Haku

VKL 214/16

Tulosta

Asianumero: VKL 214/16 (2016)

Vakuutuslaji: Kiinteistövakuutus

Ratkaisu annettu: 28.09.2016

Lakipykälät: 32, 61, 69

Kosteuskartoituskulujen korvaaminen. Oliko vakuutusyhtiöllä oikeus rajata kartoituskulujen korvattavuutta vakuutuksesta?

Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajana olevan asunto-osakeyhtiön rivitalorakennuksessa sattui käyttövesi­putken vuotovahinko. Vuoto oli havaittu 7.5.2016. Isännöitsijä oli tilannut X Oy:n paikalle kartoittamaan vahinkoa. Putkiliike tulppasi käyttövesiputken ja poisti vau­rioituneen osan jo ennen 10.5.2016 tehtyä X Oy:n vahinkokartoitusta. Vakuutusmeklariyhtiö teki taloyhtiön asiamiehenä vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiölle 13.5.2016.

Vakuutusyhtiö ilmoitti vakuutusmeklarille 16.5.2016, että se korvaa vuotovahingon X Oy:n kartoitusraportin mukaisessa laajuudessa ja sen toimenpide-ehdo­tusten mukaisesti. X Oy:n vahinkokartoitusta (400,10 euroa) ei korvata. Vakuutuksesta korvataan vakuutusehtojen mukaan suoranaisen esinevahingon kor­jaus­työkustannus. Kartoituskustannus ei ole vahingon korjauskustannusta.

Yhtiö totesi vielä, että jatkossa vahingoista tulisi ilmoittaa suoraan vakuutusyhtiöön. Jos vakuutusyhtiö tilaa kartoituksen, lasku tulee suoraan vakuutusyhtiöön maksettavaksi.

Asiakkaan valitus

Vakuutusmeklarin laatimassa valituksessa asunto-osakeyhtiö vaatii kartoituskulun korvaamista.

Vakuutusyhtiö on päättänyt korvata vuotovahingon, mutta linjauksensa mukaan yhtiö ei korvaa edes korvattavien vakuutustapahtumien yhteydessä kosteuskartoituskuluja lainkaan, ellei kartoitus ole vakuutusyhtiön yhteistyökumppanin tekemä. Tämä vastaa meklariyhtiön kokemusta vakuutusyhtiön korvauskäytännöstä: kartoitus on korvattu, jos vakuutusyhtiö itse tai asiakas oli tilannut sen vakuutusyhtiön yhteistyökumppanilta, muussa tapauksessa ei.

Päätöksen perustelujen mukaan vahinkokartoituskustannus ei ole korjaustyökustannusta. Käytännössä kuitenkin lähes kaikki vesivahingot vaativat jonkinlaisen kartoituksen määriteltäessä vahingon syytä, laajuutta ja tarvittavia korjaustoimenpiteitä. Tässä tapauksessa vahingon syy (putkivuoto) oli tiedossa jo ennen kartoitusta, ja kartoitus oli tarpeen vahingon laajuuden ja korjaustoimien selvittämiseksi. Jos vakuutusyhtiölle olisi tehty vahinkoilmoitus ja kerrottu vahingon syy, meklarin kokemuksen perusteella on erittäin todennäköistä, että vakuutusyhtiö olisi itse tilannut kartoituksen joltain sopimuskumppaniltaan.

Lautakunnalle esitettävä kysymys on siten se, saako vakuutusyhtiö evätä kos­teus­kartoituskulun silloin, kun asiakas on tilannut kartoituksen itse joltain muulta kuin vakuutusyhtiön sopimuskumppanilta, vaikka samassa tilanteessa vakuutusyhtiö itse olisi erittäin todennäköisesti tilannut kartoituksen joltain yhteistyökumppaniltaan ja maksanut sen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutustapahtuman aiheuttamaa suoranaista esinevahinkoa ja muita ehdoissa määriteltyjä kustannuksia. Ehdoissa on vakuutussopimuslain 69 §:n mukaisia määräyksiä korvauksenhakijan velvollisuudesta hankkia ja esittää selvityksiä sekä siitä, että vakuutusyhtiölle on varattava tilaisuus vahingon tarkastamiseen.

Vakuutusyhtiö viittaa vakuutussopimuslain 69 §:n esitöihin ja oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin. Selvityksen esittäminen on lähtökohtaisesti korvauksenhakijan velvollisuus. Vakuutusyhtiön on katsottu olevan velvollinen korvaamaan maksulliset selvitykset, jotka se on itse pyytänyt. Näitä ovat tyypillisesti palkkiot korjausarvioista, omaisuuden arvosta annetuista lausunnoista ja asiakirjojen käännättämisestä. Lisäksi on katsottu, että jos vakuutustapahtuman selvittäminen edellyttää kustannuksia aiheuttavien todistusten, tutkimusten ja selvitysten hankkimista, ne on korvattava vakuutuksesta. Vakuutusyhtiön omista toimista aiheutuneita selvityskustannuksia ei voi periä korvauksenhakijalta, vaikka korvaushakemus tulisi hylätyksi.

Korvausasian hoidosta aiheutuvat yleiset selvittely- ja asianhoitokulut kuten puhelin-, matka-, posti- ja kopiokulut jäävät sen sijaan korvauksenhakijan omalle vastuulle, samoin ne selvitykset, jotka korvauksenhakija voi hankkia vaikeuksitta ja ilman erityisiä kustannuksia.

Yhtiön kanta

Tässä asiassa ei ole kyse vakuutussopimuslain 32 ja 61 §:n mukaisista pelastamiskustannuksista, sillä vuoto oli ilmeisesti saatu hallintaan sulkemalla vesi. Kysymys on vahingon selvittämiseen liittyvistä kustannuksista.

Ehtojen mukaan vakuutetun tulee ilmoittaa vahingosta vakuutuksenantajalle, joka arvioi ja sopii asiakkaan kanssa, miten vahingon hoito etenee. Oikeuskirjallisuuden ja vakiintuneen käytännön mukaan vakuutuksenottajan on tehtävä vahinkoilmoitus ja perusselvitykset itse, eikä siitä aiheutuvasta työstä makseta erikseen. Jos vakuutusyhtiö vastuunsa selvittämiseksi pyytää hankkimaan tai hankkii itse maksullisia asiantuntijalausuntoja, ne korvataan vahingon selvittelykuluina.

Vakuutusyhtiö kertoo uudistaneensa toimintamalliaan ja käytäntöjään siten, että vahinkojen hoito olisi asiakkaille mahdollisimman vaivatonta. Vuotovahinkojen käsittelytapaa on uudistettu vuodesta 2013 alkaen. Vahinkomäärien ja -menon kasvun vuoksi vakuutusyhtiö on kohdentanut omia tarkastusresurssejaan entistä suurempien ja monimutkaisempien vahinkojen hoitamiseen, ja vahinkotarkastajien aiemmin tuottamaa tarkastuspalvelua ostetaan nyt osittain vakuutusyhtiön yhteistyökumppaneilta. Heidän kartoittajansa raportoivat havainnoistaan suoraan vakuutusyhtiön tietojärjestelmiin, jolloin korvauspäätöstä varten voidaan tarvittaessa pyytää lisätietoja heti, tarkastajan ollessa vielä kohteessa.

Yhtiö toteaa tehneensä kosteuskartoituskuluja koskevaa muutosta pienin askelin, ja asiasta on tiedotettu 1.1.2015 alkaneelle kaudelle tehdyssä asiakastiedotteessa ja yhtiön internetsivuilla. Ohjeistusta muokattiin kiinteistövakuutusmeklarien kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta. Samoin sovittiin viestintätavasta eli siitä, että ohje lähti kaikille meklareiden asiakkaille meklarin oman vuositiedotteen yhteydessä. Koska käytäntö oli uusi, vuoden 2015 aikana asiakkaan kahdessa ensimmäisessä vuotovahingossa korvattiin vielä kartoituskulut ja kerrottiin sen olevan poikkeuksellinen menettely. Syksyllä 2015 annettiin vielä lisäohjeistusta, ja 1.1.2016 alkaen yhtiö ei ole enää korvannut asiakkaan tilaamia kosteuskartoituksia.

Ehdot, laki ja oikeuskirjallisuus

Ehtojen mukaan korvataan suoranainen esinevahinko ja eräitä muita kustannuksia. Kosteuskartoitukset liittyvät vahingon selvittelyyn eivätkä siten ole suoranaista esinevahinkoa.

Vakuutussopimuslain 69 §:ssä ei ole määräyksiä selvittelykulujen korvaamisesta, eikä asiaa käsitellä lain esitöissäkään. Oikeuskirjallisuudessa päälinjauksena näyttää olevan, että vakuutusyhtiön on korvattava kulut sellaisista selvityksistä, jotka se on itse edellyttänyt hankittavaksi. Yhtiö ei pidä perusteltuna sellaista tulkintaa, että vakuutuksenottajalla olisi vapaa valta järjestää itse esimerkiksi kiinteistövahingoissa vahingon tarkastaminen ja vahingon laajuuden selvittämiseksi tarpeelliset kosteuskartoitukset siten, että vakuutusyhtiö olisi näistä kaikilta osin korvausvelvollinen vain siksi, että kyse on ollut kuluja aiheuttavista selvityksistä.

Vakuutuslautakunnan käytännössä korvausta on suositettu sellaisista asiakkaan oma-aloitteisesti hankkimista maksullisista selvityksistä, joilla yhtiön korvauspäätös on osoitettu ainakin osittain virheelliseksi ja vahinko ainakin osittain korvattavaksi. Tästä ei nyt ole kyse.

Tarvittavien selvitysten hankkiminen on nähtävä osaksi yhtiön omaa vahingonhoitoprosessia, ja yhtiön tulee itse voida ratkaista, millä tavoin vahingon selvittely ja siihen liittyvät kustannuksia aiheuttavat toimet hoidetaan. Vakuutusehtojen mukaan vakuutusyhtiölle on varattava tilaisuus tarkastaa vahinko. Yhtiö on ilmoittanut vakuutuksenottajalle, että se hoitaa selvittelyt oman henkilökuntansa ja yhteistyökumppaniensa avulla, ja että omaehtoisesti tehtyjen selvittelyjen kustannuksia ei korvata. Tämä ei ole ristiriidassa vakuutussopimuslain 69 §:n kanssa. 

Myös oikeuskirjallisuus tukee sitä, että kustannuksia aiheuttavien selvittelytoimenpiteiden järjestäminen kuuluu lähtökohtaisesti vakuutusyhtiölle, jolla on tähän tarvittavaa henkilökuntaa palveluksessaan. Se, että vakuutusyhtiö hoitaa vahingon selvittelyt kokonaisuudessaan ja vastaa siitä aiheutuvista kustannuksista, on yleisellä tasolla asiakkaankin edun mukainen menettelytapa.

Korvauskäsittely tässä tapauksessa

FINE oli pyytänyt yhtiön kannanottoa siihen, mitä olisi tapahtunut jos asiakas olisi tehnyt ensin vahinkoilmoituksen. Olisiko yhtiö tilannut kartoituksen tai tehnyt myönteisen korvauspäätöksen ilman kartoitusta?

Yhtiön mukaan kysymys on hypoteettinen ja siihen on vaikeaa vastata. Vastaus riippuu siitä, minkälaisen vahinkoilmoituksen vakuutuksenottaja olisi tehnyt, jos vuotokohtaa ei olisi vielä korjattu ja putkea vaihdettu ennen vahinkoilmoitusta. Tätä ei voi jälkikäteen luotettavasti päätellä.

Vakuutusyhtiö ei edellytä kosteuskartoituksen tekemistä vahingon korvaamiseksi, vaan yhtiö harkitsee itse, onko kartoitus tarpeen. Tämän vuoksi vahingosta tulee ensin ilmoittaa vakuutusyhtiölle. Jos toisaalta kartoituskäynti päädytään tekemään, kyse ei ole vain kastuneen alueen määrittämisestä vaan myös vuotaneen putken tms. tarkastamisesta ja muiden vahinkoon liittyvien olosuhteiden selvittämisestä siinä laajuudessa kuin vakuutusyhtiö pitää tarpeellisena.

Jos kartoitus tehdään vakuutusyhtiön sitä ohjaamatta ja laitteisto korjataan ennen vahinkoilmoitusta, vakuutusyhtiöllä ei ole mahdollisuutta arvioida vahingon syytä ehtojen edellyttämällä tavalla eikä hoitaa vahingon kartoitusta ja selvittelyä haluamallaan, vahingonhoitoprosessia kokonaisuutena palvelevalla tavalla. Tapausta ei siten tulisi ratkaista siitä lähtökohdasta, että joitakin kuluja yhtiöllekin olisi aiheutunut jos se olisi teettänyt kosteuskartoituksen.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalle on toimitettu vahinkoselvityksinä vahinkoilmoitus ja 11.5.2016 päivätty vahinkokartoitusraportti laskuineen.

Lisäksi on toimitettu vakuutusmeklarin laatimaa ohjeistusta vuotovahingosta ilmoittamisesta ja vahinkokartoituksen tilaamisesta sekä vakuutusyhtiön 12/2014 ja 12/2015 päivätyt ohjeet vahingon hoidosta. Näistä ilmenee, että vakuutusyhtiö vastaa selvityskustannuksista, kun se on itse tilannut vahinkokartoituksen. Yhtiö ei korvaa kustannuksia, jos asiakas on tilannut kartoituksen muulta kuin yhtiön sopimuskumppanilta.

Vakuutusyhtiön 12/2015 päivätyn ohjeen kohtien ”Vahingon selvittäminen” ja ”Korvauspäätös” mukaan vakuutusyhtiö haluaa tuottaa asiakkailleen tiedon siitä, miten laajasta vahingosta on kysymys ja mitä toimenpiteitä vahingon korjaaminen vaatii. Yhtiö edellyttää, että kosteuskartoittajat selvittävät mm. vahingon syy- ja laajuustiedot, jotta korvauspäätös voidaan tehdä sekä arvioida mahdollisten korjaustöiden laajuus. Kartoitusraportti toimitetaan samanaikaisesti vakuutusyhtiölle ja meklariliikkeelle.

Vakuutusyhtiön 1.1.2015 päivätyssä tiedotteessa on kerrottu, miten vakuutusmaksut ja -ehdot muuttuvat vakuutuskauden vaihtuessa. Tiedotteen väliotsikoiden ”Maksumuutokset” ja ”Ehtomuutokset” jälkeen olevan väliotsikon ”Vahingosta ilmoittaminen ja korvauskäsittely” alla on todettu muun muassa, että esimerkiksi vuotovahinkojen kartoituskuluja vakuutusyhtiö korvaa jatkossa vain, jos yhtiö on ollut mukana päättämässä kartoituksen tilaamisesta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen korvaamaan asiakkaan oma-aloitteisesti tilaaman vahinkokartoituksen kulut 400,10 euroa.

Tapauksessa syntyneen vuotovahingon vakuutusyhtiö on katsonut korvattavaksi kartoitusraportin osoittamassa laajuudessa ja siihen sisältyvien toimenpide-ehdotusten mukaisesti. Tältä osin asiassa ei ole riitaa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Tapaukseen sovellettavien kiinteistövakuutuksen yleisten sopimusehtojen (1.1.2014) kohdan 10.1 mukaan korvauksenhakijan on viipymättä ilmoitettava vakuutustapahtumasta vakuutusyhtiölle. Vakuutusyhtiölle on myös varattava tilaisuus vahingon tarkastamiseen. Rikoksesta on viipymättä ilmoitettava poliisiviranomaiselle.

Korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko vahinko sattunut, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on suoritettava (esimerkiksi poliisitutkintapöytäkirja, rikosilmoitus, rasitustodistus ja selvitys kiinnityksenhaltijoista). Korvauksenhakija on velvollinen hankkimaan ne selvitykset, jotka ovat parhaiten hänen saatavissaan.

Vakuutusyhtiö ei ole velvollinen suorittamaan korvausta ennen kuin se on saanut edellä mainitut selvitykset.

Kiinteistövakuutuksen esinevakuutusehtojen kohdan ES 3 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksen kohteelle aiheutunut suoranainen esinevahinko sekä näissä ehdoissa erikseen mainitut muut kustannukset, jos esinevahinko on aiheutunut välittömästi vakuutuksen voimassa ollessa sattuneesta jäljempänä määritellystä tapahtumasta. […]

Lisäksi vakuutuksesta korvataan suoranaisen esinevahingon korjaamiseksi tai jälleenhankinnan suorittamiseksi välttämättömät vakuutuksen kohteena olevan rakennuksen rakenteiden avaamis- ja sulkemiskustannukset ja maan kaivu- ja täyttökustannukset.

Asian arviointi

Vakuutusyhtiö on kirjelmissään selostanut tarvettaan hillitä kiinteistövakuutuksen korvausmenoa ja korvauskäsittelyn kustannuksia ja todennut pyrkivänsä parantamaan asiakkaidensa saamaa palvelua. Tämäntyyppiset kustannus- ja palvelutavoitteet ovat liiketoiminnassa tavanomaisia. Keskeiseksi kysymykseksi riidanratkaisussa nousee se, miten yhtiön tavoittelemat muutokset voidaan toteuttaa ottaen huomioon, että vakuutusliiketoiminta on pitkäaikaisiin sopimussuhteisiin perustuvaa toimintaa, joka täytyy sovittaa muun muassa vakuutussopimuslain mukaiseen kehikkoon.

Selvittelykustannusten jakautuminen yleisesti

Vakuutussopimuslain 69 §:n esitöiden perusteella on selvää, että vakuutusyhtiöllä on kohtuuden rajoissa oikeus määritellä ja ohjeistaa sitä, millaisen selvityksen toimittaminen kussakin tapauksessa on tarpeen. Asiakas ei siten voi edellyttää minkä tahansa, vakuutustapahtumaan täysin liittymättömänkin selvityksen tulevan korvattavaksi. Lain 69 § tai lain esityöt eivät kuitenkaan käsittele kysymystä siitä, miten korvausvastuu vahingon selvittämiseksi tarpeellisista selvitys­kustan­nuksista jakautuu.

Oikeuskirjallisuudessa päälinjat ovat olleet ne, että puhelin- ja postikulujen kaltaiset yleiset selvittelykulut eivät ole korvattavia, mutta vakuutusyhtiön edellyttämät erityiset maksulliset selvitykset ovat. Asiakkaan oma-aloitteisesti hankkimista maksullisista selvityksistä esitetyt kannat ovat vaihdelleet. Uudemmassa kirjallisuudessa (Omaisuuden vakuuttaminen, Pellikka ym. 2010) kustannusvastuun on tältä osin katsottu olevan asiakkaalla, kun taas vanhemmassa kirjallisuudessa (Suomen Vakuutusoikeus, Hoppu 1997) kustannuksia aiheuttanutta tutkimusta on pidetty korvattavana, jos se on ollut tarpeen vakuutustapahtuman selvittämiseksi. Tätä ei ollut rajattu sen perusteella, kuka selvityksen oli hankkinut.

Näitä tulkintakannanottoja ei ole lähemmin perusteltu. Hopun esityksen mukaista vakuutusyhtiön laajahkoa korvausvastuuta aiheellisista selvityskuluista voidaan tosin puoltaa reaaliargumenteilla: vahingon riittävä selvittäminen palvelee myös vakuutusyhtiön intressiä saada korvausvastuunsa selväksi, ja vakuutusyhtiöllä on tyypillisesti yksittäistä vahingonkärsijää paremmat taloudelliset resurssit kantaa selvittelykustannusten kaltaisia eriä. Tämä ajattelutapa ilmenee myös Vakuutuslautakunnan aihetta koskevissa ratkaisuissa.

Lain säännöksiä tai muita vastaavia yleisesti velvoittavia määräyksiä vahingonselvittelykulujen korvausvastuun jakautumisesta ei siis ole. Tällöin kysymys kulujen korvattavuudesta voidaan kiinteistövakuutuksessa järjestää lähtökohtaisesti vakuutuksen sisältövapauden periaatteen mukaisesti. Yritysten vakuutuksissa edellä esitetyn reaaliargumentaation painoarvo on kuluttajavakuutuksia pienempi. Taloyhtiöiden rakennusvahingoissa kartoituskulut eivät ole vahingonkärsijänkään kannalta niin suuri erä, että vahinkovakuutuksen sisältöä olisi tällaisen palveluntarjoajarajoituksen vuoksi pidettävä ”tyhjänä”, kohtuuttomana tai muuten hyvän vakuutustavan vastaisena. Vakuutusyhtiön esittämä malli, jossa kosteuskartoituskustannusten korvattavuutta kiinteistövakuutuksesta on rajoitettu tiettyihin kartoituspalveluntarjoajiin, on siten lautakunnan näkemyksen mukaan täysin mahdollinen.

Korvattavuuden rajaaminen vain jonkin tietyn tai tiettyjen palveluntarjoajien kartoituksiin voidaan tosin nähdä periaatteellisen tason muutoksena vakuutustuotteeseen siten, että suhteessa vahingonkärsijään vakuutusyhtiö tosiasiallisesti alkaa tarjota kartoituspalvelua. Tällä voi olla vaikutusta arvioitaessa vahingonkorvausvastuuta kartoituspalvelun viivästymisestä tai virheellisyydestä. Nyt käsillä olevassa asiassa ei kuitenkaan ole kyse tällaisista seikoista.

Selvittelykustannukset tässä tapauksessa

Tässä tapauksessa sovellettavissa vakuutusehdoissa on alalla tavanomaiset määräykset suoranaisen esinevahingon ja erinäisten muiden kulujen korvaamisesta ja korvauksenhakijan velvollisuudesta antaa selvityksiä, mutta ehdoissa ei ole nimenomaista mainintaa selvittelykuluista. Vakuutusalalla yleisesti ja vakuutusyhtiön ohjeistuksista ilmenevällä tavalla myös tällä yhtiöllä vakiintuneena käytäntönä on kuitenkin ollut se, että kosteuskartoituskuluja korvataan vakuutuksesta vahingonselvityskuluina vähintäänkin niissä vahinkotapauksissa, joissa kyse on korvattavasta vahingosta. Tämä on luonnollista, sillä vesivahingon syyn, laajuuden ja tarvittavien korjaustoimien selvittäminen edellyttää tyypillisesti kartoitusta. Lisäksi lautakunnan havaintojen mukaan kartoituskuluja on käytännössä korvattu myös silloin, kun kartoituksesta on ilmennyt peruste olla korvaamatta vahinkoa.

Vakuutuslautakunnan tulkinnan mukaan vakuutusyhtiön vakuutussuhteissaan vakiintuneesti noudattama käytäntö korvata kartoituskustannuksia on osa vakuutussopimusta, ei pelkästään yhtiön liiketoimintaprosessi. Kerrottu vakiintunut käytäntö on merkinnyt sitä, että asiakkailla, myös nyt kyseessä olevalla asunto-osakeyhtiöllä, on ollut oikeus saada vakuutukseen perustuvaa korvausta kartoituskustannuksista, vaikka kartoituksen oli tehnyt muu kuin vakuutusyhtiön sopimuskumppani. Asiakkaiden kannalta vakuutusyhtiön 1.1.2016 alkaen käyttöön ottama uusi menettely on siten merkinnyt vakuutuksesta korvattavien kustannusten piirin supistamista.

Lautakunnan näkemyksen mukaan asiakkaiden korvauksensaantimahdollisuutta kaventaneessa muutoksessa on ollut lähinnä kyse vakuutusehtojen ja vakuutussopimuslain mukaan arvioitavasta vakuutusehtojen muuttamisesta. Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan ole vedonnut tätä koskeviin ehtoihin eikä ole esittänyt selvitystä ehtojen mukaisten muutosperusteiden täyttymisestä. Tämän vuoksi lautakunta katsoo tässä tapauksessa, että kartoituskuluja koskeva rajoitus ei ollut tullut voimaan.

Lautakunta toteaa vielä, että tapauksessa vaadittu kartoituskulu on määrältään kohtuullinen, eikä vakuutusyhtiö ole riitauttanut tämän vahinkotapauksen kartoittamisen tarvetta eikä kartoituksen sisältöä. Yhtiö on päinvastoin päättänyt korvata vuotovahingon kartoitusraportista ilmenevien seikkojen perusteella ja sen osoittamassa laajuudessa. Kyse on siten ollut korvattavan vahingon selvittämiseksi tarpeellisesta raportista.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa vaaditun kartoituskulun 400,10 euroa.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander 
Sihteeri Raulos

Jäsenet:

Rantala
Sario
Uimonen

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia