VKL 238/14

Tulosta

Diaarinumero: VKL 238/14 (2014)

Vakuutuslaji: Sairausvakuutus

Ratkaisu annettu: 26.08.2014

Lakipykälät: 5, 9, 17, 17 a, 20, 20 a

Asiasanat: Syöpävakuutus. Vakuutusmaksun ja sopimusehtojen muuttaminen. Muutosperusteen yksilöinti. Kohtuuttomuus. Vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuus. Tuoteseloste. Oliko vakuutusyhtiöllä oikeus muuttaa tasoitettu vakuutusmaksu iän mukaan nousevaksi?

Tapahtumatiedot

A (synt. 1954) sopi vakuutusyhtiön kanssa henkilövakuutuksesta, jonka korvauspiiriin sisältyy kertakorvaus (20 000 euroa) vakuutetulla diagnosoidun syövän johdosta. Kertakorvauksen lisäksi vakuutuksesta voidaan korvata kotiapua ja ansiotulojen menetystä. Vakuutusyhtiön A:n vakuutusta koskeva vastuu alkoi 4.4.2007. A:n vakuutuksen vakuutusmaksuksi sovittiin 19,90 euroa kuukaudessa.

Vakuutusyhtiö ilmoitti A:lle 11.2.2014 päivätyllä tiedotteella, että vakuutuksen vakuutusmaksu on pysynyt koko vakuutusajan samana ja yleisestä vahinkokehityksestä johtuen vakuutusmaksuun tulee korotus seuraavan vakuutuskauden alusta lähtien. Tiedotteen mukaan vakuutusmaksu määräytyy siten, että vakuutusmaksu nousee vakuutetun iän mukaan. Vakuutusmaksutaulustosta ilmenevät ikäluokat ovat 18–19, 20–29, 30–39, 40–44, 45–49, 50–54, 55–59 ja 60–64. Vakuutuskirjan 18.3.2014 mukaan A:n (ikä 59 vuotta) vakuutuksen vakuutusmaksu muuttuu 39,90 euroksi kuukaudessa. Vakuutusmaksutauluston perusteella A:n vakuutuksen vakuutusmaksu olisi 46,90 euroa kuukaudessa ikäluokassa 60–64.

A reklamoi vakuutusyhtiölle hinnankorotuksesta 7.3.2014, minkä jälkeen A ja vakuutusyhtiö kävivät asiassa sähköpostikirjeenvaihtoa ilman sovintoratkaisua.

Valitus

A vaatii valituksessaan, että vakuutus tulee pysyttää voimassa entisin maksuehdoin siihen saakka, kun hän täyttää 65 vuotta. Vakuutuksen markkinointimate­riaali on A:n mukaan antanut selkeän ja sitovan lupauksen hintojen muuttumattomuudesta ja vakuutuksen voimassaolosta 65-vuotiaaksi saakka. A:n mukaan vakuutusehdoissa ei ollut minkäänlaista hintojen korottamiseen oikeuttavaa ehtoa. Vakuutusyhtiö käyttää perusteettomasti vakuutussopimuslain sopimusehtojen muuttamista koskevaa säännöstä hintojen muuttamiseen tai siihen, että riski­asiakkaat irtisanoisivat sopimuksen vapaaehtoisesti.

A viittaa vakuutuksen markkinointiesitteeseen, jossa sanotaan: ”Vakuutuksen hinta määräytyy tämänhetkisen ikäsi mukaan ja pysyy samana koko vakuutuksen voimassaolon ajan. Esimerkiksi jos olet tällä hetkellä 42-vuotias, on vakuutusmaksusi 13,90 €/kk niin kauan kuin haluat pitää vakuutuksen voimassa, kuitenkin korkeintaan 65-vuotiaaksi saakka. Vakuutus lakkaa, jos [vähittäiskauppaketjun] kanta-asiakkuutesi päättyy.” A kertoo päätyneensä tekemään vakuutussopimuksen, koska esitteessä luvattiin, että vakuutusmaksu pysyy samana 65-vuotiaaksi saakka ja sopimus pysyy voimassa, jos hän ei sitä itse irtisano. Myöskään vakuutusehdoissa ei ollut markkinointilupauksien kanssa ristiriitaisia hinnankorotus- tai muita sellaisia ehtoja. Päätökseen vaikutti lisäksi se, että vakuutusta markkinoinut vähittäiskauppaketju on kuluttajien keskuudessa varsin tunnettu asiakasmyönteisyydestään ja luotettavuudestaan.

Valituksen mukaan vuoden 2007 vakuutusehdoissa ei ollut minkäänlaista hinnankorotusehtoa. Niissä ei ollut edes ehtoa siitä, että hinnankorotuksen voisi tehdä yleisen vahinkokehityksen perusteella. Ehdoissa oli yleisviittaus vakuutussopimuslakiin. Myöhemmissäkään ehdoissa ei korotusehtoa ole. Tosin yhtiö ei lähetä asiakkaalle ehtoja joka vuosi. Korotusehto on ilmestynyt 30.12.2013 päivättyihin vakuutusehtoihin. Vuoden 2007 vakuutusehtojen kohdan 9 mukaan vakuutusyhtiö voi ehtojen mukaan irtisanoa vakuutuksen päättyväksi vakuutuskauden lopussa. Heti tämän jälkeen tarkennetaan, että vakuutus lakkaa olemasta voimassa, kun vakuutettu täyttää 65 vuotta, ulkomaille muuton takia jne. Luettelossa ei ole kohtaa, jonka perusteella yhtiö voisi irtisanoa vakuutuksen hinnankorotustilanteissa.

A:n mukaan monissa muissa vakuutuslajeissa vakuutusyhtiöillä ei ole mahdollisuutta ennakoida vahinkomäärien kehitystä. Siksi vakuutussopimuslaissa on vakuutuksenantajalle annettu mahdollisuus vakuutusmaksujen muuttamiseen. Syöpätautien kohdalla tilanne on toinen. Suomen Syöpärekisteri on ylläpitänyt tietokantaa kaikista Suomessa vuodesta 1953 alkaen todetuista syöpätapauksista. Vuosittain syöpään sairastuneiden määrä on yli kolminkertaistunut 50 vuodessa. Kasvukäyrä on ollut jyrkästi nouseva koko Syöpärekisterin olemassaolon ajan. Syöpärekisterin tilastojen mukaan (http://www.cancer.fi /syoparekisteri/tilastot/ajantasaiset-perustaulukot/koko-maa) vakuutuksen alkamishetkestä vuodesta 2007 hinnankorotukseen vuoteen 2014 syöpien määrän lisääntymisessä ei ole tapahtunut mitään senkaltaista muutosta, joka ei olisi ollut ennakoitavissa jo vakuutustuotteen myynnin alkaessa. Syöpäjärjestöjen julkaisussa Syöpä Suomessa 2011 todetaan, että tapausten kasvuun vaikuttaa väkiluvun suureneminen erityisesti vanhojen ikäluokissa (www.cancer.fi/@Bin /63883803/syopa+suomessa+2011web.pdf sivu 28). Suurten ikäluokkien vaikutus näkyy esimerkiksi naisten yleisimmän syövän, rintasyövän, ja miesten eturauhassyövän selvänä kasvuna 50–60 ikävuosista alkaen. Tämä ikääntymisestä johtuva kasvu ei kuitenkaan ole tapahtunut viime vuosien aikana. Se on ollut julkisten tilastojen perusteella tiedossa jo vakuutuksen markkinoille saattamisen alkaessa.

Valituksen mukaan kattavia tilastoja syöpätautien määrän kasvamisesta ja kansalaisten iän vaikutuksesta kasvuun on ollut vakuutusyhtiöiden saatavilla (esimerkiksi http://www.cancer.fi/syoparekisteri/tilastot/ Vuosikirjat 2002–2009). Tämä kehitys on ollut vakuutusyhtiön ennakoitavissa syöpävakuutusta ja sen markkinointia suunniteltaessa. Syöpäjärjestöjen tehokkaan tiedottamisen ansiosta tästä on ollut paljon tietoa myös julkisuudessa. Yleinen vahinkokehitys ei ole tullut vakuutusyhtiölle yllätyksenä. Sen yhtiö on myöntänyt reklamaatioon antamassaan vastauksessa.

Valituksen mukaan vakuutusyhtiö lienee käyttänyt tilastotietoja tuotesuunnittelussa. Osoitteellinen suoramarkkinointi lienee ollut kohdennettua ainakin iän ja sukupuolen mukaan. Paikkaansa pitämättömillä lupauksilla saatiin kuluttajat, jotka eivät ole syövän suhteen vielä suurimmassa riski-iässä, ottamaan vakuutus. A epäilee, että jo markkinoilletuontisuunnitelmaan lienee kuulunut vakuutusmaksujen korotus täsmennettynä niille henkilöille, joille syöpiä alkaa tilastojen mukaan ilmaantua ikääntymisestä johtuen. Ikääntyneiden vakuutuksen­ottajien sopimusten oma-aloitteinen irtisanominen suuren hinnankorotuksen vuoksi ei liene sekään yhtiölle vastenmielinen asia. Vakuutusyhtiö on reklamaatioon antamassaan vastauksessa kertonut, että ”vakuutusta myytiin näillä vanhoilla ehdoilla 2006–2007, jonka jälkeen myynti on lopetettu sillä jo silloin huomattiin, että vahinkokehitys oli huolestuttava. Vakuutuksen on siis saanut aikanaan huomattavan edullisin ehdoin ja asiakkaat ovat saaneet pitää vakuutuksen voimassa samoilla ehdoilla kaikki nämä vuodet. Nyt vahinkokehitys on kuitenkin kohonnut niin korkeaksi, että joudumme muuttamaan hinnoittelua vastaamaan vakuutusriskiä”.

A kertoo ilmoittaneensa vakuutusyhtiölle, että hän tulee jatkossakin maksamaan sovittua 19,90 euron suuruista vakuutusmaksua, kunnes asiaan saadaan Vakuutuslautakunnan tai tuomioistuimen ratkaisu. A ei irtisano vakuutusta hinnankorotuksen vuoksi.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimuksen. Jos A haluaa pitää vakuutuksen voimassa, hänen tulee maksaa vakuutusehtojen mukainen vakuutusmaksu. Vakuutusyhtiöllä ei ole velvollisuutta pitää vakuutusta voimassa siihen saakka, kunnes A täyttää 65 vuotta, vaan yhtiöllä on halutessaan oikeus irtisanoa vakuutus kunkin vakuutusmaksukauden päättyessä. Sillä on myös lain mukainen irtisanomisoikeus, mikäli A laiminlyö vakuutusmaksun täysimääräisen maksamisen.

Yhtiö selvittää vastineessaan yleisesti toimintaansa ja toimintaperiaatteitaan sekä kertoo, että sen oikeus muuttaa vakuutusehtoja perustuu vakuutussopimuslain 20 a §:ään. Sen nojalla ehtojen muuttaminen edellyttää, että vakuutusehtoihin sisältyy määräys vakuutuksenantajan oikeudesta muuttaa vakuutusehtoja yksilöidyllä perusteella ja toisaalta että vakuutuksenantaja noudattaa säädettyä menettelyä ilmoittaessaan muutoksesta vakuutuksenottajille. Vakuutusehtojen kohtaan 4.2 sisältyy lain edellyttämä yksilöinti, ja muuttamisessa on toimittu lain menettelysäännösten mukaisesti.

Vakuutusyhtiön mukaan sillä on oikeus tehdä vakuutustuotteissa ja vakuutustoiminnassa tapahtunutta kehitystä vastaavia muutoksia vakuutusehtoihin. Syöpävakuutustuotteidensa kehityksen osalta yhtiö kertoo, että tämä tuote on sen ensimmäisiä Suomen markkinoille tarkoitettuja syöpävakuutuksia. Tuotteen lanseerauksen jälkeen yhtiö on tuonut markkinoille useita muita syöpävakuutustuotteita. Vakuutusyhtiön mukaan se on tietoisesti pyrkinyt virtaviivaistamaan tuotteiden perusrakennetta turvatakseen asiakkaiden tasapuolisen kohtelun. Perusrakenteella tarkoitetaan erityisesti korvattavien syöpäsairauksien määritelmää, vakuutusten kohderyhmää, vakuutusten hintaa ja terveysselvitystä. Yhtiön mukaan tällä hetkellä kaikissa sen syöpävakuutustuotteissa vakuutuksen hinta on sidottu vakuutetun ikään ja tuotteiden vakuutusmaksu nousee iän myötä nousevaa riskiä vastaavaksi. Vakuutustoimintansa kehityksen osalta yhtiö esittää, että tämän syöpävakuutustuotteen vahinkokehitys ja siitä johtuva korvausmeno ovat kehittyneet yhtiön kannalta poikkeuksellisen kielteisesti. Yhteenvetona vakuutusyhtiö toteaa, että ehtomuutos perustuu yhtiön pyrkimykseen kohdella asiakkaitaan tasavertaisesti sekä kyseisen tuotteen kielteiseen vahinkokehitykseen.

A:n asiassa esittämän osalta vakuutusyhtiö esittää, että syöpävakuutuksen markkinointi on perustunut voimassa oleviin vakuutusehtoihin ja ollut sisällöltään oikea. Vakuutus on tuotteen markkinointi- ja myyntivaiheessa ollut edullinen, eikä ehtoihin ole sisältynyt ikään perustuvaa vakuutusmaksun korotusmahdollisuutta. Vakuutusehtoihin on tuotteen markkinoille tuomisesta lähtien sisältynyt ehtomuutosta koskeva kohta 4.2. Vakuutusyhtiön mukaan se on lähettänyt ehdot A:lle sekä ennen vakuutussopimuksen solmimista että sopimuksen solmimisen jälkeen kerran vuodessa osana ns. vuosikirjettä.

Vakuutuksen markkinoinnin ja myynnin jälkeen tämän yhtiön vakuutustuotteissa ja vakuutustoiminnassa on kuitenkin tapahtunut muutoksia, joiden perusteella on ollut välttämätöntä muuttaa vakuutuksen edellä mainittuja piirteitä eli vakuutuksen hintaa ja vakuutusmaksun nousua iän myötä. Ehtomuutos on toimeenpantu seitsemän vuotta vakuutuksen myynnin jälkeen. A:lla ja muilla vakuutuksenottajilla on ollut edullinen ja kattava vakuutusturva syövän varalta kaikkina näinä vuosina. A:n väite siitä, että ehtomuutos liittyisi ”riskikuluttajiin”, ei pidä paikkaansa. Ehtomuutos koskee kaikkia vakuutuksenottajia iästä ja riskistä riippumatta.

Vakuutusyhtiön mukaan A on käsittänyt vakuutuksen voimassaoloajan väärin. Vakuutus ei ole voimassa kunkin vakuutuksenottajan osalta, kunnes vakuutettu täyttää 65, vaan vakuutus on mahdollista irtisanoa kohdan 9.2 perusteella. Kyseinen ehto on pysynyt muuttumattomana tuotteen markkinoille tuomisesta lähtien.

Vakuutusyhtiön mukaan sillä on ollut kaksi vaihtoehtoista tapaa toimia tilanteessa, jossa vakuutusmaksujen pitäminen ennallaan on ollut edellä mainituista syistä mahdotonta. Se on voinut irtisanoa vakuutuksen tai muuttaa vakuutusehtoja. Näistä vaihtoehdoista vakuutusyhtiö on valinnut ehtojen muuttamisen turvatakseen asiakkaiden mahdollisuuden jatkaa vakavan sairauden vakuutusturvan ylläpitoa, vaikkakin muuttunein hinnoin. Mikäli yhtiö olisi lakkauttanut vakuutuksen, asiakkaat olisivat joutuneet hakemaan uutta vakuutusturvaa joko tältä tai toiselta vakuutusyhtiöltä. Uuden syöpävakuutusturvan saanti olisi saattanut estyä asiakkaan iän, sairaushistorian tai muun olosuhteen johdosta terveysselvitysten ollessa nykyisin huomattavan tiukat. Ehtomuutos on mahdollistanut sen, että vakuutuksen päättyminen tai jatkuminen on jokaisen asiakkaan omassa harkinnassa. On asiakkaiden etujen mukaista, että heillä on valintamahdollisuus eikä vakuutusyhtiö suorita valintaa heidän puolestaan.

Jatkokirjelmöinti

A:n ensimmäinen kirjelmä

A:n kirjelmän mukaan tapauksessa on kyse siitä, voiko vakuutusyhtiö antaa markkinoinnissa selkeän lupauksen, joka tulee vakuutussopimuksen osaksi, mutta kumota sen vakuutusehdoissaan varsin epäselvällä sopimusehdolla. A viittaa korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiin KKO:1997:79 ja KKO 2010:25. A:n mukaan vakuutusyhtiö ei ole esittänyt mitään asiapohjaisia perusteluja väitteelleen siitä, että syöpävakuutustuotteen vahinkokehitys olisi ollut sen kannalta poikkeuksellisen kielteistä.

Kirjelmän mukaan tämän vakuutustuotteen kohdalla on markkinoinnissa annettu lupaus, jota vakuutusyhtiö ei ole antanut myöhemmissä tuotteissaan. Uudem­missa vakuutustuotteissa tehdyt korjaukset eivät oikeuta ohittamaan A:n tuotteen markkinoinnin yhteydessä annettuja lupauksia. Tuoteselosteen tekstin hinnan määräytymisestä vakuutuksen voimassaoloajan voi kokonaisuutena käsittää vain siten, että vakuutus pysyy voimassa sovituin ehdoin, jos A maksaa sovitun vakuutusmaksun eivätkä hänen olosuhteensa muutu ehtokohdan 9.3 mukaisesti.

A:n mukaan vakuutusyhtiö ei ole lähettänyt vakuutusehtoja vuosi-ilmoituksen yhteydessä. A viittaa toimittamiinsa vuosien 2010 ja 2011 vuosi-ilmoitusten kopioihin, joista asia ilmenee. Tämä menettely vahvistaa A:n mukaan käsitystä siitä, että kysymyksessä on markkinointilupauksen mukaisesti muuttumaton vakuutustuote.

Vakuutusyhtiön ensimmäinen lisävastine

Vakuutusyhtiö kiistää lisävastineessaan, että se olisi antanut markkinoinnissa vakuutuksen hintaa koskevan lupauksen ja että tällainen lupaus olisi tullut vakuutussopimuksen osaksi ja syrjäyttäisi vakuutussopimuslain 20 a §:ään ja vakuutusehtoon 4.2 perustuvan oikeuden muuttaa vakuutuksen hinnoittelua. Yh­tiön mukaan vakuutuksen markkinoinnissa on kuvattu vakuutusta ja annettu vakuutuksenhakijalle vakuutussopimuslain 5 §:n edellyttämät tarpeelliset tiedot vakuutusmaksusta ja vakuutusehdoista. Annetut tiedot ovat kaikilta osin perustuneet vakuutuksen myyntihetkellä voimassa oleviin vakuutusehtoihin.

Lisävastineen mukaan vakuutus on myyntihetkellä ollut ns. level rated ‑vakuutus. Tämä merkitsee sitä, että asiakas on voinut pitää vakuutuksen voimassa sen ikäluokan hinnalla, johon hän kuului vakuutuksen ottaessaan. Nyt toimeenpannussa tarkistuksessa vakuutuksen hinnoittelua on muutettu ns.step rated -tyyppiseksi, jolloin vakuutusmaksu nousee iän myötä riskiä vastaavaksi. Vakuutusyhtiön oikeus muuttaa vakuutusmaksua ja muita sopimusehtoja ei ole vakuutussopimuslain 5 §:n tarkoittama ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenhakijalle annettava tarpeellinen tieto, vaan kyseinen oikeus ilmenee vakuutuksenhakijalle ennen sopimuksen päättämistä luovutetuista vakuutusehdoista.

Vakuutuksen markkinoinnissa ei ole annettu lupauksia, vaan kuvattu vakuutusta ja annettu vakuutuksenhakijoille vakuutussopimuslain 5 §:ssä tarkoitetut tarpeelliset tiedot. Sopimuksen keston osalta ei ole mainostettu vakuutusyhtiön oikeutta irtisanoa vakuutus, vaan vakuutuksen pysyvyyttä on lähestytty vakuutuksenottajan näkökulmasta ja korostettu hänen mahdollisuuttaan pitää vakuutus voimassa maksamalla vakuutusmaksu. Vakuutusyhtiön irtisanomisoikeus ilmenee A:lle ennen sopimuksen päättämistä toimitetuista vakuutusehdoista. Lisäksi vakuutusyhtiö viittaa vuosittain vakuutetuille toimitetussa vakuutuskirjasta ilmenevään kohtaan Vakuutussopimuksen päättyminen. Vakuutuksenantajan irtisanomisoikeus käy ilmi kohdasta 9.2.

Yhtiö selvittää vastineessa A:n mainitsemia ennakkopäätöksiä KKO:1997:79 ja KKO:2010:25. Toisin kuin tapauksessa KKO:1997:79 nyt ei ole kysymys vakuutuskirjaan merkityn erityisehdon ja yleisen ehdon välisen ristiriidan tarkastelusta. A:n vakuutuskirjaan ei ole merkitty erityisehtoa vakuutusmaksun tasosta tietyllä aikavälillä, vaan vakuutusmaksu on merkitty A:n ensimmäiseen vakuutuskirjaan sen määräisenä kuin se on ollut vakuutuksen ottamishetkellä. Tämän jälkeen vakuutusmaksun määrä on merkitty jokaiseen A:lle lähetettyyn vuosikirjeeseen. A:n ja vakuutusyhtiön välille ei ole syntynyt sopimusta vakuutusmaksun tason pysymisestä muuttumattomana. Sijoitussidonnaista eläkevakuutusta koskevalla tapauksella KKO:2010:25 ei ole merkitystä tämän asian tarkastelussa.

Vakuutusyhtiön mukaan kielteinen vahinkokehitys on sen kannalta keskeinen hinnankorotusperuste. Tämän tuotteen osalta maksetut vahinkokorvaukset ovat ylittäneet vakuutuksen hinnoittelun pohjana käytetyn vahinkotason yli 50 prosentilla. Vakuutusyhtiön mukaan puheena olevan tuotteen osalta suurin osa asiakkaista on hyväksynyt yhtiön lakiin perustuvan muutosoikeuden, hyväksynyt hinnan tarkistuksen ja päättänyt pitää vakuutusturvansa voimassa. Yhtiö kertoo lisäksi, että se on vuonna 2012 siirtynyt menettelyyn, jossa asiakkaiden jo aiemmin saamia vakuutusehtoja ei enää automaattisesti liitetä vuosikirjeisiin, vaan asiakkaille kerrotaan heidän oikeudestaan saada ehdot asiakaspalvelusta. Ehdot liitetään vuosikirjeisiin vain mahdollisten ehtojen tarkistusten yhteydessä.

A:n toinen kirjelmä

Toisessa kirjelmässään A huomauttaa, että vakuutusyhtiö ei ole esittänyt täsmällisempää tietoa hinnankorotuksen perusteeksi väittämästään vahinkokehityksestä. A:n mukaan vakuutusyhtiöllä on ollut tuotesuunnittelussaan käytössään kaikki se tilastotieto ja muu informaatio syöpätautien kehityksestä, jonka Suomen Syöpärekisteri sekä syöpäjärjestöt ovat julkistaneet. Hän viittaa vielä julkaisuun Syöpä Suomessa 2006 ja erityisesti sen luku Syöpä tulevaisuudessa (s. 61). Tämänkin julkaisun perusteella vakuutusyhtiön olisi tullut ymmärtää syöpätautien määrän kasvavan. Syöpävakuutuksen hinnoittelun pohjana käytetty vahinkokehitys olisi luonnollisesti pitänyt tehdä realistisesti, perustuen kaikkeen saatavilla olevaan tietoon ja ennusteisiin. Yhtiön perustelu 50 prosentin noususta vahinkokehityksessä voi olla totta vain silloin, jos yhtiö on tehnyt hinnoittelun pohjana olleen vahinkokehitysennusteen piittaamatta olemassa olevasta informaatiosta. Syöpätaudit eivät todellisuudessa ole lisääntyneet tätä tahtia vakuutuksen tuotesuunnittelun ajankohdasta hinnankorotuksen ajankohtaan.

Vakuutusyhtiön toinen lisävastine

Vakuutusyhtiön toisen lisävastineen mukaan tarkasteltavan tuotteen riskin arviointi ja hinnoittelu on suoritettu perusteellisesti ja hyvien käytänteiden mukaisesti. Tärkeimpinä työkaluina on käytetty syöpärekisteriä ja muuta julkista tietoa. Vakuutusyhtiö on ymmärtänyt, että syöpätautien määrä kasvaa vakuutuksenottajien ikääntyessä. Tällainen tieto ilmenee syöpärekistereistä ja tieto on otettu matemaattisesti huomioon. Vuonna 1997 vallinneet tilastolliset tosiseikat eivät kuitenkaan ole toteutuneet tuotteen vahinkokehityksessä, vaan maksetut vahinkokorvaukset ovat ylittäneet vakuutuksen hinnoittelun pohjana käytetyn vahinkotason yli 50 prosentilla.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainsäädäntö

Ennen 1.11.2010 voimassa olleen vakuutussopimuslain 5.1 §:n (Tiedot ennen sopimuksen päättämistä) mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Vakuutussopimuslain 9.1 §:n (Vastuu puutteellisista tai virheellisistä tiedoista) mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Vakuutussopimuslain 17 a §:n (Vakuutuksenantajan oikeus irtisanoa tapaturmavakuutus ja sairausvakuutus vakuutusehtojen nojalla) mukaan sellaisen tapaturmavakuutuksen ja sairausvakuutuksen ehdoissa, jonka vakuutusmaksu on sovittu suoritettavaksi säännöllisin väliajoin (vakuutusmaksukausi), voidaan määrätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa vakuutus päättyväksi vakuutusmaksukauden päättyessä. Jos vakuutusmaksukausi on lyhyempi kuin yksi vuosi tai siitä ei ole sovittu, vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa vakuutus päättyväksi vain kalenterivuoden lopussa.

Vakuutusta ei saa irtisanoa sen vuoksi, että vakuutetun terveydentila on vakuutuksen ottamisen jälkeen huonontunut, eikä sen vuoksi, että on sattunut vakuutustapahtuma. Irtisanomisperusteen on muutoinkin oltava hyvän vakuutustavan mukainen.

Irtisanomista koskeva ilmoitus on lähetettävä vakuutuksenottajalle viimeistään kuukautta ennen 1 momentin mukaista vakuutuksen voimassaolon päättymis­ajankohtaa. Ilmoituksessa on mainittava irtisanomisperuste. Jos irtisanomista ei tehdä siten kuin tässä pykälässä säädetään, irtisanominen on mitätön.

Vakuutussopimuslain 20.1 a §:n (Henkilövakuutuksen sopimusehtojen muuttaminen) mukaan henkilövakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus muuttaa vakuutusehdoissa yksilöidyllä perusteella vakuutusmaksua ja muita sopimusehtoja. Vakuutusmaksua tai muita sopimusehtoja ei kuitenkaan saa muuttaa sen vuoksi, että vakuutetun terveydentila on vakuutuksen ottamisen jälkeen huonontunut, eikä sen vuoksi, että vakuutustapahtuma on sattunut.

Saman pykälän 3 momentin mukaan vakuutuksenantajalla on lisäksi oikeus tehdä henkilövakuutuksen vakuutusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön.

Saman pykälän 5 momentin mukaan vakuutuksenantajan on lähetettävä vakuutuksenottajalle ilmoitus siitä, miten vakuutusmaksu tai muut sopimusehdot muuttuvat. Ilmoituksessa on mainittava, että vakuutuksenottajalla on oikeus irtisanoa vakuutus. Muutos tulee voimaan sen vakuutusmaksukauden tai, jos vakuutusmaksukausi on lyhyempi kuin yksi vuosi tai siitä ei ole sovittu, sen kalenterivuoden alusta lukien, joka ensiksi seuraa kuukauden kuluttua siitä, kun vakuutuksenantaja on lähettänyt vakuutuksenottajalle tämän momentin mukaisen ilmoituksen sopimusehtojen muuttumisesta.

Kuluttajansuojalain 4:1 §:n mukaan jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan, jollei 2 §:stä muuta johdu, sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.

Kuluttajansuojalain 4:2 §:n mukaan jos 1 §:ssä tarkoitettu sopimusehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön, on 1 §:ää sovellettaessa noudatettava tässä pykälässä säädettyjä rajoituksia.

Jos ehto sopimusta tehtäessä vallinneissa olosuhteissa on ollut kohtuuton, ei ehdon kohtuuttomuutta myöhemmin arvioitaessa saa kuluttajan vahingoksi ottaa huomioon olosuhteiden muuttumista.

Jos ehdon sovittelu tai sen jättäminen huomioon ottamatta koskee sellaista ehtoa, joka hyvän tavan vastaisesti johtaa osapuolten oikeuksien ja velvollisuuk­sien huomattavaan epätasapainoon kuluttajan vahingoksi, sopimusta ei voida sovitella muilta osin. Tällöin sopimus jää voimaan muilta osin muuttumattomana, jos se sellaisenaan voi pysyä voimassa.

Vakuutusehdot

Ehdot 1.1.2007

4.0 Vakuutussopimuksen alkaminen ja voimassaolo

4.2 Vakuutussopimus on voimassa, kunnes se päättyy sen mukaisesti, mitä myöhemmin kohdassa 9.0 määrätään. Vakuutuksenantajalla on oikeus tehdä vakuutustuotteissa ja -toiminnassa tapahtunutta kehitystä vas­taavia muutoksia vakuutusehtoihin ilmoittamalla tästä kirjallisesti vakuu­tuksenottajalle viimeistään kuukautta ennen vakuutusmaksukauden alkamista.

9.0 Vakuutussopimuksen päättyminen

9.1 Vakuutuksenottaja voi koska tahansa irtisanoa sopimuksen kirjallisesti.

9.2 [Vakuutusyhtiö] voi irtisanoa vakuutuksen päättyväksi vakuutusmaksukauden lopussa viimeistään kuukautta ennen vakuutusmaksukauden päättymistä lähetetyllä kirjallisella ilmoituksella.

9.3 Vakuutus lakkaa olemasta voimassa:

– iän perusteella sinä päivänä, kun vakuutettu täyttää 65 vuotta;

– sen vakuutusmaksukauden päättyessä, jonka aikana vakuutettu on muuttanut pysyvästi ulkomaille;

– sen vakuutusmaksukauden päättyessä, jonka aikana vakuutetun tilapäinen oleskelu Pohjoismaiden ulkopuolella on jatkunut yli 12 kuukautta kohdan 4.3 mukaisesti;

– kun vakuutuksenottajan kanta-asiakkuus [vähittäiskauppaketjun] kanssa päättyy.

Ehdot 30.12.2013

4.0 Vakuutussopimuksen alkaminen ja voimassaolo

4.2 Vakuutussopimus on voimassa, kunnes se päättyy sen mukaisesti, mitä myöhemmin kohdassa 9.0 määrätään. Vakuutuksenantajalla on oikeus tehdä vakuutustuotteissa ja -toiminnassa tapahtunutta kehitystä vas­taavia muutoksia vakuutusehtoihin ilmoittamalla tästä kirjallisesti vakuu­tuksenottajalle viimeistään kuukautta ennen vakuutusmaksukauden alkamista. Muutos tulee voimaan sen vakuutusmaksukauden tai, jos vakuutusmaksukausi on lyhyempi kuin yksi vuosi tai siitä ei ole sovittu, sen kalenterivuoden alusta lukien, joka ensiksi seuraa kuukauden kuluttua ilmoituksen lähettämisestä.

7.0 Vakuutusmaksun suorittaminen

7.2 Vakuutusmaksu määräytyy vakuutetun tupakoinnin tai tupakoimattomuuden ja iän perusteella. Maksuluokat ovat 18–19, 20–29, 30–39, 40–44, 45–49, 50–54, 55–59 ja 60–64. Maksu nousee vakuutetun siirtyessä seuraavaan vakuutusmaksuluokkaan. Uusi vakuutusmaksu astuu voimaan siirtymistä seuraavasta vakuutusmaksukaudesta.

9.0 Vakuutussopimuksen päättyminen

9.1 Vakuutuksenottaja voi koska tahansa irtisanoa sopimuksen kirjallisesti.

9.2 [Vakuutusyhtiö] voi irtisanoa vakuutuksen päättyväksi vakuutusmaksukauden lopussa viimeistään kuukautta ennen vakuutusmaksukauden päättymistä lähetetyllä kirjallisella ilmoituksella, jossa on mainittu irtisanomisen peruste.

Jos vakuutusmaksukausi on lyhyempi kuin yksi vuosi, vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa vakuutus päättyväksi kunkin kalenterivuoden lopussa.

9.3 Vakuutus lakkaa olemasta voimassa:

– iän perusteella sinä päivänä, kun vakuutettu täyttää 65 vuotta;

– sen vakuutusmaksukauden päättyessä, jonka aikana vakuutettu on muuttanut pysyvästi ulkomaille;

– sen vakuutusmaksukauden päättyessä, jonka aikana vakuutetun tilapäinen oleskelu Pohjoismaiden ulkopuolella on jatkunut yli 12 kuukautta kohdan 4.3 mukaisesti;

– kun vakuutuksenottajan kanta-asiakkuus [vähittäiskauppaketjun] kanssa päättyy.

Vakuutusyhtiön 2014 ilmoittama vakuutusmaksutaulusto

Ikäluokka      Taso 2 EUR/kk,         Taso 2 EUR/kk

                    mikäli ette tupakoi    mikäli tupakoitte

18–19          11,90                          11,90

20–29          12,90                          12,90

30–39          14,90                          15,90

40–44          19,90                          22,90

45–49          23,90                          28,90

50–54          28,90                          39,90

55–59          39,90                          58,90

60–64          46,90                          83,90

Ratkaisu

Asetelma ja käsiteltävä kysymys

Tapauksessa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiöllä oikeus muuttaa vakuutussopimusta siten, että vakuutusmaksu muuttuu vakuutetun iän perusteella. A on sopinut vuonna 2007 vakuutusyhtiön kanssa syöpävakuutuksesta. Tuolloin sovittiin, että A:n vakuutuksen vakuutusmaksuksi tulee 19,90 euroa, eikä vakuutussopimus sisältänyt ehtoa iän mukaan muuttuvasta vakuutusmaksusta.

Vakuutuslautakunnalle esitetyn selvityksen perusteella vakuutusyhtiö on ilmoittanut muuttavansa A:n vakuutuksen vakuutusmaksua. Tapauksessa ei ole käytettävissä olevan selvityksen nojalla kysymys siitä, että vakuutusyhtiö olisi irtisanonut A:n vakuutuksen. Tämän takia lautakunta ei käsittele asiaa siltä osin kuin A:n valituksessa on kysymys vaatimuksesta, jonka mukaan lautakunnan tulisi vahvistaa, että A:n vakuutus tulisi pitää voimassa siihen saakka, kun hän täyttää 65 vuotta.

Vakioehtojen mukainen tarkastelu

Vakuutussopimuslain mukaan henkilövakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus muuttaa vakuutusehdoissa yksilöidyllä perusteella vakuutusmaksua ja muita sopimusehtoja. A:n vakuutuksen vakuutusehtojen mukaan vakuutuksenantajalla on oikeus tehdä vakuutustuotteissa ja -toiminnassa tapahtunutta kehitystä vas­taavia muutoksia vakuutusehtoihin. Vakuutusyhtiö on viitannut vakuutustuotteissa tapahtuneen kehityksen osalta siihen, että se on pyrkinyt virtaviivaistamaan tuotteidensa perusrakennetta turvatakseen asiakkaiden tasapuolisen kohtelun. Yhtiön mukaan nykyisin kaikissa sen tarjoamissa syöpävakuutustuotteissa vakuutuksen hinta on sidottu ikään ja vakuutusmaksu nousee iän myötä. Vakuutustoiminnan kehityksen osalta vakuutusyhtiö on viitannut siihen, että tämän syöpävakuutustuotteen vahinkokehitys ja siitä johtuva korvausmeno ovat kehittyneet yhtiön kannalta poikkeuksellisen kielteisesti. Yhtiön mukaan tässä vakuutustuotteessa maksetut korvaukset ovat ylittäneet 50 prosentilla vakuutuksen hinnoittelun pohjana käytetyn vahinkotason.

Vakuutussopimuslaki edellyttää, että vakuutusehtoihin otetut vakuutusmaksun tai muiden sopimusehtojen muuttamisessa käytettävät perusteet ovat yksilöityjä. Lain alkuperäisten esitöiden (HE 114/1993, s. 37) mukaan perusteen tulee olla yksilöity siten, että siitä ilmenee muutoksen edellytykset ja perusteet. Esitöissä on mainittu esimerkkeinä ehtoihin otettavista muutosperusteista lain­säädännön muutokset ja viranomaisten määrä­ykset, ennalta arvaamaton olosuhteiden muutos, kuten esimerkiksi poikkeuksellinen luonnontapahtuma tai kansainvälinen kriisi sekä vakuutusmaksun muuttaminen vakuutuksen korvausmenon muutosta vastaavasti.

Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan (1991:12, DN:o 41/89) katsonut, että sopimusehto, jonka mukaan vakuutuksenantajalla on rajoittamaton oikeus muuttaa sopimusehtoja, suosii yksipuolisesti vakuutuksenantajaa ja on kuluttajan kannalta kohtuuton. Asia käsittelyssä markkinaoikeudessa oli kysymys kuluttajansuojalain 3. luvun mukaisesta sopimusehtojen joukkomittaisesta sääntelystä. Vastaavan sisältöisen ehdon voidaan kuitenkin katsoa lähtökohtaisesti olevan kohtuuton myös yksittäisissä sopimussuhteissa kuluttajansuojalain 4.1 mukaisesti.

Sopimuksen muuttamista koskevat käytännöt ovat poikkeus sopimustoiminnassa vallitsevasta pääsäännöstä, jonka mukaan sopimuksen sisältö on pysyvä. Muuttamista koskevat käytännöt liittyvät kestosopimuksissa yleensä tilanteisiin, joissa olosuhteet ovat muuttuneet sopimuksen päättämistilanteen olosuhteista ilman, että muutoksia olisi voinut ennakoida. Vakuutussopimuslaissa edellytetyllä muutosperusteiden yksilöinnillä voidaan katsoa olevan tällainen sopimustasapainoa muuttuneissa olosuhteissa pysyttävä merkitys. Vakuutuksenantajalla on yksipuolinen oikeus tehdä muutoksia vakuutussopimukseen yksilöityjen perusteiden täyttyessä. Vakuutuksenottajapuolen näkökulmasta taas yksilöidyt muutosperusteet rajaavat mahdollisia muutostilanteita. Muutosperusteiden yksilöinti mahdollistaa myös sen, että vakuutuksenottajapuoli voi kontrolloida sisällöllisesti sitä, millaisin perustein vakuutuksenantaja haluaa muuttaa vakuutussopimusta.

Sopimussuhteessa vakuutusyhtiöllä on näyttövelvollisuus sopimuksen sisällön muuttamiseen oikeuttavien perusteiden olemassaolosta. Sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vakuutuksenantajalla on oikeus tehdä vakuutustuotteissa ja ‑toiminnassa tapahtunutta kehitystä vas­taavia muutoksia vakuutusehtoihin. Muita muutosperusteita ehdoissa ei ole mainittu. Vakuutusehdoissa ei ole määritelty sitä, mitä vakuutustuotteilla tai vakuutustoiminnalla tässä yhteydessä tarkoitetaan. Ehdoista ei ilmene, viitataanko vakuutustuotteissa tapahtuneella kehityksellä tämän yhtiön tarjoamissa syöpävakuutustuotteissa tapahtuneeseen kehitykseen vai esimerkiksi yleisesti henkilövakuutuksissa tapahtuneeseen kehitykseen. Vakuutusehdoissa ei ole myöskään määritelty sitä, että vakuutustoiminnassa tarkoitetulla kehityksellä tarkoitettaisiin nimenomaan tai ainoastaan vahinkokehitystä.

Vakuutusyhtiön näihin vakioehtoihin määrittelemät muutosperusteet ovat yksilöimättömiä. Vakuutustuotteissa ja vakuutustoiminnassa tapahtunut kehitys voidaan tulkinnasta riippuen käsittää eri tavoilla, jolloin vakuutuksenantajalle jäisi laaja ja tarkemmin määrittelemätön muutosoikeus. Tällä tavalla sanamuotonsa mukaan laajasti sovellettuna kyseistä ehtokohtaa voidaan pitää kuluttajan kannalta yleisesti kohtuuttomana. Ehdon soveltaminen johtaisi myös kohtuuttomuuteen, jos sitä tulkitaan vakuutustuotteiden kehityksen osalta vakuutusyhtiön esittämällä tavalla niin, että muutosperusteena olisi saman vakuutusyhtiön tällä hetkellä uusmyynnissä olevien vakuutustuotteiden sisältö. Tällaisessa tilanteessa vakuutusyhtiö voisi määrittää omalla tuotekehityksellään myös aikaisemmin sovittujen sopimusten sisällön.

Vakuutustoiminnan kehitys voi taas viitata eri asioihin, jolloin vakuutusyhtiölle jäisi sanamuodon perusteella laaja muutosoikeus. Vakuutusehdoista ei ilmene, että vakuutustoiminnan kehityksellä tarkoitettaisiin vakuutusyhtiön esittämällä tavalla vahinkokehitystä. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa myös, että vakuutusyhtiö ei ole esittänyt selvitystä tämän vakuutustuotteen vakuutuskannan vahinkokehityksestä.

Vakuutusehdoissa käytetyt vakuutustuotteiden ja vakuutustoiminnan muutoksiin kytketyt muutosperusteet eivät täytä vakuutussopimuslain edellyttämää yksilöintivaatimusta. Vakuutusyhtiöllä ei ole oikeutta muuttaa A:n vakuutuksen vakuutusmaksua ehtokohdan 4.2 perusteella. A:n vakuutuksen vakuutusmaksun muutos ei ole vakioehtojen sisällön perusteella tarkasteltuna vakuutussopimuslain 20.2 a §:n edellytysten mukainen. Vakuutusyhtiön ilmoittama vakuutusmaksun muutos on mitätön.

Vakuutuksesta annetut tiedot

A:n on vedonnut tapauksessa myös siihen, että vakuutuksen myyntimateriaalissa on luvattu vakuutuksen hinnan pysyvän muuttumattomana vakuutuksen voimassaoloajan. Tämän osalta Vakuutuslautakunta lausuu asiassa vielä seuraavaa.

Lautakunnalla on käytössään A:n toimittama tuoteseloste. Sen mukaan ”Vakuutuksen hinta määräytyy tämänhetkisen ikäsi mukaan ja pysyy samana koko vakuutuksen voimassiolon ajan. Esimerkiksi jos olet tällä hetkellä 42-vuotias, on vakuutusmaksusi 13,90 €/kk niin kauan kuin haluat pitää vakuutuksen voimassa, kuitenkin korkeintaan 65-vuotiaaksi saakka.”

Vakuutussopimuslain mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Lain mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Vakuutusyhtiön tulee ennen sopimuksen päättämistä antaa vakuutuksen hakijalle tietoja vakuutusmaksuistaan. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö on nimenomaisesti ja esimerkkiä käyttäen kertonut, että vakuutusmaksu määräytyy hakijan tämänhetkisen iän mukaan ja pysyy samana koko vakuutuksen voimassaoloajan. Vakuutuslautakunta pitää uskottavana, että tämä seikka on vaikuttanut A:n ratkaisuun ottaa syöpävakuutus vuonna 2007.

Vakuutusyhtiö ei ole edes väittänyt, että se olisi ennen sopimuksen päättämistä kiinnittänyt A:n huomiota vakuutusehtojen muuttamista koskevaan mahdollisuuteen. Näin se ei ole tehnyt yksinomaan sillä toimella, että A:lle on ennen sopimuksen päättämistä annettu vakuutuksen vakioehdot. Tilanteessa, jossa vakuutusyhtiö on nimenomaisesti kertonut, että vakuutusmaksu pysyy samana koko vakuutuksen voimassaoloajan, olisi vakuutusyhtiön tullut kiinnittää A:n huomiota myös ehtomuutoksia koskevaan mahdollisuuteen. Näin vakuutusyh­tiön olisi tällaisessa tilanteessa tullut toimia, vaikka oikeus ottaa ehtomuutosta koskevia yksilöityjä perusteita sisältyy lakiin, ja siinäkin tapauksessa, että tämän vakuutuksen vakioehdot sisältäisivät yksilöidyt perusteet sopimusehtojen muuttamiselle. Kun yhtiö ei ole näin toiminut, on A:lla saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää, että vakuutus pysyy voimassa samanhintaisena koko vakuutuksen voimassaolon ajan. Vakuutusyhtiöllä ei myöskään tällä perusteella tarkasteltuna ole ollut oikeutta muuttaa A:n vakuutuksen vakuutusmaksua.

Lopputulos

A:n vakuutus on voimassa sen sisältöisenä, että vakuutus pysyy voimassa samanhintaisena koko vakuutuksen voimassaolon ajan. Tarkasteltaessa tapausta pelkästään sopimuksen vakioehdot huomioiden vakuutusyhtiön ilmoittama A:n vakuutusmaksun [muutos] on mitätön. A:n syöpävakuutus on voimassa niin, että sen kuukausivakuutusmaksu on 19,90 euroa.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Rissanen sekä jäsenet Kauppila, Kummoinen ja Lehti. Sihteerinä toimi Korkeamäki.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA