Lausunnonpyytäjillä oli kiinteistöä koskeva kiinteistövakuutus ja TT Oy:llä yritysvakuutus, joiden perusteella vakuutusyhtiö käsitteli vahinkoa. TT Oy:n yritysvakuutuksen vakuutusmäärä maksettiin täyteen. Lausunnonpyytäjien kiinteistövakuutuksesta haettiin korvausta mm. sähkö-, atk- ja puhelinverkon korjaamisesta sekä TT Oy:n tilaamasta puhelinkeskuksesta. Lisäksi esitettiin vaatimuksia kiinteistön seinään laitettavista TT Oy:n mainoskirjaimista ja katolla olleesta mainoskyltistä.

 

 

Korvausten maksamisen jälkeen vakuutusyhtiö lähetti Vakuutuslautakunnalle kirjeen 30.11.2004. Siinä vakuutusyhtiö toteaa käsitelleensä vahinkoasian uudelleen Kuluttajien vakuutustoimiston 18.8.2004 lähettämän selvityksen johdosta. Vakuutusyhtiö ilmoittaa, ettei se ole valmis muuttamaan korvauspäätöstä. Tätä vastausta voidaan pitää vakuutusyhtiön vastineena mahdollisessa Vakuutuslautakunnan käsittelyssä.

 

Tämän jälkeen vakuutusyhtiö toteaa tapahtumatiedot.

 

TT Oy:n yritysvakuutuksen perusteella on maksettu vakuutusmäärä täyteen. Lisäkorvauksen maksaminen on siten mahdollista ainoastaan lausunnonpyytäjien H.P:n ja S.P:n kiinteistövakuutuksesta.

 

Kiinteistövakuutuksessa vakuutuksen kohde määritellään seuraavasti:

 

Vakuutuksen kohteena ovat vakuutuskirjassa mainitut rakennukset, joihin kuuluviksi katsotaan:

-         tontilla olevat kiinteät tavanomaiset rakenteet, ei kuitenkaan rakennuksen alapohjan tai veden alla olevaa perustusta lukuun ottamatta perusanturoita, ellei tästä ole erikseen sovittu ja tehty merkintää vakuutuskirjaan

-         jätevesiviemäri-, vesijohto-, öljy-, kaasu- ja höyryputkisto, joka sijaitsee kiinteistön tai sen rajan ulkopuolella kunnallisen tai muun yleisen putkiston liittymään saakka

-         rakennukseen liittyvät tontilla olevat vakuutuksenottajan omistamat sähköjohdot ja kWh-mittarit sekä kiinteistön sähköpääkeskukset

-         kiinteistön hoitoon kuuluvat työkoneet ja –kalut sekä polttoaineet

-         yksityistalouksien yhteiseen käyttöön tarkoitettu kalusto.

Voimajohdot, jakokeskuksineen sekä koneiden ilmastointilaitteet ja putkiasennukset eivät kuulu rakennukseen.

 

Puhelinverkoston ja –keskuksen osalta vakuutusyhtiö toteaa, että sähköurakkaan on kuulunut kiinteistöön kuuluvat kaapeloinnit ja ne on korvattu. Tästä eteenpäin on rakennettu yritystä palveleva sisäinen puhelinjärjestelmä – ei siis kiinteistöä palveleva, vaan yritystä palveleva järjestelmä.

 

Vakuutusehtojen mukaan rakennukseen liittyvät tontilla olevat sähköjohdot ym. kuuluvat rakennuksen kohteeseen vain, jos ne ovat vakuutuksenottajan omistamia. Puhelinverkosto ja –keskus ovat olleet TT Oy:n omistamia. Lausunnonpyytäjät eivät ole näitä omistaneet. Tätä osoittaa mm. se, että lasku puhelinjärjestelmästä on osoitettu TT Oy:lle, minkä nimissä puhelinkeskus on siis tilattu.

 

Sillä seikalla, että puhelinkeskus on kytketty kiinteästi jänniteverkkoon, ei ole asiassa merkitystä. Puhelinkeskuksen on omistanut TT Oy.

 

Vakuutusyhtiö on korvannut yhteensä 4.785,96 euroa S Oy:n tekemiä järjestelmän korjaus-, uusinta- yms. töitä sekä materiaaleja.

 

Lisäksi vakuutusyhtiö on korvannut virheellisesti D.D:n atk-verkon käyttöönotto- ja asennuslaskun yhteensä 2.600 euroa. Vaikka tämäkin kuuluisi yrityksen vakuutukseen, se on kuitenkin korvattu kiinteistön vakuutuksesta. Tältä osin vakuutusyhtiö harkitsee toimenpiteitä korvauksen takaisinperimiseksi.

 

Vakuutusyhtiön puolesta ei ole missään vaiheessa luvattu korvata puhelinkeskusta kiinteistövakuutuksesta.

 

Logojen osalta vakuutusyhtiö toteaa, että kysymys on kahdesta eri asiasta. Logot ovat isot erilliset kirjaimet kiinteistön seinässä, joissa lukee TT Oy. Näitä ei ollut lainkaan ennen tulipaloa ja lausunnonpyytäjä H.P. TT Oy:stä oli sitä mieltä, että kiinteistön vakuutuksen olisi korvattava yrityksen mainoskirjaimet seinään. Näistä on maksettu ko. 10.455,40 euroa, joka on vähennetty kiinteistön korvausmäärästä. Ennen tulipaloa ei rakennuksen seinässä ollut kuin toisen yrityksen pieni kyltti, joka ei vahingoittunut palossa.

 

Katolla olleesta mainoskyltistä vakuutusyhtiö toteaa, että vahinkotarkastaja on pyytänyt poliisilta, palolaitokselta sekä L&T Oy:n paikalla olleelta väeltä tietoa kyltistä. Kukaan ei muistanut, millainen kyltti katolla oli ennen tulipaloa. Lausunnonpyytäjän kertoman mukaan palomiehet heittivät kyltin pois. Kun vahinkotarkastaja oli tarkastamassa vahinkoa, hän ei havainnut kylttiä lumihangessa. Mainoskylttiä ei näy myöskään otetuissa valokuvissa. Kun tarkempia tietoja pyydettiin, lausunnonpyytäjä ilmoitti, että koko yrityksen kirjanpito paloi tulipalossa. Lisäksi hän ilmoitti konkurssiin menneen yrityksen nimen L ja sanoi, että yhteystiedot löytynevät puhelinluettelosta.

 

Kun vahinkotarkastaja teki lisäkyselyn 19.11.2003, lausunnonpyytäjä soitti ja kertoi, ettei kirjanpidosta löydy mitään kyltistä, koska olivat kuulemma vaihtaneet L:n kanssa töitä keskenään. Siis TT Oy teki töitä L:lle ja L teki tästä hyvästä kyltin. Kyltistä sovittiin kertakorvaus 5.000 euroa, joka on siis maksettu.

 

 

Lausunnonpyytäjä H.P. viittaa saamaansa kopioon vakuutusyhtiön kirjeestä 30.11.2004 ja toteaa seuraavaa:

 

1.      Kiinteistöön K-kaari 7 ovat vakuutuksen ottaneet S.P. ja H.P. Vakuutus on kiinteistön täysarvovakuutus.

 

2.      Vakuutusyhtiö ilmoittaa vastineessaan, että lisäkorvauksen maksaminen on mahdollista ko. kiinteistövakuutuksesta.

 

3.      Kiinteistön osalta on maksamatta vielä sähköurakoisijan viimeinen laskuerä. Tämä on sovittu taloudellisen loppuselvityksen yhteydessä siten, että ko. viimeinen laskuerä toimii kahden vuoden takuuajan vakuutena ja vakuutusyhtiö suorittaa sen takuuajan tarkastuksen hyväksynnän jälkeen. Tältä osin vakuutusyhtiön väite, että sähköurakka olisi kokonaan korvattu, ei pidä paikkaansa. Lausunnonpyytäjä H.P. vaatii, että vakuutusyhtiö velvoitetaan pysymään sopimuksen mukaisessa maksuvelvoitteessa tältä osin.

 

4.      Tässä yhteydessä vakuutusyhtiö sanoo, että sähköurakkaan, joka on ollut osa koko kiinteistöurakkaa, ovat kuuluneet kiinteistöön kuuluvat kaapelit. Kiinteistöön ovat aikaisemmin kuuluneet kiinteästi asennettu sähkö-, puhelin- ja atk-verkko. Täten vakuutusyhtiö myöntää itse yksiselitteisesti, että ko. verkkoja ei ole omistanut TT Oy, joka on tiloissa vuokralaisena, vaan kiinteistö. Tältä osin lausunnonpyytäjä H.P. vaatii, että vakuutusyhtiö pysyy korvauksessaan.

 

5.      Sähköurakkasopimuksen liitteessä sanotaan urakkaan kuuluneen yläkerran kaapelointi yläkerrassa sijaitsevaan ristikytkentäkaappiin saakka. Ei siis mitään tästä eteenpäin alakertaan ja siellä sijaitsevan varastosiiven sähköpääkeskuksiin tai puhelinkeskuksiin.

 

6.      Vakuutusyhtiö väittää väärin, että he olisivat virheellisesti korvanneet atk-verkon asennus- ja käyttöönottolaskun. Tämä ei pidä paikkansa. Sähköurakkasopimuksen, johon vakuutusyhtiö viittaa, toimitusrajaksi on määritetty rakennuksen yläkerrassa oleva ristikytkentäkaappi. Täten sähköurakkaan on sisällytetty vain seinille tuleva yläkerran kaapelointi. Ristikytkennästä puhelinjakamoon, joka sijaitsee alakerran varastosiivessä, on kaapeloitu 13 tietokonelinjaa sekä nopeat ADSL-laajakaistayhteydet ja käyttöönotossa tarkistettu tämän verkon osan toimivuus ip-osoitteineen sekä sähköpostin toimivuudet sekä internet-toimivuudet aivan samassa laajuudessa kuin rakennuksessa oli aikaisemmin. Tämä on sovittu jo työmaapöytäkirjoissa mm. 22.4.2003. Siten ko. työ on sovittu yksiselitteisesti kuuluvaksi vakuutusyhtiön korvattavaksi.

 

7.      Edellä olevaan kohtaan 4 viitaten lausunnonpyytäjä H.P. toteaa, että tiloissa on ollut myös kiinteistöön kuulunut puhelinverkko. Sen asensi yläkertaan sähköurakoitsija pinta-asennuksena, toimitusrajana edelleen yläkerran ristikytkentäkaappi. Tästä eteenpäin asennuksen alakerran puhelinjakamoon suoritti S Oy puhelinkeskukseen. Asennukseen kuului 16 puhelinlinjaa. Nämä johdot asennettiin lattian kautta betoniin valaen kuten ennen tulipaloa. Tämäkin osoittaa, että puhelinjärjestelmä on osa kiinteistöön kuuluvaa rakennusta. Tämä puhelinyhtiön tapa toimia on täysin alalla vallitseva käytäntö, koska kukaan muu kuin puhelinyhtiö tai heidän valtuuttamansa henkilö ei saa kytkeä puhelinjohtoja. Myös he vastaavat kokonaisuuden tarkastamisesta ja toiminnasta, mihin ei käytetyllä sähköurakoitsijalla ole ollut vaadittuja lupia. Se, mitä muita töitä vakuutusyhtiö on muina kuluina korvannut, liittynevät kaapeloinnin purkamiseen ja palosta aiheutuneisiin jatkuviin vikoihin, mutta ei tähän urakkaan.

 

Kokouspöytäkirjassa 1.7.2003 on asia sovittu yksiselitteisesti, vaikka vakuutusyhtiö kiistää asian täysin väärin. Myös vakuutusyhtiön / J.S:n kanssa käyty kirjeenvaihto 21.10.2003 ja J.S:n hyväksymät summat kirjeeseen osoittavat tämän täysin. Tällä perusteella lausunnonpyytäjä H.P. vaatii kokonaisuudessaan korvattavaksi S Oy:n asennuslaskun summaltaan 3.518,06 euroa + alv 773,98 euroa = 4.292,04 euroa.

 

Vakuutusyhtiö on ilmoittanut, ettei sillä ole lisättävää asiaan H.P:n edellä olevan kirjeen johdosta.

 

 

 

 

 

Vakuutuksen kohteena ovat vakuutuskirjassa mainitut rakennukset, joihin kuuluviksi katsotaan:

-         tontilla olevat kiinteät tavanomaiset rakenteet, ei kuitenkaan rakennuksen alapohjan tai veden alla olevaa perustusta lukuun ottamatta perusanturoita, ellei tästä ole erikseen sovittu ja tehty merkintää vakuutuskirjaan

-         jätevesiviemäri-, vesijohto-, öljy-, kaasu- ja höyryputkisto, joka sijaitsee kiinteistön tai sen rajan ulkopuolella kunnallisen tai muun yleisen putkiston liittymään saakka

-         rakennukseen liittyvät, tontilla olevat vakuutuksenottajan omistamat sähköjohdot ja kWh-mittarit sekä kiinteistön sähköpääkeskukset

-         kiinteistön hoitoon kuuluvat työkoneet ja –kalut sekä polttoaineet

-         yksityistalouksien yhteiseen käyttöön tarkoitettu kalusto.

 

Voimajohdot, jakokeskuksineen sekä koneiden ilmastointilaitteet ja putkiasennukset eivät kuulu rakennukseen.

 

 

Esillä olevassa tapauksessa on kyse kiinteistövakuutuksen korvauspiiristä, kiinteistön sähkö-, atk- ja puhelinverkon korjaamisesta, kiinteistön ainesosasta sekä puhelinkeskuksen korvaamisesta.

 

Lausunnonpyytäjien H.P:n ja S.P.n omistamassa teollisuuskiinteistössä on ollut tulipalo 7.3.2003. Kiinteistössä on toiminut lausunnonpyytäjä H.P:n omistama yritys TT Oy. Sekä kiinteistön vakuutus että TT Oy:n yritysvakuutus ovat olleet vakuutusyhtiössä, joka on maksanut yritysvakuutuksen vakuutusmäärän täyteen.

 

Kiinteistövakuutuksesta vakuutusyhtiö on ilmoittanut korvanneensa sähköurakkaan kuuluvan kaapeloinnin kokonaan. Puhelinverkoston ja keskuksen vakuutusyhtiö on katsonut olleen TT Oy:n omistamat, joten ne eivät ole kuuluneet kiinteistöön eivätkä sen vakuutuksen piiriin. Atk-verkon osalta vakuutusyhtiö on todennut korvanneensa virheellisesti sen käyttöönotto- ja asennuslaskun kiinteistövakuutuksesta, vaikka se olisi kuulunut yritysvakuutukseen.

 

Lausunnonpyytäjä H.P. on todennut kiinteistöön aikaisemmin kuuluneen sähkö-, puhelin- ja atk-verkot, joiden hän on katsonut kiinteästi asennettuina olleen kiinteistön omistuksessa. Sähköurakasta on lausunnonpyytäjän mukaan maksamatta urakoitsijan viimeinen laskuerä. Atk-verkon toimivuus on hänen mukaansa samanlaajuinen kuin aikaisemmin. Puhelinjohdot ovat betoniin valettuja kuten ennen tulipaloakin.

 

Kiinteistövakuutuksen kohteena ovat sen ehtojen mukaan vakuutuskirjassa mainitut rakennukset. Lautakunta toteaa rakennukseen kiinteästi asennettujen sähkö-, puhelin- ja atk-verkkojen olevan rakennuksen ainesosia. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että ne eivät ole itsenäisiä esineitä, vaan rakennuksen osia ja sellaisina kiinteistövakuutuksen piiriin kuuluvia. Lausunnonpyytäjä H.P. kiinteistön ja TT Oy:n omistajana on osaltaan ilmoittanut verkot kiinteistön omistukseen kuuluviksi, vaikka ne ovat palvelleet TT Oy:n toimintaa. Näin ollen lautakunta katsoo, että sähkö-, puhelin- ja atk-verkkojen korjaaminen kuuluu kiinteistövakuutuksen korvauspiiriin. Sähköurakoitsijan viimeisen laskuerän mahdollinen maksamattomuus ei ilmene toimitetusta selvityksestä, joten lautakunta ei ota siihen kantaa.

 

TT Oy:n tilaaman puhelinkeskuksen osalta lautakunta toteaa, että vaikka keskus on yhdistetty rakennuksen puhelinverkkoon, ei kyse ole rakennuksen ainesosasta. Puhelinkeskukset suunnitellaan normaalisti tilaajansa ja omistajansa tarpeita varten ja ne voidaan siirtää rakennuksesta toiseen. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei keskuksen osalta ole kyse rakennuksen kiinteistövakuutukseen kuuluvasta omaisuudesta ja pitää vakuutusyhtiön epäävää päätöstä ehtojen mukaisena.

 

Korvausasiassa on lisäksi ollut kyse myös rakennuksen seinään laitettavista TT Oy:n mainoskirjaimista sekä katolla olleesta mainoskyltistä. Näistä on ilmoitettu maksetun korvaukset, joten lautakunta ei anna niiden osalta lausuntoa.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Haarmann, jäsenet Aminoff, Henriksson, Kallioinen, Laasonen ja Nyyssölä sekä varajäsen Urho. Sihteerinä toimi Savonen.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA