Tapahtumatiedot

K Oy:n asentamasta hanakulmasta on vuotanut vettä kiinteistöön. K Oy on asennuksen jälkeen asetettu konkurssiin. Asiakas on hakenut korvausta K Oy:n toiminnanvastuuvakuutuksesta. Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen sillä perusteella, että vakuutus ei ole ollut voimassa, kun vesivahinko on todettu.

Asiakkaan valitus

Taustaa
Vakuutusyhtiö on antanut asiakkaille päätöksen, jonka nojalla vakuutusyhtiö epää korvauksen toiminnanvastuuvakuutuksesta. Muutoksenhakijat ovat hakeneet vakuutusyhtiöltä korvausta K Oy:n toiminnanvastuuvakuutuksesta vakuutussopimuslain (543/1994; VSL) 67 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla. Vakuutuksenottaja on tällä hetkellä konkurssissa.

Korvaus on evätty, koska vakuutusyhtiö katsoo, että K Oy:n vastuuvakuutus on päättynyt 22.2.2023, eikä vahinkoa ole havaittu vakuutuksen voimassaoloaikana vakuutusehtojen mukaisesti.

Vahingossa on ollut kyse K Oy:n asentaman hanakulman vuotovauriosta. K Oy:n suorittama asennus on muutoksenhakijoiden toimesta tarkastettu heti tehdyn asennustyön jälkeen. Tarkastuksessa muutoksenhakijat eivät ole havainneet lämpimän tai kylmän veden virtauksen taikka virtauspaineen osalta poikkeamaa. Hanakulman asennus on kuitenkin aiheuttanut myöhemmin vesivahingon.

Vakuutuslautakunnan huomio kiinnitetään lisäksi siihen, että alun perin vakuutusyhtiö on esittänyt korvauksen epäämistä vedoten kahteen muuhun vakuutusehtoon. Kun varsinaista korvauspäätöstä on pyydetty, ei vakuutusyhtiö ole vedonnut korvauksen epäämiseksi sähköpostikirjeenvaihdossa esitettyihin vakuutusehtoihin, vaan kokonaan uuteen vakuutusehtoon 5.1.

Vakuutuksen voimassaolovaatimus on mitätön
Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään todennut, että K Oy:n vastuuvakuutus on ollut voimassa 23.4.2022–22.2.2023 välisen ajan. Muutoksenhakijat ovat vaatineet korvausta VSL 67 §:n 1 momentin nojalla.

Viitatun lainkohdan perusteella vahingon kärsineelle syntyvä oikeus on itsenäinen. Säännöksen tarkoitus on suojata vahinkoa kärsinyttä vakuutetun maksukyvyttömyystilanteessa. Kuten Vakuutuslautakunta on useassa ratkaisussa todennut, samasta syystä oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että vahinkoa kärsineen VSL 67 §:n 1 momenttiin perustuvan vaadeoikeuden mahdollista vanhentumista on tarkasteltava itsenäisesti vakuutetun asemasta riippumatta (Justus Könkkölä, Vastuuvakuutus vahingonkorvausriidassa, Talentum 2009, s. 95–97). Tulkinnan on katsottu olevan sopusoinnussa korvausvaatimuksen vanhentumista koskevan VSL 73 §:n sanamuodon kanssa, sillä säännöksessä puhutaan yleisesti korvauksen hakijasta, minkä on lähtökohtaisesti ymmärrettävä tarkoittavan kaikkia niitä tahoja, jotka voivat tehokkaasti perustaa vaatimuksensa vakuutussopimukseen. (Saman suuntaisesti myös Olli Norros, Vakuutuksenantajan julkinen ilmoitus ja korvauksen vanhentuminen, Defensor Legis 3/2023, s. 551–554.)

Könkkölä on oikeuskirjallisuudessa lausunut seuraavasti: ”VSL 3 §:n mukaan laki on pakottava muuta vakuutuksenkorvaukseen oikeutettua kuin vakuutuksenottajaa kohtaan. Säännös soveltuu myös vahingonkärsijään vakuutussopimuksen ulkopuolisena korvauksensaajana. Pakottavuus kohdistuu ainakin sellaisiin normeihin, jotka ovat voimassa vain vahingonkärsijän hyväksi. Vahingonkärsijän VSL 67 tai 68 §:n mukaista vaadeoikeutta -- ei siten voida vahingonkärsijää sitovasti rajoittaa.” (Könkkölä 2009, s. 98.)

Vakuutuslautakunta on todennut samalla tavalla ratkaisussaan FINE-027052 (2020): ”-- [K]orvausvaatimus on ehtojen mukaan esitettävä 12 kuukauden kuluessa vakuutuksen päättymisestä. Vakuutussopimuslain 73 §:n mukainen vanhentumisaika on niin ikään yksi vuosi. Olennaista on kuitenkin se, että vakuutussopimuslain 73 §:n mukaan vanhentuminen alkaa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Vaikka vahinko olisi ilmennyt vakuutuskauden aikana, on mahdollista, että vahinkoa kärsinyt on saanut tietää vakuutustapahtumasta eli vahingonkorvausvelvollisuuden aktualisoitumisesta vasta myöhemmin, kuten nyt käsillä olevassa tapauksessa on laita. Vakuutusehdon soveltaminen johtaisi siihen, että vahinkoa kärsineiden oikeus korvaukseen on lakannut jo aiemmin kuin vakuutussopimuslain 73 §:n edellyttämässä vanhentumisajassa. Tällöin korvaukseen oikeutettu joutuu huonompaan asemaan kuin mitä vakuutussopimuslaissa säädetään. Vakuutusehdolla on siten tosiasiassa puututtu vakuutukseen sovellettavassa pakottavassa laissa vahinkoa kärsineiden ja korvaukseen oikeutettujen hyväksi määrättyyn korvaushakemuksen tekemistä koskevaan määräaikaan. Tämän vuoksi Vakuutuslautakunta katsoo, että määräaikaa koskeva vakuutusehto on vakuutussopimuslain 3 §:n 1 momentin nojalla mitätön siltä osin kuin se poikkeaa vakuutussopimuslain 73 §:n mukaisesta vuoden määräajasta.”

Vakuutuslautakunta on katsonut, että VSL 67 §:n 1 momentin tilanteessa ja VSL 3 §:n 1 momentin nojalla oikeus korvaukseen ei voi vanhentua muutoksenhakijoiden vahingoksi vakuutusehdon nojalla ennen VSL 73 §:n määräaikaa. Yhtäältä Vakuutuslautakunta on katsonut, että kun huomioidaan VSL 67 §:n 1 momentin tarkoitus vahinkoa kärsineen asemaa suojaavana säännöksenä, tämän merkitsevän myös sitä, että vahinkoa kärsineen vaadeoikeuden vanhentumisajan alkaminen edellyttää tietoa myös vastuuvakuutuksen vakuutetun maksukyvyttömyydestä. Könkkölä on oikeuskirjallisuudessa lausunut vastaavasti ja todennut, että VSL 67 § nostaa vakuutuksenantajan riskiä, koska se voi olla korvausvelvollinen, vaikka vakuutetulla ei olisikaan enää oikeutta korvaukseen (Könkkölä 2009, s. 86). Lisäksi on syytä korostaa, että muutoksenhakijoiden tilanteessa kyse on kuluttajansuojalain mukaisista kuluttajista.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa vakuutuksenottajan konkurssimenettely on päättynyt 13.2.2025 ja muutoksenhakijat ovat saaneet tietää vakuutuksen vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta viimeistään 16.5.2025. On siis yksiselitteistä Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännön ja oikeuskirjallisuuden valossa, että muutoksenhakijoiden oikeus vakuutuskorvaukseen ei voi olla VSL:n nojalla vanhentunut.

Vakuutuslautakunta on ratkaisussaan FINE-027052 (2020) todennut seuraavasti ”Säännöksen soveltamisala on perustettu säännöksessä mainittujen tahojen asemaan muuna kuin vakuutuksenantajan välittömänä sopimuskumppanina. Tällainen muu vakuutettu tai korvauksen saaja ei välittömien sopimusosapuolten tavoin voi nimenomaisesti vaikuttaa ja sopia vakuutussopimuksessa noudatetuista ehdoista, menettelytavoista ja mahdollisista erityisistä velvoitteista. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan vakuutussopimuslain 3 §:n 1 momentin säännöksellä onkin ensi sijassa pyritty takaamaan myös viimeksi mainitussa asemassa oleville korvauksen hakijoille lain mukainen vähimmäissuoja.”

Muutoksenhakijat eivät ole voineet osallistua vastuuvakuutussopimuksen solmimiseen. Kun huomioidaan, että vakuutuksenottaja on toiminut ja vakuutuksenantaja toimii elinkeinonharjoittajana sekä muutoksenhakijat ovat kuluttaja-asemassa, tulisi vakuutuksenantajan ja muutoksenhakijan välillä noudattaa tavanomaisessa vakuutussopimuksen tapauksessa myös kuluttajansuojalakia. Näin ollen muutoksenhakijan näkemyksen mukaan asiassa on myös huomioitava korostuneesti kohtuullisuuteen liittyvät näkökulmat.

VSL:n säätämisen tarkoituksena on ollut asettaa kuluttajat tasavertaiseen asemaan elinkeinonharjoittajien kanssa (HE 114/1993 vp, s. 11). Mikäli VSL 73 §:ää tulkittaisiin vakuutusyhtiön esittämällä tavalla, pykälä menettäisi merkityksensä, sillä vakuutuksenottaja voisi määrittää sopimusehdoissa korvausedellytykset tavalla, joka sivuuttaa käytännössä aina VSL 73 §:n merkityksen. Toisin sanoen vaatimuksen esittämisellä ei ole mitään käytännön merkitystä, mikäli vahingonkärsinyt ei voida saada korvausta. Tämä ei ole voinut olla lainsäätäjän tarkoitus.

Kuten muutoksenhakijat ovat aiemmin todenneet, VSL 73 §:n mukainen vanhentuminen edellyttää, että vahingonkärsijät ovat tienneet vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja sen aiheuttamista vahinkoseuraamuksista. Nyt muutoksenhakijat hakevat korvausta VSL 67 §:n 1 momentin nojalla. Mikäli vakuutusyhtiön tulkinta hyväksyttäisiin, vakuutusyhtiö voisi käytännössä kiertää oikealla vakuutussopimusehdon muotoilulla VSL 73 §:n käytännön merkityksen. Tällainen tulkinta olisi kuluttajien kannalta kohtuuton ja muutoksenhakijoiden mukaan vastoin lain tarkoitusta. Näin ollen vakuutusyhtiön viittaamat vakuutussopimusehdot, joilla rajoitetaan kuluttajan oikeutta korvaukseen heikommilla ehdoilla kuin mitä VSL 73 §:ssä ilmoituksen määräajoista säädetään, ovat VSL:n nojalla mitättömiä tai vähintäänkin kohtuuttomia kuluttaja-asemassa olevien muutoksenhakijoiden tapauksessa.

Vahinkoilmoitusta koskeva määräaika
Vakuutusyhtiö on vedonnut vakuutussopimuksen kohdan 9.1 ehtoon, jonka mukaan vahinkoilmoitus on tehtävä viimeistään vuoden kuluessa vakuutuksen päättymisestä. Muutoksenhakija toteaa, että ehto on mitätön siltä osin kuin se on ristiriidassa VSL 73 §:n kanssa.

Muutoksenhakijoiden saaman tiedon mukaan vakuutusyhtiö on itse päättänyt vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksen maksukyvyttömyyteen vedoten. Yhtiön pesänhoitajan vaatimuksesta vakuutusyhtiö kuitenkin poistanut päätöksensä vastuuvakuutussopimuksen päättämisestä. Näin ollen on selvää, että vakuutuksen oikeudellisesti pätevä päättymispäivä ei vastaa vakuutusyhtiön ilmoittamaa ajankohtaa.

Onko kyseessä asennusvirhe?
Vakuutusyhtiö on esittänyt vastineessaan, että rakenteiden kastuminen on aiheutunut vakuutuksenottajan työntekijän virheellisesti asentamasta hanakulman osasta. Muutoksenhakijat ovat kuitenkin selvittäneet vakuutusyhtiölle, että kyse on äkillisestä vesivahingosta. Vakuutusyhtiö esittää kuitenkin väitteen, että kyse olisi asennusvirheestä.

Muutoksenhakijat eivät ole aiemmin selvittäneet vahingon alkuperäistä syytä tarkemmin, koska muutoksenhakijat ovat olleet siinä käsityksessä, että vakuutusyhtiö on luopunut vetoamasta asennusvirhettä koskevaan sopimusehtoon. Koska vakuutusyhtiö on uusinut väitteensä, ovat muutoksenhakijat pyytäneet asiantuntijaa selvittämään asian.

Asiantuntijalausunnon mukaan vahinko on aiheutunut äkillisestä ja odottamattomasta tapahtumasta, eikä sen syynä ole ollut asennusvirhe. Vakuutusyhtiön esittämää väitettä asennusvirheestä ei ole näytetty toteen, eikä sitä näin ollen tule muutoksenhakijan käsityksen mukaan ottaa huomioon asiaa ratkaistaessa. Lisäksi useiden keskenään ristiriitaisten päätösten antaminen ei muutoksenhakijan näkemyksen mukaan vastaa hyvän vakuutustavan vaatimuksia.

Vakuutusyhtiö on esittänyt toisessa vastineessaan, että muutoksenhakijan toimittama asiantuntijalausunto tulisi jättää huomiotta. Vakuutusyhtiön mukaan asiantuntijan pätevyydestä ei ole esitetty selvitystä ja vakuutusyhtiö kyseenalaistaa lausuntoa muiltakin osin. Arvion tehnyt asiantuntija toimii kiinteistö- ja korjausrakentamishankkeissa asiantuntijakonsulttina. Hänen tehtävänsä painottuvat rakennus- ja talotekniseen asiantuntemukseen, ja hänellä on näiltä osa-alueilta laaja ja monipuolinen kokemus. Hänellä on aikaisempaa työkokemusta LVI-alan konsultoinnista, asennustöistä sekä työmaiden johtamisesta. Näissä tehtävissä hän on vastannut sekä teknisistä että toiminnallisista ratkaisuista ja osallistunut useisiin korjausrakentamis- ja kiinteistökehityshankkeisiin. Edellä mainittujen tehtävien kautta hänelle on muodostunut kokonaisvaltainen ymmärrys rakennusteknisistä ja taloteknisistä järjestelmistä sekä niiden toteutuksesta, ylläpidosta ja arvioinnista. Hänen kokemuksensa, joka kattaa noin kymmenen vuoden ajanjakson edellä mainituilla toimialoilla, osoittaa, että hänellä on riittävä pätevyys, kokemus ja ammattitaito toimia asiantuntijana ja antaa pätevä lausunto kyseisessä asiassa.

Todettakoon, että asiantuntijalausunto on pyydetty, koska asennusvirhettä koskeva seikka on noussut asiassa ratkaisun keskiöön ja se on perustunut täysin maallikkona olevan muutoksenhakijan omaan näkemykseen. Vakuutuslautakunnalle toimitetussa otteessa PKS Kuivaustekniikan tarkastusmuistiosta kuvataan vahingon aiheuttajaa. On täysin selvää, että kun edes PKS Kuivaustekniikka ei ole lausunut asennusvirheestä, on muutoksenhakijan ollut tarpeen pyytää asiantuntijalausuntoa. PKS Kuivaustekniikka on ollut esteellinen lausumaan asiassa, kun kyse on toisen osapuolen PKS Kuivaustekniikalle antamasta toimeksiannosta.

Vaatimukset
Asiakas vaatii, että Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä kumoamaan aiemman korvauspäätöksensä ja myöntämään muutoksenhakijoille niiden hakeman vakuutuskorvauksen, koska kirjelmässä esitetyin perustein vakuutusyhtiöllä ei ole juridista perustetta vakuutuskorvauksen epäämiselle.

Vakuutusyhtiön vastine

Asiassa annetuista korvauspäätöksistä
Vahinkoa kärsineet ovat Vakuutuslautakunnalle tekemässään ratkaisupyynnössä nostaneet esiin, että vakuutusyhtiö olisi alun perin antanut kielteisen korvauspäätöksen vakuutusehtojen 5.2.14 ja 9.1 perusteella ja sittemmin ”virallisessa korvauspäätöksessä” vedonnut kokonaan uuteen vakuutusehtoon 5.1.

Vakuutusyhtiö toteaa ensinnäkin, että sähköpostitse asiassa 23.5.2025 ja 17.6.2025 annetut korvauspäätökset ovat olleet virallisia ja päteviä korvauspäätöksiä. Korvauspäätökselle ei ole lainsäädännössä, sen esitöissä eikä Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä asetettu erityisiä muotovaatimuksia. Lautakunnankin ratkaisukäytännössään toteaman mukaisesti hyvä vakuutustapa kuitenkin edellyttää, että ainakin kielteiset korvauspäätökset annetaan kirjallisesti. Korvauspäätöksestä tulisi aina olla ymmärrettävissä, että kyse on korvauspäätöksestä. Lisäksi päätöksestä tulee ilmetä siinä sovelletut vakuutusehtojen kohdat ja muutoksenhakuohjeet.

Asiassa annetut korvauspäätökset ovat sisältäneet niissä sovelletut vakuutusehtojen kohdat sekä muutoksenhakuohjeen. Sähköpostitse 23.5.2025 ja 17.6.2025 annetut korvauspäätökset ovat olleet selvästi ymmärrettävissä korvauspäätöksiksi.

Sähköpostitse viestimuodossa annettu kirjallinen korvauspäätös on Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännön ja hyvän vakuutustavan mukaan yhtä pätevä, kuin sähköpostitse tai postitse lähetetty erillinen, esimerkiksi pdf-muotoinen korvauspäätös, kunhan päätöksestä on ymmärrettävissä, että se on tarkoitettu korvauspäätökseksi, se sisältää otteet siinä sovelletuista vakuutusehtojen kohdista sekä ohjeet muutoksenhausta.

Vahinkoa kärsineiden haettua ensimmäiseen kielteiseen korvauspäätökseen muutosta on asiassa katsottu tarpeelliseksi nostaa esiin myös toiminnanvastuuvakuutuksen ehtokohta 5.1. Myös tämä muutoksenhakuun annettu korvauspäätös on lähetetty vahinkoa kärsineiden asiamiehelle sähköpostitse. Tämän jälkeen vahinkoa kärsineiden asiamies on pyytänyt kahdesti ”toimittamaan tekemänne päätöksen asiassa”. Tällöin asiamiehelle on toimitettu vielä erikseen pdf-muotoinen päätös, joka on siis sisältänyt ainoastaan nimenomaisesti muutoksenhakuun annetun päätöksen, kun asiamiehen pyynnöstä ei ole muuta ilmennyt.

Päätös on toimitettu sähköpostiviestin lisäksi pdf-muodossa varmuuden

vuoksi, koska on ollut epäselvää, pyytääkö asiamies päätöstä uudelleen ja uudelleen esimerkiksi sen vuoksi, että hän ei pysty jostain syystä lukemaan sähköpostiviestin sisältöä.

Asiassa annetut päätökset eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan täydentäviä. Eli sen lisäksi, että muutoksenhakuvaiheessa kielteisen korvauspäätöksen perusteeksi on lisätty toiminnanvastuuvakuutuksen ehtokohta 5.1, on kokonaisratkaisu edelleen perustunut myös ehtokohtiin 5.2.14 ja 9.1. Annetut korvauspäätökset eivät ole olleet keskenään ristiriitaisia eivätkä toisiaan korvaavia tai poissulkevia, vaan täydentäviä.  Asiassa annetuissa korvauspäätöksissä on otettu kantaa vahinkoa kärsineiden kulloinkin muutoksenhaussa esittämiin seikkoihin.

Ehtokohtien 9.1 ja 5.1 soveltumisesta asiaan
Vakuutusyhtiö katsoo aiheelliseksi tarkentaa ja selventää kantaansa siihen, ovatko vahinkoa kärsineet menettäneet oikeutensa hakea korvausta vakuutusehtojen ja VSL 73 §:n perusteella. Lisäksi vakuutusyhtiö perustelee, miten korvauspäätöksissä viitattuja vakuutusehtokohtia 5.1 ja 9.1 tulee asiassa soveltaa.

Toiminnanvastuuvakuutuksen ehtokohdan 5.1 (Mitä vakuutus korvaa) mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuksen voimassaoloaikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Toiminnanvastuuvakuutuksen ehtokohdan 9.1 (Vahinkoilmoitus) mukaan vakuutuksenottajan pitää tehdä vahinkoilmoitus vakuutusyhtiölle välittömästi, kuitenkin viimeistään vuoden kuluessa siitä, kun hän on saanut tiedon mahdollisesta korvausvelvollisuudestaan.

Vakuutusturvan päättyessä pitää vahinkoilmoitus tehdä vakuutuksen voimassaoloaikana todetusta vahinkotapahtumasta yhden (1) vuoden kuluessa vakuutuksen päättymispäivästä. Vakuutusyhtiö ei korvaa edellä mainittujen määräaikojen jälkeen ilmoitettuja vahinkoja.

Vakuutuksenottajan vastuuvakuutus yhtiössä on päättynyt 2.2.2023 ja vahinko on todettu viimeistään 16.5.2025. Vakuutusyhtiö katsoo näin ollen asiassa antamansa korvauspäätöksen mukaisesti, että vahinkoa ei voida vakuutusehtojen kohtien 5.1 ja 9.1 perusteella käsitellä vastuuvakuutuksesta, koska vahinko ei ole ehtojen edellyttämällä tavalla tapahtunut eikä todettu vakuutuksen voimassaoloaikana.

Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan VSL 67 ja 73 § eivät ole lain esitöiden, oikeuskäytännön eikä oikeuskirjallisuudenkaan mukaan tarkoitettu laajentavan vakuutusehtojen mukaisia korvattavuuden edellytyksiä tai ehtojen mukaan korvattavaksi määritellyn vahinkotapahtuman käsitettä. Vakuutussopimuslain säännösten tarkoituksena on vakuutusyhtiön käsityksen mukaan yksinomaan turvata vahinkoa kärsineen mahdollisuus esittää korvausvaatimus suoraan vakuutusyhtiölle tilanteessa, jossa vakuutuksenottaja on esim. maksukyvytön. Tämä ei kuitenkaan muuta taikka poista edellytystä siitä, että korvattavaksi vaaditun vahinkotapahtuman on oltava vakuutusehtojen mukaan korvattava. Vahinkotapahtuman korvattavuuden keskeisiin edellytyksiin kuuluu yleisesti vakuutusehtojen mukaan muun muassa se, että vahingon tulee olla todettu vakuutuksen voimassaoloaikana tai ehtojen salliman määräajan puitteissa. Mikäli tätä edellytystä ei täytetä, ei vahinkoa voida pitää vastuuvakuutuksesta korvattavana vahinkotapahtumana.

Vakuutussopimuslain mukainen oikeus hakea korvausta ei vakuutussopimuslain säännöstenkään mukaan tarkoita suoraan oikeutta saada korvausta vakuutusehdoista riippumatta. Vahingonkärsineen vakuutussopimuslain mukainen suora kanneoikeus vakuutusyhtiötä kohtaan ei muuta eikä laajenna vakuutuksenantajan myöntämää vastuuvakuutusta tai sen ehtoja. Vakuutusyhtiöllä on siten oikeus vedota vakuutussopimukseen sisältyviin vakuutusehtoihin.

Nyt käsillä olevassa asiassa vahinko ei ole tapahtunut eikä sitä ole havaittu eikä todettu vakuutuksen voimassaoloaikana (ehtokohtien 5.1 ja 9.1. mukainen korvattavuuden edellytys), vaan vasta yli kaksi vuotta K Oy:n vakuutusten päättymisen jälkeen. Näin ollen vakuutusyhtiö katsoo, että vaikka vahinkoa kärsineiden oikeus hakea korvausta ei olisi vanhentunut VSL 73 §:n perusteella, ei yhtiöllä ole korvausvelvollisuutta vahinkoa kärsineiden vaatimista korvauksista, koska aiheutunut vahinko ei ole edellä mainittujen vakuutusehtojen perusteella vakuutuksesta korvattavissa.

Vakuutusyhtiö katsoo, että sen näkemys ehtokohtien 5.1 ja 9.1 soveltamisesta asiaan on oikea myös vahinkoa kärsineiden muutoksenhaussaan viittaaman Vakuutuslautakunnan ratkaisun FINE-027052 (2020) valossa.  Vakuutuslautakunnan ratkaisu FINE-027052 (2020), johon vahinkoa kärsineet ovat muutoksenhaussaan viitanneet, soveltuu käsillä olevaan asiaan tietyiltä osin, mutta vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan kyse ei ole kuitenkaan identtisestä tapauksesta.

Vakuutuslautakunnan ratkaisussa FINE-027052 (2020) kyse oli vuonna 2015 tehdystä LVI-urakasta. Vahinkoa kärsinyt oli havainnut ensimmäisen kerran vesivuotoja loppukesällä 2016. Vuotojen aiheuttajaa oli pyritty selvittämään useamman vuoden ajan, kunnes lopulta vuonna 2019 aiheuttajaksi selvisi virheet LVI-urakoitsijan työsuorituksessa. Tällä välin ko. urakoitsija oli mennyt konkurssiin vuonna 2017. Urakoitsijan vakuutusyhtiö oli evännyt korvauksen katsoen, että vahinkoa ei ollut todettu vakuutuksen voimassaoloaikana eikä vahingosta ollut ilmoitettu vaaditussa määräajassa. Lisäksi vakuutusyhtiö oli katsonut, että kyse on vähitellen aiheutuneesta kosteusvahingosta, jota ei vakuutuksen rajoitusehtojen mukaan korvata. Vakuutuslautakunta arvioi ratkaisussaan, onko ilmennyt vahinko todettu vakuutuksen voimassa ollessa sekä onko korvausvaatimus vakuutusyhtiölle esitetty vakuutusehtojen mukaisessa määräajassa. Lisäksi Vakuutuslautakunta arvioi, onko kyse ollut vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla sellaisesta kosteusvahingosta, joka on perustunut hitaaseen tai vähitellen tapahtuvaan vaikutukseen.

Ratkaisussaan Vakuutuslautakunta katsoi ensinnäkin, että vuotovahingot oli todettu ensimmäisen kerran talven 2015–2016 aikana, eli vakuutuksen voimassaoloaikana. Toiseksi Vakuutuslautakunta katsoi, että vahinkoilmoitus ja korvausvaatimus oli tehty vakuutussopimuslaissa säädettyjen määräaikojen puitteissa. Lopuksi Vakuutuslautakunta arvioi, että urakoitsijan virheen aiheuttama kosteusvahinko oli syntynyt hitaasti ja vähitellen. Vakuutuslautakunnan arvioinnin lopputulos oli, että vakuutusyhtiöllä ei ollut korvausvelvollisuutta kosteusvahinkoa koskevan rajoitusehdon perusteella, koska vahinko oli syntynyt rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla hitaasti ja vähitellen.

Nyt käsillä olevan vahinkoasian osalta on ensinnäkin keskeistä huomata, että tässä käsillä olevassa asiassa vahinkoa ei ole tapahtunut eikä sitä ole havaittu tai todettu vakuutuksen voimassaoloaikana, toisin kuin Vakuutuslautakunnan edellä selostetussa ratkaisussa. Vakuutuslautakunnan ratkaisemassa asiassa vahingot oli todettu ennen urakoitsijan vakuutuksen päättymistä, vaikka niiden aiheuttajasta ei ollut vielä tuolloin varmaa tietoa. Nyt käsillä olevassa tapauksessa puolestaan vahinko on tapahtunut ja todettu vasta yli kaksi vuotta vakuutuksenottajan asennustyön ja vakuutusten päättymisen jälkeen. Vahinko ei ole tapahtunut eikä sitä ole todettu vakuutuksen voimassa ollessa, toisin kuin viitatussa Vakuutuslautakunnan ratkaisussa.

Vakuutuslautakunnan ratkaisun FINE-027052 (2020) perusteella ei näin ollen voida todeta, että nyt käsillä oleva vahinkoasia tulisi korvata K Oy:n 2.2.2023 päättyneen toiminnanvastuuvakuutuksen perusteella, päinvastoin. Ratkaisun FINE-027052 (2020) perusteluista on ennemminkin ymmärrettävissä, että Vakuutuslautakuntakin olisi päätynyt asiassa erilaiseen ratkaisuun, mikäli vahingot olisivat tapahtuneet ja/tai todettu vasta urakoitsijan vakuutuksen päättymisen jälkeen. Nyt käsillä olevassa asiassa vahinko ei ole tapahtunut eikä sitä ole todettu vakuutuksen voimassaoloaikana. Näin ollen ehtokohtien 5.1 ja 9.1 mukaiset korvattavuuden edellytykset eivät täyty ja Vakuutuslautakunnan viitattu ratkaisu on linjassa vakuutusyhtiön tulkinnan kanssa.

Vakuutuslautakunnan ratkaisussa FINE-027052 (2020) on lisäksi ollut kyse hieman vastaavanlaisen rajoitusehdon soveltamisesta kuin nyt käsillä olevassa asiassa. Ratkaisussa on arvioitu eri kohtaa kyseisestä vesi- ja kosteusvahinkoja koskevasta rajoitusehdosta, kuin mikä tässä tapauksessa on arvioinnin keskiössä. Tällä ei kuitenkaan ole asiassa ratkaisevaa merkitystä, vaan huomiota tulee kiinnittää nimenomaan siihen, että Vakuutuslautakuntakin on kyseisessä ratkaisussaan käytännössä katsonut, etteivät vakuutussopimuslain 67 ja 73 § kumoa tai estä rajoitusehdon soveltamista asiaan eivätkä ne myöskään laajenna kyseisen rajoitusehdon tulkintaa.

Vahinkoasiaan soveltuvasta rajoitusehdosta 5.2.14
Toiminnanvastuuvakuutuksen lähtökohtana on, ettei vedestä tai kosteudesta aiheutuneita vahinkoja korvata lainkaan rajoitusehdon 5.2.14 mukaan. Rajoitusehdossa 5.2.14 on kuitenkin säädetty poikkeus tiettyihin, ehtokohdassa määriteltyihin tilanteisiin, joissa vedestä tai kosteudesta aiheutunut vahinko voi poikkeuksellisesti tulla korvattavaksi. Toisin sanoen rajoitusehdossa 5.2.14 on lueteltu ne edellytykset, jolloin vedestä tai kosteudesta aiheutunut vahinko voi poikkeuksellisesti tulla toiminnanvastuuvakuutuksesta korvattavaksi, mikäli kaikki kyseisessä ehtokohdassa luetellut korvattavuuden edellytykset täyttyvät.

Käsillä olevassa vahinkoasiassa vahinko on havaittu maaliskuussa 2025 ja todettu asennusvirheestä aiheutuneeksi 16.5.2025. Vakuutusyhtiön tiedossa ei ole, milloin vuoto on tarkalleen ottaen alkanut ja täyttyykö siten rajoitusehdon 5.2.14 mukaiset korvattavuuden edellytykset siitä, että vuoto olisi ollut äkillinen, odottamaton ja nopea, ja onko vuoto havaittu 30 päivän kuluessa sen alkamisesta.

Lisäksi rajoitusehdossa edellytetään, että mikäli vahingon syynä on vakuutuksenottajan työsuorituksessa tapahtunut asennus- tai työvirhe, on vahinko tullut todeta 12 kuukauden kuluessa asennus- tai työvirheen tekohetkestä, jotta vahinko voisi olla vastuuvakuutuksen perusteella korvattava.

Vakuutus ei ole, eikä sen ole tarkoituskaan olla, takuun kaltainen turva määrittelemättömäksi ajaksi vahinkojen varalle. Näin ollen esim. rajoitusehdossa 5.2.14 on rajattu vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle sellaiset työ- tai asennusvirheestä johtuvat vahingot, jotka tapahtuvat 12 kuukauden jälkeen vakuutuksenottajan työsuorituksesta.

Tässä käsillä olevassa vahinkoasiassa vakuutuksenottaja on asentanut vuotaneen hanakulman osan maalis-kesäkuun välisenä aikana vuonna 2022. Vahinko on todettu viimeistään 16.5.2025. Vahinkoa ei näin ollen ole todettu toiminnanvastuuvakuutuksen rajoitusehdon 5.2.14 edellyttämällä tavalla 12 kuukauden kuluessa vakuutuksenottajan asennus- tai työvirheen tekohetkestä.

Rajoitusehdossa 5.2.14 kyse ei ole samanlaisesta vanhentumisajasta kuin VSL 73 §:ssä ja vakuutusehtojen 9.1 kohdassa on tarkoitettu. Ehtokohdassa 5.2.14 kyse on korvattavuuden edellytyksestä, eli siitä, onko kyseessä ehtojen mukaan korvattava vahinkotapahtuma. Kyse ei ole samalla tapaa vahinkoilmoituksen tai korvausvaatimuksen esittämisen vanhentumisajasta, vaan korvattavuuden edellytyksestä. Näin on tulkittavissa myös Vakuutuslautakunnan ratkaisussa FINE-027052 (2020), jota on käsitelty edellä.

Vakuutussopimuslain säännökset, kuten esim. VSL 67 ja 73 §, eivät laajenna vakuutussopimuksessa vakuutuksenottajan kanssa sovittuja vakuutusehtoja tai muita vakuutussopimukseen ja -ehtoihin perustuvia korvattavuuden edellytyksiä. Vakuutussopimuslain 67 §:n tarkoituksena on vakuutusyhtiön käsityksen mukaan turvata vahingonkärsineen mahdollisuus esittää korvausvaatimus suoraan vakuutusyhtiölle tilanteessa, jossa vakuutuksenottaja on maksukyvytön. Tämä ei kuitenkaan poista edellytystä siitä, että vahinkotapahtuman on oltava vakuutusehtojen mukaan korvattava, jotta se voisi tulla vastuuvakuutuksesta korvattavaksi. Myöskään vakuutussopimuslain 73 §:ää ei ole tarkoitettu laajentamaan vakuutusyhtiön korvausvelvollisuutta siitä, mitä vakuutussopimuksen vakuutusehdoissa on määritetty. Vakuutussopimuslain 73 §:ssä säädetään ainoastaan määräajoista korvausvaatimuksen esittämiselle. Vakuutussopimuslain 73 § ei kumoa rajoitusehdon 5.2.14 mukaisia korvattavuuden edellytyksiä, vaan pykälän tarkoituksena on ainoastaan määrittää yleiset edellytykset korvauksen hakemiseksi.

Säännös ei siis muuta tai kumoa sitä, että ehtokohdan 5.2.14 mukaan vedestä tai kosteudesta aiheutuvia vahinkoja ei korvata toiminnanvastuuvakuutuksesta lähtökohtaisesti lainkaan. Mikäli vahingon syynä on vakuutuksenottajan työsuorituksessa tapahtunut asennus- tai työvirhe, on korvattavuuden edellytyksenä, että vahinko on todettu 12 kuukauden kuluessa asennus- tai työvirheen tekohetkestä.

Asennusvirheestä
Vahingon syy on selvitetty vahinkoa kärsineiden itsensä alun perin kertoman mukaan PKS Kuivaustekniikka Oy:n toimesta pian vahingon havaitsemisen jälkeen. Vahinkoa kärsineet ovat itse alun perin kertoneet vahingon syyksi selvinneen 16.5.2025 vakuutuksenottajan virheellisesti asentaman hanakulman osan. Vakuutusyhtiö toimittaa Vakuutuslautakunnalle tätä koskien vahinkoa kärsineiden ensimmäisen vakuutusyhtiölle lähettämän sähköpostiviestin 20.5.2025.

Vakuutusyhtiö huomauttaa, ettei sille ole toimitettu PKS Kuivaustekniikka Oy:n rakenneavauksista laatimaa raporttia, jonka perusteella vahinkoa kärsineiden itsensä mukaan vahinko olisi aiheutunut vakuutuksenottajan asennusvirheestä. Myöskään vahinkoa kärsineiden 20.5.2025 lähettämässä viestissä mainitut valokuvat eivät ole tulleet perille vakuutusyhtiöön. Vakuutusyhtiön korvauspäätöksessä on vedottu vakuutusehtojen kohtaan 5.2.14 perustuen vahinkoa kärsineiltä itseltään saatuihin tietoihin asennusvirheestä.

Asiasta annetussa korvauspäätöksessä on vedottu mm. vakuutusehtojen kohtaan 5.2.14 asennusvirheeseen viitaten. Myöskään vahinkoa kärsineiden asiamies ei ole korvauspäätöstä koskevassa muutoksenhaussaan ilmaissut millään tapaa, että kyse ei olisi sittenkään ollut asennusvirheestä.

Nyt esitetty väite, että vahinko olisi seurausta jostain muusta syystä kuin asennusvirheestä, on siis täysin uusi. Lisäksi vahinkoa kärsineiden kirjelmissä Vakuutuslautakunnalle tai toimitetussa Rocky Invest Oy:n lausunnossa ei oteta kantaa siihen, mistä vakuutuksenottajan korvausvastuun aikaansaavasta syystä vahinko olisi aiheutunut, ellei asennusvirheestä.

Vakuutusyhtiön mukaan vahinkoa kärsineiden Vakuutuslautakunnalle toimittamaa Rocky Invest Oy:n lausuntoa ei voida pitää luotettavana. Lisäksi lausuntoa ei ole laadittu alan ohjeistusten ja hyvän tutkimustavan mukaisesti. Lausunto on merkittäviltä osin puutteellinen.

Rocky Invest Oy:n lausunnosta ei esimerkiksi ilmene, miten ja missä lausunnonantaja on tarkalleen ottaen tutkinut vahinkoa ja vuotanutta hanakulmaa ja miten lausunnossa esitettyihin johtopäätöksiin on päädytty. Todellisuudessa lausunnossa on vain esitetty hypoteettisia ja tarkoitushakuiselta vaikuttavia arvauksia vahingon syntymisen syistä ja mekanismeista. Lisäksi Rocky Invest Oy:n lausunnossa on viitattu aiempien asiantuntijoiden tutkimuksiin. Lausunnosta ei kuitenkaan ilmene, mihin tutkimuksiin siinä viitataan, eikä näitä toisten asiantuntijoiden aiempia tutkimuksia ole toimitettu vakuutusyhtiölle eikä Vakuutuslautakunnalle.

Lausunnossa ei ole edellä kerrottujen puutteiden lisäksi viitattu mihinkään muihinkaan lähteisiin, joiden perusteella erinäisiä väitteitä on esitetty. Lausunnosta ei myöskään ilmene, onko lausunnonantajalla ylipäätään asiantuntemusta lausua käsillä olevan kaltaisesta vahinkoasiasta. Lausunnosta ei ilmene muuta kuin että lausunnon antanut henkilö on projektinjohto- ja rakennuttamiskonsultti. Tämä titteli ei kuitenkaan käytännössä kerro henkilön asiantuntemuksesta, koulutuksesta tai kokemuksesta mitään.

Rocky Invest Oy:n lausunto on laadittu vasta useampi kuukausi vahingon havaitsemisen jälkeen. Yleisesti lähtökohtana voidaan pitää, että lähimpänä vahingon sattumista tehdyt tutkimukset ovat lähtökohtaisesti oikeampia ja luotettavampia, ja toisaalta, mitä pidempi aika vahingosta kuluu, sitä epäluotettavampia tutkimukset ja niiden tulokset yleensä ovat.

On selvää, että kyseinen lausunto on hankittu ja annettu tarkoitushakuisesti ja se on erittäin puutteellinen. Lausunto vaikuttaa olevan ristiriidassa vahinkoa kärsineiden vakuutusyhtiölle kertoman PKS Kuivaustekniikka Oy:n raportin havaintojen kanssa sekä vahinkoa kärsineiden alun perin vahingosta kertoman kanssa.  Rocky Invest Oy:n lausunnolle ei tule antaa asiassa mitään merkitystä, vaan se tulisi jättää huomioimatta.

Siinä tapauksessa, että Vakuutuslautakunta katsoo edellä esitetystä huolimatta aiheelliseksi arvioida Rocky Invest Oy:n lausunnossa esitettyjä väitteitä, vakuutusyhtiö toteaa seuraavaa.

Ensinnäkin Rocky Invest Oy:n lausunnossa ei varmuudella poissuljeta asennusvirheen mahdollisuutta vahingon aiheuttajana. Sen sijaan Rocky Invest Oy:n lausunnossa todetaan, että asennusvirheiden luonne voi vaihdella merkittävästi. Lausunnossa ilmaistaan käytännössä myös, että suoraan asennusvirheeseen viittaavia merkkejä ei ole ainakaan enää useampi kuukausi vahingon havaitsemisen jälkeen tehdyissä tutkimuksissa voitu havaita. Lausunnosta ei ilmene, miten asiaa on tutkittu. Lausunnon perusteella ei voida todeta, mistä syystä vahinko on aiheutunut eikä myöskään, etteikö vahinko olisi voinut aiheutua asennus- tai työvirheestä.

Rocky Invest Oy:n lausunnossa on väitetty, että vahingot olisivat aiheutuneet äkillisesti, odottamattomasti ja nopeasti. Lisäksi lausunnossa on esitetty, että vahinko olisi syntynyt lähellä vakuutuksenottajan työn valmistumista, eikä kyseessä olisi pitkän ajan kuluessa tapahtunut kehityskulku. Lausunnon väitteet ovat epäuskottavia huomioiden vahingosta alun perin kerrotut tiedot. Mikäli kuitenkin voitaisiin todeta, että Rocky Invest Oy:n lausunto pitäisi tältä osin paikkansa, ja olipa kyse asennusvirheestä tai ei, ei vahinkoa joka tapauksessa voitaisi korvata vastuuvakuutuksesta sen ehtokohtien 5.1 ja 9.1 sekä rajoitusehdon 5.2.14 perusteella.

Rocky Invest Oy:n lausunnossa ei luotettavasti ja perustellusti ilmaista, milloin vahinko olisi tapahtunut. Joka tapauksessa vahinko on havaittu ja todettu maalis-toukokuussa 2025. Näin ollen vahinkoa ei ole todettu vakuutuksen voimassaoloaikana ehtokohtien 5.1 ja 9.1 edellyttämin tavoin. Kyse ei siten ole vakuutusehtojen perusteella korvattavasta vahinkotapahtumasta.

Vakuutusehtojen kohdan 5.2.14 mukaan, jotta vedestä tai kosteudesta aiheutunut vahinko voisi tulla toiminnanvastuuvakuutuksesta korvattavaksi, on se tullut muiden ehdossa lueteltujen korvattavuuden edellytysten täyttymisen lisäksi todeta 30 päivän kuluessa kosteuden tai tulvimisen alkamisesta.

Vakuutuksenottajan työsuoritus valmistui kesäkuussa 2022. Rocky Invest Oy:n lausunnon mukaan vahinko olisi syntynyt pian vakuutuksenottajan työsuorituksen valmistumisen jälkeen, eli kesäkuun 2022 aikana tai pian sen jälkeen. Vahinko havaittiin ensimmäisen kerran maaliskuussa 2025. On selvää, että vahinkoa ei olisi tässä tapauksessa todettu vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla 30 päivän kuluessa, eikä vahinkoa voitaisi näin ollen tässäkään tapauksessa korvata vastuuvakuutuksesta ehtokohdan 5.2.14 perusteella.

Väite ehtojen kohtuuttomuudesta
Vakuutusyhtiön esittämä näkemys VSL:n ja vakuutuksen ehtokohtien 5.1, 5.2.14 ja 9.1 soveltamisesta on voimassa olevan oikeuden mukainen ja kohtuullinen myös vahinkoa kärsineiden kuluttaja-asema huomioiden. Kun perusteita vakuutusehtojen kohtuullistamiselle ei tässä tapauksessa ole, ei yksinomaan se seikka, että vahinkoa kärsineet ovat kuluttajia, voi tehdä tyhjäksi vastuuvakuutuksen ehtoja ja merkitä sitä, että vakuutusyhtiö olisi tilanteessa kuin tilanteessa velvollinen vakuutuksenottajan konkurssin vuoksi korvaamaan vahinkoa kärsineen kuluttajan minkä tahansa vahingon täysin vakuutusehdoista riippumatta. Lainsäätäjän tarkoitus ei ole ollut, että vahinkoa aiheuttaneen yrityksen konkurssitapauksissa vahingonkärsijä voisi olla oikeutettu korvaukseen minkälaisesta vahingosta tahansa vakuutusehdot sivuuttaen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko ilmennyt vahinko todettu vakuutuksen voimassa ollessa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Sovellettavat ehtokohdat
Toiminnanvastuuvakuutus
5 Vakuutusturva
5.1 Mitä toiminnanvastuu korvaa
Vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuksen voimassaoloaikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Vakuutus korvaa edellä mainituin perustein henkilölle aiheutuneen EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 82 artiklassa tarkoitetun vahingon.

5.2 Toiminnanvastuun rajoitukset
5.2.1 Yleisten sopimusehtojen rajoitusten lisäksi toiminnanvastuu ei kata seuraavia vahinkoja
5.2.14 Kosteus- ja tulvavahingot

Vahinko aiheutuu
• kosteudesta tai vedestä,
• sadeveden, sulamisveden tai viemärivesien aiheuttamasta tulvimisesta joko suoraan tai viemärien, kaivojen, kourujen, ojien taikka vastaavien täyttymisen seurauksena.

Vakuutus korvaa kuitenkin Yhdysvaltoja ja Kanadaa lukuun ottamatta vahingon, jonka syynä on rakennukseen tai laitteeseen äkillisesti ja odottamattomasti syntynyt vika tai puute edellyttäen, että myös vahingon syntyminen on tapahtunut äkillisesti, odottamattomasti ja nopeasti, ja vahinko todetaan viimeistään 30 päivän kuluessa kosteuden tai tulvimisen alkamisesta. Mikäli vahingon syynä on vakuutuksenottajan työsuorituksessa tapahtunut asennus- tai työvirhe, on korvaamisen edellytyksenä lisäksi se, että vahinko on todettu kahdentoista kuukauden kuluessa asennus- tai työvirheen tekohetkestä.

Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa kun vian tai puutteen tai itse vahingon syntyminen perustuu esimerkiksi
• hitaaseen tai vähitellen tapahtuvaan vaikutukseen kuten ruostumiseen, jäätymiseen tai tukkeutumiseen
• toistuviin tapahtumiin
• jatkettuun tekoon tai laiminlyöntiin
• vesi- ja viemäriputkien alimitoitukseen.

9 Velvollisuudet vahingon tapahduttua
9.1 Vahinkoilmoitus
Vakuutuksenottajan pitää tehdä vahinkoilmoitus vakuutusyhtiölle välittömästi, kuitenkin viimeistään vuoden kuluessa siitä, kun hän on saanut tiedon mahdollisesta korvausvelvollisuudestaan.

Vakuutusturvan päättyessä pitää vahinkoilmoitus tehdä vakuutuksen voimassaoloaikana todetusta vahinkotapahtumasta yhden (1) vuoden kuluessa vakuutuksen päättymispäivästä.

Vakuutusyhtiö ei korvaa edellä mainittujen määräaikojen jälkeen ilmoitettuja vahinkoja.

Sovellettavat lainkohdat
Vakuutussopimuslaki (543/1994)

3 § Säännösten pakottavuus
Sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä muun vakuutetun tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kuin vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön.

Sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista muuta luonnollista henkilöä taikka oikeushenkilöä kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa tai muun toimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske ryhmävakuutusta.

[ – – ]

67 § Vahinkoa kärsineen oikeus korvaukseen vastuuvakuutuksessa

Vahinkoa kärsineellä on vastuuvakuutuksessa oikeus vaatia vakuutussopimuksen mukainen korvaus suoraan vakuutuksenantajalta, jos:
1) vakuutuksen ottaminen on perustunut lakiin tai viranomaisen määräykseen;
2) vakuutettu on asetettu konkurssiin tai on muutoin maksukyvytön; tai
3) vastuuvakuutuksesta on ilmoitettu vakuutetun elinkeinotoimintaa koskevassa markkinoinnissa.

Jos vakuutuksenantajalle esitetään korvausvaatimus, vakuutuksenantajan tulee ilmoittaa tästä vakuutetulle ilman aiheetonta viivytystä sekä varata hänelle tilaisuus esittää selvitystä vakuutustapahtumasta. Vakuutetulle on myös lähetettävä tieto asian myöhemmästä käsittelystä.

Jos vakuutuksenantaja hyväksyy vahinkoa kärsineen korvausvaatimuksen, hyväksyminen ei sido vakuutettua.

73 § Vaatimuksen esittämisajankohta ja vanhentuminen

Vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.

Jos korvausvaatimusta ei esitetä 1 momentissa säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.

Asian arviointi

Asiaan sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuksen voimassaoloaikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vakuutuslautakunnalle toimitettujen tietojen mukaan vakuutuksenottajan vastuuvakuutus vakuutusyhtiössä on päättynyt 2.2.2023 ja vahinko on todettu keväällä 2025. Vahinko on siten todettu yli kaksi vuotta vakuutuksenottajan asennustyön ja vakuutusten päättymisen jälkeen.

Vakuutuslautakunta katsoo, että edellä mainittu vakuutusehto määrittää sitä, mitä voidaan pitää vastuuvakuutuksen perusteella korvattavana vahinkotapahtumana. Vastuuvakuutuksista korvataan vahinkoja eri perusteiden mukaan. Niin sanotun toteamis- eli ilmenemisperiaatteen mukaan vahinko kuuluu siihen vakuutuskauteen, jolloin se ilmenee tai todetaan. Merkitystä tällöin ei ole vahingon syntyhistorialla, vaan olennaista on se, milloin seuraus eli vahinko ilmeni. Nyt arvioitavana olevassa tapauksessa on kysymys tällaisesta toteamisperiaatteen mukaisesta vahingosta. Toteamisperiaate ei vaikuta siihen, milloin vahingosta on ilmoitettava vakuutuksenantajalle, vaan ilmoitusvelvollisuutta koskevat eri säännökset.

Vakuutussopimuslain 67 §:ssä säädetään tilanteista, joissa vahinkoa kärsineellä on oikeus vaatia korvausta suoraan vakuutuksenantajalta. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, jos vakuutuksenottaja on asetettu konkurssiin. Kyseinen pykälä ei kuitenkaan vaikuta siihen, mitä vakuutuksesta ylipäänsä korvataan. Pykälää koskevan hallituksen esityksen mukaan vakuutuksenantajan korvausvelvollisuus määräytyy vakuutussopimuksen korvausehtojen mukaisesti (HE 114/1993 vp, s. 66). Toteamisperiaatteen mukainen vakuutusehto ei ole ristiriidassa kyseisen pykälän kanssa.

Vakuutussopimuslain 73 §:ssä säädetään puolestaan korvausvaatimuksen esittämisajankohdasta ja vanhentumisesta. Pykälän 1 momentin mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.

Vakuutussopimuslain 73 §:ssä säädetään siis ajasta, jonka kuluessa vahingosta on ilmoitettava vakuutuksenantajalle. Jos korvausvaatimusta ei esitetä säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen. Pykälä ei vaikuta kuitenkaan siihen, mitä vakuutuksesta ylipäänsä voidaan korvata, vaan korvattavuuden määrittelevät vakuutusehdot.

Vakuutuslautakunta toteaa, että asiassa sovellettava vakuutusehto rajoittaa ajallisesti vakuutuksesta korvattavia vahinkoja sitomalla korvattavuuden siihen, milloin vahinko todetaan. Vakuutuksenantajalla on lähtökohtaisesti oikeus määritellä tarjoamansa vakuutusturvan sisältö ja korvattavat vakuutustapahtumat vakuutusehdoissa. Vakuutussopimuslaissa ei yleisesti estetä vakuutuksenantajaa rajaamasta vakuutuksesta korvattavia vahinkoja erilaisilla korvausedellytyksillä tai rajoitusehdoilla, kunhan ehdot eivät ole ristiriidassa lain pakottavien säännösten kanssa. Nyt kysymyksessä olevassa ehtokohdassa vahingon toteamisajankohta ei koske korvausvaatimuksen esittämisen määräaikaa, vaan sillä on vakuutuksesta korvattavan vahingon sisältöä määrittävä ja rajoittava merkitys. Ehto määrittää sen vakuutustapahtuman, jonka perusteella vakuutuksesta voidaan suorittaa korvausta. Ehto on tarpeellinen sen määrittämiseksi, mitkä vahingot kuuluvat vakuutuksen piiriin tilanteessa, jossa vakuutuksen voimassaolo päättyy. Ehtoa ei voida perustellusti käsittää niin, että sen tarkoituksena olisi kiertää Vakuutussopimuslain 73 §:n mukaisia sääntöjä tilanteessa, jossa laki soveltuu pakottavasti.

Näin ollen asiaan sovellettava ilmenemisperiaatteen mukainen ehtokohta ei ole ristiriidassa vakuutussopimuslain 73 §:n kanssa eikä siten vakuutussopimuslain vastainen.

Muutoksenhakijat ovat katsoneet, että edellä mainitun ehtokohdan soveltaminen olisi kuluttajien kannalta kohtuutonta. Vakuutuslautakunta toteaa, että kyseinen ehtokohta on vastuuvakuutuksissa tyypillinen, eikä ehtoa ole pidettävä kohtuuttomana. Asiassa ei ole tuotu myöskään esiin seikkoja, minkä perusteella ehdon soveltaminen johtaisi tässä tilanteessa kohtuuttomuuteen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena eikä suosita siihen muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros                                               
Sihteeri Luukkonen Yli-Rahnasto                         

Jäsenet:

Haapasaari
Kankkunen
Karimäki
Malmberg