Haku

VKL 342/05

Tulosta

Asianumero: VKL 342/05 (2007)

Vakuutuslaji: Yksityistapaturmavakuutus

Ratkaisu annettu: 04.05.2007

Pahoinpitely Aivovamma Syy-yhteys

Taksinkuljettajana työskentelevä vakuutettu (synt. 1950) oli pahoinpidelty 24.8.2002 noin klo 02.30 hänen puolustaessaan erästä asiakastaan tappelussa ravintolan edessä. Vakuutettua oli lyöty päähän 3-4 kertaa ja häntä oli lyöty ja potkittu myös maassa. Vakuutettu oli puolustautunut käyttäen patukkaa, mutta kahakassa alakynteen jääneenä hän oli saanut runsaasti vuotavan haavan otsan oikealle puolelle sekä vasempaan silmäkulmaan. 

Vakuutettu on hakenut 1.7.2003 korvausta pysyvästä viasta ja haitasta esittäen, että hänelle on aiheutunut pahoinpitelyn seurauksena aivovamma.
 
Vakuutusyhtiön päätös   

Yhtiö on 3.9.2004 ja 30.12.2004 antamissaan korvauspäätöksissä kieltäytynyt maksamasta korvausta pysyvästä viasta ja haitasta. Vakuutetulle ei ole aiheutunut elimellistä sen asteista aivovammaa, joka selittäisi hänellä todetut subjektiiviset oireet tai neuropsykologisissa tutkimuksissa havaitut suoriutumisvaikeudet. Ratkaisunsa tueksi yhtiö viittaa tilaamaansa LKT, neurologi Mikael Ojalan asiantuntijalausuntoon 1.12.2004.
 
Lausuntopyyntö               

Vakuutettu on ilmoittanut tyytymättömyyttään vakuutusyhtiön korvauspäätökseen. Syy-yhteys pahoinpitelyn 24.8.2002 ja vakuutetulla todettujen aivovammasta johtuvien neuropsykologisten oireiden välillä on todennäköinen eikä vakuutusyhtiö ole kyennyt esittämään mitään vaihtoehtoista syytä oireille. Vakuutettu viittaa vaatimuksensa tueksi LKT, neurologian dosentti Olli Tenovuolta tilaamaansa asiantuntijalausuntoon 30.8.2005.
 
Vakuutusyhtiön vastine  

Vaatimus kiistetään toistaen korvauspäätöksissä mainittu.
 
Lääketieteellinen ja muu selvitys
 
Lautakunnalla on ollut käytettävissään seuraava vakuutettua koskeva lääketieteellinen selvitys:
        epikriisit 23.8.2002 (eapkl/Kero) ja 26.8.2002 (Lilja)
        lausunto Lilja 5.9.2002
        lausunto Kero 15.11.2002
        lausunto Lindell 30.1.2003
        E-lausunnot 8.7.2004
        B-lausunnot 5.2., 27.3., 14.5., 6.10.2003; 4.8. ja 8.9.2004
        Käpylän kuntoutuskeskuksen raportti 5.7.2004, fysioterapia touko-heinä 2004, puheterapia 29.6.2004, sosiaalityö 5.7.2004, kuntoutusyhteenveto 9.7.2004
        thorax- ja nenäluu rtg-lähetteet/vastaukset 27.8.2002
        rtg-lähete 19.9.2002
        rtg-lähete 27.11.2002
        todistus Swan 22.1.2004
        Forssan PSY-merkinnät 30.10.2002-4.2.2003
        epikriisi 18.12.2002 (Nissilä)
        Puistolinnan epikriisit 25.3.-21.5.2003
        yleislääkäri Sotkan kuvaus vakuutetusta 10.2.2005
        todistus psykologikäynnistä 14.2.2005 (Virjamo)
        psykologi Forströmin todistus 15.2.2005
        joukko A-todistuksia
        rtg-lausunto ja kuvantamisaineisto magneettitutkimuksesta 2.6.2005
        asiantuntijalausunnot Olli Tenovuo 30.8.2005 ja Mikael Ojala 1.12.2004
 
Lautakunta ei ole pyynnöstään huolimatta saanut käyttöönsä 10.12.2002 päivättyyn rtg-vastaukseen/lausuntoon liittyviä magneettikuvia.
 
Lautakunnan käytettävissä ovat olleet lisäksi aikuisiän aivovammojen diagnostiikkaa ja hoitoa koskevat käypähoitosuositukset (Duodecim 2003;119:654-681).
 
Muuna selvityksenä on ollut käytettävissä vakuutetun kuulustelukertomus 24.8.2002, muiden asiaan osallisten kuulustelukertomuksia ja Forssan käräjäoikeuden tuomio pahoinpitelyjutussa 1.9.2003.
 
Asiantuntijalausunto (Tenovuo)
 
Dosentti Olli Tenovuo on vakuutetun pyynnöstä antamassaan asiantuntijalausunnossa 30.8.2005 katsonut, että vakuutetulle on aiheutunut pahoinpitelyn 24.8.2002 seurauksena haittaluokan 12-13 mukainen aivovamma. Perusteluinaan Tenovuo on esittänyt mm. seuraavan:
 
Vakuutettuun kohdistettu pahoinpitely sopii vammautumismekanismina tyypillisesti aiheuttamaan aivovamman.
 
Neurologiset tutkimukset ovat käynnistyneet noin kolme kuukautta pahoinpitelystä. Magneettikuvauksessa 10.12.2002, josta saatuun kuvantamisaineistoon Tenovuo on kokeneen neuroradiologian erikoislääkärin kanssa perehtynyt, käy ilmi useita täplä- tai pistemäisiä valkean aineen muutosalueita erityisesti otsalohkojen alueella mutta myös ohimolohkon alueella. Sen sijaan aivokammioiden ympäristössä tällaisia muutoksia ei esiinny. Valkean aineen muutokset sijaitsevat erityisesti aivojen harmaan kuorikerroksen läheisillä alueilla. Muutokset sopivat ulkoisen trauman aiheuttamiksi.
 
2.6.2005 otetuissa magneettikuvissa em. muutokset olivat päälaenlohkojen poimut hieman leveämmät. Lisäksi vasemmassa otsalohkossa on pari verenvuodon jälkitilaan liittyvää hentoa hemosideriinikertymää.
 
Verenkiertohäiriön aiheuttamat kuvantamislöydökset eivät sijaitsisi niillä alueilla, joilla vakuutetulla on todettu muutoksia. Neutraali magneettikuvantamislöydös ei sulje pois vaikeatakaan aivovammaa.
 
Neuropsykologisissa tutkimuksissa 15.1.2003 alkaen todetut muutokset viittaavat vahvasti elimelliseen häiriöön.
 
Vakuutetulla on todettu tajuttomuus tai ainakaan sellaisen olemassaoloa ei voida luotettavasti poissulkea.
 
Muistiaukko on todettu lukuisissa asiakirjoissa. Yhtenäinen muistijälki puuttuu selvästi ainakin yhden mutta mahdollisesti jopa kolmen vuorokauden ajalta.
 
Asiantuntijalausunto (Ojala)
 
LKT, neurologi Mikael Ojala on vakuutusyhtiön pyynnöstä antamassaan asiantuntijalausunnossa 1.12.2004 katsonut, ettei vakuutetulle ole jäänyt pahoinpitelyn 24.8.2002 seurauksena pysyvää haittaa jättänyttä aivovammaa. Perusteluinaan Ojala on esittänyt mm. seuraavan.
 
Vakuutettu on saanut päähän kohdistuneen iskun sellaisella energialla, joka riittäisi aiheuttamaan aivovammankin.
 
Pään kuvantamislöydös magneettitutkimuksesta (josta vastaus 10.12.2002) oli normaali. Subjektiiviset oireet tai neuropsykologiset suoriutumisvaikeudet eivät ole aivovamman (diagnostisia) kriteerejä. Tajuttomuutta ei ollut. Muistiaukon olemassaolo jää epävarmaksi. Kaksi vuotta tapahtuman jälkeen kerrotuille muistiongelmille ei voi antaa paljon painoa. Lyhytkestoinen muistiaukko voi selittyä myös psyykkisillä syillä.
 
Raportoidut runsaat oireet ja neuropsykologiset suoriutumisvaikeudet ovat huomattavassa ristiriidassa sen kanssa, mitä tapahtumasta tiedetään.
 
Asiantuntijalausunto (Öhman)
 
Lautakunnan pyynnöstä antamassaan asiantuntijalausunnossa professori Juha Öhman on lausunut seuraavan.
 
Lausuntoa laatiessani käytössäni on ollut Vakuutuslautakunnan toimittama materiaali, jota en erittele muuta kuin Dos. neurologian erikoislääkäri Olli Tenovuon ja LKT neurologian erikoislääkäri Mikael Ojalan lausunnon osalta, koska ne poikkeavat niin huomattavasti toisistaan. Muu materiaali on Vakuutuslautakunnan tiedossa. Lisäksi käytettävissäni on ollut CD:llä aivojen laaja magneettikuvaus 2.6.2005.
 
Esitiedoista tiedetään, että vakuutettu (jäljempänä potilas) oli joutunut pahoinpitelyn kohteeksi 24.8.2002. Pahoinpitelyn yhteydessä potilas oli saanut useampia iskuja päähän ja vartalon alueelle ja päähän kohdistuneissa iskuissa käytetty ilmeisesti nyrkkirautaa. Silminnäkijän mukaan potilas oli maannut pari minuuttia maassa tajuttomana. Vammojen jälkeen hoidon ja muiden vammojen, mustelmien ym. sijainnin suhteen, viittaan perinpohjaisiin selvityksiin, jotka löytyvät dokumenteista.
 
Allekirjoittaneelta pyydetään asiantuntijalausuntoa seuraavista asioista:
 
1. Onko vahinkoilmoituksessa, ensimmäisissä hoitomerkinnöissä ja muussa aineistossa kuvattu sellaista tapaturmamekanismia, joka voimakkuudeltaan ja ominaisuuksiltaan olisi voinut aiheuttaa vakuutetulle aivovamman?
 
Potilas oli saanut useamman kovan iskun päähänsä ilmeisesti nyrkkiraudalla, lisäksi silminnäkijäkertomusten mukaan häntä oli potkittu hänen maatessaan maassa. Potilaalla oli ollut lyhyt tajuttomuus tapahtuman jälkeen ja merkinnät, jotka on tehty ensimmäisen viikon aikana, sopivat erittäin hyvin siihen, että potilaalla on vähintään keskivaikea aivovamma. Tällainen ulkoinen väkivalta pystyy aiheuttamaan aivovamman, josta seuraavat potilaan oireet.
 
2. Onko vakuutetulle tehdyissä MRI-kuvantamistutkimuksissa todettu ja todettavissa aivovammalle spesifejä kuvantamislöydöksiä?
 
Tässä viittaan dosentti Tenovuon ja LKT Ojalan lausuntojen erilaisuuksiin. Dos. Tenovuo ilmaisee, että löydöksiä on selkeästi, sen sijaan LKT Ojala sivuuttaa ne sanoen, että löydöksiä ei ole. Olen tarkastellut kuvia kokeneen neuroradiologin kanssa ja näissä kuvissa (mm. Flair, T2*) on todettavissa molemmin puolin frontobasaalisesti, vasemmalla basaalitumakkeiden alueella, vasemmalla hippokampus-alueella, oikealla harmaan ja valkean aineen rajalla pieniä valkean aineen muutoksia, aivokammiot ovat kooltaan normaalit, päälaen lohkon uurteet (sulkukset) ovat ehkä hieman syvemmät kuin tämän ikäisellä muuten.
 
Lisäksi vasemmalla frontaalisesti otsalohkossa todetaan pari pientä hemosideriinikertymää, jotka ovat merkkinä sinne tapahtuneesta verenvuodosta. Miksi juuri nämä sopivat vamman aiheuttamiksi, on niiden sijainti, ne eivät sijaitse aivokammion viereisillä alueilla, korona radiatan seudussa tai keskimmäisen aivovaltimon suonitusalueen ympärillä, jolloin niitä voitaisiin pitää verenkiertohäiriöllisinä. Lisäksi kahdessa leesiossa on selkeästi todettavissa hemosideriiniä, joka on lähes 100 % varma osoitus tapahtuneesta aivovammasta.
 
Näin ollen yhdyn dos. Tenovuon kantaan, että MRI-kuvauksessa on todettavissa aivovammalle sopivat löydökset.
 
3. Esitutkintapöytäkirjaan liittyvän ilmoitusjäljennöksen 24.8.2002 mukaan vakuutettu oli pahoinpidelty 24.8.2002 klo 2.38. Vakuutettu on ollut poliisikuulustelussa saman vuorokauden aikana klo 10.48, jossa hän on kertonut tapahtumista ennen ja jälkeen pahoinpitelyn. Onko vakuutetulla ollut aivovamman diagnostiikan kannalta relevanttia tajunnanmenetystä ja muistikatkoja ja jos on ollut, kuin pitkiä ne ovat olleet?
 
Potilaan muistin heikkoutta on kuvattu useassa asiakirjassa. Potilas pystyy kuvaamaan pahoinpitelyä edeltävät tapahtumat, mutta näiden jälkeisiä tapahtumia hänen on vaikea muistaa, tai hän kuvaa ne hyvin hatarasti ja epäselvästi. Asiakirjojen mukaan voidaan päätellä, että selkeää, täydellistä muistiaukkoa potilaalla ei ole, mutta tämä olisi hieman epätyypillistä tällaiselle aivovammalle ja viittaisi enemmänkin psykogeeniseen reaktioon. Sen sijaan potilaalla on useamman vuorokauden ajalta ns. muistisaarekkeita, joiden väliset tapahtumat ovat mielestä poissa tai potilas on antanut niihin erilaisia vastauksia haastattelussa.
 
Yhteenvetona totean, että potilaalla on selkeä vamman jälkeinen muistiaukko, jonka pituudeksi voisi eri asiakirjojen mukaan arvioida noin 2-3 vuorokautta. Tajunnanmenetys on hieman avoin, mutta silminnäkijän mukaan potilas on ollut pari minuuttia maassa tajuttomana, potilaan omaan kertomaan tästä on verrattaen vaikeaa luottaa. Yhteenvetona totean, että kyseiset löydökset sopivat vähintään keskivaikean aivovamman löydöksiksi.
 
4. Onko vakuutetulle voinut pahoinpitelytilanne huomioon ottaen kehittyä väitetystä aivovammasta riippumatonta psyykkistä oireilua tai posttraumaattista stressiä? Tulisiko tältä osin pyytää jonkin muun erityisalan asiantuntijalausunto?
 
On selkeää, että pahoinpitelytilanteissa potilaat kokevat traumaattista stressiä. Tämän potilaan osalta aivovamma on nähdäkseni täysin selkeä, eikä erillistä esimerkiksi psykiatrin lausuntoa tarvita.
 
5. Onko käytettävissänne olevan potilasasiakirjamateriaalin perusteella todettavista, että vakuutetulla olisi jokin ortopedinen tai muu perussairaus, joka voisi selittää vakuutetun subjektiivista oirekuvaa?
 
Käytettävien asiakirjojen perusteella tällaista ei ilmene.
 
6. Kuinka suuri pysyvä haitta vakuutetulle on jäänyt, jos on jäänyt a) yleensä, b) nimenomaan mahdollisesta aivovammasta johtuen?
 
Vakuutetulle jääneen haitta-asteen arvioisin eri toimintakyvyn kuvausten perusteella olevan luokkaa 12. Kaikki nämä nimenomaan aivovamman vaikutuksesta, yleensä-termi ei ole mielestäni tässä yhteydessä relevantti.
 
7. Muut seikat, joilla katsotte olevan merkitystä tapauksen lääketieteellisessä arvioinnissa?
 
Tutustuessani asiakirjoihin huomio kiinnittyi, kuten alussa mainitsin, dos. Tenovuon ja LKT Ojalan täysin päinvastaisiin lausumiin. Olen sitä mieltä, että käytettävissäni olevan asiakirjamateriaalin perusteella sekä MRI-kuvien perusteella, potilaalla on kiistaton, pahoinpitelyn seurauksena syntynyt aivovamma, jonka haitta-asteen olen määritellyt aikaisemmin.
 
Vakuutuslautakunnan lausunto
 
Sovellettavat sopimusehdot
 
Sovellettavan sopimusehdon 4 mukaan tapaturma on äkillinen, ulkoinen, ruumiinvamman aiheuttava odottamaton tapahtuma, joka sattuu vakuutetun tahtomatta. Tapaturmaksi katsotaan myös vakuutetun tahtomatta sattunut enintään yhden vuorokauden aikana syntynyt vamma, jonka on aiheuttanut liike tai ulkoisen voiman vaikutus.
 
Ehdon 7.3 mukaan, jos vammaan tai vamman paranemisen pitkittymiseen on olennaisesti myötävaikuttanut korvattavasta tapaturmasta riippumaton sairaus tai vika, maksetaan haitta-, päiväraha- ja hoitokulukorvausta vain siltä osin kuin pysyvä haitta, työkyvyttömyys ja hoitokulut on katsottava korvattavasta tapaturmasta aiheutuneiksi.
 
Ehdon 5.2 mukaan haitalla tarkoitetaan lääketieteellisesti arvioitua yleistä haittaa, joka vammasta aiheutuu vakuutetulle. Haittaa määritettäessä otetaan huomioon ainoastaan vamman laatu. Vammautuneen yksilölliset olosuhteet kuten ammatti tai harrastukset eivät vaikuta haitan määrityksessä.
 
Haitan suuruus määritetään tapaturman sattuessa voimassa olleen sosiaali- ja terveysministeriön antaman tapaturmavakuutuslakiin perustuvan haittaluokituspäätöksen perusteella. Vammat on jaettu haittaluokkiin 1–20 siten, että haittaluokka 20 tarkoittaa suurinta haittaa ja haittaluokka 1 pienintä korvattavaa haittaa. Haittaluokan 1 mukaista pienintä haittaa sovelletaan haittaluokituspäätöksen mukaisesti ainoastaan silmien ja sormien vammoihin. Haittakorvausta maksetaan tapaturman sattumisen hetkellä voimassa olleen vakuutusmäärän mukaan.
 
Ratkaisu
                                          
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutetulle jäänyt pahoinpitelyn 24.8.2002 seurauksena aivovamma ja siitä johtuen pysyvää vikaa ja haittaa.
 
Kaikki jutussa lausuneet asiantuntijat ovat olleet yksimielisiä siitä, että vakuutetun päähän kohdistunut väkivalta on ollut energiamäärältään ja ominaisuuksiltaan riittävä aiheuttamaan vakuutetulle aivovamman. Riitaista on se, kuinka suuri aivovamma tällöin on voinut aiheutua ja onko vammasta jäänyt pysyvää vikaa ja haittaa.
 
Yleistä syy-yhteyden arvioinnista
Korvauksenhakijan lähtökohtaisena velvollisuutena on esittää näyttöä ensiksikin vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman eli tapaturman sattumisesta sekä toiseksi tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välisestä syy-yhteydestä. Jos hän nämä näyttää riittävän vakuuttavasti, on vakuutuksenantajan velvollisuutena osoittaa vahingon tai sen seurausten aiheutuneen vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäävästä syystä, jotta vakuutuksenantaja vapautuisi korvausvelvollisuudestaan.
 
Sen arvioiminen, onko yksityistapaturmavakuutukseen perustuvan korvausvaatimuksen perusteena oleva vamma syy-yhteydessä tapaturmaan, perustuu vallitsevaan lääketieteelliseen tietoon kyseiselle vammalle tyypillisestä ja riittävästä tapaturmamekanismista sekä erikseen kussakin yksittäistapauksessa vaurioituneista kudoksista tehtyihin havaintoihin. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna pelkästään ajallisen yhteyden perusteella, eli sen perusteella, että vammautuminen on käynyt ilmi tapaturman jälkeen.
 
Syy-yhteys vamman ja kuvatun tapaturmamekanismin välillä on oletettu lähtökohtaisesti vallitsevaksi silloin, kun tapaturmamekanismi on ollut energiamäärältään ja muilta ominaisuuksiltaan vammalle riittävä ja kun myös vamma on ollut sanotun tapaturmamekanismin tyypillinen seuraus. Yksin se seikka, että vakuutettu on vammautunut, ei kuitenkaan ole riittävä näyttö siitä, että vammautuminen on aiheutunut vakuutusehtojen perusteella korvaukseen oikeuttavan tapaturmamekanismin seurauksena.
 
Syy-yhteyskysymyksestä annettujen lääketieteellisten asiantuntijalausuntojen merkityksen arvioinnissa on keskeistä se, miten asiantuntijat ovat näkemyksiään lääketieteellisesti perustelleet.
 
Kuvantamislöydökset
Käytettävissä olevan röntgenlausunnon 10.12.2002 mukaan joulukuussa tehdyssä magneettikuvauksessa todettiin ikään sopivia aivojen valkoisen alueen muutoksia, mutta ei diagnostisesti poikkeavaa. Dosentti Olli Tenovuo on ilmoittanut perehtyneensä kyseisiin kuvantamisaineistoihin. Hän on todennut, että niissä oli havaittavissa ulkoisen trauman aiheuttamiksi sopivia muutoksia päätellen ennen kaikkea siitä, että muutokset eivät sijainneet sellaisella alueella, jossa niitä olisi todennäköisesti ollut, jos kyse olisi ollut verenkiertohäiriöstä johtuvista muutoksista. Lautakunnalle ei ole pyynnöstä huolimatta toimitettu kyseisiä joulukuun 2002 kuvantamisaineistoja. Sen sijaan on esitetty, että nämä primäärivaiheen kuvantamislöydökset olisivat tulleet väärin tulkituiksi niitä koskevassa röntgenlausunnossa.
 
LKT Mikael Ojala ei ole itse perehtynyt joulukuun 2002 kuvantamisaineistoon, vaan hän on perustanut johtopäätöksensä erään toisen lääkärin kyseisestä aineistosta antamaan 10.12.2002 päivättyyn röntgenlausuntoon. Myöskään 2.6.2005 tehdyn magneettitutkimuksen kuvantamisaineisto ei luonnollisestikaan ole ollut 1.12.2004 lausuntonsa antaneen LKT Mikael Ojalan käytettävissä hänen päätyessään yhteenvetonaan siihen, ettei kuvantamistutkimuksissa ole todettu aivovammalle spesifejä muutoksia.
 
Professori Juha Öhman on perehtynyt 2.6.2005 otettuihin magneettikuviin ja todennut, että niissä on – dosentti Tenovuon esittämin tavoin – todettu ennen kaikkea sijaintinsa puolesta traumaattiselle aivovammalle spesifejä muutoksia. Kuvissa todetut hemosideriinikertymät, jotka ovat merkkejä verenvuodosta, eivät sijaitse sellaisilla alueilla, että niitä voitaisiin pitää osoituksena todennäköisestä vasta pahoinpitelyn 24.8.2002 jälkeen tapahtuneesta spontaanista aivoverenvuodosta.
 
Aivojen primaarivaurio on korjaantumaton (Duodecim 2003;119 s. 658). Vaikka keskivaikean aivovamman saaneista potilaista noin 25-50 prosentilla magneettikuvauksen löydös on täysin normaalistunut kuukauden kuluessa samaa kuvaustekniikkaa käytettäessä (Duodecim 2003;119 s. 661), lautakunta pitää riittävästi selvitettynä, että vakuutetulla puolueettomasti vasta 2.6.2005 otettujen magneettikuvien tulkinnassa (Öhman) todetut muutokset ovat todennäköisesti olleet vakuutetulla jo joulukuussa 2002. Lautakunta korostaa, että johtopäätös ei tältä osin perustu siihen, mitä dosentti Tenovuo on joulukuun 2002 magneettikuvien tulkinnasta lausunut, koska näitä kuvia ei ole toimitettu lautakunnalle ja edelleen professori Öhmanille puolueettomasti arvioitavaksi.
 
Tajuttomuus ja muistiaukko
Kuulustelukertomuksensa (25.8.2002 klo 10.48) mukaan vakuutettu oli koko ajan menettämässä tajuntaansa. Vammautumiseen liittyneen tajunnan menetyksen luotettava arviointi edellyttää aina silminnäkijän havaintoja (Duodecim 2003;119 s. 656). Sikäli kun tajuttomuutta on pahoinpitelytilanteessa 24.8.2002 klo 2.30 alkaen tapahtumaan osallistuneiden henkilöiden kuulustelukertomuksista päätellen vakuutetulla esiintynyt, se on ilmeisesti ollut hyvin lyhytkestoista liittyen lähinnä siihen, että vakuutettu on tappelun aikana saatu lyönnein ja potkuin kaadetuksi erään toisen henkilön päälle joksikin aikaa.
 
Ensimmäisissä sairauskertomusmerkinnöissä ei ole kuvattu muistiaukkoa. Vakuutettu on noin kahdeksan tunnin kuluttua pahoinpitelystä kertonut esitutkinnassa kuultuna kohtuullisen yksityiskohtaisia havaintojaan ennen ja jälkeen pahoinpitelyn. Sellainenkaan henkilö, jolla kiistatta ei olisi mitään aivovammaa, tuskin kykenisi esittämään tapahtumista yhtään tarkemman kuvauksen. 15.1.2003 tehdyssä neuropsykologisessa konsultaatiossa on raportoitu, että ”tajunta ja muistikuvat säilyneet seuranneen sairaalareissun aikana.” Myöhemmin ja erityisesti 15.1.2003 tehdyn neuropsykologisen tutkimuksen yhteydessä on kuvattu tapaturman jälkeen kehittyneitä muistitoimintojen vaikeuksia.
 
Tapaturman jälkeen todetut yleiset muistitoiminnan vaikeudet on erotettava aivovammojen diagnostiikassa relevantista muistiaukosta. Lautakunta ei pidä luotettavasti selvitettynä, että vakuutetulla olisi todettu 24.8.2002 tapahtuneeseen pahoinpitelyyn liittyen aivovammojen diagnostiikassa relevanttia muistiaukkoa tai sellaista tajuttomuutta, joka viittaisi lievää vakavampaan aivovammaan.
 
Neuropsykologiset löydökset
Vakuutetulla on todettu kiistatta neuropsykologisia muutoksia 15.1.2003 tehdyssä tutkimuksessa. Mikään neuropsykologinen testi ei kuitenkaan ole aivovammoille spesifinen, eikä aivovammadiagnoosia voida tehdä pelkästään neuropsykologisten testitulosten perusteella (Duodecim 2003;119 s. 670).
 
Johtopäätökset
Lautakunnan käsityksen mukaan vakuutetulla on todettu luotettavasti viimeistään 2.6.2005 tehdyissä kuvantamistutkimuksissa nimenomaan aivovammalle spesifejä muutoksia, jotka hänellä ovat todennäköisesti olleet jo välittömästi 24.8.2002 sattuneen pahoinpitelyn jälkeen. Neuropsykologiset löydökset eivät ole aivovammoille spesifejä, mutta ne tukevat yhdessä edellä selostettujen kuvantamislöydösten kanssa johtopäätöstä siitä, että kyseessä on vähintään keskivaikea aivovamma. Tähän nähden ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, että selvitys erityisesti muistiaukon mutta sekundaarisesti myös tajuttomuuden osalta jäävät epäluotettaviksi.
 
Kuten edellä on selostettu, pahoinpitelystä riippumattoman spontaanin aivoverenvuodon mahdollisuutta vakuutetulla todettujen oireiden selittäjänä on pidettävä poissuljettuna. Vakuutetulla ei ole lautakunnan käytettävissä olevien selvitysten perusteella todettu ennen eikä jälkeen 24.8.2002 sattunutta pahoinpitelyä mitään psyykkistä perussairautta, joka olisi voinut provosoitua oireita aiheuttavaksi pahoinpitelyn ajallisena seurauksena. Vakuutetulla todettujen oireiden syyksi ei ole löydettävissä mitään muutakaan aivovammalle vaihtoehtoista selitystä.
 
Lautakunta katsoo, että vakuutetulle on aiheutunut 24.8.2002 sattuneen pahoinpitelyn seurauksena haittaluokan 12 mukainen aivovamma, ja suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan korvauksen sitä vastaavasti.
 
Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Hemmo, jäsenet Korpiola ja Koskiniemi sekä varajäsen Lehti. Sihteerinä toimi Saarikoski.
 
 
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia