Vakuutus- ja Pankkilautakunnan antamia ajankohtaisia ratkaisusuosituksia:
VKL 530/15 Ajoneuvon käypä arvo
Ajoneuvon käyvän arvon määrittäminen. Tavarantarkastajan lausunto.
Tapauksessa oli kyse siitä, mikä oli vaurioituneen ajoneuvon käypä arvo vahinkohetkellä. Vakuutusyhtiö oli arvioinut ajoneuvon käyvän arvon Keskuskauppakamarin hyväksymän tavarantarkastajan antaman lausunnon mukaisesti. Vakuutuksenottajan mukaan ajoneuvon käypä arvo oli suurempi muun muassa ajoneuvon siistin kunnon ja varustelutason takia.
Vakuutuslautakunta on lähtökohtaisesti pitänyt hyväksyttyjen tavarantarkastajien lausuntoja vahvana näyttönä esineen käyvästä arvosta, sillä tällaiset tarkastajat ovat puolueettomia, riidan osapuolista riippumattomia asiantuntijoita. Vakuutuksenottajan esittämiä autokaupan myynti-ilmoituksia ei voitu pitää osoituksena ajoneuvon käyvästä arvosta, sillä vakuutusehtojen mukaan käyvällä arvolla ei tarkoitettu autoliikkeiden ulosmyyntihintaa, pyyntihintaa tai vaihtohyvitysarvoa vaan sellaista hintaa, jonka usea henkilö olisi ajoneuvosta todellisuudessa valmis maksamaan. Vakuutuksenottaja oli valituksessaan vedonnut myös ajoneuvon huoltohistoriaan, josta hän ei kuitenkaan ollut esittänyt luotettavaa selvitystä. Vakuutuslautakunta piti vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.
VKL 601/15 Suojeluohjeen noudattamisen laiminlyönti
Oliko vakuutuksenottaja laiminlyönyt suojeluohjeen noudattamisen ajaessaan ajoneuvolla väsyneenä? Korvauksen alentaminen. Vähäistä suurempi huolimattomuus.
Vakuutuksenottaja oli kuljettaessaan ajoneuvoa nukahtanut, minkä seurauksena ajoneuvo oli suistunut ojaan ja vaurioitunut. Vakuutusyhtiö katsoi, ettei vakuutuksenottaja ollut noudattanut suojeluohjeita lähtiessään pitkälle ajomatkalle nukuttuaan edellisinä vuorokausina vain muutamia tunteja. Vakuutuksenottajan vähäistä suuremman huolimattomuuden vuoksi yhtiö oli vähentänyt korvauksesta neljäsosan. Vakuutuksenottajan mukaan eräs syy äkilliseen, yllättävään nukahtamiseen oli hänen alhainen hemoglobiiniarvonsa.
Vakuutuslautakunta katsoi, ettei väsyneenä ajamista koskevan suojeluohjeen rikkomisena voida pitää sitä, että kuljettaja jatkaa ajoaan vaikka hän hetkellisesti tuntee väsymystä. Suojeluohjeen laiminlyöntiä on lautakunnan mukaan se, että kuljettaja jatkaa ajoaan, vaikka objektiivisesti arvioiden hänen olisi pitänyt käsittää, että häneltä väsymyksen vuoksi puuttuvat edellytykset ajoneuvon kuljettamiseen turvallisesti. Ottaen huomioon vakuutuksenottajan vähäisen nukkumisen edellisinä öinä, ajomatkan pituuden, jäisen tien ja melko myöhäisen ajan pimeänä vuodenaikana, lautakunta katsoi vakuutuksenottajan jättäneen noudattamatta normaalia huolellisuutta varmistaakseen riittävän vireystilan ja hyvän ajokunnon. Hemoglobiiniarvon vaikutuksesta nukahtamiseen lautakunta totesi, että arvon alhaisuudella on voinut olla vähäistä merkitystä nukahtamiseen. Vakuutuksenottajan katsottiin kuitenkin tienneen alhaisesta hemoglobiiniarvostaan, sillä veriarvoja oli tutkittu jo ennen sattunutta ojaanajoa. Lautakunta katsoi asiakkaan menettelyn osoittaneen vähäistä suurempaa huolimattomuutta, ja piti vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.
VKL 497/15 Törmäys- vai ilkivaltavahinko?
Olivatko ajoneuvon oveen ilmestyneet naarmut ja lommot ilkivalta- vai törmäysvahinkoja? Näytön arviointi.
Vakuutuksenottajan ajoneuvon oveen oli ilmestynyt pystysuuntainen naarmu sekä lommo, jotka olivat vakuutuksenottajan käsityksen mukaan syntyneet ilkivaltaisen raapimisen seurauksena. Vakuutusyhtiö katsoi vahinkotarkastajan raportin perusteella, etteivät ajoneuvon vauriot täyttäneet tyypillisiä ilkivallan tunnusmerkkejä, vaan kyse oli ennemminkin esimerkiksi jonkin ajoneuvon päälle kaatuneen esineen aiheuttamasta vahingosta. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan vaurio tuli sen vuoksi korvata kolarivakuutuksesta.
Voimassa olevan oikeuden mukaan korvausta hakevalla on näyttötaakka siitä, että korvattava vahinkotapahtuma on sattunut. Toimitettujen valokuvien perusteella Vakuutuslautakunta katsoi, että ajoneuvon vauriot ovat voineet aiheutua siitä, että jokin esine oli kaatunut ajoneuvoa vasten. Asiassa ei ollut esitetty selvitystä siitä, että kyseessä olisi nimenomaan tahallinen vahingonteko. Sen vuoksi asiassa oli jäänyt näyttämättä, että kyseessä olisi ollut ilkivaltavahinko. Vakuutuslautakunta piti vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.
VKL 36/16 Törkeä huolimattomuus ulosajovahingossa
Oliko ulosajovahinko aiheutettu törkeästä huolimattomuudesta? Ylinopeutta koskeva todistelu. Vakuutuskorvauksen alentaminen tai epääminen.
Asiakas oli ohittanut toisen ajoneuvon hyvissä ajo-olosuhteissa tiellä, jossa nopeusrajoitus oli 50 km/h. Omalle ajokaistalle palatessaan hän menetti moottoripyöränsä hallinnan ja suistui tieltä, minkä seurauksena moottoripyörä vaurioitui ja asiakas kärsi henkilövahinkoja. Vakuutusyhtiön laadituttaman rekonstruktiolaskelman mukaan moottoripyörän ajonopeus oli todennäköisimmin ollut vähintään kaksinkertainen sallittuun ajonopeuteen nähden. Yhtiön käsityksen mukaan asiakas oli aiheuttanut vahingon törkeästä huolimattomuudesta, eikä se näin ollen tullut vakuutuksesta korvattavaksi.
Vaikka ylinopeuden suuruudesta esitetty näyttö olikin ristiriitaista, Vakuutuslautakunta piti esitutkinta-aineiston ja rekonstruktiolaskelman perusteella selvitettynä, että asiakas oli käyttänyt huomattavaa ylinopeutta ohitustilanteen aikana. Ylinopeus oli vaikuttanut ajoneuvon hallinnan menettämiseen ja siten vahinkotilanteen syntyyn. Lautakunta katsoi sen vuoksi asiakkaan aiheuttaneen vahingon törkeästä huolimattomuudesta. Menettelyn ei kuitenkaan katsottu olleen piittaamatonta tai niin moitittavaa, että korvauksen epääminen olisi perusteltua. Vakuutuslautakunta suositti vakuutusyhtiötä korvaamaan moottoripyörän vaurioitumisen puolella alennettuna.
PKL 143/15 Törkeä huolimattomuus PIN-koodin säilyttämisessä
Maksukortin oikeudeton käyttö. Törkeä huolimattomuus PIN-koodin säilyttämisessä.
Asiakkaan maksukortti oli anastettu uimahallin lukitusta pukukaapista, jonka jälkeen kortilla oli tehty useita oikeudettomia nostoja. Asiakas ei esittänyt asiassa selvitystä siitä, miten kortin PIN-koodi oli päätynyt ulkopuolisen tietoon. Asiakas oli viimeisen kerran käyttänyt maksukorttiaan noin viisi tuntia ennen kortin katoamista eri paikkakunnalla kuin mikä kortin katoamispaikka oli.
Pankkilautakunta piti epätodennäköisenä, että kortin tunnusluku olisi päätynyt ulkopuolisen tietoon asiakkaan käyttäessä korttiaan. Kortin tunnusluvun katsottiin todennäköisesti joutuneen sivullisen tietoon kortin anastuksen yhteydessä siten, että tunnusluku oli ollut tunnistettavassa ja korttiin yhdistettävässä muodossa. Pankkilautakunta katsoi kortin oikeudettoman käytön johtuneen siitä, että asiakas oli huolimattomuudestaan laiminlyönyt maksupalvelulain ja korttiehtojen mukaisia velvollisuuksiaan tunnusluvun säilyttämisen suhteen. Asiakkaan menettelyn katsottiin osoittavan maksupalvelulaissa tarkoitettua törkeää huolimattomuutta. Korvausta ei suositettu.
PKL 105/15 Huolimattomuuden asteen arvioiminen kortin säilyttämisen, tunnusluvun näppäilemisen ja sulkupalveluun ilmoittamisessa
Maksukortin oikeudeton käyttö. Asiakkaan huolimattomuuden asteen arvioiminen kortin säilyttämisen, tunnusluvun näppäilemisen ja sulkupalveluun ilmoittamisen suhteen.
Asiakkaan maksukortti oli anastettu yleisellä paikalla suljetusta laukusta, jonka jälkeen kortilla oli tehty useita oikeudettomia nostoja. Huomattuaan kortin kadonneen asiakas oli lähtenyt taksilla läheiseen ravintolaan, jossa oli viimeksi korttiaan käyttänyt. Pankin sulkupalvelu oli vastaanottanut katoamisilmoituksen n. 40 minuutin kuluttua siitä, kun asiakas huomasi kortin kadonneen.
Pankkilautakunnan mukaan kortinhaltijan voidaan odottaa säilyttävän korttiaan vähintään yhtä huolellisesti kuin käteistä rahaa. Kohtuuttoman pitkälle meneviä turvajärjestelyjä kortinhaltijalta ei kuitenkaan voida vaatia. Asiakkaan tapa säilyttää korttia olkalaukussaan oli vastannut tavanomaista, huolellista menettelyä. Lautakunta katsoi asiakkaan huolimattomuudestaan laiminlyöneen maksupalvelulakiin perustuvia velvollisuuksiaan tunnusluvun käyttämisen suhteen, sillä maksutapaa ympäröivät olosuhteet olisivat vaatineet suurempaa huolellisuutta tunnusluvun suojaamisen suhteen. Myös sulkuilmoituksen tekemisen suhteen asiakkaan katsottiin menetelleen huolimattomasti, sillä kortin katoamisesta olisi tullut ilmoittaa sulkupalveluun viipymättä. Asian kokonaisarvioinnin perusteella lautakunta kuitenkin katsoi asiakkaan menettelyn olleen tilanteessa ymmärrettävää. Asiakkaan menettely ei osoittanut selvää piittaamattomuutta kortin hallintaan ja käyttöön liittyviin turvallisuusriskeihin. Pankkilautakunta suositti pankin ottavan vastattavakseen vahingon siltä osin, kun se ylittää 150 euroa.