Tapahtumatiedot

Autovakuutuksen kohteena on Volkswagen Golf –henkilöauto (vm. 2008). Asiakkaan vahinkoilmoituksen ja poliisin tutkintailmoituksen mukaan auto oli pysäköitynä K:n kaupungissa kerrostalon pysäköintialueella 22. – 23.6.2016 välisenä yönä. Aamulla töihin lähtiessään asiakas huomasi, että auto oli anastettu.

Vakuutusyhtiö katsoi korvauspäätöksessään 11.10.2016, että vahinko ei ole varkausvakuutuksesta korvattava. Vakuutusyhtiön vakuutustutkija on selvittänyt tilannetta asiakkaan kanssa ja pyytänyt häntä toimittamaan matkapuhelintaan koskevat televalvontatiedot selvityksineen aikaväliltä 13. − 26.6.2016.

Asiakas on ilmoittanut vakuutustutkijalle, että tarvetta lisätietojen toimittamiselle ei ole.        

Vakuutusyhtiö viittasi päätöksessään autovakuutusehtoihin, joiden mukaan varkaustapahtumaa ei korvata, mikäli ajoneuvo varastetaan sen omilla avaimilla ja avaimet on saatu haltuun muulla tavoin kuin ryöstämällä avaimet lukitusta säilytyssuojasta, johon ulkopuolisilla ei ole pääsyä. Yhtiö viittasi myös vahingon selvittämisvelvollisuutta ja vilppiä koskeviin vakuutusehtojen määräyksiin. Korvauspäätöksen mukaan asiakkaan ajonestolaitteella varustettua autoa ei ole voitu ottaa käyttöön muutoin kuin sen omalla avaimella. Koska on jäänyt näyttämättä toteen, että avaimet olisi ryöstetty lukitusta säilytyssuojasta, vakuutusyhtiö ei korvaa vahinkoa.

Asiakas toimitti vakuutusyhtiölle sen pyytämät televalvontatiedot ja pyysi yhtiötä muuttamaan korvauspäätöstään. Vakuutusyhtiön 16.2.2017 antaman korvauspäätöksen mukaan televalvontatiedot eivät muuta aiempaa korvauspäätöstä. Tapauksessa ei ole näytetty toteen, että ajonestolaitteella varustettua autoa ei olisi otettu käyttöön sen omilla avaimilla. Autoon on kahdet avaimet, jotka molemmat ovat olleet vahingon jälkeenkin asiakkaan hallinnassa. Avaimia ei siten ole myöskään ryöstetty lukitusta säilytyssuojasta. Televalvontatiedot eivät selitä esitettyjen kertomusten ristiriitoja ja muuttumista. Vakuutusyhtiö viittasi vakuutustutkinnassa esille tulleisiin seikkoihin ja epäselvyyksiin sekä käynnistykseneston ajoneuvolle anastuksen varalta antamaan suojaan. Vahinkoa ei edelleenkään korvattu.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii, että auton arvo korvataan vakuutuksesta. Hän hämmästelee, miksi vahinkoa ei korvata, vaikka avaimet ovat koko ajan olleet hänen hallussaan. Asiakas katsoo toimineensa vahingon havaitsemisen jälkeen aivan oikein. Hän kertoo olleensa vahingon sattumisesta järkyttynyt ja toimineensa epätoivoisesti. Asiakas kritisoi asiaa hoitaneen vakuutustutkijan menettelyä. Vakuutustutkija vihjasi asiakkaan ajaneen juovuksissa auton jonnekin ja unohtaneen asian.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää asiakkaan vaatimukset ja viittaa korvauspäätöksiinsä. Vahinkoilmoituksesta 27.6.2017 on käynyt ilmi vain, että auto oli anastettu. Lisätutkinnan myötä on selvinnyt, että ajoneuvo oli jätetty R-tien 8:n parkkipaikalle 22.6.2016 noin klo 21.00 illalla. Aamulla noin klo 06.00 töihin lähtiessään asiakas on havainnut ajoneuvon olleen varastettu. Asiakkaan mukaan ajoneuvo on ollut lukittuna ja varashälytys on ollut kytkettynä päälle. Rikosilmoitus on tehty 27.6.2016.

Vakuutusehtojen mukaan ajoneuvon varkautta ei korvata, mikäli ajoneuvo on varastettu sen omilla avaimilla, eikä avaimia ole saatu haltuun ryöstämällä. Tapauksessa ei ole näytetty toteen, että ajoneuvoa ei olisi varastettu ajoneuvon omilla avaimilla. Myöskään ei ole näytetty toteen, että avaimet olisi ryöstetty. Käsillä olevassa tapauksessa avaimet ovat olleet asiakkaan omassa taskussa. Ajoneuvon avaimet ovat asiakkaan mukaan aina olleet tämän omassa käytössä, eikä ajoneuvoon ole teetetty lisäavaimia.

Vakuutusyhtiön mukaan kyseinen ajoneuvo on varustettu ajonestolaitteella. Ajonestolaite on laite, joka estää auton luvattoman ajamisen. Varsinaisella ajonestolaitteella tarkoitetaan elektronista laitetta, joka esimerkiksi estää polttoaineen syötön, ellei virta-avain ole paikoillaan tai elektronisen lukitussysteemin transponderi ole muutaman metrin säteellä ajoneuvosta. Ajoneuvoa ei ole todennäköisesti voitu anastaa muutoin kuin ajoneuvon omilla avaimilla. Avaimet ovat kuitenkin olleet asiakkaan hallussa. Vahinkotapahtuma ei siis ole voinut tapahtua asiakkaan kertomalla tavalla.

Vakuutusyhtiö vetoaa myös vilppiä koskeviin sopimusehtoihin. Jos korvauksenhakija antaa vilpillisesti vakuutusyhtiölle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutusyhtiön vastuun arvioimisen kannalta, korvausta ei makseta. Koska vahinko ei ole voinut sattua asiakkaan kertomalla tavalla, hän ei ole kertonut vakuutusyhtiölle tapahtumista todenmukaisesti. Vahingosta esitettyihin kertomuksiin sisältyy myös useita ristiriitaisuuksia asiakkaan kertomien ja kertomatta jättämien asioiden sekä muiden saatujen selvitysten välillä. Tämän vuoksi jää epäselväksi, mitä vahinkohetkellä ja sen jälkeen on tapahtunut.

Asiakas on ensin kertonut, että huomattuaan ajoneuvon anastetuksi, hän on mennyt töihin. Samana iltana hän on kertomansa mukaan liftannut kyydin kotiinsa P:n kaupunkiin kasvoilta tuttujen rekka-auton kuljettajien kyydissä. Kuljettajien henkilötietoja asiakas ei ole tiennyt. Asiakas on kertonut liftanneensa ensin K:n kaupungista L:n kaupunkiin ulkomaalaisen rekka-auton kuljettajan kyydissä. Sen jälkeen L:stä M:n kaupunkiin hän on päässyt ulkonäöltä tutun kuljettajan kyydissä. M:n kaupungista kotikaupunkiinsa hän on päässyt tuntemattomalla tavalla.

Asiakkaan toimittamat televalvontatiedot osoittavat sen tukiaseman sijainnin, johon matkapuhelinliittymä on linkittyneenä käyttöhetkellä. Kaupunkialueella tukiasemia on taajaan ja matkapuhelimen todellisen sijaintipaikan ero tukiasemaan nähden on maksimissaan joitakin satoja metrejä. Kaava-alueen ja haja-asutusalueen ulkopuolella etäisyydet ovat huomattavasti pidempiä, kilometrien mittaisia.

Televalvontatiedoista ilmenee, että asiakas on vahinkotapahtuman jälkeisenä aamuna lähtenyt töihin normaalisti ennen klo 6.00, kuten yleensäkin. Tietojen perusteella ajoneuvon katoamista ei siis ole jääty enemmälti selvittelemään, eikä aikatauluun ole tullut muutosta tämän johdosta. Vakuutusyhtiö pitää erikoisena, ettei asiakas ole ilmoittanut varkaudesta tapahtumahetkellä tai sen välittömässä läheisyydessä kenellekään, ei edes poliisille. Ilmoitukset poliisille sekä vakuutusyhtiölle on tehty vasta useiden päivien kuluttua.

Televalvontatietojen mukaan noin kello 12.00 asiakas on lähtenyt kohti etelää. Reitti on kulkenut paikkakuntien K:n ja L:n kaupunkien jälkeen useiden eri kaupunkien läpi. Reitti ei ole kulkenut M:n kaupungin kautta, kuten vakuutuksenottaja on kertonut. Vakuutuksenottajan mukaan hän on saattanut unohtaa reitin, jota myöten hän on saapunut kotikaupunkiinsa. Televalvontatiedoista matkan voidaan nähdä kestäneen alle seitsemän tuntia. Kun karttapalveluiden mukaan K:n ja vakuutuksenottajan kodin välinen matka kestää pysähdyksittä suorinta reittiä hieman alle seitsemän tuntia, vakuutusyhtiö pitää selvitettynä, ettei asiakkaan tässä ajassa tekemän matkan yhteydessä ole käytännössä voitu käyttää aikaa liftaamiseen tai kyytien vaihtamiseen kaupunkien välillä.

Myöhemmin asiakas on muuttanut tarinaansa myös siten, ettei hän olisikaan ollut ollenkaan töissä havaittuaan ajoneuvonsa anastetun, vaan lähtenyt heti kotikaupunkiinsa. Alun perin hän kertoi olleensa töissä ja lähteneensä vasta illalla kotikaupunkiinsa. Televalvontatietojen mukaan matkaan on lähdetty noin klo 12.00.

K:n kaupungissa asiakkaan kanssa samassa asunnossa asunut ja samassa työpaikassa työskennellyt S on kertonut vakuutusyhtiön vakuutustutkijalle, että asiakkaan ajoneuvo oli hajonnut jo ennen juhannusta. Asiakkaan mukaan S:ään ei kuitenkaan voi luottaa ja asiakas luonnehtii S:ää ”juopoksi”.

Vakuutusyhtiö katsoo, että asiassa saadun selvityksen perustella vahinko ei ole voinut sattua vakuutuksenottajan kertomalla tavalla. Yhtiön arvion mukaan asiakkaan tiedossa on, mitä vahinkohetkellä ja sen jälkeen on tosiasiassa tapahtunut, mutta hän ei syystä tai toisesta tätä kerro. Vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutuksenottaja on antanut vääriä ja puutteellisia tietoja vakuutustapahtumasta. Tämän vuoksi vahingon syytä ja asiakkaan osuutta vahingon syntyyn ei voida selvittää. Vakuutusyhtiö ei näistä syistä voi maksaa korvausta vahingosta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on erimielisyyttä siitä, onko asiassa näytetty, että asiakkaan auto on anastettu K:n kaupungista hänen kertomanaan ajankohtana, ja onko kyse vakuutusehtojen mukaan korvattavasta varkausvahingosta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kaskovakuutusehtojen (voimassa 16.5.2015 lukien) kohdan 3.2 (Varkausturva) mukaan varkausturvasta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on rikoslain tarkoittama varkaus, luvaton käyttö, käyttövarkaus tai niiden yritys, kun vakuutuksen kohde on ollut teon tapahtumahetkellä tukittu tai lukitussa säilytyssuojassa, johon ulkopuolisilla ei ole pääsyä.

Ajoneuvo on lukittu, kun sen koritila, ovet, ikkunat ja kuormatila on suljettu ja lukittu ja lukot täyttävät suojaustehtävänsä, ajoneuvon lukitsemiseen käytettävät avaimet on poistettu ajoneuvosta ja luvattoman käytön estämiseksi tarkoitettu laite tai ohjauslukko on käytössä. Lukitusvaatimus koskee kaikkia ajoneuvoja.

[…]

Vakuutusehtojen kohdan 4 (Vakuutusturvien yleiset rajoitukset) mukaan jos vahinko on aiheutunut sen seurauksena, että ajoneuvon tai sen säilytyssuojan avaimet on saatu haltuun luvatta, vahinko korvataan vain, kun avaimet on saatu haltuun murtautumalla tai ryöstämällä.

Asian arviointi

Asiakas on ilmoittanut autonsa anastetuksi ja se on jäänyt kateisiin. Vakuutusyhtiö on katsonut, että autoa ei ole voitu anastaa asiakkaan esittämällä tavalla ja asiakkaan kertomus vahingon jälkeisistä tapahtumista on ristiriitainen ja epäselvä.

Ajoneuvon varkausvahingon korvaaminen edellyttää vakuutusehtojen mukaan sitä, että kyse on ollut ehdoissa määritellystä korvattavasta varkausvahingosta. Korvattavuus varkausvakuutuksesta edellyttää mm. ajoneuvon lukittuna olemista, ja omilla avaimilla tehtyjä rikoksia korvataan vain rajoitetusti. Korvauksen hakijalla on näyttötaakka siitä, että kyse on ehtojen mukaisesta korvattavasta vakuutustapahtumasta.

Esitetyn selvityksen mukaan kyseisessä ajoneuvossa oli toimiva ajonestolaite. Sellaisen ohittaminen edellyttää erityislaitteistoja ja -osaamista, joita Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan löytyy lähinnä ammattimaisesti toimivilta ulkomaisilta autovarasliigoilta. Ammattimainen ajoneuvorikollisuus on taloudellisesti motivoitunutta ja kohdistuu siksi tyypillisesti uusiin ajoneuvoihin sekä ns. arvoautoihin. Myös raskaan liikenteen ajoneuvoja anastetaan mm. niiden kuljettaman lastin vuoksi.

Vakuutuslautakunta toteaa, että tapauksessa ei voida pitää täysin poissuljettuna, että asiakkaan auto on anastettu, vaikka siihen kuuluvat avaimet ovat olleet asiakkaan hallussa, sillä ajonestolaitteen ohittaminen on ammattimaisesti toimivien ajoneuvorikollisten toimesta mahdollista. Nyt kyseessä oleva henkilöauto on kuitenkin ollut 14.3.2008 käyttöön otettu tavanomainen perheauto, jonka kauppahinta lokakuussa 2015 (noin 8 kuukautta ennen vahinkotapahtuman sattumista) on ollut 7.600 euroa. Jää epäselväksi, minkä vuoksi se olisi ammattimaisille varkaille houkutteleva kohde.

Vakuutusyhtiön vakuutustutkijan haastatteleman, asiakkaan kanssa samassa asunnossa kesän aikana asuneen ja samassa työpaikassa työskennelleen S:n kertomuksen mukaan asiakkaan auto oli ”hajonnut jonnekin” ennen juhannusta. Asiakkaan mukaan S on kuitenkin erehtynyt asiassa runsaan alkoholin käyttönsä takia.

Vakuutusyhtiö on selvittänyt yksityiskohtaisesti ajoneuvon ilmoitetun anastuspaikan, asiakkaan tuolloisen työpaikan ja asiakkaan kodin väliset etäisyydet ja saanut asiakkaalta vahinkoajankohtaa koskevat asiakkaan matkapuhelimen sijaintitiedot. Vakuutusyhtiön vakuutustutkijan laatiman vahinkotutkintaa koskevan muistion 9.11.2016 mukaan asiakas on ensin kertonut menneensä työpaikalleen autonsa anastuksen huomattuaan. Myöhemmin hän on kertonut, että hän ei käynytkään työpaikallaan havaittuaan autonsa anastetuksi, vaan oli lähtenyt suoraan kotiinsa juhannukseksi liftaamalla.

Vakuutusyhtiön esittämien matkapuhelimen sijaintitietojen perusteella asiakas on mennyt vahingon sattumisen jälkeisenä aamuna tavanomaiseen aikaan työpaikalleen. Sijaintietojen perusteella asiakkaan on hieman klo 12 jälkeen kyseisenä päivänä alkanut kotimatka on kestänyt alle 7 tuntia. Tämän matkan asiakas on kertonut tehneensä tuntemattomien rekkakuskien kyydissä liftaamalla. Matkapuhelimen sijaintietietojen perusteella kotimatka ei kuitenkaan ole tapahtunut asiakkaan kertomalla tavalla M:n kaupungin kautta.

Vakuutusyhtiön esittämien karttatietojen perusteella K:n kaupungin ja asiakkaan kotiosoitteen välinen etäisyys on lyhintä reittiä käyttäen yli 530 kilometriä ja ajomatkaan kuluva aika ilman pysähdyksiä ajettaessa alle 7 tuntia. Vakuutuslautakunnan arvion mukaan matka K:n kaupungista M:n kaupungin kautta asiakkaan kotikaupunkiin olisi ollut vielä jonkin verran tätä pidempi.

Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan asiakkaan kertomus, jonka mukaan hän on autonsa tultua anastetuksi matkustanut työskentelypaikkakunnaltaan liftaamalla vähintään 533 km pituiseen matkan kotikaupunkiinsa alle seitsemässä tunnissa, ei vakuutusyhtiön esittämien matkapuhelimen sijaintitietojen ja matkaan näiden perusteella käytetyn ajan perusteella ole uskottava. Asiakkaan kertomukset auton menettämisen jälkeisistä tapahtumista ovat eri aikoina poikenneet toisistaan. Asiakas on perustellut kertomuksensa muuttumista sillä, että hän on saattanut muistaa kotimatkaan käytetyn reitin väärin. Vakuutuslautakunta kuitenkin toteaa, että reittivalinnasta riippumatta asiakkaan työskentelypaikkakunnan ja hänen kotikaupunkinsa välinen ajomatka on siinä määrin pitkä, että sen tekeminen alle seitsemän tunnin ajassa useiden eri ajoneuvojen kyydissä liftaamalla ei käytännössä ole mahdollista.

Ilmoitetun vahinkotapahtuman jälkeisistä tapahtumista esitetyt kertomukset ovat epäselviä ja ristiriitaisia. Ajoneuvosta esitettyjen tietojen perusteella sen valikoitumista ajonestolaite ohittamalla tehdyn suunnitelmallisen anastusrikoksen kohteeksi on pidettävä epätodennäköisenä. Käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta ei ole voinut todeta, että vakuutusehtojen mukainen korvattavaa vahinkotapahtumaa olisi sattunut. Tämän vuoksi lautakunnalla ei ole perustetta suosittaa korvausta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin                                        

Sihteeri Siirala

Jäsenet:

Maso

Sario

Rantala

Yrttiaho