Tapahtumatiedot
Valtioneuvosto totesi 16.3.2020, että valmiuslain 3 §:n 5 kohdassa tarkoitetun vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastanneen ja hyvin laajalle levinneen ja vaarallisen tartuntataudin perusteella Suomessa vallitsivat poikkeusolot. Majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta annetulla 30.3.2020 voimaan tulleella lailla mahdollistettiin COVID-19 -viruksen aiheuttaman epidemian leviämisen hidastamiseksi ravitsemisliikkeiden määrääminen suljettaviksi niillä alueilla, joilla se oli välttämätöntä tartuntataudin leviämisen ehkäisemisen kannalta. Laki oli voimassa 31.5.2020 saakka. Lainmuutoksen nojalla 31.3.2020 antamallaan asetuksella (173/2020) valtioneuvosto määräsi ravitsemisliikkeet pidettäviksi suljettuina koko maan alueella 4.4.2020 - 31.5.2020.
Vakuutuksenottaja G Oy joutui valtioneuvoston asetuksen voimaan tultua keskeyttämään ravintolansa toiminnan 4.4.2020 alkaen. G Oy haki korvausta kärsimästään taloudellisesta vahingosta keskeytysvakuutuksestaan, johon sisältyi korvaus epidemiakeskeytysvahinkojen varalta.
Vakuutusyhtiö kieltäytyi korvaamasta vahinkoa keskeytysvakuutuksesta päätöksellä 7.4.2020 lausuen, ettei vahinko ollut korvattava, koska G Oy:n ravintolatoiminnan keskeytyminen ei johtunut vakuutusehdoissa mainitun lain eli tartuntatautilain perusteella annetusta viranomaismääräyksestä. Vakuutusyhtiö oli ottanut kantaakseen vakuutusehdoissa mainittujen lakien perusteella annettavien määräysten aiheuttaman keskeytysvahinkojen riskin. Muiden määräysten seurauksena aiheutuvia vahinkoja ei ollut vakuutettu eikä niitä korvattu. Ravintoloiden sulkemismääräys oli annettu majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaisella muutoksella, joten kyse ei ollut vakuutusehdoissa määritellystä määräyksestä. Myöskään muista viranomaissuosituksista johtunut asiakasmäärän väheneminen ei ollut korvattavaa.
Asiakkaan valitus
G Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vaatien korvauksen suorittamista keskeytysvahingostaan. G Oy on lausunut vakuutusyhtiön käyttäneen päätöksensä perusteena vakuutuksen tarkoituksen vastaista muodollista tulkintaa. Ravintola oli suljettu viranomaispäätöksellä vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastanneen hyvin laajalle levinneen vaarallisen tartuntataudin aikana, jolloin sulkeminen oli välttämätöntä tartuntataudin leviämisen estämiseksi.
Vaikka ravintoloiden sulkeminen oli toteutettu teknisistä syistä majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain muutoksella, se olisi voitu G Oy:n mukaan toteuttaa myös tartuntatautilain muutoksella. Kyse oli vain käytännön ja kiireellisyyden sanelemasta ratkaisusta, mikä ilmeni hallituksen esityksen perusteluista. Kiellon peruste oli kuitenkin vaarallisen tartuntataudin leviämisen estäminen.
Vakuutusyhtiö oli vedonnut siihen, ettei päätöstä ollut tehty tartuntatautilain perusteella. Tulkinta oli hyvin muodollinen eikä se voinut olla hyvän vakuutustavan ja kohtuuden mukainen. Kyse oli vakuutussopimuksen mukaisen tartuntataudin leviämisen estämisestä viranomaisen kieltopäätöksellä. Vakuutusyhtiön kannanotto johti siihen, että liike olisi pitänyt pitää auki, kunnes koronavirus olisi tarttunut ravintolaympäristöön niin, että ravintola olisi määrätty suljettavaksi. Tulkinnassa tuli kuitenkin ottaa huomioon yleisvaarallisen tartuntataudin varalle otetun vakuutuksen tarkoitus.
G Oy on lausunut lisäkirjelmässä 10.6.2020, että vakuutuksenottajan kannalta lainmuutoksen syntymistapa tai yleensä valtioneuvoston ja eduskunnan toimenpiteet eivät olleet merkitseviä. Vakuutusehdoissa ei ollut varaumaa siitä, että lainmuutos saattoi heikentää vakuutetun asemaa vakuutussopimuksessa sovitusta. Jos haluttiin vedota olosuhteiden muuttumiseen vakuutussopimuksen solmimisen jälkeen, olisi tämä tullut tehdä irtisanomalla vakuutussopimus. Mahdollinen olosuhteiden muutos ei ollut vakuutetusta johtuva seikka. Vakuutusehdoissa ei ollut myöskään rajoitusta lainsäädännön muuttumisen varalta. Oli yleisesti tiedossa, että lakeja voitiin muuttaa eduskunnan niin halutessa. Viittaamalla tietyn lain sisältöön vakuutuksenantaja otti riskin siitä, että laki saattoi muuttua, ja hyväksyi muutoksen, ellei irtisanonut vakuutusta tai muuttanut vakuutusehtoja vakuutuskauden päätyttyä.
Vakuutusyhtiön väite, ettei kysymyksessä ollut viranomaisen velvoittava määräys eikä päätös liittynyt vakuutetun liiketoimintaan, oli outo. Viranomainen oli kieltänyt liikkeen aukiolon eikä asiakkaita siis voitu ottaa liikkeeseen. Se, että tartuntataudin vaarallisuuden vuoksi sama kielto oli koskenut muitakin yrityksiä, ei muuttanut G Oy:n asemaa vakuutussopimuksen osapuolena. Myöskään valtion mahdollisesti suorittama korvaus sulkemisesta ei muuttanut vakuutussopimuksen ehtoja ja vakuutusyhtiön korvausvelvollisuutta. Kahdenkertaista korvausta saman perusteen mukaan ei luonnollisesti voinut tulla.
G Oy on huomauttanut, että jatkomuutokset ravintoloiden aukiolon rajoituksiin toteutettiin nimenomaan tartuntatautilain perusteella. Muodollinen este korvauksen maksamiselle siis poistui, mutta vakuutusyhtiön kannan mukaan korvausta ei kuitenkaan makseta. G Oy onkin katsonut, että sen korvausvaatimusta tuli pitää vakuutussopimukseen perustuvana ja vakuutusyhtiön tuli maksaa vaadittu korvaus.
Vakuutusyhtiön vastine
Lainmuutoksesta
Vakuutusyhtiö on kiistänyt G Oy:n vaatimuksen ja viitannut siihen, että normaalioloissa majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain 30.3.2020 voimaan tullut väliaikainen muuttaminen olisi edellyttänyt perustuslainsäätämisjärjestystä. Kyse oli poikkeuksesta perusoikeuksiin. Vakuutusyhtiö on vedonnut lainmuutosta koskevaan hallituksen esitykseen (HE 25/2020 vp) ja perustuslakivaliokunnan perustuslain 23 §:n säätämisen yhteydessä antamaan mietintöön (PeVM 9/2010 vp s.10/II.) todeten, että perustuslain turvaama omaisuuden suoja koski myös vakuutusyhtiöitä.
Vakuutusyhtiö on lausunut, että perustuslakivaliokunta oli edellyttänyt kyseessä olevaa lainmuutosta koskevassa lausunnossaan, että rajoitusten asettaminen ravintoloille oli mahdollista vain, jos lailla säädettiin myös niiden aiheuttamien menetysten kompensaatiosta. Lainsäätäjä oli tehnyt tietoisen valinnan siitä, millä lainmuutoksella rajoitustoimenpiteet oli toteutettu ja miksi. Lainmuutoksen yhteydessä oli myös mielletty, etteivät taloudelliset menetykset tulleet yritysten vapaaehtoisista vakuutuksista korvattaviksi. Tarkoitus oli, että yrityksille aiheutuvat menetykset kompensoidaan yhteiskunnan, ei vakuutusyhtiöiden taholta. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan vahinko ei olisi kuulunut vakuutuksesta korvattavaksi siinäkään tapauksessa, että rajoitus olisi lakiteknisesti sisällytetty tartuntatautilakiin. Hallitus oli myös julkistanut pakettinsa ravintoloiden tukemisesta ja oli siis omilla toimillaan kompensoinut ravintoloiden sulkemisen aiheuttamia taloudellisia menetyksiä.
Vakuutusyhtiön mielestä oli selvää, että tilapäisen lainmuutoksen aiheuttamia taloudellisia vaikutuksia ei ollut tarkoitettu siirtää vakuutusyhtiöiden kannettavaksi. Mikäli näin olisi haluttu toimia, olisi se tullut toteuttaa poikkeusoloissa lainmuutoksen yhteydessä valmiuslain 25 §:n perusteella, mikäli säännöksen mukaiset edellytykset olivat käsillä. Nyt näin ei ollut katsottu aiheelliseksi toimia, koska edellytyksiä tällaiselle toimenpiteelle ei olisi ollut edes valmiuslain 25 §:n perusteella.
Keskeytysvakuutuksen korvauspiiri
Vakuutusyhtiön mukaan kyse oli myös siitä, millaisia riskejä keskeytysvakuutuksella oli tarkoitettu vakuuttaa. Vakuutus on sopimus, jolla vakuutuksenantaja ottaa vakuutuksenottajan maksamaa vakuutusmaksua vastaan kantaakseen vakuutussopimuksessa määritellyn riskin. Riskillä tarkoitetaan epävarmaa tapahtumaa, jonka toteutuminen tai toteutumisen ajankohta ovat epävarmoja. Yksittäisen vakuutussopimuksen kohteena olevien riskien tulee kuitenkin aina olla tilastollisesti ennakoitavissa, miltä osin vakuutusyhtiö on vedonnut korkeimman oikeuden julkaistuun ratkaisuun KKO 2002:89. Perustuslain 23 §:n perusteella toteutetussa määräaikaisessa merkittävässä poikkeuksessa perusoikeuksiin ei ollut kysymys sellaisesta ennakoitavissa olleesta riskistä, joka olisi ollut vakuuttamiskelpoinen.
Ravintoloiden toiminnan rajoittaminen oli täysin poikkeuksellinen ja ennakoimaton toimenpide. Se, että pandemian seurauksena perusoikeuksiin puuttumalla lainsäätäjä sulki ravintolat määräajaksi, ei ollut ennakoitavissa vakuutusehtoja laadittaessa tai vakuutussopimusta tehtäessä. Myöskään lainsäätäjä ei ollut osannut varautua tällaiseen tilanteeseen, minkä vuoksi tarvittavaa säädöspohjaa toimenpiteille ei ollut olemassa.
Korvattavuutta arvioitiin nyt vakuutusehtojen laatimisen ja vakuutussopimuksen voimaantulon jälkeen tehdyn lainmuutoksen perusteella. Vakuutuksen alkaessa voimassa olleen lainsäädännön perusteella käytännössä koko ravintolatoimialaa koskenut sulkeminen ei ollut mahdollinen. Toteutunut riski oli niin poikkeuksellinen, että jo se sellaisenaan osoitti, ettei sitä ollut tarkoitus vakuuttaa. Vakuutuksesta annetun tuotetiedon ja vakuutusehtojen perusteella G Oy ei ollut voinut päätyä siihen käsitykseen, että koko toimialaa koskenut perustuslain poikkeussäännöksellä toteutettu toimenpide kuuluisi vakuutuksesta korvattavaksi.
Kaikki liiketoimintaan liittyvät riskit eivät olleet vakuutettavissa, vaan vakuutusyhtiö otti vakuutussopimuksella kantaakseen tietyt vakuutusehdoissa erikseen määritellyt riskit. Keskeytysvakuutuksessa vakuutusehdoilla oli määritelty tietyt rajatut riskit, jotka vakuutusyhtiö oli ottanut kantaakseen korvattavina vahinkotapahtumina. Vakuutusehtoja ja vakuutussopimuksen antamaa turvaa määriteltäessä oli erityisen tärkeää, että osapuolet pystyivät arvioimaan omia riskejään. Vakuutusliiketoiminta perustui riskin määrittämiseen ja siihen, että tiettyä maksua vastaan vakuutusyhtiö otti kantaakseen tietyn riskin. Vakuutusehdoissa ei ollut määritelty nyt esillä olevaa riskiä eli ravintoloiden määräaikaista sulkemista lainsäädännöllisin toimenpitein vakuutettujen riskien joukkoon. Tätä riskiä ei ollut tarkoitus vakuuttaa yrityskohtaisella omaisuus- ja keskeytysvakuutuksella.
Niin sanottu riskinvalinta oli koko vakuutusliiketoiminnan kannalta elintärkeää. Puheena olevaa pandemian aiheuttamaa riskiä ei ollut tarkoitettu vakuutettavaksi, ja tämä rajaus oli tehty rajaamalla vakuutus kattamaan vain tietyt erikseen määritellyt riskit. Tästä syystä vakuutusehdoissa oli erikseen nimetty ne lait, joiden perusteella tehtävät liiketoiminnan rajoitustoimet olivat korvattavia. Kaiken viranomaisen toiminnan tuli perustua lakiin. "Viranomaisen antama velvoittava määräys" tarkoitti viranomaisen voimassa olevan lain tai asetuksen nojalla antamaa hallintopäätöstä. Esimerkiksi tartuntatautilaki mahdollisti viranomaiselle vain tietyt liiketoimintaa rajoittavat toimet, ja epidemiavakuutus antoi suojaa näiden toimien vaikutusten varalta. Rajaus oli vakuutusehdossa tehty hyvin selkeästi ja tarkkarajaisesti. Tartuntatautilain perusteella annettaville viranomaismääräyksille oli tunnusomaista, että ne olivat sekä alueellisesti että ajallisesti rajattuja. Määräykset voitiin antaa vain kuukaudeksi kerrallaan.
Vakuutusyhtiö on katsonut, että se seikka, ettei nyt kyseessä oleva vahinko kuulunut vakuutuksesta korvattavaksi, ilmeni suoraan epidemiakeskeytysvakuutuksen sanamuodosta. Ne lait, joihin perustuva keskeytys tuli korvattavaksi, oli tyhjentävästi lueteltu vakuutusehdoissa. Ravintoloita ei ollut suljettu tartunta-, eläintauti- tai elintarvikelain perusteella. Mikään näistä laeista ei mahdollistanut ravintolaliiketoiminnalle sellaisia rajoituksia, jotka oli nyt toteutettu lainsäädännöllisin toimenpitein.
G Oy:n liiketoiminta oli osittain keskeytynyt majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaisen muuttamisen perusteella. Vahinko ei kuulunut vakuutuksesta korvattavaksi, koska rajoitus ei perustunut sellaisen lain perusteella annettuun viranomaismääräykseen, joka olisi vakuutusehdon mukaisesti kuulunut korvattavien vahinkojen piiriin.
Vakuutusehtojen mukaan kyseessä tuli olla Suomen viranomaisen vakuutuskaudella antama lueteltuihin lakeihin perustunut velvoittava määräys. Tartuntatautilaki ei sisältänyt säännöstä, jolla ravintoloiden sulkeminen olisi ollut mahdollista. Mikäli tartuntatautilakia olisi tässä yhteydessä muutettu, ei kyse olisi ollut Suomen viranomaisen tartuntatautilain perusteella antamasta määräyksestä, vaan lainsäädännöllisestä toimenpiteestä, jolla tehtiin perusoikeuspoikkeus. Tällainen poikkeus edellytti myös poikkeusoloissa lain tasoista säännöstä. Lainsäätäjän toimesta perustuslain 23 §:n perusteella toteutettu perusoikeuspoikkeus ei ollut Suomen viranomaisen tartuntatautilain perusteella antama velvoittava määräys.
Tartuntatautilaissa oli yksityiskohtaiset säännökset julkisoikeudellisten toimijoiden tehtävistä ja toimivallasta tartuntatautien torjunnassa. Laista ilmeni, että valtioneuvosto saattoi tietyissä tilanteissa antaa tarkempia säädöksiä tartuntatautilakiin liittyvistä asioista. Säädöksenantovaltuus edellytti kuitenkin nimenomaista mainintaa tartuntatautilaissa. Voimassa olleessa tartuntatautilaissa ei ollut sellaista valtuutusta, jolla valtioneuvosto olisi voinut antaa ravintolatoimintaa rajoittaneita säännöksiä. Voimassa olleen lain perusteella ei voitu asettaa niitä rajoituksia, joista tässä asiassa oli kyse.
Tartuntatautilain 58 §:ssä säädettiin laajaan tartuntavaaraan liittyvistä toimenpiteistä. Sen mukaisesti toimivaltainen viranomainen laajaan tartuntavaaraan liittyvien rajoittavien toimenpiteiden osalta oli kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaava toimielin. Silloin, kun toimenpiteet olivat tarpeen usean kunnan alueella, toimivaltainen viranomainen oli aluehallintovirasto. Nämä toimijat antoivat rajoittavat määräykset hallintopäätöksen muodossa omalla toimialueellaan, ja päätökseen oli tartuntatautilain 90 §:n mukaisesti annettava muutoksenhakuohjaus. Tartuntatautilain 58 §:stä ilmeni, että Suomen viranomaisen tartuntatautilakiin perustuvan velvoittavan määräyksen saattoi antaa aluehallintovirasto tai kunnan asianomainen viranomainen eikä eduskunta tai valtioneuvosto. Nyt toteutettu ravintolatoiminnan rajoitus ei perustunut vakuutusehdoissa tarkoitetun Suomen viranomaisen antamaan velvoittavaan määräykseen.
Vakuutusehtojen mukaisesti määräyksestä aiheutuneiden toimenpiteiden tuli liittyä välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan. Nyt asetettu rajoitus liittyi koko toimialaan eikä välittömästi juuri G Oy:n liiketoimintaan, joten kyse ei ollut korvattavasta vahingosta.
Edellä todetuin tavoin tartuntatautilain 58 §:n perusteella annetut määräykset olivat paikallisia määräyksiä. Toimivaltainen viranomainen oli lähtökohtaisesti kunnan toimielin, joka saattoi antaa rajoituksia vain oman kunnan alueelle. Aluehallintovirastokin oli toimivaltainen vain omalla alueellaan. Määräykset saattoivat olla voimassa vain kuukauden kerrallaan. Vakuutuksen tarkoituksena oli korvata tällaisia mainittujen viranomaisten hallintopäätöksiin perustuneita rajoituksia. Kyseessä ei ollut suoranainen seuraus tällaisen viranomaisen antaman hallintopäätöksen välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan kohdistamasta toimenpiteestä, vaan koko toimialaan kohdistuneesta ravintolaliiketoiminnan valtakunnallisesta rajoittamisesta.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutuksenottaja G Oy:n harjoittaman ravintolatoiminnan katemenetys korvattava epidemiakeskeytysvakuutuksesta, kun katemenetys oli johtunut siitä, että valtioneuvosto oli antanut majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annettuun lakiin poikkeustilan aikana säädetyn väliaikaisen muutoksen nojalla asetuksen, jolla se määräsi ravitsemisliikkeet pidettäviksi suljettuina koko maan alueella 4.4.2020 - 31.5.2020.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Kysymyksessä olevaan keskeytysvakuutukseen sovellettavien 1.1.2019 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1, Vakuutuksen tarkoitus, mukaan [vakuutusyhtiö] sitoutuu näiden ehtojen ja Yleisten sopimusehtojen (YL) mukaisesti korvaamaan kohdassa 4 mainituista vahingoista vakuutuksen kohteelle aiheutuneen taloudellisen vahingon sekä ehdoissa erikseen mainitut muut kustannukset.
Vakuutusehtojen kohdan 2, Vakuutuksen kohde, mukaan vakuutuksen kohteena on vakuutuksenottajan harjoittaman, vakuutuskirjaan merkityn liiketoiminnan keskeytyskate. Keskeytyskate saadaan, kun vakuutuskauden alusta laskettavasta vuoden liikevaihdosta (12 kuukautta) vähennetään voimassaolevan kirjanpitoasetuksen mukaiset muuttuvat kulut. Jos vakuutusmäärä lasketaan muulle ajanjaksolle tai muulla perusteella, se merkitään vakuutuskirjaan. Vakuutusmaksun perusteena on liikevaihto.
Vakuutusehtojen kohdan 4.1, Korvattavat vahingot, alakohdan 4.1.3 Epidemiakeskeytysvahingot, mukaan vakuutuksesta korvataan liiketoiminnan keskeytymisen aiheuttama vahinko, joka on suoranainen seuraus Suomen viranomaisen vakuutuskaudella antamasta, tartunta-, eläintauti- tai elintarvikelakiin perustuvasta velvoittavasta määräyksestä tartunta- tai eläintautien vastustamiseksi. Määräyksestä aiheutuvien toimenpiteiden tulee liittyä välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan.
Vakuutuksesta korvataan myös tilojen desinfiointi- ja hävittämiskustannukset. Lisäksi korvataan vastaavan vaihto- ja käyttöomaisuuden hankinta hävitettäväksi määrätyn tilalle ottaen huomioon esinevakuutuksen kohdan 6.2 omaisuuden arvon ja määrän laskemisen mukaiset ehtokohdat. Epidemiakeskeytysvakuutus ei kata säiliöautoliikennettä.
Majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta annetulla lailla (153/2020), joka on ollut voimassa 30.3.2020 - 31.5.2020, majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annettuun lakiin (308/2006) lisättiin väliaikaisesti uusi 3 a § (Ravitsemisliikkeiden aukiolon väliaikainen rajoittaminen tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi) seuraavasti:
3 a § 1 momentti: Ravitsemisliike ja siihen kuuluvat sisä- ja ulkotilat on pidettävä suljettuina asiakkailta vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaavan hyvin laajalle levinneen vaarallisen tartuntataudin aikana niillä alueilla, joilla se on välttämätöntä tartuntataudin leviämisen ehkäisemisen kannalta.
3 a § 2 momentti: Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske ruoan tai juoman myymistä ravitsemisliikkeestä muualla nautittavaksi.
3 a § 3 momentti: Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuja henkilöstöravintoloita.
3 a § 4 momentti: Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset 1 momentissa tarkoitetuista alueista.
Tartuntatautilain 58 §:n 1 momentin mukaan, kun laajaa tartunnan vaaraa aiheuttava yleisvaarallinen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäilty tartuntatauti on todettu tai sen esiintyminen on perustellusti odotettavissa, kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaava toimielin voi päättää toimialueellaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden, oppilaitosten, päiväkotien, asuntojen ja vastaavien tilojen sulkemisesta sekä yleisten kokousten tai yleisötilaisuuksien kieltämisestä. Edellytyksenä on lisäksi, että toimenpide on välttämätön yleisvaarallisen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Aluehallintovirasto voi tehdä alueellaan vastaavat päätökset silloin, kun ne ovat tarpeen usean kunnan alueella.
Tartuntatautilain 58 §:n 2 momentin mukaan, jos muu kuin 1 momentissa tarkoitettu tartuntatauti aiheuttaa laajaa tartunnan vaaraa, kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaava toimielin ja aluehallintovirasto voivat alueellaan päättää oppilaitosten ja päiväkotien sulkemisesta, jos se on välttämätöntä taudin leviämisen ehkäisemiseksi.
Tartuntatautilain 58 §:n 3 momentin mukaan edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut päätökset tehdään enintään yhden kuukauden ajaksi. Toimenpiteet on heti lopetettava, kun tartunnan vaaraa ei enää ole.
Asian arviointi
Asiassa on kyse epidemiavakuutuksesta korvattavien vahinkotapahtumien piirin määrittelevän vakuutusehdon tulkinnasta. Vakuutuslautakunta toteaa, että sopimusehtojen tulkinnassa noudatettavan pääsäännön mukaan sopimusehtoja on lähtökohtaisesti tulkittava niiden sanamuodon mukaisesti ja sopimusehtoja on niitä tulkittaessa tarkasteltava kokonaisuutena.
Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö on määritellyt vakuutusehtojensa kohdassa 4.1.3 korvattavaksi epidemiakeskeytysvahingoksi tilanteen, jossa yrityksen liiketoiminta keskeytyy viranomaisen tartunta- tai eläintautien vastustamiseksi antaman tartunta-, eläintauti- tai elintarvikelakiin perustuvan velvoittavan määräyksen suoranaisena seurauksena. Vakuutusehdon mukaan määräyksestä aiheutuvien toimenpiteiden tulee myös liittyä välittömästi vakuutuksenottajan keskeytysvakuutuksella vakuuttamaan liiketoimintaan.
Asiassa on sinänsä riidatonta, että G Oy:n liiketoiminnan keskeytymiseen johtaneessa COVID-19 koronavirusepidemiassa on ollut kyse tartuntatautilain mukaisesta laajaa tartunnan vaaraa aiheuttavasta yleisvaarallisesta tartuntataudista. Muiden vakuutusehdoissa asetettujen korvausedellytysten täyttyessä tällaisesta tartuntataudista aiheutuva keskeytysvahinko oikeuttaisi epidemiavahinkona korvauksen saamiseen vakuutuksesta.
Vakuutuslautakunta katsoo, että tässä tapauksessa valtion ylintä toimeenpanovaltaa käyttävän valtioneuvoston asetuksella (173/2020) antama määräys ravitsemusliikkeiden sulkemisesta on niin ikään ollut vakuutusehtojen kohdassa 4.1.3 mainittu Suomen viranomaisen antama G Oy:tä velvoittanut määräys, jonka vaatima toimenpide eli ravintolan sulkeminen asetuksessa mainituksi määräajaksi on julkisen vallan käyttönä välittömästi ja suoraan koskenut G Oy:n kyseisellä keskeytysvakuutuksella vakuuttamaa liiketoimintaa. Sille vakuutusyhtiön esittämälle seikalle, että mainittu viranomaismääräys on samanaikaisesti koskenut koko toimialaa, ei voida vakuutusehdon sanamuodon perusteella antaa vakuutusyhtiön korvausvastuuta poistavaa merkitystä.
Vakuutusehtojen kohdan 4.1.3 soveltamisen ja vakuutusyhtiön korvausvastuun syntymisen kannalta olennainen seikka on kuitenkin se, että vakuutusehdon mukaan siinä mainitun korvaukseen oikeuttavan viranomaismääräyksen on tullut perustua tartunta-, eläintauti- tai elintarvikelakiin. Tässä tapauksessa puheena oleva valtioneuvoston tuolloin vallinneissa poikkeusoloissa antama asetus ravitsemusliikkeiden aukiolon väliaikaisesta rajoittamisesta tartuntataudin leviämisen estämiseksi (173/2020) on perustunut majoitus- ja ravitsemustoiminnasta annetun lain 3 a §:llä säädettyyn väliaikaiseen muutokseen eikä vakuutusehdossa mainittuihin tartunta-, eläintauti- tai elintarvikelakiin.
Vakuutusyhtiö on tämän johdosta vakuutusehtoa soveltaessaan katsonut,
että muuhun kuin vakuutusehdossa mainittuun lakiin perustunut määräys ei ole täyttänyt vakuutusehtoon kirjattua korvaukseen oikeuttavan vakuutustapahtuman ja vakuutusyhtiön vastuulleen ottaman riskin määrittelyä ja ettei vakuutuksella ole muutoinkaan ollut tarkoitus kattaa kyseisen kaltaisia lainsäädännön muutoksista johtuvia ennakoimattomia riskejä. G Oy on pitänyt vakuutusyhtiön tulkintaa vain muotoseikkaan perustuvana ja vedonnut siihen, että kyse on ollut samanlaisesta riskistä kuin tartuntatautilain tarkoittamissa tilanteissa ja että ravintoloiden sulkemismääräys olisi voitu toteuttaa myös muuttamalla tartuntatautilakia.
Vakuutuslautakunta toteaa ensiksi, että sopimusosapuolen on pääsääntöisesti pyrittävä täyttämään sopimusvelvoitteensa myös sopimukseen vaikuttavien olosuhteiden muuttuessa etenkin, ellei sopimusehdoissa ole erikseen ennakolta muuta määrätty. Lainsäädäntöön tehtävät muutokset voivat kuitenkin tilanteesta riippuen vaikuttaa osapuolten väliseen sopimuksen sitovuuteen. Poikkeukselliset olosuhteiden muutokset saattavat joissakin tilanteissa myös johtaa yksittäisen sopimusehdon, sopimusvelvoitteen laajuuden tai koko sopimuksen sovittelemiseen sopimustasapainon palauttamiseksi osapuolten välille, kuten ilmenee esimerkiksi korkeimman oikeuden julkaistusta ratkaisusta KKO 1982 II 141.
Nyt käsiteltävän asian osalta Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutuksesta korvattavan vaaran määrittelemisessä on lähtökohtaisesti kyse vakuutuksenantajan keskeisen asiantuntemusvaatimuksen ja liikeriskin piiriin kuuluvasta seikasta, jota ei voida vierittää vakuutuksenottajille. Mikäli vakuutuksen kattaman vaaran määrittely vakuutussopimuksen ehdoissa syystä tai toisesta epäonnistuu, vakuutusehdot laatinut vakuutuksenantaja ei pääsääntöisesti saata vapautua korvausvastuustaan vain sen perusteella, että vahinkoja sattuukin enemmän kuin vakuutuksenantaja oli laskenut. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö ei myöskään ole ottanut laatimiinsa vakiovakuutusehtoihin nimenomaista varaumaa esimerkiksi vakuutusehdoissa yksilöimiensä lakien muuttumisen varalta.
Juuri lausutuista seikoista riippumatta vakuutusyhtiön omaksuman sopimustulkinnan puolesta puhuu kuitenkin lähtökohtaisesti se, että tulkinta on vakuutusehdon sanamuotoa vastaava. Vakuutusyhtiö ei ole sovellettavassa korvattavaa vakuutustapahtumaa määrittelevässä vakuutusehdossaan sitoutunut maksamaan korvauksia viranomaisten toimivaltuuksiensa puitteissa millä tahansa perusteella määräämistä yrityksen toiminnan keskeyttämisistä, vaan vakuutusehdon sanamuodon mukaan korvaukseen oikeuttavan viranomaismääräyksen on perustuttava vakuutusehdossa erikseen yksilöityihin lakeihin.
Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiön käyttämässä vakuutustapahtuman määrittelyssä ole myöskään kyse vain muodollisesta seikasta, vaan vakuutusyhtiön kannettavakseen ottaman todellisen vahinkoriskin määrittelemisestä. Vakuutusehdossa mainituissa laeissa on määritelty ne soveltamistilanteet, kulloinkin toimivaltaiset viranomaiset ja näiden viranomaisten kysymykseen tulevat toimivaltuudet, jotka rajaavat mahdolliset vakuutuksenottajiin kohdistuvat viranomaistoimenpiteet, joiden seurauksena aiheutuvista keskeytysvahingoista vakuutusyhtiö on sitoutunut vakuutussopimuksen perusteella epidemiakeskeytysvahinkona vastaamaan vakuutuksesta perittävää vakuutusmaksua vastaan. Toisin kuin nyt kysymyksessä olevien poikkeustilavaltuuksien osalta, tartuntatautilakiin perustuvat toimenpiteet on voitu lähtökohtaisesti määrätä vain kestoltaan rajoitettuina enintään kuukaudeksi kerrallaan, millä voidaan myös katsoa olevan vakuutusyhtiölle olennainen merkitys vahinkoriskin arvioinnin kannalta.
Selostetuista syistä ja kun määräys G Oy:n ravintolan sulkemisesta ei ole tässä tapauksessa perustunut vakuutussopimuksessa korvausperusteeksi määriteltyyn lainsäädäntöön, Vakuutuslauta katsoo, ettei vakuutusyhtiöllä ole myöntämänsä keskeytysvakuutuksen perusteella korvausvelvollisuutta G Oy:lle sen ravintolan toiminnan keskeytymisestä 4.4.2020 - 31.5.2020 aiheutuneesta vahingosta.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä vakuutukseen sovellettavien ehtojen mukaisena.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski
Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Nyyssölä
Sjögren