Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen mukaan vakuutuksenottajan ajoneuvo oli varastettu 2.10.2010. Vahinkoilmoituksen mukaan vakuutuksenottajalla ei ollut avainta autoon. Korvausta on haettu kaskovakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö on katsonut 16.2.2012 antamassaan korvauspäätöksessä, että varkausvakuutuksesta ei korvata vahinkoa, jos vahingon aiheuttaja on saanut ajoneuvon tai sen avaimet luvallisesti haltuunsa. Tässä tapauksessa vakuutetun entisellä puolisolla on ollut auton avain, eikä ole tiedossa, miten se on joutunut hänen haltuunsa. Entinen puoliso oli ennenkin lainannut autoa ja hänellä oli myös avain vakuutuksenottajan asuntoon.

Valitus

Vakuutuksenottaja on katsonut olevan selvää, että hän ei ole luovuttanut auton avaimia kenellekään. Vakuutusyhtiöllä ei ole myöskään näyttöä siitä, että autoon ei olisi päästy murtautumalla. Vakuutuksenottaja katsoo, että vakuutusyhtiöllä on sosiaalisesti kantokykyisempänä sopimuspuolena väärien päätösten estämisen riski. Vakuutuksenottaja on tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on katsonut 10.2.2014 päivätyssä vastineessaan, että asiassa on kyse siitä, onko vakuutuksenottajan ajoneuvoon näytetty kohdistuneen vakuutusehtojen mukainen varkausvahinko.

Vakuutuksenottajan tekemän rikosilmoituksen mukaan ajoneuvo on ollut luvattomasti hänen entisen avomiehensä käytössä. Vakuutuksenottaja oli antanut avaimet entiselle avomiehelle B:lle lainaksi, mutta B ei palauttanut ajoneuvoa pyynnöstä huolimatta. B oli pitänyt auton hallussaan, sillä hän katsoi, että ajoneuvo oli hankittu yhteisillä varoilla. B oli tuomittu käräjäoikeudessa ajoneuvon luvattomasta käytöstä. B oli syytteen mukaan yrittänyt myydä ajoneuvoa eteenpäin kolmannelle osapuolelle ennen ajoneuvon katoamista. Vakuutuksenottaja kertoo poistaneensa ajoneuvon rekisterikilvet ja ajoneuvo on myöhemmin kadonnut siltä paikalta, jossa vakuutuksenottaja poisti kilvet. Ajoneuvoa ei etsinnöistä huolimatta löytynyt.

Korvauksenhakijalla on näyttövelvollisuus siitä, että korvattavaksi määritelty vakuutustapahtuma on sattunut. Vakuutusyhtiö katsoo, että ajoneuvo on kadonnut olosuhteissa, jossa ajoneuvon avain on annettu luvallisesti vakuutuksenottajan entisen puolison käyttöön. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla B on saanut ajoneuvon luvallisesti lainaksi sairaalassa käyntiä varten, mutta ei ole palauttanut sitä. Avain on selvitysten perusteella jäänyt B:n haltuun ja ajoneuvo on myöhemmin kadonnut. Tarkempaa selvitystä itse katoamistilanteesta ei ole saatu. Vakuutuksenottaja katsoi vastineessaan jääneen näyttämättä, että B, joka oli saanut ajoneuvon avaimet haltuunsa, olisi aiheuttanut ajoneuvon katoamisen.

Arvioitaessa vakuutuksenottajan esittämää näyttöä ulkopuolisen aiheuttamasta varkaudesta, tulevat harkittavaksi muut mahdolliset tapahtumainkulut. Koska ajoneuvo on kadonnut vahinkopaikalta, on riidatonta, että ajoneuvoa on voitu liikuttaa.

Ajoneuvon liikuttamista ilman avainta on pidettävä epätodennäköisenä. Vakuutuksenottajan ajoneuvo on varustettu ajonestolaitteella. Ajonestojärjestelmä estää luvattoman käytön ilman ajoneuvoon kuuluvaa avainta, jossa on ajoneston tunnistin paikallaan. Ajoneston ohittaminen edellyttää erityisosaamista ja -laitteistoa, jotka ovat käytössä lähinnä ammattimaisesti toimivilla autovarasliigoilla. Ajoneuvo on vahinkohetkellä ollut noin 15 vuotta vanha ja sen taloudellista arvoa ja ominaisuuksia ei voida pitää sellaisina, että se valikoituisi ammattimaisten varkaiden kohteeksi. Tällä perusteella vakuutusyhtiö katsoo, että ei ole perustetta arvioida ulkopuolisen teettämää varkautta ilman avainta todennäköiseksi tapahtumankuluksi. Tältä osin yhtiö on viitannut Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksiin VKL 206/13 ja VKL 184/13.

Arvioitaessa asiassa esitettyä näyttöä, ja erityisesti huomioiden sen, että ajoneuvon avain ja osan aikaa myös itse ajoneuvo on ollut B:n hallussa siitä saakka, kun hän sai käyttää ajoneuvoa luvallisesti, katsoo yhtiö jääneen näyttämättä, että vakuutuksenottajan ajoneuvoon olisi kohdistunut varkausvakuutuksen ehdoissa kuvattu vahinkotapahtuma. B on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla pitänyt ajoneuvon avaimet itsellään, koska hän on katsonut, että ajoneuvo oli ostettu yhteisillä varoilla. B on myös ennen ajoneuvon katoamisesta yrittänyt myydä ajoneuvoa kolmannelle taholle. Tapahtumainkulun perusteella ei ole syytä epäillä, että ajoneuvon katoamiseen liittyisi muita tahoja. Vakuutusyhtiö katsoo kuitenkin, että ottaen huomioon ajoneuvon katoamista edeltäneet olosuhteet, pelkkä ajoneuvon katoaminen ei ole näyttö siitä, että ajoneuvo olisi varastettu varkausvakuutuksen vakuutusehtojen mukaisella tavalla.

Edelleen varkausvakuutuksen perusteella korvattavuuden ulkopuolelle jäävät vahingot, joissa vahingon aiheuttaja on saanut ajoneuvon tai sen avaimet luvallisesti haltuunsa. Vahingosta ei tee korvattavaa se, että avainta ei myöhemmin onnistuta hankkimaan takaisin tai avainta ei palauteta sovitulla tavalla. Todennäköisenä tapahtumankulkuna on yleisen elämänkokemuksen mukaan pidettävä sitä, että ajoneuvon avaimia hallussaan pitävä henkilö on aiheuttanut ajoneuvon katoamisen. Vakuutusyhtiö katsoo, että annettujen selvitysten perusteella kyseessä on ollut rajoitusehdon mukainen tilanne, eikä korvattava vakuutustapahtuma.

Vakuutuksenottajan lisäkirjelmä

Vakuutuksenottaja on katsonut lisäselvityksessään, että vakuutusyhtiölle on ilmoitettu vakuutuksenottajan teettäneen autoon uudet avaimet, jotka eivät kuitenkaan toimineet. Tämän vuoksi vakuutuksenottaja hinautti auton A-tie 127:n pihaan, josta se oli myöhemmin varastettu. Auto ei ollut tuolloin entisen puolison käytössä. Vakuutusyhtiön vastineessa mainittu lainaaminen oli tapahtunut ennen varkautta, poliisitutkintaa ja oikeuskäsittelyä. Vakuutuksenottaja on myöhemmin muuttanut pois paikkakunnalta ja entiselle puolisolle oli määrätty lähestymiskielto. Vakuutuksenottaja katsoo, että vakuutusyhtiö on antanut Vakuutuslautakunnalle väärää tietoa.

Vakuutuksenottaja kertoo ostaneensa auton itse, ja hänellä on esittää ostosta kuitti. Rekisteröinti on myös tehty hänen nimiinsä, ja tämä vakuutusyhtiön on täytynyt selvittää omistussuhde autoa rekisteröitäessä. Vakuutuksenottaja katsoo, että se mitä B on kertonut auton omistussuhteista, ei vastaa todellisuutta. Vakuutuksenottaja katsoo, että käräjäoikeuden tuomiossa kuvattua syytetyn kertomusta ei voi käyttää perusteluna ja vain tuomiolauselmassa mainittuja tosiseikkoja voidaan käyttää selvityksenä tapahtumainkulusta. Poliisi ei ole pystynyt selvittämään, mitä asiassa oli todellisuudessa tapahtunut. Tiedon puutuessa vakuutusyhtiö ei voi vedota yleiseen elämänkokemukseen tapahtumainkulkua koskevana selvityksenä.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

2.1 Vakuutuksen kohde

Vakuutuksen kohteena on vakuutuskirjassa yksilöity moottoriajoneuvo.

4.7.1. Vakuutustapahtuma

Varkausvakuutuksesta korvataan vakuutuksen kohteen menettämisestä tai vaurioitumisesta aiheutunut esinevahinko, jos syynä on ollut varkaus, moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, ajoneuvon luvaton käyttö tai näiden yritys ja teon kohde on ollut lukittuna tai lukitussa säilytyssuojassa.

4.7.2 Rajoitukset

Varkausvakuutuksesta ei korvata vahinkoa

1. jos vahingon aiheuttaja on saanut ajoneuvon tai sen avaimet luvallisesti haltuunsa

2. jos vahingon aiheuttaja on joku vakuutetuista tai vakuutettuun samaistettava taikka näiden suostumuksella joku muu henkilö.

Ratkaisu

Asiassa on riitaa siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen korvaamaan A:n auton katoamisen varkausvakuutuksen perusteella. Korvattavuus edellyttää mm. ajoneuvon lukittuna olemista, ja omilla avaimilla tehtyjä anastusrikoksia korvataan vain rajoitetusti. Korvauksen hakijalla on näyttötaakka siitä, että kyse on ehtojen mukaisesta korvattavasta vakuutustapahtumasta.

Vakuutuslautakunta katsoo, että asiassa on riidatonta, että ajoneuvon avaimet eivät olleet vakuutuksenottajan hallussa. Asiassa on epäselvää, mitä autolle ja auton avaimille oli tapahtunut, ja oliko avaimia käytetty ajoneuvon kuljettamiseen. Selvityksen mukaan auton rikkomiseen tai pois hinaamiseen viittaavia jälkiä ei ole todettu.

Käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta ei ole voinut todeta, että vakuutusehtojen mukainen korvattava tapahtuma olisi sattunut. Vakuutuslautakunta pitää näin ollen vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Melander sekä jäsenet Laapotti, Sario, Uimonen ja Vaitomaa. Sihteerinä toimi Nikunlassi.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA