FINEen tulevat pankkiasioita koskevat yhteydenotot ovat viime vuosina kasvaneet huomattavasti, ja merkittävä osa näistä liittyy erilaisiin verkkohuijauksiin ja tietojenurkintaan. Aiemmin lähinnä fyysisten maksuvälineiden väärinkäyttöön painottunut ongelma on siirtynyt lähes täysin verkkoon, ja huijaukset ovat muuttuneet yhä ammattimaisemmiksi, monimuotoisemmiksi ja vaikeammin tunnistettaviksi.

Huijauksia tapahtuu lukuisin eri tavoin. Niitä tehdään muun muassa pankin nimissä lähetettyjen tekstiviestien, valesivustojen sekä myyntialustoilla (kuten Tori.fi tai Facebook Marketplace) ilmenevien ostaja- tai maksuhuijausten kautta. Huijarit hyödyntävät usein pankkitunnuksia, korttitietoja ja mobiilisovellusten aktivointikoodeja, ja vahinkojen määrät voivat nousta huomattavan suuriksi. Monissa tapauksissa asiakas joutuu itse vastuuseen vahingoista, etenkin jos hänet on huijattu itse vahvistamaan maksutapahtumia. Sääntelyn perusteella asiakkaan oman toiminnan arviointi pääsääntöisesti ratkaisee, kenelle vahingot lopulta jäävät.

Pankkilautakunta on ratkaissut vuoden 2024 aikana lähes 40 riitatapausta. Lautakunnan ratkaisutoiminnalla on suuri merkitys vastuukysymysten selkiyttämisessä, ratkaisujen kautta voidaan linjata asioiden käsittelyä. Näissä asioissa oikeuskäytäntö on vielä niukkaa. Joitakin tapauksia on kuitenkin edennyt hovioikeuksiin, ja korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä odotetaan tuomaan selkeyttä huolimattomuuden arviointiin.

Finanssialan toimijoilla on tärkeä tavoite ja paljon työtä huijausten estämisessä. Sekä pankit että rikolliset kehittävät jatkuvasti omaa toimintaansa. Pankit pyrkivät parantamaan viestintää ja suojaustoimiaan, mutta samalla huijarit keksivät entistä uskottavampia ja vaikeammin havaittavia keinoja kalastella tietoja ja huijata ihmisiä. Lopputuloksena on jatkuva kilpajuoksu pankkien ja rikollisten välillä, jossa asiakkaiden yleisen tietämyksen ja varovaisuuden sekä pankkien viestinnän selkeyden ja väärinkäytöksiä ennaltaehkäisevien toimien merkitys korostuu.