Lausunnonpyytäjä oli työkyvytön 12.8.2002 saakka, sen jälkeen hän palasi töihin, vaikka ranteessa oli edelleen kipuja. Lausunnonpyytäjälle tehtiin 14.10.2003 artroskopia, jossa todettiin osittainen skafolunaariligamentin repeämä, joka korjattiin ankkurikiinnityksellä. Fysikaalisella hoidolla ranteen liikkeet saatiin hyviksi, mutta ongelmaksi jäi hankalat kivut ääriliikkeissä. Lausunnonpyytäjälle tehtiin 11.5.2004 artroskopia, jossa ei todettu oireita selittävää löydöstä. Toimenpiteen yhteydessä tehtiin ranteen interosseus-hermon katkaisu kivun helpottamiseksi. Tästä oli jonkin verran apua, mutta rasituksessa ranne kipeytyy edelleen.

 

Lausunnonpyytäjä oli sairauslomalla 11.7.2004 saakka. Palattuaan töihin hän jäi kymmenen päivän kuluttua uudelleen sairauslomalle käden kipeytymisen vuoksi. Lausunnonpyytäjä oli ammatillisen kuntoutuksen arviossa 8.12.2004 ja tällöin katsottiin, että hän on pysyvästi työkyvytön kassamyyjän työhönsä. Lausunnonpyytäjällä on edelleen ranteessa rasituskipuilua ja hän menettää otteen, kun käsi kipeytyy. Kertomansa mukaan lausunnonpyytäjä ei pysty kuorimaan perunoita tai nyppimään rikkaruohoja. Raskaiden kantamusten nosto oikealla kädellä on vaikeaa, noin 2 kg hän jaksaa nostaa. Kylmässä ja vesisateessa käsi kipeytyy herkästi. Tutkimuksissa todettiin oikean käden puristusvoimien selkeästi alentuneen ja karkeamotoriikan selkeästi hidastuneen. Testattaessa todettiin objektiivisesti otteen lipsuminen. Käsi kipeytyy nimenomaan pronaatio-supinaatiossa pahiten. Pintatunto on heikentynyt kauttaaltaan ranteesta distaalisesti. Käden liikelaajuudet ranteessa ja sormissa ovat sinällään hyvät.

 

Lausunnonpyytäjä oli alkuvuodesta 2005 työkokeilussa kahvilassa. Työhön oli sisältynyt siivoustehtäviä, astianpesua käsin sekä raskaidenkin astioiden kantamista. Lausunnonpyytäjän käsi kipeytyi niin, ettei hän selviytynyt työtehtävistään. Kahvilatyöhön lausunnonpyytäjän ei rannevamman vuoksi katsottu pystyvän. Lausunnonpyytäjä suoritti vuonna 2000 taksikurssin ja sai taksiluvan. Lausunnonpyytäjä on ajoittain ajanut taksia ja tähän työhön hänen on katsottu kykenevän. Lausunnonpyytäjä haluaisi ryhtyä taksiyrittäjäksi, mutta tämä vaatisi uudelleenkoulutuksen eikä lausunnonpyytäjä itse pysty tätä kustantamaan. Loppuvuodesta 2005 käden kivut lisääntyivät ja keskimmäisten sormien puutumisoireet lisääntyivät myös. Lausunnonpyytäjälle tehtiin tammikuussa 2006 hermoratatutkimus, jossa ei kuitenkaan todettu hermopinteeseen viittaavaa. Lausunnonpyytäjälle on kirjoitettu sairauslomaa huhtikuun 2006 loppuun asti.

 

 

Vakuutusyhtiö on katsonut, että kyseessä on kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksesta korvattava henkilövahinko. Lausunnonpyytäjälle on maksettu korvausta kivusta ja särystä yhteensä 2.700 euroa sekä maksettu korvausta pysyvästä viasta ja haitasta haittaluokan 3 mukaisesti. Korvausta ansionmenetyksestä on maksettu 31.3.2004 saakka, jolloin on täyttynyt sairausvakuutuksen päivärahan 300 päivän aikaraja ja lausunnonpyytäjä on siirtynyt eläkelakien piiriin. Vakuutusyhtiö totesi, että vahingonkorvauslain mukaisten korvauksien maksuperuste muuttuu vahingonkärsineen siirtyessä eläkelakien piiriin. Vastuuvahingon perusteella lausunnonpyytäjälle maksetaan jatkossa vain se osuus, joka saadaan vähentämällä lausunnonpyytäjän ansioista eläkelakien perusteella saatu korvaus. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö kehotti lausunnonpyytäjää kääntymään Kansaneläkelaitoksen puoleen.

 

Vahinkoa kärsinyt on tyytymätön vakuutusyhtiön päätöksiin kivun ja säryn, pysyvän vian ja haitan sekä ansionmenetyskorvauksen osalta. Lisäksi hän on tyytymätön myös siihen, ettei vakuutusyhtiö ota mitään kantaa uudelleenkouluttamiseen.

 

Lausunnonpyytäjä katsoo, että hänelle tulisi myös helmikuun 2004 jälkeen maksaa ansionmenetyskorvausta työtulojen mukaisesti. Lausunnonpyytäjä viittaa siihen, että hänen on toistuvasti todettu olevan työkyvytön kassamyyjän työhönsä. Lausunnonpyytäjä kertoo, että hänellä on kipujen vuoksi ollut myös psyykkisiä oireita.

 

Vakuutusyhtiö toteaa, että lausunnonpyytäjälle on maksettu korvauksia kivusta ja särystä yhteensä 2.700 euroa sekä korvausta pysyvästä viasta ja haitasta haittaluokan 3 mukaisesti. Korvausta ansionmenetyksestä on maksettu 31.3.2004 saakka, jolloin on täyttynyt sairausvakuutuksen päivärahan 300 päivän aikaraja, jolloin vahinkoa kärsinyt on siirtynyt eläkelakien piiriin (sairausvakuutuslaki 8 luvun 8 §).

 

Vakuutusyhtiö toteaa, että korvaus kivusta ja särystä on maksettu liikennevahinkolautakunnan suositusten ja normiston mukaisesti. Käytettävissä olevien lääkärinlausuntojen perusteella korvaus on luokiteltu kuuluvaksi luokkaan B2. Kyseiseen luokkaan kuuluvat mm. pitkien luiden murtumat, jotka voivat vaatia leikkaushoidon taikka vaikea sijoiltaanmeno, jossa on siderepeämä ja josta jää pysyvää haittaa. Lääkärinlausuntojen perusteella vakuutusyhtiö katsoo, ettei korvauksen kohottamiseen kivun ja säryn osalta ole aihetta. Korvaus pysyvästä viasta ja haitasta on määritelty sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokituksesta antaman päätöksen perusteella. Vamman on katsottu kuuluvan haittaluokkaan 2. Korvausmäärä on laskettu liikennevahinkolautakunnan normien mukaan.

 

Ammatillisen kuntoutuksen osalta lausunnonpyytäjän tulee kääntyä paikallisen Kansaneläkelaitoksen puoleen Kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetun lain mukaisesti.

 

Vahingonkärsijän psyykkiset oireet eivät ole välittömästi vahingosta aiheutuneita, joten niitä ei korvata vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksesta.

 

Ansionmenetystä ei ole näytetty aiheutuneen ja lausunnonpyytäjä on jo siirtynyt eläkelakien piiriin.

 

 

Vakuutuksenottajana olevan yrityksen puolesta lautakunnalle on puhelimitse ilmoitettu, ettei sillä ole lisättävää asiaan.

 

Lautakunta on pyytänyt asiassa lausunnon pysyvänä asiantuntijana käyttämältään ortopedian ja traumatologian dosentti Timo Niinimäeltä.

 

Niinimäki toteaa, että vammamekanismina oli 31-vuotiaan naisen kaatuminen liukastuessa, jolloin hän sai oikean ranteen murtuman. Hoidosta huolimatta ranteeseen on jäänyt haittaava kiputila. Lausunnonpyytäjä on työskennellyt kaupassa osa-aikaisena myyjänä, jonka työkuvaan on kuulunut niin kassatoiminnot kuin tavaroiden hyllyttäminen ja siirtely. Vammansa vuoksi hän on ollut tähän työhön kykenemätön. Lausunnonpyytäjällä ei ole varsinaista koulutusammattia, vaan hän on ollut lyhyehköissä työsuhteissa 1990-luvun alussa ja vuodesta 2000 alkaen vammautumiseensa saakka.

 

Niinimäki toteaa, että kivun ja säryn osalta kysymyksessä on lievää vaikeampi vamma, B-2 keskitaso. Tämä vammaluokka sallii myös jonkinasteisen pysyvän haitan. Vamman aiheuttaman pysyvän haitan Niinimäki arvioi kuuluvan haittaluokkaan 2, jossa edellytyksenä saattaa olla esim. jäykkä ranne. Niinimäen mukaan lausunnonpyytäjä on edelleen toistaiseksi kykenemätön entiseen työhönsä, jossa on kapea-alainen tehtäväkuva. Lausunnonpyytäjä joutuu ilmeisestikin työskentelemään yksin ja siirtämään suurehkoja tavaramääriä esim. hyllytyksen yhteydessä. Toisenlaisessa työpisteessä saattaisi pärjätä. Fyysisesti raskaassa työssä ranne haittaa, kevyemmässä työssä sen kanssa todennäköisesti tulisi kohtuudella toimeen, vaikka vaivoja saattaakin olla. Ongelmana on lausunnonpyytäjän vähäinen koulutus, jonka vuoksi hänelle tarjotaan etupäässä fyysisesti kuormittavia töitä. Lausunnonpyytäjä olisi työllistettävissä ammatillisen kuntoutuksen kautta.

 

 

Kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 322.1 mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuskirjassa mainitun kiinteistön omistajana toiselle aiheutetun henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on vastuussa voimassa olevan oikeuden mukaan.

 

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan on sillä, jolle on aiheutettu ruumiinvamma tai muu henkilövahinko, oikeus saada korvaus sairaanhoitokustannuksista ja muista vahingosta aiheutuneista kuluista, tulojen tai elatuksen vähentymisestä, kivusta ja särystä sekä viasta tai muusta pysyvästä haitasta.

 

Arvioidessaan vammoista aiheutunutta kipua ja särkyä lautakunta on käyttänyt apunaan liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita, joita sovelletaan yleisesti vahingonkorvauskäytännössä. Lautakunnan käsityksen mukaan kyseisiä normeja voidaan pitää yleensä vahingonkärsijän kannalta kohtuulliseen lopputulokseen johtavina, ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muuta ilmene.

 

Vakuutusyhtiö on katsonut lausunnonpyytäjälle aiheutuneen kivun ja säryn kuuluvan vammaluokkaan B2 ja yhtiö on maksanut vuosina 2002 – 2004 korvauksia kivusta ja särystä yhteensä 2.700 euroa.

 

Vammaluokkaan B2, lievää vaikeammat vammat, kuuluvat mm. pitkien luiden murtumat, jotka voivat vaatia myös leikkaushoitoa, mutta paranevat odotetussa ajassa, vaikea sijoiltaanmeno, jossa on siderepeämiä ja joista jää pysyvää haittaa, naamaluiden yksittäis- tai monimurtumat, kylkiluiden monimurtumat ja veririnta, johon ei liity keuhkovammaa eikä hengitystoiminnan pitkäaikaista vajausta, leikkaushoitoa vaatinut, komplikaatioitta parantunut vatsaontelon elinten vamma sekä aivovamma, josta on jäänyt lieväksi arvioitu pysyvä haitta. Korvausmäärät kyseisessä vammaluokassa ovat viimeisimmän korvauserän maksuvuoden tasossa (2004) vaihdelleet 1.000 - 2.800 euroon.

 

Vammaluokkaan C1, vaikeat vammat, kuuluvat mm. hidastuneesti luutuva murtuma, luunmurtumaan liittyvä hermo- tai verisuonivamma, sijoiltaanmenomurtuma, luunmurtumaa seuraava märkäinen tulehdus, murtuman jälkeinen niveljäykistymä ja nivelrikko, vaikea kaula, -rinta- tai lannerangan murtuma, johon ei liity pysyvää hermovammaa. Korvausmäärät vammaluokassa C1 vaihtelivat vuonna 2004 2.800 – 7.200 euroon.

 

Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen mukaan lausunnonpyytäjä sai kaatuessaan oikean värttinäluun murtuman, joka hoidettiin kipsaamalla. Murtuma parani hyvin, mutta lausunnonpyytäjälle kehittyi rannekanavaoireyhtymä. Lausunnonpyytäjälle tehtiin sormien puutumis- ja särkyoireiden vuoksi medianus-hermon vapautusleikkaus, josta ei ollut merkittävää hyötyä. Ranteen kiputilan vuoksi lausunnonpyytäjä oli myös kipupoliklinikalla hoidettavana. Lausunnonpyytäjälle tehtiin myöhemmin artroskopia, jossa todettiin osittainen skafolunaariligamentin repeämä, joka korjattiin. Ranteeseen jäi kuitenkin edelleen liikekipua ja lausunnonpyytäjälle tehtiin uusi artroskopia, jossa oireita selittävää ei löydetty. Tässä yhteydessä tehtiin myös hermon katkaisu kivun helpottamiseksi. Rasituksessa ranne kuitenkin kipeytyy edelleen.

 

Käytettävissään olevan selvityksen ja hankkimansa asiantuntijalausunnon perusteella lautakunta katsoo lausunnonpyytäjälle aiheutuneen kivun ja säryn kuuluvan vammaluokkaan B2, lievää vaikeammat vammat. Lautakunta pitää riittävänä vakuutusyhtiön tältä osin jo maksamaa korvausta, yhteensä 2.700 euroa.

 

Aiheutuneen pysyvän vian ja haitan arvioinnissa lautakunta on käyttänyt apunaan sosiaali- ja terveysministeriön päätöstä tapaturmavakuutuslain 18a  §:ssä tarkoitetusta haittaluokituksesta. Haittaa määritettäessä otetaan huomioon ainoastaan vahingonkärsineen vamman laatu, mutta ei hänen yksilöllisiä olosuhteitaan kuten ammattia tai harrastuksia. Vamman jälkeen jäljelle jäänyttä toimintakykyä verrataan samanikäisen terveen henkilön toimintakykyyn.

 

Vakuutusyhtiö on maksanut lausunnonpyytäjälle korvauksena pysyvästä viasta ja haitasta haittaluokan 3 mukaisen korvauksen. Käytettävissään olevan lääketieteellisen selvityksen ja hankkimansa asiantuntijalausunnon perusteella lautakunta pitää vakuutusyhtiön tältä osin maksamaa korvausta riittävänä.

 

Vakuutusyhtiö on maksanut lausunnonpyytäjälle korvausta ansionmenetyksestä 31.3.2004 saakka. Vakuutusyhtiö ilmoitti, että tällöin oli täyttynyt sairausvakuutuksen päivärahan 300 päivän aikaraja, jolloin vahinkoa kärsinyt on siirtynyt eläkelakien piiriin. Ansionmenetystä tämän jälkeiseltä ajalta ei yhtiön mukaan ole näytetty aiheutuneen.

 

Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee, että lausunnonpyytäjällä on vuosina 1987 – 1992 ollut lyhyehköjä työsuhteita mm. kassana, baarimyyjänä, siivoojana sekä pesulatyöntekijänä. Syyskuusta 2000 alkaen hän on työskennellyt elintarvikeliikkeessä kassamyyjänä. Lausunnonpyytäjä kaatui 16.2.2002 saaden rannemurtuman, jonka vuoksi hän on lyhyitä jaksoja lukuun ottamatta ollut työkyvyttömänä. Viimeisemmän lääkärinlausunnon mukaan työkyvyttömyys jatkuu 30.4.2006 saakka. Lausunnonpyytäjä on hakenut työkyvyttömyyseläkettä ja kuntoutustukea, mutta hän on saanut kummankin osalta hylkäävän päätöksen eikä hän ole valittanut päätöksistä. Lausunnonpyytäjä suoritti syksyllä 2004 taksikurssin ja hänellä on lupa ajaa taksia maaseutualueella. Lausunnonpyytäjällä olisi tarkoitus mennä taksiyrittäjäkurssille, mutta hänellä ei ole itsellään varaa maksaa koulutusta. Taksia lausunnonpyytäjä on pystynyt ajamaan, mutta loukattuaan polvensa heinäkuussa 2005 hän on ollut poissa taksiajosta. Lausunnonpyytäjällä ei ole muuta ammattiin liittyvää koulutusta.

Hankkimansa asiantuntijalausunnon perusteella lautakunta katsoo, että lausunnonpyytäjä on edelleen työkyvytön aikaisempaan kassamyyjän työhönsä sekä muihin vastaaviin rannetta rasittaviin töihin. Lausunnonpyytäjällä on kuitenkin runsaasti työkykyä jäljellä kevyempiin töihin. Lausunnonpyytäjän puutteellisen ammatillisen koulutuksen sekä yksipuolisen työkokemuksen vuoksi työllistyminen kevyempiin töihin saattaa kuitenkin olla vaikeaa. Rannevammastaan huolimatta lausunnonpyytäjä on kuitenkin pystynyt työskentelemään taksinkuljettajana.

 

Yleisen vahingonkorvausoikeudellisen periaatteen mukaan vahinkoa kärsineellä on velvollisuus rajoittaa korvattavan vahingon määrää. Jos vahinkoa kärsinyt on vastuuvakuutuksesta korvattavan vahingon seurauksena tullut kykenemättömäksi tekemään aikaisempaa työtään, on arvioitava, onko hänellä jäljellä työkykyä muuhun työhön ja voidaanko edellyttää hänen hankkivan ansioita jäljellä olevalla työkyvyllään. Korvattavaa vahinkoa määriteltäessä otetaan korvausta alentavana tekijänä huomioon se ansio, jonka vahinkoa kärsinyt on ansainnut tai olisi voinut ansaita vahinkotapahtumasta huolimatta. Arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota vahinkoa kärsineen jäljellä olevaan työkykyyn, koulutukseen, aikaisempaan toimintaan, mahdollisuuteen kouluttautua uuteen ammattiin, ikään, asumisolosuhteisiin ja näihin verrattaviin muihin seikkoihin. Jos vahinkoa kärsineellä voidaan katsoa olevan työkykyä jäljellä ja hänen voidaan edellyttää hakeutuvan uuteen työhön ansaitakseen tuloja, korvattavaksi vahingoksi jää aikaisemmassa työssä ja uudessa työssä ansaitun tulon mahdollinen erotus.

 

Se, että vahingonkärsineellä saattaa olla oikeus eläkelakien mukaisiin korvauksiin, ei vapauta vahingonaiheuttajaa korvausvastuusta ansionmenetyksen osalta. Vahingonaiheuttaja on velvollinen korvaamaan sen osan ansionmenetyksestä, jota vahingonkärsinyt ei saa eläkelakien nojalla. Vakuutusyhtiön olisi tässä tapauksessa tullut ottaa kantaa siihen, onko lausunnonpyytäjä edelleen vastuuvahingon vuoksi työkyvytön ja mikäli on, mikä on hänen ansionmenetyksensä ja minkä verran hän mahdollisesti pystyisi vammastaan huolimatta ansaitsemaan.

 

Käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunta katsoo, että lausunnonpyytäjä on työkyvytön aikaisempaan työhönsä. Vammastaan huolimatta hän pystyisi kuitenkin kevyempään työhön ja hän on työskennellytkin taksinkuljettajana. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että korvattavaksi ansionmenetykseksi jää lausunnonpyytäjän aikaisemmasta työstä saaman tulon ja sen tulon erotus, mitä hän voisi ansaita toimimalla taksinkuljettajana taksiyrittäjän palveluksessa. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös se, millaiset mahdollisuudet lausunnonpyytäjän asuinseudulla on hankkia ansiotuloja toisen palveluksessa olevana taksinkuljettajana.

 

Vahingonkorvauslaissa ei korvattavaksi vahingoksi ole määritelty ammatillista kuntoutusta. Vahinkoa kärsineellä on kuitenkin velvollisuus rajoittaa korvattavan vahingon määrää esimerkiksi kouluttautumalla uuteen ammattiin, mikäli hän on korvattavan vahingon vuoksi tullut työkyvyttömäksi entiseen ammattiinsa. Mikäli vahingon rajoittamisesta aiheutuu vahinkoa kärsineelle ylimääräisiä kustannuksia esim. ansionmenetyksen tai ammatillisesta koulutuksesta aiheutuneiden kulujen muodossa, vahingonaiheuttaja on velvollinen korvaamaan nämä kulut henkilövahinkoon liittyvinä kuluina.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen. Sihteerinä toimi Haapasaari.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA