Aion tehdä oman ’kodin kansioni’ kuntoon. Siihen tulee mukaan ainakin edunvalvontavaltakirja, hoito- ja hoivatahto sekä tiedot tekemistäni sopimuksista eri palvelutarjoajien kanssa. Kaikki yksiin kansiin.

Tämä ’sitten kun’ -asia on ollut mieleni päällä jo pitkään. Haluan tehdä sen valmiiksi ja karistaa mielestäni. Etenkin kun tiedän, ettei asian tekeminen vie kohtuuttomasti aikaa, eikä se edes maksa mitään. Saamattomuuttani en ole vain ’ryhtynyt tekemään’.

Tästä tulee oma uuden vuoden lupaukseni. En ole lupauksia tehnyt enää vuosiin, sillä aiemmat sellaiset terveellisemmästä ruokavaliosta, aktiivisesta liikkumisesta, tiputettavista kiloista tai uuden kielen opettelusta ovat tuntuneet jokseenkin turhilta ja valuneet hiekkaan.

Mutta nyt on kohta edessä uusi vuosi. Ja uusi lupaus, jonka toteuttaminen edellyttää pientä itsensä pakottamista - ehkä jopa lahjontaa.

Ai miksi nyt?

Siksi, että olen terve ja voimissani ja haluan juuri nyt vaikuttaa siihen, miten minua jatkossa mahdollisesti hoidetaan tai miten asiani hoituvat, kun minua ei enää ole. Siksi, että läheiseni pääsisivät hieman helpommalla, koska tiedän miten hankalaksi asioiden hoito voi mennä, jos niistä ei ole mustaa valkoisella. Ja ennen kaikkea siksi, että opin jo jotain kantapään kautta, kun menetin läheisen ystäväni, yllättäen.

Tee sinäkin.