Vakuutettu (s. 1971) aiheutti 16.4.2005 lausunnonpyytäjän putoamisen rappusilta kivilattialle. Lausunnonpyytäjä sai tapaturmassa selän ja niskan venähdysvamman. Lausunnonpyytäjä hakeutui sairaalaan ensiapuun, jossa todettiin selän venähdysvamma ja lausunnonpyytäjälle kirjoitettiin neljä päivää sairaslomaa. Oireiden jatkuessa lausunnonpyytäjä hakeutui lääkäriin 18.4.2005. Tutkimuksissa todettiin oikean pakaran yläosassa kookas verenpurkauma, joka oli huomattavan kosketusarka. Lisäksi lausunnonpyytäjällä oli lievää aristusta lannerangan alaosassa oikealla ja kaularangan oikealla puolella. Selän ja kaularangan liikkeet olivat kuitenkin hyvät ja pääosin kivuttomat.

Lausunnonpyytäjä soitti lääkärille 18.5.2005 kertoen, että jalkakipu oli jäänyt pois, mutta selkäkipua oli vielä ajoittain. Suurimpana ongelmana oli oikean yläraajan puutuminen hartiasta lähtien. Oireiden katsottiin sopivan whiplash ‑vammaan. Kontrollissa 22.8.2005 todettiin, että ongelmana on edelleen koko oikean yläraajan ja kaikkien sormien puutuminen. Lisäksi lausunnonpyytäjällä oli puutumista oikean reiden takaosalla kiertäen säären etupinnalle ja jalkapohjaan asti.

Lausunnonpyytäjä hakeutui lääkäriin uudelleen 31.3.2006, koska niskakipu edelleen ajoittain vaivasi. Fysioterapiasta oli ollut tilapäistä helpotusta niska- ja yläraajaoireisiin. Aiemmin syksyllä oikean yläraajan ENMG-tutkimuksessa ei todettu selvästi poikkeavaa. Tutkimuksessa todettiin, että pään sivutaivutukset ovat normaalit ja kivuttomat. Pään kiertäminen oikealle oli selvästi rajoittunut ja eteentaivutuksessa leuka jäi reilut 5 cm rintalastasta. Lausunnonpyytäjälle kirjoitettiin vielä fysioterapiaa.

30.7.2009 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan lausunnonpyytäjällä on ollut vammasta lähtien kipua ja jäykkyyttä oikealla niskassa päivittäin. Myös päänsärky- ja migreenioireet ovat lisääntyneet. Fysioterapiahoitojaksoilla oireet ovat aina tilapäisesti lievittyneet, mutta niskan kipuoireet palautuvat. Niskan jumiutumisen yhteydessä lausunnonpyytäjälle tulee oikeaan käsivarteen puutumisoireita sormenpäitä myöten. Oikeassa alaselässä on kipupiste paikassa, joka osui kivilattiaan rappusissa pudotessa. Lausunnonpyytäjä on käynyt Ruotsissa kiropraktikon hoidossa.

Lausunnonpyytäjä on saanut myös aiemmin, vuonna 1999 whiplash –tyyppisen retkahdusvamman huvipuistolaitteessa. Tapahtuman jälkeen hänellä oli niskan alueen lihasten kireyttä ja lisäksi migreeni- ja päänsärkyoireet olivat pahentuneet. Lausunnonpyytäjä sai fysikaalista hoitoa ja kesäkuussa 2000 tehdyssä magneettikuvauksessa todettiin normaali löydös.

Lausunnonpyytäjä on hakenut 16.4.2005 sattuneen tapaturman aiheuttamien vammojen aiheuttamien vammojen hoitokuluista korvausta vakuutetun kotivakuutukseen liittyvästä vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö katsoi, että kyseessä on vastuuvakuutuksesta korvattava henkilövahinko. Vakuutusyhtiö on korvannut lausunnonpyytäjälle hoitokuluja, mutta kiropraktikon antamaa ns. Network –terapiaa vakuutusyhtiö ei korvannut.

Vakuutusyhtiö totesi, että vahingonkorvausoikeuden mukainen korvausvastuu ei ulotu sellaisiin kuluihin, jotka eivät ole vahingon väistämätöntä seurausta. Vakuutusyhtiö katsoi, että kaatumisvamman aiheuttama tarpeellinen hoito on jo korvattu, minkä vuoksi yhtiö ei korvannut enempää niskan hoitoja. Lisäksi yhtiö totesi, että Network –terapia ei ole yleisesti hyväksyttyä lääketieteellistä hoitoa, joten sen kustannusta ei muutoinkaan vastuuvakuutuksesta korvattaisi.

Lausuntopyyntö

Lausunnonpyytäjä on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytää asiasta lautakunnan lausuntoa.

Lausunnonpyytäjä vaatii korvausta hoidoista, joissa on käynyt vuodesta 2007 lähtien sekä korvausta kaikista hoitokuluista tästä eteenpäin lausunnonpyytäjän parhaaksi katsomaan hoitoon eli 2.500 euroa, 22 euroa sekä 1.000 euroa/vuosi.

Lausunnonpyytäjä toteaa, että onnettomuuden seurauksena oikeanpuoleinen selkä, niska, käsivarsi sekä jalka kärsivät puutumisesta ja säryistä. Vakuutusyhtiö on korvannut fysikaalisia hoitoja, jotka ovat lievittäneet oireita hoidon aikana. Hoitojen loputtua oireet ovat palanneet takaisin. Lausunnonpyytäjä pitää todennäköisenä, että onnettomuuden aiheuttamat vaivat ovat pitkäaikaisia tai pysyviä, koska onnettomuudesta on jo viisi vuotta ja oireet häiritsevät edelleen ja ovat osin pahentuneet. Säännöllisellä hoidolla oireet lieventyvät merkittävästi. Erityisen tehokkaasti oireet saadaan kuriin nk. Network-terapian avulla ja vaikutus on paljon pitkäaikaisempaa kuin perinteisessä fysioterapiassa. Lausunnonpyytäjä on käynyt kyseisessä hoidossa vuodesta 2007 lähtien, mutta viimeisen vuoden aikana hänellä ei ole ollut siihen taloudellista mahdollisuutta. Lausunnonpyytäjän lopetettua hoidoissa käymisen, oireet ovat tulleet takaisin. Onnettomuudessa ensin maahan iskeytyneen oikeanpuolisen pakaran yläosan ja alaselän särky on alkanut uudelleen ja ilmenee kipuna, särkynä, jäykkyytenä ja jalan puutumisoireiluna. Alaselän kipupiste on laajentunut ja pahentunut lähes jatkuvasti selkäsäryksi, joka heijastuu koko alaraajaan ja aiheuttaa kiusallisen jalan puutumisen varpaita myöten.

Lausunnonpyytäjä vaatii, että vakuutusyhtiö korvaa hänelle hänen itsensä maksaman hoidon (noin 844 euroa) sekä hoidon vuoden ajalta enintään noin 1.678 euroa. Tämän jälkeen lausunnonpyytäjä vaatii könttäsummaa, joka kattaa hänen hoitotarpeensa eli kuluja 1.000 euroa vuodessa, jonka hän saa käyttää itse parhaaksi katsomaansa hoitoon.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa tapahtumatietoihin sekä lääketieteelliseen selvitykseen ja toteaa, että lausuntopyynnössä on kyse siitä, onko niskan pitkittynyt oireilu syy-yhteydessä 16.4.2005 sattuneeseen vahinkoon. Vahingonkorvausoikeudessa syy-yhteyden toteaminen pohjautuu lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä. Lisäksi otetaan huomioon kus­sakin yksittäistapauksessa saadut tiedot vahingon sattumistavasta, vammame­kanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioita­essa kiinnitetään huomiota siihen, miten hyvin todettujen löydösten ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun vammamekanismin ja muiden asiasta saatujen ta­pahtumatietojen kanssa. Sen sijaa syy-yhteyttä ei voida pitää näytettynä vain sillä perusteella, että oireet ovat ilmaantuneet vahinkotapahtuman jälkeen.

Kun kysymys on vastuuvakuutukseen perustuvasta korvausvastuusta, sen sisäl­tö määräytyy yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan. Lähtökohtana tarkastelussa on, ettei korvausvastuu voi ulottua laajemmaksi kuin niihin haitallisiin seurauksiin, joiden voidaan katsoa olevan lääketieteelli­sessä syy-yhteydessä vahinkotapahtumaan. Syy-yhteyskysymys on kuitenkin paitsi lääketieteellinen myös oikeudellinen. Pohjoismaisessa oikeuskäytännössä on katsottu, että vahingonkärsineellä olleen perussairauden tai ruumiinvian aiheuttama vamman paheneminen tai oireiden pitkittyminen, jota perusterveelle ei olisi aiheutunut, kuuluu myös korvausvastuun piiriin, jos täl­lainen lisävahinkoseuraus ei olisi todennäköisesti käynyt ilmi ilman korvaus­velvollisuuden perustavaa tapahtumaa. Tältäkin osin on kuitenkin niin, että tar­vittava todennäköisyysarviointi on ensi kädessä lääketieteellinen.

Ensikäyntitietojen perusteella suurin isku on kohdistunut pakaraan ja ristisel­kään. Vakuutusyhtiö katsoo, että niskan retkahdus ei tässä yhteydessä ole ollut vammamekanismiltaan mitenkään erityisen voimakas ja ensikäyntitietojen pe­rusteella kyse on ollut lievästä niskan venähdyksestä. Tavallisesti tämänkaltai­sen vamman oireilu rauhoittuu muutamassa kuukaudessa. Tästä huolimatta vakuutusyhtiö on korvannut fysioterapiahoitoja aina 30.4.2007 asti. Ottaen huomioon myös lausunnonpyytäjän aikaisemman, niskaan vuonna 1999 kohdistuneen vamman, vakuutusyhti­ö katsoo, että niskan oireilu ei enää 30.4.2007 jälkeen johdu 16.5.2005 sattuneesta vahingosta, vaan pitkittyneiden niskavaivojen todennäköisenä syynä ovat lausunnonpyytäjällä jo ennen kyseistä vahinkoa olleet vanhat vammat ja muut vahinkotapahtumasta riippumattomat syyt.

Lausunnonpyytäjän lisäkirjelmä

Lausunnonpyytäjä toteaa, että asiassa on keskitytty lähinnä niskavaivojen arvioimiseen, mikä on kuitenkin vain osa ongelmaa. Lausunnonpyytäjän vammat ovat laajempia kuin niskan whiplash-vamma. Hän loukkasi myös alaselkänsä oikealta puolelta ja tämä alaselän iskunjälkeinen vaiva on tallella. Tämä oikeanpuoleisen pakaran yläpuoleinen alaselän kipu ja jäykkyys vaivaavat lausunnonpyytäjää käytännössä joka päivä ja hän yrittää lievittää sitä liikunnalla, voimistelulla ja hieronnalla. Tämäkin vaiva on suora seuraus onnettomuudesta 2005, koska kipu on lattiaan iskeytymiskohdassa eikä vastaavaa kipua ja puutumisoireita hänellä ole aikaisemmin ollut.

Onnettomuuden seurauksena lausunnonpyytäjän oikeanpuoleiset raajat puutuivat. Pikkuhiljaa puutumisoireet helpottivat, mutta yhä kuuden vuoden jälkeen oikea puoli on epäsymmetrinen vasemman puolen kanssa, mikä käytännössä tarkoittaa, että lausunnonpyytäjä kärsii raajojen puutumisesta ja oikean puolen nopeammasta väsymisestä ja jäykkyydestä.

Mitä niskaan tulee, niin voi olla, että lausunnonpyytäjä oli "vastaanottavaisemmassa" tilassa kuin henkilö, joka ei ole koskaan aikaisemmin satuttanut niskaansa. Siitä huolimatta lausunnonpyytäjän niska retkahti ja hänen hartiansa, käsivartensa sekä kätensä puutuivat, mitä ei koskaan ennen ollut tapahtunut. Lausunnonpyytäjä sai siis retkahduksen myötä uusia vaivoja eikä hänen niskansa varmastikaan tullut paremmaksi whiplash-­vammasta.

Lausunnonpyytäjä toteaa, että vuonna 2005 sattuneen onnettomuuden seurauksena hän on saanut vammoja, jotka vaikuttavat luonteeltaan pysyviltä, koska oireet eivät kuuden vuoden jälkeenkään ole hävinneet.

Vakuutusyhtiön lisävastine

Vakuutusyhtiö toteaa, että asiassa esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella lausunnonpyytäjä loukkasi 16.4.2005 sattuneessa kaatumisessa erityisesti pa­karansa ja ristiselkänsä. Hoidon ensikäyntitietojen perusteella nis­kaan kohdistunut vamma ei ollut mitenkään erityisen voimakas, vaan kyse on ollut lievästä niskan venähdyksestä. Selän osalta kyse on myös ollut venähdysvammasta. Ensimmäinen sairauspoissaolo on kirjoitettu oikean pakaran seudun ruhje‑diagnoosilla.

Huhti- ja toukokuussa 2005 tehdyissä tilankuvauksissa yläraajojen neurologia ja kaularangan liikkeet on todettu normaaleiksi. Lausunnonpyytäjällä on todettu paikallista lihaskireyttä. Tapahtumankuvaus ja tilankuvaus sopivat niskan venähdykseen, joka lääketieteellisen kokemustiedon perusteella korjaantuu muutamassa kuu­kaudessa.

Vakuutusyhtiölle uutena selvityksenä toimitettujen lääkärinlausuntojen perusteella lausunnonpyytäjällä ei todettu vuonna 1999 sattuneen matkustajavahingon seurauksena ta­paturmaisia muutoksia. Kyse oli tuolloinkin niskan venähdysvammasta. Vakuutusyhtiö katsoo, etteivät 17.2.2000 päivättyyn lääkärinlausuntoon kirjatut mig­reeni- ja niskahartiaseudun lihaskireys ole syy‑yhteydessä vuonna 1999 eikä vuonna 2005 sattuneisiin niskan venähdysvammoihin. Oireiden eteneminen ja tapahtumien kulku eivät viittaa siihen.

Vakuutusyhtiö katsoo, että lausunnonpyytäjälle on sattunut vuosina 1999 ja 2005 venäh­dysvammat, joiden oireilu rauhoittuu lääketieteellisen kokemustiedon perus­teella muutamassa kuukaudessa. Hoidon ensitietojen perusteella lausunnonpyytäjän selänkin osalta kyse oli venähdysvammasta.

Käytettävissään olevan lääketieteellisen selvityksen ja edellä todetun perusteel­la vakuutusyhtiö katsoo edelleen, ettei lausunnonpyytäjän niskan pitkittynyt oireilu enää 30.4.2007 jälkeen johdu 16.4.2005 sattuneesta vahingosta, vaan niskavaivojen todennä­köisenä syynä ovat vahinkotapahtumasta riippumattomat syyt. Vakuutusyhtiö katsoo li­säksi, ettei lausunnonpyytäjän alaselän kivuilla ja oikean puolen raajojen puutumisella ole myöskään todennäköistä syy-yhteyttä vuonna 2005 sattuneeseen vahinkotapah­tumaan. Vammamekanismi, tilankuvaus ja objektiiviset löydökset eivät tue syy-yhteyden olemassaoloa.

Vakuutuksenottajan vastine

Lautakunta on varannut vakuutuksenottajalle tilaisuuden antaa vastineensa asiassa.

Vakuutuslautakunnan lausunto

Kotivakuutukseen liittyvän vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilönä toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu voimassa olevan oikeuden mukaan on korvausvastuussa, kun korvausvastuu perustuu vakuutuskauden aikana sattuneeseen tekoon tai laiminlyöntiin.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n (sellaisena, kuin se oli vahingon tapahtumishetkellä) mukaan sillä, jolle on aiheutettu ruumiinvamma tai muu henkilövanhinko, on oikeus saada korvaus sairaanhoitokustannuksista ja muista vahingosta aiheutuneista kuluista, tulojen tai elatuksen vähentymisestä, kivusta ja särystä sekä viasta tai muusta pysyvästä haitasta.

Asiassa on kyse siitä, ovatko lausunnonpyytäjän pitkittyneet niskan ja alaselän oireilut syy-yhteydessä 16.4.2005 sattuneeseen vahinkoon. Todistustaakka vahingonaiheuttajan korvausvelvollisuuden perustavan syy-yhteyden olemassaolosta on lähtökohtaisesti korvausta vaativalla. Syy-yhteyden toteaminen pohjautuu lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä. Lisäksi otetaan huomioon kussakin yksittäistapauksessa saadut tiedot vahingon sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota siihen, miten hyvin todettujen löydösten ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun vammamekanismin ja muiden asiasta saatujen tapahtumatietojen kanssa. Syy-yhteyttä ei voida pitää näytettynä vain sillä perusteella, että oireet ovat ilmaantuneet vahinkotapahtuman jälkeen.

Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee, että lausunnonpyytäjä sai selän ja niskan venähdysvamman pudotessaan portailta kivilattialle. Alkuvaiheen tilankuvaustietojen perusteella arvioituna lausunnonpyytäjän saamat vammat olivat lievät; oikean pakaran yläosassa kämmenenkokoinen kosketusarka ihonalainen verenpurkauma ja lievää aristusta lannerangan alaosassa oikealla ja kaularangan oikealla puolella. Selän ja kaularangan liikkeet olivat kuitenkin hyvät ja pääosin kivuttomat. Lausunnonpyytäjällä oli jatkossakin ajoittain niskakipua, niskan jäykkyyttä ja oikean yläraajan kipu- ja puutumisoireilua. Oikean yläraajan ENMG-tutkimuksessa ei todettu selvästi poikkeavaa. Fysioterapiasta oli apua niska-hartiaseudun oireiluun. Tutkimuksissa maaliskuussa 2006 todettiin, että pään kierto oikealle oli rajoittunut, samoin etutaivutus. Muilta osin pään liikkeet olivat hyvät. Lääkärinlausuntojen mukaan lausunnonpyytäjän päänsärky- ja migreenioireet olivat tapaturman jälkeen lisääntyneet. 30.7.2009 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan lausunnonpyytäjällä on ollut vammasta lähtien kipua ja jäykkyyttä oikealla niskassa päivittäin. Kipu säteilee oikeaan hartiaan. Niskan jumiutumisen yhteydessä lausunnonpyytäjälle tulee myös oikeaan käsivarteen puutumisoireita sormenpäitä myöten. Lausunnonpyytäjällä on myös oikealla alaselässä kipupiste paikassa, joka osui kivilattiaan rappusissa pudotessa.

Lausunnonpyytäjä on saanut whiplash –tyyppisen retkahdusvamman myös vuonna 1999 ja hänellä oli sen jälkeen niska-hartiaseudun oireilua, enemmän vasemmalla puolella.

Piiskaniskuvammalla (whiplash) tarkoitetaan niskan edestakaista etu-takasuunnan retkahdusliikettä, joka tyypillisesti aiheutuu liikenneonnettomuudessa. Sen yleisimpiä oireita ovat niskakipu ja kaularangan alentunut liikkuvuus ja siihen liittyy usein myös yläraajaoireita. Piiskaniskuvamma paranee yleensä muutamassa kuukaudessa, mutta pienellä osalla vammautuneista voi esiintyä pitkittyneitä oireita.

Kuvattu vahinkotapahtuma on ollut piiskaniskuvammalle epätyypillinen ja vammaenergialtaan lievä. Myös ensivaiheen tilankuvaustietojen perusteella lausunnonpyytäjän saamat vammat olivat lieviä. Lautakunnan käytettävissä olevista asiakirjoista ei ilmene, että lausunnonpyytäjällä olisi todettu sellaisia objektiivisia tapaturmaperäisiä löydöksiä, jotka selittäisivät oireiden pitkittymisen. Niska-hartiaseudun kiputilat ja jäykkyys ovat väestössä yleisiä oireita ja ne voivat johtua monesta eri tekijästä. Myös erilaiset alaselkäkivut ovat lausunnonpyytäjän ikäluokassa yleisiä.

Ottaen huomioon vammamekanismin sekä alkuvaiheen oireet ja löydökset lautakunta pitää epätodennäköisenä, että lausunnonpyytäjän nykyoireet olisivat syy-yhteydessä 15.4.2005 sattuneeseen tapaturmaan. Tämän vuoksi lautakunta pitää vakuutusyhtiön hylkäävää päätöstä asianmukaisena eikä suosita lisäkorvauksia.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Norio-Timonen ja Rusanen. Sihteerinä toimi Haapasaari.


VAKUUTUSLAUTAKUNTA