Tapahtumatiedot

Asiakas (s. 1952) oli vuoteen 1987 saakka kuulunut N Oy:n eläkesäätiön toimintapiiriin ja sen jälkeen M Oy:n eläkesäätiön toimintapiiriin keväällä 2001 tapahtuneeseen yrityskauppaan saakka, jolloin asiakas siirtyi V Oy:n palvelukseen. Hän oli jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle 1.12.2005. M Oy:n eläkesäätiön vakuutustoiminnan osa oli luovutettu henkivakuutusyhtiölle 30.10.2009, ja säätiö oli sittemmin purettu selvitysmenettelyn kautta. N Oy:n eläkesäätiön vakuutustoiminnan osa oli luovutettu samalle vakuutusyhtiölle.

Vakuutusyhtiö ilmoitti asiakkaalle 12.2.2013 päivätyllä kirjeellä ryhmäeläkevakuutuksen piiriin kuulumisesta ja siitä, ettei asi­akas ollut hakenut lisäeläkettään. Asiakkaan tehtyä eläkehakemuksen 14.3.2013 vakuutusyhtiö myönsi N Oy:n ja M Oy:n järjestämiin ryhmäeläkevakuutuksiin perustuvat työkyvyttömyyseläkkeen lisäeläkkeet takautuvasti vuoden ajalta eli 1.4.2012 alkaen. Asiakas reklamoi ja vaati lisäeläkkeitään takautuvasti 1.12.2005 alkaen. Hän kertoi, ettei hän ollut saanut eläkesäätiöistä vapaakirjaa eikä muutenkaan tiennyt, että lisäeläkettä voi saada paitsi vanhuuseläkkeelle myös työkyvyttömyyseläkkeelle jäädessä.

N Oy:n järjestämän vakuutuksen osalta vakuutusyhtiö päätti maksaa lisäeläkettä takautuvasti 1.6.2006 alkaen. Yhtiön mukaan oli todennäköistä, että asiakas ei ollut saanut N Oy:n eläkesäätiöltä vapaakirjailmoitusta työsuhteensa päättyessä eikä myöskään eläkesäätiölain mukaisia tietoja ennen vakuutustoiminnan luovuttamista. N Oy oli sitoutunut maksamaan lisävakuutusmaksua.

M Oy:n järjestämän vakuutuksen osalta vakuutusyhtiö ei maksanut enempiä takautuvia eläkesuorituksia. Yhtiön mukaan M Oy:n eläkesäätiön toiminnan aikana tai ryhmäeläkevakuutuksen voimassa ollessa ei ollut tapahtunut sellaisia laiminlyöntejä, jotka perustaisivat oikeuden lisäkorvaukseen. Vakuutusyhtiö ei ylipäätään ollut vastuussa mahdollisista eläkesäätiön toiminnan aikaisista laiminlyönneistä. Vakuutussopimuksen perusteella etuuksia maksettiin aikaisintaan vakuutustoiminnan osan luovutushetkestä 30.10.2009 alkaen.

Vakuutusyhtiön mukaan asiakkaalle oli 28.5.2001 lähetetty M Oy:n eläkesäätiön vapaakirjailmoitus, jossa oli maininta myös työkyvyttömyyseläkkeestä ja siitä, että eläkettä on haettava erikseen. Eläkesäätiö oli tiedottanut säännöistään ja sääntömuutoksistaan tuolloisen yleisen käytännön mukaisesti pitämällä niitä saatavilla säätiön toimistossa tai työnantajan intranet-verkossa. Säätiön sääntöjä ei ollut muutettu 28.5.2001 jälkeen ainakaan siten, että sillä olisi ollut vaikutusta vapaakirjaan perustuneen eläkeoikeuden laajuuteen tai eläkkeen hakemiseen.

Asiakas oli kertonut tienneensä mahdollisuudesta saada lisäeläkettä, kun hän täyttää 60 vuotta. Tämä tieto oli ollut 28.5.2001 päivätyssä kirjeessä. Lisäksi hän oli saanut 28.8.2002 päivätyn V Oy:n ryhmäeläkevakuutukseen liittyvän eläkkeen ennakkolaskelman, jonka työkyvyttömyyseläkelaskelmassa on M Oy:n lisäeläkettä tarkoittava kohta ”Muut kuin lakisääteiset eläkkeet”. Kertomansa mukaan asiakas oli ollut tietoinen siitäkin, että V Oy:n palvelukseen siirtyessään hänen olisi pitänyt saada vapaakirja M Oy:n eläkesäätiöltä. Asiakkaalla on näin ollen työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2005 jäädessään ollut tieto siitä, että lisäeläkeoikeus koskee myös työkyvyttömyyseläkettä. Kaikki nämä seikat huomioon ottaen vakuutusyhtiö katsoi, että M Oy:n eläke­säätiön mahdollinen myöhempi eläkesäätiölain 49 a §:n 1 momentin mukaisen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti ei perustanut asiakkaalle oikeutta saada työkyvyttömyyseläkettä taannehtivasti vuotta pidemmältä ajalta hakemuksesta.

Ryhmäeläkevakuutuksen osalta yhtiö katsoi, että vakuutuksen alkamisesta oli tiedotettu vakuutussopimuslain 76 §:n mukaisesti. Kyseisen vakuutuksen voimaantulo oli liittynyt vakuutustoiminnan osan luovuttamiseen eläkesäätiöltä vakuutusyhtiölle. Eläkesäätiölain mukaista tiedonantovelvollisuutta oli noudatettu: vakuutustoiminnan osan luovuttamisesta oli tiedotettu työnantajan ilmoitustaululla ja erikseen eläkkeen ja muiden etuuksien saajia. Vapaakirjan saaneiden osalta erillistä tiedottamista ei tässä yhteydessä edellytetty, vaan heillä tiedon saaminen oli työnantajan ilmoitustaululla olleen tiedotteen ja Virallisessa lehdessä olleen kuulutuksen varassa. Vakuutusyhtiö katsoi, että kun eläkesäätiölain mukainen tiedonantovelvollisuus oli täytetty, samalla oli tiedotettu vakuutus­sopimuslain mukaisesti ryhmäeläkevakuutuksen alkamisesta.

Vakuutuksen voimaantulon jälkeen vakuutetuille oli lähetettävä tiedot vakuutuksesta kohtuullisin väliajoin. Vapaakirjan saaneiden osalta kohtuullinen väliaika voi olosuhteet huomioon ottaen olla esimerkiksi kolme vuotta. Tässä tapauksessa tiedotteet oli keväällä 2013 lähetetty niille M Oy:n eläkesäätiöstä vapaakirjan saaneille henkilöille, joilla oli havaittu olevan oikeus saada eläke maksuun.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii, että vakuutusyhtiö maksaa M Oy:n järjestämään vakuutukseen perustuvaa lisäeläkettä takautuvasti ajalta 1.6.2006–31.3.2012 vastaavasti kuin se on tehnyt N Oy:n järjestämän vakuutuksen osalta.

Asiassa on menetelty eläkesäätiölain mukaisen 1.6.2006 voimaan tulleen tiedonantovelvollisuuden vastaisesti, koska ainoa asiakkaan saama tieto on 28.8.2002 päivätty V Oy:n järjestämään vakuutukseen perustuva eläkkeen ennakkolaskelma. Sen mukaan eläkeikä on 60 vuotta, minkä asiakas oli muutenkin tiennyt, mutta laskelmassa ei kerrota, että eläkettä pitäisi hakea erikseen. Lisäksi missään vaiheessa ei ollut tiedotettu, että ryhmäeläkevakuutus alkaa jos jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Asiakas oli kysellyt samaan aikaan työsuhteeseen tulleelta paikallispäälliköltä, oliko työpaikalla koskaan mitään ilmoitustaulua, jossa olisi ollut tiedotteita eläkesäätiöstä. Vastaus oli kielteinen. Mitään vuosittaisia tiedotteita esimerkiksi säätiön taloudellisesta tilanteesta asiakas ei ole saanut.

Asiakas katsoo M Oy:n eläkesäätiön laiminlyöneen tiedonantovelvollisuuttaan. Vuodelta 2001 peräisin olevaa vapaakirjaa asiakas oli käynyt katsomassa kaverillaan. Hän täsmentää, että tämä on tapahtunut helmikuussa 2014. Itse hän ei ollut sellaista saanut vuonna 2001 siirtyessään V Oy:n palvelukseen, vaikka olisi pitänyt. M Oy:llä ei ollut sellaisesta mitään kopiota. Asiakas ei ollut saanut vakuutusyhtiön väittämää selkeää tietoa vapaakirjasta, säätiön säännöistä ja eläkkeen hakemisvastuusta. Vakuutus­yhtiö on pitänyt kohtuullisena ilmoitusvälinä kolmea vuotta; nyt se oli kaksitoista vuotta.

Myös vakuutusyhtiö on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan, koska sen olisi pitänyt tiedottaa asiasta heti vuonna 2009 eikä vasta vuonna 2013.

Vakuutusyhtiön vastine

Yhtiö viittaa aiemmin esittämäänsä. M Oy:n eläkesäätiön vakuutustoiminnan osa on luovutettu vakuutusyhtiölle 30.10.2009, etuudet on vakuutettu vakuutustoiminnan osan luovuttamista koskevan sopimuksen perusteella, ja eläkesäätiö on kustantanut etuudet siten, että niitä maksetaan vakuutusyhtiöstä aikaisintaan vakuutustoiminnan luovutushetkestä alkaen. Vakuutusyhtiö ei ole vastuussa eläkesäätiön aikaisessa toiminnassa mahdollisesti tapahtuneista laiminlyönneistä eikä toisaalta ole laiminlyönyt omaa tiedonantovelvollisuuttaan ryhmäeläkevakuutuksen voimassa ollessa.

M Oy:n eläkesäätiön hallituksen kokouksen pöytäkirjasta ilmenee, että hallitus oli 28.5.2001 pidetyssä kokouksessaan päättänyt asiakkaan ja useiden muidenkin henkilöiden vapaakirjoista. Eläkesäätiön laatimasta asiakkaan vapaakirjailmoituksesta ilmenee, että se oli postitettu hänen kotiosoitteeseensa 28.5.2001. Yrityskaupan yhteydessä vuonna 2001 esimiehet olivat informoineet henkilöstöä vapaakirjoista, ja niistä oli keskusteltu henkilökunnan keskuudessa. Asiakas on kertonut käyneensä kaverillaan katsomassa tällaista vapaakirjaa. Vakuutusyhtiö katsoo, että asiakas oli saanut M Oy:n eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluneen palvelussuhteensa päättymisen jälkeen eläkesäätiöltä asianmukaisen tiedon eläkeoikeutensa laajuudesta ja hakumenettelystä. Vastuu eläkkeen oikea-aikaisesta hakemisesta on ensisijaisesti eläkkeensaajalla.

Vaikka katsottaisiinkin, että eläkesäätiö olisi laiminlyönyt eläkesäätiölain 49 a §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa, tämä ei kuitenkaan perusta asiakkaalle oikeutta saada työkyvyttömyyseläkettä taannehtivasti pidemmältä kuin vuoden ajalta. Huomioon on otettava asiakkaan vuonna 2001 saama vapaakirja, vuoden 2002 eläkelaskelma ja hänen oma kertomuksensa siitä, että hän on tiennyt oikeudestaan saada vapaakirja ja lisäeläkettä. Hänellä on siten joka tapauksessa ollut tieto eläkeoikeuksistaan ja niiden hakemisen edellytyksistä.

Aiemmin esittämillään perusteilla vakuutusyhtiö katsoo, että M Oy:n eläkesäätiö oli täyttänyt eläkesäätiölain mukaisen tiedonantovelvollisuutensa ennen vakuutustoiminnan osan luovuttamista 30.10.2009, mikä on samalla täyttänyt vakuutussopimuslain 76 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuuden ryhmäeläkevakuutuksen alkamisesta. Tämän jälkeen tiedottaminen vapaakirjan saaneille on tapahtunut olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisin väliajoin.

Selvitykset

Lautakunnalle on toimitettu

- Asiakkaan kotiosoitteeseen osoitettu M Oy:n eläkesäätiön vapaakirjailmoitus, jonka mukaan asiakkaalla on oikeus vapaakirjan mukaiseen vanhuuseläkkeeseen hänen täytettyään 60 vuotta, tai sitä ennen työkyvyttömyyseläkkeeseen, jos hän alkaa saada lakisääteistä työkyvyttömyyseläkettä. Eläkettä on haettava erikseen. Vapaakirjailmoitustulosteeseen käsin tehtyjen merkintöjen mukaan päätös oli tehty ja ilmoitus postitettu 28.5.2001.

- M Oy:n eläkesäätiön hallituksen kokouksen 2/2001 pöytäkirja (28.5.2001), jonka mukaan hallitus päätti myöntää asiakkaalle sääntöjen mukaisen vapaakirjan. Pöytäkirjasta ilmenee, että samalla oli päätetty yli 20 muunkin henkilön vapaakirja-asiasta.

- V Oy:n toisesta henkivakuutusyhtiöstä ottamaan ryhmäeläkevakuutukseen perustuva eläkkeen ennakkolaskelma, joka on päivätty 28.8.2002. Laskelmassa on sekä vanhuuseläkkeen että työkyvyttömyyseläkkeen osalta kohta ”Muut kuin lakisääteiset eläkkeet” mutta ei tarkempaa tietoa siitä, mitä eläkkeitä kohtaan sisältyy. Lisäksi laskelmassa on maininta siitä, että eläkeikä on 60 vuotta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiakas on hakenut vuonna 2005 alkaneen työkyvyttömyyseläkkeensä lisäeläkettä maaliskuussa 2013, ja sitä on maksettu hänelle M Oy:n ottaman ryhmäeläkevakuutuksen perusteella takautuvasti 1.4.2012 alkaen. Kysymys on siitä, onko vakuutusyhtiö vastuussa lisäeläkkeen takautuvasta maksamisesta ajalta 1.6.2006–31.3.2012 joko M Oy:n eläkesäätiön eläkesäätiölain mukaisen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin perusteella tai sillä perusteella, että vakuutusyhtiö on laiminlyönyt omia vakuutussopimuslain mukaisia velvollisuuksiaan.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Eläkesäätiölain 49 a §:n (391/2006) mukaan A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön A-osaston on annettava toimintapiiriinsä kuuluville ja vapaakirjan saaneille henkilöille sekä tarvittaessa heidän edustajilleen tiedoksi eläkesäätiön säännöt, joista käy ilmi heidän eläkeoikeuksiensa laajuus, etuuksien saamiseen liittyvät edellytykset ja valintamahdollisuudet sekä kohtuullisen ajan kuluessa olennaiset tiedot eläkejärjestelmän sääntöihin tehdyistä muutoksista.

A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön A-osaston on annettava toimintapiiriinsä kuuluville ja vapaakirjan saaneille henkilöille vuosittain selvitys taloudellisesta tilanteestaan.

Kunkin eläkkeensaajan on saatava eläkkeelle jäädessään tai muiden etuuksien erääntyessä yksityiskohtaiset tiedot niistä eläke- ja muista etuuksista, joihin hän on oikeutettu. Lisäksi kunkin eläkkeensaajan ja tarvittaessa hänen edustajansa on saatava kohtuullisen ajan kuluessa tieto eläkejärjestelmän sääntöihin tehdyistä olennaisista muutoksista.

Vakuutussopimuslain 76 §:n mukaan jos ryhmävakuutussopimuksessa on sovittu, että vakuutuksenantaja pitää luetteloa ryhmävakuutuksen piiriin kuuluvista vakuutetuista, vakuutuksenantajan on ryhmävakuutuksen voimaan tultua ja sen jälkeen kohtuullisin väliajoin lähetettävä vakuutetuille tiedot vakuutusturvan laajuudesta, vakuutusturvan olennaisista rajoituksista, vakuutussopimukseen perustuvista vakuutetun velvollisuuksista sekä siitä, millä tavalla vakuutuksen voimassaolo riippuu vakuutetun kuulumisesta ryhmävakuutussopimuksessa mainittuun ryhmään. Jos vakuutetuista ei pidetä luetteloa, edellä mainitut tiedot on annettava vakuutetuille olosuhteet huomioon ottaen sopivalla tavalla.

Jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on jättänyt vakuutetulle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai on antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutuksen katsotaan olevan voimassa vakuutetun hyväksi sen sisältöisenä kuin hänellä oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Tapaukseen sovellettavien ryhmävakuutusehtojen kohdan 17 mukaan eläkettä ei ilman erityistä syytä makseta takautuvasti pitemmältä kuin vuoden ajalta ennen eläkkeen hakemista.

M Oy:n eläkesäätiön sääntöjen 23 ja 24 §:n mukaan vanhuus- ja työkyvyttömyys­eläkkeitä ei makseta takautuvasti kuutta kuukautta pidemmältä ajalta ennen eläkkeen hakemista seuraavaa kuukautta.

Vastuu eläkesäätiön toiminnan perusteella

Tapauksessa on ristiriitaisia tietoja siitä, oliko asiakas saanut 28.5.2001 lähetetyksi merkityn vapaakirjailmoituksen M Oy:n eläkesäätiöltä. Lautakunta katsoo, että tällä ristiriidalla ei kuitenkaan ole asian ratkaisemisen kannalta merkitystä sikäli, että asiakas on itse kertonut olleensa tietoinen kuulumisestaan eläkesäätiön toimintapiiriin ja oikeudestaan vanhuuseläkkeen lisäeläkkeeseen. Toisaalta hän on kertonut, että hänellä ei ollut tietoa mahdollisuudesta saada työkyvyttömyyseläkkeen lisäeläkettä. Asiakkaan vuonna 2002 saama eläkkeen ennakkolaskelma ei sisällä yksilöityjä tietoja siitä, mihin lisäeläke-etuuksiin asiakkaalla oli oikeus. Lautakunnan näkemyksen mukaan ratkaisevaksi seikaksi eläkesäätiön kannalta nousee 1.6.2006 voimaan tulleen eläkesäätiölain 49 a §:n mukainen tiedonantovelvollisuus.

Lautakunta on käsitellyt samankaltaista eläkesäätiön eläkevastuun luovuttamiseen liittyvää tilannetta ratkaisussaan VKL 400/13. Tuon ratkaisun mukaisesti lautakunta toteaa, että eläkesäätiölain 49 a §:n mukainen tiedonantovelvollisuus myös vapaakirjan saaneita kohtaan on nimenomainen ja lähtökohtaisesti henkilökohtainen. Tässä tapauksessa jää epäselväksi, miten M Oy:n eläkesäätiö oli tiedottanut säännöistään, mutta asiassa ei ole edes väitetty, että säätiö olisi käyttänyt muita kuin työnantajan sisäisiä tiedotuskanavia. Esimerkiksi toisen työnantajan palvelukseen siirtyneille tai työelämästä pois jääneille vapaakirjan saaneille henkilöille ei ilmeisesti suunnattu mitään tiedottamista.

Asiassa jää selvittämättä, että M Oy:n eläkesäätiö olisi tiedottanut säännöistään tälle asiakkaalle eläkesäätiölain 49 a §:n edellyttämällä tavalla, minkä vuoksi lautakunta katsoo säätiön laiminlyöneen tiedonantovelvollisuutensa. Siltä osin kuin tästä on seurannut se, että asiakas oli jättänyt hakematta etuuksia, joihin hänellä eläkesäätiön sääntöjen mukaan olisi ollut oikeus, kysymys on vahingonkorvauslain mukaan arvioitavasta vahingonkorvausvaatimuksesta, joka vastaa määrältään asiakkaalta saamatta jäänyttä lisäeläke-etuutta.

Lautakunnalle toimitetun M Oy:n eläkesäätiön ja henkivakuutusyhtiön välisen vakuutustoiminnan osan luovuttamista koskevan sopimuksen mukaan luovutuksen kohteena on ollut eläkesäätiön sääntöjen mukainen eläkevastuu, jossa etuuksia maksetaan takautuvasti vain kuuden kuukauden ajalta. Aiemman ratkaisunsa VKL 400/13 mukaisesti lautakunta katsoo, että M Oy:n eläkesäätiön voimassa olleiden sääntöjen ulkopuolinen, hakematta jääneitä etuuksia vastaava vahingonkorvausvastuu on muuta kuin eläkevastuuta, joka oli vakuutettu henkivakuutusyhtiössä 30.10.2009 alkaen. Eläkesäätiön vahingonkorvausvastuu on ollut sellaista velkaa, joka asiakkaan olisi tullut ilmoittaa säätiön selvitystilamenettelyssä ennen säätiön purkamista. Vakuutusyhtiö ei ole vain eläkevastuun siirron perusteella vastuussa vahingonkorvausvelasta, joka perustuu siirtoa edeltäneeseen eläkesäätiön laiminlyöntiin.

Vastuu ryhmäeläkevakuutuksen perusteella

M Oy:n ja vakuutusyhtiön välisen ryhmäeläkevakuutussopimuksen ehdoissa ei ole määräystä siitä, että vakuutusyhtiö ylläpitäisi luetteloa vakuutetuista. Tällöin vakuutusyhtiön vastuulla on vakuutussopimuslain 76 §:n 1 momentin mukaan ollut se, että muun muassa vakuutusturvan laajuutta ja rajoituksia sekä vakuutetun velvollisuuksia koskevat tiedot annetaan vakuutetuille olosuhteet huomioon ottaen sopivalla tavalla. Lainkohdan esitöiden (HE 114/1993 vp.) mukaan huomioon on otettava toisaalta vakuutettujen mahdollisuudet tavoittaa tiedot ja toisaalta vakuutuksenantajan käytännön mahdollisuudet antaa tietoja ilman kohtuuttomia kustannuksia. Olosuhteisiin nähden sopiva tapa voi olla esimerkiksi se, että vakuutusta koskevia esitteitä tarjotaan jaettavaksi vakuutettujen työpaikalla siten, että jokaisella vakuutetulla on mahdollisuus saada itselleen tällainen esite. Pelkästään ilmoitustaululle kiinnitettyä esitettä ei voida pitää riittävän tehokkaana menettelynä. Tiedottamistehtäviä voidaan siirtää ryhmävakuutuksen ottajalle, mutta tällöinkin vakuutuksenantajan on huolehdittava siitä, että tiedot annetaan vakuutetuille.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että eläkesäätiölain mukainen tiedottaminen eläkevastuuta siirrettäessä on samalla täyttänyt vakuutussopimuslain 76 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuuden. Yhtiön mukaan lisäeläkkeiden siirtymisestä ja ryhmävakuutuksesta oli tiedotettu asiakkaan entisen työpaikan ilmoitustaululla ja erikseen etuuksia saaville, mutta asiakkaan ja muiden vapaakirjan saaneiden tiedonsaanti oli ilmoitustaulun ja Virallisessa lehdessä olleen kuulutuksen varassa.

Ryhmäeläkevakuutussopimuksen ehtojen mukaan vakuutusyhtiölle oli toimitettu tiedot vakuutettavista henkilöistä ja vapaakirjojen määristä. Ottaen huomioon, että vakuutusyhtiöllä oli näin tieto ryhmäeläkevakuutuksella vakuutetuista henkilöistä, ja kyse on ollut eläketurvan tason kaltaisesta henkilön taloudellisen turvallisuuden kannalta merkittävästä seikasta, vapaakirjan saaneen asiakkaan tiedonsaannin jääminen vain Virallisen lehden ja hänen entisen työnantajansa ilmoitustaulun varaan ei ole riittänyt täyttämään vakuutussopimuslain 76 §:n 1 momentin määräyksiä tiedonantovelvollisuudesta.

Vakuutusyhtiö ei voi saavuttaa asiassa etua sillä, että se on laiminlyönyt vakuutussopimuslain mukaisia velvoitteitaan. Lautakunta pitää vakuutusyhtiön laiminlyöntiä ryhmäeläkevakuutusehtojen kohdan 17 mukaisena erityisenä syynä maksaa eläkettä takautuvasti vuotta pidemmältä ajalta. Siitä riippumatta, oliko asiakas saanut M Oy:n eläkesäätiöltä vapaakirjailmoituksen vuonna 2001, hän olisi todennäköisesti hakenut lisäeläke-etuuttaan vakuutusyhtiöstä heti lokakuussa 2009, jos hänelle olisi eläkevastuun luovuttamisen yhteydessä annettu ryhmävakuutuksesta lain edellyttämät tiedot. Vakuutusehtojen mukainen lisäeläke olisi siten tullut maksettavaksi 30.10.2009 alkaen.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa asiakkaalle hänen niin halutessaan työkyvyttömyyseläkkeen lisäeläkettä takautuvasti ajalta 30.10.2009–31.3.2012. Lautakunta huomauttaa, että tähän saattaa liittyä esimerkiksi veroseuraamuksia, joiden selvitteleminen ei kuulu lautakunnan tehtäviin.

Asian ratketessa tällä perusteella lautakunnan ei ole tarpeen ottaa kantaa siihen, mitä ryhmäeläkevakuutuksen voimassaoloaikana oli pidettävä vakuutussopimuslain 76 §:n mukaisena kohtuullisena ilmoitusvälinä.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA