Haku

APL 5/16

Tulosta

Asianumero: APL 5/16 (2016)

Kategoria: Sijoituspalvelun tarjoaminen

Ratkaisu annettu: 07.06.2016

Autocall vipusertifikaatti. Selonotto- ja tiedonantovelvollisuus. Markkinointi. Sijoitusneuvonta.

Tapahtumatiedot

Palveluntarjoajan edustaja oli soittanut asiakkaalle syksyllä 2014, minkä jälkeen osapuolet olivat tavanneet talousasioiden merkeissä syyskuussa ja marraskuussa 2014. Käytyjen keskustelujen perusteella asiakas oli päätynyt sijoittamaan 20.000 euroa erään saksalaispankin liikkeeseenlaskemaan tuotteeseen. Kyseisen tuotteen merkintä oli kuitenkin jo ehtinyt täyttyä, minkä vuoksi kohde vaihdettiin vastaavaan erään japanilaispankin tuotteeseen jälkimmäisen tapaamisen yhteydessä. Tuote erääntyi joulukuussa 2015, jolloin asiakkaalle palautui 7.868,28 euroa. Palautuneen pääoman lisäksi asiakas sai sijoitusajaltaan neljännesvuosittaisen 2 %:n tuoton sijoittamalleen määrälle.

Asiakkaan valitus

Asiakkaan mukaan hän ei tuntenut tarvitsevansa neuvoja, mutta ajatteli, ettei niistä haittaakaan olisi. Ensimmäisessä tapaamisessa käytiin tarkoin läpi hänen raha-asiansa, missä yhteydessä asiakas ilmoitti haluavansa vain suojaa inflaatiota vastaan. Viikkoa myöhemmin palveluntarjoajan edustaja soitti ja ehdotti sijoitusta turvalliseen saksalaispankin tuotteeseen. Merkintätapaamisen yhteydessä syyskuussa asiakas oli nimenomaisesti tiedustellut, että saako sijoituksesta ainakin pääoman takaisin, mihin hänelle oli vastattu, ettei sitä voida taata, mutta jos tuotteen arvo kääntyisi laskuun, niin rahat voisi kotiuttaa.

Marraskuun alussa asiakkaalle oli ilmoitettu, että alkuperäinen sijoitus oli tullut täyteen ja asiakkaan sijoitus tehtäisiin joulukuun erään, mitä varten piti käydä allekirjoittamassa uusia papereita. Asiakas ei lukenut papereita, koska luotti palveluntarjoajan edustajaan ja luuli niitä samoiksi kuin mitä oli jo aikaisemmin allekirjoittanut. Asiakkaan mukaan hän ei myöskään saanut tästä uudesta sijoituksesta mitään asiakirjoja mukaansa. Asiakas vaatii palveluntarjoajaa palauttamaan sijoituksessa menettämänsä määrän eli 11.011,72 euroa.

Palveluntarjoajan vastine

Palveluntarjoajan mukaan sijoituksen määrää, kohdetta sekä ajankohtia koskevat kysymykset ovat riidattomia. Riitaisaa sen sijaan on, että onko palveluntarjoajan edustaja antanut asiakkaalle virheellisiä tietoja tuotteesta tai jättänyt jotain sellaista kertomatta, mikä olisi voinut vaikuttaa asiakkaan päätökseen. Näkemyksensä mukaan yhtiö on täyttänyt sijoituspalvelulaissa ja sitä täydentävissä säännöksissä sille asetetut tiedonanto- ja selonottovelvollisuudet, vaikka sen käsityksen mukaan tapauksessa ei olekaan kyse selonoton laiminlyönnistä. Asiakkaan keskeisestä sijoitusvarallisuudesta on otettu selkoa tarvekartoituksissa ja lisäksi asiakas on ostositoumuksessa ja vakuutus-nimisessä asiakirjoissa allekirjoituksillaan vahvistanut saaneensa tietoa tuotteesta ja sen ominaisuuksista sekä siihen liittyvistä riskeistä. Asiakas on myös vahvistanut perehtyneensä saamaansa materiaaliin ja ymmärtäneensä sijoituksen rakenteen. Palveluntarjoaja kertoo antavansa aina asiakkailleen myös tuotteen esitteen, minkä asiakas on kuitannut allekirjoituksellaan. Esitteessä on perusteellisesti kuvattu sijoituskohde ja esitetty siitä kaikki tarvittavat tiedot. Palveluntarjoajan mukaan edellä todetun perusteella asiakkaan valitus on perusteeton. Palveluntarjoaja huomauttaa lisäksi, että asiakkaan laskelma tappion määrästä on virheellinen, koska se on ilmoitettu 8 % tuottokoron osalta nettomääräisenä verojen jälkeen.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- Asiakkaasta tehty tarvekartoitus 23.9.2014 ja sen päivitys 5.11.2014

- Saksalaisen pankin tuotteen yliviivattu ostositoumus 24.9.2014

- Japanilaisen pankin tuotteen ostositoumus 5.11.2014

- Vakuutus 5.11.2014

- Tuotteen viisisivuinen esite

- Tuotteen maksuun liittyvä ohje

- Palveluntarjoajan vastaus asiakkaan reklamaatioon 11.2.2016

Ratkaisusuositus

Kysymyksen asettelu

Tapauksessa tulee arvioitavaksi, onko asiakkaille annettu sijoitusneuvontaa vai onko kysymys ollut vain tuotteen markkinoinnista ja välityksestä sekä onko palveluntarjoaja täyttänyt kyseiseen sijoituspalveluun liittyvät velvoitteensa asianmukaisesti.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on, että palveluntarjoajan menettelyssä voidaan todeta jokin huolimattomuudesta johtuva virhe tai puute, joka on aiheuttanut asiakkaalle vahinkoa.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Arvopaperimarkkinalain (14.12.2012/746) 1 luvun 3 §:n mukaan arvopaperien ja muiden rahoitusvälineiden markkinoinnissa ja vaihdannassa, joka tapahtuu elinkeinotoiminnassa, sekä täytettäessä tämän lain mukaista tiedonantovelvollisuutta ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja.

Sijoituspalvelulain 10 luvun 2 §:n mukaan sijoituspalvelun ja oheispalvelun tarjoamisessa on toimittava rehellisesti, tasapuolisesti, ammattimaisesti ja asiakkaan edun mukaisesti. Sijoituspalvelua ja oheispalvelua ei saa markkinoida antamalla totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa tietoa.

Saman luvun 4 §:n mukaan sijoituspalveluyrityksen, joka tarjoaa sijoituspalveluna sijoitusneuvontaa tai omaisuudenhoitoa, on hankittava ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot asiakkaan taloudellisesta asemasta, kyseistä sijoituspalvelua tai rahoitusvälinettä koskevasta sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä sekä sijoitustavoitteista, jotta se voi suositella asiakkaalle soveltuvia rahoitusvälineitä ja -palvelua.

Jos sijoituspalveluyritys tarjoaa muuta kuin 1 momentissa tarkoitettua sijoituspalvelua eikä kysymyksessä ole rahoitusvälineiden säilyttäminen, sijoituspalveluyrityksen on ennen sijoituspalvelun tarjoamista pyydettävä ei-ammattimaiselta asiakkaalta tiedot tämän kyseistä rahoitusvälinettä tai sijoituspalvelua koskevasta sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä voidakseen arvioida, onko rahoitusväline tai palvelu asiakkaan kannalta asianmukainen. Jos sijoituspalveluyritys katsoo saamansa tiedon perusteella, ettei rahoitusväline tai palvelu ole asiakkaan kannalta asianmukainen, sen on ilmoitettava tästä asiakkaalle. Jos asiakas kieltäytyy antamasta pyydettyjä tietoja, sijoituspalveluyrityksen on ilmoitettava, että se ei voi arvioida rahoitusvälineen tai palvelun asianmukaisuutta asiakkaalle.

Mitä 2 momentissa säädetään, ei koske asiakkaan aloitteesta tapahtuvaa toimeksiantojen toteuttamista tai niiden välittämistä, jos asiakkaalle on ilmoitettu, ettei sijoituspalveluyritys palvelua tarjotessaan ole velvollinen arvioimaan palvelun tai rahoitusvälineen asianmukaisuutta asiakkaalle ja palvelu liittyy:

1) osakkeisiin, jotka ovat kaupankäynnin kohteena kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetulla säännellyllä markkinalla tai sitä vastaavan kaupankäynnin kohteena muussa valtiossa;

2) rahamarkkinavälineisiin;

3) joukkovelkakirjoihin tai muihin vastaavankaltaisiin velkasitoumuksiin, joihin ei sisälly johdannaissopimuksen ominaisuutta;

4) sijoitusrahastodirektiivin mukaisiin rahasto-osuuksiin tai yhteissijoitusyritysten osuuksiin; tai

5) muihin rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin täytäntöönpanodirektiivin 38 artiklassa tarkoitettuihin yksinkertaisiin rahoitusvälineisiin.

Luvun 5 §:n mukaan sijoituspalveluyrityksen on annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle sijoituspalvelua tai oheispalvelua koskevan sopimuksen ehdot sekä riittävät tiedot sijoituspalveluyrityksestä ja tarjottavasta palvelusta. Ehdot ja tiedot on annettava hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekemistä tai ennen kuin palvelua annetaan asiakkaalle, jos se on varhaisempi ajankohta. Sijoituspalveluyrityksen on annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle hyvissä ajoin ennen sijoituspalvelun tai oheispalvelun antamista riittävät tiedot mm. palvelun kohteena olevien rahoitusvälinelajien luonteesta ja niihin liittyvistä riskeistä sekä sijoitusstrategioista, jos niitä on ehdotettu, ja niiden riskeistä.

Lisäksi Finanssivalvonnan standardeissa 2.1 ja 2.2 on lakia täydentäviä määräyksiä ja suosituksia.

Asian arviointi

Tarjottu sijoituspalvelu

Asiakkaan mukaan hänelle olisi suositeltu kyseistä tuotetta, kun taas palveluntarjoajan näkemyksen mukaan kyse on ollut toimeksiannon vastaanottamisesta ja välittämisestä sekä yleisestä markkinoinnista. Arvopaperilautakunta toteaa, että asiakkaan ja palveluntarjoajan näkemykset ja kertomukset keskustelujen sisällöstä eroavat toisistaan eikä lautakunnan käytettävissä olevin menetelmin ole saatavissa lisäselvitystä asiaan. Aikaisemmissa ratkaisuissaan lautakunta on kuitenkin katsonut, että tarjotun sijoituspalvelun luonnetta on arvioitava kokonaisuutena, jossa huomioon otetaan niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot ja että palveluntarjoajan mahdollisesti asiakirjoihinsa kirjaamat vakiolauseet tai valmiiksi rastittamat valinnat tarjotun palvelun sisällöstä eivät sellaisenaan tarkoita, etteikö toimintaa voitaisi arvioida toisin, jos tapauksen tosiasialliset olosuhteet sitä puoltavat.

Lautakunta kiinnittää lisäksi huomiota asiakkaasta tehtyyn tarvekartoitukseen ja sen päivitykseen, joissa viitataan Arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3 §:ään ja todetaan seuraavaa: ”Arvopaperinvälittäjän, joka tarjoaa sijoituspalveluna sijoitusneuvontaa tai omaisuudenhoitoa, on hankittava ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot asiakkaan taloudellisesta asemasta, kyseistä sijoituspalvelua tai arvopaperia koskevasta sijoituskokemuksesta ja –tietämyksestä sekä sijoitustavoitteista, jotta se voi suositella asiakkaalle soveltuvia arvopapereita ja palvelua”. Asiakkaan allekirjoittamassa vakuutuksessa puolestaan todetaan, että ”saamani tiedot ovat olleet objektiivisia ja asiallisia, eivätkä ne ole sisältäneet minulle annettua suositusta tai neuvonantoa sijoittaa vipusertifikaattiin”. Lautakunta toteaa, että vastuun sijoituspalvelun tarjoamiseen liittyvien asiakirjojen mahdollisesta ristiriitaisuudesta tai epäselvyydestä kantaa palveluntarjoaja.

Ottaen huomioon asiasta saatu kokonaisselvitys, lautakunta katsoo että asiakkaalle on voinut perustellusti syntyä käsitys, että kyse on ollut sijoitusneuvonnasta.

Tuotteen asianmukaisuus asiakkaalle

Asiakkaan mukaan hänellä on ollut vain tarve suojata säästöjään inflaatiolta, mikä on kirjattu myös asiakkaasta tehtyyn tarvekartoitukseen. Edelleen kyseisessä kartoituksessa on varojen käyttötarkoitukseksi todettu ”turvata omaa elämää”. Tarvekartoituksen päivityksessä on puolestaan todettu, että ”vaihdetaan seuraavaan kun ei ehtinyt edelliseen mukaan”. Näiden tietojen pohjalta palveluntarjoajan edustaja on päätynyt suosittelemaan asiakasta siirtämään pankkitileiltä rahaa sertifikaattiin. Perusteluksi tälle on kirjattu ”suojataan inflaatiota vastaan rahoja”. Lautakunta kiinnittää huomiota myös siihen, että palveluntarjoajan käyttämässä vakuutus-lomakkeessa se suosittelee, että asiakas ei sijoittaisi yli 10 prosentia (max. 15%) sijoitusvarallisuudestaan vipusertifikaatteihin ja ettei autocall- ja sertifikaattituotteisiin tulisi sijoittaa yli 50 prosenttia sijoitusvarallisuudesta. Asiakkaan kohdalla hänen keskeiseksi sijoitusvarallisuudeksi on kirjattu 10.000 euroa, mutta siitä huolimatta riidanalaisen sijoituksen merkinnän määrä on ollut 20.000 euroa. Lautakunnan näkemyksen mukaan asiakkaalle suositeltu ei ole ollut hänen sijoittajaprofiilinsa mukainen eikä vastannut hänen tavoitteitaan. Annettu suositus ei siten ole palveluntarjoajalla asiakkaasta olleiden tietojen perusteella ollut objektiivisesti arvioiden hänelle asianmukainen.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa, että palveluntarjoaja korvaa asiakkaalle tuotteesta hänelle aiheutuneena tappiona asiakkaan alun perin sijoittaman pääoman ja tuotteesta hänelle palautuneen määrän sekä siitä saamansa tuoton välisen erotuksen.

Arvopaperilautakunta oli yksimielinen.

 

ARVOPAPERILAUTAKUNTA

 

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Sainio

 

Jäsenet:

Kajala

Pönkä

Repo

Sario

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia