Vakuutuksenottaja (s. vuonna 1947) oli ottanut 28.5.2001 sijoitussidonnaisen säästöhenkivakuutuksen, johon hän sijoitti kertamaksuna 110.000 markkaa (18.500,67 euroa). Vakuutussäästöjen arvo sidottiin kahteen rahastoon, joista toinen oli pääasiassa osakkeisiin ja korkoinstrumentteihin sijoittava yhdistelmärahasto ja toinen lääke- ja terveydenhuoltoalan yhtiöihin sijoittava osakerahasto.

Rahasto-osuuksien arvo lähti alenemaan niin, että vuosikatsauksen 14.5.2002 mukaan arvopäivänä 26.4.2002 vakuutussäästöjen määrä oli enää 14.981,98 euroa ja edelleen vuosikatsauksen 6.5.2003 mukaan 10.084,45 euroa. Vakuutuksenottaja vaihtoi vakuutuksen rahastot 27.5.2003 eurooppalaisiin keskipitkän koron papereihin sijoittavaan korkorahastoon. Hän siirsi 26.4.2004 edelleen 70 % vakuutussäästöistä Eurooppaan sijoittavaan yhdistelmärahastoon. Vakuutussäästöjen määrä kehittyi niin, että se oli vuosikatsausten mukaan 10.015, 99 euroa 30.4.2004, 10.406, 94 euroa 29.4.2005, 12.045,44 euroa 26.4.2006 ja 12.835,71 euroa 26.4.2007. Vuosikatsauksen 26.4.2008 mukaan vakuutussäästöjen arvo oli jälleen alentunut 11.487,47 euroon.

 

Vakuutuksenottaja oli vaatinut tammikuussa 2007 puolisonsa laatimalla kirjeellä vakuutusyhtiötä purkamaan vakuutuksen katsoen, ettei yhtiö ollut tarjonnut vakuutuksessa sellaista sijoitusten hallinnointia, jonka perusteella se olisi ollut oikeutettu veloittamaan vakuutuksesta perimänsä kulut. Vakuutus ei myöskään vastannut siitä tuotekuvauksessa ja myyntiesitteessä annettuja tietoja. Vakuutuksenottajan asiamies oli uudelleen yhteydessä vakuutusyhtiöön kesäkuussa 2008 vedoten nyt siihen, että vakuutussopimusta tehtäessä vakuutuksenottajalle oli annettu pelkästään ”avaintiedoiksi” otsikoitu paperi, jonka perusteella vakuutuksenottaja oli käsittänyt kyseen olleen säästötuotteesta, jossa hän viiden vuoden säästöajan jälkeen voisi saada takaisin ainakin säästämänsä summan. Vakuutuksenottajalle ei ollut annettu tietoa siitä, että sopimukseen kuului riski menettää säästettyjä varoja. Vakuutuksenottaja vaati vakuutukseen maksamansa 18.500 euron palauttamista.

 

 

Vastauksessaan 27.8.2008 vakuutusyhtiö kieltäytyi vakuutuksen purkamisesta. Vakuutuksenottaja oli vakuutushakemuksen 28.5.2001 allekirjoittaessaan vahvistanut lukeneensa ja ymmärtäneensä sijoitusvakuutuksen tuote-esitteen ja myyntiesitteen. Vakuutusyhtiö viittasi myös vakuutuksen esitelleen pankkitoimihenkilön kertomukseen, jonka mukaan hän oli myyntimateriaalin lisäksi vielä erikseen kirjoittanut asiakkaalle vakuutukseen liittyvät tiedot paperille. Tämä tuki käsitystä siitä, että vakuutuksen keskeinen sisältö oli käyty läpi avaintietojen lisäksi myös tuote- ja myyntiesitettä hyväksikäyttäen. ”Nyckelfakta” –yhteenveto oli laadittu myyntitilanteessa selventämään sijoitusvakuutuksen tuote-esitteen ja myyntiesitteen lisäksi vakuutuksen keskeistä sisältöä, erityisesti kulurakennetta. Yhtiö ei pitänyt uskottavana väitettä siitä, että myyntimateriaali ei olisi ollut myyntitilanteessa käytettävissä.

 

Sekä tuote- että myyntiesitteessä on tuotu esille sijoittamisen riskit, ja että sijoitusvakuutuksen arvo ei ole taattu, vaan rahasto-osuuksien arvot voivat sekä nousta että laskea. Myyntiesitteessä on selkeästi tuotu esiin, että kyseessä on sijoitussidonnainen vakuutustuote, jossa vakuutuksen arvonkehitys on sidottu valittujen rahasto-osuuksien arvon kehitykseen. Vakuutusyhtiön mielestä vakuutuksesta annettujen tietojen perusteella ei voinut päätyä käsitykseen, että kyse olisi pääoman takaavasta tuotteesta tai pankkituotteeseen verrattavasta muusta säästö- tai sijoitustuotteesta.

 

Myyntiesitteessä on korostettu hajauttamisen merkitystä ja tärkeyttä sijoitussidonnaiseen vakuutukseen liittyvän sijoitusriskin hallitsemiseksi. Näin ollen vakuutuksenottajan on täytynyt käsittää, että sijoitusvakuutuksen arvo voi vaihdella voimakkaasti ja hän voi menettää pääomaa. Vakuutusyhtiö katsoi, että vakuutuksenottajalle oli asianmukaisesti kerrottu sijoitusvakuutuksen riskeistä ja mahdollisuudesta menettää pääomaa. Hän oli valinnut sijoituskohteeksi rahastot, joiden osakeriski on huomattava. Vakuutusyhtiö ei ole vastuussa yleisestä osakemarkkinoihin liittyvästä riskistä ja arvon alentumisesta.

 

Vakuutusyhtiö viittasi myös vakuutuksenottajalle säännöllisesti lähettämiinsä vuositiedotteisiin, joista on ilmennyt vakuutukseen liitettyjen rahasto-osuuksien arvonkehitys. Vakuutuksenottaja on ensimmäisen kerran vedonnut yhtiön tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin 18.1.2007 lähettämässään kirjeessä eli yli viisi ja puoli vuotta vakuutussopimuksen tekemisestä. Vakuutuksenottaja ei näin ollen ole reklamoinut asiasta kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän ensimmäisen kerran oli tullut tietoiseksi arvon alentumisesta.

 

 

Vakuutuksenottaja pyytää lausuntoa siitä, onko vakuutussopimus voimassa sellaisena kuin hänellä oli vakuutusyhtiön edustajalta saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Hän on käsittänyt, että sijoitusvakuutuksessa on kyse säästötuotteesta. Tämän hän on käsittänyt tarkoittavan, että hänen vakuutukseen sijoittamansa pääoma 110.000 mk (18.500,67 euroa) säästyy joka tapauksessa. Hän on käsittänyt, että koko sijoitettu summa käytetään rahasto-osuuksien ostamiseen ja että hän voi saada niistä tuottoa yli sijoitetun pääoman 18.500,67 euroa heti sijoituksen ensimmäisestä päivästä lukien. Lisäksi hän on käsittänyt, että sekä sijoitettu pääoma että siitä saatu mahdollinen tuotto maksetaan hänen edunsaajilleen eli hänen pojilleen hänen kuollessaan. Hän on vielä käsittänyt voivansa lopettaa sijoituksen viiden vuoden kuluttua ilman kustannuksia saaden takaisin vähintään sijoittamansa pääoman. 

 

Vakuutusyhtiö tai sen edustaja on markkinoidessaan vakuutusta jättänyt antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai on antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja. Vakuutuksenottaja on vakuutusta ottaessaan nojautunut vakuutusyhtiön asiamieheltä saamaansa suulliseen tietoon ja kirjalliseen ”Nyckelfakta”–yhteenvetoon. Hän ei ole saanut vakuutustuotteesta myyntiesitettä.

 

Vakuutuksenottaja oli sijoitusvakuutuksesta kiinnostuneena järjestänyt itselleen tapaamisen henkilökohtaisen pankkineuvojansa M.N.:n kanssa 28.5.2001. Tapaamisessa oli läsnä myös hänen puolisonsa. Tapaamisessa M.N. oli todennut sijoitusvakuutusesitteen päässeen loppumaan, mutta ilmoittanut, että tuotetta koskevat oleelliset tiedot kävisivät ilmi ”Nyckelfakta” -yhteenvedosta, johon vakuutuksenottaja viittaa.

 

Yhteenvedossa on todettu, että ”100 % vakuutusmaksuista käytetään rahasto-osuuksien ostamiseen siten, että koko sijoitus kasvaa tuottoa ensimmäisestä päivästä lukien.” Lisäksi siinä on todettu, että ”vähimmäissäästöaika on viisi vuotta” ja ”rahastoa voi vaihtaa koska tahansa ilman kustannuksia” sekä ”sijoituksen voi lopettaa viiden vuoden kuluttua ilman kustannuksia”. Näillä tiedoilla hän on 28.5.2001 allekirjoittanut vakuutushakemuksen ja maksanut vakuutusmaksuna 110.000 markkaa. Hakemuksessa on virheellisesti viitattu myyntiesitteeseen tutustumiseen. Vakuutusyhtiön edustaja ei ollut tarjonnut kyseistä esitettä eikä vakuutuksenottaja sen vuoksi voinut tutustua siihen.

 

M.N. ei selittänyt, että vakuutus ei ole säästötuote ja että vakuutuksenottaja saattaa menettää osan sijoittamastaan 110.000 markan summasta tai pahimmassa tapauksessa koko summan. Tämä ei ole käynyt ilmi myöskään hänelle annetuista ”avaintiedoista”. Sitä vastoin yhteenveto on muotoiltu siten, että maallikko saa siitä selvästi käsityksen, että vakuutuksessa on kyse säästötuotteesta ja että siitä syntyy tuottoa vakuutuksen voimaan tulosta lähtien. Vuosiraportin 26.4.2008 mukaan sijoitusvakuutuksen arvo oli raportointihetkellä alentunut 18.500,67 eurosta 11.487,47 euroon. Vakuutuksen voimassaoloaikana ei siis ole syntynyt minkäänlaista tuottoa.

 

Vakuutusyhtiön edustaja M.N. on vakuutusta myydessään laiminlyönyt vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden. Hän on laiminlyönyt kiinnittää vakuutuksenottajan huomion vakuutuksen riskeihin, erityisesti siihen, että kyse ei ole tavanomaisesta säästövakuutuksesta, vaan että vakuutuksenottaja ottaa samalla riskin menettää sijoittamansa vakuutusmaksun kokonaan tai osittain. Vakuutuksenottaja on luottanut vakuutusyhtiön ja sen asiamiehenä toimineen pankin maineeseen ja osaamiseen. Vakuutusyhtiön edustajan laiminlyönnin takia vakuutuksen tulee vakuutussopimuslain 9 §:n nojalla olla voimassa sellaisena kuin vakuutuksenottajalla on saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

 

 

Vakuutusyhtiö toteaa ohjeistaneensa vakuutusedustajansa antamaan vakuutusehdot ja muun vakuutukseen liittyvän materiaalin asiakkaalle jo myyntitilanteessa. Lisäksi aiemmin oli käytäntönä lähettää vakuutusehdot vakuutuksenottajalle toistamiseen vakuutussopimuksen hyväksymiskirjeen yhteydessä.

 

Vakuutuksenottaja on 28.5.2001 päivätyssä vakuutushakemuksessa allekirjoituksellaan vahvistanut lukeneensa ja ymmärtäneensä vakuutuksen tuoteselosteen, joka sisältää vakuutusehdot, ja myyntiesitteen. Vakuutusyhtiön edustaja on puolestaan selvityksessään todennut, ettei hän muista yksityiskohtaisesti nyt kyseessä olevan myyntilanteen tapahtumia. Hänellä on kuitenkin ollut tapana antaa aina kaikki vakuutukseen liittyvä materiaali asiakkaalle. M.N.:n mukaan Nyckelfakta-yhteenveto on laadittu myyntitilanteessa selventämään vakuutuksen myyntiesitteen ja tuoteselosteen lisäksi vakuutuksen keskeistä sisältöä, erityisesti kulurakennetta.

 

Vakuutusyhtiö ei pidä uskottavana vakuutuksenottajan väitettä siitä, ettei myyntiesite olisi ollut käytettävissä myyntitilanteessa. Yhtiö katsoo vakuutuksenottajan saaneen yhteenvedon lisäksi myyntiesitteestä ja tuoteselosteesta ilmenevät tiedot ennen vakuutuksen ottamista. Ei ole myöskään syytä olettaa, että normaalikäytännöstä lähettää vakuutusehdot hyväksymiskirjeen yhteydessä olisi poikettu.

 

Suullisesti annettujen tietojen osalta vakuutusyhtiö viittaa siihen, että vakuutusyhtiön edustajana toiminut M.N. on kokenut pankkitoimihenkilö, joka on myös hankkinut lisäkoulutusta sijoituspalveluista. M.N. on kertonut perustavansa asiakastapaamiset aina vakuutukseen liittyvään materiaaliin, jonka hän myyntitilanteessa käy läpi. Vaikka hän ei ole muistanut nyt puheena olevan asiakastapaamisen yksityiskohtia, hän ei usko poikenneensa normaalikäytännöstä. Kyse oli myös jo pitkään jatkuneesta asiakassuhteesta.

 

Vakuutusyhtiö viittaa myyntiesitteen ja tuoteselosteen tietoihin. Niissä on selkeästi kerrottu, että kyseessä on sijoitussidonnainen vakuutustuote, jossa vakuutuksen arvon kehitys on sidottu valittujen rahastojen rahasto-osuuksien arvonkehitykseen. Niistä ilmenee myös, että rahasto-osuuden arvo voi sekä nousta että laskea, eikä vakuutuksen arvo ole näin ollen taattu.

 

Vakuutuksenottajan on täytynyt käsittää, että hän voi menettää myös pääomaa, valitessaan sijoituskohteeksi osakerahastot, joissa on huomattava sijoitusriski. Vakuutusyhtiö ei ole vastuussa yleisestä osakemarkkinoiden kehityksestä ja sen seurauksena tapahtuneesta vakuutuksen arvon alentumisesta.

 

Vakuutusyhtiö toteaa lisäksi lähettäneensä vakuutuksenottajalle hänen ilmoittamaansa osoitteeseen vuosi-ilmoituksia vuodesta 2002 alkaen. Näissä on kerrottu vakuutuksen kulloinenkin arvo. Vuonna 2003 vuosi-ilmoitukseen on lisätty nimenomainen maininta siitä, ettei vakuutuksen arvo ole taattu. Vain kolme kuukautta vakuutuksen hyväksymisen jälkeen vakuutuksenottajalle oli lähetetty sijoitusselvitys, josta hänen vakuutuksensa arvon aleneminen kävi ilmi. Vastaava arvonkehitys on jatkunut koko vakuutuksen voimassaoloajan: vakuutuksen arvo on ollut pienempi kuin maksetut vakuutusmaksut.

 

Vakuutuksen arvon aleneminen alle maksettujen vakuutusmaksujen ja siten riski menettää pääomaa on ollut vakuutuksenottajan todettavissa jo kolme kuukautta vakuutussopimuksen alkamisen jälkeen syyskuussa 2001 lähetetystä sijoitusselvityksestä. Hänen olisi tullut ottaa yhteys vakuutusyhtiöön kohtuullisessa ajassa mainitun selvityksen saamisesta. Vakuutuksenottaja on kuitenkin ensimmäisen kerran reagoinut asiaan ja esittänyt väitteen, ettei ole ymmärtänyt riskiä pääoman menettämisestä, vasta 25.6. 2008. Tätä ennen, vuoden 2007 alussa, vakuutuksenottaja oli reklamoinut lähinnä vakuutuksen kulurakenteesta, mutta ei pääoman menettämisriskistä. Vaikutelmaksi onkin jäänyt, että reklamaatioiden pontimena on tosiasiassa ollut vakuutuksen arvonkehitykseen liittyvän pettymyksen lisäksi tuolloin ajankohtaisia oikeustapauksia koskenut uutisointi.

 

Vakuutuksenottaja toistaa asiassa esittämänsä ja kiistää saaneensa vakuutuksen myyntiesitettä tai vakuutusehtoja. Hän ei myöskään pidä uskottavina M.N.:n ja vakuutusyhtiön esittämiä väitteitä myyntitilanteesta.

 

Vakuutuksenottaja huomauttaa, että hänen myyntilanteessa saamassaan Nyckelfakta -yhteenvedossa ei ole sanallakaan kiinnitetty huomiota mahdollisuuteen menettää pääomaa. Vakuutussopimuslain mukaan vakuutuksenantajan on näytettävä, että se on täyttänyt lain 5 §:ssä mainitun velvoitteensa. Vakuutusyhtiön ainoa kirjallinen näyttö myyntiesitteen ja vakuutusehtojen antamisesta lienee vakiomuotoinen vakuutushakemuslomake, jossa vakuutuksenottaja on vahvistanut lukeneensa ja ymmärtäneensä tuoteselosteen ja myyntiesitteen. On yleisessä tiedossa, että pankin asiakas lähes poikkeuksetta allekirjoittaa pankkineuvojan hänelle antaman hakemus- tai muun lomakkeen siihen yksityiskohtaisesti perehtymättä. Vakuutuksenottaja korostaa, ettei hän ole voinut ymmärtää, että tuoteselosteessa ja myyntiesitteessä olisi ollut sellaista olennaista tietoa, jota M.N. ei ollut hänelle selostanut tai joka ei ollut ilmennyt Nyckelfakta-yhteenvedosta.

 

Joka tapauksessa vakuutusyhtiön tuote- ja myyntiesitteisiin sisältyvä tieto vakuutukseen sijoitetun pääoman menettämisriskistä on erittäin vähäistä. Tuoteselosteeseen ja myyntiesitteeseen sisältyneet maininnat siitä, että vakuutuksella ei ole taattua arvoa siksi, että rahasto-osuuksien arvo voi yhtä hyvin laskea kuin nousta, eivät avaudu maallikolle ja ovat epäselviä. Niiden perusteella maallikko ei pysty ymmärtämään, että vakuutukseen sijoitettu pääoma voidaan menettää.

 

Vakuutuksenottaja on lähtenyt siitä, että hän saa vähintään pääomansa takaisin viiden vuoden jälkeen. Hänellä ei ole ollut mitään syytä huoleen pääoman suhteen ajalla 28.5.2001 -28.5.2006. Pääoman alenemisella tuolla aikavälillä ei ole ollut vakuutuksenottajan käsityksen mukaan merkitystä, koska hänelle on turvattu pääoma viiden vuoden säästöajan jälkeen. Sen sijaan hän huolestui syvästi 28.5.2006 jälkeen ymmärrettyään, että pääoma ei olekaan palautunut vähintään sijoituksen tasolle. Tämän jälkeen hän ryhtyi toimenpiteisiin oikeuksiensa puolustamiseksi.

 

 

Vakuutusyhtiö uudistaa aikaisemmin lausumansa seikat. Yhtiö toteaa, että ensimmäisessä 18.1.2007 päivätyssä reklamaatiossaan vakuutusyhtiölle vakuutuksenottaja ei ollut esittänyt väitettä myyntitilanteessa saamatta jääneistä materiaaleista. Vakuutuksenottaja oli päinvastoin ilmoittanut, ettei tuote vastannut myyntiesitteessä ja tuoteselosteessa kerrottua. 18.5.2007 päivätyssä kirjeessään hän ilmoitti, ettei ollut saanut myyntiesitettä ja vakuutusehtoja myyntitilanteessa. Vakuutusyhtiö ei pidä väitettä myyntimateriaalien loppumisesta pankista uskottavana senkään vuoksi, että materiaali on ollut saatavilla vakuutusyhtiöstä pankkikonttoria vastapäätä kadun toiselta puolelta. Vakuutuksen hyväksymiskirjeen merkintöjen perusteella vakuutusehtojen lähettämistä vakuutuksenottajalle voidaan pitää riidattomana.

 

Riidatonta on sekin, että vakuutuksenottaja on 28.5.2001 päivätyssä vakuutushakemuksessa joka tapauksessa allekirjoituksellaan vahvistanut lukeneensa ja ymmärtäneensä sijoitusvakuutuksen myyntiesitteen ja tuoteselosteen. Vakuutuksenottaja ei ole pitänyt M.N.:n kertomusta luotettavana, koska M.N. on myöntänyt, ettei muista tapaamisen yksityiskohtia. Vakuutusyhtiön mielestä juuri tämä seikka tekee M.N.:n kertomuksesta luotettavan: olisi epäilyttävää, jos joku väittäisi muistavansa vuosien takaiset tapahtumat aivan selvästi. Vakuutusyhtiö viittaa edelleen myös asiakassuhteen pitkäaikaisuuteen, minkä vuoksi uuden tapaamisen järjestäminen puuttuvien materiaalien vuoksi tuskin olisi ollut ongelmallista, ja siihen, että mukana olleella vakuutuksenottajan puolisolla oli kokemusta sijoitustoiminnasta.

 

Vakuutusyhtiö toistaa käsityksensä siitä, että kukaan normaalilla huolellisuudella materiaaleihin tutustuva henkilö ei voi tulla sellaiseen johtopäätökseen, että kyseessä olisi pankkitalletusta vastaava, riskitön ja pääomaturvattu tuote. Vakuutuksenottaja ei ollut kiinnostunut pankkitalletuksista, vaan nimenomaan tuotteesta, johon liittyy suurempi tuottomahdollisuus ja kuolemanvaraturva. Hän oli siis itse nimennyt haluamansa tuotteen. Vakuutusyhtiö toistaa edelleen myös kantansa siitä, että vakuutuksenottajan olisi tullut joka tapauksessa saamiensa vuosi-ilmoitusten perusteella reklamoida asiasta kohtuullisessa ajassa.

 

 

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

 

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Mitä 1 momentissa säädetään, on 2 momentin mukaan vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

 

Kysymyksessä olevaan vakuutussopimukseen sovellettavien tammikuusta 2000 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 2.1 mukaan ”försäkringen är en livstids livförsäkring av typen fondförsäkring med engångspremie”.

 

Vakuutusehtojen kohdan 4.1 mukaan ”vid försäkringens ikraftträdelse och vid tilläggsplaceringar därefter kan försäkringstagaren själv välja till vilken eller vilka fonder (”angivna fonder”) som premien skall allokeras och i vilka proportioner. Alla fondangivelser skall ske enligt de krav som försäkringsbolaget ställer vid tidpunkten för fondvalet”.

 

Ehtokohdan 20.1 mukaan ”varje fond är uppdelad på fondandelar. Fondandelernas kurser stiger eller sjunker dagligen i förhållande till värdeförändringar I fondens tillgångar”.

 

Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Hallituksen esityksessä vakuutussopimuslaiksi (HE 114/1993 vp) mainitaan lain 5 §:n perustelujen kohdalla, että tarpeellisia ovat esimerkiksi tiedot vakuutuksenantajalla tarjolla olevista vakuutusmuodoista, vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista. Vakuutuksen ottamista harkitsevalle henkilölle on annettava riittävästi tietoja, jotta hän voi arvioida vakuutuksen tarkoituksenmukaisuutta, verrata tarjolla olevia vaihtoehtoja ja saada oikean käsityksen vakuutusturvan kattavuudesta.

 

Vakuutuksen valitsemiseksi hakijalle on muun muassa selvitettävä vakuutuksenantajalla tarjolla olevia vakuutusmuotoja ja vakuutuksesta perittävät maksut. Henkilövakuutuksista mainitaan erikseen, että vakuutusta hakevalle tulee selvittää muun muassa mahdollisen säästöosuuden kertyminen, vakuutuksen mahdollinen tuotto, mahdollisuudet muuttaa sopimusta ja maksujen lopettamisen seuraamukset.

 

Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan vakuutuksenantaja on velvollinen kiinnittämään vakuutuksenottajan huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Hallituksen esityksen mukaan vakuutusturvan rajoituksilla tarkoitetaan – paitsi vakuutusehdoissa erikseen rajoituksina mainittuja, korvauspiirin ulkopuolelle jääviä vahinkoja – myös muita ehtomääräyksiä, jotka käytännössä merkitsevät vakuutusturvan rajoittamista siitä, mitä vakuutuksen hakija yleensä saattaa kyseiseltä vakuutukselta odottaa. Rajoituksen olennaisuus arvioidaan sen mukaan, mitä tavallisen vakuutusta harkitsevan henkilön voidaan olettaa pitävän kyseisessä vakuutuksessa tärkeänä.

 

Tämän perusteella lautakunta on katsonut, että sijoitussidonnaisille vakuutussopimuksille luonteenomaista mahdollisuutta menettää säästettäviä varoja vakuutukseen valittaviin sijoituskohteisiin kuuluvan kurssiriskin vuoksi, on niin ikään pidettävä vakuutussopimuslain 5 §:ssä mainittuna vakuutusturvan olennaisena rajoituksena, johon tulee nimenomaisesti ja selkeästi kiinnittää vakuutuksenottajan huomiota ennen vakuutussopimuksen tekemistä. Tällä tiedolla on yleensä keskeinen merkitys vakuutuksenottajan taloudellisen turvallisuuden ja aseman kannalta. Sanotuista syistä vakuutuksenantajan tulee selkeästi ilmoittaa vakuutuksen hakijalle, että vakuutukseen liitettäviin sijoitusinstrumentteihin liittyy aina riski siitä, että sijoitetuille varoille ei kerrykään tuottoa, ja erityisesti, että vastapainona tuotto-odotuksille varoja voi myös menettää.

 

Kun vakuutuksenantaja on menetellyt vakuutusta tarjotessaan edellä kuvatulla tavalla, se ei ole vastuussa siitä vakuutuksenottajalle sijoittajana normaalisti kuuluvasta riskistä, että sijoitussidonnaiseen vakuutukseen liitettäväksi tarjotut sijoituskohteet eivät jälkeenpäin tarkasteltuina olekaan antaneet arvioitua tuottoa tai että rahastosijoitukseen liittyvä riski rahasto-osuuksien arvon alenemisesta on toteutunut.

 

Tiedonantovelvollisuuden täyttämistapaa ei ole vakuutussopimuslain 5 §:ssä määritelty. Hallituksen esityksen mukaan tiedonantovelvollisuuden täyttämistapa riippuu vakuutuksen laadusta ja vakuutuksen ottamiseen liittyvistä olosuhteista. Pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot.

 

Vakuutussopimuslain mukainen vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus ei poista vakuutuksenottajan velvollisuutta itsekin perehtyä tekeillä olevan vakuutussopimuksen sisältöön. Mikäli hän ei näin tee, hän on lain mukaan lähtökohtaisesti itse vastuussa tästä mahdollisesti aiheutuvista oikeudenmenetyksistä tai väärinkäsityksistä. Vakuutussopimuslakia koskevassa hallituksen esityksessä on todettu, että lain 9 §:n mukaista vakuutuksenottajan käsitystä vakuutuksen sisällöstä on lähtökohtaisesti arvioitava objektiivisesti eli sen mukaan, mihin käsitykseen tavallinen vakuutuksen hakija voi saamansa informaation perusteella päätyä.

 

Asian käsittely Vakuutuslautakunnassa tapahtuu kirjallisesti, eikä lautakunta voi ottaa vastaan henkilötodistelua. Näin ollen lautakunnan lausunto perustuu vain sen käytettävissä olevista asiakirjoista ilmeneviin tietoihin.

 

Vakuutuksenottaja on perustanut vaatimuksensa vakuutukseen maksamansa 18.500,67 euron palauttamisesta olennaisesti vakuutuksesta otsikolla ”Nyckelfakta” saamaansa kirjalliseen yhteenvetoon. Asiassa on riidatonta, että vakuutusyhtiötä edustanut pankin toimihenkilö M.N. on antanut yhteenvedon vakuutuksenottajalle 28.5.2001 vakuutussopimuksesta neuvoteltaessa. Vakuutuksenottajan tämän asian kannalta keskeinen väittämä on, että hän kertoo mm. käsittäneensä yhteenvedon perusteella vakuutussopimuksen säästötuotteeksi, jossa hän saa joka tapauksessa viiden vuoden sopimusajan jälkeen vähintään maksamansa pääoman takaisin.

 

Otsikkonsa mukaan mainittu Nyckelfakta –yhteenveto koskee sijoitusvakuutusta (Placeringsförsäkring). Yhteenvedossa todetaan mm., että:
Kysymys on sijoituksesta vakuutusyhtiön valikoimaan riskiluokiteltuja ja kansainvälisiä sijoitusrahastoja, joita hallinnoivat valikoidut suomalaiset ja kansainväliset rahastonhoitajat. Vakuutusmaksusta 100 % käytetään rahasto-osuuksien ostamiseen niin, että koko sijoitus antaa tuottoa ensimmäisestä päivästä alkaen. Vakuutuksenottaja voi valita 53 rahastosta ja rahastojen vaihtaminen on mahdollista milloin vain, ilman kuluja. Minimisäästöaika on viisi vuotta. Viiden vuoden kuluttua sijoituksen voi päättää ilman kuluja tai sen voi antaa toistaiseksi jatkua, tai nostaa osittain ilman kuluja. Kuolemantapauskorvauksen osalta on todettu, että korvauksena maksetaan rahasto-osuuksien takaisinostoarvo + 5% kokonaisvakuutusmaksuista. Lisäksi yhteenvedossa esitetään taulukkomuodossa vakuutuksesta perittävät kulut.

 

Lautakunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että yhteenvedossa vakuutussopimusta on kuvailtu ennen muuta sijoitukseksi. Vaikka yhteenvedossa onkin vakuutuksen kestoaikaa käsiteltäessä käytetty ilmaisua ”säästöaika”, siinä ei ole millään tavalla yksilöity sopimuksesta sen – esimerkiksi viiden vuoden kuluttua – päättyessä maksettavan summan suuruutta suhteessa sopimukseen maksettaviin maksuihin. Lautakunnan näkemyksen mukaan tämän vuoksi pelkästään yhteenvedon tietojen pohjalta ei voi perustellusti vakuutuksenottajan esittämin tavoin päätellä sitä, että kysymys olisi säästötuotteesta, jossa viiden vuoden sopimusajan jälkeen palautettaisiin takaisin aina vähintään sopimukseen maksettu määrä. Sen sijaan yhteenvedosta ilmenee, että sopimuksessa on kyse varojen sijoittamisesta tarkemmin määrittelemättömällä tavalla riskiluokiteltuihin sijoitusrahastoihin.

 

Lautakunta toteaa, että vakuutuksenantajalla on näyttövelvollisuus siitä, että se on antanut vakuutuksenottajalle vakuutussopimuslaissa edellytetyt tiedot vakuutuksen sisällöstä ennen vakuutussopimuksen solmimista. Tässä tapauksessa vakuutuksenottaja on kiistänyt saaneensa vakuutuksesta edellä kuvatun yhteenvedon lisäksi muuta kirjallista aineistoa kuten vakuutusyhtiön esittämää tuoteselostetta ja myyntiesitettä.

 

Vakuutusyhtiö on vedonnut asiamiehenään toimineelta vakuutuksen myyneeltä pankkitoimihenkilö M.N.:ltä saamaansa selvitykseen. M.N. ei muista kyseisen myyntitilanteen tapahtumia, mutta hänellä on kuitenkin ollut aina tapana antaa kaikki vakuutukseen liittyvä materiaali asiakkaalle.

 

Lautakunnan käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella ei ole mahdollista aukottomasti selvittää, millä tavoin vakuutussopimusta on 28.5.2001 tarjottu vakuutuksenottajalle. Vakuutushakemuksen jäljennöksen perusteella vakuutuksenottaja on kuitenkin 28.5.2001 allekirjoittamassaan hakemuksessa samalla vakuuttanut lukeneensa ja ymmärtäneensä sijoitusvakuutusta koskevantuoteselosteen (produktbeskrivning) ja myyntiesitteen (säljbroschyr). Vakuutuksenottaja on kirjelmissään esittänyt, ettei vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden täyttämistä pelkästään tämän perusteella voitaisi pitää selvitettynä sen vuoksi, että asiakkaat yleisesti allekirjoittaisivat pankkitoiminnassa tällaisia asiakirjoja niihin tarkemmin perehtymättä.

 

Lautakunta katsoo, että mainitun vahvistuksen sisältävän asiakirjan allekirjoitettuaan vakuutuksenottaja ei yksin myöhemmän kiistämisensä perusteella voi vielä saattaa todennäköiseksi, että hän vastoin allekirjoittamaansa ilmoitusta ei olisikaan saanut vakuutuksen tuoteselostetta ja myyntiesitettä. Asiaa arvioidessaan lautakunta on lisäksi antanut merkitystä sille, että asiakirjojen mukaan ensimmäisissä yhteydenotoissaan vakuutusyhtiöön vuonna 2007 vakuutuksenottaja on nimenomaan huomauttanut vakuutusyhtiölle siitä, ettei vakuutus hänen mielestään ole vastannut sitä, mitä siitä oli tuoteselosteessa ja myyntiesitteessä esitetty.

 

Vakuutuksenottajan nyt esittämää horjuttaa myös se, että hän oli tuolloin jo tietoisena vakuutussäästöjensä arvon alentumisesta ilmaissut tyytymättömyyttään vain vakuutusyhtiön vakuutuksesta perimiin kuluihin, mutta ei siihen asiassa olennaisempaan seikkaan, että vakuutussäästöjen arvon alentumisen ei olisi pitänyt olla – hänen vasta myöhemmin esittämänsä käsityksen mukaan – lainkaan mahdollista. Lisäksi vakuutuksenottajan on tullut vakuutushakemuksessa yksilöidä ne rahastot, jotka hänen vakuutukseensa liitetään. Lautakunnan käsityksen mukaan ei voida pitää todennäköisenä, että vakuutuksenottaja olisi sijoittanut vakuutukseen yli 18.000 euroa keskustelematta sitä ennen mitenkään vakuutukseen liitettävien rahastojen ominaisuuksista.

 

Kaikki edellä todetut seikat huomioon ottaen lautakunta katsoo, että vakuutuksenottajan on katsottava saaneen vakuutussopimuksen sisällöstä myös vakuutuksen tuoteselosteesta ja myyntiesitteestä ilmenevät tiedot.

 

Myyntiesitteessä on sivulta 2 alkaen kohdassa ”Hur placerar jag min egendom rätt?” kerrottu muun muassa, että pankkitalletuksista poiketen spekulatiiviset sijoitukset voivat tuottaa huomattavia voittoja, mutta niihin liittyy myös tappion riski. Kohdassa ”Vad betyder fondförsäkring?” on todettu, että vakuutusmaksut sijoitetaan rahastoihin ja että rahastoissa sijoitusriski on hajautettu. Kohdassa ”Varför en fondförsäkring?” on todettu, että sijoittajien suhtautuminen riskeihin on erilainen ja yksilöllinen, minkä vuoksi vakuutusyhtiö tarjoaa asiakkailleen kolmea erilaista riskiluokiteltua rahastoa, joita on kohdassa kuvailtu. Kohdassa ”Varför placera internationellt?” on kerrottu muun muassa, että hajauttamalla varoja kansainvälisesti, voidaan kokonaisriskiä pienentää ja mahdollisesti lisätä tuottoa.

 

Myyntiesitteessä on sivulla 8 lisäksi todettu, että sijoittajien tulee olla tietoisia siitä, että sijoitusvakuutuksella ei ole taattua arvoa, koska rahasto-osuuksien arvo voi yhtä hyvin laskea kuin nousta. Vastaava toteamus on tuoteselosteen sivulla 16.

 

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, että vakuutuksenottajalle vakuutussopimusta tehtäessä annettujen tietojen perusteella hänen olisi tietoihin normaalilla huolellisuudella perehtyessään pitänyt ymmärtää, että sijoitusvakuutuksessa ei ole kyse sellaisesta säätämissopimuksesta, jossa säästöajan päättyessä takaisin maksettava summa olisi aina vähintään sopimukseen maksettujen maksujen suuruinen, vaan että säästöajan päättyessä maksettavan summan suuruus jäisi riippumaan vakuutukseen liitettävien sijoitusrahasto-osuuksien tulevasta arvonkehityksestä. Vakuutuksen tuoteselosteesta ja myyntiesitteestä, joiden antamisen vakuutuksenottajalle lautakunta katsoo toteen näytetyksi, ilmenee myös, että sijoitettaessa vakuutusmaksut sijoitusrahastoihin vakuutukseen sisältyy riski siitä, että vakuutussäästön arvo voi myös laskea ja vakuutuksenottaja voi menettää varojaan. Lautakunta toteaa vielä, että missään vakuutussopimusta koskevassa käytettävissä olevassa asiakirjassa vakuutuksenottajalle ei ole annettu lupausta vakuutukseen sijoitettavien varojen säilymisestä.

 

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo vakuutusyhtiön täyttäneen vakuutussopimusta tehtäessä sille vakuutussopimuslain mukaan kuuluvan tiedonantovelvollisuuden eikä vakuutusyhtiön voida muutoinkaan todeta menetelleen 28.5.2001 tehdyn vakuutussopimuksen vastaisesti. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö ei ole velvollinen suostumaan vakuutuksenottajan vaatimukseen vakuutussopimuksen purkamisesta ja maksujen palauttamisesta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Rissanen ja jäsenet Helle, Kauppila, Korpiola ja Lehti. Sihteerinä toimi
Isokoski.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA