Oliko vakuutetun matkalta paluu viivästynyt lääketieteellisesti pakottavasta syystä?
FINE-013453, matkavakuutus, vakuutusehtojen tulkinta.
Vakuutettu oli lomamatkalla, kun hän sairastui eikä kyennyt palaamaan Suomeen alkuperäisellä paluulennollaan 2.5.2018. Vakuutettu oli joutunut sairaalaan 29.4.2018 ja ensimmäisessä sairaalassa vakuutetulle diagnoosiksi annettiin keuhkoputken tulehdus. Vakuutettu ei tuntenut oloaan ensimmäisessä sairaalassa asiamukaisesti hoidetuksi ja hän päätti lähteä sairaalasta ja hakeutui lopulta toisen lääkärin hoidettavaksi. Jälkimmäisen lääkärin 2.5.2018 antaman lausunnon mukaan vakuutettu ei ole ollut lentokuntoinen.
Vakuutusyhtiö viittasi 1.5.2018 annettuun lääkärinlausuntoon, jonka mukaan vakuutettu on ollut lentokuntoinen ja hänelle on tuolloin kerrottu, että lääketieteellisin perustein arvioituna ei ole tullut esille mitään sellaisia seikkoja, joiden perusteella hän ei olisi ollut kykenevä palaamaan Suomeen alkuperäisen suunnitelman mukaisesti 2.5.2018.
Lautakunta totesi, että sairauden pakottavuutta on arvioitava paluumatkalle lähdön hetkellä. Sillä seikalla, että sairaus on myöhemmin osoittautunut vähemmän vakavaksi kuin mitä matkalle lähdön hetkellä on ollut syytä uskoa, ei ole merkitystä arvioitaessa onko vakuutetun matkalle lähtö estynyt pakottavan sairauden vuoksi. Lautakunta totesi, että vakuutetulla diagnosoidut taudit ovat sellaisia tavanomaisia sairauksia, jotka eivät yksinään välttämättä ole sellaisia vakuutusehtojen tarkoittamia sairauksia, jotka lääketieteellisesti pakottavasti estäisivät lentämisen. Lautakunnan näkemyksen mukaan on kuitenkin mahdollista, että taudit yhdessä saavat aikaan sellaisen yleistilan laskun, jonka johdosta niiden voidaan pakottavasti katsoa estäneen vakuutetun matkustamisen 2.5.2018.
Vakuutuslautakunta suositti vakuutusyhtiötä suorittamaan vakuutetulle vakuutusehtojen mukaisen korvauksen matkan pitkittymisen aiheuttamista kustannuksista.
Oliko katsastuskonttori toiminut tuottamuksellisesti ajoneuvon katsastuksen yhteydessä?
FINE-010536, vastuuvakuutus, esinevahinko, oliko vahinkoa kärsineen ajoneuvo vaurioitunut katsastuksen yhteydessä? Katsastuskonttorin tuottamuksen arviointi.
Vahingonkärsineen auto oli määräaikaiskatsastuksessa 6.2.2015 X Oy:ssä. Auton moottori on rikkoutunut katsastuksen yhteydessä, kun autolle tehtiin päästökaasumittausta. Vahingonkärsijän näkemyksen mukaan moottori rikkoontui, koska katsastaja ryntäytti moottoria liian kovilla kierroksilla.
Kuluttajasuojalain 8:12.4:n mukaan todistustaakka siitä, että palvelus on suoritettu ammattitaitoisesti ja huolellisesti, on toimeksisaajalla. Vakuutuslautakunta katsoi, että esitetyn asiakirjaselvityksen perusteella katsastusliikkeen toiminnassa on katsottava olevan virhe, kun katsastaessa ei ole varmistettu riittävällä huolellisuudella sitä, että ajoneuvon kierrosrajoitin toimii asianmukaisesti. Tämän vuoksi lautakunta katsoi, että katsastusliike on vastuussa vahingonkärsineen ajoneuvon moottorille aiheutuneesta vahingosta, minkä vuoksi vahinko tulee vakuutusehtojen mukaan korvata katsastusliikkeen vastuuvakuutuksesta. Kyse oli myös esinevahingon määrästä. Vakuutuslautakunta suositti vakuutusyhtiötä suorittamaan vahingonkärsineelle korvausta 3.000 euroa siten, että korvauksen määrästä voidaan vähentää X Oy:n vahingonkärsineelle suorittama 400 euroa.
Oliko kyseessä matkalompakon katoaminen vai varkaus näytön puolesta?
FINE-009611, matkavakuutus, vakuutusehtojen tulkinta, oliko matkalompakon katoaminen voitu tapahtuma-ajan ja –paikan tai olojen suhteen osoittaa varkaudeksi? Näyttö.
Vakuutuksenottajan mukaan hänen lompakkonsa oli varastettu lomamatkalla klo 12.00 – 14.15 välisenä aikana. Lompakko oli ollut hänen hallussaan viimeksi samana päivänä klo 12.00 ja hän havaitsi varkauden klo 14.15. Vakuutuksenottaja ei ollut tehnyt rikosilmoitusta, sillä poliisiasema ei ollut auki ja seuraavana päivänä vakuutuksenottaja jatkoi matkaansa seuraavalle paikkakunnalle.
Vakuutuslautakunnan käytännössä on vakiintuneesti katsottu, että varkausvahingon tunnusmerkistön täyttymistä arvioitaessa avainasemassa on alkuperäinen syy, jonka vuoksi omaisuus on joutunut pois vakuutetun hallusta. Jos tämä alkuperäinen syy on katoaminen tai unohtaminen, ei sillä, että omaisuuden myöhemmin löytävä henkilö pitää omaisuuden oikeudettomasti itsellään, ole asian arvioinnin kannalta merkitystä.
Vakuutuslautakunnan mukaan mitään yksittäistä tilannetta, jossa matkalompakko olisi varastettu, ei ollut tapauksessa esitetty ja näin ollen lautakunta katsoi, että matkalompakon ja sen sisällön menettämisen syy jäi epäselväksi, jolloin lautakunnan tulkinnan mukaan se on vakuutuksen rajoitusehtojen mukaisesti kadonnut. Vakuutuslautakunta piti korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena eikä suosittanut sitä muutettavaksi.
Tuliko vakuutusyhtiön korvata asiakkaalle matkasairauden takia pitkittyneen matkalta paluun kustannukset?
FINE-010849, matkavakuutus, matkasairauden johdosta pitkittyneestä paluusta aiheutuneiden kulujen korvattavuus, ehtojen tulkinta, sairauskuljetuksen edellytys.
Vakuutettu oli lomamatkalla, kun hän paluupäivänä ei päässyt osallistumaan lennolle sairastuttuaan turistiripuliin. Sairastumisen johdosta asiakas oli sairaalassa hoidettavana 1. – 3.2.2018. Paluulennolle asiakas pääsi 7.2.2018. Asiakas haki korvauksia sairastumisestaan aiheutuneista kustannuksista luottokorttiinsa liittyneestä matkavakuutuksestaan.
Asiakkaalla oli todettu vakuutusehtojen mukainen matkasairaus, jonka aiheuttamat kohtuulliset hoitokulut korvattiin vakuutuksesta. Asiakkaan vaatimien ylimääräisten majoituskulujen sekä uudesta paluumatkasta aiheutuneiden kulujen osalta vakuutusyhtiö viittasi tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin, joiden mukaan matkasairauden aiheuttamat kotiinpaluun kulut korvataan vain silloin, kun kysymys on sairaankuljetuksesta, joka on ollut myös lääketieteellisesti perusteltua ja myös matkahätäpalvelun etukäteen järjestämä. Tapaukseen sovellettaviin vakuutusehtoihin ei siten kuulu turvaa matkan pitkittymisestä aiheutuneista kustannuksista, vaikka pitkittyminen olisikin aiheutunut lääketieteellisesti pakottavasta syystä. Näin ollen Vakuutuslautakunta katsoi, että koska asiakkaan paluulennossa 7.2.2018 ei ollut kysymys vakuutusehtojen tarkoittamasta sairaankuljetuksesta, ei vakuutusyhtiöllä ole velvollisuutta suorittaa korvausta pitkittyneestä lomaltapaluusta aiheutuneista kustannuksista.