Lausunnonpyytäjä (syntynyt 1945) oli liukastunut 24.11.2007 vakuutuksenottajana olevan kiinteistönomistajan piha-alueella ja saanut ruhjevamman oikeaan sääreensä. Hänelle oli kehittynyt oikeaan sääreen ensin turvotus ja helmikuussa 2008 ruusuinfektio, jota hoidettiin tablettikuurina annetulla antibioottihoidolla. Ruusuinfektio uusiutui heinäkuussa 2008, ja siihen liittyi myös verenmyrkytys (CRP yli 200), minkä johdosta lausunnonpyytäjä oli joutunut sairaalaan suonensisäisesti annettavaan antibioottihoitoon. Lausunnonpyytäjän perussairautena on diabetes. Lausunnonpyytäjän alaraajaan on jäänyt turvotustaipumus.

Korvausta infektion ja turvotustaipumuksen johdosta haettiin kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätökset

Yhtiö on antanut korvauspäätöksen 9.11.2009 ja käsitellyt asian uudelleen 6.4. ja 27.4.2010. Yhtiö on evännyt korvauksen ruusuinfektion johdosta aiheutuneesta henkilövahingosta katsoen, että se ei ole syy-yhteydessä vastuuvakuutustapahtumaan 24.11.2007.

Yhtiön asiantuntijalääkäri on lausunnossaan todennut, että ruusuinfektion jälkeen voi laskimoverenkierto ja imunestekierto häiriintyä ja johtaa turvotukseen. Ruusuinfektio on itsenäinen vahinkotapahtumasta riippumaton sairaus. Lääkärinlausunnosta 15.4.2010 saatujen tietojen perusteella aiheutunut vamma ei ole lääketieteellisessä syy-yhteydessä vahinkotapahtumaan. Näillä perusteilla korvausta ruusuinfektiosta ei makseta.

Lausuntopyyntö

Lausunnonpyytäjä on tyytymätön yhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiasta. Erikoislääkärin 15.4.2010 antamasta E-lausunnosta käy ilmi, että kyseessä on kaatumisen aiheuttama pysyvä vamma ja haitta ja krooninen turvottelu, minkä johdosta tulisi maksaa korvausta vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön vastine

Yhtiö on antanut vastineen 1.2.2011. Yhtiö kiistää vaatimuksen. Lausunnonpyytäjän ruusuinfektio ei ole aiheutunut liukastumisvahingon johdosta eivätkä sen hoidosta aiheutuneet kustannukset sen vuoksi tule korvattavaksi kiinteistön vastuuvakuutuksesta.

Ruusuinfektio on itsenäinen bakteerien aiheuttama ihotulehdus, jonka jälkeen laskimoverenkierto ja imunestekierto voivat häiriintyä ja aiheuttaa turvotustaipumuksen. Toistuva ruusu voi aiheuttaa raajaan pysyvän imunesteturvotuksen. Taudin aiheuttava bakteeri ei yleensä läpäise tervettä ihoa, vaan infektoituminen tapahtuu useimmiten esimerkiksi varvasvälisilsan, hankauman tai pienen haavan kautta. Jos iholla on toistuvasti rikkoumaa ja alaraajoissa turvotusta sekä laskimoiden huonosta toiminnasta johtuvaa ihottumaa, saattavat nämä altistaa toistuviin ruusuinfektioihin.

Lausunnonpyytäjällä ei ole ollut ihossaan liukastumisvahingosta johtuen mitään haavaumia, jota kautta infektio olisi voinut aiheutua. Hänellä on ollut turvotusta ja ihottumaa raajoissa, joka aiheuttaa ja edesauttaa tulehduksen syntymistä. Hoitokertomuksista ilmenee, että hänen terveydentilansa muutoinkin on vaikeuttanut hoitoja. Lausunnonpyytäjällä on todettu diabetes ja hänen BMI-arvonsa on ollut 50. Se, että lausunnonpyytäjä on sairastunut ruusuun kolme kuukautta liukastumisvahingon jälkeen, on toki ajallisesti lähellä tapaturmaa, mutta ajallinen yhteys ei vielä osoita lääketieteellistä syy-yhteyttä liukastumisvahinkoon. Näillä perusteilla korvausta ei makseta.

Vakuutuksenottajan vastine

Vakuutuksenottajana olevalle kiinteistönomistajalle on varattu mahdollisuus antaa asiassa vastine 7.3.2011 mennessä. Kiinteistönomistaja ei ole antanut vastinetta.

Lautakunnan käytettävissä oleva selvitys

Lautakunnalla on ollut käytettävissä:

• vastuuvahinkoilmoitus
• korvauspäätökset
• E-lausunnot 11.8.2008, 1.9.2008, 22.9.2008, 1.12.2008, 15.4.2010
• sairauskertomusmerkinnät 11.2.2008–26.3.2009
• sisätautien loppuarvio 11.8.2008
• vakuutusyhtiön lääkäriasiantuntijan lausunto 23.4.2010
• lausunnonpyytäjän lisäkirjelmä 16.9.2011
• vakuutuskirja
• vakuutusehdot

Asiantuntijalausunto

Lautakunnan pyynnöstä antamassaan asiantuntijalausunnossa professori, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri, ylilääkäri (emeritus) Ville Valtonen on lausunut mm. seuraavan:

Lausunnonpyytäjän aikaisemmista sairauksista voidaan mainita astma, johon on ollut lääkitystä, sekä hyvin huomattava ylipaino (paino 162 kg, pituus 180 cm ja BMI noin 50). Toisen ruusun yhteydessä todettiin tyypin 2 diabetes, mihin oli määrätty lääkitys.

Lausunnonpyytäjä on kaatunut liukkaalla hiekoittamattomalla pihamaalla 24.11.2007 ja satuttanut oikean säärensä. Oikeassa sääressä ja nilkassa oli voimakasta turvottelutaipumusta, ja sen vuoksi syvä laskimotukosmahdollisuus poissuljettiin ultraäänitutkimuksessa joulukuussa 2007. Turvottelutaipumus jatkui talvella 2008, ja lausunnonpyytäjällä diagnostisoitiin ensimmäinen ruusuinfektio 11.2.2008, mikä hoidettiin suun kautta annettavilla antibiooteilla. Ruusun jälkeen turvottelutaipumus jatkui oikeassa sääressä keväällä 2008, ja hän sairasti toisen ruusun heinäkuussa 2008. Kyseessä oli kuumeinen ruusu, jossa CRP nousi yli 200:n. Tämä ruusu hoidettiin Seinäjoen keskussairaalassa 30.7.–11.8.2008 suonensisäisellä antibioottilääkityksellä. Turvotustaipumus on jatkunut ja lausunnonpyytäjä on ollut mm. yleislääkärin ja verisuonikirurgin tutkimuksissa ja hoidossa. Hänelle on suositeltu tukisukkien käyttöä, laihduttamista ja ihon hyvää paikallishoitoa.

Valtosella ei ole ollut tietoa potilaan mahdollisesta alaraajojen turvotustaipumuksesta ennen tapaturmaa. Valtosen mukaan on todennäköistä, että näin huomattava ylipaino on aiheuttanut jonkinasteista turvottelutaipumusta alaraajoihin. Toisaalta tapaturman jälkeen etenkin vaurioitunut oikea sääri on turvonnut lisää, minkä puolesta puhuu se, että syvä laskimotukos oli poissuljettu oikeasta säärestä joulukuussa 2007 ultraäänitutkimuksessa (E-lausunto 1.9.2008). Helmikuun 2008 ruusu epäilemättä turvotti lisää oikeaa säärtä, samoin heinäkuun 2008 ruusu.

Ruusu vaurioittaa etenkin imusuonistoa ja laskimoita tulehdusalueella, ja pysyvä turvotustaipumus tulehdusalueella on tavallinen komplikaatio ruusun jälkeen. Kolmannen samalle alueelle tulleen ruusun jälkeen yleensä aloitetaan pysyvä antibioottilääkitys, koska tällaisessa tapauksessa ruusun uusiutumisriski on hyvin suuri.

Lausunnonpyytäjällä oli ruusun syntyyn myötävaikuttavia tekijöitä ainakin trauma liukastumistapaturman yhteydessä ja sen jälkeen turvotustaipumus liukastumistapaturmasta 24.11.2007 alkaen sekä hyvin huomattava ylipaino (BMI 50). Potilaan 2-tyypin diabetes on voinut olla jo latenttina tai puhjenneena ensimmäisen ruusun yhteydessä, mutta sitä ei ilmeisesti siinä vaiheessa tutkittu. Diabetes lisää myös ruusun puhkeamisriskiä. Näin ollen lausunnonpyytäjällä on ollut vähintään kaksi sekä todennäköisesti jopa kolme merkittävää riskitekijää ruusun syntyyn.

Valtosen mielestä lausunnonpyytäjän ruusut johtuvat ainakin osaksi marraskuun 2007 tapaturmasta, mutta ruusujen saantiin on myös epäilemättä vaikuttanut sekä huomattava ylipaino että latentti tai diagnosoimaton diabetes. Valtosen mielestä on mahdotonta sanoa tarkasti, mikä on yksittäisen tekijän kuten trauman osuus ruusun synnyssä. Kun otetaan kuitenkin huomioon huomattava turvotus trauman jälkeen, mikä on ruusuinfektiolle altistava tekijä, ja ajallinen yhteys trauman ja ensimmäisen ruusun välillä, Valtonen arvioi trauman osuudeksi noin 50 % ruusun synnyssä.

Valtosen mukaan lausunnonpyytäjälle on jäänyt sekä traumasta että kahdesta ruususta pysyvä turvotustaipumus oikeaan sääreen, mutta turvotustaipumukseen vaikuttaa jonkin verran myös hänen ylipainonsa. Valtosen mielestä on mahdotonta sanoa, mikä on trauman osuus pysyvässä vammassa. Ainakin kaksi ruusuinfektiota, mitkä osittain johtuvat traumasta, ovat todennäköisesti aiheuttaneet pysyvää turvottelutaipumusta. Pysyvän trauman haitta-asteen arviointia vaikeuttaa lisäksi se, ettei lausunnonpyytäjästä ole ilmeisesti tehty asianomaista lääkärintutkimusta pian trauman jälkeen ennen ensimmäistä ruusuinfektiota lukuun ottamatta maaliskuussa 2009 arvioitua 40 %:n haitta-astetta, jolloin kaksi ruusuinfektiota epäilemättä ovat olleet merkittäviä tekijöitä pysyvän haitta-asteen synnyssä.

Valtonen arvioi papereiden perusteella lausunnonpyytäjän haitta-asteeksi sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokitusasteikolla luokan 6, missä on huomioitu hänen traumanaikainen huomattava ylipaino. Valtosen tiedossa ei ole lausunnonpyytäjän työkykyä tai eläkkeelle siirtymisajankohtaa eikä hänen mahdollista harrastustoimintaansa.

Vakuutuslautakunnan lausunto

Vakuutusehdot

Sovellettavan sopimusehdon mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjaan merkityn kiinteistön omistajana toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana ja joista vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Ratkaisu

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, johtuvatko vakuutetulla liukastumistapahtuman 24.11.2007 jälkeen todettu oikean säären turvotus sekä kaksi ruusuinfektiota vahingonkorvausoikeudellisesti tarkasteltuna vastuuvahinkotapahtumasta 24.11.2007.

Jos turvotustaipumus ja ruusuinfektiot johtuvat vastuuvahinkotapahtumasta, on jatkokysymyksenä se, kuinka suuri pysyvä haitta lausunnonpyytäjälle on näistä vaivoista jäänyt.

Tapauksen arviointi

Vahinkoilmoituksen mukaan lausunnonpyytäjä oli ollut viemässä roskia jätekatokseen 24.11.2007. Palatessaan hän oli liukastunut rappurallin päällä selälleen rappurallin päälle. Tapahtuman yhteydessä hän loukkasi oikean jalkansa. Sairauskertomuksissa puhutaan oikean pohkeen loukkaamisesta.

Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen mukaan lausunnonpyytäjä on ollut huomattavan ylipainoinen vastuuvahinkotapahtuman sattumisen hetkellä. Hänellä on ollut perussairautena 2-tyypin diabetes, joka altistaa vähäisempienkin ruhjevammojen yhteydessä aiheutuville infektioille tai ainakin olennaisesti vaikeuttaa infektioiden hoitamista.

Esillä olevassa tapauksessa on mahdollista, että lausunnonpyytäjän sääreen on tullut pieni ihorikko, josta hänen kehoonsa on päässyt ensimmäisen kerran helmikuussa 2008 todettu ruusuinfektion aiheuttava bakteeri. Lausunnonpyytäjälle tehdyissä kardiologisissa tutkimuksissa oli poissuljettu mahdollisuus, että turvotus johtuisi laskimotukoksesta. Bakteerin aiheuttamaan infektioon on voinut vaikuttaa kaatumistapaturmassa syntynyt turvotus ja molemmat yhdessä ovat voineet olla edelleen olennaisesti myötävaikuttamassa siihen, että infektio on uusiutunut heinäkuussa 2008 siten, että lausunnonpyytäjä on täytynyt ottaa osastolle suonensisäiseen antibioottihoitoon.

Infektiotautien professori, ylilääkäri Ville Valtonen on asiantuntijalausunnossaan päätynyt sille kannalle, että lausunnonpyytäjällä todettu alaraajan turvotustaipumus ja toistuneet ruusuinfektiot ovat puoleksi aiheutuneet vastuuvahinkotapahtumasta 24.11.2007. Muilta osin turvotuksen ja infektion syntyyn ovat Valtosen asiantuntijakäsityksen mukaan vaikuttaneet lausunnonpyytäjän huomattava ylipaino (BMI 50) ja tapahtuman sattuessa latenttina tai diagnostisoimattomana oleva 2-tyypin diabetes.

Perinteisen vahingonkorvausoikeudellisen ajattelun mukaan henkilövahingon kärsijä on otettava ”sellaisena kuin hän on”. Tämä periaate merkitsee sitä, että henkilön vahinkoseurauksille altistavia ominaisuuksia ei lähtökohtaisesti oteta huomioon vahingonkorvausvastuun ulottuvuutta supistavina seikkoina. Henkilövahingon seurausten katsotaan olevan vahingonkorvausoikeudellisesti merkityksellisessä syy-yhteydessä korvausvastuun perusteena olevaan tapahtumaan, elleivät ne ole vahinkotapahtumaan nähden poikkeuksellisen vaikeasti ennakoitavia.

Ratkaistaessa sitä, onko vamma tai sairaus vastuuvahinkotapahtuman aiheuttama, syy-yhteyden harkinta perustuu ensisijaisesti lääketieteelliseen tietämykseen vammojen ja sairauksien syntymekanismeista sekä tältä pohjalta tehtävään todennäköisyysarvioon. Syy-yhteyden hyväksyminen edellyttää normaaliajattelun mukaisesti, että syy-seuraussuhde korvausvastuun perusteena olevan tapahtuman sekä vamman tai sairauden välillä on lääketieteellisesti arvioiden todennäköinen. Syy-yhteyden arvioinnissa avainasemassa on lääketieteellinen näyttö: lääkärien tekemät havainnot ja heidän soveltamansa kokemussäännöt. Viime kädessä syy-yhteyskysymys on kuitenkin luonteeltaan oikeudellinen. Harkinnassa otetaan lääketieteellisen selvityksen ohella huomioon muutkin seikat, joiden perusteella voidaan tehdä päätelmiä syy-yhteyden olemassaolosta tai sen puuttumisesta.

Oikeuskäytännössä on lähdetty siitä, että vahingonkorvausvastuun laajuuden ja ulottuvuuden ratkaisee ensi sijassa tapahtuman arvioinnin kannalta relevantti luonnontieteellinen eli tässä tapauksessa lääketieteellinen syy-yhteys tapaturman ja todettujen oireiden välillä. Professori Valtosen asiantuntijalausunnon mukaan lausunnonpyytäjän henkilövahingosta olisi aiheutunut hänen turvottelutaipumuksensa ja ruusuinfektioidensa osalta vain puolet vastuuvahinkotapahtumasta 24.11.2007. Muilta osin näiden vaivojen syntyminen johtuu huomattavasta ylipainosta ja 2-tyypin diabeteksesta.

Työtapaturmakorvausta koskeneessa korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2008:56 oli kysymys mahdollisen ihorikon kautta elimistöön päässeen bakteerin aiheuttamasta lihaspeitinkalvotulehduksesta. Tuossa asiassa vakuutusyhtiö oli viitannut siihen, että vahingon kärsineellä A:lla oli diabeetikkona ollut tavanomaista suurempi riski saada bakteeri-infektio. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnon mukaan A:n sairastama diabetes oli mahdollisesti myötävaikuttanut lihaspeitinkalvotulehduksen kehittymiseen ja etenemiseen. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, etteivät nämä seikat antaneet aihetta päätyä syy-yhteyden osalta muuhun kuin siihen, että vahinko oli kokonaisuudessaan syy-yhteydessä työtapaturmaan. Tähän korkeimman oikeuden johtopäätökseen on vaikuttanut se, että Terveydenhuollon oikeusturvakeskus oli katsonut, että A:n sairastama diabetes oli mahdollisesti myötävaikuttanut lihaspeitinkalvotulehduksen kehittymiseen ja etenemiseen mutta ei ollut sen aiheuttaja.

Esillä olevassa asiassa lausunnonpyytäjälle aiheutunut alaraajan turvottelu ja ruusuinfektiot eivät ole poikkeuksellisen vaikeasti ennakoitavia seurauksia liukastumisesta rappurallin päälle pohkeen alue satuttaen. Lausunnonpyytäjän ylipainolle ja hänen sairastamalleen diabetekselle ei ole muutenkaan annettava vahingonkorvausvastuuta supistavaa merkitystä syy-yhteyden arvioinnissa. Mainittujen perussairauksien ei ole osoitettu voineen aiheuttaa lausunnonpyytäjän alaraajan turvotusta ja ruusuinfektioita täysin vastuuvahinkotapahtumasta riippumattomasti.

Edellä esitetyin perustein on nimenomaan oikeudellisena arviona päädyttävä siihen, että lausunnonpyytäjän henkilövahinko on kokonaisuudessaan syy-yhteydessä vastuuvahinkotapahtumaan 24.11.2007.

Valtosen asiantuntijalausunnon mukaan lausunnonpyytäjän pysyvä haitta aiheutuneista turvotustaipumuksesta ja ruusuinfektioiden jälkitilasta on sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokitusasteikolla luokassa 6. Lautakunnalle ei ole esitetty selvitystä, jonka perusteella olisi syytä päätyä tästä poikkeavaan arvioon.

Johtopäätös

Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa lausunnonpyytäjälle korvausta hänelle aiheutuneista tutkimus- ja hoitokuluista sekä pysyvästä haitasta haittaluokan 6 mukaan, pitäen lähtökohtana, että lausunnonpyytäjän alaraajojen turvotustaipumus ja ruusuinfektiot ovat aiheutuneet vastuuvakuutustapahtumasta 24.11.2007.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Norio-Timonen ja Rusanen. Sihteerinä toimi Saarikoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA