Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajana oleva A Oy oli toiminut vuonna 2013 B Oy:n aliurakoitsijana eräällä voimalaitostyömaalla. Aliurakkasopimuksen mukaan A Oy:n tehtävänä oli ollut suunnitella ja toteuttaa voimalaitoksen niin sanotun pyrolyysiöljyputkiston saattolämmityskaapelointi. A Oy oli käyttänyt kaapeloinnin suunnittelussa alihankkijanaan X Oy:tä. Suunnittelussa tapahtuneen virheen vuoksi A Oy:n asentaman saattolämmityskaapelin teho oli ollut liian suuri. Sen seurauksena öljy oli putkistossa ylikuumentunut ja putkisto oli tukkeutunut. Putkisto jouduttiin rakentamaan uudelleen, mistä aiheutui 69 248,69 euron vahinko.

B Oy, joka oli joutunut korvaamaan vahingon tilaajalle, oli käräjäoikeudessa 4.9.2015 vireille tulleella kanteella vaatinut A Oy:ltä maksamansa korvaussumman suorittamista. Käräjäoikeus velvoitti 23.11.2015 antamallaan tuomiolla A Oy:n suorittamaan B Oy:lle vahingonkorvauksena mainitut 69 248,69 euroa viivästyskorkoineen sekä korvauksena oikeudenkäyntikuluista 2 420,47 euroa.

A Oy on hakenut korvausta vahingosta toiminnan vastuuvakuutuksestaan. Vakuutusyhtiö on 12.11.2015 ja 13.1.2016 päivätyillä korvauspäätöksillään kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa vedoten vakuutusehtojen rajoitukseen, jonka mukaan vakuutus ei kattanut yksinomaan sopimukseen perustunutta korvausvastuuta. Vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että saatujen tietojen mukaan vahingon oli aiheuttanut A Oy:n alihankkija X Oy, jolle korvausvastuu olisi tullut A Oy:n itsensäkin oikeudenkäynnissä esittämän näkemyksen mukaan vierittää. Vakuutusyhtiön mielestä A Oy ei ollut syyllistynyt sellaiseen huolimattomuuteen tai laiminlyöntiin, jonka seurauksena vahinko olisi syntynyt. Koska tuottamusta ei ollut osoitettu, perustui A Oy:n vastuu vahingoista ainoastaan tilaajan kanssa tehtyyn sopimukseen. Rajoitusehdon mukaan vakuutuksesta ei korvattu sopimukseen perustuvaa vahingonkorvausvastuuta.

Asiakkaan valitus

A Oy on vaatinut, että sen voimalaitoksen omistajalle aiheuttama 69 248,69 euron vahinko on korvattava korkoineen B Oy:lle, joka oli suorittanut korvausmäärän sopimuskumppaninaan olleelle voimalaitoksen omistajalle. Vakuutuksesta on korvattava myös A Oy:n maksamat B Oy:n 2 420,47 euron oikeudenkäyntikulut.

Perusteluinaan A Oy on lausunut, että sen vastuu ei perustunut yksinomaan sopimukseen. Kyse oli A Oy:n työntekijöiden huolimattomuudesta liian tehokkaan saattolämmityksen asentamisessa. Vahinko oli aiheutettu ensisijaisesti laitoksen omistajalle, joka ei ollut A Oy:n sopimuskumppani, eli sopimussuhteen ulkopuoliselle taholle. Putkisto ei myöskään ollut A Oy:n työsuorituksen kohde eikä itse kaapelille ollut aiheutunut vahinkoa.

Sillä seikalla, että A Oy:n näkemyksen mukaan vahinko oli aiheutunut X Oy:n tekemästä suunnitteluvirheestä, ei saanut olla merkitystä vakuutusyhtiön vastuuta arvioitaessa. Korvauksen maksamisella vakuutusyhtiölle siirtyi oikeus vaatia korvausta X Oy:ltä. A Oy:n ja laitoksen omistajan välillä oli kyse vahingonkorvauslain mukaisesta vastuusuhteesta ja A Oy:n ammatillisesta huolimattomuudesta. A Oy olisi vahingonkorvauslain perusteella korvausvastuussa, jos laitoksen omistaja olisi kohdistanut vaatimuksensa suoraan A Oy:öön. A Oy ei ollut voinut vaikuttaa siihen, että omistaja oli esittänyt korvausvaatimuksensa sopimuskumppanilleen B Oy:lle. A Oy oli saanut tietää vahingosta vasta sen jälkeen, kun B Oy oli esittänyt siitä laskun. A Oy on vedonnut myös Turun hovioikeuden tuomioon 20.5.2015 S 14/1396, joka sen mielestä sopi käsiteltävään asiaan.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut, että asiassa oli kyse yksinomaan sopimukseen perustuvasta korvausvastuusta. Sopimusoikeuden pääperiaatteiden mukaan kukin sopimus antaa oikeuksia vain sen osapuolille ja velvoittaa vain sen osapuolia. Sopimusrikkomuksen kohteeksi joutuva osapuoli ei esimerkiksi välttämättä ole tietoinen siitä, kuka muu kuin hänen sopimuskumppaninsa voi olla velvoitteen rikkomisesta vastuussa, eikä siitä, mitä hänen sopimuskumppaninsa mahdollisesti on vastuunsa sisällöstä oman sopimuskumppaninsa kanssa sopinut. Vastaavasti sopimuksen ulkopuolisen on vaikea ennakoida joutuvansa vastuuseen sellaisesta sopimuksesta, jonka osapuoli hän ei ole.

A Oy oli esittänyt, että sen toiminnasta olisi aiheutunut vahinkoa sen sopimussuhteiden ulkopuoliselle taholle. Tämä ei pitänyt paikkaansa, vaan vahinko oli aiheutunut samassa sopimusketjussa olevalle voimalaitoksen omistajalle. Vastuuvakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle oli suljettu sopimukseen perustuva vastuu eli muun muassa juuri A Oy:n alihankkijan sopimusketjussa aiheuttamat vahingot, koska lähtökohtaisesti jokainen vastasi itse aiheuttamistaan vahingoista.

Käräjäoikeuden B Oy:n ja A Oy:n välisessä vahingonkorvausasiassa 23.11.2015 antaman tuomion mukaan A Oy oli itsekin katsonut, että virheen oli tehnyt sen oma alihankkija X Oy. Vastuu X Oy:n virheen aiheuttamista vahingoista oli syntynyt A Oy:lle vain sen B Oy:n kanssa tekemän sopimuksen perusteella. Tämän tyyppiset yksinomaan sopimukseen perustuvat vastuut oli rajattu vastuuvakuutuksen rajoitusehdolla vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle.

A Oy oli myös esittänyt, että sen vastuu perustui ensisijaisesti sen työntekijöiden huolimattomuuteen saattolämmityksen asentamisessa. Tältä osin vakuutusyhtiö on lausunut, että työntekijän työnantajansa sopimuskumppanille aiheuttamaa vahinkoa oli oikeuskäytännössä käsitelty työnantajan sopimusvelvoitteen täyttämisenä (KKO:2008:16 ja KKO:1994:5) eikä deliktivastuuna.  A Oy:n korvausvastuu määräytyi näin ollen sopimukseen perustuvan vastuun mukaisesti. Vahingonkorvauslain (412/1974) 1 luvun 1 §:stä ilmenee, ettei sanottu laki pääsääntöisesti koske sopimukseen perustuvaa korvausvastuuta.

Turun hovioikeuden ratkaisu 20.5.2015 S 14/1396 ei ollut miltään osin rinnastettavissa nyt käsiteltävään tapaukseen. Mainitussa ratkaisussa vakuutuksenottaja oli itse tuottamuksellaan aiheuttanut vahingon. Nyt vahinkoa ei ollut aiheuttanut A Oy itse vaan sen alihankkija.

Vakuutusyhtiö on vedonnut myös Vakuutuslautakunnan lausuntoon VKL 331/95, jossa lautakunta katsoi, että aliurakkasopimuksen perusteella K Oy (aliurakoitsija) oli P Oy:tä (pääurakoitsija) kohtaan vastuussa sopimuksen mukaisten maansiirtotöiden suorittamisesta. Kysymys ei kuitenkaan ollut sopimussuhteen ulkopuolisesta tuottamusvastuusta vaan K Oy:n velvollisuus huolehtia maansiirtotöistä oli tapauksessa voinut perustua ainoastaan solmittuun aliurakkasopimukseen. Mikäli perustusten täyttämis- ja tiivistämistyöt oli suoritettu puutteellisesti tai virheellisesti, oli ollut kysymys K Oy:n sopimusrikkomuksesta ja vahingon korvauksesta sopimussuhteessa. Näin ollen K Oy:n korvausvastuu P Oy:tä kohtaan saattoi perustua yksinomaan solmittuun urakkasopimukseen vakuutusehtojen kohdassa 3.2.3 sanotulla tavalla, joten mahdollisesta laiminlyönnistä aiheutunut vahinko ei ollut korvattava vastuuvakuutuksen perusteella.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, oikeuttaako A Oy:ltä aliurakkasopimuksella tilatussa voimalaitoksen laitteiston osan suunnittelussa ja toteuttamisessa tapahtunut virhe korvaukseen A Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta tilanteessa, jossa virheen oli A Oy:n mukaan aiheuttanut sen käyttämä alihankkija ja virheestä seurannut vahinko oli kohdannut pääurakoitsijan sopimuskumppanina ollutta laitoksen tilaajaa. Lähemmin tarkasteltuna asiassa on ratkaistava, voiko vakuutusyhtiö vastuusta vapautuakseen vedota kuvatussa tilanteessa vastuuvakuutusehtojensa yksin omaan sopimukseen perustuvaa vastuuta koskevaan rajoitusehtoon.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kysymyksessä olevaan toiminnan vastuuvakuutukseen sovellettavien 1.11.2013 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja joista vakuutuksenottaja on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vakuutusehtojen korvausrajoitusten kohdan 2.7 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, jota koskeva korvausvastuu perustuu yksinomaan sopimukseen, sitoumukseen, lupaukseen tai takuuseen ellei tällaista korvausvastuuta olisi ilman mainittua sitoumusta.

Asian arviointi

Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan A Oy:n tehtävänä oli ollut B Oy:n kanssa solmimansa aliurakkasopimuksen mukaan suunnitella ja toteuttaa B Oy:n sopimuskumppanille tämän omistamaan voimalaitokseen niin sanotun pyrolyysiöljyputkiston saattolämmityskaapelointi. A Oy oli suunnitteluttanut kaapeloinnin alihankkijanaan käyttämällään X Oy:llä. Suunnittelussa tapahtuneen virheen vuoksi A Oy:n öljyputkistoon asentaman saattolämmityskaapelin teho oli ollut liian suuri, minkä seurauksena putkisto oli vaurioitunut käyttökelvottomaksi.

Lautakunta toteaa, että kysymyksessä oleva virhe on tapahtunut A Oy:n täyttäessä sen ja B Oy:n väliseen aliurakkasopimukseen perustunutta sopimusvelvoitetta suunnitella ja toteuttaa kyseinen saattolämmityskaapelointi. Suunnitteluvirhe ei tässä tapauksessa ole aiheuttanut vahinkoa A Oy:n sopimuskumppanina olleelle B Oy:lle, vaan kolmannelle taholle eli voimalaitoksen omistajalle tämän putkiston vaurioiduttua. B Oy, joka on ollut voimalaitoksen tilaajan kanssa solmimansa pääurakkasopimuksen perusteella sopimusvastuussa aliurakoitsijansa A Oy:n menettelystä, on korvannut aiheutuneen vahingon tilaajalle ja vaatinut korvaussummaa edelleen A Oy:ltä.

Lautakunta toteaa, että siltä osin kuin A Oy oli sen ja B Oy:n välisessä oikeudenkäynnissä vedonnut siihen seikkaan, että vahinko oli johtunut sen käyttämän alihankkijan eli X Oy:n virheestä, myös A Oy olisi vahingonkorvausvastuussa X Oy:n virheellisen suorituksen aiheuttamasta vahingosta yksinomaan B Oy:n kanssa solmimansa aliurakkasopimuksen perusteella. Tällainen vain sopimukseen perustuva korvausvastuu on rajoitettu vastuuvakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle vakuutusehtojen kohdan 2.7 rajoituksella.

Lautakunta katsoo, että A Oy:n vastuulla on kuitenkin ollut huolehtia siltä tilatun suunnittelu- ja asennustyön toteuttamisesta huolellisesti ja ammattitaitoisesti niin, ettei työstä aiheudu vahinkoa laitoksen omistajan muulle omaisuudelle. Vaikka A Oy oli käyttänyt kaapeloinnin suunnittelussa apunaan X Oy:tä, sen oli lautakunnan näkemyksen mukaan tässä tapauksessa itsensäkin täytynyt ymmärtää tilatun työsuorituksen sisältö. Lautakunnalle toimitetuista asiakirjoista ei myöskään ilmene, että A Oy olisi tilannut tai saanut X Oy:ltä yksityiskohtaista suunnitelmaa työn toteuttamistavasta.

Tämän perusteella lautakunta katsoo myös A Oy:n laiminlyöneen suunnitteluttamansa saattolämmityskaapeloinnin asentamistyön edellyttämän huolellisuuden, kun asiassa on ilmeistä, ettei A Oy ollut varmistanut ja mitannut asentamansa kaapeloinnin tehoa ja sopivuutta ennen urakan luovuttamista. Tältä osin asiassa ei ole kyse vakuutusehtojen kohdassa 2.7 mainitusta A Oy:n yksinomaan sopimukseen perustuneesta vastuusta, vaan A Oy on korvausvastuussa huolimattomuudellaan laitoksen omistajalle aiheuttamistaan vahingoista myös ilman B Oy:n kanssa solmimaansa aliurakkasopimusta.

Lautakunta huomauttaa, että asiassa ei ole ollut vakuutusyhtiön vastineessaan esittämin tavoin kyse A Oy:n työntekijöiden vaan A Oy:n itsensä vahingonkorvausvastuusta. Yksin sillä seikalla, että B Oy oli oman urakkasopimusvastuunsa perusteella ensin korvannut A Oy:n aiheuttamat vahingot voimalaitoksen tilaajalle, ei myöskään ole merkitystä A Oy:n vastuuvakuutuksen vakuutusehtojen soveltamisen kannalta.

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, ettei vakuutusehtojen kohdan 2.7 rajoitus sovellu käsiteltävänä olevaan asiaan, vaan kysymyksessä oleva vahinko tulee korvata A Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö käsittelee asian uudelleen ja korvaa kysymyksessä olevan vahingon A Oy:n toiminnan vastuuvakuutukseen sovellettavien ehtojen mukaisessa laajuudessa.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos

Sihteeri Isokoski

Jäsenet:

Jaakkola

Makkula

Paloranta

Sarpakunnas

Sjögren