Tapahtumatiedot

Lääkärinlausuntojen mukaan vakuutetun (s. 1969) käyttämä korvatulppa oli pudonnut 9.8.2010 työmaalla samalla, kun vieressä timanttisahasta oli kuulunut kova ääni. Vakuutettu hakeutui lääkäriin 13.8.2010 ja hänellä diagnosoitiin vasemman korvan meluvamma, jossa mitattiin kuulon alenemista ylätaajuuksilla. Tärykalvolla todettiin pieni verenpurkauma. Korva soi ja siinä oli ääniyliherkkyyttä. Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri määräsi vakuutetulle 16.8.2010 ylipainehappihoitoa, jota annettiin 18 kertaa 16.8. - 17.9.2010. Hoitosarjan jälkeen korvan soiminen ja ääniyliherkkyys olivat vähentyneet. Audiometriassa ei todettu olennaista muutosta. Vakuutettu haki korvausta hoitojen kustannuksista yrityksen ottamasta sairauskuluvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö eväsi korvauksen ylipainehappihoidon kustannuksista 22.9. ja 20.10.2010 antamillaan päätöksillä vedoten vakuutusehtojen kohtaan 70.2, jonka mukaan sairauskulujen korvaamisen edellytyksenä on, että tutkimus tai hoito on lääkärin määräämää ja yleisesti hyväksytyn lääketieteellisen käsityksen mukaan välttämätön sairauden tai vamman tutkimiseksi tai hoitamiseksi.

Yhtiön mukaan sen käytäntönä on, että ylipainehappihoitoa korvataan vain sukeltajataudin hoidossa, jossa sen hyöty on osoitettu. Vakuutetulle oli tapahtunut 9.8.2010 barotrauma ja 17.8.10 lääkäri on kirjoittanut lausunnon ylipainehappihoitoa varten. Näin viivästyneessä tapauksessa hoitoa ei ole enää pidettävä vakuutusehtojen mukaisena välttämättömänä sairauden hoitona. Myös yleisen lääketieteellisen tietämyksen nojalla hoito on vielä kokeellista ja näyttö hyödystä on puutteellinen.

Valitus

Vakuutettu vaatii ylipainehappihoidon korvaamista. Korvauspäätöksissä annetaan ymmärtää, että hoito olisi maksettu, jos hän olisi löytänyt sen aiemmin. Toisaalta sitä ei olisi korvattu silloinkaan, koska hoitoa pidetään kokeellisena.

Kyseessä on hoito, joka ei ole vielä kaikkien tiedossa. Hän sai lääkäriltä ohjauksen hoitoon, johon ensimmäinen korvalääkärin aika oli 13.8.2012. Samalle viikolle ei ollut enää aikoja saatavissa, ja hän meni hoitoon heti kun pääsi eli seuraavan viikon alussa. Hoidosta on ollut selkeä hyöty.

Hoitavan lääkärin mukaan hänen muilla potilaillaan ei ole ollut vastaavissa tapauksissa ongelmia vakuutusyhtiöiden kanssa. Samaan aikaan hoidossa oli kaksi potilasta, joilla hoidettiin kovasta äänestä johtuvaa vammaa, ja heidän vakuutuksensa korvasi hoidon. Vakuutettu kysyykin, onko hyväksyttävää, että yhtiö- tai asiakaskohtaisesti on isoja eroja menettelyssä. Hoitavan lääkärin mukaan hänellä ei ole aikaisemmin tullut vastaavaa eteen, jossa vakuutus ei olisi korvannut hoitoa. Vakuutettu kysyy myös, pitääkö paikkansa, että vakuutusyhtiö ei ole korvannut kyseistä hoitoa kenellekään. Vakuutusehdoissa ei mainita erikseen kyseisestä hoitomuodosta mitään. Vakuutusyhtiö on aikaisemmin ja vieläkin mainostanut vakuutuksen laajaa korvauspiiriä ja korkeaa korvausmäärää, miltä osin vakuutettu viittaa asiakastiedotteeseen. Vakuutus myytiin aikanaan sanomalla sen olevan kattavampi kuin pelkän tapaturmavakuutuksen ja näin ollen turvallisempi vaihtoehto.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutuksesta korvataan lääkärinpalkkiot, lääkärin määräämät tutkimukset ja hoidot. Vakuutusehdoissa lääkärin määräämän hoidon ja tutkimuksen kustannusten korvaamisen yhdeksi edellytykseksi on asetettu, että tutkimus ja hoito on yleisesti hyväksytyn lääketieteellisen käsityksen mukaista.

Vaikka ylipainehappihoito on ollut lääkärin määräämää, sitä ei kuitenkaan voida pitää yleisesti hyväksytyn lääketieteellisen käsityksen mukaisena ja välttämättömänä hoitona vakuutetun sairauden kannalta (tinnituksen hoito). Pelkästään sillä perusteella, että tutkimukset tai hoidot ovat laillistetun lääkärin määräämiä, niitä ei voida katsoa yleisesti hyväksytyn lääketieteellisen käsityksen mukaisiksi. Yleisen lääketieteellisen käsityksen mukaisella hoidolla tarkoitetaan tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa lääketiedettä (koululääketiede).

Korvausta ylipainehappihoidosta ei suoriteta, koska sitä ei voida pitää yleisen lääketieteellisen käsityksen mukaisena hoitona tinnitukseen. Saatujen kuulokäyrien mukaan ei ole todettavissa löydöstä meluvammasta. Lisäksi ylipainehappihoitoon hakeutumisessa on ollut viivettä, joten hoitoa ei voida pitää välttämättömänä sairaudenhoitona.

Lääketieteellinen selvitys

Lautakunnan käytettävissä ovat E-lääkärinlausunnot 17.8.2010 ja 5.10.2010, lääkärinlausunto 4.9.2012, potilaskertomus 16.8.2010 - 4.9.2012 sekä 16.8., 20.8., 7.9., 14.9. ja 5.10.2010 tehtyjen kuulontutkimusten tulokset.

Ylipainehappihoidon antaneen hoitolaitoksen lääketieteellisen johtajan, korva-, nenä-, ja kurkkutautien ja allergologian erikoislääkärin 4.9.2012 antaman lausunnon mukaan vakuutettu oli ylipainehappihoidossa työssä 9.8. syntyneen meluvamman vuoksi 16.8. - 5.10.2010. Korvalääkäri oli lähettänyt hänet hoitoon, koska hänellä oli selkeät vaikean tuoreen meluvamman oireet: kipu, kuulon alentuma ja korvan soiminen ja olennaista spontaaniparanemista ei viikossa ollut tapahtunut. Audiometriassa oli vain 5-10 dB pudotusta ylätaajuuksilla vasemmalla, vakuutetulla oli keskittymisvaikeutta ja unettomuutta, tinnitusääni oli ylittänyt kaiken muun äänen eikä maskeerautunut taustaääniin. Ääniyliherkkyyttä, kaikumista.

Vakuutettu oli saanut ylipainehappihoitoa 16.8. - 17.9.2010 yhteensä 18 hoitokertaa (2.4 ATA 90min/kerta). 5.10. kontrollissa audiometriassa ei ollut olennaista muutosta. Ääniyliherkkyys oli selvästi parempi, kaikumista ei enää joka päivä, mikä edelliseen viikkoon asti oli ollut päivittäistä. Keskittyminen oli parantunut eikä vakuutettu ollut enää niin herkästi ärtyvä ja oli pystynyt nukkumaan jopa 6 tunnin yöunia. Tinnituksessa oli vaihtelua.

Lausunnon mukaan äkillisessä meluvammassa voimakas ääniaalto aiheuttaa sisäkorvan rakenteissa rikkoutumisia. Melu aiheuttaa myös sisäkorvaan hapenpuutetta, joka johtaa aistinsolujen aineenvaihduntahäiriöön ja tuhoutumiseen. Oireena ovat korvan lukkoisuus, tukkoisuus, kuulon alenema, humina tai korvan soiminen. Audiogrammissa (kuulokäyrässä) todetaan sisäkorvavaurioon sopivia muutoksia 3-6 kHz:n alueella. Hoidossa ensisijaista on vähentää lisäaltistusta eli välttää kaikkea melua ja voimakasta ääntä. Sisäkorvan tilan parantamiseen tähtääviä lääkehoitoja on käytössä (prednisoloni 1-2 mg/kg/vrk 7 vrk; betahistiini). Niistä on varsin vähän luotettavaa näyttöä. Vaikea-asteisemmat tapaukset on syytä ohjata erikoissairaanhoitoon. Yhtenä hoitovaihtoehtona on ylipainehappihoito, joka on käytössä varusmiesten akustisten traumojen hoidossa. (Teksti Lääkärin käsikirjasta 1.9.2010/Seppo Savolainen.)

Hoitotulosten kannalta ensimmäinen paineistushoito tulisi tapahtua mahdollisimman nopeasti vamman jälkeen. Jos kuulovaurio on laaja, on hoito aloitettu välittömästi ilman seuranta-aikaa tai odottamista. Takarajana hoidon aloittamiselle on pidetty seitsemää vuorokautta, mutta ehdotonta aikarajaa ei ole. (Teksti Suomen lääkärilehden 23/2002 artikkelista Meluvammojen hoito ylipainehappihoidolla/Seppo Savolainen.)

Meluvammojen ja ilmanpaineen aiheuttamien sisäkorvavammojen hoidossa ylipainehappihoito on yleisesti käytössä oleva hoitomuoto jonka käyttöä rajoittaa hoidon saatavuus. Meluvamman hoidossa ylipainehappihoidon viivästyminen heikentää hoitotuloksia ja hoito pyritään aloittamaan vaikeusasteesta riippuen 1-14 vuorokauden sisällä tapaturmasta.

Vuosina 2000- 2005, jolta viimeisimmät valtakunnalliset tilastot annettiin tuolloin Suomessa toiminnassa olleissa yhdeksässä painekammiossa äkilliseen meluvammaan ylipainehappihoitoa vuosittain keskimäärin 87 potilaalle. Kyseessä on siis vaikeiden meluvammojen yleisesti käytössä oleva hoito. Meluvammatapauksien ylipainehappihoitoon ohjausta tapahtuu myös Helsingin Yliopistosairaalan korvaklinikalta HUS/HYKS:n ostopalvelusopimuksen mukaisesti. Työtapaturmatapauksissa laskun ensisijaisena maksajana on yleensä vakuutusyhtiö.

Asiantuntijalausunto

Lautakunnan pyynnöstä antamassaan asiantuntijalausunnossa korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, audiologi Risto Voutilainen toteaa mm., että varhaisemmassa E-lausunnossa 17.8.2010 vakuutetun ammatiksi on merkitty yrittäjä. Tapaturmakuvauksena on, että vakuutettu on 9.8.2010 työmaalla työntänyt betonia kottikärryllä ja hikeä pyyhkiessä EAR putosi. Vieressä kova ääni timanttisahasta. Ensimmäisenä hoitanut lääkäri on ollut korvalääkäri Tommi Liukko 13.8.2010. E-lausunnossa diagnoosina on H83.3, korvan akustinen vamma, ja suunnitelmana on ylipainehappihoito 5-10 hoitokertaa sekä audiometria kahdesti. Tarkastuksessa 17.8.2010 on todettu vasemmassa tärykalvossa pieni verenpurkauma. "Vasen korva soi edelleen, ääniyliherkkyyttä. AG.ssä pudotus 1 kHz alkaen 5-10 dB alempana kuin oikealla."

Tuoreemmassa E-lausunnossa 5.10.2010 diagnoosi on edelleen sama. Hoitona ylipainehappihoito 18 hoitokertaa, audiometriat, lääkärikonsultaatiot. Lausunnossa on tilan kuvaus päivämäärälle 24.8.2010, mutta kyseessä lienee päivämäärän kirjoitusvirhe, koska kuvaus on sanatarkasti ed. lausunnossa pvm:lle 17.8.2010 kirjattu kuvaus. Tämä potilaan tilan kuvaus siis kertoo alkutilanteen Medioxygenin hoidossa.

Lausunnossa kerrotaan sitten hoidon kulusta ym.; "Tilanne huonontunut voimakkaasti uudelleen muutama päivä 10 hoitokerran sarjan loppumisen jälkeen Tinnitus voimistunut uudelleen erittäin voimakkaaksi, herättänyt useita kertoja öisin. Sointi hyvin korkeataajuista. Hoitosarja jatkunut ad 18 hoitoa. Sarjan jälkeen todetaan, että soiminen vähentynyt selvästi". "Nukkuminen selvästi parempaa, keskittyminenkin jo onnistuu." "Kaikuminen ja ääniyliherkkyys vähentynyt, jnkv vielä. Loppukontrollissa 5.10. Ääniyliherkkyys selvästi parempi, kaikumista ei enää joka päivä, viime viikkoon asti ollut päivittäistä. Keskittyminen parantunut eikä enää niin herkästi ärtyvä. Pystynyt nukkumaan jopa 6 t yöunia. Tinnituksessa vaihtelua. Audiometriassa ei olennaista muutosta."

Lääkärinlausunnossa 4.9.2012 tri Suvilehto esittää, että tri Liukko lähetti potilaan "koska potilaalla oli työtapaturman seurauksena selkeät vaikean tuoreen meluvamman oireet: kipu, kuulon alentuma ja korvan soiminen ja olennaista spontaaniparanemista ei viikossa ollut tapahtunut. Audiometriassa oli vain 5-10 dB pudotusta ylätaajuuksilla vasemmalla. Keskittymisvaikeutta ja unettomuutta, tinnitusääni ylittänyt kaiken muun äänen eikä maskeerautunut taustaääniin. Ääniyliherkkyyttä, kaikumista." Lisäksi lausunnossa kerrotaan annetusta hoidosta, ja osittain samansanaisesti jo E-lausunnossakin kerrotusta hoitotuloksesta. Lausunnossa kerrotaan meluvamman mekanismista ym., hoitovaihtoehdoista, ylipainehappihoidosta.

Potilaskertomuksessa on 7.9.2010 hieman E-lausunnossa 5.10.2010 kerrottua laajempi kuvaus oireiden vaikeutumisesta kymmenen hoitokerran jälkeen: ..."potilasta huomattavasti invalidisoiva jatkuva ja lähes kaiken muun taustaäänen ylittävä tinnitus". Merkintä 14.9.2010 kertoo mm., että "Soiminen jatkuu ja alkanut tulla keskittymisvaikeuksia."

Pohdintanaan Vuotilainen toteaa, että Tri Tommi Liukon potilaskertomusmerkintöjä ja mahdollista lähetettä Medioxygeniin ei ole käytettävissä. Tiedossa ei ole vakuutetun aiempaa korvaoirehistoriaa, kuten esim. mahdollisia tietoja tinnitusoireen aiemmasta ilmenemisestä. Käytettävissä ei ole aikaisempia mahdollisia kouluterveydenhuollon, Puolustusvoimien, työterveyshuollon tai muun terveydenhuollon tutkimuksissa tehtyjä audiogrammeja.

Altistumisesta

Äänialtistustilannetta kuvaavat tiedot ovat epätarkat. Tiedossa ei ole ko. työssä yleisesti ja erityisesti juuri altistumishetkellä vallinneen yleisen taustamelun tasoa. Melua on ilmeisesti ollut, koska vakuutettu on käyttänyt EAR-kuulosuojaintulppia, mutta melutaso ei ole ollut kovin korkea, kun suojaimina ovat olleet vain tulpat, ja ainakin vasemmalla tulppa ei ole ollut kunnolla korvassa vaan tulemassa ulos ja päässyt putoamaan. Tiedossa ei ole timanttisahan äänitasoa ko. työssä, vakuutetun etäisyyttä sahauspisteestä, eikä tälle voimakkaalle äänelle altistumisen kestoa jne.

Yleisellä tasolla timanttisahan tiedetään betonia leikatessa aiheuttavan voimakkaan tai hyvin voimakkaan äänen joka voi olla yli 110 dB, joten korvat on suojattava, jotta sisäkorville ajan myötä kertyvä kaikkinainen äänienergiarasitus ei aiheuttaisi pysyvää kroonista meluvammaa. Timanttisahan ääntä ei siis voida verrata esim. kiväärin laukausääneen korvan lähellä, jossa sisäkorvavaurio voi syntyä välittömästi liian korkean meluhuipun vuoksi. Timanttisahan äänen aiheuttama kuulovaurioriski on suhteessa altistumisaikaan. Lyhytkin altistuminen timanttisahan äänelle aivan lähietäisyydeltä voi aiheuttaa suojaamattomaan korvaan tilapäistä kuulonalenemaa, mutta tällainen kuulon muutos korjautuisi tunneissa tai ainakin vuorokaudessa.

Ei ole oletettavaa, että vakuutettu olisi jäänyt tahallaan viipymään timanttisahauspisteen vierelle, joten altistumisaika lähietäisyydellä lienee ollut korkeintaan joitakin minuutteja mutta ei useita kymmeniä minuutteja. Tällöin suojaamattoman korvan tässä tilanteessa saama meluannos vastaa karkeasti arvioiden sitä annosta, jonka korva saisi 1-2 työpäivässä 85 dB:ssä, ja jollaisella päivittäisen altistumisen annoksella kroonisen meluvamman kehittymiseen menisi ennemminkin vuosikymmen (-iä) kuin vain muutama vuosi.

Altistuminen ja oireet, löydökset ja hoito

Kyseinen yksittäinen lyhytkestoinen altistumistilanne ei siis ole voinut aiheuttaa äkillistä äänenpainevammaa (AAT, akuutti akustinen trauma) eikä oleellista meluannosta kroonisen meluvaurion kehittymisen vauhdittajaksi. Timanttisahaus aiheuttaa ääntä mutta ei äkillistä voimakasta ilmanpaineaaltoa, joten se ei ole myöskään voinut aiheuttaa ilmanpainevammaa (barotraumaa). Tärykalvossa todettu verenpurkauma ei voi olla ääniperäinen, eikä 17.8.2010 todetulla pienellä verenpurkaumalla muutoinkaan tarvitsisi olla yhteyttä 8 vrk varhaisempiin tapahtumiin.

Kyseinen altistuminen ei riitä olemaan selitys sille oirekuvalle, jonka perusteella tri Liukko on tri Suvilehdon 4.9.2012 lausunnossa kerrotun mukaan potilaan lähettänyt. Oirekuvaus ei ole samantasoinen varhaisemmissa E-lausunnoissa, ja tri Liukon potilaskertomusmerkintöjä ei ole käytettävissä.

Ääniyliherkkyys on sietokyvyn alentumista voimakkaille äänille, ja se riippuu osittain äänen voimakkuudesta, osittain äänen laadusta kuten esim. säröisyydestä. Osittain henkilön sietokyky äänille riippuu siitä, minkä merkityssisällön henkilö kyseiselle äänelle ja sen äänilähteelle sillä hetkellä antaa.

Ilmaisu että "tinnitusääni ylittänyt kaiken muun äänen" on vaikeasti ymmärrettävä, koska vakuutettu on normaalikuuloinen ja tinnituksen koetun äänenvoimakkuuden tiedetään mittausten perusteella yleensä olevan vain hieman yli kuulokynnystason ja korkeintaan luokkaa 10–20 dB sen ylitse. Normaalikuuloisella tinnitusäänen koettu voimakkuus olisi siten oletettavasti luokkaa ainakin alle 30–40 dB. Kyseessä ei siis olisi kaiken muun äänen ylittävä erittäin voimakas äänikokemus. Tapahtumatiedoissa ei ole mitään sellaista, minkä perusteella vakuutetun tinnituksen voisi olettaa olleen oleellisesti erilaista kuin mitä tinnitus yleensä on.

Painekammiohoito on välttämätön hoitomuoto sukeltajantaudissa. Ylipainehappihoitoa käytetään äkillisen äänitapaturman aiheuttaman kuulovaurion hoitona, ja saatetaan käyttää äkillisen aiheuttajaltaan tuntemattomankin kuulonmenetyksen hoidossa, vaikka hyödyn osoittaminen on kuulon spontaanitoipumistaipumuksen vuoksi vaikeaa.

Audiogrammeista

Käytettävissä on aikaväliltä 16.8.2010 – 5.10.2010 viisi audiogrammia, joissa kaikissa kuulo on kaikilla mitatuilla taajuuksilla normaali, 20 dB:ssä tai parempi. Yhtäläisenä piirteenä kaikissa kuulokäyrissä on, että kuulo on oikealla ollut korkean äänialueen taajuuksista 3, 4, 6 ja 8 kHz useimmilla yleensä hieman parempi kuin vasemmalla. Kummassakaan korvassa ei ole missään audiogrammissa todettavissa meluvammalle ominaisia muutoksia eikä siten voi olla todettavissa sellaisten muutosten vaikeutumista tai lievittymistäkään. Koska käytettävissä ei ole audiogrammeja ajalta ennen 9.8.2010 sattunutta äänialtistumistilannetta, ei altistumisen voida todeta aiheuttaneen minkäänlaista muutosta vakuutetun kuuloon.

Tinnitusoireen luonteesta yleisesti

Tinnitus ei ole itsenäinen vamma tai sairaus vaan oire, joka voi liittyä meluun tai johonkin muuhun laukaisevaan tekijään tai ilmetä ilman mitään tunnistettavaa soimisoireen esille nostavaa tekijää.

Tinnitusoireen ilmeneminen ei ole suoraan suhteessa äänen voimakkuuteen, vaikka voimakas ääni usein onkin tinnituksen esille tuova tekijä. Ilman kuulon muutosta ilmenevä tinnitusoire ei yksinään ole meluvamma. Tinnituksen haittaavuus on korostetusti riippuvaista henkilön psykoemotionaalisesta tilasta.

Tinnitus on oireena niin monitahoinen ja monimuotoinen, että aina löytyy yksittäistapauksia, joissa jokin hoito näyttäisi tuottaneen erinomaisia tuloksia, mutta kokemus ei sitten ole yleistettävissä. Ylipainehappihoidon ei ole pitävästi todettu tehoavan tinnitukseen. HYKSin korvaklinikka ei osta ylipainehappihoitoa esim. melualtistuksen jälkeistä korviensa soimista valittaville potilaille silloin, kun kuulovaurioita ei todeta.

Päätelmät ja vastaukset

Mitään objektiivista näyttöä ei ole siitä, että ilman toisen korvan korvatulppaa betonikärryn työntäminen timanttisahauspisteen ohitse olisi aiheuttanut vakuutetulle korva- tai kuulo-oireita, mutta lääkäriin hakeutuminen viittaa siihen, että hänellä on ilmennyt korvaoireita. Oireiden kuvatut haittaavuus, vaikeus ja pitkäkestoisuus eivät selity kyseisellä äänialtistustilanteella.

Kuvattu altistumismekanismi ei ole voinut aiheuttaa pysyvää sisäkorvavauriota.

Käytettävissä olevissa audiogrammeissa kuulo on normaali, eikä niissä voida todeta meluvammaan viittaavia pieniäkään muutoksia. Korkealla äänialueella on vasen korva ollut hieman oikeaa huonommin kuuleva, ja tämä ero on pysynyt muuttumattomana. Koska varhaisempia tietoja vakuutetun kuulosta ei käytettävissä ole, ei voida tietää, onko eroavuus jo synnynnäistä, vai jossain myöhemmässä ikävaiheessa ilmennyt, eikä eroavuuden syytä voida tietää. Eroavuus ei voi selittyä 9.8.2010 sattuneella äänialtistuksella.

Ylipainehappihoito ei ole yleisesti hyväksytty ja tehokkaaksi osoitettu hoito tinnitusoireesta kärsiville.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vapaaehtoisesta sairausvakuutuksesta suoritetaan korvausta vakuutetun sairaanhoitokuluista vakuutussopimukseen sovellettavien ehtojen mukaisessa laajuudessa.

Sovellettavat vakuutusehdot

Kysymyksessä olevaan sairauskuluvakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 70.1 mukaan vakuutuksesta korvataan ne vakuutuksen voimassaoloaikana aiheutuneet, kohdassa 70.2 mainitut vakuutetun sairaudesta tai vammasta Suomessa syntyneet kulut, joita ei korvata jonkin lain nojalla.

Kohdan 70.2 mukaan sairauskulujen korvaamisen edellytyksenä on, että tutkimus tai hoito on lääkärin määräämää ja yleisesti hyväksytyn lääketieteellisen käsityksen mukaan välttämätön sairauden tai vamman tutkimiseksi tai hoitamiseksi.

Asian arviointi

Asiakirjojen mukaan vakuutettu on altistunut 9.8.2010 työmaalla timanttisahasta kuuluneelle voimakkaalle äänelle, kun hänen korvatulppansa on pudonnut. Hän on hakeutunut lääkäriin 13.8.2010 ja hänellä on diagnosoitu vasemman korvan meluvamma, jossa on mitattu kuulon alenemista ylätaajuuksilla. Tärykalvolla on todettu pieni verenpurkauma. Melualtistuksen jälkeen korva on soinut ja siinä on ollut ääniyliherkkyyttä. Tilan johdosta vakuutetulle on annettu 16.8. - 17.9.2010 lääkärin määräyksestä 18 kertaa ylipainehappihoitoa, jolla vakuutetun korvaoireiden on kuvattu vähentyneen.

Lautakunta toteaa, että vakuutusehtojen mukaan korvattavan hoidon tulee olla yleisesti hyväksytyn lääketieteellisen käsityksen mukaista ja kysymyksessä olevan sairauden tai vamman hoidon kannalta välttämätöntä. Lautakunta katsoo, että tällaisena hoitona on pidettävä ensisijaisesti hoitoa, joka on lääketieteessä laadultaan ja käyttöalueeltaan vakiintunut.

Tässä tapauksessa hoitolaitoksen lääkärin 4.9.2010 antaman lausunnon mukaan vakuutettu oli lähetetty ylipainehappihoitoon hänellä todettujen selkeiden vaikean tuoreen meluvamman oireiden eli kivun, kuulon alentuman ja korvan soimisen eli tinnituksen vuoksi. Lautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan käytettävissä olevista asiakirjatiedoista ei kuitenkaan ilmene näyttöä siitä, että vakuutettu olisi saanut kuvaamassaan altistumistilanteessa meluvammaa, vaikka korvaoireita onkin ilmennyt. Asiantuntijalausunnon mukaan vakuutetun kuulontutkimuksissa todettu ero oikean ja vasemman korvan välillä ei voi selittyä 9.8.2010 sattuneella altistuksella.

Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että käytettävissä olevan asiakirjaselvityksen perusteella vakuutetun ei voida todeta 9.8.2010 saaneen sellaista sisäkorvavammaa, jonka hoitamisessa ylipainehappihappihoitoa voitaisiin pitää vakiintuneena ja yleisesti hyväksytyn lääketieteellisen käsityksen mukaisena hoitomuotona.

Lautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan ylipainehappihoidon ei myöskään ole pitävästi todettu tehoavan vakuutetulla kuvattuun tinnitusoireeseen ja ääniyliherkkyyteen eikä se ole tinnituksen yleisesti hyväksytty hoitomuoto. Näin ollen lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä olla korvaamatta ylipainehappihoitoa vakuutukseen sovellettavien ehtojen mukaisena.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Rissanen, jäsenet Ahlroth, Kummoinen ja Lehti sekä varajäsen Koskiniemi. Sihteerinä toimi Isokoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA