Haku

VKL 90/14

Tulosta

Asianumero: VKL 90/14 (2014)

Vakuutuslaji: Kotivakuutus

Ratkaisu annettu: 25.09.2014

Mikä oli tulipalossa tuhoutuneen asuinrakennuksen arvo? Mitä irtaimistosta tuli korvata? Tuhoutuneen rakennuksen päivänarvo ja jälleenhankinta-arvo. Mitä vakuutusta tehtäessä oli sovittu rakennuksen arvosta.

Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajien puinen asuinrakennus on tuhoutunut tulipalossa marraskuussa 2011. Vakuutusyhtiö on maksanut rakennuksesta korvausta päivänarvoperusteisesti 260 000 euroa (alv 23 %) ja purkukuluista 42 000 euroa (alv 23 %). Irtaimistosta on maksettu vakuutusmäärän suuruinen korvaus 101 000 euroa. Erimielisyyttä asiassa on vielä sekä rakennuksen että irtaimiston korvauksen määrästä.

Valitus

Asiassa valitetaan seuraavista seikoista:

1) Voiko vakuutusyhtiö periä yli 10 vuotta vakuutuksenottajalta maksua kiinteistön täysarvovakuutuksesta ja vahingon tapahduttua maksaa rakennuksen päivänarvokorvauksen 41 %:n päivänarvon mukaisesti? Onko rakennuksen päivänarvo kyseessä olevassa tapauksessa ollut vain 41 %, vaikka rakennuksessa on asuttu ja sitä on kunnossapidetty normaalisti?

2) Vakuutusyhtiön päätoiminen työntekijä on tutustunut kohteeseen sen arvon ja oikean vakuutustavan määrittämiseksi.

3) Ovatko vakuutusyhtiön käyttämien asiantuntijoiden tekemät laskelmat rakennuksen päivänarvosta luotettavia?

4) Onko rakennuksen jälleenhankinta-arvo oikea?

5) Onko ehtojen mukaista alentaa perustelematta irtaimen omaisuuden päivänarvokorvausta?

Vakuutus on myönnetty vakuutuksenottajille 14.7.1999 täysarvovakuutuksena ja uusi hakemus on allekirjoitettu 18.1.2006 ja se myönnettiin myös täysarvovakuutuksena. Vakuutusyhtiön edustajana toiminut henkilö on käynyt vakuutetussa kohteessa sen arvon ja oikean vakuuttamistavan määrittämiseksi. Koti-irtaimistolle myönnettiin 101 000 euron määräinen turva.

Vakuutuksenottajat ovat vaatineet, että rakennuksen arvo tulee määritellä jälleenhankinta-arvon suuruisena. Ensinnä vakuutusyhtiön edustaja on tutustunut kohteeseen ja tämän arvion perusteella kohteeseen on myönnetty täysarvovakuutus. Vakuutuksenottajat katsovat tämän tarkoittavan sitä, että kohde oli jälleenhankintakohde, eli että kohteen päivänarvo oli enemmän kuin puolet sen jälleenhankinta-arvosta. Kun vielä tammikuussa 2006 on vakuutusyhtiö arvioinut rakennuksen päivänarvon olleen yli 50 % sen jälleenhankinta-arvosta, vahingon tapahtumahetkellä tämä arvo ei ole voinut laskea rakennuksessa tehtyjen korjaustöiden johdosta. Vakuutuksenottajat ovat teettäneet rakennuksessa lämmitysjärjestelmäkorjauksen vuonna 2006, ikkunoita on kunnostettu vuosina 2005–2011, alakerran lattioita on avattu ja niiden eristystä on parannettu sekä lattiapinnat on hiottu vuosina 2009–2010. Salin seinät on kunnostettu vuonna 2010 ja rinteen puolella olevaa kuistia on remontoitu vuonna 2011. Vakuutuksenottajan hankkiman rakennusmestarin lausunto tukee vakuutuksenottajien kantaa.

Vakuutusyhtiön vastine

Irtaimiston osalta korvaus on maksettu vakuutuksen enimmäiskorvausmäärään asti.

Vakuutusyhtiö on pyytänyt laskelman vahingoittuneen asuinrakennuksen arvosta kahdelta eri taholta. Kummatkin ovat perustuneet Haahtela Oy:n vaatimaan hinnanarviointiin. Toisen laskelman mukaan jälleenhankinta-arvo on ollut 632 000 euroa ja päivänarvoprosentti 41 %, joten päivänarvokorvauksena suuruus on ollut 260 000 euroa. Lisäksi on korvattu purkukustannukset 42 000 euroa. Koska asiakkaan mukaan kyseessä on ollut jälleenhankinta-arvokohde, on pyydetty lausuntoa myös toiselta asiantuntijalta ja tämän lausunnon mukaan rakennuksen jälleenhankinta-arvo on ollut 594 224 euroa ja päivänarvoprosentti 39 %. Täten asuinrakennuksen päivänarvo on 231 747 euroa. Myös vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja on laskenut rakennuksen jälleenhankinta-arvon, joka on ollut 626 236 euroa ja päivänarvoprosentti 39 %. Vakuutuksenottajien toimittamassa lausunnossa ei ole arvioitu päivänarvoprosenttia.

Vakuutuksenottajan mukaan vakuutusyhtiön edustaja olisi käynyt kohteessa ennen vuoden 2006 vakuutuksen tekemistä. Vakuutuskohteessa käynti vakuutuksen turvatason oikeellisuuden tarkastamiseksi ei tarkoita omaisuuden arviointia. Asuinrakennuksen täysarvovakuutus on myönnetty pinta-alatietojen perusteella ja asuinrakennuksen vakuutus on vuonna 2006 tehty täysarvovakuutuksena samoilla neliötiedoilla ja vakuutusehdoilla kuin aikaisempi vakuutus on ollut. Asuinrakennukselle myönnettävä täysarvovakuutus perustuu rakennuksen neliötietoihin ja helpottaa näin asuinrakennuksen vakuuttamista. Vaihtoehto täysarvovakuutukselle on vakuuttaa asuinrakennus vakuutusmäärällisellä vakuutuksella. Tällöin vakuutuksenottaja määrittää asuinrakennuksen arvon ja vakuutusyhtiön tehtävänä on selvittää, onko kohde vakuutettavissa tällä vakuutusmäärällä. Tämän jälkeen vakuutusmäärään ottaa vakuutusyhtiön puolelta kantaa vahinkotarkastaja, ei vakuutuksen myyjä. Vakuutuksen tehnyt henkilö ei ole enää vakuutusyhtiön palveluksessa, ja paikallinen toimintamalli on selvitetty alueen vahinkotarkastajalta.

Yhtiö korostaa, että olipa kyseessä täysarvovakuutus tai vakuutusmäärällinen vakuutus, ei rakennuksen tuhoutuessa maksettavaksi voi tulla päivänarvokorvauksen ylittävää korvausta, jos rakennuksen päivänarvo vahinkohetkellä on alle 50 %.

Rakennuksen päivänarvoprosenttia määritettäessä ratkaisevat tekijät ovat kunkin rakennusosan ikä ja kunto vahinkohetkellä. Kyseessä olevan asuinrakennukseen ei ole tehty merkittäviä perusparannuksia ja tehdyt kunnostustyöt on huomioitu laskelmissa. Päivänarvoprosentiksi on vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja ja toinen asiantuntija arvioitunut 39 % ja toinen asiantuntija 41 %. Vakuutuksenottajan hankkima asiantuntija ei ole määritellyt päivänarvoprosenttia. Laskelmat on tehty vahingoittuneesta kiinteistöstä saatujen tietojen, valo- ja rakennuslupakuvien sekä kohteessa käynnin perusteella.

Hanketekijäeron vuoksi on pyydetty vielä toista asiantuntijaa tarkastamaan laskelmat tältä osin eivätkä ne ole muuttuneet.

Rakennuskorjauksina on otettu huomioon vakuutuksenottajien ilmoittamat korvaukset. Tarkempia selvityksiä ei ole saatu. Kyse on kuitenkin vakuutusyhtiön mukaan osakorjauksista eikä varsinaisesta peruskorjauksesta. Näin on mm. ikkunoiden osalta. Laskelmissa on huomioitu lämmitysjärjestelmän, pinnoitteiden ja ulkopintojen kunto ja niiden kunnostustyöt. Yhdessä laskelmassa on mm. todettu, että rakennus on yli 60-vuotias ja pitkälti alkuperäiskunnossa.

Kaikkien laskelmien arviot sekä jälleenhankinta-arvosta että päivänarvosta ovat lähellä toisiaan ja asuinrakennuksesta on maksettu korvaus korkeimman hinta-arvion mukaan. Lisäksi kaikissa laskelmissa vahingoittuneen asuinrakennuksen päivänarvo on vahinkohetkellä ollut selvästi alle 50 %. Vakuutusyhtiö katsoo, että sen korvaus asuinrakennuksesta on vakuutusehtojen mukainen.

Selvitykset

Vakuutusyhtiö on toimittanut Vakuutuslautakunnalle seuraavat laskelmat kiinteistön arvosta:

1) 24.1.2012 päivätty laskelma rakennuksen hinnan arvioimisesta

2) 16.5.2012 päivätty laskelma rakennuksen hinnan arvioimisesta

3) vakuutusyhtiön vahinkotarkastajan 1.1.2010 päiväämä laskelma rakennuksen hinnan arvioimisesta.

Vakuutuslautakunnalla on ollut käytössä vakuutuksenottajan toimittama 2.7.2012 päivätty lausunto rakennuksen kunnosta ja rahallisen arvon arvioinnista liitteineen.

Lautakunnan käytössä on ollut myös vahinkopaikalta vahingon jälkeen otettuja valokuvia.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, mitä vakuutusta tehtäessä on puhuttu täysarvovakuutuksesta tai vakuutusmäärästä. Asiassa on kysymys myös irtaimistokorvauksen suuruudesta sekä rakennuksen arvon määrittelystä vahingon jälkeen.

Vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 6.2.1 mukaan vakuutuksenantajan korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana on pääsääntöisesti omaisuuden jälleenhankinta-arvo (ks. kohta 6.3.1).

Vakuutusehtojen kohdan 6.2.2 mukaan korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana on kuitenkin omaisuuden päivänarvo, jos omaisuuden arvo on vahinkohetkellä alle 50 % jälleenhankinta-arvosta (ks. kohta 6.3.2).

Vakuutusehtojen kohdan 6.2.5 mukaan, jos koti-irtaimistoa vakuutettaessa on erikseen sovittu enimmäiskorvausmäärästä, on vakuutuskirjaan merkitty enimmäiskorvausmäärä vakuutuksenantajan korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana koti-irtaimistolle aiheutuvista vahingoista vakuutustapahtumaa kohden.

Vakuutusehtojen kohdan 6.2.9 mukaan, jos omaisuutta vakuutettaessa on sovittu vakuutusmäärästä, on vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä vakuutuksenantajan korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana.

Vakuutusehtojen kohdan 6.3.1 mukaan vahingon määrä jälleenhankinta-arvon mukaan saadaan, kun omaisuuden jälleenhankinta-arvosta vähennetään mahdollinen jäännösarvo.

Jos vahingoittunut omaisuus voidaan korjata, vahingon määrä on korjauskustannukset, kuitenkin enintään omaisuuden jäännösarvolla vähennetty jälleenhankinta-arvo.

Vakuutusehtojen kohdan 6.3.2 mukaan, jos omaisuuden päivänarvo vahinkohetkellä on vähemmän kuin puolet sen jälleenhankinta-arvosta, on vahingon määrä omaisuuden päivänarvo vähennettynä mahdollisella jäännösarvolla.

Jos vahingoittunut omaisuus voidaan korjata, vahingon määrä on korjauskustannukset, kuitenkin enintään omaisuuden jäännösarvolla vähennetty päivänarvo.

Asian arviointi

Vakuutuksen tekeminen

Asiakas on ilmoittanut, että vakuutusta tehtäessä vakuutusyhtiön toimihenkilö on ollut vakuutuspaikalla ja että tuolloin on ollut puhetta täysarvovakuutuksesta sekä siitä, tulisiko kohde vakuuttaa päivänarvosta. Rakennus on vakuutettu täysarvosta pinta-alatietojen perusteella lämpimän osan mukaisesti. Rakennuksen pinta-alan oikeellisuudesta asiassa ei ole erimielisyyttä. Siitä, mitä vakuutuksen kohteen päivänarvon tai jälleenhankinta-arvon mukaisuudesta on ollut puhetta, ei ole mahdollista saada selvitystä kirjallisessa lautakuntamenettelyssä, koska vakuutuspaikalla tuolloin ollut vakuutusyhtiön työntekijä ei ole enää vakuutusyhtiön palveluksessa. Täysarvovakuutuksessa ei omaisuuden arvo ole maksuperusteena, vaan maksun suuruuteen vaikuttaa monta eri seikkaa, mm. rakennuksen pinta-ala, rakennuksen ikä, rakennusmateriaali, lämmitystapa tai käyttötarkoitus. Omaisuuden korvausmäärä arvioidaan vahingon sattuessa.

Vakuutuslautakunta katsoo saatavilla olevan kirjallisen materiaalin perusteella, ettei ole osoitettu, että vakuutusyhtiön edustaja olisi arvioinut vakuutuksentekotilaisuudessa omaisuuden arvon liian korkeaksi, ja että tämän vuoksi vakuutusmaksun suuruus olisi noussut liian suureksi. Vakuutuslautakunta katsoo, että tältä osin vakuutusyhtiön päätös on asianmukainen.

Korvausmäärä

Irtaimisto

Asiakirjojen mukaan vakuutusyhtiö on maksanut irtaimistosta vakuutuksen vakuutusmäärän mukaisen enimmäiskorvauksen 101 000 euroa. Vakuutusyhtiö on näin maksanut vakuutusehtojen mukaisen enimmäiskorvauksen ja vakuutusyhtiön korvauspäätöstä on pidettävä tältä osin asianmukaisena.

Kiinteistö

Kotivakuutuksen vakuutusehdoissa ei ole määritelty, miten omaisuuden päivänarvo ja jälleenhankinta-arvo lasketaan. Nämä arvot lasketaan yleensä käyttämällä yleisesti hyväksyttyjä laskentamalleja. Kyseessä ovat teknisesti määritellyt arvot. Vakuutusyhtiön tekemissä ja hankkimissa laskelmissa on käytetty Haahtela Oy:n laatimaa ”Rakennuksen hinnan arviointi 2011” ‑ohjetta. Tätä laskentaohjelmaa käytetään yleisesti rakennusten arvon määrittämisessä. Ohjelmaa soveltamalla ei tulla vain yhteen oikeaan vastaukseen rakennuksen arvosta, vaan nämä laskelmat ovat aina suuntaa-antavia teknisiä laskelmia. Rakennuksen päivänarvoprosenttia määritettäessä on aina jokaisessa kohteessa olemassa tulkinnallisia kohtia, joita arvioitaessa voidaan perustellusti tulla erilaisiin toisistaan poikkeaviin lopputuloksiin. Näillä tekijöillä on vaikutusta rakennuksen päivänarvoa määritettäessä.

Nyt kyseessä olevassa tapauksessa vahingoittunut rakennus on ollut normaalista asuinrakennuksesta poikkeava rakennus, jonka arvon määrittelyssä käytetyt laskentaohjelmat antavat helposti liian kaavamaisen lopputuloksen. Rakennuksessa on tehty osittaisia sisäpuolisia korjauksia. Korjauksissa on pyritty myös säilyttämään rakennuksen historiallista arvoa. Muun muassa sähköistyksiä on osittain uusittu. Rakennuksen ikkunat ja sisäovet ovat olleet massiivipuisia, joten tällaiset ovet ja ikkunat ovat olleet huollettavissa ja kunnostettavissa niin, että ne voivat säilyä pitkään käyttökunnossa. Vakuutuslautakunta arvioi kaiken saamansa kirjallisen materiaalin perusteella rakennuksen päivänarvoprosentin olleen vahinkohetkellä 45 %. Vakuutusyhtiön tulee Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan näin ollen oikaista korvauspäätöstään tältä osin.

Vakuutusyhtiön hankkimissa eri laskelmissa rakennuksen teknisen jälleenhankinta-arvon suuruus on vaihdellut runsaan 37 000 euron sisällä. Vakuutusyhtiö on käyttänyt korvauslaskelmassaan korkeinta arvoa eli 632 000 euroa. Vakuutuslautakunta pitää tämän arvon käyttöä korvauslaskelmissa asianmukaisena.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Melander sekä jäsenet Laapotti, Sario, Uimonen ja Vaitomaa. Sihteerinä toimi Snellman.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia