Tapahtumatiedot
Valtioneuvosto totesi 16.3.2020, että valmiuslain 3 §:n 5 kohdassa tarkoitetun vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastanneen ja hyvin laajalle levinneen ja vaarallisen tartuntataudin perusteella Suomessa vallitsivat poikkeusolot. Majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta annetulla 30.3.2020 voimaan tulleella lailla mahdollistettiin COVID-19 -viruksen aiheuttaman epidemian leviämisen hidastamiseksi ravitsemisliikkeiden määrääminen suljettaviksi niillä alueilla, joilla se oli välttämätöntä tartuntataudin leviämisen ehkäisemisen kannalta. Laki oli voimassa 31.5.2020 saakka. Lainmuutoksen nojalla 31.3.2020 antamallaan asetuksella (173/2020) valtioneuvosto määräsi ravitsemisliikkeet pidettäviksi suljettuina koko maan alueella 4.4.2020 - 31.5.2020.
Vakuutuksenottaja B Oy keskeytti ravintolansa toiminnan 1.4.2020 ja joutui pitämään sen suljettuna 31.5.2020 saakka. B Oy haki korvausta keskeytyksen johdosta kärsimästään arviolta 45 000 euron taloudellisesta vahingosta 27.2.2020 ottamastaan keskeytysvakuutuksesta, johon sisältyi korvaus epidemiakeskeytysvahinkojen varalta.
Vakuutusyhtiö kieltäytyi korvaamasta vahinkoa keskeytysvakuutuksesta päätöksellä 7.4.2020. Vakuutusyhtiön mukaan vahinko ei ollut korvattava, koska B Oy:n ravintolatoiminnan keskeytyminen ei johtunut vakuutusehdoissa mainitun lain eli tartuntatautilain perusteella annetusta viranomaismääräyksestä. Vakuutusyhtiö oli ottanut kantaakseen vakuutusehdoissa mainittujen lakien perusteella annettavien määräysten aiheuttaman keskeytysvahinkojen riskin. Muiden määräysten seurauksena aiheutuvia vahinkoja ei ollut vakuutettu eikä niitä korvattu. Ravintoloiden sulkemismääräys oli annettu majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaisella muutoksella, joten kyse ei ollut vakuutusehdoissa määritellystä määräyksestä. Myöskään muista viranomaissuosituksista johtunut asiakasmäärän väheneminen ei ollut korvattavaa. Sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä antamassaan päätöksessä 27.4.2020 vakuutusyhtiö kiisti antaneensa B Oy:n väittämiä puutteellisia tai vääriä tietoja keskeytysvakuutuksen sisällöstä.
Asiakkaan valitus
B Oy on pyytänyt asiassa lautakunnan ratkaisusuositusta ja vaatinut koronavirusepidemiasta johtuneen keskeytysvahinkonsa korvaamista vakuutuksesta. B Oy on lausunut, että vakuutussopimusta tehtäessä annetuissa asiakirjakirjoissa ei mainittu tartuntatautilakia, vaan puhuttiin viranomaisen velvoittavasta määräyksestä. Juuri sen vuoksi ravintolat oli jouduttu sulkemaan. Vakuutusyhtiön myöhempi selitys oli, että korvausta ei voitu suorittaa, koska koronaviruksesta ei ollut aikaisemmin tietoa. Keskeytysvakuutus oli kuitenkin myyty toteamuksella, että korvausperuste oli ”viranomaisen velvoittavasta määräyksestä tartunta- tai eläintaudin vastustamiseksi ja leviämisen estämiseksi (esim. salmonellaepidemia)”. Nyt oli kyse vastaavanlaisesta tarttuvasta taudista, joten, jos koronaviruksen aiheuttamaa vahinkoa ei korvattu, asiakasta oli johdettu harhaan. Korvattavia sairauksia ei mainittu vakuutusehdoissa.
B Oy on lausunut lisäkirjelmissään 2.6.2020 ja 12.6.2020, ettei vakuutusyhtiön mainitsemaa valtion myöntämää tukea ollut maksettu eikä se ollut olennainen seikka vakuutusta koskevassa asiassa. B Oy on huomauttanut, että vakuutuksen tuoteselosteessa ja vakuutusehdoissa korvattava vahinko oli kuvattu eri tavalla. Vakuutuksen sisällön muuttamisesta ei ollut ilmoitettu eikä sopimuksen sisältöä voinut muuttaa yksipuolisesti.
Vakuutussopimusta tehtäessä ei mainittu korvauksen edellyttävän tartuntatauti-, eläintauti- tai elintarvikelaista riippuvaa päätöstä, vaan viranomaisen tartunta- ja eläintaudin vastustamiseksi antamaa velvoittavaa määräystä. Mistään ei ilmennyt, että päätöksen tuli olla jonkin lain perusteella tehty.
Vakuutusyhtiön vastine
Lainmuutoksesta
Vakuutusyhtiö on kiistänyt B Oy:n vaatimuksen ja viitannut siihen, että normaalioloissa majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain 30.3.2020 voimaan tullut väliaikainen muuttaminen olisi edellyttänyt perustuslainsäätämisjärjestystä. Kyse oli poikkeuksesta perusoikeuksiin. Vakuutusyhtiö on vedonnut lainmuutosta koskevaan hallituksen esitykseen (HE 25/2020 vp) ja perustuslakivaliokunnan perustuslain 23 §:n säätämisen yhteydessä antamaan mietintöön (PeVM 9/2010 vp s.10/II.) todeten, että perustuslain turvaama omaisuuden suoja koski myös vakuutusyhtiöitä.
Vakuutusyhtiö on lausunut, että perustuslakivaliokunta edellytti nyt kysymyksessä olevaa lainmuutosta koskevassa lausunnossaan, että rajoitusten asettaminen ravintoloille oli mahdollista vain, jos lailla säädettiin myös niiden aiheuttamien menetysten kompensaatiosta. Lainsäätäjä oli tehnyt tietoisen valinnan siitä, millä lainmuutoksella rajoitustoimenpiteet oli toteutettu ja miksi. Lainmuutoksen yhteydessä oli myös mielletty, etteivät taloudelliset menetykset tulleet yritysten vapaaehtoisista vakuutuksista korvattaviksi. Tarkoitus oli, että yrityksille aiheutuvat menetykset kompensoidaan yhteiskunnan, ei vakuutusyhtiöiden taholta. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan vahinko ei olisi kuulunut vakuutuksesta korvattavaksi sinäkään tapauksessa, että rajoitus olisi lakiteknisesti sisällytetty tartuntatautilakiin. Hallitus oli myös julkistanut pakettinsa ravintoloiden tukemisesta ja oli siis omilla toimillaan kompensoinut ravintoloiden sulkemisen aiheuttamia taloudellisia menetyksiä.
Vakuutusyhtiön mielestä oli selvää, että tilapäisen lainmuutoksen aiheuttamia taloudellisia vaikutuksia ei ollut tarkoitettu siirtää vakuutusyhtiöiden kannettavaksi. Mikäli näin olisi haluttu toimia, olisi se tullut toteuttaa poikkeusoloissa lainmuutoksen yhteydessä valmiuslain 25 §:n perusteella, mikäli säännöksen mukaiset edellytykset olivat käsillä. Nyt näin ei ollut katsottu aiheelliseksi toimia, koska edellytyksiä tällaiselle toimenpiteelle ei olisi ollut edes valmiuslain 25 §:n perusteella.
Keskeytysvakuutuksen korvauspiiri
Vakuutusyhtiön mukaan asiassa oli kyse myös siitä, millaisia riskejä keskeytysvakuutuksella oli tarkoitettu vakuuttaa. Vakuutus on sopimus, jolla vakuutuksenantaja ottaa vakuutuksenottajan maksamaa vakuutusmaksua vastaan kantaakseen vakuutussopimuksessa määritellyn riskin. Riskillä tarkoitetaan epävarmaa tapahtumaa, jonka toteutuminen tai toteutumisen ajankohta ovat epävarmoja. Yksittäisen vakuutussopimuksen kohteena olevien riskien tuli kuitenkin aina olla tilastollisesti ennakoitavissa, miltä osin vakuutusyhtiö on vedonnut korkeimman oikeuden julkaistuun ratkaisuun KKO 2002:89. Perustuslain 23 §:n perusteella toteutetussa määräaikaisessa merkittävässä poikkeuksessa perusoikeuksiin ei ollut kysymys sellaisesta ennakoitavissa olleesta riskistä, joka olisi ollut vakuuttamiskelpoinen.
Ravintoloiden toiminnan rajoittaminen oli täysin poikkeuksellinen ja ennakoimaton toimenpide. Se, että pandemian seurauksena perusoikeuksiin puuttumalla lainsäätäjä sulki ravintolat määräajaksi, ei ollut ennakoitavissa vakuutusehtoja laadittaessa tai vakuutussopimusta tehtäessä. Myöskään lainsäätäjä ei ollut osannut varautua tällaiseen tilanteeseen, minkä vuoksi tarvittavaa säädöspohjaa toimenpiteille ei ollut olemassa.
Korvattavuutta arvioitiin nyt vakuutusehtojen laatimisen ja vakuutussopimuksen voimaantulon jälkeen tehdyn lainmuutoksen perusteella. Vakuutuksen alkaessa voimassa olleen lainsäädännön perusteella käytännössä koko ravintolatoimialaa koskenut sulkeminen ei ollut mahdollinen. Toteutunut riski oli niin poikkeuksellinen, että jo se sellaisenaan osoitti, ettei sitä ollut tarkoitus vakuuttaa. Vakuutuksesta annetun tuotetiedon ja vakuutusehtojen perusteella B Oy ei ollut voinut päätyä siihen käsitykseen, että koko toimialaa koskenut perustuslain poikkeussäännöksellä toteutettu toimenpide kuuluisi vakuutuksesta korvattavaksi.
Kaikki liiketoimintaan liittyvät riskit eivät olleet vakuutettavissa, vaan vakuutusyhtiö otti vakuutussopimuksella kantaakseen tietyt vakuutusehdoissa erikseen määritellyt riskit. Keskeytysvakuutuksessa vakuutusehdoilla oli määritelty tietyt rajatut riskit, jotka vakuutusyhtiö oli ottanut kantaakseen korvattavina vahinkotapahtumina. Vakuutusehtoja ja vakuutussopimuksen antamaa turvaa määriteltäessä oli erityisen tärkeää, että osapuolet pystyivät arvioimaan omia riskejään. Vakuutusliiketoiminta perustui riskin määrittämiseen ja siihen, että tiettyä maksua vastaan vakuutusyhtiö otti kantaakseen tietyn riskin. Vakuutusehdoissa ei ollut määritelty nyt esillä olevaa riskiä eli ravintoloiden määräaikaista sulkemista lainsäädännöllisin toimenpitein vakuutettujen riskien joukkoon. Tätä riskiä ei ollut tarkoitus vakuuttaa yrityskohtaisella omaisuus- ja keskeytysvakuutuksella.
Niin sanottu riskinvalinta oli koko vakuutusliiketoiminnan kannalta elintärkeää. Puheena olevaa pandemian aiheuttamaa riskiä ei ollut tarkoitettu vakuutettavaksi, ja tämä rajaus oli tehty rajaamalla vakuutus kattamaan vain tietyt erikseen määritellyt riskit. Tästä syystä vakuutusehdoissa oli erikseen nimetty ne lait, joiden perusteella tehtävät liiketoiminnan rajoitustoimet olivat korvattavia. Kaiken viranomaisen toiminnan tuli perustua lakiin. ”Viranomaisen antama velvoittava määräys” tarkoitti viranomaisen voimassa olevan lain tai asetuksen nojalla antamaa hallintopäätöstä. Esimerkiksi tartuntatautilaki mahdollisti viranomaiselle vain tietyt liiketoimintaa rajoittavat toimet, ja epidemiavakuutus antoi suojaa näiden toimien vaikutusten varalta. Rajaus oli vakuutusehdossa tehty hyvin selkeästi ja tarkkarajaisesti. Tartuntatautilain perusteella annettaville viranomaismääräyksille oli tunnusomaista, että ne olivat sekä alueellisesti että ajallisesti rajattuja. Määräykset voitiin antaa vain kuukaudeksi kerrallaan.
Vakuutusyhtiö on katsonut, että se seikka, ettei nyt kyseessä oleva vahinko kuulunut vakuutuksesta korvattavaksi, ilmeni suoraan epidemiakeskeytysvakuutuksen sanamuodosta. Ne lait, joihin perustuva keskeytys tuli korvattavaksi, oli tyhjentävästi lueteltu vakuutusehdoissa. Ravintoloita ei ollut suljettu tartunta-, eläintauti- tai elintarvikelain perusteella. Mikään näistä laeista ei mahdollistanut ravintolaliiketoiminnalle sellaisia rajoituksia, jotka oli nyt toteutettu lainsäädännöllisin toimenpitein.
B Oy:n liiketoiminta oli osittain keskeytynyt majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaisen muuttamisen perusteella. Vahinko ei kuulunut vakuutuksesta korvattavaksi, koska rajoitus ei perustunut sellaisen lain perusteella annettuun viranomaismääräykseen, joka olisi vakuutusehdon mukaisesti kuulunut korvattavien vahinkojen piiriin.
Vakuutusehtojen mukaan kyseessä tuli olla Suomen viranomaisen vakuutuskaudella antama lueteltuihin lakeihin perustunut velvoittava määräys. Tartuntatautilaki ei sisältänyt säännöstä, jolla ravintoloiden sulkeminen olisi ollut mahdollista. Mikäli tartuntatautilakia olisi tässä yhteydessä muutettu, ei kyse olisi ollut Suomen viranomaisen tartuntatautilain perusteella antamasta määräyksestä, vaan lainsäädännöllisestä toimenpiteestä, jolla tehtiin perusoikeuspoikkeus. Tällainen poikkeus edellytti myös poikkeusoloissa lain tasoista säännöstä. Lainsäätäjän toimesta perustuslain 23 §:n perusteella toteutettu perusoikeuspoikkeus ei ollut Suomen viranomaisen tartuntatautilain perusteella antama velvoittava määräys.
Tartuntatautilaissa oli yksityiskohtaiset säännökset julkisoikeudellisten toimijoiden tehtävistä ja toimivallasta tartuntatautien torjunnassa. Laista ilmeni, että valtioneuvosto saattoi tietyissä tilanteissa antaa tarkempia säädöksiä tartuntatautilakiin liittyvistä asioista. Säädöksenantovaltuus edellytti kuitenkin nimenomaista mainintaa tartuntatautilaissa. Voimassa olleessa tartuntatautilaissa ei ollut sellaista valtuutusta, jolla valtioneuvosto olisi voinut antaa ravintolatoimintaa rajoittaneita säännöksiä. Voimassa olleen lain perusteella ei voitu asettaa niitä rajoituksia, joista tässä asiassa oli kysymys.
Tartuntatautilain 58 §:ssä säädettiin laajaan tartuntavaaraan liittyvistä toimenpiteistä. Sen mukaisesti toimivaltainen viranomainen laajaan tartuntavaaraan liittyvien rajoittavien toimenpiteiden osalta oli kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaava toimielin. Silloin, kun toimenpiteet olivat tarpeen usean kunnan alueella, toimivaltainen viranomainen oli aluehallintovirasto. Nämä toimijat antoivat rajoittavat määräykset hallintopäätöksen muodossa omalla toimialueellaan, ja päätökseen oli tartuntatautilain 90 §:n mukaisesti annettava muutoksenhakuohjaus. Tartuntatautilain 58 §:stä ilmeni, että Suomen viranomaisen tartuntatautilakiin perustuvan velvoittavan määräyksen saattoi antaa aluehallintovirasto tai kunnan asianomainen viranomainen eikä eduskunta tai valtioneuvosto. Nyt toteutettu ravintolatoiminnan rajoitus ei perustunut vakuutusehdoissa tarkoitetun Suomen viranomaisen antamaan velvoittavaan määräykseen.
Vakuutusehtojen mukaisesti määräyksestä aiheutuvien toimenpiteiden tuli liittyä välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan. Nyt asetettu rajoitus liittyi koko toimialaan eikä välittömästi juuri B Oy:n liiketoimintaan, joten kyse ei ollut korvattavasta vahingosta.
Edellä todetuin tavoin tartuntatautilain 58 §:n perusteella annetut määräykset olivat paikallisia määräyksiä. Toimivaltainen viranomainen oli lähtökohtaisesti kunnan toimielin, joka saattoi antaa rajoituksia vain oman kunnan alueelle. Aluehallintovirastokin oli toimivaltainen vain omalla alueellaan. Määräykset saattoivat olla voimassa vain kuukauden kerrallaan. Vakuutuksen tarkoituksena oli korvata tällaisia mainittujen viranomaisten hallintopäätöksiin perustuneita rajoituksia. Kyseessä ei ollut suoranainen seuraus tällaisen viranomaisen antaman hallintopäätöksen välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan kohdistamasta toimenpiteestä, vaan koko toimialaan kohdistuneesta ravintolaliiketoiminnan valtakunnallisesta rajoittamisesta.
Väite tiedonantovirheestä
Vakuutusyhtiö on lausunut, että se oli täyttänyt vakuutussopimuslain 5 §:n mukaiset velvoitteensa asiassa. B Oy:lle oli annettu lain edellyttämät tiedot vakuutussopimuksen sisällöstä ennen sen tekemistä. Asiakkaan luona oli pidetty ennen vakuutustarjouksen esittämistä tapaaminen, jossa vakuutusyhtiön edustaja oli kartoittanut B Oy:n vakuutustarvetta ja käynyt läpi yritysvakuutuksen keskeisen sisällön. Tuossa yhteydessä ei millään tavoin käynyt ilmi, että B Oy olisi ollut etsimässä vakuutusta pandemian varalta. Vakuutusyhtiöllä ei edes olisi ollut tarjota sellaista tuotetta, jolla nyt kyseessä olevat vahingot olisi vakuutettu.
Vakuutustarjouksen toimittamisen yhteydessä asiakkaalle oli lähetetty tuoteseloste, josta oli ilmennyt vakuutuksen keskeisin sisältö. Tuoteselosteessa annetut tiedot eivät olleet miltään osin ristiriidassa vakuutusehtojen sisällön kanssa. Tuoteselosteesta kävi ilmi, että epidemiavakuutuksessa korvattavuus edellytti viranomaisen velvoittavaa määräystä tartunta- tai eläintautien rajoittamiseksi. Esimerkkinä korvattavasta vahingosta oli salmonellatartunta. Tuoteselosteessa annettujen tietojen perusteella asiakas ei ollut voinut päätyä siihen, että vakuutus korvaisi pandemian aiheuttamia vahinkoja, jotka johtuivat siitä, että lainsäätäjä oli perusoikeuksista tehtävällä poikkeuksella lainsäädännöllisin toimenpitein päättänyt sulkea ravintolat.
Kyse oli yritysasiakkaasta, jolta voitiin edellyttää tuoteselosteen lisäksi perehtymistä myös toimitettuihin vakuutusehtoihin. Vakuutusehtoihin perehtymällä B Oy oli tai asianmukaisesti toimien olisi havainnut epidemiakeskeytysvakuutuksen yksityiskohtaiset korvausedellytykset. Asiassa ei ollut tapahtunut tiedonantovirhettä.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutuksenottaja B Oy:n harjoittaman ravintolatoiminnan katemenetys korvattava vakuutuksesta epidemiakeskeytysvahinkona, kun katemenetys oli johtunut siitä, että B Oy oli vahinkoilmoituksen mukaan sulkenut ravintolansa 1.4.2020 ja joutunut pitämään sen suljettuna 31.5.2020 saakka valtioneuvoston annettua majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annettuun lakiin poikkeustilan aikana säädetyn väliaikaisen muutoksen nojalla asetuksen, jolla se määräsi ravitsemisliikkeet pidettäviksi suljettuina koko maan alueella 4.4.2020 - 31.5.2020.
Lisäksi asiassa on kyse siitä, oliko vakuutusyhtiö antanut B Oy:lle vakuutussopimusta tehtäessä puutteellisia tai harhaanjohtavia tietoja keskeytysvakuutuksen kattamien epidemiavahinkojen korvausedellytyksistä.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Kysymyksessä olevaan keskeytysvakuutukseen sovellettavien 1.1.2020 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1, Vakuutuksen tarkoitus, mukaan [vakuutusyhtiö] sitoutuu näiden ehtojen ja Yleisten sopimusehtojen (YL) mukaisesti korvaamaan kohdassa 4 mainituista vahingoista vakuutuksen kohteelle aiheutuneen taloudellisen vahingon sekä ehdoissa erikseen mainitut muut kustannukset.
Vakuutusehtojen kohdan 2, Vakuutuksen kohde, mukaan vakuutuksen kohteena on vakuutuksenottajan harjoittaman, vakuutuskirjaan merkityn liiketoiminnan keskeytyskate. Keskeytyskate saadaan, kun vakuutuskauden alusta laskettavasta vuoden liikevaihdosta (12 kuukautta) vähennetään voimassaolevan kirjanpitoasetuksen mukaiset muuttuvat kulut. Jos vakuutusmäärä lasketaan muulle ajanjaksolle tai muulla perusteella, se merkitään vakuutuskirjaan. Vakuutusmaksun perusteena on liikevaihto.
Vakuutusehtojen kohdan 4.1, Korvattavat vahingot, alakohdan 4.1.3 Epidemiakeskeytysvahingot, mukaan vakuutuksesta korvataan liiketoiminnan keskeytymisen aiheuttama vahinko, joka on suoranainen seuraus Suomen viranomaisen vakuutuskaudella antamasta, tartunta-, eläintauti- tai elintarvikelakiin perustuvasta velvoittavasta määräyksestä tartunta- tai eläintautien vastustamiseksi. Määräyksestä aiheutuvien toimenpiteiden tulee liittyä välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan.
Vakuutuksesta korvataan myös tilojen desinfiointi- ja hävittämiskustannukset. Lisäksi korvataan vastaavan vaihto- ja käyttöomaisuuden hankinta hävitettäväksi määrätyn tilalle ottaen huomioon esinevakuutuksen kohdan 6.2 omaisuuden arvon ja määrän laskemisen mukaiset ehtokohdat. Epidemiakeskeytysvakuutus ei kata säiliöautoliikennettä.
Vakuutukseen sovellettavien 1.1.2020 alkaen voimassa olleiden yleisten sopimusehtojen kohdan 2.1 mukaan vakuutusyhtiö antaa ennen vakuutussopimuksen solmimista vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusyhtiön omista vakuutusmuodoista, vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista. Tietoja annettaessa kiinnitetään huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.
Vakuutuksen yleisten sopimusehtojen yritysten ja yhteisöjen vakuutuksia koskevan kohdan 2.1.1.1 mukaan, jos vakuutusyhtiö tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa antanut vakuutuksenottajalle puutteellisia, virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja, vakuutusyhtiö oikaisee väärät tiedot viipymättä virheen tultua havaituksi. Vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa oikaistujen tietojen mukaisena siitä alkaen, kun tieto oikaisusta on annettu vakuutuksenottajalle.
Vakuutussopimuslain 4 b §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutuksen tarjoamista pyydettävä vakuutuksen hakijalta tietoja tämän vakuuttamiseen liittyvistä tarpeista ja vaatimuksista ja saadut tiedot huomioon ottaen määritettävä vakuutustarve.
Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettava vakuutuksen hakijalle tietoja vakuutusmuodoistaan, näiden vakuutusten vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista sekä muut hakijalle määritettyyn vakuutustarpeeseen sopivan vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.
Vakuutussopimuslain 5 §:n 3 momentin mukaan edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot on annettava ymmärrettävässä muodossa ja niitä annettaessa on otettava huomioon tarjottavan vakuutuksen monimutkaisuus ja se, onko vakuutuksen hakija kuluttaja tai tähän 3 §:n 2 momentin mukaan rinnastettava vai muu henkilö, sekä muut asiakkaan tai asiakasryhmän ominaisuudet.
Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta annetulla lailla (153/2020), joka on ollut voimassa 30.3.2020 - 31.5.2020, majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annettuun lakiin (308/2006) lisättiin väliaikaisesti uusi 3 a § (Ravitsemisliikkeiden aukiolon väliaikainen rajoittaminen tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi) seuraavasti:
3 a § 1 momentti: Ravitsemisliike ja siihen kuuluvat sisä- ja ulkotilat on pidettävä suljettuina asiakkailta vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaavan hyvin laajalle levinneen vaarallisen tartuntataudin aikana niillä alueilla, joilla se on välttämätöntä tartuntataudin leviämisen ehkäisemisen kannalta.
3 a § 2 momentti: Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske ruoan tai juoman myymistä ravitsemisliikkeestä muualla nautittavaksi.
3 a § 3 momentti: Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuja henkilöstöravintoloita.
3 a § 4 momentti: Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset 1 momentissa tarkoitetuista alueista.
Tartuntatautilain 58 §:n 1 momentin mukaan, kun laajaa tartunnan vaaraa aiheuttava yleisvaarallinen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäilty tartuntatauti on todettu tai sen esiintyminen on perustellusti odotettavissa, kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaava toimielin voi päättää toimialueellaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden, oppilaitosten, päiväkotien, asuntojen ja vastaavien tilojen sulkemisesta sekä yleisten kokousten tai yleisötilaisuuksien kieltämisestä. Edellytyksenä on lisäksi, että toimenpide on välttämätön yleisvaarallisen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Aluehallintovirasto voi tehdä alueellaan vastaavat päätökset silloin, kun ne ovat tarpeen usean kunnan alueella.
Tartuntatautilain 58 §:n 2 momentin mukaan, jos muu kuin 1 momentissa tarkoitettu tartuntatauti aiheuttaa laajaa tartunnan vaaraa, kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaava toimielin ja aluehallintovirasto voivat alueellaan päättää oppilaitosten ja päiväkotien sulkemisesta, jos se on välttämätöntä taudin leviämisen ehkäisemiseksi.
Tartuntatautilain 58 §:n 3 momentin mukaan edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut päätökset tehdään enintään yhden kuukauden ajaksi. Toimenpiteet on heti lopetettava, kun tartunnan vaaraa ei enää ole.
Asian arviointi
1) Vakuutustapahtuman määrittelyä koskevan vakuutusehdon tulkinta
Asiassa on kyse epidemiavakuutuksesta korvattavien vahinkotapahtumien piirin määrittelevän vakuutusehdon tulkinnasta. Vakuutuslautakunta toteaa, että sopimusehtojen tulkinnassa noudatettavan pääsäännön mukaan sopimusehtoja on lähtökohtaisesti tulkittava niiden sanamuodon mukaisesti ja sopimusehtoja on niitä tulkittaessa tarkasteltava kokonaisuutena.
Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö on määritellyt vakuutusehtojensa kohdassa 4.1.3 korvattavaksi epidemiakeskeytysvahingoksi tilanteen, jossa yrityksen liiketoiminta keskeytyy viranomaisen tartunta- tai eläintautien vastustamiseksi antaman tartunta-, eläintauti- tai elintarvikelakiin perustuvan velvoittavan määräyksen suoranaisena seurauksena. Vakuutusehdon mukaan määräyksestä aiheutuvien toimenpiteiden tulee myös liittyä välittömästi vakuutuksenottajan keskeytysvakuutuksella vakuuttamaan liiketoimintaan.
Asiassa on sinänsä riidatonta, että B Oy:n liiketoiminnan keskeytymiseen johtaneessa COVID-19 koronavirusepidemiassa on ollut kyse tartuntatautilain mukaisesta laajaa tartunnan vaaraa aiheuttavasta yleisvaarallisesta tartuntataudista. Muiden vakuutusehdoissa asetettujen korvausedellytysten täyttyessä tällaisesta tartuntataudista aiheutuva keskeytysvahinko oikeuttaisi epidemiavahinkona korvauksen saamiseen vakuutuksesta.
Vakuutuslautakunta katsoo, että tässä tapauksessa valtion ylintä toimeenpanovaltaa käyttävän valtioneuvoston asetuksella (173/2020) antama määräys ravitsemusliikkeiden sulkemisesta on niin ikään ollut vakuutusehtojen kohdassa 4.1.3 mainittu Suomen viranomaisen antama B Oy:tä velvoittanut määräys, jonka vaatima toimenpide eli ravintolan sulkeminen asetuksessa mainituksi määräajaksi on julkisen vallan käyttönä välittömästi ja suoraan koskenut B Oy:n kyseisellä keskeytysvakuutuksella vakuuttamaa liiketoimintaa. Sille vakuutusyhtiön esittämälle seikalle, että mainittu viranomaismääräys on samanaikaisesti koskenut koko toimialaa, ei voida vakuutusehdon sanamuodon perusteella antaa vakuutusyhtiön korvausvastuuta poistavaa merkitystä.
Vakuutusehtojen kohdan 4.1.3 soveltamisen ja vakuutusyhtiön korvausvastuun syntymisen kannalta olennainen seikka on kuitenkin se, että vakuutusehdon mukaan siinä mainitun korvaukseen oikeuttavan viranomaismääräyksen on tullut perustua tartunta-, eläintauti- tai elintarvikelakiin. Tässä tapauksessa puheena oleva valtioneuvoston tuolloin vallinneissa poikkeusoloissa antama asetus ravitsemusliikkeiden aukiolon väliaikaisesta rajoittamisesta tartuntataudin leviämisen estämiseksi (173/2020) on perustunut majoitus- ja ravitsemustoiminnasta annetun lain 3 a §:llä säädettyyn väliaikaiseen muutokseen eikä vakuutusehdossa mainittuihin tartunta-, eläintauti- tai elintarvikelakiin.
Vakuutusyhtiö on tämän johdosta vakuutusehtoa soveltaessaan katsonut,
että muuhun kuin vakuutusehdossa mainittuun lakiin perustunut määräys ei ole täyttänyt vakuutusehtoon kirjattua korvaukseen oikeuttavan vakuutustapahtuman ja vakuutusyhtiön vastuulleen ottaman riskin määrittelyä ja ettei vakuutuksella ole muutoinkaan ollut tarkoitus kattaa kyseisen kaltaisia lainsäädännön muutoksista johtuvia ennakoimattomia riskejä. B Oy on katsonut, että kyse on ollut samanlaisesta riskistä kuin vakuutusyhtiön tuoteselosteessa mainittu salmonellaepidemia, joten yritykselle aiheutunut keskeytysvahinko tulisi vakuutuksen perusteella korvata vakuutusehtojen mukaisena epidemiavahinkona.
Vakuutuslautakunta toteaa ensiksi, että sopimusosapuolen on pääsääntöisesti pyrittävä täyttämään sopimusvelvoitteensa myös sopimukseen vaikuttavien olosuhteiden muuttuessa etenkin, ellei sopimusehdoissa ole erikseen ennakolta muuta määrätty. Lainsäädäntöön tehtävät muutokset voivat kuitenkin tilanteesta riippuen vaikuttaa osapuolten väliseen sopimuksen sitovuuteen. Poikkeukselliset olosuhteiden muutokset saattavat joissakin tilanteissa myös johtaa yksittäisen sopimusehdon, sopimusvelvoitteen laajuuden tai koko sopimuksen sovittelemiseen sopimustasapainon palauttamiseksi osapuolten välille, kuten ilmenee esimerkiksi korkeimman oikeuden julkaistusta ratkaisusta KKO 1982 II 141.
Nyt käsiteltävän asian osalta Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutuksesta korvattavan vaaran määrittelemisessä on lähtökohtaisesti kyse vakuutuksenantajan keskeisen asiantuntemusvaatimuksen ja liikeriskin piiriin kuuluvasta seikasta, jota ei voida vierittää vakuutuksenottajille. Mikäli vakuutuksen kattaman vaaran määrittely syystä tai toisesta epäonnistuu, vakuutusehdot laatinut vakuutuksenantaja ei pääsääntöisesti saata vapautua korvausvastuustaan vain sen perusteella, että vahinkoja sattuukin enemmän kuin vakuutuksenantaja oli laskenut. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö ei myöskään ole ottanut laatimiinsa vakiovakuutusehtoihin nimenomaista varaumaa esimerkiksi vakuutusehdoissa yksilöimiensä lakien muuttumisen varalta.
Juuri lausutuista seikoista riippumatta vakuutusyhtiön omaksuman sopimustulkinnan puolesta puhuu kuitenkin lähtökohtaisesti se, että tulkinta on vakuutusehdon sanamuotoa vastaava. Vakuutusyhtiö ei ole sovellettavassa korvattavaa vakuutustapahtumaa määrittelevässä vakuutusehdossaan sitoutunut maksamaan korvauksia viranomaisten toimivaltuuksiensa puitteissa millä tahansa perusteella määräämistä yrityksen toiminnan keskeyttämisistä, vaan vakuutusehdon sanamuodon mukaan korvaukseen oikeuttavan viranomaismääräyksen on perustuttava vakuutusehdossa erikseen yksilöityihin lakeihin.
Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiön käyttämässä vakuutustapahtuman määrittelyssä ole myöskään kyse vain muodollisesta seikasta, vaan vakuutusyhtiön kannettavakseen ottaman todellisen vahinkoriskin määrittelemisestä. Vakuutusehdossa mainituissa laeissa on määritelty ne soveltamistilanteet, kulloinkin toimivaltaiset viranomaiset ja näiden viranomaisten kysymykseen tulevat toimivaltuudet, jotka rajaavat ne mahdolliset vakuutuksenottajiin kohdistuvat viranomaistoimenpiteet, joiden seurauksena aiheutuvista keskeytysvahingoista vakuutusyhtiö on sitoutunut vakuutussopimuksen perusteella epidemiakeskeytysvahinkona vastaamaan vakuutuksesta perittävää vakuutusmaksua vastaan. Toisin kuin nyt kysymyksessä olevien poikkeustilavaltuuksien osalta, tartuntatautilakiin perustuvat toimenpiteet on voitu lähtökohtaisesti määrätä vain kestoltaan rajoitettuina enintään kuukaudeksi kerrallaan, millä voidaan myös katsoa olevan vakuutusyhtiölle olennainen merkitys vahinkoriskin arvioinnin kannalta.
Selostetuista syistä ja kun 4.4.2020 voimaan tullut määräys B Oy:n ravintolan sulkemisesta ei ole tässä tapauksessa perustunut vakuutussopimuksessa korvausperusteeksi määriteltyyn lainsäädäntöön, Vakuutuslautakunta katsoo, ettei kyseessä ole ollut vakuutusehtojen kohdan 4.1.3 perusteella korvattava epidemiavahinko. Siltä osin kuin B Oy oli itse päättänyt sulkea ravintolansa jo 1.4.2020 alkaen, kyse ei myöskään ole ollut vakuutusehdon mukaisesta viranomaisen määräyksestä aiheutuneesta toimenpiteestä.
2) Kysymys vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuudesta B Oy:n vakuutussopimusta tehtäessä
B Oy on vedonnut asiassa lisäksi siihen, ettei sille ollut vakuutusyhtiön taholta ennen vakuutussopimuksen tekemistä selvitetty, että epidemiavahingon korvaaminen vakuutuksesta edellytti tiettyyn lakiin eli tartuntatauti-, eläintauti- tai elintarvikelakiin perustunutta viranomaismääräystä.
Kysymyksessä oleva vakuutus on asiakirjojen mukaan alkanut 27.2.2020. Lautakunnalle toimitettujen sähköpostikopioiden perusteella vakuutusyhtiön asiamies on selvittänyt keskustelleensa ensin vakuutuksesta B Oy:n edustajan kanssa ja lähettäneensä sen jälkeen B Oy:lle sähköpostilla vakuutuksia koskeneen tarjouksen, tuoteselosteet sekä linkit vakuutusehtojen lukemiseksi internetyhteydellä, minkä jälkeen B Oy oli hyväksynyt vakuutustarjouksen. Asiamiehen selvityksen mukaan hän oli ennen vakuutussopimuksen tekemistä käynyt läpi yrityksen toimintaa ja selvittänyt B Oy:n vakuutustarpeen. Yritysvakuutus oli asiamiehen mukaan käyty läpi tuoteselosteen mukaisesti ja epidemiavakuutuksen ”pääperiaate keskusteltiin läpi myös”.
Vakuutuslautakunta toteaa, ettei vakuutusyhtiön asiamiehen antamasta selvityksestä ilmene lähemmin, mitä tietoja asiamies oli antanut B Oy:n edustajalle keskeytysvakuutuksen osalta ennen vakuutussopimuksen tekemistä käydyssä suullisessa keskustelussa. Asiamiehen mukaan keskustelussa oli käyty läpi epidemiakeskeytyksen ”pääperiaate”. Kertomansa mukaan asiamies oli selvittänyt yritysvakuutuksen, jonka osana keskeytysvakuutus on, sisältöä B Oy:n edustajalle vakuutuksen ”tuoteselosteen mukaisesti”.
Lautakunnalle toimitetun yritysvakuutuksen 1.1.2019 päivätyn tuoteselosteen keskeytysvakuutusturvaa koskevassa yleiskuvauksessa ei mainita epidemiakeskeytysvahinkoja lainkaan. Tuoteselosteen taulukko-osassa on todettu keskeytysturvan korvaavan muiden ohella liiketoiminnan keskeytymisen, joka on suoranainen seuraus korvattavasta ”viranomaisen velvoittavasta määräyksestä tartunta- tai eläintaudin vastustamiseksi ja leviämisen estämiseksi (esim. salmonellaepidemia).” B Oy:n asiassa lausumin tavoin yritysvakuutuksen tuoteselosteesta ei ole siten suoraan ilmennyt, että epidemiavahingon korvattavuus vakuutuksesta edellyttää viranomaisen antaman määräyksen perustumista nimenomaan erikseen vakuutusehdoissa mainittuun lainsäädäntöön.
Vakuutuslautakunta katsoo, että kun kyse on ollut elinkeinonharjoittajan kanssa tehdystä elinkeinotoimintaa koskevasta vakuutussopimuksesta, myös vakuutuksenottajalle voidaan asettaa tavallista kuluttajaa laajempi velvollisuus perehtyä itsekin tekeillä olevan vakuutussopimuksen sisältöön.
Lautakunta katsoo, että jo vakuutuksen tuoteselosteessa olevan maininnan perusteella B Oy:n oli täytynyt ymmärtää kysymykseen tulevan tartuntataudin vastustamiseksi annettavan viranomaismääräyksen voivan perustua vain voimassa olleeseen lakiin, jossa on annettu asiaa koskevia tarkempia määräyksiä tilanteista, joissa viranomainen voi määrätä yrityksen toimintaa koskevista toimenpiteistä. Tuoteselosteen alussa vakuutuksenottajalle on lisäksi ilmoitettu tuoteselosteen kuvaavan vakuutuksen keskeisen sisällön ja huomautettu, että vakuutuksen yksityiskohtaiset tiedot ja rajoitukset ovat luettavissa vakuutusehdoista.
Vakuutuksenantajalle vakuutussopimuslain 5 §:ssä asetettu tiedonantovelvollisuus ei merkitse velvollisuutta vakuutusehtojen jokaisen määräyksen seikkaperäiseen läpikäymiseen ennen vakuutussopimuksen tekemistä, vaan vakuutuksen keskeisen sisällön ja olennaisten rajoitusten selvittämistä vakuutussopimuksen tekemistä harkitsevalle.
Selostamillaan perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että vaikka nyt käsiteltävänä olevassa asiassa keskeinen epidemiakeskeytysvahinkojen korvausedellytystä koskenut yksityiskohta ei olekaan nimenomaisesti ilmennyt vakuutusyhtiön B Oy:lle antamasta yritysvakuutuksen tuoteselosteesta, kyse ei ole ollut vakuutussopimuksen sisältöä kokonaisuutena arvioiden niin keskeisestä seikasta, että vakuutusyhtiön olisi katsottava laiminlyöneen sille kuuluneen tiedonantovelvollisuuden vakuutussopimusta tehtäessä.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä vakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita muutosta vakuutusyhtiön korvausratkaisun lopputulokseen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski
Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Nyyssölä
Sjögren