Tämän toimenpiteen jälkeen nilkka saatiin luutumaan. Nilkkaan jäi lievä virheasento ja lyhentymää noin 5 cm (lausunnosta riippuen 4–7 cm), minkä vuoksi lausunnonpyytäjä joutuu pitämään jatkuvasti noin 5 cm:n korotusta kengässä. Lausunnonpyytäjällä on esiintynyt kipua myös vasemmassa lonkassa luusiirteen ottokohdassa. Ulkoisen kiinnityslaitteen käytöstä on aiheutunut ilmeisesti hermovaurio, joka aiheuttaa tuntohäiriöitä jalkaterän ulko­syrjällä ja varpaissa.

 

Lausunnonpyytäjällä on jo ennen kyseistä tapaturmaa todettu selässä LV-nikaman spondylolyysi ja -olisteesi, josta hänelle oli aiheutunut selkäoireita. Tapaturman jälkeen alaraajoihin tulleen huomattavan pituuseron vuoksi lausunnonpyytäjän selkä rasittui ja vanha selkävaiva akutisoitui jälleen. 26.10.2004 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan lausunnonpyytäjällä on vammautuneessa nilkassa voimakasta neuropaattista kipua, jalkaterä on jäykkä, varpaissa on vähäistä kivuliasta liikettä. Vasemman lonkan luusiirteen ottokohdassa on hermokivulle tyypillinen kiputilanne. 2.12.2004 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan lausunnonpyytäjälle oli jatkuvasta kyynärsauvojen käytöstä aiheutunut niska-hartiaseudun ja oikean olkapään kiputila. Tutkimuksissa todettiin lausunnonpyytäjällä huomattava lihasepätasapaino ja lihasheikkous. Lausunnonpyytäjälle tehdyssä ENMG-tutkimuksessa todettiin vasemmalla lieviä L5-radikulopatian jälkilöydöksiä.

 

Lääkärinlausunnon 18.9.2006 mukaan lausunnonpyytäjälle oli kehittynyt uutena vaivana vasemman nilkan kipu. Tutkimuksissa todettiin tibialis posterioris -jänteen osittainen repeämä. Lausunnonpyytäjälle kehittyi lattajalka. Vasemman nilkan kiputilan vuoksi lausunnonpyytäjä joutui jälleen käyttämään enemmän kyynärsauvoja, minkä vuoksi oikea olkapää kipeytyi ja siihen kehittyi liikerajoituksia. Tutkimuksissa todettiin kiertäjäkalvosin-tendiniittiä. Lausunnonpyytäjälle tehtiin tammikuussa 2008 vasemman nilkan leikkaus, jonka jälkeen vasemman nilkan tilanne parani huomattavasti. Lausunnonpyytäjälle on molempiin ranteisiin tehty rannekanava-oire­yhtymän vuoksi leikkaukset hyvällä vasteella.

 

17.11.2009 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan lausunnonpyytäjän olkapäissä on todettu degeneratiivisia muutoksia. Oireita on hoidettu kortisonein ilman huomattavaa vastetta. Oikea olkapää on kuitenkin pikkuhiljaa lähtenyt muuttumaan paremmaksi. Vasen olkapää on tällä hetkellä hankala. Haittaluokaksi hoitava lääkäri arvioi 11. Kliinisessä tutkimuksessa todettiin erittäin vaikeasti yhdellä kyynärsauvalla kävelevä potilas. Oikea alaraaja on 5 cm lyhyempi verrattuna vasempaan. Varpaille ja kantapäille nousu ei onnistu tuetta. Kyykkyynmeno on erittäin rajoittunut, samoin eteen- ja taaksetaivutukset jäävät vajaiksi. Kierrot provosoivat kipua myös selkään ja alaraajaan. Lasègue-testissä tulee radikuloiva kiputuntemus oikean jalkaterän mediaalipuolelle. Lihasvoimat alaraajoissa ovat pääpiirteittäin symmetriset ja hyvät, oikean säären alueella lihasten surkastumista. Tuntopuutosta ilmenee oikealla jalkaterän alueella ja myös vasemmalla nilkan mediaalipuolella tunto on alentunut. Rinta- ja lanneranka on aristava ja säteilyä on molempiin pakaroihin. Olkanivelten liikkeitä rajoittaa kipu. Rotator cuff -testeissä oikeapainotteisesti heikkoutta, mutta myös vasemmalle provosoituu kipua varsin herkästi.

 

Lausunnonpyytäjä on koulutukseltaan perushoitaja. Alalla hän on toiminut noin viiden vuoden ajan. Selkäoireiden vuoksi hän hakeutui ammatilliseen kuntoutukseen suorittaen sosionomin tutkinnon. Lausunnonpyytäjä sai nyt kyseessä olevan nilkkavamman hieman ennen valmistumista ja vamman hoito on estänyt valmistumisen jälkeen työhön sijoittumisen. Lausunnonpyytäjän ammatillista kuntoutusta selviteltiin sittemmin vuonna 2006 ja tällöin katsottiin, että hän kykenisi osa-aikaiseen toimistotyöhön. Sosionomin työhön palaaminen olisi edellyttänyt työkokeilua tai työhön valmennusta. Kesällä 2006 lausunnonpyytäjä ryhtyi työkokeiluna pitämään kesäkahvilaa, mutta hän lopetti sen, koska ei käytännössä pystynyt rajaamaan töitään vain hallinnollisiin tehtäviin. Ammatillinen kuntoutus tuli uudelleen vireille vuonna 2009. Työeläkepuolella lausunnonpyytäjälle oli myönnetty 1.1.2009 lukien osatyökyvyttömyyseläke. Työeläkepuolella todettiin, että ottaen huomioon lausunnonpyytäjän työkyvyn rajoitteet, silloin tulossa ollut vasemman ranteen leikkaus ja lausunnonpyytäjän subjektiivinen työkyvyttömyys, ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuudet vaikuttivat heikoilta.

 

Vastuuvakuutusyhtiön aloitteesta lausunnonpyytäjän kuntoutusmahdollisuutta kartoitettiin myös Vakuutuskuntoutuksessa, jossa katsottiin, että vamman laatu huomioon ottaen mahdollisena on pidettävä ainoastaan täysin istumapainotteista toimenkuvaa. Vuonna 2006 tehdyssä arvioinnissa lausunnonpyytäjän arvioitiin kykenevän korkeintaan puolipäiväiseen sosionomikoulutuksensa mukaiseen työhön, joka olisi pitkälti istumatyyppistä ja vaihteleva-asentoista. Tavoitteena oli työhönvalmennus tällaiseen työhön. Työhönvalmennus ei kuitenkaan vaikuta lausunnonpyytäjän terveydentilan kannalta realistiselta, koska hänen kokonaisterveydentilansa on mennyt edellisen selvittelyn jälkeen vain huonompaan suuntaan. Jo työmatkat olisivat erittäin ongelmallisia, koska lausunnonpyytäjällä ei ole autoa käytössään. Julkisilla liikennevälineillä liikkuminen ei onnistu, koska lausunnonpyytäjä ei pysty kävelemään bussipysäkille asti. Vakuutuskuntoutus katsoi lausunnossaan, että ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuuksia ei ole ottaen huomioon vamman laatu sekä muu terveydentila.

 

 

Lausunnonpyytäjälle on nilkkavamman johdosta maksettu korvauksia yksityishenkilön kotivakuutukseen liittyvän vastuuvakuutuksen perusteella.

 

Vakuutusyhtiö on korvannut lausunnonpyytäjälle ansionmenetyksen 100 prosentin mukaisesti 31.3.2009 asti. Tämän jälkeiseltä ajalta korvausta on maksettu 50 prosentin työkyvyn aleneman mukaisesti. Ansionmenetyskorvaus määriteltiin käyttäen pohjana amk-sosionomin keskipalkkaa, joka vuonna 2000 oli ollut 11 000 markkaa kuukaudessa.

 

Kivun ja säryn osalta vakuutusyhtiö maksoi päätöksellä 8.2.2001 16 000 markkaa (2 691,01 euroa) vammaluokan C1, vaikeat vammat mukaisesti. Yhtiö maksoi lisäkorvausta 2 100 euroa 6.3.2003. Lopullinen korvaus maksettiin 3.10.2003 vammaluokan C1 ylärajan mukaisesti. Korvausmäärästä 7 000 euroa vähennettiin aiemmin maksetut korvaukset maksuhetken indeksiin korotettuina.

 

Pysyvän vian ja haitan osalta vakuutusyhtiö maksoi ennakkokorvauksena 23.4.2001 haittaluokan 3 mukaisesti 36 500 markkaa (6 138,86 euroa). Lopullinen korvaus maksettiin 3.10.2003 haittaluokan 6 mukaisesti. Korvauksesta vähennettiin aiemmin maksettu ennakko.

 

Kosmeettisen haitan osalta vakuutusyhtiö maksoi 6.3.2003 ennakkokorvauksena luokan 1 c mukaisesti 1 800 euroa. Yhtiö maksoi 3.10.2003 lisäkorvausta perusmäärän 5 000 euroa mukaisesti. Maksetussa korvauksessa huomioitiin vahinkoa kärsineen ikä sekä maksettu ennakkokorvaus. Saatuaan uudet valokuvat vakuutusyhtiö arvioi päätöksessään 6.4.2004 kosmeettisen haitan perusmäärän 8 000 euroa mukaiseksi.

 

Lausunnonpyytäjä on tyytymätön vakuutusyhtiön maksamiin korvauksiin ja pyytää lautakunnan lausuntoa työkyvyttömyysasteen ja ansiotulon, kipu- ja särkykorvauksen, pysyvän kosmeettisen haitan korvauksen ja pysyvän haitan korvauksen osalta. Lisäksi lausunnonpyytäjä pyytää lautakunnan kannanottoa muiden hänelle ilmaantuneiden vammojen syy-yhteydestä korvattavaan vahinkotapahtumaan.

 

Lausunnonpyytäjä toteaa, että vammautuneeseen jalkaan kohdistuvia leikkauksia on ollut yhteensä yhdeksän. Lisäksi haavainfektioita on ollut lukuisia ja niihin on määrätty paljon antibiootteja. Leikkaus- ja ihosiirtokohtien haavat ovat olleet auki pahimmillaan kuukausia. Särkylääkkeitä hän on joutunut syömään päivittäin ja joutuu syömään niitä myös jatkossa. Jalassa on kovia neuropaattisia kipuja. Oikean jalan varpaat ovat vääntyneet jalan 6 cm:n pituuseron vuoksi. Tämän vaikean vamman myötä myös muu keho on joutunut valtavalle rasitukselle jatkuvien kipsien ja kyynärsauvojen käytön takia.

 

Vasen jalka alkoi myös oireilla jatkuvasta ylikuormituksesta johtuen ja siinä todettiin jalkaterässä jänteen turvotus ja osittainen repeämä. Se leikattiin 29.1.2008. Kipsausajan, 12 viikkoa, lausunnonpyytäjä joutui käyttämään pyörätuolia, koska oikeaa jalkaa ei voi yhtään kuormittaa. Lausunnonpyytäjä huomauttaa, että vasemmasta jalasta otettiin suuri gracilis-lihas reiden sisäosasta oikean jalan verenkierron parantamiseksi aiemmassa isossa leikkauksessa ja myös se on aiheuttanut ylimääräistä rasitusta vasempaan nilkkaan. Myös molemmat olkapäät ja ranteet ovat kipeytyneet keppien käytön seurauksena. Lausunnonpyytäjä on leikkausjonossa vasemman ranteen hermopinteen vapautusleikkaukseen. Olkapäihin on laitettu seitsemän kertaa korti­sonipiikkejä, joilla tilanne rauhoittuu hetkeksi. Oikean olkapään osalta lausunnonpyytäjä on menossa ultraäänikuvaukseen. Vasen olkapää on tutkittu aiemmin eikä kulumia tai mitään muutakaan rakenteellista vikaa ole. Särky on rasitusperäistä johtuen keppien kanssa liikkumisesta. Myös selästä aiheutuu kipuja johtuen todella vinosta asennosta.

 

Lausunnonpyytäjä pyytää selvittämään, ovatko nämä pikkuhiljaa tulleet muut sairaudet syy-yhteydessä tapaturmassa tulleeseen vammaan. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut vain oikean jalan olevan korvattava.

 

Lääkkeiden osalta vakuutusyhtiö on jättänyt korvaamatta vatsan suojaksi määrätyt lääkkeet, koska ne eivät ole oikean jalan hoidossa oleellisia. Vasemman nilkan osalta korvattiin tutkimukset, mutta itse hoito ja jälkijutut eivät enää vakuutusyhtiön mukaan kuulu korvattaviksi. Yhtiön mukaan eivät myöskään käsien rasitusvammat ole seurausta oikean jalan vammasta. Lausunnonpyytäjä katsoo, että hänen selkäkipunsa, joka on rasituksesta riippuen ajoittain kovaakin, johtuu aivan selkeästi raajojen suuresta pituuserosta ja siitä johtuvasta asennon pahasta vääristymisestä. Aiemmin lausunnonpyytäjä oli perusterve ja liikunnallinen, lukuun ottamatta lieviä selkävaivoja silloin tällöin.

 

Lausunnonpyytäjä toteaa olleensa täysin työkyvytön vammastaan johtuen yli 10 vuotta, lyhyttä työkokeilua lukuun ottamatta vuonna 2006. Lausunnonpyytäjä on saanut työeläkeyhtiöltä kuntoutusrahaa koko ajan sekä perusosaa Kelalta. Vastuuvakuutusyhtiö on maksanut 100 prosentin työkyvyttömyyden mukaan. Kela hylkäsi eläkkeen 1.1.2009 alkaen ja työeläkeyhtiö myönsi osatyökyvyttömyyseläkkeen 1.4.2009 alkaen. Sen osalta lausunnonpyytäjä on valittanut. Myös vastuuvakuutusyhtiö on ilmoittanut maksavansa 1.4.2009 alkaen vain 50 prosentin mukaan ansionmenetyskorvausta, koska jalkavamman tila on vakiintunut eikä aiheuta enää täyttä työkyvyttömyyttä.

 

Lausunnonpyytäjä toteaa, että hän joutuu kulkemaan kahden kepin kanssa ja syömään päivittäin vahvoja lääkkeitä jalkansa vuoksi. Hän pystyy kulkemaan ilman keppejä sisällä vain joitain metrejä, ulkona keppien kanssa maksimissaan 100 metriä eikä sitäkään kuin harvoin. Hän ihmettelee, miten hän kulkisi mahdollisen työmatkansa. Lähimmälle pysäkille on matkaa yli 500 metriä. Lausunnonpyytäjä katsoo olevansa jalkansa vuoksi täysin työkyvytön. Ranneleikkaus on taas pikkuinen toimenpide ja siitä hän kyllä toipuu. Jalan vammasta ja sen mukanaan tuomista lisäsairauksista taas ei. Tilanne vain pahenee iän myötä. Lausunnonpyytäjä viittaa lääkärinlausuntoihin, joissa on suositettu pysyvää työkyvyttömyyttä. Lausunnonpyytäjä toteaa olevansa myös henkisesti loppu ja tuskastunut nykytilanteeseensa ja loputtomaan kädenvääntöön korvausasioista. Työhön hän ei enää pysty edes osa-aikai­sena, se on vain silkka tosiasia, joka ei muuksi muutu.

 

Vakuutusyhtiön mukaan lausunnonpyytäjän ansionmenetyskorvaus on muodostunut amk-sosionomin keskipalkan mukaisesti. Lausunnonpyytäjä toteaa, ettei ole koskaan saanut siitä päätöstä eikä verotustiedoistakaan ole osannut katsoa ja laskea määriteltyä kuukausiansiota. Lausunnonpyytäjä katsoo, että häntä on tässä johdettu harhaan. Sittemmin saadun tiedon mukaan vuosityö­ansio on arvioitu amk-sosionomin keskipalkan eli vuoden 2002 tasossa 11 000 markkaa mukaan, johon sisältyy lomaraha. Lausunnonpyytäjä ihmettelee, millä 11 000 markkaa on jaettu ja muutettu euroiksi, kun se yhtiön mukaan on 1 850,08 euroa kuukaudessa. Itse hän jakoi sen 6:lla ja sai tulokseksi 1 833,33 euroa kuukaudessa. Jos taas 11 000 markkaa jaetaan 5,95:llä, se tekisi laskurin mukaan 1 848,73 euroa kuukaudessa.

 

Lausunnonpyytäjä toteaa, että jo perushoitajana ollessaan hänen keskikuukausiansionsa olivat keskimäärin 11 500–12 000 markkaa. Vuorolisät nostivat palkkaa vielä lisää. Lausunnonpyytäjä tiedustelee, mistä tämä sosionomin palkka on otettu. Jo vahinkohetkellä se on ollut vähintäänkin toisen asteen tutkinnon suorittaneen perushoitajan palkan suuruinen. Mm. kunnallinen työmarkkinalaitos kertoo sivuillaan, missä ammateissa ja amk-sosiono­min tutkinnolla saadaan valtuudet toimia. Ammatteja on valtavasti, mm. lastentarhanopettaja, koordinaattori, sosiaalikuraattori tai ohjaaja. Kokonaisansioiden ja tehtäväkohtaisten palkkojen keskiarvo on vähintään 2 200 euroa kuukaudessa. Lausunnonpyytäjä vaatii vakuutusyhtiötä maksamaan näitä palkanosia takautuvasti.

 

Pysyvän vian ja haitan osalta lausunnonpyytäjä katsoo haittaluokaksi 11. Kosmeettisen haitan hän katsoo kuuluvan ainakin luokkaan paha kosmeettinen vamma. Jalan pituusero on 6 cm ja myös tämä tulee ottaa huomioon kosmeettisen haitan luokan arvioimisessa. Kivun ja säryn osalta lausunnonpyytäjä vaatii myös korotusta luokkaan 2 a, hyvin vaikea vamma. Jalkaa on leikattu yhdeksän kertaa ja ulkoinen kiinnityslaite on ollut kaksi kertaa. Leikkaushaavat ja piikkien juuret ovat infektoituneet, haavat parantuneet huonosti ja pahimmillaan leikkauksen jälkeen haavat ovat olleet auki kuukausia. Antibiootit ovat aiheuttaneet pahoinvointia ja oksentelua, koska ne ovat olleet niin vahvoja ja niitä on jouduttu laittamaan sekä suonensisäisesti että myös kotioloissa hän on joutunut syömään niitä kuukausia. Näiden lisäksi vamman seurauksena jalkaan on tullut kovia neuropaattisia kipuja, joita on koko ajan. Suuren pituuseron vuoksi asento on aivan väärä ja se provosoi särkyjä joka puolelle.

 

Vakuutusyhtiö toteaa, että lausunnonpyytäjällä on todettu mm. L5-nikaman spondylolyysi ja -olisteesi. Lausunnonpyytäjä oli jo ennen vastuuvahinkoa hakenut työeläkeyhtiöltä varhaiskuntoutusetuna uudelleenkoulutuksen korvaamista, koska ei selkävaivojensa vuoksi ole kyennyt tekemään perushoitajan koulutustaan vastaavaa työtä. Lisäksi lausunnonpyytäjällä on todettu astma, rannekanavan oireyhtymä ja ahdas olka -oireyhtymä. Oikea ranne on leikattu ja vasemman ranteen leikkausta on suunniteltu. Edellä todetut sairaudet ovat vastuuvahingosta riippumattomia ja aiheuttavat lausunnonpyytäjän valituksessaan kuvaamia oireita, jotka eivät kuitenkaan ole vastuuvakuutuksen perusteella korvattavia.

 

Lausunnonpyytäjälle on 29.1.2008 tehty leikkaus vasempaan jalkaan tibialis posterioris -jänteen tendiniitin ja repeämän vuoksi. Leikkauskertomuksen mukaan jänteessä on ollut havaittavissa rappeumaperäisiä muutoksia. Koska kysymys ei siten ole vastuuvahingosta aiheutuneesta vammasta, yhtiö ei ole korvannut lausunnonpyytäjän valituksessaan mainitsemia hoitoja tai lääkkeitä. Selvittelykuluina on korvattu käynnit ortopedin luona ja MRI- ja ENMG-tutkimukset.

 

Lausunnonpyytäjä on vastuuvahingon yhteydessä saanut vaikean oikean säären alaosan murtuman. Yhtiö on korvannut tähän vammaan liittyvät hoitotoimenpiteet, fysikaaliset hoidot, apuvälineet, lääkkeet ja muut kulut sekä ansionmenetyksen. Nexium-lääkettä ei ole korvattu, koska se ei suoranaisesti liity vastuuvahingossa saadun vamman hoitoon. Vakuutusyhtiö korvaa myös jatkossa oikean säären alaosan murtumasta aiheutuvat kulut ja ansionmenetyksen, mutta ei muista tapaturmasta riippumattomista sairauksista aiheutuvia kuluja tai ansionmenetystä.

 

Vakuutusyhtiö on korvannut ansionmenetyksen 100 prosentin mukaan 12.6.1999–31.3.2009 ja 50 prosentin mukaan 1.4.2009 alkaen. Vakuutusyhtiö toteaa, että ansionmenetyskorvaus on määritelty käyttäen pohjana amk-sosio­nomin keskipalkkaa, joka on vuonna 2000 ollut 11 000 markkaa kuukaudessa. Lomakorvaus huomioon ottaen vuosityöansio on 137 500 markkaa/vuosi. Vuosityöansio laskettuna työeläkelain mukaisella indeksillä vahinkovuoden eli vuoden 1999 tasoon on 134 971,10 markkaa, joka pyöristettynä täyteen lähimpään sataan on 135 000 markkaa (22 705,37 euroa). Päiväkohtainen korvaus saadaan jakamalla em. summa 360:llä ja se on 375 markkaa (63,07 euroa). Vuonna 2002 vuosityöansio on sen aikaisen ohjeistuksen mukaisesti vielä pyöristetty ylöspäin lähimpään 10 euroon, jolloin vuosityöansion määräksi on saatu 22 710 euroa, josta päiväkohtaisen korvauksen perusmääräksi on saatu 63,08 euroa. Korvaukselle on maksettu työeläkelain mukainen indeksikorotus 1.1.2000 alkaen.

 

Lausunnonpyytäjä on esittänyt valituksessaan, että amk-sosionomin palkan keskiarvo on 2 200 euroa kuukaudessa. Valituksessa ei ole mainittu, minkä vuoden keskiarvopalkasta on kysymys, joten yhtiö ei pysty vertaamaan sitä käyttämäänsä kuukausipalkkaan. Jos keskiarvo on esim. vuoden 2009 tasossa, olisi palkka lomaraha mukaan lukien 27 500 euroa, joka määrä laskettuna vahinkovuoden 1999 tasoon työeläkelain mukaisella indeksillä on 20 939,70 euroa. Yhtiön käyttämä vuosityöansio on siis suurempi.

 

Vakuutusyhtiö on antanut korvauspäätöksen vuosityöansiosta 9.2.2001. Ansion­menetys on maksettu vuosityöansion perusteella 12.6.1999 alkaen eli yli 10 vuotta. Vakuutussopimuslain 74 §:n mukainen kolmen vuoden muutoksenhakuaika on kulunut umpeen.

 

Korvauspäätös vahingon korvattavuudesta on tehty 8.1.2001. Vakuutusyhtiö on 8.2.2001 maksanut lausunnonpyytäjälle ennakkokorvauksena kivusta ja särystä luokan C1, vaikeat vammat, alarajan mukaisen korvauksen 16 000 markkaa (2 691,01 euroa) vakiintuneen korvauskäytännön mukaisesti. Korvauspäätöksessä 9.2.2001 on ilmoitettu, että lopullinen päätös asiasta annetaan myöhemmin.

 

Lausunnonpyytäjä on toimittanut yhtiölle 14.1.2001 päivätyn kirjeen, jossa hän on vaatinut korvaamaan kivusta ja särystä 80 000 markkaa, korvausta pysyvästä viasta ja haitasta sekä pysyvästä kosmeettisesta haitasta. Vakuutusyhtiö on päätöksellään 12.2.2001 ilmoittanut, että pysyvän vian ja kosmeettisen haitan käsittely on ennenaikaista. Korvaukset eivät tässä vaiheessa ole olleet arvioitavissa lopullisina. Tämä sama asia on kerrottu 13.3.2001 annetussa päätöksessä.

 

Lääkärikansista ilmenee, että käsittelijä on 18.4.2001 pyytänyt asiantuntijalääkäriltä arviota pysyvästä haitasta. Vakuutusyhtiö on 23.4.2001 maksanut ennakkona pysyvästä haitasta haittaluokan 3 eli 36 500 markkaa (6 138,86 euroa).

 

Lausunnonpyytäjä on 12.6.2001 vaatinut haittaluokan korottamista. Vakuutusyhtiö on 19.6.2001 todennut, ettei lopullista korvausta vielä voida arvioida. 2.10.2001 annetussa korvauspäätöksessä on todettu, että pysyvä kosmeettinen haitta käsitellään sen jälkeen, kun arpien tila on vakiintunut. Lausunnonpyytäjä on 10.1.2003 päivätyssä kirjeessä vaatinut korvausta mm. kosmeettisesta haitasta. 27.2.2003 päivätyssä korvauspäätöksessä yhtiö on ilmoittanut antavansa päätökset kivusta ja särystä, pysyvästä viasta ja haitasta sekä kosmeettisesta haitasta myöhemmin.

 

Lääkärikannen mukaan käsittelijä on tarkistuttanut 3.3.2003 asiantuntijalääkäriltä kivun ja säryn luokan, pysyvän haitan luokan ja kosmeettisen haitan luokan. Yhtiö on maksanut lausunnonpyytäjälle 6.3.2003 päivätyn korvauspäätöksen mukaisesti lisää ennakkokorvausta kivusta ja särystä 2 100 euroa ja ennakkokorvauksena kosmeettisesta haitasta 1 800 euroa luokan 1 c, lievää suurempi kosmeettinen haitta, mukaan.

 

Seuraavan kerran kivun ja säryn ja pysyvän haitan luokat on lääkärikannen mukaan tarkistettu 19.9.2003 ja sitä seuraavan kerran 29.3.2004.

 

Vakuutusyhtiö on 3.10.2003 antamassaan päätöksessä katsonut lausunnonpyytäjälle jääneen haittaluokan 6 mukaisen pysyvän haitan ja suorittanut lopullisena korvauksena ennakkokorvauksen ja lopullisen haittaluokan erotuksen. Lisäksi yhtiö on maksanut lopullisen korvauksen kivusta ja särystä haittaluokan C1, vaikeat vammat, mukaan. Kivun ja säryn määräksi on katsottu 7 000 euroa eli luokan C1 yläraja. Yhtiö on samalla päätöksellä maksanut myös korvauksen kosmeettisesta haitasta luokan 1 c, lievää suurempi kosmeettinen haitta, ja perusmäärän 5 000 euroa mukaan. Lopullisessa korvauksessa on otettu huomioon lausunnonpyytäjän ikä ja aiemmin maksetut korvaukset. Korvauspäätöksessä on lisäksi pyydetty toimittamaan valokuvat kosmeettisen haitan korvauksen tarkistamista varten.

 

Yhtiö on 6.4.2004 antanut uuden korvauspäätöksen kosmeettisesta haitasta saatuaan valokuvat. Kosmeettisen haitan on edelleen katsottu kuuluvan luokkaan 1 c, mutta korvauksen perusmääräksi on katsottu 8 000 euroa. Yhtiö on myös todennut, että lausunnonpyytäjän toimittamat uudet lääkärinlausunnot eivät aiheuta muutosta 3.10.2003 annettuun päätökseen koskien kipua ja särkyä ja pysyvää vikaa ja haittaa. Lausunnonpyytäjä on lähettänyt vakuutusyhtiölle 15.3.2004 päivätyn kirjeen, jossa hän on vaatinut luokkien korottamista näiden korvauslajien osalta. Vakuutusyhtiö ei ole enää antanut asiassa uutta päätöstä.

 

Seuraavan kerran pysyvän vian ja haitan ja kivun ja säryn korvauksen luokka on tarkistettu lääkärikansien mukaan 26.4.2006. Niihin ei kuitenkaan ole tullut muutosta. Lausunnonpyytäjä on vaatinut 5.10.2006 päivätyssä kirjeessä korvauksien tarkistamista. Vakuutusyhtiö on 21.11.2006 antanut korvauspäätöksen, jossa se toteaa, että toimitettu selvitys ei anna aihetta muuttaa asiassa aiemmin annettuja korvauspäätöksiä ja kirjeessä on ilmoitettu myös, että yhtiö arvioi myös jatkossa em. korvausten määrän heille toimitettavien lääkärinlausuntojen perusteella.

 

Seuraavan kerran kivun ja säryn luokka on tarkistettu asiantuntijalääkäriltä 20.5.2008 ja pysyvän haitan ja kosmeettisen haitan korvaukset 17.9.2008. Viimeisimmän korvauspäätöksen näiden osalta vakuutusyhtiö on antanut 21.11.2006.

 

Vakuutusyhtiö toteaa tarkistaneensa lausunnonpyytäjän aineettomien korvausten määrän useita kertoja kuluneiden vuosien aikana. Jos lääkärinlausunnot eivät ole sisältäneet mitään olennaista uutta korvattavan vamman eli oikean säären alaosan murtuman osalta, yhtiö ei ole antanut asiassa uutta korvauspäätöstä. Viimeisin leikkaus oikeaan sääreen on tehty vuonna 2003. Tilan voidaan katsoa vakiintuneen tämän vamman osalta viimeistään vuonna 2004. Perusteita uusien korvauspäätösten antamiseen ei ole ollut. Korvauskäsittelyssä on kuitenkin tarkistettu useasti tämänkin jälkeen korvausten määrää. Tästä asiasta on kerrottu lausunnonpyytäjälle kirjallisesti korvauspäätöksissä ja suullisesti puhelimessa.

 

Vakuutusyhtiö on katsonut lausunnonpyytäjän saaneen vastuuvahingossa vaikeat vammat. Immateriaalikorvausten arvioinnissa on käytetty vastuuvahinkojen henkilökorvauskäsittelyssä yleisesti noudatettuja liikennevahinkolautakunnan vuosittain antamia normeja ja ohjeita. Lopulliset korvaukset on maksettu noudattaen vuoden 2003 normeja ja ohjeita.

 

Normien mukaan kivun ja säryn luokkaan C1 kuuluvat mm. hidastuneesti luutuvat murtumat, luunmurtumaan liittyvät hermo- ja verisuonivammat ja luunmurtumaa seuraavat märkäiset tulehdukset. Vammojen hoidossa tarvitaan vaativia kirurgisia toimenpiteitä ja jälkihoidossa osteosynteesimateriaalin poiston lisäksi myös muita leikkauksia. Ne tarvitsevat sairaalahoitoa 3–8 viikkoa, aiheuttavat yli kahdeksan kuukauden työkyvyttömyyden ja niiden jättämästä invaliditeetista on olennaista haittaa. Euromääräinen korvaus voi olla 2 800–7 000 euroa. Yhtiö on korvannut lausunnonpyytäjälle ennakkokorvaukset ja lopullinen korvaus huomioon ottaen luokan C1 ylärajan eli 7 000 euroa. Maksetut ennakkokorvaukset 16 000 markkaa ja 2 100 euroa on nostettu maksuhetken eli vuoden 2003 tasoon työeläkelain mukaisella indeksillä, vähennetty lopullisesta korvauksesta ja erotus on pyöristetty lähimpään 10 euroon, jolloin maksettavaa on jäänyt 2 040 euroa.

 

Se, mihin kivun ja säryn luokkaan tilapäisen haitan katsotaan kuuluvan, määräytyy kokonaisarvioinnin perusteella. Vakuutusyhtiö katsoo lausunnonpyytäjän vammojen kuuluvan edelleen luokkaan C1, vaikeat vammat ja yhtiö on maksanut tämän luokan ylärajan. Yhtiö katsoo korvauksensa vastaavan vakiintunutta korvauskäytäntöä. Yhtiö tarkistaa luokan ja korvauksen määrän, jos tila jotenkin olennaisesti muuttuu.

 

Vakuutusyhtiö on katsonut, että lausunnonpyytäjälle jäänyt pysyvä vika ja haitta vastaa sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen mukaista haittaluokkaa 6. Tähän luokkaan kuuluvat päätöksen mukaan mm. alaraajojen toiminnanvajavuudet, joista aiheutuu ontumista tai kävely on vaikeaa tai hidasta. Myös säären amputaatio kuuluu luokkaan 6. Luokan arvioinnissa on otettu huomioon vastuuvahinkona korvattu vamma ja siitä jäänyt haitta kivuliaisuus mukaan lukien. Yhtiö katsoo edelleen, että lausunnonpyytäjälle vastuuvahingosta jäänyt pysyvä haitta kuuluu haittaluokkaan 6. Yhtiö arvioi haitan uudelleen, jos tilassa tapahtuu olennaista muutosta.

 

Yhtiö on katsonut lausunnonpyytäjälle vastuuvahingosta jääneen kosmeettisen haitan olevan lievää suurempi, mikä vastaa liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden luokitusta 1 c, lievää suurempi kosmeettinen haitta. Tähän luokkaan kuuluvat mm. paha kampurajalka tai muu näkyvä ja erikoisjalkinetta vaativa nilkan ja jalkaterän epämuotoisuus. Alaraajan lyhentymä, tästä johtuva ontuminen ja rytmimuutos voivat normien mukaan aiheuttaa kosmeettista haittaa, joka vastaa luokkia 1 a–1 c. Euromääräisesti korvaus luokassa 1 c voi vaihdella 4 700–9 200 euron välillä. Vakuutusyhtiö on maksanut lausunnonpyytäjälle korvauksen kosmeettisesta haitasta perusmäärän 8 000 euroa mukaan. Tässä määrässä on jo otettu huomioon myös jalan pituuserosta aiheutunut kosmeettinen haitta. Vakuutusyhtiö katsoo korvauksen olevan vakiintuneen korvauskäytännön mukainen. Yhtiö tarkistaa korvauksen määrän, jos tilassa tapahtuu olennaista muutosta.

 

Lautakunta on varannut vakuutuksenottajana olevalle henkilölle tilaisuuden antaa vastineensa asiassa.

 

Lautakunta on pyytänyt asiassa lausunnon pysyvänä asiantuntijana käyttämältään dosentti Timo Niinimäeltä.

 

Niinimäki toteaa, että vahinkohetkellä 39-vuotias lausunnonpyytäjä putosi veneestä rantakivikkoon 12.6.1999 saaden oikean säären alaosaan vaikean pilon-tibiale-tyyppisen murtuman. Vamma hoidettiin primäärisesti leikkauksella, mutta hoitoa komplisoivat infektiot, luutumattomuus, asennon huononeminen ja sääriluun lyheneminen, jonka vuoksi pysyvä hoitotulos saavutettiin vasta vuo­sien päästä, viimeinen leikkaus vammautuneelle alueelle tehtiin vuonna 2003.

 

Siltä osin, kuin on kyse lausunnonpyytäjällä todetuista muista oireista ja löydöksistä Niinimäki toteaa seuraavaa: Vasemman nilkan oireilu on johtunut tibialis posterior -jänteen tulehduksesta ja jänne on tulehduksen seurauksena revennyt ja nilkan sisäsivun rakenteet antaneet periksi niin, että lausunnonpyytäjälle on kehittynyt latuskajalka. Jännetulehduksen pääasiallinen syy on Niinimäen mukaan nilkkaniveleen vuosia kohdistunut yksipuolinen kuormitus oikean säären vamman ja varauskyvyttömyyden vuoksi. Jännerepeämä diagnosoitiin vuonna 2006. Lausunnonpyytäjä oli tarvinnut vähintään yhtä kyynärsauvaa tapaturmasta lähtien.

 

Lausunnonpyytäjän olkapäiden kiputilan suhteen jatkuvalla kyynärsauvojen käytöllä on ollut suuri merkitys. Varsinaista diagnosoitua patologiaa olkapäissä ei ole. On epätodennäköistä, että merkittäviä olkapääongelmia olisi ilmennyt, jos lausunnonpyytäjä ei olisi joutunut käyttämään kyynärsauvoja.

 

Niinimäen mukaan myös rannekanavien ahtaumasairaudelle on kyynärsauvojen käytöllä suuri merkitys. On epätodennäköistä, että merkittäviä rannekanavaongelmia olisi ilmennyt, jos lausunnonpyytäjä ei olisi joutunut käyttämään kyynärsauvoja.

 

Lausunnonpyytäjän selän kipuoireiden takana on alimman lannenikaman takakaaren valenivel ja saman nikaman siirtymä ja juurikanavien ahtauma. Objektiivisesti on havaittu viitteitä L5- ja S1-hermojuurten lievään vaurioon, joten ilmeisestikin kyseessä ei ole pelkästään toiminnallinen kiputila, vaan mukana on myös elimellistä vikaa. Tällainen selkä on paljon huonompi kestämään rasitusta kuin normaali selkä. Säärimurtuman jälkitilan vuoksi selkään on kohdistunut tavanomaista enemmän rasitusta, suurin ongelma on ollut oikean alaraajan huomattava lyhentymä, joka ainakin on pahentanut selkävaivoja. Koska lausunnonpyytäjällä oli selkävaivoja jo ennen tapaturmaa, on todennäköistä, että selkävaivoja olisi esiintynyt merkittävissä määrin, vaikka oikean säären vammautumista ei olisi tapahtunut. Säärivamman osuus selkävaivoista on arvioitava 30 % suuruiseksi.

 

Lausunnonpyytäjän vasemman lonkan kiputilan ensisijainen syy on sääriluun korjauksessa tarvitun luun ottoon liittyvä hermovaurio, josta seurauksena on neuropaattinen kiputila lonkan alueella. Radiologisesti lonkkanivelessä itsessään ei ole havaittu sairausmuutoksia, kliinisesti molemmat lonkat ovat olleet kiertojäykät, mikä todennäköisesti on seurausta pitkäaikaisesta alaraajojen toimintavajauksesta. Lonkkaongelmat ovat siis yhteydessä tapaturmaan.

 

Lausunnonpyytäjän työkyvyttömyyden osalta Niinimäki viittaa tehtyihin kuntoutusselvityksiin. Suurin ongelma lausunnonpyytäjällä on huono liikkuminen, jonka syy pääosin on säären vamma ja sen aiheuttama kuormitus muualla tuki- ja liikuntaelimissä. Lausunnonpyytäjän viimeisin koulutus on sosionomi, kuitenkin ilman minkäänlaista työkokemusta. Aiemmin lausunnonpyytäjä on ollut perushoitaja, josta ammatista hän meni uudelleenkoulutukseen astman ja selkävaivojen vuoksi. Uuden koulutuksen mukainen työ saattaisi parhaassa tapauksessa olla puhdas istumatyö. Selkävaivojen kanssa kevyt osittain liikkuva sisätyö on mahdollinen, jatkuva istumatyö ei. Säären vamman jälkitila liitännäisvaivoineen taas on esteenä liikkuvalle työlle, jopa työmatkat katsottu hyvin ongelmallisiksi. Lausunnonpyytäjä joutuu käyttämään jatkuvasti kipulääkitystä, joka estää autolla ajoa ja varmaan haittaa työhönkin keskittymistä. Työkyvyttömyydestä Niinimäki katsoo 67 % aiheutuvan vammasta ja 33 % muista sai­rauksista.

 

Lausunnonpyytäjälle aiheutuneen kivun ja säryn Niinimäki katsoo kuuluvan liikennevahinkolautakunnan normien luokkaan vaikeat vammat C1, luokan sisällä ylärajalle, koska hoito on ollut poikkeuksellisen pitkä ja vaikea, mm. yhdeksän leikkausta. Luokkaan C2 kipu ja särky eivät yllä, koska kyseessä ei ole ollut henkeä uhkaava tilanne eikä raajaa menetetty, tosin amputaatiotakin yhdessä vaiheessa jo harkittiin.

 

Pysyvän vian ja haitan osalta Niinimäki toteaa, että arvioinnin perusteena käytetään haittaluokituksen kohdan 2.2 mukaista alaraaja kokonaisuutena arvioituna -kohtaa ja sen osalta kyse on keskivaikeasta toiminnanvajavuudesta. Siinä edellytetään, että vahinkoa kärsineellä on ontumista, merkittävää liikerajoitusta, jatkuva kävely on vaikeaa tai hidasta ja apuneuvo on tarpeen lyhyilläkin matkoilla. Tämän mukainen haittaluokka on 6–10. Normaalisti käytetään annetun asteikon keskimmäistä haittaluokkaa, mutta tässä tapauksessa, kun otetaan huomioon kivuliaisuus, jonka vuoksi jatkuva lääkehoito on tarpeen, on vamman aiheuttaman pysyvän haitan määrä asteikon yläraja, haittaluokka 10. Haittaluokkaa ei voi rinnastaa säären amputaatioon, joka olisi todennäköisesti antanut huomattavasti paremman toiminnallisen tuloksen ja vähäisemmät jälkikivut.

 

Lausunnonpyytäjälle jääneen kosmeettisen haitan Niinimäki katsoo kuuluvan liikennevahinkolautakunnan normien luokkaan 1C, huomattava kosmeettinen haitta. Arvioinnissa jalan arpisuuden ja epämuotoisuuden lisäksi otetaan huomioon merkittävä raajan lyhenemä ja siitä seuraava ontuminen ja apuvälineen tarve. Luokan sisällä haitta on näillä perusteilla kyseisen luokan ylärajalla.

 

Lausunnonpyytäjälle määrättyjen vatsalääkkeiden osalta Niinimäki toteaa, että ne ovat olleet pääosin tarpeellisia nilkkavamman ja sen jälkitilan vuoksi. Ibuprofeenia on annettu suurehkoja annoksia ja ilmeisesti aika pitkään. Samanaikaisesti lausunnonpyytäjä on myös valitellut selkäänsä. Jos sääri ei olisi vammautunut, todennäköinen särkylääkkeiden tarve olisi ollut olennaisesti pienempi ja vatsansuojalääkitystä tuskin olisi tarvittu.

 

Vakuutusyhtiö toteaa antaneensa lausunnonpyytäjälle uuden korvauspäätöksen koskien pysyvää haittaa ja vatsansuojalääkkeiden korvattavuutta. Aikaisemmasta korvauspäätöksestään poiketen vakuutusyhtiö on arvioinut lausunnonpyytäjän saaneen tapaturmassa haittaluokka 8:n mukaisen pysyvän toiminnallisen haitan. Lisäksi vakuutusyhtiö korvaa jatkossa lausunnonpyytäjälle vatsansuojalääkkeet alkuperäisiä kuitteja vastaan.

 

Muilta osin vakuutusyhtiö katsoo, ettei lautakunnan hankkima asiantuntijalausunto aiheuta muutosta aikaisempaan vastineeseen. Vakuutusyhtiö viittaa professori Hannu Pätiälältä pyytämäänsä asiantuntijalausuntoon.

 

Professori Pätiälä toteaa lausunnossaan, että lausunnonpyytäjä sai poikkeuksellisen hankalan oikean nilkan murtuman kesäkuussa 1999 ja sen jälkeen hänelle on suoritettu poikkeuksellisen monta leikkausta vuoteen 2003 mennessä ja lopuksi nilkka saatiin luutumaan. Oikeaan alaraajaan jäi ainakin 4 cm:n pituusero, joka on hoidettu korotetulla kengänpohjalla. Alaraajalyhentymän vuoksi lausunnonpyytäjällä on käytössä erikoisjalkineet. Lausunnonpyytäjä käyttää automaattivaihteista autoa, hänellä on invalidipysäköintikortti ja hän harrastaa vesijumppaa ja vesikävelyä. Lausunnonpyytäjän painoindeksi on 30 eli hänellä on merkittävä ylipaino. Hän liikkuu ilman apuvälineitä ainakin sisällä, liikkuminen on ontuvaa ja ilman kantakorotuksellista kenkää seisominenkin on hyvin vaikeaa. Vuonna 2006 lausunnonpyytäjän olkanivelten liikkuvuudet on todettu normaaleiksi, vuodesta 2009 lähtien lausunnonpyytäjällä on ollut olkapäiden kiputiloja enemmän oikealla ja kliinisesti ahdas olkapää -oireyhtymä on todettu. Molemmat ranteet ovat alkaneet vaivata ja rannekanavaoireyhtymät on todettu ja ainakin oikea jo operatiivisesti hoidettu hyvällä menestyksellä.

 

Pätiälä toteaa, että rannekanavaoireyhtymä on hyvin yleinen vaiva ja pääasiallisina syinä ovat joko sisämedisiiniset syyt (hypotyreoosi, polyneuropatia, hormonaaliset muutokset, reuma), mutta myös staattiset elämäntavat aiheuttavat kyseistä oireyhtymää tai tuovat sen helposti esille, kuten käden toistuvat rasitukset, tietokonepelit ym. Syynä voivat olla myöskin ranteen alueen tapaturmat, kuten värttinäluun murtuma.

 

Lausunnonpyytäjän selkävaivat eli nikamahöltymä ja -siirtymä, jonka takia potilas on uudestaan koulutettu sosionomiksi, johtuu rakenteellisista synnynnäisistä tekijöistä. Tällainen selkä on erityisen herkkä oirehtimaan poikkeustilanteissa. Siirtymää on todettu 4 mm.

 

Lausunnonpyytäjän merkittävä ylipaino (pituus 158 cm, paino 75 kg) on omiaan rasittamaan alempia alaraajan niveliä ja on merkittävä tekijä vasemman nilkan vaivoihin epänormaalin kuormituksen lisäksi. Lausunnonpyytäjää ei voi pitää täysin työkyvyttömänä, tunnettuahan on, että jopa pahasti halvaantuneet potilaat voivat toimia työelämässä kun etätyö on mahdollista, tässä tapauksessa lausunnonpyytäjä pystyy liikkumaan omin voimin autolla. Kyseeseen tulee kevyt, kuormittamaton työ, joka ei vaadi oleellista liikkumista eikä fyysisiä ponnistuksia.

 

Pätiälä katsoo, että lausunnonpyytäjän vasemman nilkan oireilu ja osittainen jännerepeämä ja sen takia suoritettu leikkaus ovat pääasiassa ylipainosta johtuvaa, pienemmältä osin lausunnonpyytäjän oikean nilkan vaivoista ja siitä johtuvasta poikkeavasta kuormituksesta. Oikea nilkka luudutettiin viimeisen kerran vuonna 2003 hyvällä menestyksellä ja lausunnonpyytäjällä on ollut pituuseron kompensaatio kuten myös ortopediset jalkineet ja myös kyynärsauva on tarvittaessa vähentänyt kuormitusta eli oikean jalan vammaa on mahdoton yksinään syyttää vasemman jalan vuonna 2006 todetusta tilasta.

 

Lausunnonpyytäjän olkapäiden kiputila on todettu vasta vuoden 2009 aikoihin. Vuonna 2006 ei olkanivelten kiputilasta ollut mitään mainintoja. Oikealla todettu ahdas olkapää -oireyhtymä ja vasentakin alkanut vaivata, näitä näin myöhään ilmeneviä oireita ei voida suoraan pitää pääasiassa potilaan korvattavasta vaivasta johtuvana.

 

Rannekanavaoireyhtymä molemmin puolin voi aiheutua staattisesta elämäntavasta eli tässä tapauksessa kyynärsauvojen käytöstä. Tiettävästi lausunnonpyytäjällä kuitenkaan ei jatkuvasti ole ollut molemmat kyynärsauvat käytössä. Tunnetusti suuri osa karpaalikanavaoireyhtymistä aiheutuu ilman mitään tiettävää ulkonaista rasitusta ja kyseessä on nimenomaan keski-ikäiset naiset.

 

Lausunnonpyytäjä on kärsinyt selkävaivoista jo ennen tapaturmaa ja sen takia hänet on myös uudelleen koulutettu sosionomiksi perushoitajan ammatista. Säärivamma ei aiheuta selkävaivaa, mutta voi sen kylläkin tuoda hyvin näkyviin. Lausunnonpyytäjällä on lisäksi todettu välilevyn esiinluiskahdus, joka ei myöskään johdu korvattavasta vammasta. Lausunnonpyytäjän selkävaivat johtuvat synnynnäisestä anatomisesta poikkeamasta ja välilevyrappeuma on oma itsenäinen, erillinen sairaus.

 

Lausunnonpyytäjällä on esiintynyt neuropaattista kipua alaraajassa ja vasemmassa lonkassa luunottokohdassa. Neuropaattista kipua ei enää viimeaikaisissa asiakirjoissa mainita. Lonkkavaivat eivät liity korvattuun oikean alaraajan ongelmaan. Lonkkanivelet ovat vapaat, lausunnonpyytäjä harrastaa vesijumppaa ja vesijuoksua muun muassa eli liikkumattomuutta ei siinä suhteessa ole.

 

Pätiälä katsoo, että lausunnonpyytäjä ei korvattavan vamman takia ole kokonaan työkyvytön koulutuksensa mukaiseen työhön 1.4.2009 jälkeen. Lausunnonpyytäjä on 50-prosenttisesti työkykyinen koulutustaan vastaavaan työhön. Ammatillisen kuntoutuksen ohjaajan lausunnossa on todettu, että lausunnonpyytäjällä on varavaihtoehtona amk-sosionomin koulutuksensa sekä edellytyksiä suuntautua muihin terveydentilansa puolesta soveltuviin ja kevyempiin tehtäviin taitojensa, vahvuuksiensa, sinnikkyytensä ja vuorovaikutustaitojensa puolesta. Amk-sosionomit työllistyvät julkisen tai yksityisen työnantajan palvelukseen (kuten sosiaalitoimi, neuvolat, päiväkodit, koulukodit, avohuolto, ensi- ja turvakodit, vankilat ym.) erilaisiin kehittämishankkeisiin, järjestötoimintaan, työvoimaneuvojan, kasvattajan, ohjaajan, vakuutus- ja asiakassihteerin, projektityöntekijän, asiantuntijan, palveluiden tuottajan, yrittäjän ja projektien vetäjän tehtäviin erilaisissa järjestöissä. Lausunnonpyytäjällä ei ole enää niin kutsuttuja mielenterveyteen vaikuttavia lääkkeitä ja hänen käyttämänsä särkylääkkeet eivät ole työesteenä. Kyseessä on erityisesti motivaatiokysymys. Toinen kysymys on, kuinka lausunnonpyytäjän selkävaivat vaikuttavat hänen työkykyynsä, niiden takiahan lausunnonpyytäjä on sosionomin koulutuksen saanut.

 

Pätiälän mukaan lausunnonpyytäjälle aiheutunut kipu ja särky kuuluu liikennevahinkolautakunnan normien mukaisen luokan C1 keskiosaan, pysyvä haitta puolestaan vastaa STM:n haittaluokituksen mukaista haittaluokkaa 8 ja kosmeettinen haitta kuuluu liikennevahinkolautakunnan normien mukaiseen luokkaan 1C.

 

 

Kotivakuutukseen liittyvän vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 110.4.1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilön toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka syntyy ja todetaan vakuutuksen voimassaoloalueella vakuutuskauden aikana ja josta vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

 

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan (sellaisena kuin se oli vahinkohetkellä) sillä, jolle on aiheutettu ruumiinvamma tai muu henkilövahinko, on oikeus saada korvaus sairaanhoitokustannuksista ja muista vahingosta aiheutuneista kuluista, tulojen tai elatuksen vähentymisestä, kivusta ja särystä sekä viasta tai muusta pysyvästä haitasta.

 

 

Lausunnonpyytäjä sai 12.6.1999 sattuneessa tapaturmassa oikean säären alaosan vaikean murtuman. Vamma hoidettiin alkuvaiheessa leikkauksella, mutta paranemista vaikeuttivat useat infektiot, luutumattomuus, murtuman asennon huononeminen ja sääriluun lyheneminen. Pysyvä hoitotulos saatiin vasta vuonna 2003 tehdyn leikkauksen jälkeen. Useiden leikkausten jälkeen lausunnonpyytäjälle jäi oikeaan alaraajaan noin 5 cm:n lyhentymä. Alaraajan lyhentymän vuoksi lausunnonpyytäjä joutuu käyttämään kengässä 4 cm:n korotusta. Lausunnonpyytäjän kävely on erittäin vaikeaa, yhdellä kyynärsauvalla tukeutuen hän pystyy kävelemään kerrallaan 50–100 metriä. Sisätiloissa hän pystyy liikkumaan lyhyitä matkoja ilman tukea. Rapuissa lausunnonpyytäjä ei kertomansa mukaan pysty liikkumaan normaalisti, vaan etenee rapuissa alaspäin istualtaan ja ylöspäin kontaten. Lausunnonpyytäjällä on jatkuva kipulääkitys. Lausunnonpyytäjällä on ollut neuropaattista kipua oikeassa alaraajassa ja vasemmassa lonkassa luusiirteen ottokohdassa. Viimeisimmissä lääkärinlausunnoissa näistä ei ole mainintoja. Lisäksi lausunnonpyytäjällä on oikeassa nilkassa kuormituskipua. Lausunnonpyytäjän alaraajojen pituuseron aiheuttama kuormituksen epätasapaino rasittaa myös vasenta alaraajaa, selkää ja lonkkaa. Kyynärsauvojen jatkuva käyttö puolestaan rasittaa yläraajoja. Lausunnonpyytäjällä on jo ennen kyseistä tapaturmaa ollut selkäoireilua lanneselässä nikamanhöltymän ja ‑siirty­män vuoksi. Lausunnonpyytäjän vasempaan nilkkaan kehittyi tibialis posterior ‑jänteen osittainen repeämä, joka korjattiin 29.1.2008. Lausunnonpyytäjän molempiin ranteisiin on tehty leikkaus rannekanavaoireyhtymän vuoksi. Lisäksi lausunnonpyytäjällä on molemmissa olkapäissä kipuoireilua ja liikerajoituksia. Oikeassa olkapäässä on kliinisesti diagnosoitu impingement-oireilu.

 

Lausunnonpyytäjä on koulutukseltaan perushoitaja, mutta jo ennen tapaturmaa hän hakeutui selkäoireiden vuoksi ammatilliseen kuntoutukseen suorittaen sosionomin tutkinnon. Sosionomin ammatissa lausunnonpyytäjä ei ole toiminut, koska nyt kyseessä oleva vahinkotapahtuma sattui hieman ennen hänen valmistumistaan ja vamman hoito on estänyt valmistumisen jälkeen työhön sijoittumisen.

 

 

Korvattavassa vahingossa lausunnonpyytäjä sai oikean säären alaosan murtuman. Hänellä on sittemmin todettu myös vasemman nilkan tibialis posterior ‑jänteen tulehdus ja sen seurauksena kehittynyt jännerepeämä, olkapäiden kiputila, molemmissa ranteissa rannekanavaoireyhtymä sekä selän ja vasemman lonkan kipuoireita. Asiassa on kyse myös siitä, johtuvatko nämä muut oireet korvattavaksi todetusta oikean säären murtumasta ja sen hoidosta.

 

Syy-yhteyden olemassaoloa arvioitaessa otetaan huomioon se, onko lääketieteellisesti arvioituna todennäköistä, että vahinkoa kärsineelle olisi kehittynyt vastaavat oireet myös ilman kyseistä vahinkotapahtumaa. Jos voidaan katsoa, että ko. oireet olisivat kehittyneet, vaikka vahinkoa ei olisi sattunutkaan, ne eivät ole syy-yhteydessä vahinkoon. Jos vahinko on olennaisesti myötävaikuttanut oireiden ilmaantumiseen tai niiden pahenemiseen, syy-yhteyden voidaan katsoa olevan olemassa, vaikka oireiden perussyy olisikin vahinkotapahtumasta riippumaton sairaus.

 

Lausunnonpyytäjän vasemman nilkan oireilu on johtunut jänteen tulehduksesta ja repeämästä, jonka seurauksena nilkan sisäsivun rakenteet ovat antaneet periksi niin, että lausunnonpyytäjälle on kehittynyt ns. latuskajalka. Jännetulehduksen pääasiallinen syy on ollut vasempaan nilkkaniveleen vuosia kohdistunut yksipuolinen kuormitus oikean säären vamman ja varauskyvyttömyyden vuoksi. Ilman oikean alaraajan vamman jälkitilaa vasempaan nilkkaan ei todennäköisesti olisi kehittynyt jännetulehdusta ja jänteen repeämää. Tämän vuoksi myös vasemman nilkan oireilu ja sen hoitokulut tulee korvata vastuuvakuutuksesta.

 

Lausunnonpyytäjä on käyttänyt yhtä tai kahta kyynärsauvaa tapaturmasta lähtien jatkuvasti. Jatkuva kyynärsauvojen käyttö aiheuttaa olkapäihin rasitusta ja sen seurauksena kiputiloja. Vaikka lausunnonpyytäjällä on kliinisesti diagnosoitu ahdas olkapää -oireyhtymä, lautakunta pitää epätodennäköisenä, että lausunnonpyytäjälle olisi kehittynyt tässä laajuudessa olkapäiden kiputilaa ilman jatkuvaa kyynärsauvojen käyttöä. Tämän vuoksi myös olkapäiden hoito- ja tutkimuskulut tulee korvata vastuuvahingosta korvattavan vamman seurauksina.

 

Jatkuva kyynärsauvojen käyttö altistaa myös rannekanavaoireyhtymälle. Vaikka huomattava osa rannekanavaoireyhtymistä aiheutuu ilman ulkoista rasitusta, lautakunta katsoo, että tässä tapauksessa ei rannekanavaoireyhtymien syntymiselle ole pitkään jatkuneen kyynärsauvojen käytön lisäksi esitetty mitään muuta todennäköistä syytä.

 

Lausunnonpyytäjän selän kipuoireet aiheutuvat pääasiassa hänellä jo ennen vahinkotapahtumaa todetusta alimman lannenikaman takakaaren valenivelestä ja saman nikaman siirtymästä ja juurikanavien ahtaumasta. Lausunnonpyytäjällä on havaittu viitteitä L5- ja S1-hermojuurten lievään vaurioon, joten kyseessä ei ole pelkästään toiminnallinen kiputila, vaan mukana on myös elimellistä vikaa. Tällainen selkä on paljon huonompi kestämään rasitusta kuin normaali selkä. Vahinkotapahtuman jälkitilan vuoksi lausunnonpyytäjän selkään on kohdistunut tavanomaista enemmän rasitusta. Alaraajojen huomattava pituusero on jossain määrin pahentanut lausunnonpyytäjän selkävaivoja. Lautakunta pitää kuitenkin todennäköisenä, että lausunnonpyytäjällä olisi esiintynyt selkävaivoja merkittävässä määrin, vaikka vahinkotapahtumaa ei olisikaan sattunut.

 

Lausunnonpyytäjällä on ollut myös vasemman lonkan kiputila, jonka ensisijainen syy on sääriluun korjauksessa käytetyn luun ottoon liittynyt hermovaurio. Lonkkanivelessä itsessään ei ole havaittu sairausmuutoksia, mutta kliinisesti molemmat lonkat ovat olleet kiertojäykät, mikä todennäköisesti on ollut seurausta pitkäaikaisesta alaraajojen toimintavajauksesta. Lausunnonpyytäjän vasemman lonkan kiputila ja lonkkien liikerajoitukset ovat seurausta korvattavasta vahinkotapahtumasta.

 

 

 

Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen mukaan lausunnonpyytäjä on koulutukseltaan perushoitaja ja hän on toiminut alalla noin viiden vuoden ajan. Selkäoireiden vuoksi hän hakeutui ammatilliseen kuntoutukseen suorittaen sosionomin tutkinnon. Lausunnonpyytäjä ei ole kuitenkaan koskaan toiminut sosionomin ammatissa, koska hän sai nyt kyseessä olevan nilkkavamman hieman ennen valmistumista ja vamman hoito esti valmistumisen jälkeen työhön sijoittumisen. Suurin ongelma lausunnonpyytäjän työllistymisessä on huono liikkuminen, jonka syy pääosin on säären vamma ja sen aiheuttama kuormitus muualla tuki- ja liikuntaelimissä. Lausunnonpyytäjän tapaturmasta riippumattomat selkävaivat eivät olisi este kevyelle, osittain liikkuvalle sisätyölle, mutta jatkuvaa istumatyötä hän ei selkävaivojen vuoksi voisi tehdä. Säären vamman jälkitila liitännäisvaivoineen on esteenä liikkuvalle työlle. Liikuntaesteittensä vuoksi lausunnonpyytäjällä olisi vaikeuksia selvitä työmatkoista. Lausunnonpyytäjä joutuu käyttämään jatkuvasti kipulääkitystä, minkä vuoksi oman auton käyttäminen työmatkoilla olisi vaikeaa.

 

Ilman tapaturmasta riippumattomia sairauksia lausunnonpyytäjällä olisi jonkin verran työkykyä jäljellä. Ottaen kuitenkin huomioon lausunnonpyytäjän iän (syntynyt 1960), hänen huomattavat liikuntarajoituksensa, jäljellä olevan työkyvyn sekä sen, ettei hän yli kymmenen vuotta sitten valmistuttuaan sosionomin ammattiin ole ollut päivääkään koulutuksensa mukaisessa ammatissa, lautakunta pitää lausunnonpyytäjän työllistymismahdollisuuksia erittäin epätodennäköisinä.

 

Koska lausunnonpyytäjän työkyvyttömyys aiheutuu suurimmaksi osaksi vastuuvakuutuksesta korvattavasta vahingosta eikä hänen työllistymisensä jäljellä olevan työkyvyn mukaiseen työhön ole edellä kuvattujen olosuhteiden vuoksi todennäköistä, lautakunta katsoo, että lausunnonpyytäjän ansionmenetys tulee korvata 100 %:n mukaisesti vastuuvakuutuksen perusteella.

 

Vakuutusyhtiön maksaman ansionmenetyskorvauksen pohjana olevaa vuosityöansiolaskelmaa lautakunta pitää asianmukaisena.

 

 

Lausunnonpyytäjälle aiheutuneet vammat ja hänelle tehdyt hoitotoimenpiteet huomioon ottaen lautakunta katsoo hankkimansa asiantuntijalausunnon mukaisesti lausunnonpyytäjälle aiheutuneen kivun ja säryn kuuluvan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan 4, vaikeat vammat. Vakuutusyhtiö on tältä osin maksanut lausunnonpyytäjälle korvausta vuonna 2003 7.000 euroa, joka silloin oli luokan 4 (aiemmin C1) yläraja. Tämän jälkeen lausunnonpyytäjälle on tehty vasemman nilkan jännekorjaus, jonka lautakunta edellä mainituin perustein on katsonut olevan syy-yhteydessä vastuuvakuutuksesta korvattavaan vammaan. Lautakunta katsoo, että tältä osin lausunnonpyytäjälle tulee suorittaa lisäkorvausta 700 euroa.

 

 

Tapaturmasta aiheutuneen pysyvän haitan määrittelyssä lautakunta on käyttänyt apunaan sosiaali- ja terveysministeriön tapaturmavakuutuslain 18 a §:ssä tarkoitetusta haittaluokituksesta antamaa päätöstä. Kyseisen päätöksen kohdan ”Alaraajat kokonaisuutena” mukaan kyseessä on keskivaikea toiminnanvajavuus (haittaluokat 6–10) silloin, kun henkilöllä on ontumista, merkittävää liikerajoitusta, jatkuva kävely on vaikeaa tai hidasta ja apuneuvo on tarpeen lyhyilläkin matkoilla. Käytettävissään olevan lääketieteellisen selvityksen ja hankkimansa asiantuntijalausunnon perusteella lautakunta katsoo, että lausunnonpyytäjälle jäänyt pysyvä vika ja haitta kuuluu luokkaan keskivaikea toiminnanvajavuus. Kun toiminnallisen haitan lisäksi otetaan huomioon myös jatkuvaa kipulääkitystä edellyttävä kivuliaisuus, lautakunta katsoo lausunnonpyytäjälle jääneen pysyvän haitan kuuluvan haittaluokkaan 10. Vakuutusyhtiö on suorittanut lausunnonpyytäjälle korvauksena pysyvästä haitasta haittaluokka 8:n mukaisen summan. Edellä todettuun viitaten lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö suorittaa lausunnonpyytäjälle kahta haittaluokkaa vastaavan lisäkorvauksen.

 

 

Lausunnonpyytäjälle on jäänyt oikeaan alaraajaan merkittävä lyhenemä ja nilkassa on leikkausten ja lihaskielekesiirteen seurauksena runsasta arpisuutta ja epämuotoisuutta. Vasemmassa reidessä on ulkosyrjällä ihosiirteen ottokohta ja sisäsyrjällä pitkähkö arpi lihassiirteen ottokohdalla. Lausunnonpyytäjän alavatsalla on luusiirteen ottokohdalla noin 20 cm pitkä arpi. Lisäksi lausunnonpyytäjällä on vasemmassa nilkassa jänteen korjausleikkauksen jäljiltä arpi, josta ei ole esitetty lautakunnalle valokuvaa.

 

Käytettävissään olevan selvityksen ja hankkimansa asiantuntijalausunnon perusteella lautakunta katsoo lausunnonpyytäjälle jääneen pysyvän kosmeettisen haitan kuuluvan liikennevahinkolautakunnan normien luokkaan 3 (aiemmin 1C), huomattava kosmeettinen haitta. Tältä osin vakuutusyhtiö on vuonna 2004 maksanut korvausta luokan 1C yläkolmanneksen mukaan. Vuonna 2004 korvaustaso luokassa 1C vaihteli 4.800 eurosta 9.400 euroon.

 

Lautakunta pitää vakiintuneen korvauskäytännön mukaisena korvauksen perus­määränä lausunnonpyytäjälle aiheutuneesta kosmeettisesta haitasta 9.000 euroa (luokan huomattava kosmeettinen haitta korvausnormit vuoden 2011 tasossa 5.700–11.200 euroa). Summasta voidaan vähentää jo maksetut korvaukset nimellismääräisinä.

 

 

Edellä todettuun viitaten lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa lausunnonpyytäjälle vastuuvakuutuksesta myös vasemman nilkan jännerepeämän, olkapäiden kiputilan, ranteiden rannekanavaoireyhtymän sekä vasemman lonkan kiputilan vuoksi aiheutuneet tutkimus- ja hoitokulut. Lisäksi lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa vastuuvakuutuksesta lausunnonpyytäjän ansionmenetyksen 100-prosenttisesti. Kivun ja säryn osalta lautakunta suosittaa maksettavaksi 700 euron lisäkorvausta sekä pysyvän vian ja haitan osalta kahden haittaluokan korotusta vastaavan lisäkorvauksen. Pysyvän kosmeettisen haitan lautakunta suosittaa korvattavaksi 9.000 euron perusmäärän mukaisesti ja ottaen lopullisessa korvauksessa huomioon lausunnonpyytäjän ikä vahinkohetkellä.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Sisula-Tulokas, jäsenet Karimäki, Norio-Timonen ja Rusanen sekä varajäsen Hirviniemi. Sihteerinä toimi Haapasaari.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA