Lausunnonpyytäjä A oli antanut Suzuki Jimny –henkilöautonsa poikansa B:n käyttöön. 24.8.2006 noin klo 02.10 B menetti auton hallinnan risteysalueella ja törmäsi liikennevalopylvääseen. Vahinkoilmoituksen mukaan B:n tarkoituksena oli jatkaa risteyksen yli suoraan, mutta yllättäen hänen autonsa eteen juoksi kaksi ihmistä. Heitä väistääkseen B joutui kääntämään auton jyrkästi oikealle, minkä seurauksena hän osui jalankulkijoiden liikennevalotolppaan. Alueella on 40 km/h nopeusrajoitus. B:n nopeus oli hänen oman ilmoituksensa ja vakuutusyhtiön tekemän laskennan perusteella n. 50-60 km/h.

 

B oli nauttinut alkoholia ennen ajoon lähtöään. Hänen verenalkoholipitoisuudekseen todettiin onnettomuuden jälkeen 0,86 promillea. B tuomittiin rangaistukseen rattijuopumuksesta ja myöntämisensä perusteella myös liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Esitutkintakertomuksen mukaan B on kuulustelussa kertonut alkoholin nauttimisen vaikuttaneen jonkin verran hänen ajoonsa, mutta hän katsoo kolarin ensisijaisesti johtuneen siitä, että hänen eteensä tuli yllättäen kaksi jalankulkijaa.

 

 

Auto on ollut luvallisesti B:n käytössä, joten B voidaan samastaa A:han. B on ajanut autoa alkoholin vaikutuksen alaisena, millä on ollut syy-yhteys vahingon syntyyn. Korvausta alennetaan 2/3. Näyttöä liian suuresta tilannenopeudesta ei ole saatu.

 

A katsoo, että vahingon ensisijaisena syynä ovat auton eteen tulleet jalankulkijat, joita väistäessään B oli menettänyt kiikkerän pikkumaasturin hallinnan. B oli ehtinyt ajaa autolla vain noin 200 metriä ennen onnettomuutta, joten hänen nopeutensa ei ole voinut olla kovin suuri. Vahingon jälkeen ja verikokeen tuloksen selvittyä vakuutusyhtiön edustaja oli sanonut, että vahingosta korvattaisiin puolet. A vaatii tämänsuuruista korvausta.

 

 

Yhtiö viittaa korvauspäätökseensä. Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan vahingon jälkeen tulevasta korvauksesta annetut tiedot eivät sido vakuutusyhtiötä. Lisäkorvausta ei makseta.

 

 

Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

 

Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

 

Vakuutussopimuslain 30 §:n mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

 

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

 

Vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan lisäksi määrätä, että vakuutetulle tulevaa korvausta voidaan alentaa tai se evätä, jos hänen alkoholin tai huumausaineen käyttönsä on vaikuttanut vakuutustapahtumaan.

 

Lain 33 §:n mukaan mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön:

1)      joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta;

2)      joka omistaa vakuutetun omaisuuden yhdessä vakuutetun kanssa ja käyttää sitä yhdessä hänen kanssaan; tai

3)      joka asuu vakuutetun kanssa yhteisessä taloudessa ja käyttää vakuutettua omaisuutta yhdessä hänen kanssaan.

 

Mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on suojeluohjeiden noudattamisesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön, jonka tehtävänä vakuutuksenottajaan olevan työ- tai virkasuhteen perusteella on huolehtia suojeluohjeiden noudattamisesta.

 

Lain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai se evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

 

Selvityksen mukaan lausunnonpyytäjä A oli antanut autonsa B:n käyttöön, jolloin B voidaan vakuutussopimuslain 33 §:n mukaan samastaa A:han. B:n verenalkoholipitoisuus vahingon jälkeen on ollut 0,86 promillea. B:n esitutkintakertomuksen ja muun tapahtumista olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, että B:n alkoholin käyttö on vaikuttanut vahingon syntyyn. Vakuutusyhtiöllä on vakuutussopimuslain 30 ja 34 §:n perusteella oikeus alentaa A:lle maksettavaa vakuutuskorvausta.

 

Tapauksen olennainen riitakysymys koskee alennuksen määrää. Vakuutussopimuslain 9 §:n perusteella vahingon jälkeen tulevasta korvauksesta annetut tiedot eivät sido vakuutusyhtiötä, vaan yhtiön velvollisuus maksaa vakuutuskorvausta määräytyy edelleen lain ja vakuutusehtojen mukaisesti. Vakuutuslautakunta on autovakuutuskäytännössään tyypillisesti pitänyt 0,7-0,8 promillen rattijuopumustapauksissa oikeutettuna alentaa maksettavaa kaskovakuutuskorvausta puolella. Nyt käsillä olevassa tapauksessa ei ole näyttöä huomattavan ylinopeuden käyttämisestä tai muusta sellaisesta kuljettajan erityisen moitittavasta ajoneuvovahinkoriskiä lisäävästä liikennekäyttäytymisestä.

 

Linjansa mukaisesti Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on tapauksessa oikeus alentaa lausunnonpyytäjälle maksettavaa korvausta puolella. Koska tähän mennessä maksettuja korvauksia on alennettu 2/3:lla, lautakunta suosittaa 1/6:n suuruista lisäkorvausta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale ja jäsenet Laapotti, Sario, Vaitomaa ja Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.