Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajan mukaan hänen hevosensa oli maanantaina 23.8.2004 viettänyt säännöllistä lepopäiväänsä pääosin ulkotarhassa, ja iltapäivällä hevosta hoidettaessa sen havaittiin ontuvan vasenta takajalkaansa. Tiistaina 24.8. ontuma oli edelleen voimakasta ja eläinlääkäri tutki hevosen 25.8. Hän totesi vasemman takajalan spontaaniontuman. Ontuman pääteltiin syntyneen ulkotarhassa maanantaina, koska sunnuntaina hevonen oli ollut vielä täysin kunnossa.

Jatkotutkimuksien jälkeen eläinklinikalla todettiin, että hevosen vasemman sääriluun yläosassa hankositeen kiinnitysalueella on luukalvomurtumia. Hevosessa ei todettu ulkoisia vammoja. Eläinklinikan eläinlääkärin mukaan tällaisia vammoja voi syntyä esimerkiksi liukastumistilanteissa, kun hevosen paino äkillisesti siirtyy vahvalle hankositeelle, joka repäisee paloja luukalvosta, ja näin syntyy luukalvomurtuma. Vakuutuksenottaja toteaa, että nyt kyseessä olevan hevosen kotitallin ulkotarhat sijaitsevat rinteessä ja ne ovat savipohjaisia, joten ne ovat pääsääntöisesti sadesään jälkeen liukkaita.

Eläinlääkäri totesi 22.9.2004, että hevonen ei pääse ylös. Hän määräsi hevosen lopetettavaksi eläinsuojelullisista syistä.

Korvausta vaadittiin hevosen hoitokuluista ja lopetuksesta.

Vakuutusyhtiön korvauspäätös

Vakuutusyhtiö toteaa mm., että hevosen vasemman takajalan sääriluun yläosassa hankositeen yläkiinnitysalueella oli todettu luukalvomurtumia. Mitään ulospäin näkyviä tapaturman aiheuttamia vammoja ei ole ollut havaittavissa. Vakuutusyhtiön eläinklinikalta saaman tiedon mukaan luukalvomurtumat ovat yleisesti rasitusvammasta johtuvia vaurioita. Vakuutuksenottajan mukaan tällaiset vammat voisivat syntyä myös esim. liukastumistilanteessa.

Hevosvakuutusehtojen mukaan vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle on rajattu vahingot, jotka johtuvat rasitusvammasta, vaikka vamma ilmenisi äkillisenä. Samoin korvauspiirin ulkopuolelle on rajattu vahingot, joiden syynä on jännevaurio, nivelten sisäinen tai ulkopuolinen muutos tai luumuutos, ellei kyseessä ole ulkoisia jälkiä jättänyt vamma, jonka on todettu aiheutuneen tapaturmaisen yhteentörmäyksen seurauksena.

Tässä tapauksessa hevosella ei ole todettu ulkoisia jälkiä jättänyttä tapaturmaisesta yhteentörmäyksestä syntynyttä vammaa. Vakuutusyhtiön mielestä kyseessä on tyypillinen äkillinen rasitusvamma, joka on ilmeisesti syntynyt jalkaan äkillisesti kohdistuneen voimakkaan rasituksen seurauksena. Hevosen hoitokuluja ja lopettamista ei voida korvata vakuutuksen perusteella.

Lausuntopyyntö

Vakuutuksenottaja toteaa mm., että hevonen oli aivan kunnossa, kun se vietiin ulkotarhaan 23.8.2004. Oltuaan noin kolme tuntia rinteessä sijaitsevassa sateen liukastamassa savipohjaisessa ulkotarhassa hevonen alkoi ontua vasenta takajalkaansa. Hevosta hoitaneen eläinlääkärin mukaan kyseessä on tapaturmainen vahinko. Hevosklinikan erikoiseläinlääkärin mukaan luukalvomurtumat voivat syntyä myös esimerkiksi liukastumistilanteessa. Vakuutuksenottajan mielestä hevoseen ei välttämättä tule silminnähtäviä ulkoisia vammoja, jos hevonen liukastuu.

Vakuutusyhtiön edustajan mukaan yksi korvauspäätökseen vaikuttava tekijä oli se, että vakuutusyhtiöllä oli ollut viisi aiempaa samankaltaista tapausta, joissa oli tehty kielteinen korvauspäätös. Tässä tapauksessa myöskään vakuutusyhtiön omaa asiantuntijaa ei asiassa kuultu aiempiin samankaltaisiin tapauksiin viitaten. Vakuutuksenottajan mielestä kaikki tapaukset tulisi käsitellä yksittäisinä tapauksina, eikä asiaa voi ratkaista pelkästään aiemman käytännön mukaan. Lisäksi korvauspäätöstä tehtäessä ei oltu yhteydessä hevosta hoitaneeseen eläinlääkäriin. Kuitenkin hoitanut eläinlääkäri tuntee tallilla vallitsevat olosuhteet, ja hän on antanut lausunnon vahingon tapaturmaisuudesta. Lausuntopyynnön liitteenä on vielä tallin omistajan antama lausunto tallin ympäristön silloisista oloista ja tapaturmapäivän kulusta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa aiemmin esittämäänsä ja toteaa pyytäneensä tapauksesta myös yhtiön ulkopuolisen asiantuntijaeläinlääkärin lausunnon. Tämän lausunnon mukaan kuvatut tarhaolosuhteet olivat sellaiset, että erikoiseläinlääkärin esittämä äkillinen liukastumistilanne on hyvin voinut syntyä ja luukalvon murtuma aiheutua asiakirjoissa kuvatuin seurauksin. Asiantuntijalausunnon mukaan kyseessä on vakuutusehtojen korvauspiiristä ulos rajattu jännevaurio ja luumuutos.

Vakuutusyhtiö katsoo, että tässä tapauksessa on kyseessä jännevaurio ja luumuutos, joka ei ole syntynyt ulkoisia jälkiä jättäneen yhteentörmäyksen seurauksena. Tämän vuoksi hoitokuluista ja hevosen lopettamisesta ei tule maksaa korvausta hevosvakuutuksen perusteella.

Selvitykset

Vakuutusyhtiön pyynnöstä antamassaan asiantuntijalausunnossa professori H.S. on todennut mm., että vakuutuksenottajan antaman selvityksen mukaan tarhaolosuhteet olivat sellaiset, että hevossairauksien erikoiseläinlääkärin esittämä äkillinen liukastumistilanne on hyvinkin voinut syntyä ja luukalvon murtumat aiheutua asiakirjoissa kuvatuin seurauksin. Näin ollen kyseessä on professorin mukaan vakuutusehtojen korvauspiiristä rajattu jännevaurio ja luumuutos.

Vakuutuslautakunnan lausunto

Tapaukseen sovellettavien eläinvakuutuksen vakuutusehtojen kohdan 1 mukaan vakuutuksesta maksetaan korvaus, kun vakuutettu hevonen on
-  kuollut sairauden tai tapaturman vuoksi
-  sairastunut tai tapaturman vuoksi vammautunut niin vakavasti, että se on täytynyt eläinlääkärin määräyksestä välttämättä lopettaa
-  kadonnut tai anastettu
vakuutuksen ollessa voimassa.

Hevosen lopettamista pidetään välttämättömänä silloin, kun hevosella on tuskaa tuottavia, voimakkaita ja jatkuvia kipuja, joita ei voida millään hoidolla lievittää ja kun eläin on lopettamishetkellä sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan.

Rajoituksia:
Korvaaminen edellyttää, että myös sairaus on alkanut tai tapaturma on sattunut vakuutuksen ollessa voimassa.

Eläinvakuutuksen ehtojen kohdan 2 mukaan vakuutuksesta ei korvata hevosen kuolemaa tai lopettamista, jos kuoleman tai lopettamisen syy on
-  rasitusvamma, vaikka vamma ilmenisi äkillisenä
-  rasitusvamman hoito
-  jännevaurio, nivelten sisäinen tai ulkopuolinen muutos tai luumuutos, ellei kyseessä ole ulkoisia jälkiä jättänyt vamma, jonka on todettu aiheutuneen tapaturmaisen yhteentörmäyksen seurauksena
-  taloudellinen syy
-  huumausaine tai siihen verrattava aine
-  krooninen hengitystiesairaus tai sen akutisoituminen
-  kasvuhäiriö
-  sairaus, joka on alkanut ennen kuin 14 vuorokautta on kulunut vakuutuksen alkamisesta.

Hoitokuluvakuutuksen ehtojen kohdan 1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetun hevosen hoitokuluja, jotka johtuvat sairaudesta tai tapaturmasta, jos sairaus on alkanut tai tapaturma on sattunut vakuutuksen ollessa voimassa.

Rajoitus:
Hoitokuluja korvataan vain, mikäli kulut ovat syntyneet vakuutuksen ollessa voimassa.

Ehtojen kohdan 2.2 mukaan hoitokuluja ei korvata, jos niiden syynä on
-  rasitusvamma, vaikka vamma ilmenisi äkillisenä
-  jännevaurio, nivelten sisäinen tai ulkopuolinen muutos tai luumuutos, el-lei kyseessä ole ulkoisia jälkiä jättänyt vamma, jonka on todettu aiheutuneen tapaturmaisen yhteentörmäyksen seurauksena
-  tiinehtyvyyden tai siitoskyvyn heikkeneminen
-  kiimahäiriöiden tai muiden sukupuolihormonihäiriöiden hoito
-  käyttäytymishäiriö
-  kastraatio tai sterilisaatio, elleivät ne ole vakuutuksesta korvattavan sairauden tai vamman hoitamiseksi välttämättömiä
-  hevosen kuljettaminen
-  sairaus, joka on alkanut ennen kuin 14 vuorokautta on kulunut vakuutuksen alkamisesta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön vastineen perusteella osapuolet ovat yksimielisiä siitä, että hevosen vasemman takajalan hankositeen kiinnityskohdassa sääriluussa olleet luukalvomurtumat ovat todennäköisesti syntyneet hevosen liukastuessa 23.8.2004. Kyseessä ei siten ole rasitusvamma.

Vakuutuslautakunta katsoo, että yleisessä kielenkäytössä luumuutoksella ei tarkoiteta liukastumisen yhteydessä syntynyttä luunmurtumaa, jollaisesta tässä tapauksessa on kyse. Selvityksen perusteella hevosen hankoside ei ole tapauksessa vaurioitunut, jolloin lautakunnan mielestä kyseessä ei ole rajoitusehdoissa tarkoitettu jännevaurio.

Näillä perusteilla lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö voi kieltäytyä korvaamasta vahinkoa jännevaurioita ja luumuutosta koskevan rajoitusehdon perusteella. Lautakunta suosittaa, että yhtiö korvaa hevosen hoitokulut ja sen lopettamisen ehtojen mukaisesti.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Routamo, jäsenet Tuomela ja Uimonen sekä varajäsen Heikkinen. Sihteerinä toimi Raulos.
   

VAKUUTUSLAUTAKUNTA