Vakuutusyhtiö A esitti tapaturmavakuutuslain 61 §:n perusteella takaisinsaantivaatimuksen maksamiensa korvausten osalta vakuutuksenottajana olevalle kaupungille. Kaupunki siirsi asian käsittelyn vastuuvakuutusyhtiölleen (vakuutusyhtiö B).

 

Vakuutusyhtiö B totesi päätöksessään, että sille toimitettujen asiakirjojen mukaan sääolosuhteet vahingon tapahtumahetkellä olivat poikkeuksellisen vaikeat. Kyseisenä päivänä oli poikkeuksellisen kova lumipyry ja kovan lumentulon vuoksi hiekoituksesta ei olisi ollut hyötyä ja aura olisi työntänyt hiekan lumen mukana pois tieltä. Runsaan lumisateen vuoksi ei myöskään ollut mahdollisuutta havaita, missä kohdin tie oli liukas. Liukkauden torjuntatyöt olivat mahdottomia ennen sateen taukoamista alkuillasta.

 

Vakuutusyhtiö B katsoi, että kunta ei ole laiminlyönyt kunnossapitovelvollisuuttaan eikä sille näin ollen voida katsoa syntyneen lakiin perustuvaa korvausvelvollisuutta tässä asiassa. Sääolot olivat vahinkohetkellä olleet poikkeuksellisen vaikeat. Kyseessä oli tapaturmainen vahinko. Koska peruste vakuutusehtojen mukaiselta korvausvelvollisuudelta puuttui, ei yhtiö katsonut voivansa suorittaa korvausta vastuuvakuutuksen perusteella.

 

Vakuutusyhtiö A pyysi asian uudelleenkäsittelyä vedoten siihen, että liukkaudentorjunta olisi tullut suorittaa jo ennen jatkuvan lumisateen alkamista, koska maa oli ollut todennäköisesti liukas jo silloin. Tällöin lumen myöhempi auraus ei olisi poistanut hiekoituksen suojaavaa vaikutusta kokonaan. Aurauksesta huolimatta maahan olisi jäänyt ainakin osa hiekasta. Kaupungilla olisi ollut mahdollisuus estää liukastumisvahinko esimerkiksi hiekoittamalla kulkuväylät riittävän huolellisesti ennen lumisateen alkamista. Asiassa ei ole esitetty hiekoituksesta mitään selvitystä, joten hiekoitusta ei luultavimmin ole suoritettu lainkaan. Jos vahinkopaikka olisi hiekoitettu, satanut lumi ei olisi estänyt hiekoituksen liukkautta torjuvaa vaikutusta kokonaan. Kaupungilla on pitänyt olla tiedossaan, että odotettavissa oli voimakasta lumisadetta. Sääennusteita seuraamalla olisi pitänyt ryhtyä hiekoitustöihin ennen lumisateen alkamista. Kokemuksesta tiedetään, että pelkkä lumikinos ei ole liukas. Sen sijaan jos jäisen maan päälle sataa lunta, maa on erittäin liukas. Erityisesti jos lumi myöhemmin aurataan pois, on maanpinta peilijäässä. Koska vahinkoa kärsineen mukaan maa on ollut liukas, on maanpinnan pitänyt olla jäinen lumen alta ja silloin se on ollut sitä jo ennen lumisateen alkamista. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että vahinkopaikalla vallinneet sää- tai muut olosuhteet olisivat olleet asianmukaiselle liukkaudentorjunnalle ylivoimainen este. Kysymyksessä on ollut normaali talvikeli.

 

Vakuutusyhtiö B totesi, että sen aiempaan päätökseen ei tule muutosta.

 

Vakuutusyhtiö A pyytää Vakuutuslautakunnan lausuntoa asiasta. Vakuutusyhtiö A katsoo, että vakuutusyhtiö B:n korvauspäätös on ollut virheellinen. Vakuutuksenottajana oleva kaupunki on vastuussa L.R:lle aiheutuneesta liukastumisvahingosta. Liukkaudentorjuntaa ei ole suoritettu riittävän huolellisesti ennen vahingon sattumista. Liukastuminen ei ole myöskään johtunut mistään muusta syystä kuin liukkaudentorjunnan puutteesta.

 

Vakuutusyhtiö A toteaa, että vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttää pääsääntöisesti tahallisuutta tai tuottamusta. Tuottamuksella tarkoitetaan esimerkiksi virhettä, huolimattomuutta, laiminlyöntiä tai muuta moitittavaa menettelyä. Vakuutuksenottaja on laiminlyönyt riittävän liukkaudentorjunnan, mistä johtuen L.R. liukastui.

 

Kunnossapitovelvollisella on ns. korostettu huolellisuusvelvoite kunnossapidon suhteen. Liukkaudentorjunnasta vastaavalla taholla on todistustaakka eli sen on näytettävä toteen, että se on suorittanut tarvittavat toimet liukkauden torjumiseksi tai että liukkaudentorjunta olisi ollut ylivoimaista. Kyseisessä tapauksessa ei ole kyetty osoittamaan, että liukkaudentorjunta olisi ollut ylivoimaista. Ei ole myöskään osoitettu, että minkäänlaisia kunnossapitotoimia olisi suoritettu vahinkopaikalla.

 

Vakuutusyhtiö mainitsee päätöksessään, että vahinkopäivänä on ollut poikkeuksellisen kova lumipyry. Siitä johtuen hiekoituksesta ei olisi ollut hyötyä ja aura olisi työntänyt hiekan lumen mukana pois. Liukkaudentorjunta oli sen mukaan käytännössä mahdotonta ennen sateen taukoamista alkuillasta.

 

Vakuutusyhtiö A katsoo, että liukkaudentorjunta eli hiekoitus olisi tullut suorittaa jo ennen jatkuvan lumisateen alkamista, koska maa on ollut todennäköisesti liukas jo silloin. Tätä tukee myös Ilmatieteen laitokselta saadut tiedot, joiden mukaan vahinkotapahtumaa edeltävänä päivänä lämpötila oli kohonnut plussan puolelle. Iltaa kohden lämpötila oli pakastunut. Vakuutusyhtiön saamien tietojen mukaan lämpötila oli 25.3.2008 kolmen aikaan iltapäivästä +2,5 astetta. Kahdeksan aikaan illalla lämpötila oli jo hieman nollan alapuolella. Näin ollen on todennäköistä, että tielle on muodostunut jäätä ja liukasta kerrostunutta lunta jo tällöin. Näin ollen, mikäli tie olisi hiekoitettu, ei lumen myöhempi auraus olisi poistanut hiekoituksen suojaavaa vaikutusta kokonaan. Lämpötila oli pysynyt pakkasen puolella koko 26.3.2009 päivän. Aurauksesta huolimatta maahan olisi jäänyt ainakin osa hiekasta.

 

Kaupungilla olisi ollut mahdollisuus estää liukastumisvahinko esimerkiksi hiekoittamalla kulkuväylät riittävän huolellisesti ennen lumisateen alkamista. Asiassa ei ole esitetty hiekoituksesta tai muusta edeltävästä liukkaudentorjunnasta mitään selvitystä, joten hiekoitusta ei luultavimmin ole suoritettu lainkaan. Jos vahinkopaikka olisi hiekoitettu, satanut lumi ei olisi estänyt hiekoituksen liukkautta torjuvaa vaikutusta kokonaan. Kaupungilla on pitänyt olla tiedossaan, että odotettavissa oli voimakasta lumisadetta. Sääennusteita seuraamalla olisi pitänyt ryhtyä hiekoitustöihin ennen lumisateen alkamista.

 

Kokemuksesta tiedetään myös, että pelkkä lumikinos ei ole liukas. Sen sijaan jos jäisen maan päälle sataa lunta, maa on erittäin liukas. Erityisesti jos lumi myöhemmin aurataan pois, on maanpinta peilijäässä. Koska L.R:n mukaan maa on ollut liukas, on maanpinnan pitänyt olla jäinen lumen alta ja silloin se on ollut sitä jo ennen lumisateen alkamista.

 

Asiassa ei ole myöskään esitetty selvitystä siitä, että vahinkopaikalla vallinneet sää- tai muut olosuhteet olisivat olleet asianmukaiselle liukkaudentorjunnalle ylivoimainen este. Kysymyksessä on ollut normaali talvikeli ja kyseisessä kaupungissa voi olla joka talvi yhtä voimakkaita lumisateita, joten siinä mielessä sääolosuhteet eivät ole olleet poikkeukselliset. Asiassa ei ole osoitettu, että liukkaudentorjuntaa olisi tehty tai edes yritetty tehdä millään tavoin ennen L.R:n liukastumista.

 

 

Vakuutusyhtiö B toteaa, että tapahtuma-aikana kyseisellä paikalla oli poikkeuksellisen kova lumipyry. Lunta kertyi päivän aikana yli 20 cm ja lumi­sade taukosi vasta illalla. Sankasta lumipyrystä johtuen lumipyryn aikaisesta hiekoituksesta ei olisi ollut hyötyä ja aura olisi työntänyt hiekan lumen mukana pois. Liukkaudentorjunta oli näin ollen lumipyryn aikana käytännössä mahdotonta ennen lumisateen loppumista alkuillan aikana.

 

Vakuutusyhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan lausuntoon VKL 2007/726, jossa todetaan, että kunnossapitovelvollinen voi vapautua korvausvastuusta, jos hän voi osoittaa, että vallinneet sääolosuhteet ovat tehneet kunnossapitotyöt hyödyttömiksi tai että kunnossapidosta huolehtiminen olisi vahinkohetken olosuhteissa ollut ylivoimaista.

 

 

Tässä tapauksessa vahinkopäivänä ja vahinkohetkellä on satanut runsaasti lunta koko päivän. Jatkuva lumisade mitätöi hiekoituksen vaikutuksen ja kunnossapitotyöt olisivat olleet hyödyttömiä, sillä auraus lumisateen aikana olisi työntänyt lumisateen aikana levitetyn hiekan lumen mukana pois.

 

Vakuutusyhtiö A on esittänyt, että alue olisi tullut hiekoittaa jo ennen jatkuvan lumisateen alkamista, koska maa on ollut todennäköisesti liukas jo silloin. Tältä osin vakuutuksenottajana olevan kaupungin selvityksessä todetaan seuraavaa:

 

”Tapahtumapäivää edelsivät useat selkeät pakkaspäivät. Näissä olosuhteissa hiekoituskalusto on hiekoittanut ja paikannut hiekoituspuutteita ko. paikassa päivittäin. Kyseinen kevyenliikenteenväylä on kunnossapitoluokituskohteena 1-luokan liukkaudentorjuntakohde, jonka tilaa seurataan 24 tuntia vuorokaudessa.”

 

Näin ollen liukkaudentorjunnasta on huolehdittu asianmukaisesti myös jo ennen lumisateen alkamista.

 

Vastuuvakuutuksen ehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Vahingonkorvauslain ja oikeuskäytännön mukaan korvausvelvollisuus syntyy sille, joka tahallaan tai tuottamuksellaan aiheuttaa vahingon toiselle. Vakuutusyhtiölle toimitettujen asiakirjojen ja selvitysten mukaan tässä tapauksessa voidaan pitää selvitettynä, että tapahtumapaikalla vakuutuksenottaja on huolehtinut asianmukaisesta hiekoituksesta myös ennen lumisateen alkamista. Vahinko ei näin ollen ole aiheutunut kaupungin tai tämän henkilökuntaan kuuluvan henkilön tuottamuksesta. Kaupunki ei ole voimassa olevan oikeuden mukaan tapahtumasta vastuussa, vaan kysymyksessä on tapaturma. Vakuutusyhtiö B ei näin ollen voi maksaa korvausta kaupungin vastuuvakuutuksen perusteella.

 

 

Lautakunta on varannut vakuutuksenottajana olevalle kaupungille tilaisuuden antaa vastineensa asiassa.

 

 

Julkisyhteisön vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 203.1 mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuksenottajana olevan yhteisön toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon sekä julkista valtaa käytettäessä aiheutetun varallisuusvahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

 

Voimassa olevan oikeuden mukaan vahingonkorvausvelvollisuuden syntyminen edellyttää pääsääntöisesti tuottamusta eli tässä tapauksessa kevyen liikenteen väylän kunnossapidosta vastaavan tahon huolimattomuutta tai laiminlyöntiä väylän kunnossapidosta tai sen alueella liikkuvien henkilöiden turvallisuudesta huolehtimisessa. Oikeuskäytännössä on katsottu, että kulkuväylän kunnossapidosta vastaavalla taholla on korostunut huolellisuusvelvollisuus kunnossapidon suhteen. Vastuusta vapautuakseen kunnossapidosta vastaavan tahon tulee näyttää menetelleensä huolellisesti.

 

Tässä tapauksessa vahinkoa kärsinyt jalankulkija L.R. oli liukastunut työmatkallaan 26.3.2008 kello 15.30 vakuutuksenottajana olevan kaupungin kunnossa pitämällä kevyen liikenteen väylällä. L.R. sai kaatuessaan murtumat molempiin ranteisiin.

 

Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen mukaan vahinkopäivää edeltävänä päivänä (25.3.2008) ylin lämpötila oli +2,5 astetta ja alin -7,1 astetta. Vahinkopäivän aamuna lunta oli maassa 8 cm, lumisadetta oli koko päivän niin, että lunta oli seuraavana päivänä maassa 15 cm. Vahinkopäivänä lämpötila oli koko ajan pakkasen puolella. Vakuutuksenottajan edustajan mukaan vahinkopäivänä oli poikkeuksellisen kova lumipyry ja kello kahdeksasta alkaen koko kalusto oli auraustöissä, liukkaudentorjuntatyöt olivat mahdottomia ja hyödyttömiä ennen lumimyräkän päättymistä alkuillasta. Katumestarin lausunnon mukaan kevyen liikenteen väylät olivat ennen lumi­myräkän alkua kauttaaltaan hiekoitussepelin kattamia ja lisäksi kevyen liikenteen aurauskalustossa on ns. reikäterät, jotka aurattaessa jättävät murskerakeita auratulle pinnalle. Katumestarin mukaan vahinkopäivän olosuhteet olivat poikkeuksellisen hankalat runsaan lyhytkestoisen lumenkertymän (yli 20 cm) vuoksi. Tapahtumapäivää edelsivät useat selkeät pakkaspäivät ja näissä olosuhteissa hiekoituskalusto hiekoittaa ja paikkaa hiekoituspuutteita päivittäin ja kyseinen kevyen liikenteen väylä on kunnossapitoluokituskohteena 1-luokan liukkaudentorjuntakohde, jonka tilaa seurataan 24 tuntia vuorokaudessa. Vahinkoa kärsineen mukaan vahinkopaikalla ei ollut tehty mitään liukkaudentorjuntaa, muuten hän ei olisi kaatunut. Lumiakaan ei ollut aurattu.

 

Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossapidosta annetun lain 3 §:n mukaan kadun kunnossapito käsittää ne toimenpiteet, joiden tarkoituksena on pitää katu liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Kunnossapidon tason määräytymisessä otetaan huomioon kadun liikenteellinen merkitys, liikenteen määrä, säätila ja sen ennakoitavissa olevat muutokset, vuorokaudenaika sekä eri liikennemuotojen, kuten moottoriajoneuvoliikenteen, jalankulun ja polkupyöräilyn tarpeet sekä terveellisyys, liikenneturvallisuus ja liikenteen esteettömyys.

 

Kadun kunnossapito käsittää myös ne toimenpiteet, jotka talvella ovat tarpeellisia kadun pysyttämiseksi edellä todetun mukaisessa kunnossa, kuten lumen ja jään poistaminen, kadunpinnan pitäminen tasaisena sekä liukkauden torjuminen.

 

Jalankulkijoille tarkoitetut kevyen liikenteen väylät tulee pitää talvella hiekoituksen avulla turvallisina kulkea. Kulkuväylien kunnossapidosta vastaavan kaupungin edellytetään huolehtivan siitä, että kulkuväylät hiekoitetaan sääolosuhteiden edellyttämällä tavalla. Kadun kunnossapitovelvollinen voi vapautua korvausvastuustaan, jos hän voi osoittaa, että liukkaudentorjunta on hoidettu asianmukaisesti tai että vallinneet olosuhteet ovat tehneet kunnossapitotyöt hyödyttömiksi tai että kunnossapidosta huolehtiminen olisi vahinkohetken olosuhteissa ollut ylivoimaista.

 

Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee, että kyseisellä paikkakunnalla oli vahinkopäivää edeltävänä päivänä lämpötila ollut +2,5 astetta ja sitten iltaa kohti laskenut miinuksen puolelle. Maassa oli ollut lunta 6 cm ja kyseisenä päivänä oli satanut jonkin verran lisää. Vahinkopäivänä lämpötila oli koko ajan miinuksen puolella ja koko päivän satoi lunta aina alkuiltaan saakka. Kaupungin koko kalusto oli katuverkon auraustöissä eikä liukkaudentorjuntatöitä ilmeisesti suoritettu ennen lumisateen päättymistä alkuillasta. Tätä ei kuitenkaan voida pitää kunnossapitovelvollisuuden laiminlyöntinä, sillä jatkuva lumisade mitätöi hiekoituksen vaikutuksen, kun väyliä joudutaan lumisateen vuoksi toistuvasti auraamaan.

 

Tässä tapauksessa on ratkaisevaa se, onko kyseinen kevyen liikenteen väylä ollut ennen lumisateen alkamista asianmukaisesti hiekoitettu. Vahinkopäivää edeltäneenä päivänä lämpötila oli ajoittain jonkin verran plussan puolella laskien illalla miinukselle. Näissä oloissa kulkuväylän pinta, etenkin jos siinä on jo ennestään lunta ja jäätä, muuttuu helposti liukkaaksi ja edellyttää hiekoittamista. Tässä tapauksessa vakuutuksenottajana olevan kaupungin katumestari on kertonut, että kaupungin hiekoituskalusto hiekoittaa ja paikkaa hiekoituspuutteita päivittäin ja kyseinen kevyen liikenteen väylä on 1-luokan liukkaudentorjuntakohde, jonka tilaa seurataan jatkuvasti. Hänen mukaansa kevyen liikenteen väylät olivat ennen lumimyräkän alkua kauttaaltaan hiekoitussepelin kattamia. Lautakunnalle ei ole kuitenkaan toimitettu tarkempaa tietoa siitä, koska kyseinen kevyen liikenteen väylä oli ennen vahinkotapahtumaa viimeksi hiekoitettu. Kadun kunnossapidosta vastaavalla on näyttötaakka siitä, että liukkaudentorjunnasta on asianmukaisesti huolehdittu. Tällöin näytöksi ei riitä pelkkä yleinen ilmoitus siitä, että katuja hiekoitetaan päivittäin.

 

Vahinkoa kärsinyt on kiistatta liukastunut vakuutuksenottajana olevan kaupungin kunnossapitovastuulla olevalla kevyen liikenteen väylällä eikä asiassa ole väitettykään, että vahinkotapahtuma olisi johtunut jostain muusta syystä kuin kulkuväylän liukkaudesta. Kunnossapidosta vastaavan kaupungin taholta asiassa ei ole näytetty, että nimenomaan kyseisen kulkuväylän liukkaudentorjunnasta olisi asianmukaisesti huolehdittu ennen vahinkotapahtumaa. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että vakuutuksenottajana oleva kaupunki on korvausvastuussa L.R:lle aiheutuneesta henkilövahingosta ja vakuutusyhtiö A:lla on näin ollen tapaturmavakuutuslain 61 §:n nojalla oikeus periä tapaturmavakuutuksen perusteella maksamansa korvaukset takaisin vahingosta korvausvastuussa olevalta kaupungilta.

 

Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö B korvaa aiheutuneen vahingon kaupungin vastuuvakuutuksen perusteella.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Sisula-Tulokas, jäsenet Norio-Timonen ja Rusanen sekä varajäsen Ijäs.
Sihteerinä toimi Haapasaari.