Haku

Täysi-ikäisen edunvalvonta ja pankki-, vakuutus- ja sijoitusasioiden hoito

1. Aluksi

Tämä opas on suunnattu täysi-ikäisen henkilön edunvalvontaan ja edunvalvontavaltuutukseen liittyvistä kysymyksistä kiinnostuneille. Vahvistettujen edunvalvontavaltuutusten ja edunvalvonnan määrät kasvavat väestön ikääntymisen myötä. Edunvalvontavaltuutuksen ja edunvalvonnan keskeisenä sisältönä on huolehtia valtuuttajan tai edunvalvottavan taloudellisista asioista. Näiden hoitamisessa ovat keskeisiä nimenomaan pankki-, sijoitus- ja vakuutusasiat, joihin liittyviin erityiskysymyksiin tässä oppaassa keskitytään. Opasta laadittaessa on seurattu ajantasaista lainsäädäntöä ja holhousviranomaisena toimivan Digi- ja väestötietoviraston ohjeistusta toukokuuhun 2022 saakka.

Edunvalvontavaltuutus ja holhousviranomaisen eli Digi- ja väestötietoviraston (jäljempänä DVV) tai tuomioistuimen määräämä edunvalvonta ovat kaksi eri järjestelyä. Edunvalvontavaltuutus on edunvalvontaa joustavampi tapa järjestää omien asioiden hoitaminen silloin, kun ei enää itse pysty pitämään asioista huolta. Laatimalla edunvalvontavaltuutuksen hyvissä ajoin pystyt itse vaikuttamaan siihen, kuka asioitasi hoitaa ja miten niitä hoidetaan sitten, kun et enää itse kykene siihen esimerkiksi heikentyneen terveydentilan vuoksi.

Sen sijaan, kun DVV tai tuomioistuin määrää edunvalvojan, tämä voi lähtökohtaisesti päättää päämiehen asioiden järjestämisestä laissa määritellyllä tavalla. DVV:n tai tuomioistuimen määräämästä edunvalvonnasta puuttuu edunvalvontavaltuutuksen kaltainen, erilaiset yksittäistapaukset huomioon ottava joustavuus.

Edunvalvonnan lisäksi oppaassa käydään läpi erilaisia kevyempiä vaihtoehtoja toisen puolesta asiointiin pankki-, sijoitus- ja vakuutusasioissa. Tieto erilaisista vaihtoehdoista voi olla tarpeen esimerkiksi läheisen henkilön loukkaantuessa, sairastuessa tai ikääntyessä niin, ettei hän enää kykene hoitamaan omia talousasioitaan. Tietoa oppaasta voi myös hakea henkilö, joka haluaa itse varautua oman terveydentilansa heikentymiseen. Tässä oppaassa ei käsitellä alaikäisten tai poissaolevien henkilöiden edunvalvontaan liittyviä kysymyksiä.

Yksityiskohtaisia ohjeita ja yleistä tietoa edunvalvontaan ja edunvalvontavaltuutukseen liittyen löytyy Suomi.fi-verkkopalvelun Edunvalvonta tai edunvalvontavaltuutus -oppaasta sekä DVV:n sivuilta.

Opas on laadittu työryhmässä, jossa FINEssä ovat olleet mukana: Katri Matikainen, Sasu Heino, Vesa Sainio ja Elli Reunanen.

Article line divider

2. Milloin täysi-ikäisen edunvalvonta on tarpeen?

Täysi-ikäisen asioiden hoitaminen jonkun muun kuin hänen itsensä toimesta voi tulla ajankohtaiseksi, jos oma toimintakyky heikkenee tai jopa kokonaan loppuu. Edunvalvojan määrääminen on viimesijainen keino järjestää apua tarvitsevan asioiden hoitaminen silloin, kun hän on sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi kykenemätön valvomaan etuaan tai huolehtimaan itseään tai varallisuuttaan koskevista asioista, eivätkä ne tule asianmukaisesti hoidetuiksi muulla tavoin.

Periaatteena on, että täysi-ikäisen asioiden hoito jonkun muun kuin hänen itsensä toimesta järjestetään lievintä mahdollista keinoa käyttäen. Edunvalvontavaltuutus on yksi näistä lievemmistä keinoista ja se voidaan vahvistaa pelkästään sillä perusteella, että valtuuttajan terveydentila on heikentynyt, ehkä vain tilapäisesti, niin, että hän ei itse kykene hoitamaan taloudellisia asioitaan.

Oikeustoimikelpoisuus ja oikeustoimi

Oikeustoimikelpoisuus ja oikeustoimi ovat edunvalvonta-asioissa hyvin keskeisiä termejä. Oikeustoimikelpoisuus eli täysivaltaisuus tarkoittaa, että ihminen on kelpaava tekemään oikeustoimia eli oikeudellisia tahdonilmaisuja. Oikeustoimia ovat mm. tavaran tai palvelun kauppa, vakuutussopimuksen tekeminen tai tavaran lainaaminen. Täysivaltaisella ihmisellä on riittävä ymmärryskyky perustaa, muuttaa tai kumota henkilön omaa etua toteuttavia oikeuksia tai velvollisuuksia.

Täysivaltaisia ovat täysi-ikäiset ihmiset, joiden toimintakelpoisuutta ei ole tuomioistuimen päätöksellä rajoitettu esimerkiksi edunvalvojamääräyksen yhteydessä. Ihmisestä tulee yleensä täysivaltainen hänen täyttäessään 18 vuotta. Ymmärryskyvyn puute voi kuitenkin johtaa siihen, ettei henkilöä pidetä oikeustoimikelpoisena. Jos henkilö ei tosiasiassa ole oikeustoimikelpoinen eikä hänen asioitaan pystytä muulla tavoin hoitamaan asianmukaisesti, hänelle tulisi järjestää laillinen edustaja. Käytännössä tähän on kaksi vaihtoehtoa: DVV tai tuomioistuin voi määrätä henkilölle edunvalvojan tai henkilön itse aiemmin laatima edunvalvontavaltuutus voidaan vahvistaa.

Silloin kun henkilö ei ole lainkaan oikeustoimikelpoinen, hänet voidaan tuomioistuimen päätöksellä julistaa vajaavaltaiseksi. Vajaavaltaisella ei ole lähtökohtaisesti oikeutta tehdä sitovasti oikeustoimia, lukuun ottamatta eräitä tavanomaisina ja vähäisinä pidettäviä oikeustoimia, kuten päivittäistavaroiden ostamista tai bussilipun ostoa.

Article line divider

3. Edunvalvontavaltuutuksesta yleisesti

Edunvalvontavaltuutus on hyvä keino varautua tulevaisuuteen. Se laaditaan etukäteen tulevaisuuden tarpeen varalle. Edunvalvontavaltuutus otetaan käyttöön siinä vaiheessa, kun valtuuttaja ei ole enää itse kykenevä huolehtimaan omista asioistaan. Pelkkä edunvalvontavaltuutuksen laatiminen ei vielä varsinaisesti johda mihinkään. Vasta edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen toimivaltaisessa viranomaisessa eli DVV:ssä antaa valtuutetulle oikeuden hoitaa valtuuttajan asioita. Edunvalvontavaltuutuksesta on säädetty oma lakinsa, johon järjestely perustuu (laki edunvalvontavaltuutuksesta 2007/648). 

DVV:n sivuilta löytyy vastauksia yleisiin, edunvalvontavaltuutukseen liittyviin kysymyksiin, esimerkiksi:

Edunvalvontavaltuutuksen laatimalla voi suunnitella omien asioidensa hoitoa siltä varalta, ettei itse ole enää tulevaisuudessa kykenevä huolehtimaan omista asioistaan. Edunvalvontavaltuutuksen suurin etu holhoustoimilain mukaiseen edunvalvontaan nähden on se, että laatimalla edunvalvontavaltuutuksen voi päättää itse, miten asiat tulevaisuudessa hoidetaan. Järjestely on kevyempi, joustavampi ja muokattavissa jokaisen omaan tilanteeseensa sopivaksi. Valtuuttaja voi itse vaikuttaa siihen, kenet hän valitsee edunvalvontavaltuutetukseen ja miten asioiden hoito pitäisi järjestää. Edunvalvontavaltuutus voidaan laatia niin, että valtuutettu voi käytännössä huolehtia valtuuttajan taloudellisista asioista yleisesti tai valtuutus voidaan myös rajata niin, että se koskee vain tiettyjä asioita.

Edunvalvontavaltuutus on eri asia kuin tavallinen valtakirjavaltuutus, jossa valtuuttaja antaa valtuutetulle valtakirjalla oikeuden edustaa itseään. Tavallinen valtuutus ei vaadi minkään viranomaisen vahvistusta. Tavallista valtuutusta voidaan käyttää esimerkiksi yksittäisten pankkiasioiden hoitamisessa. Tavallista valtuutusta käsitellään myöhemmin luvussa ”Valtuuttaminen pankkiasioissa”.

Kuka voi laatia edunvalvontavaltuutuksen?

Edunvalvontavaltuutuksen voi antaa täysi-ikäinen henkilö, joka ymmärtää valtuutuksen merkityksen. Valtuutus on allekirjoitettava ja kahden läsnä olevan, esteettömän todistajan on todistettava valtakirja allekirjoituksellaan. Todistajien esteettömyyteen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä esimerkiksi perheenjäsenet tai lähisukulaiset eivät voi toimia toistensa edunvalvontavaltuutusten todistajina.

Edunvalvontavaltuutuksen laatijan tulee nimetä valtuutukseen valtuutettu ja mahdollinen vara- ja/tai toissijainen valtuutettu. Nämä ovat henkilöitä, jotka tulevat myöhemmin hoitamaan valtuuttajan asioita, jos valtuutus tarvittaessa vahvistetaan. Mahdollisia esteellisyystilanteita ajatellen on hyvä nimetä valtakirjassa varavaltuutetuksi myös joku perheen ulkopuolinen (ei sukulainen) henkilö.

Edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen

Edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista voidaan pyytää DVV:lta siinä vaiheessa, kun valtuuttajan tila on muuttunut sellaiseksi, ettei hän kykene enää huolehtimaan omista asioistaan. Edunvalvontavaltakirjan vahvistamista voi pyytää se henkilö, joka on valtakirjassa määrätty valtuutetuksi.  Vara- ja toissijaisen valtuutetun kohdalla on huomioitava, että heidän tulee tarvittaessa pyytää oman valtuutuksensa vahvistamista erikseen.

Esimerkkitilanne vara- ja toissijaisesta valtuutetusta

  • Jos ensisijainen valtuutettu ei ota tehtäväänsä vastaan, luopuu siitä tai tulee pysyvästi estyneeksi hoitamaan valtuutetun tehtävää, tulee toissijaisen valtuutetun hakea oman valtuutuksensa vahvistamista DVV:ltä erikseen.

  • Jos ensisijainen tai toissijainen valtuutettu on tilapäisesti estynyt hoitamaan tehtäväänsä esimerkiksi esteellisyyden tai sairauden vuoksi, voi varavaltuutettu hakea oman valtuutuksensa vahvistamista. Valtuutetun tilapäinen esteellisyys voi syntyä esimerkiksi tilanteessa, jossa valtuutettu itse tai hänen läheisensä on valtuuttajan vastapuolena tehtävässä toimenpiteessä. Tällaisia toimenpiteitä ovat usein esimerkiksi vuokrasopimuksen tekeminen, asunnon kauppa, perinnönjako tai lahjan antaminen. Varavaltuutetun valtuutuksen vahvistaminen edellyttää aina, että edunvalvontavaltuutus on vahvistettu sen valtuutetun osalta, jonka varalla toimimisesta on kyse.

Edunvalvontavaltuutuksen sisältö

Edunvalvontavaltuutuksen kohdalla on tärkeää, että valtuutuksesta käy riittävän selvästi ilmi, mitä toimia valtuutettu voi tehdä päämiehen puolesta. Edunvalvontavaltakirjassa määritellään ne asiat, jotka valtuutus kattaa. Valtuuttaja voi antaa erilliset määräykset siitä, miten esimerkiksi pankkiasiat hoidetaan valtuutuksen astuttua voimaan ja miten niiden valvonta järjestetään. Tärkeää on huomioida se, että edunvalvontavaltakirja tehdään riittävän hyvissä ajoin, koska sen antaminen edellyttää valtuuttajan oikeustoimikelpoisuutta. Jos valtuuttaja ei enää kykene ymmärtämään valtuutuksen merkitystä, hän ei voi enää tehdä edunvalvontavaltuutusta ja on turvauduttava holhoustoimilain mukaiseen edunvalvontaan. Mikäli valtuuttajan valtuutushetken terveydentilasta voi syntyä epäselvyyttä myöhemmin, voi olla järkevää liittää valtakirjan oheen lääkärinlausunto valtuutuksen antamisen ajalta.

Vaikka edunvalvontavaltuutuksessa on kysymys yleensä taloudellisten asioiden hoidosta, edunvalvontavaltuus voi sisältää valtuutuksen huolehtia myös valtuuttajan henkilöön liittyvistä asioista edunvalvontavaltakirjassa määritetyn toimivallan puitteissa. Tällaisia asioita voivat olla mm. valtuuttajan hoidosta tai asuinpaikasta päättäminen. Valtuutettu voi kuitenkin päättää valtuuttajan henkilöä koskevasta asiasta vain silloin, kun valtuuttaja ei itse kykene ymmärtämään asian merkitystä.

Edunvalvontavaltuutus laaditaan usein paljon aikaisemmin kuin sen vahvistaminen tulee ajankohtaiseksi.  Näissä tilanteissa voi olla järkevää tarkistaa ja tarvittaessa päivittää valtuutuksen sisältöä ja laajuutta siinä vaiheessa, kun oma kunto ja terveydentila on vielä vakaa. Oma tahtotila edunvalvontavaltuutuksen suhteen on voinut muuttua vuosien saatossa tai valtuuttaja on voinut esimerkiksi hankkia omaisuutta, jonka hoitamisesta ei vielä ole määräyksiä aikaisemmin laaditussa edunvalvontavaltuutuksessa. Jos valtuuttaja antaa uuden edunvalvontavaltuutuksen, aikaisempi valtuutus katsotaan peruutetuksi siltä osin kuin uusi valtuutus sisältää sen kanssa ristiriitaisia määräyksiä.

Mikäli edunvalvontavaltuutusta ei voida enää muuttaa esimerkiksi valtuuttajan heikon terveydentilan vuoksi, aiemmin laadittu edunvalvontavaltuutus joudutaan hyväksymään sellaisenaan tai vaihtoehtoisesti voidaan hakea holhoustoimilain mukaista edunvalvontaa.

Edunvalvontavaltuutuksesta on käytävä ilmi

  • valtuuttamistarkoitus;
  • asiat, joissa valtuutettu oikeutetaan edustamaan valtuuttajaa;
  • valtuuttaja ja valtuutettu; sekä
  • määräys, jonka mukaan valtuutus tulee voimaan siinä tapauksessa, että valtuuttaja tulee sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi kykenemättömäksi huolehtimaan asioistaan.

Edunvalvontavaltuutuksen laatimisessa voi olla hyvä käyttää asiantuntija-apua, sillä siinä olevan muotovirheen tai muun virheen korjaaminen jälkikäteen voi olla mahdotonta, jos esimerkiksi valtuuttaja ei enää ymmärrä valtuutuksen merkitystä. Edunvalvontavaltuutuksen laatimisesta, vahvistamisesta ja päättymisestä löytyy kattavasti lisätietoa Suomi.fi-verkkopalvelun Edunvalvonta tai edunvalvontavaltuutus -oppaasta sekä DVV:n sivuilta.

Edunvalvontavaltuutetun valvonta

Edunvalvontavaltuutetun toiminnan valvonta kuuluu lain mukaan DVV:lle. Valvonnan osalta erona DVV:n tai tuomioistuimen määräämän edunvalvojan valvontaan on se, että edunvalvontavaltuutettua ei lähtökohtaisesti mitenkään säännönmukaisesti valvota esimerkiksi vuositilien avulla. Tarkempaa tietoa valvonnasta löytyy DVV:n sivuilta.

Keskeisimmät asiat edunvalvontavaltuutetun toiminnan valvonnasta

Edunvalvontavaltuutetun tulee toiminnassaan ottaa huomioon ainakin seuraavat asiat:

  • Valtuutetun on toimitettava DVV:lle omaisuusluettelo 3 kuukauden kuluessa valtuutuksen vahvistamisesta. Omaisuusluettelo laaditaan vahvistushetken mukaan.
  • Valtuutettu on velvollinen säilyttämään valtuuttajan omaisuuden hoitoon liittyvät tiliotteet, tositteet ja muut asiakirjat.
  • Vuositili pitää antaa vain, jos valtuuttaja on valtakirjassa erikseen niin määrännyt. Tällöin valtakirjassa on myös kerrottu, kuinka usein vuositili pitää tehdä.
  • Valtuutuksen voimassaolon päättyessä valtuutetun tulee antaa päätöstili tehtävänsä hoitamisesta sille, jonka hoitoon valtuuttajan omaisuus siirtyy, ellei valtakirjassa ole toisin määrätty.
Article line divider

4. Edunvalvonnasta yleisesti

Edunvalvonta on laissa säädetty järjestelmä, jolla on tarkoitus suojata sellaisten henkilöiden etua, jotka eivät itse syystä tai toisesta ole kykeneviä huolehtimaan asioistaan. Edunvalvonnasta säädetään holhoustoimesta annetussa laissa (1999/442). Lain nimi on peruja vanhasta holhousjärjestelmästä ja nykyisin puhutaankin holhouksen sijaan edunvalvonnasta, edunvalvojasta ja päämiehestä. Edunvalvoja huolehtii päämiehensä edun toteutumisesta silloin, kun päämies tarvitsee apua asioidensa hoitamisessa. Vain alaikäiset lapset ovat suoraan lain nojalla vajaavaltaisia ja huoltajiensa edunvalvonnassa. Täysi-ikäinen ihminen ei koskaan joudu edunvalvontaan ilman tuomioistuimen tai viranomaisen päätöstä.

Lähtökohtana päämiehen itsemääräämisoikeus

Edunvalvonnassa pidetään keskeisenä lähtökohtana päämiehen itsemääräämisoikeutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Tästä syystä edunvalvonnassa pyritään siihen, että päämiehellä on oikeus päättää omista asioistaan niin laajasti kuin vain hänen etunsa huomioon ottaen on mahdollista. Edunvalvonnassa on kysymys yleensä taloudellisten asioiden hoidosta, mutta edunvalvoja voi huolehtia myös päämiehen henkilöön liittyvistä asioista edunvalvontamääräyksessä määritetyn toimivallan puitteissa. Edunvalvoja voi kuitenkin päättää päämiehen henkilöä koskevasta asiasta vain silloin, kun päämies ei itse kykene ymmärtämään asian merkitystä.

Usein edunvalvojan määrääminen on riittävä keino edunvalvonnan tarpeessa olevan henkilön etujen turvaamiseksi. Jos päämiehen kelpoisuutta ei ole hänen oman etunsa vuoksi tarpeen rajoittaa, ei edunvalvojan määräämisen yhteydessä tehdä rajoituksia toimintakelpoisuuteen. Päämiehen toimintakelpoisuutta voidaan kuitenkin rajoittaa, jos siihen on tarvetta. Tarve voi syntyä esimerkiksi siitä, että päämies tekee itselleen vahingollisia oikeustoimia. Rajoittaminen voidaan tehdä osittain tai päämies voidaan julistaa kokonaan vajaavaltaiseksi. Toimintakelpoisuuden osittaista rajoittamista tai vajaavaltaiseksi julistamista käytetään hyvin harvoin.

Kuka voi toimia edunvalvojana?

Edunvalvojaksi määrätään joko yksityinen tai yleinen edunvalvoja. Yleinen edunvalvonta on valtion järjestämä palvelu ja yleiset edunvalvojat hoitavat virkatyönään useiden päämiestensä asioita. Yksityisillä edunvalvojilla on pääsääntöisesti vain yksi päämies. Pitkäaikaisiin edunvalvontatehtäviin on yleensä määrätty yksityisenä edunvalvojana joku päämiehen läheinen. Lyhytaikaisiin tehtäviin, kuten päämiehen edustamista oikeudenkäynneissä tai perinnönjaossa, sen sijaan on usein määrätty lakimies. Edunvalvojaksi määrätyltä tarvitaan aina suostumus. Sen lisäksi hänen täytyy itse olla täysivaltainen.

Miten edunvalvonta alkaa?

Edunvalvonnan alkaminen edellyttää aina joko tuomioistuimen määräystä tai holhousviranomaisena toimivan DVV:n tekemää päätöstä asiassa. Myös edunvalvojan määräämistä haetaan joko holhousviranomaisena toimivalta DVV:lta tai tuomioistuimelta. Edunvalvonnan sisältö ja laajuus määräytyy asiassa annetun päätöksen mukaisesti.

Edunvalvojan toiminnan valvonta on viranomaistoimintaa, johon ei tässä oppaassa syvennytä kovinkaan tarkkaan. Kokonaisuuden hahmottamisen kannalta on kuitenkin tärkeää tuoda esiin DVV:n keskeisimmät valvontakeinot.

  • Edunvalvonnan alkaessa edunvalvojan tulee toimittaa DVV:lle omaisuusluettelo, jonka perusteella DVV valvoo edunvalvojan toimintaa.
  • Osa päämiehen puolesta tehtävistä oikeustoimista vaatii lupaa.
  • Edunvalvoja on velvollinen pitämään edunvalvonnan aikana kirjaa päämiehen varoista ja veloista sekä niistä toimenpiteistä, joihin hän on tehtävässään ryhtynyt.
  • Edunvalvojan on raportoitava toiminnastaan DVV:lle antamalla vuositili, josta käy ilmi tilikauden aikana tapahtuneet varallisuuden muutokset.

Luvanvaraisia oikeustoimia käsitellään oppaassa jäljempänä pankkiasioiden yhteydessä. Valvonnalla pyritään turvaamaan se, että edunvalvoja toimii päämiehensä edun mukaisesti. Lisätietoja edunvalvojan toiminnan valvonnasta löytyy DVV:n sivuilta.

Article line divider

5. Erityiskysymyksiä pankkiasioissa

Pankkitoiminta on luottamuksellista ja pankilla on velvollisuus huolehtia asiakkaiden varallisuuden asianmukaisesta säilyttämisestä. Tämän takia kuka tahansa ei voi huolehtia toisen pankkiasioista tai saada pankkisalaisuuden alaisia tietoja. Tässä luvussa käydään läpi erilaisia vaihtoehtoja, joiden avulla pankkiasioita voi hoitaa toisen henkilön puolesta. Vaihtoehtoja ovat toisen henkilön valtuuttaminen valtakirjalla, käyttöoikeuden antaminen toiselle, edunvalvontavaltuutus ja edunvalvonta.

Näistä kaksi ensimmäistä eli toisen henkilön valtuuttaminen valtakirjalla ja käyttöoikeuden antaminen toiselle ovat käyttökelpoisia vaihtoehtoja niissä tilanteissa, kun henkilö on vielä toimintakykyinen ja ymmärtää valtakirjan ja käyttöoikeuden antamisen merkityksen. Edunvalvontavaltuutus ja edunvalvonta ovat tarpeen puolestaan siinä vaiheessa, kun henkilön toimintakyky on heikentynyt, eikä hän pysty enää itse hoitamaan taloudellisia asioitaan.

Valtuuttaminen pankkiasioissa

Jos henkilö ei pysty hoitamaan tai ei halua itse hoitaa pankkiasioitaan, hän voi antaa valtakirjan toiselle henkilölle asian hoitamiseksi. Valtakirjan antaminen edellyttää kuitenkin, että valtakirjan antava henkilö ymmärtää valtuutuksen merkityksen ja ne oikeustoimet, joita valtuutetun on määrä tehdä valtakirjan avulla. Valtakirjan antanut henkilö sopii yleensä valtuutetun kanssa siitä, mitä valtuutetun on määrä tehdä. Valtuuttajan vastuulla on kuitenkin valvoa sitä, että valtuutettu toimii sovitulla tavalla. Valtuuttajan pitää tarvittaessa pystyä peruuttamaan valtuutus. Mikäli valtuuttaja ei pankin käsityksen mukaan kykene esimerkiksi terveydentilansa heikkenemisen vuoksi valvomaan valtuutetun toimintaa, pankki ei välttämättä voi hyväksyä valtakirjaa.

Pankin pitää tunnistaa ja todentaa valtuutetun henkilöllisyys. Tunnistaminen tarkoittaa valtuutetun henkilöllisyyden selvittämistä valtuutetun toimittamien tietojen perusteella. Todentamisessa valtuutetun henkilöllisyys varmistetaan esimerkiksi passista tai henkilökortista.

Valtuutetun oikeuksia rajoittavat valtakirjaan sisältyvät määräykset siitä, mitä valtakirjalla voidaan tehdä. Valtakirjan antaja voi yleensä tarkistaa jälkikäteen tiliotteista ja muista pankin raporteista sen, että valtuutettu on toiminut sovitulla tavalla. Valtakirja tulisi tehdä yksilöidysti, eli siihen tulisi kirjata mahdollisimman tarkkaan se, mitä valtuutetulla on oikeus tehdä. Pankissa ei voi asioida yleisluontoisen asioiden hoitoa koskevan valtuutuksen turvin. Nykyään monilla pankeilla on käytössä omat valtakirjapohjat, joissa määritellään yksilöidysti ne asiat, joita valtuutus koskee.

Valtakirjan osalta on hyvä huomioida, että pankeilla ei ole yleistä velvollisuutta hyväksyä valtakirjalla asiointia, vaan viime kädessä pankit voivat arvioida, hyväksyvätkö he valtakirjan käytön vai eivät. Tämä on osa pankkien riskienhallintaa, ja käytännöt voivat erota pankkien välillä. Jos pankille syntyy jostain syystä epäilys valtuuttajan kyvystä ymmärtää valtuutuksen sisältö ja valvoa valtuutetun toimia, asiassa voi olla tarpeen pyytää selvitystä valtuuttajan ymmärryskyvystä ja terveydentilasta.

Esimerkkitilanne valtakirjan yksilöinnistä

Janne on hoitanut 89-vuotiaan äitinsä Rauhan asioita. Rauha on antanut Jannelle valtakirjan, jonka mukaan Janne voi hoitaa hänen pankkiasioitaan. Janne pyytää avaamaan Rauhalle määräaikaistalletuksen ja siirtämään sinne rahaa Rauhan tililtä. Pankki voi aiheellisesti kieltäytyä toteuttamasta Jannen esittämää vaatimusta, koska Rauhan antama valtakirja on hyvin yleisluontoinen. Rauha voi tehdä uuden yksilöidyn valtakirjan, jossa hän erikseen antaa Jannelle oikeuden määräaikaistilin avaamiseen ja tilisiirron tekemiseen. Tämän valtakirjan saatuaan pankki voi toteuttaa Jannen pyytämät toimet.

Jos valtuuttaja ei kykene henkisen tilansa heikkenemisen vuoksi ymmärtämään oikeustoimia, joita valtuutetun on määrä tehdä, hän ei voi antaa valtuutusta pätevästi. Pankki voi vaatia lisäselvitystä, kuten esimerkiksi lääkärintodistusta valtuutuksen antajan terveydentilasta, jos vaikuttaa siltä, että valtakirjan antanut henkilö ei ole ollut oikeustoimikelpoinen valtakirjaa antaessaan tai silloin, kun valtakirjaa käytetään. Pelkästään se, että iäkäs tai sairas henkilö on suostunut allekirjoittamaan valtuutuksen, ei tarkoita sitä, että hän ymmärtäisi asian merkityksen ja kykenisi oikeudellisesti pätevän valtuutuksen antamiseen.

Esimerkkitilanne valtuuttajan ymmärryskyvystä

Jos edellisessä esimerkissä pankin tietoon olisi tullut perusteltu epäilys siitä, että Rauha olisi muistisairas eikä enää ymmärtäisi mitä on tekemässä, pankki voisi kieltäytyä määräaikaistalletuksen avaamisesta valtakirjalla ja pyytää Jannea toimittamaan lisäselvitystä Rauhan terveydentilasta. Pankki voi viime kädessä kieltäytyä hyväksymästä valtakirjaa, jos se ei voi varmistua valtakirjan antajan terveydentilasta ja oikeustoimikelpoisuudesta. Tämä on osa pankkien harjoittamaa riskienhallintaa.

Silloin kun henkilö ei ole kelpoinen antamaan valtakirjaa, ainoa vaihtoehto hoitaa pankkiasioita on hakea aikaisemmin laaditun edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista tai edunvalvojan määräämistä. Edunvalvontavaltuutettu tai edunvalvoja voi sen jälkeen hoitaa ne asiat, joista valtuuttaja tai päämies ei halua tai pysty huolehtimaan. Jos pankki epäilee asiakkaansa kykyä hoitaa taloudellisia asioita tai valvoa asiakkaan valtuuttaman henkilön toimia, on pankilla mahdollisuus tehdä asiakkaastaan ilmoitus edunvalvonnan tarpeessa olevasta henkilöstä DVV:lle salassapitosäännöksistä huolimatta. Ilmoituksen saatuaan DVV selvittää, onko asiakas edunvalvonnan tarpeessa, ja tekee tarvittaessa tuomioistuimelle hakemuksen edunvalvojan määräämiseksi. Lisätietoja DVV:n sivuilta.

Tilinkäyttöoikeuden antaminen läheiselle pankkiasioiden hoitamiseksi

Valtuuttamisen lisäksi edunvalvontaa kevyempi vaihtoehto läheisen pankkiasioiden hoitoa varten on pysyvän tilinkäyttöoikeuden antaminen toiselle. Tilinkäyttöoikeuden antaminen helpottaa arjen raha-asioiden hoitoa. Tällöin läheinen voi esimerkiksi säännöllisesti nostaa tililtä rahaa, maksaa laskuja tai tehdä muutoksia e-laskuihin. Valtuuttaja voi päättää, haluaako hän antaa toiselle käyttöoikeuden yhteen vai useampaan tiliin. Toisaalta on huomattava, että pankilla ei ole velvollisuutta valvoa tilinkäyttöön oikeutetun toimia, joten käyttöoikeuden antaminen perustuu tilinomistajan ja käyttöoikeuden haltijan väliseen luottamukseen.

Tilinkäyttöoikeus ei anna oikeutta käyttää tilinomistajan verkkopankkitunnuksia, vaan ne ovat aina henkilökohtaiset. Tilinkäyttöoikeutettu voi hoitaa esimerkiksi laskujen maksun omien, henkilökohtaisten verkkopankkitunnusten avulla. Jos tilinkäyttöoikeutetulla ei ole asiakkuutta tai omia verkkopankkitunnuksia samassa pankissa tai pankkiryhmässä valtuuttajan kanssa, hän voi hankkia itselleen omat tunnukset.

Tilinkäyttöoikeuden antaminen toiselle onnistuu useimmiten verkkopankin kautta tai soittamalla pankin asiakaspalveluun. Molemmissa tapauksissa valtuuttajalla täytyy olla käytössä omat verkkopankkitunnukset, joiden avulla valtuuttaja voidaan tunnistaa. Mikäli valtuutettu henkilö ei ole saman pankin asiakas, käyttöoikeuden lisääminen saattaa edellyttää yhteistä käyntiä konttorilla. Pankin tulee voida tunnistaa ja todentaa myös käyttöoikeuden saajan henkilöllisyys.  

Esimerkkitilanne käyttöoikeuden antamisesta

Rauha voi antaa pojalleen Jannelle käyttöoikeuden omaan tiliinsä. Janne voi tällöin hoitaa Rauhan päivittäisiä pankkiasioita äitinsä puolesta, esimerkiksi nostaa Rauhalle käteistä rahaa tämän tililtä, maksaa laskuja, tarkistaa tilitapahtumia tai tehdä uusia e-laskusopimuksia. Tilanteessa on huomioitava, että pankilla on oikeus lopettaa tilinkäyttöoikeus, jos se saa tietää Rauhan toimintakyvyn heikkenemisestä niin, ettei Rauha kykene enää hoitamaan omia asioitaan. Tällöin vaihtoehtoina taloudellisten asioiden hoitamiseksi on jälleen joko aikaisemmin laaditun edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen tai se, että Rauhalle haetaan edunvalvojaa.

Esimerkkitilanne pankkitunnusten käyttämisestä

Rauha on antanut pojalleen Jannelle käyttöoikeuden omaan tiliinsä. Rauhalla on itsellään henkilökohtaiset pankkitunnukset. Janne ei voi hoitaa Rauhan pankkiasioita käyttäen Rauhan pankkitunnuksia, vaikka hän olisi esimerkiksi maksamassa Rauhalle osoitettuja laskuja. Pankkitunnukset ovat aina henkilökohtaiset, eikä niitä saa luovuttaa toisen henkilön käyttöön. Koska Jannella on käyttöoikeus Rauhan tiliin, hän näkee tilin omasta verkkopankista omilla pankkitunnuksilla. Hän pääsee hoitamaan Rauhan laskuasioita oman verkkopankkinsa kautta.

Article line divider

6. Edunvalvontavaltuutus, edunvalvonta ja pankkiasiat

Alkutoimet

Edunvalvontavaltuutus

Kun DVV on vahvistanut edunvalvontavaltuutuksen, saa valtuutettu tästä päätöksen tiedokseen. DVV palauttaa valtuutetulle alkuperäisen edunvalvontavaltakirjan. Valtuutetun tulee tämän jälkeen toimittaa pankille DVV:n antaman päätös yhdessä valtakirjan kanssa. DVV:n päätöksen osalta tulee huomioida, että päätös pitää toimittaa pankille kokonaisuudessaan kaikkine sivuineen. Valtuutetun oikeus hoitaa valtuuttajan taloudellisia asioita määräytyy edunvalvontavaltuutuksen sisällön mukaisesti. Pankkiasioiden hoitamisen kannalta keskeistä on edunvalvontavaltuutuksen sisältö. Valtakirjaan kannattaa ottaa epäselvyyksien välttämiseksi tarpeeksi selkeät määräykset siitä, mitä valtuutettu saa tehdä. Toisaalta liian yksityiskohtaisessa luettelossa voi olla riski siitä, että jokin asia jää valtuutuksen ulkopuolelle. Kuten oppaassa jo aikaisemmin todettiin, edunvalvontavaltuutetun tulee toimittaa DVV:lle omaisuusluettelo 3 kuukauden kuluttua valtuutuksen vahvistamisesta. Tässä kannattaa muistaa huomioida valtuuttajan mahdollinen tallelokero ja siellä oleva omaisuus.

Edunvalvonta

Kun DVV tai tuomioistuin on määrännyt päämiehelle edunvalvojan, tulee aluksi hoidettavaksi tiettyjä käytännön järjestelyitä pankin kanssa. Edunvalvojan tulee osoittaa selvitys saamastaan edunvalvontamääräyksestä ja sen laajuudesta pankille. Pankki tarkastaa erityisesti sen, onko edunvalvojalla määräyksensä perusteella toimivaltaa hoitaa päämiehen pankkiasioita. Edunvalvojan määrääminen ei pääsääntöisesti johda siihen, että päämiehen toimintakelpoisuutta rajoitettaisiin.

Aiemmin tehdyt suoramaksu-, e-lasku- ja maksupalvelusopimukset jäävät voimaan, ellei edunvalvoja tai päämies muuta niitä. E-laskujen kohdalla on kuitenkin hyvä huomioida edunvalvontamääräyksen voimaantulon vaikutus niihin. Kun pankki saa tiedon edunvalvontamääräyksestä, pankki lukitsee päämiehen verkkopankkitunnukset väliaikaisesti. Jo aikaisemmin hyväksytyt e-laskut jäävät voimaan. Uudet e-laskut sen sijaan voivat viivästyä, jos verkkopankki on väliaikaisesti lukittuna, eikä uusia e-laskuja pääse erikseen hyväksymään. Jos päämiehen verkkopankkitunnukset päädytään sulkemaan väliaikaisen lukituksen jälkeen, tuona aikana tulleet e-laskut katoavat, ja ne tulee tilata uudestaan laskuttavalta taholta.

Kuten edellä todettiin, edunvalvojan määrääminen ei lähtökohtaisesti rajoita päämiehen toimintakelpoisuutta. Käytännössä poikkeuksena tästä ovat kuitenkin päämiehen pankkitilit, koska ne ovat pankin velkaa päämiehelle. Päämiehen saatavista määrääminen kuuluu edunvalvojan yksinomaiseen kelpoisuuteen. Pankki lakkauttaa päämiehen ja muidenkin henkilöiden käyttöoikeudet päämiehen tileille heti, kun pankille tulee tieto siitä, että edunvalvoja on määrätty. Käyttöoikeuksien rajoitus kestää siihen asti, kunnes edunvalvoja on ilmoittanut pankille kuka tilejä saa käyttää.

Edunvalvojan on tehtävän alkaessa luetteloitava päämiehen omaisuus. Tämän vuoksi edunvalvojalla on oikeus käydä päämiehen tallelokerolla sekä saada tietoonsa asiakirjasäilytyksen sisältö. Ensimmäisellä kerralla tallelokeron ja asiakirjasäilytyksen sisältö luetteloidaan pankin henkilökunnan valvonnassa.

Tilinkäyttöoikeudet ja yhteiset tilit

Edunvalvontavaltuutus

Tilinomistajan oikeus käyttää tilejään säilyy ennallaan. Valtuutetulle lisätään käyttöoikeudet valtuuttajan tileihin edunvalvontavaltuutuksen määräysten mukaisesti. Käytännön ongelmatilanteita voi syntyä, jos sekä valtuuttaja että valtuutettu antavat rinnakkain pankille ristiriitaisia määräyksiä tilinkäyttöön liittyen. Jos valtuuttaja ja valtuutettu eivät näissä tilanteissa pysty sopimaan yhdessä tilinkäyttöoikeuksista, ratkaisuna on edunvalvojamääräyksen hakeminen. 

Kun edunvalvontavaltuutus vahvistetaan ja valtuutettu ryhtyy hoitamaan valtuuttajan pankkiasioita valtakirjan määräysten mukaisesti, on epäselvyyksien välttämiseksi järkevää lakkauttaa valtuuttajan yhteistilit. Yhteistilit puolison tai muun henkilön kanssa voivat aiheuttaa käytännössä ongelmia.

Edunvalvonta

Tilinkäyttöoikeudet määräytyvät edunvalvojan pankille tekemän ilmoituksen perusteella. Edunvalvoja sopii pankin kanssa tilinkäyttöoikeuksista.

Tilinkäyttövälineet ja verkkopankkitunnukset

Edunvalvontavaltuutus

Edunvalvontavaltuutettu ei saa koskaan käyttää valtuuttajan nimissä olevaa maksukorttia tai verkkopankkitunnuksia. Edunvalvontavaltuutuksessa valtuuttajan ja valtuutetun rinnakkainen toimivalta voi käytännössä tarkoittaa sitä, että valtuuttaja ja valtuutettu voivat olla eri mieltä pankkiasioiden hoitamisesta ja tilinkäyttövälineistä. Edunvalvontavaltuutuksessa valtuuttajan ja valtuutetun tulee kyetä sopimaan näistä asioista yhdessä. Jos yhdessä sopiminen ei onnistu, ratkaisuna on edunvalvojamääräyksen hakeminen. 

Valtuutettu voi hakea itselleen oman kortin, jolla voi käyttää valtuuttajan tiliä. Ainakaan toistaiseksi ei ole mahdollista myöntää valtuuttajan nimissä olevia verkkopankkitunnuksia edunvalvontavaltuutetulle. Sen sijaan on mahdollista liittää valtuuttajan tili valtuutetun omiin pankkitunnuksiin, jos valtuutetulla on pankkitunnukset samassa pankissa tai pankkiryhmässä, tai hän hakee ne itselleen. Tällöin edunvalvontavaltuutettu voi tehdä maksuja valtuuttajan tililtä käyttäen omia verkkopankkitunnuksiaan.

On myös mahdollista siirtää valtuuttajan koko pankkiasiakkuus siihen pankkiin, jossa edunvalvontavaltuutetulla on oma tili ja verkkopankkitunnukset. Tämän vaihtoehdon kannattavuutta voi harkita valtuuttajan pankkiasiakkuuden laajuuden perusteella. Onko valtuuttajalla esimerkiksi vain yksi käyttötili ja maksukortti, jolloin asiakkuuden siirtäminen on todennäköisesti melko yksinkertaista. Vai onko valtuuttajalla mahdollisesti laajempi asiakkuus lainoineen, sijoituksineen, tallelokeroineen tai useine tileineen?

Pankkitunnukset ovat aina henkilökohtaiset, eikä niitä saa luovuttaa kenenkään muun käyttöön. Edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen ei tarkoita sitä, että valtuutettu voisi ruveta hoitamaan valtuuttajan pankkiasioita tämän henkilökohtaisia pankkitunnuksia käyttämällä. Valtuutetun tulee hankkia itselleen omat pankkitunnukset, joiden avulla hän voi hoitaa valtuuttajan pankkiasioita.

Jos valtuuttajalla on käytössään henkilökohtaiset pankkitunnukset, mobiilivarmenne tai varmennekortti, on hänen mahdollista antaa valtuutetulle Suomi.fi -sivulla asiointivaltuus, jonka avulla valtuutettu voi omilla pankkitunnuksillaan hoitaa valtuuttajan asioita esimerkiksi Verohallinnon, Kelan ja Omakannan sivuilla. Edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen ei lakkauta valtuuttajan aiemmin antamia Suomi.fi-valtuuksia eikä estä valtuuttajaa antamasta uusia valtuuksia.

Edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen ei poista valtuuttajan oikeutta saada itselleen henkilökohtaisia pankkitunnuksia, jos niitä ei aikaisemmin ole ollut. Lähtökohtaisesti valtuuttajalla itsellään on siis oikeus saada pankkitunnukset, mutta toiminta- ja mahdollinen ymmärryskyvyn heikkeneminen voi käytännössä hankaloittaa niiden saamista. Pankkien näkökulmasta ratkaisevaa on varmistua siitä, että henkilö kykenee itse käyttämään omia pankkitunnuksiaan.

Pankki ei ole velvollinen valvomaan sitä, miten edunvalvontavaltuutettu huolehtii valtuuttajan omaisuudesta. Pankilla on velvollisuus varmistua edunvalvontavaltuutetun henkilöllisyydestä sekä valtuutuksen vahvistamisesta ja laajuudesta. Jos valtuuttaja ei ole tyytyväinen valtuutetun pankin kanssa tekemiin järjestelyihin tai omaisuudesta huolehtimiseen, tulee hänen ensisijaisesti keskustella valtuutetun kanssa.

Edunvalvonta

Edunvalvoja sopii pankin kanssa tilinkäyttövälineistä, kuten korteista ja verkkopankkitunnuksista. Jos päämiehen oikeustoimikelpoisuutta ei ole edunvalvontamääräyksellä rajoitettu, säilyy myös päämiehellä oikeus sopia tilinkäyttövälineistä.

Kun pankki saa tiedon edunvalvontamääräyksestä, se lukitsee väliaikaisesti päämiehen verkkopankkitunnukset ja jää odottamaan tarkempia ohjeita edunvalvojalta. Jos edunvalvoja ilmoittaa, että päämiehen pankkitunnukset on suljettava, toimitaan pankeissa lähtökohtaisesti edunvalvojan ilmoituksen mukaisesti. Jos päämiehen oikeustoimikelpoisuutta ei ole rajoitettu, päämies voi kuitenkin halutessaan avata tunnukset uudelleen. Jos päämiehellä ja edunvalvojalla on eri näkemys pankkitunnuksista, ohjataan päämies ja edunvalvoja ratkaisemaan asia yhteisellä keskustelulla. Viime kädessä ratkaisuna on, että päämiehen oikeustoimikelpoisuutta on syytä rajoittaa.

Toisin kuin edunvalvontavaltuutuksen kohdalla, holhousasioiden rekisteriin merkitty DVV:n tai tuomioistuimen määräämä edunvalvonta lakkauttaa päämiehen aiemmin antamat Suomi.fi-valtuudet ja estää uusien valtuuksien antamisen.

Edunvalvoja ei saa koskaan käyttää päämiehen nimissä olevaa maksukorttia tai verkkopankkitunnuksia. Maksukortti ja verkkopankkitunnukset ovat aina henkilökohtaisia ja niiden luovuttaminen kenenkään muun haltuun on laissa ja sopimusehdoissa kiellettyä. Kun pankki saa tiedon henkilön määräämisestä edunvalvontaan, päämiehen verkkopankki lukitaan, kunnes edunvalvoja ottaa kantaa suljetaanko päämiehen verkkopankki kokonaan vai avataanko se päämiehen käyttöön.

Edunvalvoja voi hakea itselleen oman kortin, jolla voi käyttää päämiehen tiliä. Ainakaan toistaiseksi ei ole mahdollista myöntää päämiehen nimissä olevia verkkopankkitunnuksia edunvalvojalle. Sen sijaan on mahdollista liittää päämiehen tili edunvalvojan omiin pankkitunnuksiin, jos heillä on tili samassa pankissa tai pankkiryhmässä. Tällöin edunvalvoja voi tehdä maksuja päämiehen tililtä käyttäen omia verkkopankkitunnuksiaan.

On myös mahdollista siirtää päämiehen koko pankkiasiakkuus siihen pankkiin, jossa edunvalvojalla on oma tili ja verkkopankkitunnukset. Tämän vaihtoehdon kannattavuutta voi harkita päämiehen pankkiasiakkuuden laajuuden perusteella. Onko päämiehellä esimerkiksi vain yksi käyttötili ja maksukortti, jolloin asiakkuuden siirtäminen on todennäköisesti melko yksinkertaista. Vai onko päämiehellä mahdollisesti laajempi asiakkuus lainoineen, sijoituksineen, tallelokeroineen tai useine tileineen?

Edunvalvojan määrääminen ei lähtökohtaisesti vaikuta päämiehen oikeuksiin saada itselleen verkkopankkitunnuksia. Tunnukset kuuluvat peruspankkipalveluihin, jotka henkilöllä on oikeus saada. Holhoustoimilain mukaan edunvalvoja kuitenkin edelleen päättää, kuka saa käyttää päämiehen pankkitilejä. Eri pankeilla saattaa olla tällaisia tilanteita varten eri sisältöisiä pankkitunnuksia, joten verkkopankkitunnuksista kannattaakin keskustella ja sopia yhdessä pankin, edunvalvojan ja päämiehen kanssa. Päämiehen oikeustoimikelpoisuuden rajoittaminen voi olla tunnusten saamisen esteenä.

Pankki ei ole velvollinen valvomaan sitä, miten edunvalvoja huolehtii päämiehensä omaisuudesta. Pankilla on velvollisuus varmistua edunvalvojan henkilöllisyydestä sekä edunvalvontaa koskevan päätöksen olemassaolosta ja laajuudesta. Jos päämies ei ole tyytyväinen edunvalvojan pankin kanssa tekemiin järjestelyihin tai omaisuudesta huolehtimiseen, tulee hänen olla yhteydessä edunvalvojaan ja tarvittaessa DVV:oon.

Omaisuuden lahjoittaminen

Edunvalvontavaltuutus

Laki edunvalvontavaltuutuksesta sallii valtuutetun lahjoittaa valtuuttajan omaisuutta, jos tästä on annettu yksilöity maininta valtakirjassa (18 §). Jotta lahjan antaminen valtuuttajan puolesta olisi sallittua, valtakirjassa tulisi riittävästi yksilöidä lahjoituksen kohde, lahjan saaja ja lahjan antamisajankohta tai ainakin perusteet, joiden mukaan ne määräytyvät. Valtakirjassa on esimerkiksi mahdollista määrätä, että valtuuttajan kullekin lapsenlapselle lahjoitetaan joka kolmas vuosi rahaa joko valtakirjassa mainittu määrä tai valtakirjassa määriteltyjen laskentaperusteiden mukaan laskettavissa oleva määrä. On kuitenkin syytä huomata, että lahjan antaminen valtuutetun puolesta edellyttää, että valtuutettu on esteetön. Jos esim. valtakirjassa tarkoitettujen lahjojen saajat ovat valtuutetun sukulaisia, on syytä nimetä myös esteetön varavaltuutettu, joka voi hoitaa lahjoituksiin liittyvät tehtävät.

Edellä todettu on hyvä esimerkki edunvalvontavaltuutuksen joustavuudesta verrattuna edunvalvontaan. Edunvalvonnassa monista asioista on säädetty osapuolia sitovasti etukäteen, kun taas edunvalvontavaltuutuksessa valtuuttaja voi monin osin päättää itse, miten haluaa asiat hoidettavan.

Edunvalvonta

Laki holhoustoimesta (32 §) kieltää edunvalvojaa lahjoittamasta päämiehen omaisuutta. Eli toisin kuin edunvalvontavaltuutuksessa, omaisuuden lahjoittaminen edunvalvojan toimesta ilman päämiehen myötävaikutusta ei ole sallittua edes DVV:n luvalla. Jos päämiehen toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu ja hän ymmärtää asian merkityksen, hän voi itse lahjoittaa omaisuuttaan. Edunvalvojaa koskeva lahjoituskielto rajoittaa vain edunvalvojan kelpoisuutta eli edunvalvojalla ei ole kelpoisuutta päättää lahjan antamisesta päämiehensä puolesta. Se, että edunvalvoja käytännössä myötävaikuttaa päämiehensä päättämän lahjan antamiseen, ei ole päämiehen omaisuuden lahjoittamista eli päämies voi siis esim. pyytää edunvalvojalta ”teknistä apua” lahjan antamiseksi.

Luvanvaraiset oikeustoimet

Edunvalvontavaltuutus

Lähtökohtaisesti edunvalvontavaltuutetun ei tarvitse hakea DVV:n lupaa oikeustoimille. Edunvalvontavaltakirjassa voidaan kuitenkin edellyttää, että tiettyihin toimiin tarvitaan lupa. Jos valtakirjaan on kirjattu tällainen määräys, lupaa on haettava valtuutetun toimintaa valvovalta DVV:lta.

Luvan vaatimista edunvalvontavaltakirjassa voi harkita esimerkiksi sellaisten oikeustoimien kohdalla, jotka ovat merkitykseltään tai arvoltaan suuria. Tällaisia oikeustoimia voivat olla esimerkiksi:

  • Asunnon osto ja myynti
  • Perinnönjako
  • Metsän myynti
  • Lainan ottaminen

On kuitenkin huomioitava, että edunvalvontavaltuutettu saa myydä tai muuten luovuttaa, kiinnittää tai pantata kiinteistön vain, jos valtakirjassa on nimenomaisesti niin määrätty. Jos valtakirjassa ei ole tällaista määräystä, valtuuttajalle voidaan määrätä edunvalvoja näitä toimia varten.

Edunvalvonta

Päämiehen omaisuuden kannalta merkittävät oikeustoimet on säädetty luvanvaraisiksi, jolloin edunvalvoja tarvitsee niihin DVV:n luvan. Päämiehen rahavarojen velaksi antaminen on luvanvaraista, mutta talletuksen tekeminen (joka on asiakkaan laina pankille) on erikseen vapautettu luvanvaraisuudesta.

Holhoustoimilain 34 §:ssä on tyhjentävä lista oikeustoimista, joihin lupa vaaditaan. Jos oikeustoimi ei kuulu listalle, siihen ei vaadita lupaa. Lupaa vaativat esimerkiksi:

  • asunto-osakkeiden ja asumisoikeuksien hankkiminen ja luovuttaminen
  • kiinteän omaisuuden hankkiminen ja luovuttaminen
  • jäämistöä ja ositusta koskevat oikeustoimet (perinnöstä luopuminen, pesäosuuden luovuttaminen, osituksesta, perinnönjaosta tai kuolinpesän yhteishallinnosta sopiminen)
  • lainan ottaminen (ei koske valtion takaamaa opintolainaa) ja antaminen
  • takauksen antaminen
  • omaisuuden pantiksi luovuttaminen
  • liiketoiminnan harjoittaminen

Päämiehen omaisuuden panttaukseen, lainan ottoon ja lainan antamiseen liittyen löytyy tarkempia ohjeita DVV:n sivuilta.

Luvanvarainen oikeustoimi, johon ei ole myönnetty lupaa, on pätemätön. Pätemättömyyteen voi vedota päämies tai hänen puolestaan edunvalvoja. Luvan puutteen voi kuitenkin korjata jälkikäteen. Lupaa ei kuitenkaan voi hakea oikeustoimen vastapuoli, joten edunvalvojalla on käytännössä mahdollisuus vetäytyä sopimuksesta luvan myöntämiseen saakka. Edunvalvoja voi kuitenkin joutua korvausvelvolliseksi, jos hän aiheetta viivyttelee luvan hakemisessa. Lisäksi, jos lupaa ei haeta sovitussa tai kohtuullisessa ajassa, sopimuskumppani voi vetäytyä sopimuksesta.

Luvanvaraisuuden kannalta ongelmallisia voivat olla esimerkiksi tilanteet, jotka liittyvät lainamuutoksiin, vakuudenvaihtoihin, ositukseen ja perinnönjakoon tai asunnon/kiinteistön myyntiin. Edunvalvoja voi näissä tilanteissa ilmoittaa pankille, että päämies on kykenevä edustamaan itseään tällaisissa toimissa. Nämä ovat sellaisia oikeustoimia, joihin päämies ei tarvitse lupaa. Ongelmia voi kuitenkin syntyä sen suhteen, miten vastapuoli voi varmistua päämiehen ymmärryskyvystä, kun hänelle on kuitenkin määrätty edunvalvoja.

Kuolinpesän asioiden hoito

Edunvalvontavaltuutus

Kuolinpesän asioiden hoidon osalta on olennaista se, sisältyykö valtuuttajan edustaminen kuolinpesässä edunvalvontavaltakirjassa määriteltyihin valtuutetun tehtäviin. Osuus jakamattomassa kuolinpesässä on valtuuttajan omaisuutta ja jos edunvalvontavaltuutus on annettu yleisluonteisena käsittämään valtuuttajan omaisuuden ja muiden taloudellisten asioiden hoitamisen, valtuutettu voi edustaa valtuuttajaa myös jakamattomassa kuolinpesässä. Näissä tapauksissa valtuutetun tulee toimittaa DVV:lle jäljennös perukirjasta kuukauden kuluessa siitä, kun perunkirjoitus on toimitettu (laki edunvalvontavaltuutuksesta 30 §).

Jos valtuuttaja eli edunvalvontavaltuutuksen antaja menehtyy, on pankkiasioiden kohdalla hyvä huomioida se, että edunvalvontavaltuutus lakkaa tällöin olemasta voimassa. Valtuutetulla on oikeus saada valtuuttajaa koskevia pankkiasiointiin liittyviä tietoja valtuutuksen voimassaoloajalta valtuutuksen lakkaamisenkin jälkeen. Sen sijaan valtuutetulla ei ole oikeutta saada tietoja kuolinpäivän jälkeiseltä ajalta. Monesti valtuutettu on kuitenkin joku henkilö valtuuttajan lähipiiristä, jolloin hänellä voi olla kuolinpesän osakkaan roolissa oikeus saada tietoja myös valtuuttajan kuolinpäivän jälkeiseltä ajalta.

Valtuutetun täytyy viipymättä luovuttaa valtakirja ja hoidossaan oleva omaisuus valtuuttajan kuolinpesän osakkaille. Lisäksi valtuutetun täytyy antaa päätöstili kuolinpesän osakkaille. Heillä on oikeus saada valtuutetulta nähtäväkseen valtuutetun tehtävän hoitamiseen liittyvät tiliotteet, tositteet ja muut asiakirjat. Päätöstiliä ei kuitenkaan tarvitse antaa, jos valtakirjassa on niin määrätty.

Jos valtuutetuksi määrätty henkilö kuolee edunvalvontavaltuutuksen vahvistamisen jälkeen, DVV selvittää, miten valtuuttajan asioiden hoito järjestetään. Jos edunvalvontavaltakirjassa on määrätty toissijainen valtuutettu, hän voi hakea valtuutuksenvahvistamista.Jos toissijaista valtuutettua ei ole,valtuuttajallevoidaanmäärätä edunvalvoja.Lisätietoja DVV:n sivuilta.

Edunvalvonta

Edunvalvoja voi edustaa päämiestä kuolinpesässä päämiehen ollessa kuolinpesän osakas. Monet kuolinpesään liittyvät oikeustoimet on säädetty luvanvaraisiksi. Edunvalvoja voi päämiehen puolesta luopua perinnöstä tai luovuttaa hänen pesäosuutensa vain holhousviranomaisen luvalla. Lisäksi lupa vaaditaan, jos osakkaat haluavat sopia kuolinpesän yhteishallinnosta, osituksesta tai perinnönjaosta. Käräjäoikeuden määräämän pesänjakajan toimittamaan ositukseen ja perinnönjakoon ei tarvita holhousviranomaisen lupaa. Kaikissa kuolinpesää koskevissa oikeustoimissa on joka tapauksessa otettava huomioon päämiehen etu, joten esimerkiksi perinnöstä luopumiselle pitää olla perusteltu syy.

Jos päämies menehtyy, päättyy samalla edunvalvojan tehtävä päämiehen asioiden hoitajana kuolinpäivänä. Edunvalvojan tehtäviin ei kuulu hoitaa päämiehen kuolinpesälle kuuluvia tehtäviä. Edunvalvojan tulee kuitenkin antaa viipymättä päätöstili DVV:lle siltä ajalta, jolta hän ei ole aiemmin antanut vuositiliä. Tilikausi päättyy samalla päämiehen kuolinpäivään. Päämiehen omaisuus täytyy luovuttaa päämiehen kuolinpesän osakkaille. Edunvalvojan tiedonsaantioikeuteen päämiehen kuoleman jälkeen soveltuu edellä edunvalvontavaltuutuksen osalta mainittu.

Jos päämiehelle määrätty yksityinen edunvalvoja menehtyy, holhousviranomaisen eli DVV:n tehtävänä on huolehtia siitä, että päämiehelle määrätään uusi edunvalvoja. Menehtyneen edunvalvojan velvollisuuksista osa siirtyy sille taholle, jolle hänen kuolinpesänsä hallinto kuuluu. Lisätietoja löytyy DVV:n sivuilta.

Article line divider

7. Erityiskysymyksiä sijoitusasioissa

Arvopaperisijoituksista

Edunvalvontavaltuutus

Edunvalvontavaltuutetun oikeudet ja rajoitukset arvopaperikauppoihin perustuvat edunvalvontavaltakirjan määräyksiin. Hyvin yleisluontoinenkin valtuutus, esim. valtuutus hoitaa omaisuutta koskevia ja muita taloudellisia asioita, ilman nimenomaista mainintaa sijoituksista, mahdollistaa sijoitustoiminnan hoitamisen. Valtakirjassa on kuitenkin mahdollista antaa yleisluontoiset määräykset sijoitusten hankkimisesta ja myymisestä, mutta mahdollista on myös antaa tarkemmat ohjeet kaupankäynnin laajuudesta ja kohteesta.

Edunvalvontavaltuutuksessa voidaan määrätä siitä, sovelletaanko valtuutetun tekemiin oikeustoimiin edunvalvonnassa käytössä olevia luvanvaraisuutta koskevia säännöksiä. Edunvalvontavaltakirjassa voidaan määrätä, että sijoitustuotteiden hankkimiseen tarvitaan DVV:n lupa samoin kuin edunvalvonnassa.

Edunvalvontavaltakirjan määräyksiä voidaan käyttää hyödyksi esimerkiksi omaisuudenhoitopalveluita käytettäessä. Omaisuudenhoitosopimuksella ei voida sivuuttaa lupavaatimuksia, joten edunvalvojan vastuulla on hakea DVV:n lupaa, mikä voi tulla kalliiksi, jos luvan vaativia kauppoja tehdään paljon. Edunvalvontavaltuutuksessa sen sijaan voidaan sallia kaikenlaisten sijoitusten tekemisen ilman DVV:n lupaa, jolloin omaisuudenhoitosopimuksenkin solmiminen voi olla myös houkuttelevampi vaihtoehto kuin holhoustoimilain mukaisessa edunvalvonnassa.

Edunvalvontavaltuutetun on kuultava valtuuttajaa, jos hän ymmärtää asian merkityksen. Jos valtuuttaja on ennen edunvalvontaa harjoittanut sijoitustoimintaa, edunvalvontavaltuutetun tulisi jatkaa samanlaisella tavalla. Jos kuitenkin valtuuttaja on harjoittanut esimerkiksi kovin riskialtista osakekauppaa, edunvalvontavaltuutetun on muutettava sijoitusstrategiaa vähäriskisemmäksi.

Edunvalvonta

Holhoustoimilain 39 §:ssä määrätään, että edunvalvojan on säilytettävä omaisuus, jota päämies edunvalvonnan kestäessä tai myöhemmin tarvitsee asumista tai elinkeinon harjoittamista varten tai jolla muutoin on päämiehelle erityistä arvoa. Muu omaisuus, jota ei ole käytettävä elatukseen tai muihin päämiehen tarpeisiin, on sijoitettava siten, että sen säilymisestä on riittävä varmuus ja että sille saadaan kohtuullinen tuotto. Edunvalvojan on pyynnöstä selvitettävä päämiehelle tämän taloudellista asemaa ja toimenpiteitä, joihin edunvalvoja on ryhtynyt omaisuutta hoitaessaan.

Edunvalvojan tulee sijoittaa turvaavalla ja tuottavalla tavalla se päämiehen omaisuus, jota ei tarvita päämiehen elatukseen, asumiseen, elinkeinon harjoittamiseen tai jolla on päämiehelle eritystä arvoa. Molempien vaatimusten (sijoituksen riittävä varmuus ja kohtuullinen tuotto) on täytyttävä samanaikaisesti. Siten esimerkiksi suuren omaisuuden säilyttäminen tuottamattomalla käyttelytilillä ei välttämättä ole vaatimuksen mukaista, koska se ei ole tuottava tapa. Samoin riskisijoitusten tekeminen ei ole soveliasta, vaikka niillä olisikin korkea tuotto-odotus.

Edunvalvojan on kuultava päämiestä, jos hän ymmärtää asian merkityksen. Jos päämies on ennen edunvalvontaa harjoittanut sijoitustoimintaa, edunvalvojan tulisi jatkaa samanlaisella tavalla. Jos kuitenkin päämies on harjoittanut esimerkiksi kovin riskialtista osakekauppaa, edunvalvojan on muutettava sijoitusstrategiaa vähäriskisemmäksi.

Edunvalvoja tarvitsee lähtökohtaisesti DVV:n luvan, jos hän päämiehensä puolesta antaa rahalainan tai hankkii sijoitustuotteita. Holhoustoimilain 34 §:ssä on luetteloitu ne sijoituskohteet, joiden hankintaan ei tarvita DVV:n lupaa. Lupaa ei tarvita muun muassa seuraavissa tilanteissa (tarkemmat säännöt löytyvät laista):

  • varojen tallettaminen ETA-alueella (EU, Islanti, Liechtenstein ja Norja) olevaan toimiluvan saaneeseen luottolaitokseen
  • julkisyhteisön (valtio, Ahvenanmaan maakunta, kunta tai kuntayhtymä) liikkeeseen laskeman joukkovelkakirjan hankkiminen
  • sellaisten arvopapereiden hankkiminen, joilla käydään kauppaa Helsingin pörssissä, säännellyllä markkinalla ETA-valtiossa tai monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä
  • Suomessa rekisteröidyn sijoitusrahaston osuuksien hankkiminen, jos kyse ei ole erikoissijoitusrahastosta
  • Suomessa markkinoitavan ulkomaisen sijoitusrahastodirektiivin mukaisen sijoitusrahasto-osuuden (yhteissijoitusyrityksen) osuuksien hankkiminen
  • vaihtoehtorahasto-osuuksien hankkiminen, jos rahaston pääomasta vähintään ¾ sijoitetaan luottolaitostalletuksiin, julkisyhteisöjen joukkovelkakirjoihin ja julkisesti noteerattuihin arvopapereihin
  • rahasto-osuuksien hankkiminen, jos rahasto-osuuksilla käydään julkista kauppaa (esim. ETF)

Lain mukaan lupa tarvitaan siten esimerkiksi pörssiin listautuvan yhtiön osakkaiden ostamiseen ja pankin liikkeeseen laskemien joukkovelkakirjojen hankkimiseen niiden merkintäaikana ennen kuin osake tai joukkovelkakirja on otettu julkisen kaupankäynnin kohteeksi. Samoin lupaa tarvitaan kiinteistöjen ja asunto-osakkeiden kauppaan sekä lainan ottamiseen ja pantin antamiseen. Lupaa ei sen sijaan tarvita esimerkiksi määräaikaistalletuksen tekoon Suomessa, Helsingin pörssissä kaupankäynnin kohteena olevan osakkeen kauppaan, tavallisen rahasto-osuuden merkintään tai Saksan valtion liikkeeseen laskeman joukkovelkakirjan hankkimiseen.

Luvanvaraisuutta ei voi kiertää sopimalla omaisuudenhoidosta, sillä edunvalvoja tarvitse luvan myös omaisuudenhoidossa tehtyihin kauppoihin.

Sijoitusvakuutuksista

Vakuutusmuotoisia sijoituksia, kuten säästöhenkivakuutuksia ja kapitalisaatiosopimuksia, koskevat lähtökohtaisesti samat yleiset edunvalvontaan liittyvät säännöt kuin muita sijoitusasioita. Edellisessä luvussa on kuvattu niitä tilanteita, joissa edunvalvojan tulee sijoitustoiminnassa hankkia DVV:n lupa.

Myös vakuutusmuotoisten sijoitusten sisällöissä on eroja. Aikaisemmin myönnetyt säästöhenkivakuutukset olivat laskuperustekorkoisia vakuutuksia, joissa vakuutusyhtiö maksaa vakuussäästölle vuosittain ennalta sovitun korkotuoton ja mahdollisesti myös lisäosuuden vakuutusyhtiön tuloksen perusteella. Tällaisia vakuutuksia on vielä paljon voimassa. Sijoitussidonnaisissa vakuutuksissa ei ole sovittu kiinteää, laskuperustekorkoon sidottua tuottoa, vaan vakuutussäästön arvo määrittyy rahasto-osuuksien tai muiden sijoitusinstrumenttien perusteella. Jos vakuutussäästöä määrittävän rahasto-osuuden arvo alenee, alenee myös vakuutussäästön pääoman määrä. Vakuutuksenottaja kantaa sijoitussidonnaisissa vakuutuksissa sijoitusriskin vakuutuksen tuotosta ja pääoman säilymisestä.

Henkilövakuutuksissa vakuutuksenottaja voi määrätä, että vakuutuskorvaus maksetaan kolmannelle henkilölle eli edunsaajalle. Vakuutuksenottajalla on lähtökohtaisesti oikeus muuttaa edunsaajamääräystä. Sitä ei voida kuitenkaan enää muuttaa, jos vakuutustapahtuma on jo sattunut. Säästöhenkivakuutukset sisältävät usein kaksi osaa, elämänvaravakuutuksen, jossa vakuutustapahtuma on vakuutetun elossa olo tiettynä päivänä, ja kuolemanvaravakuutuksen, jossa vakuutustapahtumaksi on määritelty vakuutetun kuolema vakuutuksen ollessa voimassa. Jos edunsaajasta on määrätty, maksetaan vakuutussäästö vakuutustapahtuman sattuessa edunsaajalle eli se siirtyy lopullisesti pois vakuutuksenottajan määräysvallasta. Edunvalvontakäytännössä on noudatettu toimintamallia, jossa edunvalvoja ei voi ilmoittaa päämiehen puolesta vakuutusyhtiölle muuta edunsaajaa kuin päämiehen kuolinpesän. Edunsaajasta määrättäessä tulee kuitenkin tällaisissakin tilanteissa tarkastella sitä, millainen merkitys menettelyllä on päämiehen itse päättämiin kuolemanvaraisjärjestelyihin. Kapitalisaatiosopimuksissa, joissa ei ole vakuutettua, sopimusta koskevat oikeudet siirtyvät sopimuksen omistajan kuoltua hänen kuolinpesälleen.

Article line divider

8. Erityiskysymyksiä vakuutusasioissa

Jos kyseessä on tavallinen valtakirja-asiointi toisen henkilön puolesta eikä henkilöä ole määrätty edunvalvontaan, edellyttävät vakuutusyhtiöt usein joko heidän oman valtakirjapohjansa käyttämistä taikka muutoin riittävän yksilöidyn valtakirjan laatimista vakuutusasioiden hoitamista varten.

Edunvalvojan toimenkuva päämiehen vakuutusasioiden hoitamisessa määräytyy sen mukaan, kuinka laajaa ja minkä laatuista edunvalvonta on. Tässä jaksossa tarkastelunäkökulmana on tilanne, jossa edunvalvoja huolehtii sekä päämiehen omaisuudesta että hänen henkilöönsä liittyvistä riskeistä. Tällaisissa tilanteissa edunvalvojan keskeisiä tehtäviä ovat voimassa olevien vakuutusten ylläpitäminen sekä päämiehen vakuutustarpeesta riippuen uusista vakuutuksista sopiminen ja tarpeettomaksi käyneiden vakuutusten irtisanominen. Vahinkotilanteissa hoidettavaksi tulevat korvauksien hakeminen ja muu vahinkoasioihin liittyvä selvittely.  Päämiehen vakuutusasioita hoitaessaan edunvalvojan tulee osoittaa selvitys saamastaan edunvalvontamääräyksestä ja sen laajuudesta vakuutusyhtiölle.

Vakuutusten ylläpitämisessä edunvalvojan keskeinen tehtävä on huolehtia siitä, että vakuutusmaksu maksetaan. Lisäksi edunvalvoja vastaanottaa vakuutusta koskevia ilmoituksia, jotka voivat koskea muun muassa vakuutusturvan päättymistä tai sen sisällön muuttumista.

Merkittävä osa yksityishenkilöille tarjottavista vakuutuksista, kuten kotivakuutus, matkavakuutus ja yksityistapaturmavakuutus, ovat vapaaehtoisia vakuutuksia. Vapaaehtoisten vakuutusten ottaminen ei ole välttämätöntä, vaan niiden ottaminen perustuu tarkoituksenmukaisuusharkintaan. Edunvalvojan on tärkeää huomioida, että vapaaehtoisten vakuutusten sisällöissä on eroja eivätkä kaikki samannimiset vakuutustuotteet tarjoa samansisältöistä vakuutusturvaa. Eroja on erityisesti siinä, mitä vahinkoja korvataan ja millä tavalla. Vakuutusyhtiöllä ei ole lakiin perustuvaa pakkoa myöntää vapaaehtoisia vakuutuksia, mutta jos vakuutusyhtiö hylkää yksityishenkilön vakuutushakemuksen, tulee hylkäysperusteen olla lain ja hyvän vakuutustavan mukainen. Maksuhäiriömerkintä ei ole aina ehdoton este saada vakuutuksia, mutta se voi olla joissakin tilanteissa peruste olla myöntämättä niitä.

Edunvalvonnan piirissä olevien henkilöiden vakuutustarve vaihtelee muun muassa heidän terveydentilansa sekä omaisuuden ja sen laadun perusteella. Päämiehen vakuutustarvetta voi määrittää myös hänen aikaisemmat käytäntönsä vakuutusten ottamisessa. Koska vakuutustarpeissa on eroja, ei voida yleisesti määritellä, mitä vakuutuksia edunvalvonnan piirissä oleville henkilöille tulisi olla. Alempana kuitenkin kuvataan edunvalvonnan järjestämistä ajatellen tilanteita, joissa vapaaehtoisia vakuutuksia tyypillisesti käytetään. FINEn verkkosivuilta www.fine.fi on saatavissa vapaaehtoisten vakuutuksia koskevia yleisoppaita ja vertailuja.

Yksityishenkilöille tarjottavista vakuutuksista keskeisin pakollinen vakuutus on ajoneuvoille otettava liikennevakuutus. Vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnistä seuraava laiminlyöntimaksu voi olla määrältään huomattava. Lisätietoja liikennevakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuudesta saa esimerkiksi Liikennevakuutuskeskuksen verkkosivuilta.

Vahinkovakuutuksista

Edunvalvontatilanteissa vahinkovakuuttamiseen saattaa liittyä erilaisia ongelmatilanteita. Edunvalvontavaltuutetun ja edunvalvojan on syytä määräajoin ja aina asumisolosuhteiden, perhesuhteiden tai vakuutusturvan sisällön muuttuessa tarkastella, vastaavatko voimassa olevat vakuutukset vakuutustarvetta. Edunvalvonnan näkökulmasta haasteellisia voivat olla tilanteet, joissa päämiehen omaisuuteen kuuluu useita rakennuksia tai muita omaisuuseriä. Tällöin ongelmaksi voi muodostua se, onko kaikilla eri kohteilla tarvittava vakuutus. Vakuutuksen kohteena olevat rakennukset ja muut omaisuuserät ilmenevät vakuutuskirjan ja vakuutusehtojen muodostamasta kokonaisuudesta.

Vakuutuksiin, joissa vakuutuskirjaan on merkitty euromääräinen vakuutusmäärä, liittyy riski alivakuutuksesta. Vakuutusmääräisissä vakuutuksissa vakuutusmäärän tulee vastata vakuutussopimuksessa määriteltyä omaisuuden oikeaa arvoa. Jos vakuutusmäärä on oikeaa arvoa olennaisesti pienempi, vaikuttaa alivakuutussuhde vakuutuksesta maksettavaan korvaukseen. Täysarvovakuutuksissa ei ole alivakuutusriskiä, mutta niissä vakuutuskirjaan voi olla merkitty enimmäiskorvausmäärä.

Jos ilmenee, että päämies on kirjautunut vakuutuksenottajaksi ja osamaksuostajaksi ajoneuvoon, joka todellisuudessa on kolmannen, ulkopuolisen henkilön käytössä, tulisi tällainen bulvaanisuhde pyrkiä viipymättä purkamaan. Vakuutuksenottajapuolen tiedonantovelvollisuutta koskevien säännösten johdosta on mahdollista, että vakuutussopimus ei tällaisissa tapauksissa sido vakuutusyhtiötä, vaikka osamaksuostajaksi kirjautunut päämies kuitenkin kantaa luottosuhteessa ajoneuvoa koskevan vahinkoriskin (katso KKO:2006:79).

Henkilövakuutuksista

Henkivakuutus kuoleman varalta, yksityistapaturmavakuutus ja sairauskuluvakuutus ovat vapaaehtoisia henkilövakuutuksia. Matkustajavakuutuksen sisältävästä matkavakuutuksesta korvataan matkasairauksien ja matkatapaturmien aiheuttamia hoitokuluja.

Päämiehen henkilövakuutuksen irtisanomista tulee aina harkita tarkoin, koska uuden henkilövakuutuksen myöntäminen ja sisältö voivat riippua henkilön terveydentilasta sekä iästä. Monissa henkilövakuutuksissa vakuutusyhtiö edellyttää vakuutuksen hakijalta terveysselvitystä, jossa kysytään hakijan terveydentilaa koskevia seikkoja. Saatujen vastausten perusteella vakuutusyhtiö harkitsee myöntääkö vakuutuksen ja minkä sisältöisenä. Terveysselvityksessä esitettyihin kysymyksiin tulee antaa oikeat ja täydelliset vastaukset. Vakuutuksen hakijan tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti voi myöhemmin johtaa ankarimmillaan siihen, että vakuutussopimus raukeaa, jolloin mitään vahinkoja ei korvata.

Myös vakuutetun ikä saattaa vaikuttaa henkilövakuutuksissa siihen, myöntääkö vakuutusyhtiö vakuutuksen. Henkilövakuutussopimuksissa määritellään usein lisäksi se, missä iässä vakuutus päättyy. Henkilövakuutuksen ylin myöntämisikä on usein matalampi kuin vakuutussopimuksessa määritelty vakuutuksen päättymisikä. Edellä todettujen seikkojen johdosta vakuutusyhtiötä tai -tuotetta vaihdettaessa päämiehen vanhaa henkilövakuutusta ei tule irtisanoa ennen kuin uuden myöntämisestä on saatu ratkaisu. Edunvalvonnan näkökulmasta lähtökohtana voidaan pitää sitä, että aikaisemmin otetun henkilövakuutusturvan päättämiselle tulee olla perusteltu syy.

Vakuutussopimuslain mukaan vakuutusmaksun suorittamatta jättämisen johdosta päättynyt henkilövakuutus tulee uudelleen voimaan, jos suorittamatta jätetty vakuutusmaksu maksetaan kuuden kuukauden kuluessa vakuutuksen päättymisestä. Tällaisissa tilanteissa vakuutuksen uudelleen voimaansaattaminen ei edellytä terveysselvityksen tekemistä.

Article line divider

Lähetys epäonnistui. Tarkista, että täytit vaaditut kentät.

Palaute julkaisusta

Voit auttaa meitä kehittämään oppaidemme sisältöjä antamalla palautteesi

Kiitos!