yhteydessä. Olosuhteet huomioon ottaen Pankkilautakunta katsoi asiakkaan menettelyn osoittavan maksupalvelulaissa tarkoitettua törkeää huolimattomuutta tunnuslukujen säilyttämisen suhteen. Hyvitystä ei suositettu.
Törkeä huolimattomuus PIN-koodien säilyttämisessä, maksukortti kadonnut
PKL 141/15, PIN-koodin säilyttäminen, Maksukortin oikeudeton käyttö. Kortinhaltijan törkeä huolimattomuus.
Asiakas oli töissä ollessaan havainnut maksukorttinsa kadonneen. Hän oletti kortin olevan kodissaan eikä sen vuoksi sulkenut korttia välittömästi katoamisen havaittuaan. Kun maksukortti ei työpäivän jälkeen löytynyt kodista, asiakas soitti välittömästi sulkupalveluun. Korttia oli viimeisen kerran käytetty noin kymmenen vuorokautta ennen oikeudettomia nostoja, joista ensimmäiset olivat tapahtuneet aamuyöllä ja viimeiset hieman ennen kortin sulkuilmoituksen tekemistä seuraavana iltapäivänä. Nostot oli hyväksytty korttiin liittyvällä tunnusluvulla.
Pankkilautakunta totesi, että vastuu kortin ja sen tunnusluvun säilyttämisestä on viimekädessä kortinhaltijalla, sillä vain kortinhaltija voi vaikuttaa siihen, miten ja missä olosuhteissa hän korttiaan ja sen tunnuslukua säilyttää ja käyttää. Kortinhaltijan huolellisuuden arvioimiseksi tarvitaan selvitystä siitä, missä olosuhteissa ja millä tavoin korttia ja tunnuslukua on säilytetty ja miten ne ovat päätyneet ulkopuolisten tietoon. Koska asiakas ei itse ollut käyttänyt korttiaan useaan vuorokauteen ennen oikeudettomia nostoja, Pankkilautakunta katsoi todennäköiseksi, että kortin tunnusluku oli ollut tunnistettavassa ja korttiin yhdistettävässä muodossa ja päätynyt anastajan tietoon kortin anastuksen yhteydessä. Pankkilautakunta katsoi asiakkaan menettelyn tunnusluvun säilyttämisen suhteen osoittavan maksupalvelulaissa tarkoitettua törkeää huolimattomuutta. Hyvitystä ei suositettu.
PIN-koodin kertominen ulkopuoliselle
PKL 107/15, PIN-koodin kertominen ulkopuoliselle. Maksukortin oikeudeton käyttö. Kortinhaltijan törkeä huolimattomuus.
Asiakas oli päästänyt kotiinsa kaksi naista, jotka olivat esittäytyneet haastattelua tekeviksi terveydenhuoltoalan opiskelijoiksi. Naisten lähdettyä asunnosta asiakkaalle oli soittanut henkilö joka ilmoitti olevansa pankin työntekijä ja kertoi, että asiakkaan maksukortti on anastettu. Soittaja pyysi kortin sulkemiseksi maksukortin PIN-koodia, jonka asiakas lopulta antoikin puhelinkeskustelun aikana. Sen jälkeen kortilla oli tehty oikeudettomia nostoja nostoautomaatilla.
Pankkilautakunta totesi pankkien korostavan asiakasviestinnässään, ettei maksukortin tunnuslukua tule kertoa kenellekään eivätkä poliisi tai pankki sitä koskaan kysy. Lautakunnan mukaan on jo yleisen elämänkokemuksen valossa selvää, että tunnusluku on henkilökohtainen eikä sitä tule kertoa kenellekään. Ottaen huomioon olosuhteet ja puhelinsoittoa edeltäneet tapahtumat Pankkilautakunta katsoi tunnusluvun kertomisen puhelimessa osoittavan erittäin vakavaa varomattomuutta. Asiakkaan toiminta poikkesi olennaisesti siitä, mitä huolelliselta kortinhaltijalta vaaditaan. Näin ollen asiakkaan toiminnan katsottiin osoittavan maksupalvelulaissa tarkoitettua törkeää huolimattomuutta. Hyvitystä ei suositettu.
Verkkopalvelutunnusten oikeudeton käyttö
PKL 135/15, Verkkopalvelutunnusten oikeudeton käyttö, verkkopalvelutunnusten haltijan törkeä huolimattomuus.
A oli kutsunut kotiinsa hänelle tuntemattoman naisen teksti-tv:n chat-palstalle jättämänsä seuranhakuilmoituksen kautta. A:n ovelle ilmestyikin yllättäen kolme naista, jotka hän päästi sisään asuntoonsa illanviettoon. A:n ollessa parvekkeella yhden naisista kanssa, kaksi muuta oli salaa kuvannut hänen verkkopankkitunnuksensa. Naiset olivat myös onnistuneet vaihtamaan A:n verkkopankkipalveluun liitetyn lisävahvistuksen puhelinnumeron A:n puhelimella. Sen jälkeen tileiltä oli tehty useita oikeudettomia nostoja. Sulkuilmoituksen A oli tehnyt noin kahden vuorokauden kuluttua oikeudettomista nostoista.
Pankkilautakunta totesi, että ympäröivät olosuhteet ovat olennaisessa osassa arvioitaessa sitä, mitä verkkopankkitunnusten huolellinen säilyttäminen missäkin tilanteessa edellyttää. Verkkopalvelutunnusten säilyttäminen lukitussa kodissa yleisten ehtojen mukaisesti erillään toisistaan tunnistamattomaan muotoon kirjattuna ei lähtökohtaisesti osoita asiakkaan huolimattomuutta. Lautakunta totesi, että jo yleisen elämänkokemuksen perusteella voi katsoa, että entuudestaan tuntemattomien ihmisten kutsuminen asuntoon aiheuttaa jonkinlaisen riskin mm. kodissa säilytetyn omaisuuden suhteen, ja näin ollen osoittaa kotiinsa päästäjältä jonkinasteisen tietoisen riskin ottamista. Lautakunta katsoi, että olosuhteiden perusteella A:n olisi tullut kiinnittää erityistä huomiota vieraiden liikkeisiin omassa kodissaan. Arvioidessaan huolimattomuuden astetta Pankkilautakunta otti huomioon mm. A:n tavan säilyttää verkkopankkitunnuksiaan sekä sen, että kaksi naisista oli voinut tunnin ajan toimia A:n asunnossa valvonnatta. Lautakunta katsoi, että A:n olisi näissä olosuhteissa tullut mieltää riski tunnustensa päätymisestä sivullisen tietoon. Huolellinen tunnusten haltija olisi naisten äkillisesti poistuttua viipymättä tarkistanut sekä verkkopalvelutunnusten tallella olon että sen, ettei niitä ole käytetty. A:n menettelyn katsottiin osoittavan sellaista erittäin vakavaa varomattomuutta, jota maksupalvelulain mukaisella törkeällä huolimattomuudella tarkoitetaan. Hyvitystä ei suositettu.
Maksukortin oikeudeton käyttö ryöstötilanteen jälkeen
PKL 109/15, Maksukortin oikeudeton käyttö ryöstötilanteen jälkeen. Huolimattomuuden arvioiminen.
A oli ulkomaanmatkallaan ottanut aamuyöllä kyydin epäviralliselta taksilta. Hän oli ennen kyytiin nousemista nostanut automaatilta kahdella nostolla rahaa kyydin maksamista varten. Matkalla kyydin hinnasta tuli riitaa, jolloin A nousi pois kyydistä kävelläkseen loppumatkan. Kävellessään hotellille A joutui ryöstetyksi, jonka jälkeen hänen maksukortillaan oli tehty useita oikeudettomia nostoja. A:n saavuttua perille hotellin aulapalveluun kutsuttiin välittömästi poliiseja, jotka haastattelivat shokissa olevaa A:ta. Paikallinen poliisi ei ollut päästänyt A:ta huoneeseensa tekemään sulkuilmoitusta, minkä vuoksi A:n soitto pankin sulkupalveluun oli viivästynyt noin puolella tunnilla.
Pankkilautakunta katsoi, että A oli toiminut huolimattomasti tunnusluvun käyttämisen suhteen. Ympäröivissä olosuhteissa A:n olisi tullut kiinnittää erityistä huomiota tunnusluvun suojaamiseen tuntemattomien henkilöiden katseilta. Nostot olisi tullut jättää tekemättä, jos A ei tilanteessa ollut voinut varmistua turvallisesta tunnusluvun käytöstä. A:n menettely sulkuilmoituksen tekemisen suhteen oli Pankkilautakunnan mukaan tilanteessa ymmärrettävää. Sulkuilmoituksen viivästyminen noin puolella tunnilla paikallisen poliisin menettelyn ja ryöstön jälkeisen shokkitilan vuoksi osoitti Pankkilautakunnan mukaan ainoastaan lievää huolimattomuutta. Kortin säilyttämisen suhteen A:n katsottiin toimineen huolellisesti, sillä hän ei ryöstön uhriksi joutuessaan olisi voinut kohtuullisin toimin vaikuttaa korttinsa päätymiseen sivullisen haltuun. A:n menettelyn katsottiin kokonaisuudessaan osoittavan vakavaa varomattomuutta, mutta ei kuitenkaan selvästi piittaamatonta suhtautumista kortin ja sen tunnusluvun hallintaan ja käyttöön liittyviin turvallisuusriskeihin. Näin ollen Pankkilautakunta katsoi, ettei A:n menettely kokonaisuudessa osoittanut maksupalvelulaissa tarkoitettua törkeää huolimattomuutta. Pankkilautakunta suositti, että pankki ottaa vastatakseen vahingosta siltä osin kuin se ylittää 150 euroa.
Oliko rahaston sijoituspolitiikka vastannut rahaston säännöissä määriteltyä ja antoiko palveluntarjoaja asiakkaalle riittävät tiedot rahastosta?
APL 3/16, Oliko rahaston sijoituspolitiikka vastannut rahaston säännöissä määriteltyä? Antoiko palveluntarjoaja asiakkaalle riittävät tiedot rahastosta?
A oli palveluntarjoajalta saamansa sähköpostin johdosta kiinnostunut rahastosta, jonka kautta pystyi sijoittamaan listautumattomiin yrityksiin. A:n saamien esitteiden mukaan rahaston tavoitteena oli sijoittaa 80 %:ia varoistaan pääomarahastoihin, mutta tuotu myös esiin, että rahasto voisi tarvittaessa sijoittaa 10 %:ia korkosijoituksiin ja 20 %:ia likvideihin kohteisiin. Sijoitusajaksi oli suositeltu yli viittä vuotta. Tutustuttuaan rahaston esitteisiin A oli tehnyt rahastoon merkinnän. Rahaston puolivuotiskatsauksen mukaan rahaston varoista n. 27 % oli sijoitettuna pääomarahastoihin, n. 13 % korkorahastoihin ja käteisenä oli n. 40 %. A vaati rahojaan takaisin, koska rahaston sijoituspolitiikka ei ollut vastannut luvattua. Palveluntarjoajan mukaan esitteestä ilmenivät vain rahaston tavoitteet. Syynä poikkeamaan olivat rahaston nuori ikä sekä se, ettei sopivia sijoituskohteita ollut tarjolla. Osa rahoista oli tarkoitettu sijoitettaviksi pääomarahastoihin, mitä ei ollut vielä ehditty toteuttaa. Palveluntarjoaja oli reklamaation jälkeen tarjonnut A:lle mahdollisuutta lunastaa rahasto-osuutensa ilman kuluja sekä tehdä varojen palautumisen jälkeen erillinen korvausvaatimus yhtiölle.
Arvopaperilautakunta totesi, että ottaen huomioon rahaston nuoren iän ja suositellun vähintään viiden vuoden sijoitusajan sekä tavoitteena ilmoitetut sijoitusrajat, voitiin vielä puolen vuoden kohdalla todeta rahaston olevan rakennusvaiheessa. Aineistossa mainittujen hajautusprosenttien yhteydessä ei ollut tuotu esiin sitä, että niihin laskettiin myös kyseiseen sijoituskohteeseen varatut, muttei vielä tosiasiallisesti sijoitetut varat. Se, ettei rahasto aina sijoittanut varojaan viipymättä kohderahastoihin, minkä vuoksi hajautus saattoi ajoittain etenkin rahaston alkuvaiheessa olla huomattavan käteispainoinen, oli lautakunnan käsityksen mukaan seikka, joka olisi tullut tuoda selkeästi ilmi tuotteen markkinoinnissa. Tuotteesta annettujen tietojen perusteella A:lle oli perustellusti voinut syntyä käsitys, jonka mukaan ilmoitetut prosentit eivät olleet laskennallisia, vaan vastasivat kulloinkin rahaston salkun todellista sisältöä. Lautakunta katsoi, että jättämällä lunastamatta sijoituksensa yhtiön tarjottua mahdollisuutta siihen A oli tehnyt uuden sijoituspäätöksen tietoisena rahaston ominaisuuksista. Sen vuoksi A vastasi itse tämän ajankohdan jälkeisestä tuotteen arvonkehityksestä. Tätä ajankohtaa edeltävin osin lautakunta piti uskottavana, ettei A olisi sijoittanut rahastoon, jos olisi saanut siitä asianmukaiset tiedot. Lautakunta suositti palveluntarjoajaa korvaamaan A:lle rahastoon sijoitetun pääoman ja sillä A:lle merkittyjen rahasto-osuuksien arvon välisen erotuksen yhtiön tarjoamana lunastuspäivänä viivästyskorkoineen.