Tapahtumatiedot

Lausunnonpyytäjä on toukokuussa 2007 kaatunut rantakalliolla, jolloin hänen kätensä iskeytyi kallioon ja hänen Citizen Analog Aqualand –sukeltajankellonsa mineriittilasin reunaan tuli särö. Lausunnonpyytäjä kertoo heti tapahtuman jälkeen tarkastaneensa kellonsa ja todenneensa, ettei särö näytä menevän lasin läpi, minkä hän totesi myös upottamalla kellon veteen. Vahinkotapauksen jälkeen sukeltaessaan lausunnonpyytäjä kertoo tarkkailleensa kelloaan ja todenneensa, ettei vuotoa ole ollut havaittavissa paineenalaisena sukellettaessakaan. Kellotaulun ja lasin väliseen ilmatilaan ei vuotanut vettä eikä sukelluksen jälkeen kosteutta kondensoitunut lasin sisäpuolelle. Lausunnonpyytäjän mukaan mineriittilasista voi normaalilasia helpommin lohjeta pala ilman että halkeama menee lasin läpi.

Lausunnonpyytäjä oli jäänyt siihen käsitykseen, ettei lasin kerrottu vahingoittuminen estänyt kellon normaalia käyttämistä, joten hän käytti kelloa kymmenen sukelluksen aikana kesällä 2007. Tarkoituksena oli korjauttaa lasi maahantuojalla pariston vaihdon yhteydessä syksyllä sukelluskauden päättyessä.

Lokakuussa 2007 kello lakkasi toimimasta. Lausunnonpyytäjä vei kellon paristonvaihtoon, josta se lähetettiin maahantuojalle, joka ilmoitti kellokoneiston olevan niin ruostunut, ettei korjaaminen ole taloudellisesti kannattavaa. Tällöin lausunnonpyytäjälle selvisi, että halkeama olikin ulottunut kellon lasin läpi ja vettä oli johtunut rakenteita pitkin kellokoneistoon ilman, että vettä oli samalla päässyt kellotaulun ja lasin väliseen tilaan.

Lausunnonpyytäjä vaati korvaamaan vastaavan kellon jälleenhankintahinnan 450 eur.

Vakuutusyhtiön päätös

Lausunnonpyytäjä on toimittanut kyseisen kellon yhtiöön. Yhtiön mielestä kellon lasissa on selvästi silmin havaittava reikä. Maahantuojalta saadun tiedon mukaan lasin vaihto sukelluskelloon maksaa 100 eur.

Yhtiö katsoo, että lasin rikkoutuminen kaatumisen seurauksena on äkillinen ja ennalta arvaamaton tapahtuma, mutta tästä aiheutuneen vahingon määrä (lasin korjauskulut 100 eur) jää alle vakuutuksen omavastuuosuuden 135 eur.

Kellon ruostuminen ei ole äkillistä ja ennalta arvaamatonta, koska kellon lasissa on selvästi havaittava reikä, josta vesi pääsee kellon sisälle, ja vakuutuksenottaja on uinut ja sukeltanut kello kädessään koko kesän ajan.

Lausuntopyyntö

Lausunnonpyytäjä vaatii kellon jälleenhankintahinnan 450 eur mukaista korvausta. Kello on toimitettu Vakuutuslautakunnalle. Lausunnonpyytäjä katsoo, että kellosta on havaittavissa, ettei sen lasissa ole vakuutusyhtiön väittämää silmin nähtävää eikä muutakaan reikää. Särön kohdasta ei ole mahdollista työntää läpi esim. nuppineulaa, eikä halkeamasta edelleenkään pääse vettä kellotaulun ja lasin väliseen tilaan upotuskokeessa.

Koska kellon lasissa ei ole yhtiön väittämää reikää, kellon ruostuminen ei ole voinut olla ennalta arvattavaa. Jos lasi olisi ollut yhtiön väittämällä tavalla rikki, kellon kanssa ei olisi voinut sukeltaa vaan se olisi täyttynyt vedellä ja lakannut toimimasta jo ensimmäisessä sukelluksessa. Tällöin kellon vahingotkin olisivat jääneet pienemmiksi. Nyt vesi on päässyt johtumaan rakenteita pitkin kellon sisälle kelloa ruostuttamaan siten, ettei tätä ole voinut silmin havaita. Näissä oloissa kellon ruostuminen korjauskelvottomaksi on objektiivisesti arvioiden ennalta arvaamatonta ja äkillistäkin.

Korvauskäsittelijä on lausunnonpyytäjälle kertonut, että vakuutusyhtiöllä voi olla kielteiselle päätökselleen useita perusteita, mutta yhtiö voi ja yleensä ilmoittaa päätöksessään vain keskeisen perusteensa. Korvauskäsittelijän mukaan muut perusteet voidaan tarvittaessa ilmoittaa myöhemminkin. Lausunnonpyytäjä pitää tätä menettelyä epäasianmukaisena ja katsoo, että yhtiön on jo prosessiekonomisista syistä ilmoitettava kielteisessä päätöksessään kaikki päätöksen perusteena olevat seikat. Lausunnonpyytäjä katsoo, ettei vakuutusyhtiö tässä vaiheessa enää voi esittää uusia kieltäytymisperusteita.

Vakuutusyhtiön vastine

Päätökseksi otsikoidussa vastineessaan 31.1.2008 vakuutusyhtiö kertaa tapahtumasta saadut tiedot ja katsoo edelleen, että vakuutuksesta korvattavaa vahinkoa ovat vain lasin vaihtamiskustannukset, jotka jäävät alle omavastuuosuuden.

Vaikka silminnähtävää veden kondensoitumista tai vuotamista kellon sisään ei havaittu, vettä on kuitenkin päässyt kellon sisään koko kesän ajan. Koska kyseessä on omaisuus, jonka tärkeänä ominaisuutena on vedenpitävyys, vakuutuksenottajan olisi ollut aiheellista tarkastaa kellon kunto asiantuntijaliikkeessä heti vahingon satuttua. Se, että vakuutuksenottaja ei itse ole voinut havaita mahdollisia vaurioita kellon lasissa tai sen muissa osissa, on aiheuttanut lisävahinkoa kellolle suurentaen vahingon määrää. Lausunnonpyytäjä ei itsekään sulje pois sitä mahdollisuutta, että kellon sisälle olisi sittenkin mennyt vettä. Kello on saanut kosteutta hiljalleen eri sukelluskertojen aikana, mikä on aiheuttanut sen ruostumisen. Hitaasti tapahtuvat vahingot, kuten ruostuminen, eivät kuulu vakuutuksen korvauspiiriin. Tämän vuoksi kellon ruostumisesta aiheutunutta lisävahinkoa ei korvata.

Vakuutusyhtiö toteaa, että sen korvauspolitiikkaan kuuluu kertoa kielteisissä korvauspäätöksissään kaikki perustelut, jotka ratkaisuun ovat vaikuttaneet. Lausunnonpyytäjälle on kerrottu 19.11.2007 päivätyssä päätöksessä, ettei kellon ruostuminen ole aiheutunut äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vahinkotapahtumasta. Se, että kellon lasissa ei ole silminnähtävää reikää, josta vesi olisi kelloon päässyt, ei muuta korvauspäätöstä.

Vastineen lopussa on todettu, että tämä ratkaisu perustuu korvattavia vakuutustapahtumia määrittäviin ehtokohtiin 4.1 ja 4.5 sekä yleisten sopimusehtojen ns. pelastamisvelvollisuutta koskeviin määräyksiin.

Selvitykset

Lausunnonpyytäjän sukeltajankello on toimitettu Vakuutuslautakunnalle. Lautakunta toteaa, että kellon lasin reunassa klo 9 kohdalla on n. 3 mm x 10 mm kokoinen särö. Vaurion muodon perusteella särö sopii hyvin aiheutuneeksi esim. kallioon iskeytymisestä. Kuten lausunnonpyytäjä on kuvannut, lasissa ei ole silmin havaittavaa, nuppineulan mentävää tms. selvää reikää.

Vakuutuslautakunnan lausunto

Vakuutussopimuslain 32 §:n mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi vahingon aiheuttajaa kohtaan. Vakuutetun tulee, mikäli mahdollista, noudattaa vakuutuksenantajan sanotussa tarkoituksessa antamia ohjeita.

Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 1 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Lain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai se evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutuksen yleisten sopimusehtojen kohdassa 6.2 on lain 32 ja 34 §:ää vastaavat määräykset.

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen kohdan 4.1 mukaan laaja turva korvaa äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vahinkotapahtumasta aiheutuneet suoranaiset esinevahingot.

Ehtojen kohdan 4.5 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut rakennukselle tai irtaimelle omaisuudelle itselleen hitaasti tapahtuvasta ilmiöstä, kuten syöpymisestä tai pilaantumisesta.

Vahinko
Esitetyn selvityksen perusteella vakuutuksen kohteena olevan sukeltajankellon lasi on äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti vaurioitunut lausunnonpyytäjän liukastuttua ja lyötyä kätensä rantakallioon. Lasi on säröytynyt siten, että siitä selvityksen mukaan ei ole aiheutunut silminnähtävää kellon vuotamista veteen upotettaessa tai sukellettaessa, eikä sukelluksen jälkeen kellolasissa ollut kondensoitumista.

Kesän sukelluskauden jälkeen on kuitenkin voitu todeta kellokoneiston ruostuneen, minkä perusteella on käynyt ilmeiseksi, että särön kautta oli kesän mittaan päässyt vettä kellon sisälle. Selvityksen mukaan kello on nyt siinä kunnossa, ettei sen korjaaminen ole taloudellisesti kannattavaa.

Korvattavan vakuutustapahtuman sattuminen
Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään 19.11.2007 katsonut, ettei kyseessä ole ruostumisen osalta ehtokohdan 4.1 mukaan korvattava vahinko. Kun tapauksessa kuitenkin on selvitetty, että ruostuminen johtuu lasin rikkoutumisen aiheuttamasta epätiiveydestä, eikä toisaalta kellon vuotaminen selvityksen mukaan ole ollut silmin havaittavissa veteen upotettaessa tai kesän 2007 sukellusten aikana, lautakunta katsoo kellon vaurioitumisen kokonaisuudessaan johtuvan lasin äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta rikkoutumisesta. Lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö voi kieltäytyä kellon korvaamisesta jälleenhankinta-arvostaan ehtojen kohtien 4.1 ja 4.5 perusteella.

Pelastamisvelvollisuuden laiminlyönti
Vastineessaan 31.1.2008 vakuutusyhtiö on lisäksi viitannut pelastamisvelvollisuutta koskeviin ehtoihin, joita korvauspäätöksessä 19.11.2007 ei ole käsitelty. Lausunnonpyytäjä on katsonut, että kaikki kielteisen päätöksen perusteet tulee esittää heti korvauspäätöksessä.

Vakuutuslautakunta toteaa, että hyvää vakuutustapaa korvauskäsittelyssä kuvaavat Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton hallituksen 16.6.1998 hyväksymät vakuutusyhtiöiden korvaustoiminnan periaatteet. Niissä todetaan mm., että ”Korvauspäätöksessä ilmaistaan selvästi, mistä osista korvaus koostuu. Jos päätös on kielteinen tai muuten poikkeaa korvaushakemuksesta, päätös perustellaan huolellisesti. Jos korvaus evätään usealla eri perusteella, kaikki tiedossa olevat epäysperusteet esitetään yhdellä kertaa.”.

Lautakunta toteaa, että sinänsä vielä vastineessa tai muuten muutoksenhakuvaiheessa voi olla hyvän tavan mukaista vedota uusiin epäys- tai alentamisperusteisiin, jos kyse on esim. siitä, että lausuntopyynnössä tai muuten alkuperäisen korvauspäätöksen jälkeen on ilmennyt uusia asian ratkaisuun vaikuttavia tosiseikkoja.

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei yhtiö vastineessaan 31.1.2008 ole selvästi vedonnut pelastamisvelvollisuuden laiminlyöntiin korvauksen epäämisperusteena. Lisäksi yhtiö on vastineessaan todennut korvauspolitiikkansa olevan yllä kuvatun hyvän tavan mukainen, eli että kaikki kielteisen ratkaisun perusteet ilmoitetaan heti korvauspäätöksessä eikä vasta muutoksenhakuvaiheessa. Lautakunta katsoo, että yhtiön vastine 31.1.2008 jättää kokonaisuutena epäselväksi, perustaako yhtiö ratkaisunsa nyt muuhunkin kuin ehtojen kohtien 4.1 ja 4.5 mukaiseen perusteeseen.

Lautakunta toteaa joka tapauksessa pelastamisvelvollisuuden osalta, että selvityksen mukaan lausunnonpyytäjä on vahingon jälkeen pyrkinyt varmistumaan kellonsa kunnosta upottamalla se veteen ja seuraamalla sen toimintaa sukellustilanteessa. Hän ei ole tällöin todennut kellossa epätiiveyttä, toimintahäiriöitä tms.. Näissä oloissa hänen viakseen on lautakunnan tulkinnan mukaan jäänyt korkeintaan vähäinen huolimattomuus, jolloin vakuutuskorvaus on lain 32 §:n ja yleisten sopimusehtojen kohdan 6.2 perusteella maksettava täysimääräisenä.

Näillä perusteella Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa lausunnonpyytäjän sukeltajankellon jälleenhankinta-arvostaan vakuutusehtojen mukaisesti.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale ja jäsenet Laapotti, Sario, Vaitomaa ja Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.


VAKUUTUSLAUTAKUNTA