Lausunnonpyytäjä kaatui 12.3.2005 vakuutuksenottajana olevan kiinteistöosakeyhtiön kunnossapitämän kulkuväylän liukkauden vuoksi. Lausunnonpyytäjä kaatui oikealle kyljelleen niin, että oikea yläraaja jäi vartalon alle. Lausunnonpyytäjän oikeassa olkapäässä tuntui heti voimakas kipu ja yläraaja meni voimattomaksi. Lausunnonpyytäjä hakeutui seuraavana päivänä työterveyslääkärin vastaanotolle ja oikeassa yläraajassa todettiin selkeä kipukaarioire. 14.3.2005 päivätyn sairauskertomusmerkinnän mukaan lausunnonpyytäjän oikea olkapää oli ollut kipeä jo ennen tapaturmaa.

 

Lausunnonpyytäjälle tehtiin 31.3.2005 oikean olkapään ultraäänitutkimus. Tutkimusvastauksen mukaan olkapään kalkkipitoisuus oli normaali, nivelissä ei näkynyt merkittävää artroosia tai muutakaan erityistä. Olkalisäke oli tyyppiä 2 ja olkalisäkkeen alainen tila oli ehkä hivenen ahtautunut. Kalkkeja ei näkynyt. Jänteissä todettiin kiertäjäkalvosinvaurioon sopivaa ohentumaa. Lääkärin arvion mukaan mukana oli akuuttia vauriota ja jo pitempään kehittynyttä degeneratiivista muutosta jossain määrin.

 

Lausunnonpyytäjälle tehtiin 23.5.2005 oikean olkapään tähystystutkimus, jossa todettiin ylemmän lapalihaksen jänteen ja alemman lapalihaksen jänteen alueella laaja repeämä, joka korjattiin tähystyksen yhteydessä tehdyssä leikkauksessa. Toimenpiteen yhteydessä avarrettiin myös olkalisäkkeen alaista tilaa. Olkapää jäi leikkauksen jälkeenkin kivuliaaksi ja liikerajoitteiseksi. Ultraäänitutkimuksessa todettiin uuteen repeämään sopiva löydös ylemmän lapalihaksen jänteen alueella. Lausunnonpyytäjälle 3.10.2005 tehdyssä tähystystoimenpiteessä todettiin ylemmän lapalihaksen jänteen alueella laaja lihassäikeiden suuntainen repeämä, joka korjattiin. Tämän toimenpiteen jälkeen kipu väheni, mutta yläraajan voima ei täysin palautunut. Ultraäänitutkimuksessa 16.3.2006 ylemmän lapalihaksen jänne todettiin kauttaaltaan ohentuneeksi ja rakenteeltaan epämääräiseksi. Lausunnonpyytäjälle tehtiin 4.5.2006 uusi ultraäänitutkimus, jossa korjattiin jänteen repeämää ja avarrettiin olkalisäkkeen alaista tilaa entisestään. Olkalisäkkeen ruston todettiin olevan kauttaaltaan epätasainen.

 

Lausunnonpyytäjä, joka on ammatiltaan kiinteistönhoitaja, oli syksystä 2006 toukokuun 2007 työkokeilussa. Hänellä oli kuitenkin edelleen oikeassa yläraajassa liikerajoituksia ja voiman alentumista. Hän ei pystynyt tekemään kädet koholla olevaa työtä. Kädet puutuivat ja lausunnonpyytäjällä oli jatkuvia kipuja, myös lepo- ja yökipua. Lisäksi hänelle oli tullut sormien tikkuilua, puutumista ja kylmänarkuutta. Myös vasemmassa olkapäässä on todettu pienehkö repeämä, mutta käden liikkeet olivat kuitenkin täydet ja voimat normaalit. Lausunnonpyytäjän on katsottu olevan pysyvästi työkyvytön omaan työhönsä.

 

Lausunnonpyytäjä haki korvausta lakisääteisestä työtapaturmavakuutuksesta. Vakuutuslaitos korvasi hoito- ja tutkimuskulut sekä työkyvyttömyyden 17.3.2006 saakka. Vakuutuslaitos katsoi, että työtapaturmana korvattu oikean olkapään ruhje ja kiertäjäkalvosimen rappeumaperäisen repeämän olennainen paheneminen eivät enää tämän jälkeen aiheuttaneet työkyvyttömyyttä tai hoidontarvetta. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus eivät muuttaneet päätöstä ja korkein oikeus ei antanut asiassa valituslupaa. Lausunnonpyytäjä haki myös tapaturmavakuutuslain perusteella haittarahaa. Vakuutuslaitos katsoi, että tapaturmavamma ei ole aiheuttanut lausunnonpyytäjälle korvattavaa, vähintään haittaluokan 2 suuruista pysyvää haittaa. Tapaturma-asiain muutoksenhakulautakunta totesi 14.5.2009 antamassaan päätöksessä, että lausunnonpyytäjän nykyinen olkapään toiminnanvajaus aiheutuu oikean olkanivelalueen sairausperäisistä kudosten etenevistä rappeumamuutoksista. Lausunnonpyytäjälle tapaturmavakuutuslain perusteella korvatulla tilapäisellä pahenemisella ei tässä sairauskehityksessä enää ole osuutta. Lausunnonpyytäjä on yksityistapaturmavakuutuksen perusteella saanut korvausta pysyvästä haitasta haittaluokan 6 mukaisesti.

 

Lausunnonpyytäjä haki korvausta myös kiinteistöosakeyhtiön vastuuvakuutuksen perusteella.

 

Vastuuvakuutusyhtiö katsoi, että kyseessä on vastuuvakuutuksen perusteella korvattava henkilövahinko.

 

Lausunnonpyytäjälle aiheutuneen kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan vakuutusyhtiö katsoi kuuluvan liikennevahinkolautakunnan suositusten mukaiseen luokkaan 3, lievää vaikeammat vammat, luokan yläpuoliskolle. Vakuutusyhtiö maksoi tältä osin korvauksena 2.500 euroa.

 

Vammasta aiheutuneen pysyvän kosmeettisen haitan vakuutusyhtiö katsoi kuuluvan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan 2, lievää suurempi kosmeettinen haitta, luokan alakolmannekseen. Tämän mukainen perusmäärä korvaukselle oli 3.100 euroa. Vahinkoa kärsineen ikä huomioon ottaen korvaus pysyvästä kosmeettisesta haitasta oli yhteensä 1.400 euroa.

 

Vakuutusyhtiö totesi, että työtapaturmayhtiö oli maksanut lausunnonpyytäjälle päivärahaa lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta 17.3.2006 asti eikä lausunnonpyytäjälle näin ollen ole syntynyt vastuuvakuutuksesta korvattavaa ansionmenetystä ajalla 12.3.2005 – 17.3.2006. Asia on työkyvyttömyyden osalta ratkaistu vakuutusoikeuden päätöksellä 29.1.2008. Vakuutusoikeus on katsonut, että tapaturmasta aiheutuneen kiertäjäkalvosinsairauden olennaisen pahenemisen osuus olkapään oireilussa on tullut 17.3.2006 mennessä riittävästi korvatuksi. Näin ollen, koska olkapään oireilu 17.3.2006 jälkeen ei vakuutusoikeuden mukaan ole syy-yhteydessä tapaturmaan, ei vastuuvakuutusyhtiökään voi maksaa korvausta ansionmenetyksestä mainitusta ajankohdasta alkaen.

 

Samoin perustein myöskään 17.3.2006 jälkeiset matka- ja lääkärissäkäyntikulut eivät ole korvattavissa vastuuvakuutuksesta.

 

Pysyvän haitan osalta vakuutusyhtiö totesi, että tapaturman aiheuttamana vammana korvataan oikean olkapään ruhjeista ja kiertäjäkalvosimen rappeumaperäisen repeämän pahenemisesta aiheutunut haitta. Vakuutusoikeuden päätöksen ja vakuutusyhtiöön toimitettujen lääkärintodistusten perusteella vakuutusyhtiö katsoi, että olkapään oireilun pahenemisesta ei ole seurannut lausunnonpyytäjälle korvattavaa pysyvää haittaa. Näin ollen korvausta pysyvästä haitasta ei voida maksaa vastuuvakuutuksesta.

 

Vahinkoa kärsinyt on tyytymätön vakuutusyhtiön maksamiin korvauksiin ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiasta.

 

Lausunnonpyytäjä toteaa kaatuneensa 23.5.2005 kulkuväylän liukkauden vuoksi oikean olkapään varaan, minkä seurauksena tuli massiivinen kiertäjäkalvosimen repeämä. Olkapää leikattiin kolme kertaa. Lausunnonpyytäjä yritti olla talvella 2006–2007 työkokeilussa 4 h/pv. Olkapään kanssa oli koko ajan ongelmia. Lausunnonpyytäjä joutui järjestelemään työt siten, että yritti selviytyä niistä vasemmalla kädellä tai jättämällä työt muiden tehtäväksi. Huhtikuussa 2007 todettiin, että olkapäässä on edelleen massiivinen repeämä, mikä ei lääkärin mukaan enää ole korjattavissa. Haitan lääkärit ovat määritelleet kuuluvan haittaluokkaan 6. Sen on vahvistanut myös tapaturmavakuutusyhtiö. Tätä haittaa ei olisi syntynyt, jos lausunnonpyytäjä ei olisi kaatunut. Tapaturmasta johtuvan pysyvän vamman seurauksena syntyneiden jatkuvien jokapäiväisten kovien neuropaattisten kipujen takia tulisi haittaluokkaa korottaa. Lausunnonpyytäjä toteaa olevansa oikeakätinen, joten haitta on todella suuri ja kohtuuton. Jokapäiväisistä asioista ja toiminnoista yksin selviäminen tottumattomalla vasemmalla kädellä on hankalaa ja työlästä, toisinaan mahdotonta. Nyt lausunnonpyytäjä joutuu tekemään enimmältään kaiken kömpelöllä vasemmalla kädellä, jossa on uudessa tilanteessa ilmennyt rasitusoireita.

 

Lausunnonpyytäjän mukaan kivut ovat jatkuvia. Pienenkin rasituksen jälkeen kivut lisääntyvät ja kovenevat. Erilaisten kipulääkkeiden käyttö on jatkuvaa ja lausunnonpyytäjä heräilee yöllä kipujen vuoksi.

 

Lausunnonpyytäjä hakee korvausta ensinnäkin matkakuluista ja lääkärinpalkkioista. Matkakulut ovat syntyneet lääkärissä-, fysikaalisessa hoidossa- ja apteekissakäyntikuluista. Matkat lausunnonpyytäjä on tehnyt omalla autollaan ja matkaa on kertynyt yhteensä ainakin 1400 kilometriä. Näistä kuluista hän ei ole saanut korvausta mistään. Lisäksi lausunnonpyytäjä hakee korvausta lääkärissäkäyntikuluista ja fysikaalisessa hoidossa käyntikuluista (940,79 euroa) korkoineen. Hän hakee korvausta myös rikki menneistä vaatteista (takki ja housut, yhteensä 100 euroa).

Työtapaturmayhtiö maksoi korvausta 17.3.2006 asti, Kela maksoi 1.5.2006 asti ja työeläkeyhtiö teki eläkepäätöksen 1.5.2006 alkaen ja maksoi kuntoutustukea 1.5.2007 asti, minkä jälkeen kuntoutustuki muuttui työkyvyttömyyseläkkeeksi. Lausunnonpyytäjä hakee täyttä korvausta ennen tapaturma saamansa työtulon suuruisena. Hän hakee korvausta ansionmenetyksestä takautuvasti 17.3.2006 lähtien eli ennen tapaturmaa saamansa työtulon ja työkyvyttömyyseläkkeensä erotusta korkoineen sekä työtuloon tulleita vuotuisia korotuksia korkoineen.

 

Lausunnonpyytäjä hakee myös suurempaa korvausta kivusta ja särystä korkoineen. Hänelle on tehty kolme olkapääleikkausta ja kaikki on tehty avoleikkauksena, eli avattu samasta arvesta. Olkapään leikanneet lääkärit eivät ole havainneet minkäänlaisia degeneratiivisia muutoksia leikkauksia tehdessään. Lausunnonpyytäjä korostaa, että ennen kyseistä kaatumistapaturmaa hänen ei ole diagnosoitu sairastavan minkäänlaista rappeumaa tai rappeumasairauksia, ja vaikka niitä olisikin, niin se ei ole este korvaukselle, jos on osoitettavissa riittävä ulkoinen tekijä, joka voi aiheuttaa repeämän terveeseenkin jänteeseen. Näin on esim. silloin, kun kaadutaan suoraan olkapään varaan. Ennen tapaturmaa lausunnonpyytäjä ei ole ollut sairaslomilla, työkyvytön eikä leikkausjonoissa. Leikkauskertomuksissa ei ole mitään mainintaan rappeumamuutoksista. Väite rappeutumisesta on jyrkässä ristiriidassa leikanneiden lääkäreiden tekemien havaintojen kanssa. Leikkausten jälkeen kipu on jatkunut koko ajan ja lausunnonpyytäjä syö kipulääkkeitä jatkuvasti. Erilaisten kipulääkkeiden käyttö aiheuttaa haittavaikutuksia, esim. vatsa menee sekaisin. Nyt on oireena myös se, että olkapäässä silloin tällöin tuntuu, kuin se menisi lukkoon.

 

Lausunnonpyytäjä hakee suurempaa korvausta myös kosmeettisesta haitasta, sillä kaikki leikkaukset on tehty samasta arvesta ja arven kohtaan on leikkausten jälkeen jäänyt kuoppa.

 

Lausunnonpyytäjä toteaa tehneensä asiassa myös potilasvakuutusilmoituksen.

 

Vakuutusyhtiö viittaa työtapaturmapuolella asiassa annettuihin päätöksiin.

 

Pysyvän vian ja haitan osalta vakuutusyhtiö toteaa antaneensa päätöksen sen jälkeen, kun työtapaturmayhtiö on antanut tapaturmavakuutuslain perusteella päätöksensä samasta korvausasiasta. Vastuuvakuutusyhtiön päätöksen mukaan olkapään ruhjeesta ja kiertäjäkalvosimen rappeumaperäisen repeämän pahenemisesta ei ole korvattavaa pysyvää haittaa. Lausunnonpyytäjä on tämän jälkeen hakenut työtapaturmayhtiön päätökseen muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnasta. Tästä syystä, koska lakisääteinen tapaturmavakuutus on ensisijainen suhteessa vapaaehtoiseen vastuuvakuutukseen, vastuuvakuutusyhtiö pyytää, että Vakuutuslautakunta ei anna ratkaisusuositusta vastuuvakuutuksen perusteella pysyvän vian ja haitan osalta.

 

Ansionmenetyksen sekä hoito- ja matkakulujen osalta vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutusoikeus on lainvoimaisella päätöksellään katsonut, että tapaturmasta aiheutuneen kiertäjäkalvosinsairauden olennaisen pahenemisen osuus oikean olkapään oireilussa on tullut kyseiseen päivään mennessä riittävästi korvatuksi. Vaikka päätös on annettu tapaturmavakuutuslain nojalla, siinä on otettu nimenomaan kantaa lausunnonpyytäjän olkapään oireilun ja vahingon väliseen lääketieteelliseen syy-yhteyteen. Lääketieteellistä syy-yhteyttä 17.3.2006 jälkeisen työkyvyttömyyden sekä vahingon välillä ei ole. Näin ollen myöskään vastuuvakuutuksen perusteella korvausta ansionmenetyksestä eikä kyseisistä kuluista voida maksaa.

 

Vakuutusyhtiö on maksanut kivusta ja särystä yhteensä 2.500 euroa (haittaluokka 3, lievää vaikeammat vammat). Korvausta määriteltäessä on otettu huomioon, että hoito on vaatinut useamman leikkauksen. Vakuutusyhtiö katsoo, että maksettu korvaus on asianmukainen eikä lisäkorvausta tule maksaa.

 

Pysyvän kosmeettisen haitan vakuutusyhtiö on katsonut kuuluvan luokkaan 2, lievää suurempi kosmeettinen haitta. Perusmäärä korvaukselle on ollut maksuvuonna 3.100 euroa. Lausunnonpyytäjän ikä huomioon ottaen korvattava määrä on 1.400 euroa. Korvauksen perusmäärää arvioitaessa huomioon on otettu se, että leikkaukset on tehty samaan arpeen, sekä mm. arven näkyvyys, laatu, laajuus, muoto sekä sijainti. Esitetyn valokuvan ja muun selvityksen perusteella vakuutusyhtiö katsoo, että lausunnonpyytäjälle maksettu korvaus pysyvästä kosmeettisesta haitasta on asianmukainen eikä lisäkorvausta tule maksaa.

 

 

Lausunnonpyytäjä viittaa 15.5.2009 päivättyyn lääkärinlausuntoon, jossa todetaan, että oikean olkapään röntgenkuvassa ei todeta olkapään nivelrikkoa, ainoastaan olkaluun lisäkkeen muotovariaatio. Tuollainen muotovariaatio ei tarkoita kiertäjäkalvosimen rappeutumista. Lääkärin mukaan vakuutusyhtiön mainitsemia degeneratiivisia muutoksia ei ole huomioitu, löydöstä on pidetty ikä huomioiden normaalina. Ultraäänitutkimuksessa on todettu kiistaton akuutti supraspinatusjänteen repeämä.

 

Myöskään leikkauksia tehneet kirurgit eivät ole havainneet minkäänlaisia degeneratiivisia muutoksia toimenpiteitä tehdessään.

 

Ennen tapaturmaa olleita lieviä olkapään kipuoireita ja vähäistä liikerajoitusta työterveyslääkäri on epäillyt johtuvaksi kaularangasta. Vaivaa on hoidettu fysioterapialla eikä muita tutkimuksia ole tehty. Objektiivista näyttöä ennen tapaturmaa olevasta repeämästä tai jännerepeämän sairausperäisyydestä ei ole. Vammamekanismi on ollut tyypillinen repeämän syntymiselle.

 

Lausunnonpyytäjä toteaa, että koska kyseessä on kookas ja painava henkilö (180 cm pitkä ja 115 kg painava) on sillä merkittävä vaikutus vammojen syntymekanismin voimakkuuteen.

 

 

Vakuutusyhtiö viittaa antamaansa vastineeseen. Lausunnonpyytäjä on lisäksi toimittanut vakuutusyhtiölle tapaturma-asiain muutoksenhakulautakunnan päätöksen, jonka jälkeen vakuutusyhtiö on käsitellyt vahingon uudelleen pysyvän haitan osalta. Korvausta pysyvästä haitasta on aiemmasta päätöksestä poiketen maksettu haittaluokan 1 mukaisesti. Muilta osin toimitetut uudet selvitykset eivät anna aihetta muuttaa aiempaa päätöstä.

 

Vakuutusyhtiö on maksanut pysyvän haitan korvauksen viivästyskorkoineen.

 

 

Lausunnonpyytäjä on edelleen tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen. Hän vaatii vähintään lääkärin määrittämän haittaluokkaa 6:n mukaista korvausta. Myös muilta osin hän uudistaa kaikki aiemmin esitetyt vaatimukset.

 

Lausunnonpyytäjä on toimittanut lautakunnalle 1.2.2005 päivätyn sairauskertomusmerkinnän, jossa työterveyslääkärin vastaanotolle tulosyyksi on merkitty olkapääkipu. Sairauskertomusmerkinnän mukaan lausunnonpyytäjällä on liikelaajuuksissa ääriasennoissa rajoitusta, mutta toisaalta jännetestit yllättävänkin hyvät ja kipu laajemmalla alueella niskasta kyynärpäähän. Lääkäri epäili oireiden syyksi kaularankaa eikä pelkästään olkapäätä. Lausunnonpyytäjälle annettiin lähete fysikaalisiin hoitoihin. Lausunnonpyytäjä on toimittanut lautakunnalle 24.3.2009 päivätyn neurologian poliklinikan lausunnon ENMG-tutkimuksesta. Lausunnon mukaan vasemman yläraajan tutkimuksissa todettiin CV/CIV –myotomin lihaksissa sekä tuoreen että vanhan hermovaurion merkit. Löydös sopii aktiiviin krooniseen hermojuurivaurioon, mutta kyseessä voi olla myös tuore/subakuutti juurivaurio. CIV/V –myotomin lihaksissa nähdään lievät krooniseen / vanhaan juurivaurioon sopivat löydökset. Lausunnonpyytäjä toteaa, että hoitavan neurologin mukaan nämä löydökset heijastelevat kipuja mm. kumpaankin olkapäähän ja selittävät lausunnonpyytäjällä ennen tapaturmaa olleita olkapääkipuiluja.

 

 

Vakuutuksenottajana olevan kiinteistöosakeyhtiön puolesta lautakunnalle on ilmoitettu, ettei sillä ole lisättävää asiaan.

 

Lautakunta on pyytänyt asiassa lausunnon pysyvänä asiantuntijana käyttämältään dosentti Timo Niinimäeltä.

 

Niinimäki toteaa, että vammautumismekanismina oli 57-vuotiaan miehen liukkaalla kaatuminen, jolloin hän oli lyönyt oikean olkapäänsä maahan ja oikea käsi oli jäänyt vartalon alle. Olkapää tuli heti kipeäksi ja siinä todettiin ultraäänitutkimuksessa sekä repeytymään että rappeutumaan sopivia muutoksia. Laajaa kiertäjäkalvosinrepeytymää ei onnistuttu korjaamaan leikkauksessa, vaikka se tehtiin kahteen kertaan uudelleen. Olkanivel jäi kivuliaaksi ja liikerajoitteiseksi.

 

Niinimäki toteaa, että kiertäjäkalvosimen repeämä on erittäin todennäköisesti syntynyt juuri lausunnonpyytäjän kaatuessa. Repeämän syntyyn on olennaisesti vaikuttanut myös kiertäjäkalvosimen rappeutuma. Myös myöhemmin todetut repeämät ovat todennäköisesti seurausta samasta vahingosta, silläliukastumisvahingossa syntyneen repeämän korjaus petti ja tilanne uusiutui.

Niinimäen mukaan repeytymän syntyä on edesauttanut iän mukana yksilöllisesti tapahtuva kiertäjäkalvosimen rappeutuma. Näitä rappeutumamuutoksia nähdään yleisesti, kun yli 50-­vuotiaan kiertäjäkalvosin repeää. Rappeutumalla tarkoitetaan tukikudoksen rakenteen huononemista siinä olevien kollageenisäikeiden katkeillessa ja kudoksen vetolujuuden huonontuessa. Tutkimusmenetelminä rappeutumaa tutkittaessa on käytetty erilaisia radiologisia kuvantamisia, mikroskooppisia tutkimuksia ja mm. elektronimikroskopiaa. Rappeutumaa on tutkittu myös biomekaanisesti havainnoimalla kadaveriolkapään vaurioita väännettäessä. Terve kiertäjäkalvosin ei repeä esimerkiksi äkillisessä liikkeessä tai vastaavassa, vaan tarvitaan huomattavasti voimakkaampi vamma, esimerkiksi sellainen, jossa olkanivel menee sijoiltaan. Tässä vammautumismekanismi oli suora isku sivulta olkaseutuun. Mekanismina se ei ole erityisesti kiertäjäkalvosimen repeytymälle altistava. Terveen kiertäjäkalvosimen ei tiedetä repeävän kuvatussa tilanteessa. Eräissä oikeustapauksissa tyypillisellä vammamekanismilla syntyneet repeytymät on korvattu vakuutuksen perusteella siitä huolimatta, ettei olkapää ole mennyt sijoiltaan. Tässä vammautumismekanismi ei ole rinnastettavissa kyseisissä tapauksissa esiintyneisiin. Rappeutuman osuutta vaurion synnyssä on pidettävä erittäin suurena, samoin siinä, että paraneminen pitkittyi tai sitä ei lainkaan tapahtunut. Jos kiertäjäkalvosin olisi ollut rappeutumaton, olisi ruhjevamman aiheuttama kipeytyminen korjautunut muutamassa viikossa ilman erityisiä toimenpiteitä. Jos tapaturmaa ei olisi tapahtunut, olisi ollut mahdollista, ettei olkanivel olisi lainkaan oirehtinut, yhtälailla on mahdollista, että olkapää olisi alkanut oirehtia joko pienen tapaturman jälkeen tai ilman mitään tapaturmaa tai ulkoista syytä. Mitään todennäköisyyttä ei yhden ihmisen kohdalla näistä voi asettaa.

 

Niinimäki toteaa, että lausunnonpyytäjän työkyvyttömyys ja oikean olkapään hoidontarve ei johdu korvattavasta tapaturmasta 7.3.2006 jälkeen. Koska kyseessä on vastuuvakuutus, hoitoa tulee antaa niin kauan, että tapaturman aiheuttama vaurio ehtii hyvin korjautua ja kuntoutua. Tämä voi hyvinkin tapahtua yhden vuoden aikana. Rappeutuman syytä on, ettei parantuminen tapahdu toivotulla tavalla.

 

Tapaturmasta aiheutuneen kivun ja säryn ja muun tilapäisen haitan Niinimäki arvioi kuuluvan tilapäisen haitan luokkaan 3, luokan sisällä ylimpään neljännekseen. Lausunnonpyytäjälle tehtiin kolme leikkausta tilanteen korjaamiseksi. Vaikka rappeutuma on hyvin todennäköinen syy siihen, etteivät korjaukset kestäneet, on uusintaleikkauksia pidettävä ensimmäisen leikkauksen tuloksen varmistamiseen tarvittuina toimenpiteinä.

 

Niinimäen mukaan lausunnonpyytäjälle jäänyt pysyvä haitta johtuu sairausperäisestä rappeumasta, ei tapaturmavammasta. Pysyvän kosmeettisen haitan Niinimäki katsoo kuuluvan luokkaan 2, lievää suurempi kosmeettinen haitta, luokan keskitasoon.

 

 

 

Lautakunnan pyytämän asiantuntijalausunnon johdosta antamassaan lisäselvityksessä lausunnonpyytäjä korostaa, että leikannut lääkäri ei todennut minkäänlaisia degeneratiivisia muutoksia toimenpiteitä tehdessään. Ensimmäisen röntgentutkimuksen tehnyt radiologian erikoislääkäri totesi lisäselvityksessään mm., että oikeassa olkapäässä ei todeta nivelrikkoa, ainoastaan olkaluun lisäkkeen muotovariaatio. Tuollainen muotovariaatio ei tarkoita kiertäjäkalvosimen rappeutumista. Ultraäänitutkimuksen mukaan kyseessä on ollut kiistaton akuutti jänteen repeämä.

 

Lausunnonpyytäjä korostaa, että rappeumaväitteet ovat jyrkässä ristiriidassa leikkauksissa tehtyjen havaintojen kanssa. Leikkausta tehdessä saadaan kiistattomasti varmin diagnoosi. Millään ulkopuo­lisella kuvantamismenetelmällä ei saada varmaa ja luotettavaa havaintoa. Kaikukuvauksissa väärät tulkinnat ovat yleisiä.

 

Lausunnonpyytäjä toteaa, että kaatuminen oli ennalta arvaamaton, raju, äkillinen ja voimakas. Hän kaatui liikkeessä ollessaan rajusti oikean olkapään varaan koko painollaan. Lausunnonpyytäjä toteaa olevansa kookas ja painava henkilö, millä on merkittävä vaikutus vamman syntymekanismin voimakkuu­teen.

 

Lausunnonpyytäjä viittaa toimittamaansa selvitykseen ja katsoo, että tapaturmamekanismi on kiertäjäkalvosinrepeämälle tyypillinen eli kaatuminen suoraan oikealle olkapäälle, missä yhteydessä olkapää erittäin voimakkaasti kipeytyi eikä kättä pystynyt ollenkaan liikuttelemaan.

 

Lausunnonpyytäjä katsoo, että kyseinen kaatuminen on yksin syynä hänen nykyiseen tilanteeseensa. Ennen kaatumista hän oli täysin työkykyinen eikä ole ollut töistä poissa päivääkään.

 

 

Kiinteistön vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 20.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjaan merkityn kiinteistön toiminnassa tai omistuksessa toiselle aiheutettu henkilö- tai esinevahinko, kun vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta.

 

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen:

1)      tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;

2)      ansionmenetyksestä;

3)      kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;

4)      pysyvästä haitasta.

 

Vahingonkorvauslain 2c §:n mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika. Pysyvästä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste ja vahinkoa kärsineen ikä. Korvausta korottavana tekijänä voidaan lisäksi ottaa huomioon henkilövahingosta vahinkoa kärsineelle aiheutunut elämänlaadun erityinen heikentyminen.

 

Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen mukaan lausunnonpyytäjä kaatui liukkaalla 12.3.2005 oikealle kyljelleen niin, että oikea yläraaja jäi vartalon alle. Lausunnonpyytäjän oikeassa olkapäässä tuntui voimakasta kipua ja yläraaja meni voimattomaksi. Seuraavana päivänä työterveyslääkärin vastaanotolla oikeassa yläraajassa todettiin selkeä kipukaarioire. Ultraäänitutkimuksessa todettiin sekä repeytymään että rappeutumaan sopivia muutoksia. Lausunnonpyytäjälle tehtiin toukokuussa 2005 oikean olkapään tähystystutkimus, jossa todettu laaja repeämä korjattiin tähystyksen yhteydessä tehdyssä leikkauksessa. Korjausleikkaus jouduttiin tekemään vielä kaksi kertaa uudelleen. Tästä huolimatta lausunnonpyytäjän oikea olkanivel jäi kivuliaaksi ja liikerajoitteiseksi.

 

Asiassa on kyse siitä, johtuuko lausunnonpyytäjän saama kiertäjäkalvosimen repeämä ja sen jälkitila vastuuvakuutuksesta korvattavasta kaatumistapaturmasta vai rappeumasta. Vakuutusyhtiö on katsonut, työtapaturmapuolen ratkaisuihin viitaten, että tapaturmasta aiheutuneen kiertäjäkalvosinsairauden olennaisen pahenemisen osuus olkapään oireilussa on 17.3.2006 mennessä riittävästi korvattu, minkä vuoksi hoitokuluja ja työkyvyttömyyttä ei tämänjälkeiseltä ajalta ole vastuuvakuutuksesta korvattu. Lausunnonpyytäjälle jääneestä pysyvästä haitasta vakuutusyhtiö on katsonut kaatumistapaturman osuudeksi haittaluokka 1 mukaisen haitan.

 

Käytettävissään olevan lääketieteellisen selvityksen ja hankkimansa asiantuntijalausunnon perusteella lautakunta pitää todennäköisenä, että lausunnonpyytäjällä todettu kiertäjäkalvosimen repeämä on syntynyt kaatumistapaturmassa 12.3.2005. Olkapään kiertäjäkalvosimen jännerakenteiden repeämiä tavataan sekä vammaperäisinä että sisäsyntyisinä, alueen kudosten sairauskehityksen pohjalta muodostuvina. Lausunnonpyytäjän ikäluokassa pääosa kiertäjäkalvosinrepeämistä aiheutuu ilman ulkoisen tekijän vaikutusta. Sisäsyntyisen kiertäjäkalvosinrepeämän tavallisena syynä on muodoltaan epäedullinen koukkumainen olkalisäke, joka puristaa olkalisäkkeen alaisessa tilassa sijaitsevia kiertäjäkalvosimen jännerakenteita johtaen täten aluksi niiden ohentumiseen ja lopulta repeytymiseen. Tämä alueen rakenteellisesta ahtaumasta johtuva sairauskehitys käynnistyy iän myötä kudosten joustavuuden vähetessä.

 

Lausunnonpyytäjälle tehdyssä ultraäänitutkimuksessa todettiin, että hänen olkalisäkkeensä on tyyppiä 2, joka altistaa repeämälle. Ultraäänitutkimuksen tehneen lääkärin lausunnon mukaan todetussa repeämässä on mukana akuuttia vauriota ja sitten jo pitempään kehittynyttä degeneratiivista muutosta.

 

Lautakunta toteaa, että ns. täysin terve kiertäjäkalvosin ei kuvatussa vahinkotapahtumassa repeäisi. Repeämän syntyyn on tässä tapauksessa olennaisesti vaikuttanut myös kiertäjäkalvosinrappeutuma.

 

Lautakunta pitää todennäköisenä, että kiertäjäkalvosimen repeämä on syntynyt kyseessä olevan vahinkotapahtuman seurauksena, mutta ilman lausunnonpyytäjän iästä ja rakenteellisista tekijöistä johtuvaa rappeumakehitystä kuvatussa vahinkotapahtumassa olisi aiheutunut lähinnä ruhjevamma, joka olisi parantunut muutamassa viikossa ilman erityisiä toimenpiteitä. Kyse on nyt siis siitä, miten lausunnonpyytäjän erityinen vahinkoalttius vaikuttaa vahingonaiheuttajan korvausvastuun laajuuteen. Voimassa olevan oikeuden mukaan henkilövahingon korvaamisen edellytyksenä on, että vahingonkärsineen vamman tai sairauden voidaan todeta olevan syy-yhteydessä vahingonaiheuttajan tekoon tai menettelyyn. Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan, jos vahingonkärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.

 

Lautakunta katsoo, että vahingonkärsijällä ennestään olevaa vahinkoon myötävaikuttanutta sairautta tai vikaa voidaan pitää vahingonaiheuttajan korvausvastuun sovitteluun oikeuttavana seikkana vain, kun sen johdosta vahingon aiheuttanut teko on johtanut poikkeuksellisen yllättävään ja vakavaan seuraukseen. Arvioinnissa on tällöin otettava huomioon myös vahingon aiheuttaneen toiminnan laatu ja se, minkälaiseen ennakoitavaan henkilöjoukkoon vahinkoa aiheuttanut teko on kohdistunut.

 

Vaikka tässä tapauksessa kuvattu vammamekanismi ei olisikaan riittänyt aiheuttamaan entuudestaan terveelle henkilölle kiertäjäkalvosimen repeämää, lausunnonpyytäjälle on sellainen aiheutunut ja hänelle on vamman jälkitilan vuoksi aiheutunut työkyvyttömyyttä, hoitokuluja ja pysyvää haittaa. Ottaen huomioon sen, että vastaavantyyppiset kiertäjäkalvosimen rappeumamuutokset ovat väestössä yleisiä, lautakunta katsoo, ettei lausunnonpyytäjälle aiheutunutta vahinkoa voida pitää laajuutensa puolesta niin yllättävänä ja poikkeuksellisena seurauksena vahingosta, että korvausta tulisi sen perusteella alentaa. Lautakunnan käytettävissä olevan lääketieteellisen selvityksen perusteella ei voida pitää todennäköisenä sitä, että lausunnonpyytäjän olkanivel olisi rappeumamuutosten vuoksi alkanut oirehtia vastaavalla tavalla myös ilman kyseistä tapaturmaa.

 

Edellä olevan perusteella lautakunta katsoo, että lausunnonpyytäjälle olkapäävammasta aiheutuneesta työkyvyttömyydestä aiheutunut ansionmenetys sekä olkapään hoitokulut ja niihin liittyvät matkakulut tulee korvata myös 17.3.2006 jälkeiseltä ajalta. Myös lausunnonpyytäjälle olkapäävammasta aiheutunut tilapäinen ja pysyvä haitta tulee korvata kokonaisuudessaan vastuuvakuutuksesta ottamatta huomioon rappeumamuutosten myötävaikuttavaa osuutta.

 

Arvioidessaan vamman vahingonkärsijälle aiheuttamaa kipua ja särkyä ja muuta tilapäistä haittaa lautakunta on käyttänyt apunaan liikennevahinkolautakunnan antamia normeja ja ohjeita, joita yleisesti sovelletaan vahingonkorvauskäytännössä. Lautakunnan käsityksen mukaan kyseisiä normeja voidaan yleensä pitää vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina, ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muuta ilmene.

 

Vakuutusyhtiö on katsonut lausunnonpyytäjälle aiheutuneen tilapäisen haitan kuuluvan vammaluokkaan 3, lievää vaikeammat vammat ja yhtiö on tässä luokassa korvannut lausunnonpyytäjälle vuoden 2008 tasossa 2.500 euroa. Käytettävissään olevan selvityksen ja hankkimansa asiantuntijalausunnon perusteella lautakunta katsoo lausunnonpyytäjälle aiheutuneen tilapäisen haitan kuuluvan liikennevahinkolautakunnan normien mukaiseen luokkaan 3, lievää vaikeammat vammat. Korvaukset kyseisessä vammaluokassa ovat vuonna 2008 olleet 1.000 – 3.200 euroa. Ottaen huomioon sen, että lausunnonpyytäjälle on vamman vuoksi jouduttu tekemään kolme leikkausta ja vammasta on jäänyt hänelle pysyvää haittaa, lautakunta katsoo, että vakiintuneen käytännön mukainen korvaus tilapäisestä haitasta on 3.100 euroa. Korvauksesta voidaan vähentää lausunnonpyytäjälle aiemmin maksettu korvaus nimellisarvostaan.

 

Arvioidessaan vahingonkärsijälle aiheutunutta pysyvää kosmeettista haittaa lautakunta on käyttänyt apunaan liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita. Lautakunnan käytettävissä olevista valokuvista ilmenee, että lausunnonpyytäjälle on jäänyt oikeaan olkapäähän kapeahko, noin 10 cm pitkä arpi, joka ei väriltään voimakkaasti poikkea ihosta, mutta on hieman kuopalla. Arpi on sijaintinsa johdosta yleensä vaatteiden alla piilossa. Vakuutusyhtiö on katsonut kosmeettisen haitan kuuluvan luokkaan 2, lievää suurempi kosmeettinen haitta ja yhtiö on tässä luokassa korvannut vuonna 2008 lausunnonpyytäjälle 1.400 euroa (perusmäärä 3.100 euroa). Vuonna 2008 luokan 2 mukaiset korvaukset olivat 2.000 – 5.200 euroon. Käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunta katsoo lausunnonpyytäjälle jääneen pysyvän kosmeettisen haitan kuuluvan liikennevahinkolautakunnan normien mukaiseen luokkaan 2, lievää suurempi kosmeettinen haitta. Vakuutusyhtiön tältä osin maksamaa korvausta lautakunta pitää vakiintuneen korvauskäytännön mukaisena eikä suosita tältä osin lisäkorvauksia.

 

Vamman aiheuttamaa pysyvää vikaa ja haittaa arvioidessaan lautakunta on käyttänyt STM:n päätöstä tapaturmavakuutuslain 18 a §:ssä tarkoitetusta haittaluokituksesta. Luokitusta tulee haitan arvioinnissa soveltaa myös liikennevahinkolautakunnan ohjeiden mukaan. Haittaa arvioitaessa otetaan huomioon ainoastaan sairauden, vamman ja toiminnanvajavuuden laatu, mutta ei yksilöllisiä olosuhteita kuten ammattia. Toimintakykyä verrataan samanikäisen terveen henkilön toimintakykyyn.

 

Lausunnonpyytäjälle jäi olkapäähän jatkuvat lepo- ja yösäryt sekä liikerajoituksia. 1.4.2008 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan olkapäässä on todettavissa lihasatrofiaa. Käden aktiivinen nosto etukautta ja sivukautta onnistuu vain 30^o:seen. Ulkokierto on 20^o. Passiivisesti nostaen liikeradat ovat vain hieman paremmat ja voimakas kipu pysäyttää liikkeen. Olkapään liikutteleminen on kivulloista.

 

STM:n haittaluokkataulukon mukaan tila, jossa olkanivel on jäykkä ja olkavarsi nousee sivutietä korkeintaan 30^o oikeuttaa haittaluokkaan 6. Arvioitaessa yläraajaa kokonaisuutena keskivaikeaa toiminnanvajavuutta (haittaluokat 4–8) vastaa tila, jossa voima on melkoisesti alentunut (vaikea pidellä lujasti työkalua tai nostaa noin 10 kilon esinettä), näppäryys huomattavasti alentunut (voi kuitenkin syödä ja kammata) sekä liikkuvuus paljon rajoittunut.

 

Lääketieteellisestä selvityksestä ilmenevä tilankuvaus huomioon ottaen lautakunta katsoo lausunnonpyytäjälle aiheutuneen pysyvän haitan kuuluvan STM:n haittaluokituksen mukaiseen haittaluokkaan 6. Lautakanta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa lausunnonpyytäjälle tätä vastaavan lisäkorvauksen.

 

Lausunnonpyytäjä on vaatinut korvausta myös rikkimenneistä vaatteista. Lautakunnalle toimitetuista asiakirjoista ei ilmene, onko vakuutusyhtiö antanut vaatteiden osalta päätöstä. Korvausvaatimus on osoitettava vakuutusyhtiölle, jonka päätöksen lausunnonpyytäjä voi sitten saattaa Vakuutuslautakunnan käsiteltäväksi.

 

Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö suorittaa lausunnonpyytäjälle lisäkorvauksia edellä todetun mukaisesti lainmukaisine viivästyskorkoineen.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Sisula-Tulokas, jäsenet Norio-Timonen ja Rusanen sekä varajäsen Ijäs. Sihteerinä toimi Haapasaari.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA