Tapahtumatiedot

A (s. 1957) liukastui 15.2.2018 B Oy:n omistaman vuokrakiinteistön pihamaalla. A kävi samana päivänä yliopistollisen sairaalan päivystyksessä ja hänelle kirjoitettiin sairauslomaa 18.2.2018 saakka diagnoosilla raajakipu. Terveyskeskuslääkärin vastaanotolla 19.2.2018 A kertoi tapaturmasta, että hän otti kaatuessaan oikealla kädellä vastaan. A ei lyönyt päätään, mutta niska retkahti. Tämän jälkeen vanhat kivut lonkissa ja polvissa olivat pahentuneet ja päätä oli ollut vaikea kääntää. Pitkittyneen, oikeaan yläraajaan säteilevän niskakivun vuoksi A:lle tehtiin 15.10.2018 kaularangan magneettitutkimus, jossa todettiin rappeumamuutoksia, kuten selkäydinkanavan ahtaumaa. ENMG-tutkimuksen 11.12.2018 tulos oli normaali. 

Henkilövahinko korvattiin ensisijaisesti työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta, mutta A esitti kaatumisen johdosta korvausvaatimuksen myös B Oy:lle, joka teki asiassa vahinkoilmoituksen vastuuvakuutusyhtiölleen. Vakuutusyhtiö katsoi, että kyseessä oli vastuuvakuutuksesta korvattava henkilövahinko. Yhtiö katsoi, että A:lle oli liukastumisvahingon seurauksena aiheutunut polvien ja vasemman kyynärpään lievät ruhjevammat sekä niskan lievä venähdys. Oikeutta korvaukseen ei ollut siltä osin, kuin kyse oli A:lla jo ennen vahinkoa olleista sairauksista. Yhtiö katsoi, että A:n oireilu oli johtunut vastuuvahingosta 30.3.2018 saakka ja maksoi A:lle 300 euron korvauksen kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta. Pysyvää haittaa vahingon seurauksena ei ollut jäänyt. 

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. A katsoo, ettei tilapäisen haitan korvaus ole ollut riittävä, että hänellä on oikeus pysyvän haitan korvaukseen ja että vakuutusyhtiön tulee korvata myös hänelle määrätty fysikaalinen hoito. A:n kaularangassa magneettitutkimuksessa todetut rappeumamuutokset eivät ole oireilleet millään tavalla ennen vastuuvahinkoa eikä kaularankaa ole ennen vahinkoa edes tutkittu. A katsoo, että vastuuvahingosta on aiheutunut hänelle kaularangan rappeumaan liittyvän oireiston pahenema, jonka seurauksena on jäänyt pysyvä haitta. A ei voi oman subjektiivisen kokemuksensa perusteella ymmärtää, miten rappeuma on ”yhdessä yössä” voinut alkaa vaivata voimakkaasti ja kokoaikaisesti, kun aiempia oireita ei ole ollut. Siitä, ettei rappeuman aiheuttama vaiva olisi lisääntynyt tapaturmassa, ei ole mitään näyttöä, vaan tämä on päinvastoin hyvin looginen ja uskottava tapahtumainkulku. 

Asia on ollut käsittelyssä työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen osalta myös tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa, jonka päätöksestä A on valittanut vakuutusoikeuteen. A katsoo, että työtapaturma-asian käsittelyssä on tapahtunut virheitä ja väärinymmärryksiä, jotka ovat vaikuttaneet myös vastuuvakuutuksesta tehtyyn korvauspäätökseen. 

Saatuaan tiedoksi vakuutusyhtiön lautakunnalle antaman vastineen A on toimittanut lautakunnalle 2.9.2019 päivätyn terveyskeskuslääkärin lausunnon, joka koskee aiempia sairauksia ja arviota kaatumisen vaikutuksista. A:n tulkinta on, ettei terveyskeskuslääkäri lausunnossaan lainkaan yhdy siihen näkemykseen, että A:n nykyiset vaivat ja sairaudet olisivat yksinomaisesti selitettävissä aikaisemmilla sairauksilla ja rappeumamuutoksilla. A katsoo, että mikäli vakuutusyhtiö on johtopäätöksestä eri mieltä, sen tulee kustannuksellaan toimituttaa A:lle tarkemmat erikoislääkärin tutkimukset. 

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa asiassa. Yhtiö viittaa antamaansa korvauspäätökseen ja tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan 2.5.2019 antamaan päätökseen, jonka mukaan tapaturmavammojen on katsottava parantuneen siten, ettei niistä enää 30.3.2018 jälkeen ole aiheutunut korvaukseen oikeuttavaa työkyvyttömyyttä tai sairaanhoidon tarvetta. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen mukaan A:lle 15.2.2018 sattunut tapaturma ei ole ollut voimakkuudeltaan riittävä aiheuttamaan pinnallisia isku- ja venähdysvammoja vakava-asteisempia vammoja. 

Lääketieteellisen kokemuksen perusteella tiedetään erityyppisten vammojen tavanomaiset paranemisajat. Silloin kun vahingoittunut ei parane tapaturmavammoista tavanomaiseksi tiedetyssä ajassa, joudutaan arvioimaan, mistä syystä paraneminen pitkittyy. Mikäli se johtuu tapaturmasta riippumattomista sairausperäisistä tai rakenteellisista muutoksista, korvauksen maksamista ei voida jatkaa. Tapaturmavammoja korvataan niin pitkään, että lääketieteellisen tietämyksen perusteella voidaan katsoa niiden tulleen riittävän suurella varmuudella korvatuiksi. Lääketieteellisen tietämyksen mukaan rappeumasairausmuutokset voivat olla oireettomia. Pelkästään se seikka, ettei A:lla kertomansa mukaan ole ollut ennen vastuuvahinkoa tiettyjä vaivoja, ei osoita syy-yhteyttä vahingon ja oireiden välillä. Syy-yhteyttä tulee arvioida myös lääketieteellisin perustein. 

Vakuutusyhtiö katsoo, että A:lle on liukastumisvahingon seurauksena aiheutunut polven ja vasemman kyynärpään lievät ruhjevammat sekä niskan lievä venähdys. Kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan osalta maksettu 300 euron korvaus vastaa henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksissa tarkoitettua lievää lihasvammaa, joka ei vaadi sairaanhoidollisia toimenpiteitä ja joka aiheuttaa vamman laatuun nähden vähäistä tilapäistä haittaa alle kahden viikon ajan. Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisessa tilapäisen haitan luokituksessa A:n vammat sijoittuvat luokan 2 (lievät vammat) alarajalle. Yhtiö pitää maksamaansa korvausta asianmukaisena ja katsoo, ettei pysyvää haittaa ole jäänyt. Fysikaalisen hoidon osalta kyse olisi työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta korvattavasta hoidosta, jonka korvattavuuteen 30.3.2018 jälkeen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta on ottanut kantaa päätöksellään 2.5.2019. Siinä tapauksessa, että työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen osalta annetaan uusi korvauspäätös tai päätös muuttuu, vakuutusyhtiö ilmoittaa selvittävänsä, tulisiko myös vastuuvakuutuksen korvauspäätöstä muuttaa. 

Vakuutetun kuuleminen

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutettuna olevalle B Oy:lle tilaisuuden esittää asiassa kannanottonsa. B Oy:n puolesta on ilmoitettu lautakunnalle, ettei B Oy:llä ole asiaan lisättävää. 

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 15.2.2018 - 2.9.2019. 

Yliopistollisen sairaalan päivystyksessä kirjoitetun A-todistuksen 15.2.2018 mukaan A:lle on työtapaturman johdosta kirjoitettu sairauslomaa ajalle 15. - 18.2.2018. Merkittävimmäksi työkykyä alentavaksi diagnoosiksi on merkitty M79.6, raajakipu. Sairauskertomustekstiä päivystyskäynniltä ei ole toimitettu lautakunnan käyttöön.  

Terveyskeskuslääkärin tekstin 19.2.2018 mukaan A on 15.2.2018 kaatunut työmatkalla ja ottanut oikealla kädellä vastaan. Hän ei ole lyönyt päätään, mutta hänen niskansa on retkahtanut. Tämän jälkeen vanhat kivut lonkissa ja polvissa ovat pahentuneet ja päätä on ollut vaikeaa kääntää. A on pärjännyt Tramalilla, mutta joutunut nostamaan annosta 200 mg:aan vuorokaudessa. Vastaanotolla oikeassa yläraajassa ei ole todettu mustelmia ja luiset rakenteet eivät ole aristaneet. Hienomotoriikka on ollut molemmin puolin normaalia. Kaularanka on aristanut seitsemännen kaulanikaman tienoilla oikealta puolelta, luiset rakenteet eivät niinkään. Päätä A on pystynyt kääntämään. Sairauslomaa on jatkettu kahdella viikolla diagnoosilla S19.9, määrittämätön kaulavamma. 

Tekstin 6.3.2018 mukaan A:lla on hankalaa polvien ja lonkkien nivelrikkoa, laskimoiden vajaatoimintaa, jalkojen turvotusta ja staasiekseemaa (säärten alueella esiintyvää, huonoon laskimoverenkiertoon liittyvää ihottumaa). A on ylipainoinen ja sairastaa sokeritautia, minkä lisäksi hänellä on munuaisten vajaatoiminta. Tapaturman jälkeen A:lla on ollut kovaa kipua vasemmassa lonkassa ja kipua lisäksi niskassa, oikeassa kyynärpäässä ja käsivarressa. Vastaanotolla A:n niska- ja hartialihaksistossa on todettu jännitystä ja pään liikuttaminen on ollut vaikeaa. Vasemmassa lonkassa on todettu aiempaa enemmän liikerajoitusta ja kipua. Samoin oikeassa kyynärpäässä ja käsivarressa on ollut kipua ja olkapään sivu- ja etukautta tapahtuvat nostot huonompia kuin yleensä. Sairauslomaa on jatkettu maaliskuun 2016 loppuun, minkä lisäksi A:lle on tehty fysioterapialähete. Vastaanotolla 9.4.2018 A on edelleen kuvannut kipua niskassa ja oikeassa lonkassa. Oikean käsivarren kipu on ollut laantumassa ja vasemman lonkan kipu lieventynyt. 

Terveyskeskuslääkärin tekstin 20.8.2018 mukaan polvien ja lonkkien kivut ovat olleet hallinnassa, mutta niskassa ja oikeassa kädessä on edelleen ollut vaivoja. Viime aikoina on tullut lisäksi hermojuurioireita oikean käden kolmeen uloimpaan sormeen. Vastaanotolla on todettu kipua viidennen ÿ seitsemännen kaulanikaman alueella painellen. Oikea olkapää on noussut etu- ja sivukautta 10 - 120 astetta aktiivisesti. Sormiliikkeet ovat oikealla olleet hitaat ja sormien voimassa ongelmaa. Ranteen taivutukset ovat olleet normaalit. Phalenin testissä on tullut sormiin puutumusta ja pistelyä, Tinelin kokeessa ei erityistä. Käsiä ei ole saanut kunnolla nyrkkiin, ne ovat jääneet tärisemään. Tunto on ollut kunnossa. A:sta on tehty lähete erikoissairaanhoitoon niskan ja käden tarkemmaksi tutkimiseksi. 

Fysiatrian poliklinikan tekstin 29.10.2018 mukaan A on työkyvyttömyyseläkkeellä polvien ja lonkkien nivelrikon vuoksi, mutta on edelleen tehnyt osa-aikaista työtä logistiikan parissa. A on arvioinut, että olisi työkykyinen ilman niskan ja oikean käden oireita. Kipua on ilmennyt niskassa oikealla puolella ja puutuneisuutta olkapäässä, kyynärpäässä ja ranteessa takasivulla. Oikean käden III - V sormissa on ollut kipua kämmenen puolella. Vastaavia oireita ei ole ollut ennen kaatumista. A:lle on tehty kaularangan magneettitutkimus, jossa on todettu huomattavia rappeumamuutoksia päätelevyissä ja kohtalainen välilevyrappeuma. Viidennen - kuudennen ja kuudennen - seitsemännen kaulanikaman tasolla on nähty mahdollisesti selkäydinkanavan ahtaumaan viittaava löydös, juuriaukkojen kaventumaa oikeapainotteisesti. Vastaanotolla tehdyssä tutkimuksessa on todettu tunnusteluaristusta kuudennen ÿ seitsemännen kaulanikaman tasolla oikealla puolella. Epäkäslihaksen yläosassa on ollut piste, josta painaen säteilykipu on provosoitunut aina kyynärvarteen sisemmän nivelnastan seutuun. Kaularangan liikelaajuudet ovat olleet rajoittuneet ja kaikissa kaularangan liikkeissä on tullut kipua em. kipupisteeseen. Spurlingin testissä on ilmennyt hermojuuriperäistä säteilykipua oikealla. Oikean olkanivelen nosto etu- ja sivukautta on ollut hieman rajoittunut ja kaikissa olkapään liikkeissä on tullut kipua niskan kipupisteeseen. A:lle on ohjelmoitu ENMG-tutkimus. ENMG-tutkimuslausunnon 11.12.2018 mukaan oikean yläraajan löydös on ollut normaali eikä ENMG:llä erottuvaan hermojuurivaurioon viittaavaa ole todettu. 

Neurokirurgian poliklinikan tekstin 15.2.2019 mukaan A on tullut tutkittavaksi oikean yläraajan hermojuuriperäisen säryn vuoksi fysiatrin lähetteellä. Neurokirurgi on arvioinut, että oire on melko selkeästi peräisin seitsemännen kaulanikaman tasolta, mihin sopien seitsemännen kaulanikaman juurikanava on rappeumamuutoksiin liittyen ahdas. On mahdollista, että hermojuuri on saanut tärskyä kaatumisen yhteydessä, mutta ENMG-tutkimuksessa ei kuitenkaan ole todettu hermojuurivauriolöydöstä. Leikkaushoidon suhteen paras apu olisi odotettavissa hermojuuriperäiseen särkyyn, mutta niskakivun suhteen leikkaushoidon tulokset ovat heikompia. A ei ole ollut halukas leikkaushoitoon. A:lle on ohjelmoitu vielä kaularangan taivutusröntgenkuva instabiliteetin poissulkemiseksi. Merkinnän 22.3.2019 tutkimuksessa ei ole todettu nikamasiirtymiä. 

A:n terveyskeskuksen omalääkäri on 10.4.2019 päivätyssä lausunnossaan ottanut kantaa A:n tilasta aiheutuvan haitan haittaluokkaan ja katsonut, että kyseessä on kaularangan keskivaikea toiminnanvajaus, joka vastaa haittaluokkaa 6. Haitan pysyvyyttä voidaan arvioida aikaisintaan loppuvuodesta 2019. Toisen terveyskeskuslääkärin lausunnon 2.9.2019 mukaan oireet ovat aikaisempaan verrattuna pahentuneet, A pudottelee useammin kädestä tavaroita ja puutumista on päivittäin useammin kuin aikaisemmin. Oikean käden III - V sormilla pystyy hädin tuskin kannattelemaan tavaroita. Lonkka ja polvet vaivaavat, mutta eivät rajoita elämää tällä hetkellä yhtä paljon kuin niska-käsioireilut. A on kertonut lääkärille, että vakuutusyhtiö on liittänyt niskavamman alaraajojen nivelrikkoon. Tyypillisesti alaraajanivelrikko ei aiheuta vammoja niskaan. 

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys A:n oireilun korvattavuudesta vastuuvakuutuksesta 30.3.2018 jälkeiseltä ajalta, tilapäisen haitan korvauksen määrästä sekä siitä, onko A:lle jäänyt vastuuvahingon seurauksena pysyvää haittaa. 

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 2 luvun 1.1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu. 

Lain 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen 
1. tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;
2. ansionmenetyksestä;
3. kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4. pysyvästä haitasta. 

Lain 5 luvun 2 c §:n (16.6.2004/509) 1 momentin mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika. 

Kiinteistövakuutukseen sisältyvän vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 2.1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjaan merkityn kiinteistön omistajana toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, 
- joka todetaan vakuutuskauden aikana ja
- josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. (…) 

Asian arviointi

1. Oireilun syy-yhteys liukastumisvahinkoon 30.3.2018 jälkeen 

Voimassa olevan oikeuden mukaan henkilövahingon korvaamisen edellytyksenä on, että vahingonkärsineen vamman tai sairauden voidaan todeta olevan syy-yhteydessä vahingonaiheuttajan tekoon tai menettelyyn. Näyttötaakka vahingon ja oireilun välisestä syy-yhteydestä on korvausta vaativalla. 

Vahingonkorvausoikeuden yleisten periaatteiden mukaan vahingonkärsijällä ennestään olevaa vahinkoon myötävaikuttanutta sairautta tai vikaa voidaan pitää vahingonaiheuttajan korvausvastuun sovitteluun oikeuttavana seikkana vain silloin, kun vahingon aiheuttanut teko on sen johdosta johtanut poikkeuksellisen yllättävään ja vakavaan seuraukseen (esim. KKO 2012:94). Lisäksi on arvioitava sitä, olisiko sairauden tai vian myötävaikutuksesta syntynyt osuus oireilusta voinut syntyä myös ilman tapaturmaa. Mikäli tätä ei voida pitää todennäköisenä, korvausta ei tule sovitella.

Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitetun selvityksen mukaan A on 15.2.2018 liukastunut B Oy:n vuokrakiinteistön pihamaalla ja ottanut kaatuessaan oikealla yläraajalla vastaan. A on hakeutunut päivystykseen samana päivänä, jolloin hänelle on kirjoitettu lyhyt sairausloma diagnoosilla raajakipu. Terveyskeskuksessa 19.2.2018 A on kuvaillut lonkkien ja polvien kipujen pahentumista ja pään kääntämisen vaikeutta. Vastaanotolla on todettu tunnustellen aristusta seitsemännen kaulanikaman tienoilla. Vähitellen lonkkien ja polvien oireet ovat lieventyneet ja niskan kipu ja oikeaan yläraajaan säteilevä, hermojuuriperäinen kipu vahvistuneet. Uusimmassa lautakunnan käyttöön toimitetussa selvityksessä eli 2.9.2019 päivätyssä terveyskeskuslääkärin lausunnossa todetaan oikean yläraajan hermojuurioireiden edelleen pahentuneen. A:lle tehdyissä tutkimuksissa ei ole löytynyt tapaturmaperäisiksi tulkittavissa olevia löydöksiä. Kaularangan magneettitutkimuksessa on todettu rappeumamuutoksia, muun muassa selkäydinkanavan ahtaumaa seitsemännen kaulanikaman tasolla, minkä on tulkittu selittävän oikean yläraajan hermojuurioireistoa. A:lle tehdyssä ENMG-tutkimuksessa ei ole todettu hermovaurioon viittaavaa. 

Vakuutuslautakunta toteaa, että sille toimitettujen lääketieteellisten selvitysten perusteella jää osoittamatta, että A:lle olisi aiheutunut vastuuvahingon 15.2.2018 seurauksena sellaista vammaa, joka selittäisi oireilun 30.3.2018 jälkeen. Neurokirurgin tekstin 15.2.2019 mukaan on sinänsä mahdollista, että hermojuuri olisi saanut tärskyn kaatumisen yhteydessä, mutta tehdyssä ENMG-tutkimuksessa ei ole löytynyt viitteitä hermojuurivauriosta. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön syy-yhteysratkaisua asianmukaisena. 

2. Korvaus kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta

A on vaatinut kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta maksetun korvauksen korottamista. Vakuutusyhtiö on maksanut korvausta 300 euroa. 

Tilapäisen haitan korvaus suoritetaan käyttäen määrittelyperusteena liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita sekä henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suosituksia, joita sovelletaan yleisesti vahingonkorvausta koskevassa oikeuskäytännössä. Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan kyseisiä normeja sekä suosituksia voidaan pitää yleensä vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina, ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muuta ilmene.

Lautakunta toteaa, että tilapäisen haitan perusteella suoritettava korvaus määritellään vamman laadun, vaikeusasteen, sen edellyttämän hoidon laadun ja toipumisen kestoajan mukaan. Korvaus tilapäisen haitan perusteella määritellään tapauskohtaisen objektiivisesti havaittavien henkilövahinkoon liittyvien seikkojen perusteella. Henkilövahingon laadulla tarkoitetaan sitä, millaisena vamma tai sairaus ilmenee. Henkilövahingon vaikeusasteella puolestaan tarkoitetaan sinänsä samanlaatuisten vammojen ja sairauksien keskinäisiä eroavuuksia.

Henkilövahingon edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika antavat viitteen siitä, minkä laatuisesta ja kuinka vaikea-asteisesta henkilövahingosta on kysymys. Samanlaatuinenkin vamma tai sairaus saattaa kuitenkin vahinkoa kärsineen yksilöllisistä ominaisuuksista tai muista olosuhteista johtuen aiheuttaa erilaista hoidon tarvetta. Korvauksen määrässä voidaan ottaa korottavana tekijänä huomioon esimerkiksi se, että vamma on yksittäistapauksessa edellyttänyt pidempiaikaista sairaalahoitoa tai useampia leikkauksia kuin vastaava vamma yleensä vaatii.

Tilapäisen haitan kestoajalla tarkoitetaan aikaa henkilövahingon ilmenemisestä siihen saakka, kunnes siitä ei enää aiheudu vahinkoa kärsineelle kipua ja särkyä tai muuta tilapäistä haittaa. Haitan kestoaika riippuu yleensä henkilövahingon laadusta ja vaikeusasteesta. Samanlaatuisen vamman paraneminen saattaa kuitenkin eri henkilöillä kestää eripituisen ajan. Tämä voi johtua esimerkiksi vammaan tai sen hoitoon liittyvistä komplikaatioista. Korvauksen määrässä voidaan tämän vuoksi ottaa korottavana tai alentavana tekijänä huomioon se, että vammasta on aiheutunut tilapäistä haittaa tavallista pidemmän tai lyhyemmän ajan. Tilapäisen haitan tavallista pidempi kestoaika pitää kuitenkin olla todettavissa objektiivisin perustein. Korvausta ei yleensä ole aiheellista määrätä tavallista suuremmaksi esimerkiksi pelkästään sen vuoksi, että vahinkoa kärsinyt itse kertoo vammasta aiheutuneen kipua pidempään kuin vamman laatu ja vaikeusaste huomioon ottaen on tavanomaista.

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden (2018) mukaan tilapäisen haitan luokkaan 2 (lievät vammat) kuuluville vammoille on ominaista, että ne eivät tarvitse elvytys- tai tehohoitoa tai leikkaustoimenpiteitä, ne tarvitsevat sairaalahoitoa enintään viikon, toiminnallinen toipuminen vaatii enintään 2 kuukautta ja vammojen pysyväisseuraukset ovat vähäiset. Luokkaan kuuluvia vammoja ovat esimerkiksi ruhjevamma, yksinkertainen viilto- tai repimähaava, sormijäsenen menetys, nivelen verenpurkauma, yksinkertainen luunmurtuma tai nivelen sijoiltaanmeno sekä kaularangan retkahdusvamma, johon ei ole kuvantamismenetelmin todettu liittyvän kudosvaurioita. 

Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten (4. painos 2017) yleistä korvaustasoa koskevien soveltamisohjeiden mukaan korvaustaso tilapäisestä haitasta on 200 - 500 euroa, kun vammasta aiheutuu vähäistä haittaa, joka häviää kokonaan 2 - 3 viikon kuluessa. Tällaisia vammoja ovat esimerkiksi tavanomaiset ruhjeet ja yksinkertaiset haavat. Kun vammasta aiheutuu olennaista haittaa, joka häviää useimmiten pysyvää haittaa jättämättä 3 viikon - 3 kuukauden kuluessa, korvaustaso on 500 - 2000 euroa. Tällaisia vammoja ovat esimerkiksi laajat ruhjeet ja syvät ja pitkät haavat. 

Vakuutuslautakunta toteaa, että A:lle on liukastumisvahingon 15.2.2018 seurauksena aiheutunut lähinnä ruhje- ja venähdystasoisia vammoja, jotka eivät ole vaatineet sairaalahoitoa tai leikkaustoimenpiteitä. Lautakunta pitää vakuutusyhtiön maksamaa 300 euron korvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta asianmukaisena eikä suosita lisäkorvausta tältä osin. 

3. Pysyvä haitta 

Vakuutuslautakunta viittaa edellä syy-yhteydestä lausumaansa. Liukastumisvahingon 15.2.2018 osuus A:n oireilusta on tullut riittävästi korvatuksi 30.3.2018 mennessä eikä vahingon seurauksena voida todeta jääneen pysyvää haittaa. Lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena myös pysyvän haitan osalta. 

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Laine 

Jäsenet:
Akselinmäki 
Karimäki
Korpiola
Rusanen