Alueen kunnossapidosta vastaavan E Oy:n selvityksen mukaan sunnuntaina 2.3.2003 oli aamulla lämpötila –10^o. Iltapäivällä lämpötila oli –6^o. Edellinen täydellinen liukkaudentorjunta oli perjantaina 28.2.2003. Liukkautta torjutaan tarpeen mukaan kriittisiltä paikoilta jatkuvasti. Perjantain ja koko viikonlopun säätyyppi oli aivan samankaltainen, joten päivystysaikaista liukkaudentorjuntaa ei ollut tarpeen suorittaa. Lumisateita ei kyseisenä ajankohtana ollut.

 

Korvauspäätöksessään 15.5.2003 vakuutusyhtiö toteaa, että kiinteistöosakeyhtiö L:n kunnossapidosta huolehtivan E Oy:n mukaan kaatumispaikka oli hiekoitettu viimeksi 28.2.2003. E Oy:n antaman selvityksen mukaan asianomaisen viikonlopun säätyyppi oli ollut aivan samankaltainen, joten päivystysaikaista liukkaudentorjuntaa ei ollut tarpeen suorittaa.

 

Ilmatieteen laitoksen mukaan Kouvolan alueen säätilanne on ollut muuttumaton 28.2. – 2.3.2003. Lämpötila on 28.2.2003 vaihdellut välillä –7^o - -11^o, 1.3.2003 -6^o - -11^o  ja 2.3.2003 –2^o - -11^o. Vahinkohetkellä lämpötila oli ollut –5^o. Lisäksi kyseisinä päivinä on satanut heikkoa lumisadetta.

 

Säätila on ollut vahinkopäivänä pakkasen puolella. Lisäksi ennen vahinkopäivää säätila on pysynyt pakkasen puolella useita päiviä ilman säätilan huomattavia muutoksia. Lähtökohdiltaan heikko lumisade pakkaskelissä ei itsessään aiheuta liukkautta, vaan tällöin lämpötilalla on suuri vaikutus liukkauden syntymiseen.

 

Edellä mainitun mukaisesti lämpötila on ollut pakkasen puolella sekä useita päivä ennen vahinkohetkeä että vahinkopäivänä, joten kyseisessä tapauksessa lämpötilan ja heikon lumisateen yhteisvaikutus ei ole johtanut liukkauden syntymiseen kiinteistön alueella. Täten, kun kiinteistön kunnossapidosta on huolehdittu asianmukaisesti, voidaan kaatumisen syynä pitää muuta syytä kuin kiinteistön huollon laiminlyöntiä.

 

Selvityksen mukaan kiinteistön hiekoitus on ollut vahinkopäivänä kyseisellä piha-alueella asiallinen. Täten kiinteistön kunnossapidosta on huolehdittu asianmukaisesti. Säätila on pysynyt paikkakunnalla sekä ennen vahinkohetkeä että vahinkohetkellä pakkasen puolella. Täten sattunut vahinko ei ole seurausta kiinteistön kunnossapitovelvollisuuden laiminlyönnistä tai muusta huolimattomuudesta kiinteistön kunnossapidon suhteen. Koska vahinko ei ole sattunut vakuutuksenottajan tuottamuksellisen toiminnan seurauksena, ei vakuutuksenottaja ole vahingosta vahingonkorvausvelvollinen. Näin ollen vakuutusyhtiö ei korvaa aiheutunutta vahinkoa kiinteistöosakeyhtiö L:n vastuuvakuutuksen perusteella.

 

Lausuntopyynnössään 5.6.2003 E.K. toteaa, että vakuutusyhtiön E Oy:ltä saama säätilalausunto pitäisi paikkansa, jos ovi olisi toisella puolen taloa. Tämä on kuitenkin suoraan etelään päin ja päivällä paistanut aurinko oli sulattanut pihan samoin kuin aiemmin aamulla sataneen kevyen pakkaslumen katolta ja sen vedet valuivat rapun vieressä olevasta rännistä suoraan rappusten eteen. Näin oli tapahtunut jo parina edellisenä päivänä. Piha oli yöllä jäässä, mutta päivällä märkä ja erittäin liukas. E.K:n kaaduttua hänen vaatteensa kastuivat läpimäriksi oikealta kyljeltä ja takapuolesta. Tämän vuoksi E.K:n sairaalaan auttanut henkilö oli laittanut muovikassin alle, ettei auton penkki likaantuisi. Piha oli varmaan hiekoitettu 28.2., mutta 2.3. siitä ei ollut mitään jäljellä, ainakaan ravintolan rappusten ympärillä johtuen varmaan viikonlopun vilkkaasta liikenteestä ja päivisin rännistä valuvasta vedestä.

 

E Oy:n mielestä päivystysaikaista liukkaudentorjuntaa ei ollut tarpeen suorittaa. E.K. on tästä jyrkästi eri mieltä. Juuri kyseisenkaltaisessa paikassa se pitäisi tehdä. E.K. kysyy, eikö liukkaudentorjunta yleensä tehdä paikallisten olosuhteiden eikä sääkarttojen mukaan.

 

3.9. päivätyn lausunnon mukaan R.H. kertoo olleensa kaatumisen silminnäkijänä. Kaatunut E.K. oli päässyt pystyyn, mutta R.H:n oli autettava hänet autoonsa. R.H:n mielestä kaatumisen aiheutti märkä jää. Jos kiinteistön edusta o li loppuviikosta hiekoitettu, niin hiekat olivat jo menneet jään sisään. R.H. kertoo käyvänsä lähes päivittäin kiinteistössä olevissa liikkeissä ja pankkiautomaatilla ja hän oli havainnut ennenkin eriasteista liukkautta talvisaikaan sääolosuhteista riippuen. R.H. toteaa olevansa eläkkeellä oleva kiinteistönhoitaja ja olevansa täysin selvillä hiekan käyttäytymisestä sään vaihdellessa pakkasen ja suojan välillä.

 

Vastineessaan 16.1.2004 vakuutusyhtiö toteaa, että E.K. on liukastunut 2.3.2003 noin klo 13.30. Kiinteistön liukkaudentorjunnasta on huolehtinut E Oy. Heidän mukaansa edellinen hiekoitus on tapahtunut kaksi päivää tapaturmaa aikaisemmin eli 28.2.2003. Kuten vakuutusyhtiö on aikaisemmassa korvauspäätöksessään todennut, on säätyyppi ollut koko perjantain ja viikonlopun ajan samanlainen. Pakkasta on ollut useita asteita ja lumisateita ei juurikaan ole ollut. Lumisade itsessään ei pakkaskelillä aiheuta liukkautta, vaan lämpötilan vaihtelulla on oleellinen merkitys. Mikäli lämpötila nousee yli 0^o:een, ja lumi pääsee sulamaan, liukkautta syntyy. Tässä tapauksessa tällaista lämpenemistä ei ole tapahtunut.

 

E.K. esittää muutoksenhaussaan, että ovi, jonka edessä hän on kaatunut, on suoraan etelään päin ja aurinko oli sulattanut pihan. Samoin hän esittää, että piha oli ollut parina edellisenä päivänä yöllä jäässä, mutta oli päivällä märkä ja erittäin liukas. Samoin hän ilmoittaa vaatteidensa kastuneen läpimäriksi, kun hän kaatui.

 

Vakuutusyhtiö ei pidä E.K:n kertomusta tältä osin uskottavana. Mitatut pakkaslukemat ovat olleet niin selvästi pakkasen puolella, että aurinko ei ole päässyt sulattamaan pihaa eikä myöskään katolla olevia lumia. Helmi-maaliskuun vaihde on vielä talvea, eikä aurinko lämmitä siten kuin myöhemmin keväällä.

 

E.K:n lausuntopyynnön liitteenä oleva silminnäkijän lausunnolle ei voi asettaa kovin suurta painoarvoa. Eläkkeellä oleva kiinteistönhoitaja R.H. toteaa olevansa täysin selvillä hiekan käyttäytymisestä sään vaihdellessa pakkasen ja suojan välillä. Hiekka voi tällöin mennä jään sisään. Vakuutusyhtiö on asiasta tältä osin samaa mieltä, mutta tässä tapauksessa lämpötila ei nimenomaan ole vaihdellut sillä tavalla, että sulamista olisi päässyt tapahtumaan. Sekä E.K:n että R.H:n väitteet märästä jäästä ovat vakuutusyhtiön mielestä vastoin fysiikan lakeja ottaen huomioon todetut pakkaslukemat.

 

Vakuutusyhtiö katsoo, että kiinteistön omistaja on osoittanut E Oy:n selvityksellä sekä säätiedoilla, että kiinteistön kunnossapidosta on huolehdittu asianmukaisesti, eikä E.K:n kaatuminen ole aiheutunut hiekoituksen laiminlyönnistä. E.K:n kaatumisen syynä voidaan pitää muuta syytä kuin kiinteistön hiekoituksen laiminlyöntiä. Edellä mainitulla perusteella vakuutusyhtiö katsoo, että korvauspäätös on vakuutusehtojen mukainen.

 

Vakuutetun toimittamassa 26.2.2004 päivätyssä lausunnossa todistaja M.K. toteaa, että ravintola L:n rapunedusta oli 2.3.2003 päivällä erittäin liukas, jäinen ja märkä, eikä hiekkaa ollut. Todistaja muistaa sen hyvin, koska hän kyyditsi E.K:n sairaalaan ensiapuun. E.K:n housujen takapuoli ja oikea lahje olivat märät. M.K. laittoi muovikassin auton penkin suojaksi. M.K. oli hetkeä aikaisemmin käynyt vieressä olevalla kioskilla ja piha oli erittäin liukas ja hiekoittamaton.

 

Kadun kunnossapito kuuluu kunnalle. Tontinomistajan velvollisuutena on kuitenkin pitää tontin kohdalla oleva jalkakäytävä käyttökelpoisena poistamalla jalankulkua haittaava lumi ja jää sekä huolehtia liukkaudentorjunnasta jalkakäytävällä. Lisäksi tontinomistajan velvollisuutena on tarvittaessa poistaa jalkakäytävälle tai sen vierelle kertyneet lumivallit sekä pitää jalkakäytävän viereinen katuoja ja sadevesikouru vapaana lumesta ja jäästä.

 

Vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitun kiinteistön omistajana toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

 

 

Esillä olevassa tapauksessa on kyse kiinteistön vastuusta sen kunnossa pidettävällä alueella tapahtuneesta liukastumisesta.

 

Voimassa olevan oikeuden mukaan vahingonkorvausvelvollisuuden syntyminen edellyttää tuottamusta eli tässä tapauksessa kiinteistönomistajan huolimattomuutta tai laiminlyöntiä kiinteistön kunnossapidosta tai sen alueella liikkuvan yleisön turvallisuudesta huolehtimisessa. Oikeuskäytännössä kiinteistön omistajan huolellisuusvelvollisuuden on katsottava olevan korostunut. Vastuusta vapautuakseen kiinteistönomistajan on näytettävä menetelleensä huolellisesti.

 

Nyt tutkittavassa tapauksessa alueen kunnossapidosta vastanneella yhtiöllä ja vakuutusyhtiöllä sekä toisaalta vahingonkärsineellä on vastakkaiset näkemykset kaatumispaikan kunnosta vahingon sattuessa. Vahingonkärsinyt ja häntä paikalla auttaneet todistajat ovat yhdenmukaisesti kertoneet kaatumispaikan olleen märkä ja liukas kevyen pakkaslumen sulettua auringonpaisteen vaikutuksesta. Tapahtuma-aikaan on pakkasta ollut –5^o. Lautakunta pitää lumen sulamista ja liukkauden muodostumista mahdollisena kyseisissä olosuhteissa etelään osoittavalla paikalla. Lautakunta toteaa myös, että vahinkopaikan liukkaudentorjunta oli tehty kaksi päivää aikaisemmin. Selvitystä siitä, että paikka sen jälkeen olisi tarkastettu mahdollisia lisätoimenpiteitä varten ei ole. Lautakunta katsoo, ettei kiinteistöyhtiö ole osoittanut menetelleensä huolellisesti piha-alueen liukkaudentorjunnassa. Tämän vuoksi vakuutusyhtiön tulee korvata E.K:n vahinko kiinteistöyhtiön vastuuvakuutuksesta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja

Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen. Sihteerinä toimi Savonen.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA