Tapahtumatiedot

Lausunnonpyytäjän omakotitalo kärsi pahoja palovahinkoja 30.9.2000.

Asiamiehen kirjeet

8.6.2001 päivätyssä kirjeessä asiamies toteaa, että vakuutuksenottaja on esittänyt palovahinkoa koskevan arviointiasiakirjan. Sen mukaan palaneen rakennuksen päivänarvokorvaus on 347.944 mk ja uudishinta 561.200 mk.

Vakuutuksenottaja aikoo rakentaa palanutta rakennusta vastaavan uudisrakennuksen. Tämän vuoksi hän on pyytänyt asiamiestä tiedustelemaan, mikä on hänen vakuutuksensa mukainen vakuutuskorvaus uudisrakennuksen hankintahinnan osalta. Lausunnonpyytäjä ehdottaa, että vakuutusyhdistys suorittaisi heti päivänarvokorvauksen ja sitoutuisi suorittamaan täysarvokorvauksen rakennuksen valmiusasteen mukaisesti.

4.9.2002 päivätyssä kirjeessä asiamies toteaa, että asiassa käytiin 30.8.2001 neuvottelu vakuutuksenottajan ja vakuutusyhdistyksen välillä. Tällöin sovittiin vakuutuksen päivänarvokorvauksesta ja irtaimiston vakuutusmäärästä. Lisäksi sovittiin periaatteista, joiden mukaan jälleenhankintakorvaus suoritetaan. Tätä varten vakuutusyhdistykselle toimitetaan pohjakuvia, kaksi julkisivukuvaa sekä leikkauskuvat. Tuolloin jäi avoimeksi vakuutusehtojen mukainen korvaus asumisen keskeytymisestä aiheutuvista kustannuksista. Vastaavan rakennuksen keskimääräiseksi rakennusajaksi arvioitiin seitsemän kuukautta.

Vahinkopäivä oli 3.9.2000. Sen jälkeen on tehty palonsyyntutkinta, joka vie normaalisti 1 – 2 kuukautta. Tutkinnan lopettamispäätös tehtiin tässä tapauksessa 18.5.2001.

Vakuutuksenottaja on toimittanut vakuutusyhdistykselle kaiken vahinkoon liittyvän selvityksen, joten viivästyminen ei johdu hänestä. Asuminen on vakuutuksenottajan käsityksen mukaan keskeytynyt vahinkotapahtuman takia siihen saakka, kunnes vakuutusyhdistys tekee korvauspäätöksen. Korvauspäätöksen saatuaan vakuutuksenottaja voi ryhtyä toimiin asunnon jälleenhankkimiseksi.

25.8.2003 päivätyssä kirjeessä asiamies toteaa, että 30.8.2001 käydyssä neuvottelussa avoimeksi jäänyt korvaus asumisen keskeytyksestä on myöhemmin sovittu.

Tässä tapauksessa vahinkopäivä oli 30.9.2000. Päivänarvokorvaus maksettiin vasta noin vuoden kuluttua vahinkotapahtumasta. Tällöin vasta saatiin varmuus siitä, että vakuutuskorvausta maksetaan. Jälleenhankintakorvauksen maksamiseksi sovittiin tuolloin, että vakuutuksenottaja toimittaa vakuutusyhdistykselle pohjakuvia, kaksi julkisivukuvaa sekä leikkauskuvat. Mistään erillisestä aikataulusta ei tuolloin ollut kysymys. Vakuutuksenottaja on ilmoittanut vakuutusyhdistykselle 9.6.2003 rakennustoimien aloittamisesta. Tuolloin hän sai kuulla, että kahden vuoden määräaika rakentamiseen on päättynyt ja että oikeus jälleenhankintakorvaukseen on vanhentunut.

Vakuutuksenottaja on hakenut rakennusvalvontavirastolta rakennuslupaa 28.8.2002 ja se on myönnetty 10.9.2002. Rakentaminen siirtyi kuitenkin vakuutuksenottajan elämäntilanteen muututtua avoeron vuoksi vuoden 2003 puolelle.

Vakuutuksenottaja katsoo, ettei kahden vuoden määräaikaa voida ehdottomasti noudattaa, koska vuoden 2001 neuvottelussa sovittiin jälleenrakentamisesta ilman, että aikarajoitusta olisi korostettu. Kahden vuoden määräaikaan ei voida sisällyttää sitä yhden vuoden aikaa, joka kului pelkästään päivänarvokorvauksesta päättämiseen ja sopimiseen. Näin ollen kahden vuoden määräaika päättyisi vasta syyskuussa 2003. Rakentamista ei voitu kesällä 2003 toteuttaa myönnetyn luvan mukaisesti, koska yhdistys oli ilmoittanut, ettei jälleenhankintakorvausta makseta. Näin ollen vanhentumisaika on keskeytynyt kesäkuussa 2003, kunnes jälleenhankintakorvauksen maksuasia selviää.

Vakuutuksenottaja pyytää, että yhdistys tekisi kirjallisen korvauspäätöksen jälleenhankintakorvauksesta. Rakentaminen sinänsä voitaisiin aloittaa syksyn aikana, jos korvauspäätös saadaan.

Vakuutusyhdistyksen korvauspäätös

Vakuutusyhdistys antoi 24.9.2003 päivätyn korvauspäätöksen. Yhdistys toteaa vastaanottaneensa 9.6.2003 ilmoituksen rakentamistoimien aloittamisesta.

30.8.2001 käydyssä neuvottelussa oli sovittu vakuutuksen päivänarvokorvauksesta ja irtaimiston vakuutusmäärästä. Edelleen oli sovittu periaatteista, joiden mukaan jälleenhankintakorvaus suoritetaan. Avoimeksi jäi siis ainoastaan korvaus asumisen keskeytymisestä aiheutuvista kustannuksista. Vakuutuksenottaja haki rakennusvalvontavirastolta rakennuslupaa 28.8.2002, ja se myönnetty 10.9.2002. Kuitenkaan rakentamista ei ole aloitettu rakennuspaikalla. Vakuutuksenottajan ilmoituksen mukaan rakennustyöt ovat siirtyneet elämäntilanteen muututtua.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaan jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus suoritetaan kahdessa erässä. Ensin suoritetaan päivänarvon mukainen korvaus. Lisäkorvauksena suoritetaan jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon mukaisten korvausten erotus, jos vahingoittunut omaisuus kahden vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta joko korjataan tai samalle tontille tai tilalle rakennetaan taikka irtaimen omaisuuden sijalle hankitaan uutta samanlaatuista ja samaan käyttöön tarkoitettua omaisuutta.

Jos rakentaminen viivästyy viranomaisen toimenpiteen johdosta, viivästysaika lisätään edellä mainittuun aikaan.

Lisäkorvaus maksetaan, kun vakuutuksenantaja on saanut selvityksen edellä mainituista jälleenhankintatoimenpiteistä.

Vakuutusyhdistyksen mukaan 30.8.2001 käydyssä neuvottelussa on sovittu vakuutuksen päivänarvokorvauksesta ja irtaimiston vakuutusmäärästä. Edelleen sovittiin periaatteista ja säännöistä, joiden mukaan jälleenhankintakorvaus suoritetaan. Tämän vuoksi yhdistys katsoo, että vakuutuksenottajan tiedossa on ollut jälleenhankinta-arvon mukaisen korvauksen suorittamiseen liittyvät vakuutuskirjan ehdot ja rakennustöiden aloittamiseen liittyvä aikarajoitus. Rakennusluvan hakemista ei vakiintuneen rakennuskäytännön mukaan voida pitää rakennustöiden aloittamisena.

Vakuutuksenottaja on 9.6.2003 ilmoittanut rakentamistoimien aloittamisesta. Tuolloin hänelle kerrottiin, että kahden vuoden määräaika rakentamiseen on päättynyt ja että oikeus jälleenhankintakorvaukseen on vanhentunut.

Tämän jälkeen vakuutuksenottaja on vakuutusyhdistyksen kanssa käymissään neuvotteluissa vedonnut siihen, että hän olisi saanut vakuutusyhdistykseltä hyväksynnän sille, että rakennusluvan hakeminen katsottaisiin rakentamisen aloittamiseksi. Kuitenkaan tällaista hyväksyntää vakuutusyhdistys ei ole vakuutuksenottajalle antanut.

Näillä perusteilla on selvää, että vakuutuksenottaja on ollut tietoinen jälleenhankinta-arvon mukaisen korvauksen suorittamiseen liittyvästä aikarajoituksesta.

Yhdistys ei maksa jälleenhankinta-arvon mukaista korvausta.

Lausuntopyyntö

Vakuutuksenottaja pyytää asiamiehen välityksellä Vakuutuslautakunnan lausuntoa siitä, onko vakuutusyhdistyksen maksettava tulipalossa tuhoutuneen rakennuksen jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus, mikäli rakennustyöt aloitetaan.

Kyseinen kiinteistö tuhoutui tulipalossa 30.9.2000. Vakuutusyhdistys edellytti poliisitutkinnan suorittamista korvauskäsittelyn ehtona. Poliisilaitos lopetti tutkinnan 18.5.2001.

Tutkinnan päätyttyä yhdistys ryhtyi käsittelemään vahinkoilmoitusta ja esitti arviointiasiakirjan, jonka mukaan päivänarvokorvaus on 347.944 mk ja uudishinta 561.200 mk. Kirjeellä 8.6.2001 ilmoitettiin, että vakuutuksenottaja aikoo rakentaa palanutta rakennusta vastaavan uudisrakennuksen. 30.8.2001 pidetyssä neuvottelussa sovittiin päivänarvokorvauksesta ja irtaimiston vakuutusmäärästä. Lisäksi sovittiin periaatteista jälleenhankintakorvauksen osalta, jolloin vakuutuksenottajan oli määrä toimittaa vakuutusyhdistykselle uudisrakennusta koskevia piirustuksia.

Vahinkoselvittelyn viivästymisen jälkeen vakuutuksenottajan elämäntilanne muuttui, mikä aiheutti muutoksia rakentamisessa. Vakuutuksenottajalle myönnettiin rakennuslupa 10.9.2002, mutta avoeron ja myöhäisen ajankohdan vuoksi varsinainen rakennushanke oli tarkoitus tehdä kerralla kesällä 2003. 9.6.2003 vakuutuksenottaja ilmoittikin yhdistykselle rakentamistoimien aloittamisesta. Yhdistys katsoi kuitenkin, ettei se suorita jälleenhankintakorvausta, koska vahinkopäivästä 30.9.2000 oli ehtinyt kulua jo yli kaksi vuotta.

Vakuutuksenottaja katsoo, että kahden vuoden määräaikaa ei voida tässä tapauksessa pitää ehdottomana sen vuoksi, että yhdistys suoritti päivänarvokorvauksen vasta 11 kuukautta tulipalon jälkeen. Aina kesään 2001 saakka oli epäselvää, korvaako yhdistys vahinkoa. Näin ollen mihinkään rakentamista koskeviin toimenpiteisiin ei voitu ryhtyä, vaikka tuolloin rakentamistarve olisi ollut välitön.

Kahden vuoden määräaikaa laskettaessa ei näin ollen voida ottaa huomioon sitä noin vuoden mittaista aikaa, jolloin vakuutusyhdistyksen korvausvelvollisuus oli epäselvä. Jos riita korvausvelvollisuudesta olisi jatkunut esim. tuomioistuimessa yli kahden vuoden määräajan, jälleenhankintakorvausta ei olisi mahdollista lainkaan saada yhdistyksen tulkinnan mukaan. Näin ollen on perusteltua tulkita, että määräaika alkaa vasta siitä, kun vakuutuskorvauksen maksaminen on käynyt riidattomaksi. Näin on tehtävä ainakin tapauksessa, jossa selvittely vaatii enemmän kuin normaalit 1 – 2 kuukautta.

Lisäksi neuvotteluissa päivänarvokorvauksesta ja jälleenhankintakorvauksesta 30.8.2001 sovittiin ainoastaan toimenpiteistä, jotka liittyvät suunniteltuun rakentamiseen. Tuolloin ei huomautettu siitä, että kahden vuoden määräaika päättyisi jo 30.9.2002.

Vakuutuksenottaja katsoo, että kahden vuoden määräaika olisi päättynyt vasta syyskuussa 2003. Jos vakuutusyhdistys olisi 9.6.2003 ilmoittanut korvaavansa vahingon, rakentamiseen olisi ryhdytty samantien. Rakentaminen on toistamiseen estynyt, kun vakuutusyhdistys on tehnyt kielteisen korvauspäätöksen.

Näillä perusteilla Vakuutuslautakunnan tulisi suositella, että vakuutusyhdistys ei tässä tapauksessa voi vedota kahden vuoden määräaikaa siten, että se alkaisi jo vahinkopäivästä. Määräaikaa alkaa vasta siitä ajankohdasta, jolloin yhdistys on maksanut päivänarvokorvauksen tai siitä on sovittu tai jolloin yhdistys on ilmoittanut olevansa maksuvastuussa. Vakuutusyhdistyksellä ei siten pitäisi olla oikeutta vakuutusehtojen mukaan ilmoittaa, ettei 9.6.2003 tehdyllä rakentamisilmoituksella ole ollut merkitystä. Vanhentumisaikaan ei voida myöskään sisällyttää sitä aikaa, joka on kulunut 9.6.2003 jälkeen, vaan vanhentumisaika on katsottava keskeytyneeksi, kunnes yhdistyksen maksuvelvollisuus selvitetään.

Vakuutusyhdistyksen vastine

30.8.2001 käydyssä neuvottelussa vakuutuksenottaja sai oikeuden toteuttaa rakennushankkeensa ja oikeuden jälleenhankinta-arvon mukaiseen korvaukseen, mikäli rakennushanke toteutettaisiin vakuutuksen jälleenhankinta-arvon mukaista korvausta koskevan ehdon mukaisesti. Vakuutuksenottajan velvollisuudeksi jäi kuitenkin toimittaa vakuutuksenantajalle hyväksyttäväksi rakennettavan rakennuksen pohjakuvia.

Vakuutuksenottaja haki rakennuslupaa noin vuoden kuluttua tästä neuvottelusta eli 28.8.2002. Lupa myönnettiin 10.9.2002.

Lausuntopyynnön mukaan rakennushanke viivästyi avoeron vuoksi. Kuitenkaan vakuutuksenottaja ei ole aiemmin missään vaiheessa ilmoittanut erosta tai siitä, että se olisi aiheuttanut muutoksia rakentamisen aloittamiseen.

Vakuutuksenottaja ilmoitti 9.6.2003 rakentamistoimien aloittamisesta. Kuultuaan vakuutusyhdistyksen kannan kahden vuoden määräajan umpeen kulumisesta vakuutuksenottaja on vedonnut siihen, että hän olisi saanut vakuutuksenantajalta hyväksynnän sille, että rakennusluvan hakeminen katsottaisiin rakentamisen aloittamiseksi ja näin ollen rakentaminen olisi aloitettu kahden vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta. Selvittelyiden jälkeen todettiin kuitenkin, ettei yhdistys ollut antanut tällaista hyväksyntää.

Vakuutusyhdistys viittaa jälleenhankinta-arvon mukaista korvausta koskevaan vakuutusehtoon ja toteaa, että 30.8.2001 käydyssä neuvottelussa oli sovittu päivänarvokorvauksesta ja irtaimiston vakuutusmäärästä ja jälleenhankintakorvauksen suorittamisen periaatteista. Jälleenhankintakorvausta koskevan vakuutusehtokohdan läpikäyminen tällaisessa tilanteessa on itsestäänselvyys, joka kuuluu jokaiseen korvauskäsittelyä koskevaan neuvotteluun. Puheena olevaa palaveria koskevassa muistiossa on nimenomaan tähdennetty sitä, että avoimeksi on jäänyt ainoastaan asumisen keskeytymistä koskeva korvaus. Näin ollen on selvää, että jälleenhankinta-arvoa koskeva ehto on käyty läpi näissä neuvotteluissa. Tämän vuoksi ehdon mukainen kahden vuoden määräaika on ollut vakuutuksenottajan tiedossa.

Vakuutusyhdistys katsoo, että sillä on tässä tapauksessa oikeus vedota kahden vuoden määräaikaan, koska rakennustöitä ei ole aloitettu kahden vuoden kuluessa vahinkopäivästä.

Lisäksi kahden vuoden määräaika on kulunut umpeen myös poliisitutkinnan lopettamisesta. Tutkinta päättyi 18.5.2001, ja ilmoitus rakentamistoimien aloittamisesta tehtiin 9.6.2003 eli yli kahden vuoden kuluttua tutkinnan lopettamisesta. Yhdistys katsoo, että sillä on tälläkin perusteella oikeus kieltäytyä jälleenhankinta-arvon mukaisen korvauksen suorittamisesta.

Vakuutuslautakunnan lausunto

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen kohdan 6.5.2 mukaan jälleen­hankinta-arvon mukainen korvaus suoritetaan kahdessa erässä. Ensin suoritetaan päivänarvon mukainen korvaus. Lisäkorvauksena suoritetaan jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon mukaisten korvausten erotus, jos vahingoittunut omaisuus kahden vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta joko korjataan tai että samalle tontille tai tilalle rakennetaan taikka irtaimen omaisuuden sijalle hankitaan uutta samanlaatuista ja samaan käyttöön tarkoitettua omaisuutta.

Jos rakentaminen viivästyy viranomaisen toimenpiteen johdosta, viivästysaika lisätään edellä mainittuun aikaan.

Lisäkorvaus maksetaan, kun vakuutuksenantaja on saanut selvityksen edellä mainituista jälleenhankintatoimenpiteistä.

Tässä tapauksessa palovahinko on sattunut 30.9.2000. Vakuutuksenottaja ilmoitti yhdistykselle 9.6.2003, että rakentamistoimet aloitetaan. Vakuutuksen­ottaja on katsonut, että kahden vuoden määräaika pitäisi tässä tapauksessa laskea alkavaksi 30.8.2001 käydystä neuvottelusta.

Selvityksestä ei käy ilmi, että vakuutusyhdistyksen ja vakuutuksenottajan kesken olisi erikseen sovittu, että määräaika laskettaisiin alkavaksi 30.8.2001 käydystä neuvottelusta tai jostain muusta ajankohdasta. Korvausneuvottelusta annetun selvityksen pohjalta lautakunta pitää epätodennäköisenä, että kahden vuoden määräaikaa koskeva ehto ei olisi tullut tuolloin esiin.

Lautakunnan käsityksen mukaan vahingonjälkeinen asetelma on käytännössä yleensä se, että vakuutuksenantajan korvausvelvollisuus ratkaistaan vasta jonkin aikaa vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen. Vahinkoa kärsineellä ei siten yleensä ottaen ole käytettävissään kahta vuotta jälleenrakentamistoimiin enää siinä vaiheessa, kun vakuutuksenantaja tekee korvauspäätöksen ja maksaa päivänarvon mukaisen korvauksen.

Nyt käsillä oleva tapaus on sikäli poikkeuksellinen, että palonsyyntutkinta kesti kauan. Kuitenkin tässä tapauksessa myös tutkinnan päättymisestä 18.5.2001 ehti kulua yli kaksi vuotta, ennen kuin vakuutuksenottaja ilmoitti rakennustoimien aloittamisesta 9.6.2003.

Kokonaisuutena tässä tapauksessa ei lautakunnan mielestä ole erityisiä perusteita tulkita, että kahden vuoden määräaika alkaisi ehtotekstistä poikkea­vasti vasta 30.8.2001 käydystä neuvottelusta tai päivänarvokorvauksen maksamisesta.

Lautakunta katsoo, että rakennusluvan hakemista ja myöntämistä ei vielä voida pitää jälleenrakentamistoimien aloittamisena. Vakuutuksenottajan kertoma oman elämäntilanteen muutos ei lautakunnan mielestä ole lähtökohtaisesti sellainen force majeure –tyyppinen tai sosiaaliseen suoritusesteeseen verrattavissa oleva syy, jonka takia vakuutuksenantaja ei voisi vedota jälleen­hankinta-arvon mukaisen korvauksen määräaikaehtoon.

Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutuksenottajan ilmoit­taessa rakentamisen aloittamisesta 9.6.2003 vakuutusehtojen mukainen kahden vuoden määräaika rakentamistoimien aloittamiseksi oli jo mennyt umpeen. Tämän vuoksi vakuutusyhdistyksellä ei ole velvollisuutta maksaa jälleenhankinta-arvon mukaista lisäkorvausta.

Vakuutuslautakunta pitää yhdistyksen korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Routamo sekä jäsenet Laapotti, Sario, Tuomela ja Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Routamo
Sihteeri Raulos