Haku

VKL 8/09

Tulosta

Asianumero: VKL 8/09 (2010)

Vakuutuslaji: Vapaaehtoinen eläkevakuutus

Ratkaisu annettu: 22.09.2010

Lakipykälät: 5, 7, 9

Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus Sijoitussidonnainen eläkevakuutus Vakuutukseen liittyneestä riskistä ja rahastojen ominaisuuksista annetut tiedot Todistelu ja lausunnon antaminen
 
Tapahtumatiedot
 
Lausunnonpyytäjät A (s. 24.2.1945) ja B (s. 14.6.1945) olivat molemmat tehneet 24.11.1998 pankissa sopimukset vapaaehtoisista eläkevakuutuksista. Vakuutukset tehtiin sijoitussidonnaisina ja vakuutusmaksut sovittiin sijoitettaviksi kokonaisuudessaan yhteen pääasiassa valtioiden joukkolainoihin sijoittavaan korkorahastoon (jäljempänä rahasto X). Kumpaankin vakuutukseen oli määrä maksaa vakuutusmaksua kerran vuodessa 50.000 mk (8.409,40 euroa) eli yhteensä 250.000 mk (42.046,98 euroa). Sopimusten eläkeikä oli 58 vuotta, jonka A ja B täyttäisivät vuonna 2003. Eläkettä maksettaisiin 65 vuoden ikään saakka.
 
Vakuutushakemuksiin liittyneiden 24.11.1998 päivättyjen eläkesuunnitelmien mukaan A:n eläke olisi 3.572 mk/kk ja B:n eläke 3.560 mk/kk. Laskettaessa sijoitussidonnaisten säästöjen arvonnousuksi oli oletettu 4,50 %. Hakemuksiin liittyneissä niin ikään 24.11.1998 päivätyissä eläke-ennusteissa sijoitussidonnaisten säästöjen arvonnousuksi säästöaikana oletettiin 6,00 %. A:n eläke-ennuste 58 vuoden iässä oli 3.693 mk/kk (621,12 euroa/kk) ja B:n eläke 3.698 mk/kk (621,96 euroa/kk).
 
Eläkevakuutuksia koskevien tapahtumatiliotteiden mukaan vakuutussäästöt oli siirretty 29.11.1999 kokonaisuudessaan osakerahastoon, joka sijoitti varansa pääasiassa Pohjoismaissa noteerattujen yhtiöiden osakkeisiin. A oli siirtänyt 23.10.2002 säästöistä 50 % takaisin rahastoon X ja 30 % erääseen kansainväliseen nk. rahastojen rahastoon. B oli tuolloin siirtänyt säästöistä 30 % takaisin rahastoon X, 20 % kansainväliseen rahastojen rahastoon ja 50 % lyhyen koron rahastoon. Kolmas säästöjen siirto tehtiin 29.10.2002, jonka jälkeen A:n ja B:n säästöistä 60 % oli pääasiassa suomalaisten yhtiöiden osakkeisiin sijoittavassa osakerahastossa, 20 % rahastossa X ja 20 % lyhyen koron rahastossa. Neljännen siirron 4.12.2002 jälkeen säästöt oli molemmissa vakuutuksissa jaettu 70 % osuudella em. suomalaisten yhtiöiden osakerahastoon ja 30 % osuudella rahastoon X. A:n ja B:n vakuutussäästöt siirrettiin 10.3.2003 jälkeen kokonaan rahastoon X. Tämän jälkeen A siirsi vakuussäästöt vielä 14.8.2003 ja 20.1.2004 eri osakerahastoihin.
 
B:n vakuutusyhtiöltä saaman 12.9.2003 päivätyn eläkepäätöksen mukaan vakuutustilin saldo 1.9.2003 oli 20.173,54 euroa ja eläkkeen määräksi ajalla 1.10.2003 – 30.6.2008 ilmoitettiin 383,43 euroa/kk. A:n saaman 23.3.2004 päivätyn eläkepäätöksen mukaan vakuutustilin saldo 1.3.2004 oli 23.740,75 euroa ja eläkkeeksi ajalla 1.4.2004- 29.2.2008 ilmoitettiin 534,24 euroa/kk.
 
A ja B reklamoivat eläkevakuutuksistaan vakuutusyhtiölle kirjeellä 14.5.2008. He olivat maksaneet sopimuksen mukaisia vakuutusmaksuja 42.046,98 euroa kumpikin, joten A:n nettomenetys oli 18.306,23 euroa ja B:n 21.873,44 euroa. A ja B vaativat vakuutusyhtiötä korvaamaan menettämänsä summat viitaten erääseen julkisuudessa käsiteltyyn käräjäoikeuden päätökseen. Heidän mielestään menetykset olivat johtuneen pankin sijoitusneuvojien antamista virheellisistä ja harhaanjohtavista sijoitusneuvoista.
 
Vakuutusyhtiön päätös
 
Vastauksessaan 9.6.2008 vakuutusyhtiö totesi, että eläkesijoituksesta asiakkaalle annettava tieto ei perustu pelkästään tehtyyn tarjouslaskelmaan. Tuotteen ominaisuudet käydään asiakkaan kanssa suullisesti hyvin yksityiskohtaisesti läpi muun muassa voimassaolevien vakuutusehtojen ja hinnaston kanssa. Mikäli asiakas on valinnut vakuutukseensa sijoitussidonnaisen vaihtoehdon, kerrotaan hänelle tarjolla olevista rahastoista ja niiden ominaisuuksista. Rahastovalinnat asiakas tekee itse.
 
Vakuutukseen liitettyjen rahastojen arvonkehitys määrää myös vakuutussäästöjen kehityksen. Markkinatilanteesta riippuen rahastojen arvot voivat nousta tai laskea eikä aikaisemman kehityksen perusteella voida ennakoida rahaston tulevaa kehitystä.
 
Saadun selvityksen perusteella A ja B olivat sijoitusta avatessaan vastaanottaneet vakuutusehdot, hinnaston ja kyseiset vakuutussopimukset. He olivat tutustuneet niihin, hyväksyneet ne ja sitoutuneet noudattamaan niitä. Lisäksi vakuutusyhtiön edustaja on selvittänyt vakuutuksen tuoton, kulut ja takaisinostorajoitukset. Vakuutusyhtiö katsoi edustajansa täyttäneen vakuutussopimuslain mukaisen tiedonantovelvollisuuden käymällä läpi vakuutuksen tuotto-odotuksen ja tuoton muodostumisperusteet sekä vakuutukseen liittyvät ehdot ja riskit. Vakuutusyhtiö ei katsonut olevansa velvollinen suostumaan korvausvaatimukseen. Myyntitilanteessa tiedonantovelvollisuus oli täytetty ja vakuutussäästöjen arvo oli kehittynyt A:n ja B:n valitsemien rahastojen arvonkehityksen mukaisesti.
 
Lausuntopyyntö
 
Lausunnonpyytäjät viittaavat asiakirjoihin kertoen, että vakuutuksia tehtäessä sovittiin pankin rahoitusneuvojien kanssa, että rahat sijoitetaan varmatuottoiseen sijoitukseen. Neuvojien suosituksesta sijoituskohteeksi valittiin korkorahasto. Pankin laatima laskelmakin on laadittu pientä, mutta varmaa tuottoa ajatellen eikä missään vaiheessa ollut puhetta, että korkorahasto voisi mennä tappion puolelle. Pankki kuitenkin hävitti asiakkaan maksamista nettorahoista noin puolet koroista puhumattakaan. Pankki kiisti vastuunsa täysin.
 
Lopullinen vaatimus on, että pankki maksaa laskelmiensa mukaiset summat. B:lle laskettu eläkesäästö 327.681 mk = 55.112 euroa - maksettu eläke 20.173,54 euroa eli 34.983,46 euroa. A:lle laskettu eläkesäästö 327.183 mk = 55.028,23 euroa - maksettu eläke 23.740,75 euroa eli 31.287,48 euroa.
 
Lausunnonpyytäjien mukaan heitä ei voi missään tapauksessa pitää ammattisijoittajina ja pankki itse on määritellyt heidät ei ammattimaisiksi sijoittajiksi, kun arvopaperikaupoista tuli pankilta päätös. He olivat täysin pankin asiantuntijoiden antamien tietojen varassa eikä missään vaiheessa annettu selvitystä siitä, mikä oli korkorahaston sisältö, eivätkä he tienneet mitenkä rahaston sisältöä mahdollisesti muutettiin vakuutuksen maksuaikana. Aivan säästökauden lopussa yritettiin korjata tapahtunutta asiaa muutamilla sijoitusmuutoksilla, mutta pankki oli tehnyt jo niin suuren vahingon, ettei se ollut enää millään korjattavissa.
 
Vakuutusyhtiön vastine
 
Vakuutusyhtiön mukaan lausunnonpyytäjät keskustelivat ennen vakuutussopimusten solmimista sekä henkilökohtaisen pankkineuvojan L.N.:n että vakuutusasiantuntija T.P.:n (ent. T.A.) kanssa eri vaihtoehdoista varallisuutensa sijoittamiseksi. Lausunnonpyytäjät päätyivät ottamaan eläkevakuutukset, koska he halusivat tavoitella parempaa tuottoa kuin säästötililtä olisi saanut. Sopimuksia tehtäessä molempien eläkevakuutusten vakuutusmaksut sovittiin liitettäväksi sijoitusrahastoon, jonka rahasto-osuuksien arvonkehitys määräisi vakuutussäästöjen arvonkehityksen.
 
B on 29.11.1999, 23.10.2002, 29.10.2002, 4.12.2002 ja 10.3.2003 vaihtanut rahastoja, joiden arvonkehitykseen vakuutussäästöjen arvonkehitys sovittiin sidottavaksi. Vastaavasti myös A on tehnyt rahastovaihtoja 29.11.1999, 23.10.2002, 29.10.2002, 4.12.2002, 10.3.2003, 14.8.2003 ja 20.1.2004.
Lausunnonpyytäjille on lähetetty vakuutusaikana vähintään kerran vuodessa tiliotteet, joista ilmenee kulloinenkin säästöjen määrä. Kumpikaan lausunnonpyytäjistä ei ole tiliotteista ilmenevien tietojen johdosta reklamoinut.
 
B:n eläkkeen nauttiminen alkoi 1.9.2003 ja päättyi 30.6.2008. A:n eläkeaika oli 1.3.2004 – 29.2.2008. Lausunnonpyytäjät ovat 14.5.2008 vaatineet vakuutusyhtiötä korvaamaan heille sijoitussidonnaisten säästöjensä arvonalentumisen. Myöhemmin he ovat vaatineet korvattavaksi tarjouslaskelman mukaisen säästöennusteen ja sijoittamansa summan erotusta.
 
Saadun selvityksen mukaan vakuutusasiantuntija T.P. selvitti molemmille lausunnonpyytäjille ennen eläkesijoitusten tekemistä eläkesijoitukseen liittyvät tarpeelliset tiedot kuten vakuutusehdot, kulut ja takaisinostorajoitukset. Edustaja kävi läpi muun muassa eläkevakuutussäästämisen luonnetta pitkäaikaisena sijoitusmuotona, vakuutuksen ominaisuuksia ja ehtoja sekä suullisesti että kirjallisen materiaalin avulla.
 
T.P.:n kertoman mukaan hän on myynyt pääasiassa sijoitussidonnaisia henkivakuutuksia ja kertoo aina sijoitussidonnaiseen vakuutukseen liittyvästä pääoman menettämisen riskistä. Näin hän teki myös myydessään kyseisiä eläkevakuutuksia A:lle ja B:lle. Lausunnonpyytäjien valittua sijoitussidonnaisen eläkevakuutuksen, T.P. kertoi tarjolla olevien rahastojen ominaisuuksista. Lisäksi molemmat lausunnonpyytäjät ovat allekirjoituksellaan vakuuttaneet tutustuneensa 18.2.1998 voimaan tulleisiin vakuutusehtoihin, hinnastoon ja sopimuksen sisältöön sekä vakuuttaneet ymmärtäneensä ne ja sitoutuneet noudattamaan niitä.
 
Vakuutusyhtiö katsoo eläkevakuutuksia myytäessä täyttäneensä sille vakuutussopimuslaissa asetetun tiedonantovelvollisuuden. Lausunnonpyytäjille on annettu vakuutussopimuslain edellyttämät tiedot ennen vakuutussopimuksista päättämistä ja he ovat ne ymmärtäneet. Tämän lisäksi lausunnonpyytäjien on aiemman sijoituskokemuksensakin perusteella täytynyt ymmärtää sijoitussidonnaiseen vakuutukseen liittyvät riskit. Tätä tukee myös se, että kumpikaan heistä ei ole säästöaikana vuosittaiset tiliotteet saatuaan reklamoinut vaan lausunnonpyytäjät ovat ensimmäisen kerran ottaneet yhteyttä vakuutusyhtiöön kuukausia sen jälkeen, kun A:n eläkkeen maksu oli jo päättynyt ja B:n  eläkkeen nautinta-aika oli päättymässä.
 
Vakuutuslaskelman liitteenä oleva eläke-ennuste on ennuste, joka on laskettu edellyttäen, että vakuutusmaksujen jako noudattaa sopimushetken mukaista sijoitussuunnitelmaa. Lausunnonpyytäjät ovat vakuutustensa säästöaikana tehneet useita rahastovaihtoja, jotka ilmenevät liitteenä olevista tiliotetulosteista. Kun rahastovaihto tehdään pankissa, kerrotaan asiakkaalle tämän valitseman rahaston ominaisuuksista.
 
Koska yhtiö katsoo täyttäneensä sille asetetun tiedonantovelvollisuuden eikä vakuutusyhtiö vakuutusehtojen mukaan vastaa rahastojen arvonmuutoksista eikä sijoitussidonnaisten säästöjen mahdollisesta arvon alentumisesta, yhtiö ei katso olevansa velvollinen suostumaan korvausvaatimuksiin.
 
Lausunnonpyytäjien lisäkirjelmä
 
Lautakunnalle lähettämässään lisäkirjelmässä lausunnonpyytäjät toteavat vielä, että alkuperäiset rahastosijoitukset on tehty pankin rahoitusasiantuntijoiden suositusten mukaan. Myöhemmin tapahtuneet rahastosijoitusten muutokset on tehty pääasiassa puhelinkeskustelujen pohjalta pankin rahoitusasiantuntijoiden esitysten pohjalta. Lausunnonpyytäjien muistaman mukaan yksi rahastosijoitusmuutos on tehty konttorissa ja silloinkin se tehtiin pankin rahoitusasiantuntijoiden esitysten mukaisesti.
 
A ja B pyytävät edellä mainittujen asioiden ottamista huomioon päätöstä tehtäessä. He ihmettelevät edelleen, kuinka on mahdollista, että sijoitettu rahamäärä häviää lähes puoleen. Sijoitusten piti olla pääasiassa varmoja korko- ja obligaatiosijoituksia. Ilmeisesti pankki on paikannut omia heikosti menneitä sijoituksiaan asiakkaiden rahoilla, muuten tämä ei voi olla mahdollista.
 
Vakuutuslautakunnan lausunto
 
Ratkaistava kysymys
Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen korvaamaan lausunnonpyytäjille heidän vakuutusyhtiöltä ottamistaan sijoitussidonnaisista eläkevakuutuksista aiheutuneet sijoitustappiot. Tähän liittyen kyse on myös siitä, oliko vakuutusyhtiö täyttänyt asiassa sille vakuutussopimuslain mukaan kuluneen tiedonantovelvollisuuden eläkevakuutusten ominaisuuksista.
 
Vakuutusehdot
Puheena oleviin eläkevakuutuksiin sovellettujen 18.2.1998 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen mukaan [vakuutus] on yksilöllinen vapaaehtoinen eläkevakuutus, jossa vakuutussäästöt voi sijoittaa sekä takuutuottosäästöihin että sijoitussidonnaisiin säästöihin.
 
Vakuutusehtojen kohdan 1, käytettyjen käsitteiden määritelmät, mukaan sijoitussidonnaisilla säästöillä tarkoitetaan vakuutussäästöjen kehityksen sitomista valitun rahaston rahasto-osuuden arvonkehitykseen. Takuutuottosäästöillä tarkoitetaan perinteisiä vakuutussäästöjä, joita hyvitetään laskuperusteissa määritellyn laskuperustekoron lisäksi vuosittaisilla asiakashyvityksillä.
 
Vakuutusehtojen kohdan 5.1 mukaan vakuutuksen omistaja voi halutessaan määrätä osan vakuutusmaksusta tai koko vakuutusmaksun liitettäväksi rahastoon tai rahastoihin, joissa valitun rahaston rahasto-osuuksien arvonkehitys määrää vakuutussäästöjen kehityksen. Kohdan 5.6 mukaan vakuutusyhtiö ei vastaa sijoitussidonnaisten säästöjen arvonkehityksestä eikä ole vastuussa rahastojen mahdollisesta arvon alentumisesta.
 
Sovellettavat lainkohdat
Pankin pankkineuvoja L.N. ja vakuutusasiantuntija T.P. ovat toimineet vakuutusta tarjotessaan vakuutusyhtiön edustajina, joten asiaan on ensisijaisesti sovellettava 1.7.1995 voimaan tullutta vakuutussopimuslakia (543/94).
 
Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.
 
Lain 7 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on lähetettävä vakuutuksenottajalle vuosittain tieto vakuutusmäärästä ja muista sellaisista vakuutusta koskevista seikoista, joilla on vakuutuksenottajalle ilmeistä merkitystä. Vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen vakuutuksenantajalla on tiedonantovelvollisuus sitä kohtaan, jolla on oikeus vaatia suoritusta vakuutuksenantajalta.
 
Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Mitä 1 momentissa säädetään, on 2 momentin mukaan vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.
 
Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuudesta erityisesti sijoitussidonnaisten vakuutussopimusten osalta
Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Hallituksen esityksessä vakuutussopimuslaiksi (HE 114/1993 vp) mainitaan lain 5 §:n perustelujen kohdalla, että tarpeellisia ovat esimerkiksi tiedot vakuutuksenantajalla tarjolla olevista vakuutusmuodoista, vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista. Vakuutuksen ottamista harkitsevalle henkilölle on annettava riittävästi tietoja, jotta hän voi arvioida vakuutuksen tarkoituksenmukaisuutta, verrata tarjolla olevia vaihtoehtoja ja saada oikean käsityksen vakuutusturvan kattavuudesta.
 
Vakuutuksen valitsemiseksi on mm. selvitettävä vakuutuksenantajalla tarjolla olevia vakuutusmuotoja ja vakuutuksesta perittävät maksut. Henkilövakuutuksista mainitaan erikseen, että vakuutusta hakevalle tulee selvittää mm. mahdollisen säästöosuuden kertyminen, vakuutuksen mahdollinen tuotto, mahdollisuudet muuttaa sopimusta ja maksujen lopettamisen seuraamukset.
                                     
Hallituksen esityksessä todetun perusteella lautakunta katsoo, että sijoitussidonnaista vakuutusta tarjotessaan vakuutuksenantajan tai sen edustajan on annettava vakuutuksen hakijalle sellaiset tiedot vakuutukseen liitettävissä olevien eri sijoitusvaihtoehtojen ominaisuuksista, että vakuutuksen hakijalla on tietojen perusteella mahdollisuus valita sijoitustavoitteensa huomioon ottaen itselleen sopivat kohteet. Jos vakuutuksenottajalle esitetään vakuutuksen tuottoa koskevia laskelmia, on niistä käytävä selkeästi ilmi, että kyse on vain arviosta.
 
Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan vakuutuksenantaja on velvollinen kiinnittämään vakuutuksenottajan huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Hallituksen esityksen mukaan vakuutusturvan rajoituksilla tarkoitetaan - paitsi vakuutusehdoissa erikseen rajoituksina mainittuja, korvauspiirin ulkopuolelle jääviä vahinkoja - myös muita ehtomääräyksiä, jotka käytännössä merkitsevät vakuutusturvan rajoittamista siitä, mitä vakuutuksen hakija yleensä saattaa kyseiseltä vakuutukselta odottaa. Rajoituksen olennaisuus arvioidaan sen mukaan, mitä tavallisen vakuutusta harkitsevan henkilön voidaan olettaa pitävän kyseisessä vakuutuksessa tärkeänä.
 
Lautakunta toteaa, että nyt puheena olevien vakuutussopimusten tekemisen aikaan erityyppisiä sijoitussidonnaisia säästövakuutuksia on markkinoitu kuluttajille parempituottoisena vaihtoehtona perinteiselle pankki- tai vakuutussäästämiselle. Vakuutussopimuslakia koskevassa hallituksen esityksessä todetun perusteella lautakunta on sijoitussidonnaisia vakuutuksia koskevassa ratkaisukäytännössään katsonut, että sanottuihin vakuutussopimuksiin kuuluvaa tuolloisesta tavanomaisesta pankki- ja vakuutussäästämisestä poikennutta mahdollisuutta menettää säästettäviä varoja vakuutukseen valittaviin sijoituskohteisiin kuuluvan kurssiriskin vuoksi, on ollut pidettävä vakuutussopimuslain 5 §:ssä mainittuna vakuutusturvan olennaisena rajoituksena, johon on tullut nimenomaisesti ja selkeästi kiinnittää vakuutuksenottajan huomiota ennen vakuutussopimuksen tekemistä. Tällä tiedoilla on yleensä keskeinen merkitys vakuutuksenottajan taloudellisen turvallisuuden ja aseman kannalta.
 
Sanotusta syystä vakuutuksenantajan on tullut selkeästi ilmoittaa vakuutuksen hakijalle, että vakuutukseen liitettäviin sijoitusinstrumentteihin liittyy aina riski siitä, että sijoitetuille varoille ei ehkä kerrykään tuottoa, ja erityisesti, että vastapainona tuotto-odotuksille varoja voi myös menettää. Kun vakuutuksenantaja on täyttänyt kuvatun tiedonantovelvollisuutensa vakuutuksenottajaa kohtaan, vakuutuksenantajan ei voida katsoa menetelleen virheellisesti vain sen perusteella, että sen vakuutukseen liitettäväksi tarjoamat sijoituskohteet eivät jälkeen päin tarkasteltuna olekaan antaneet arvioitua tuottoa tai että rahastosijoitukseen liittyvä riski osakekurssien alenemisesta on toteutunut.
 
Tiedonantovelvollisuuden täyttämistapaa ei ole vakuutussopimuslain 5 §:ssä määritelty. Hallituksen esityksen mukaan tiedonantovelvollisuuden täyttämistapa riippuu vakuutuksen laadusta ja vakuutuksen ottamiseen liittyvistä olosuhteista. Pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot.
 
Vakuutussopimuslain mukainen vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus ei poista vakuutuksenottajan velvollisuutta itsekin perehtyä tekeillä olevan vakuutussopimuksen sisältöön. Mikäli hän ei näin tee, hän on lain mukaan lähtökohtaisesti itse vastuussa tästä mahdollisesti aiheutuvista oikeudenmenetyksistä tai väärinkäsityksistä. Vakuutussopimuslakia koskevassa hallituksen esityksessä on todettu, että lain 9 §:n mukaista vakuutuksenottajan käsitystä vakuutuksen sisällöstä on lähtökohtaisesti arvioitava objektiivisesti eli sen mukaan, mihin käsitykseen tavallinen vakuutuksen hakija voi saamansa informaation perusteella päätyä.
 
Tiedonantovelvollisuuden täyttämisestä tässä tapauksessa
 
1) Kirjalliset tiedot
Tässä tapauksessa lautakunnalle on annettu selvityksenä vakuutussopimuksia tehtäessä lausunnonpyytäjille annetuista asiakirjoista jäljennökset 24.11.1998 päivätyistä vakuutushakemuksista mukaan lukien niihin liitetyt eläkesuunnitelmat, maksusuunnitelmat, eläke-ennusteet ja ennusteet eläkevakuutuksiin liittyneistä henkivakuutuksista. Lausunnonpyytäjät ovat 24.11.1998 allekirjoittamissaan vakuutushakemuksissa vahvistaneet tutustuneensa myös vakuutuksen 18.2.1998 voimaan tulleisiin vakuutusehtoihin, hinnastoon ja sopimuksen sisältöön.
 
Lautakunta toteaa, että vakuutushakemusten perusteella lausunnonpyytäjien on täytynyt olla selvillä siitä, että heidän eläkevakuutuksiin maksamansa vakuutusmaksut tullaan sijoittamaan hakemuksessa mainittuun korkorahastoon. Edelleen hakemukseen liittyneistä eläkesuunnitelmasta ja eläke-ennusteesta on niihin huolellisesti perehtymällä käynyt ilmi, että niissä esitettyjen laskemien pohjana käytetty vakuutussäästön prosentuaalinen arvonnousu on ollut pelkästään oletus eikä laskemien mukaista tuottoa vakuutussäästöille ole sopimuksessa taattu.
 
Vakuutushakemuksissa tai niiden liitteenä olleissa laskelmissa ei kuitenkaan ole annettu yksilöityä tietoa siitä, millä tavoin vakuutukseen valittavien rahastojen kehitys tulisi sopimuksessa vaikuttamaan vakuutusmaksuista kertyvän vakuutussäästön ja sen myötä tulevan eläkkeen määrään. Vakuutussopimusta tehtäessä laadituista asiakirjoista ei myöskään ilmene mitään tietoja siitä tämän asian ratkaisemisen kannalta olennaisesta kysymyksestä, onko lausunnonpyytäjille ylipäätään annettu – ja jos niin mitä tietoja – vakuutukseen valittavissa olleista rahastoista yleensä tai erikseen nyt vakuutuksiin alun perin valituksi tulleen korkorahaston osalta.
 
Vakuutushakemuksen mukaan lausunnonpyytäjille on vakuutussopimuksia tehtäessä annettu 18.2.1998 voimaan tulleet vakuutusehdot, joissa on edellä mainituin tavoin sinänsä todettu, että vakuutusyhtiö ei vastaa sijoitussidonnaisten säästöjen arvonkehityksestä eikä ole vastuussa rahastojen mahdollisesta arvon alentumisesta. Vakuutussopimuslain valmisteluasiakirjoissa todetaan kuitenkin erikseen, että pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta.
 
Käytettävissä olevan asiakirjaselvityksen perusteella ei ole todettavissa, onko vakuutuksia tehtäessä lausunnonpyytäjien huomiota kiinnitetty sijoitussidonnaiseen vakuutukseen liittyvään riskiin vakuutussopimuslain 5 §:ssä edellytetyllä tavalla. Vakuutusyhtiö ei ole väittänytkään, että lausunnonpyytäjille olisi sopimusta tehtäessä annettu vakuutusehtojen lisäksi muuta eläkevakuutuksen sisältöä ja sijoitussidonnaisen vakuutuksen ominaisuuksia havainnollistavaa kirjallista aineistoa kuten esitettä tai tuoteselostetta.
 
Selostetuista syistä lautakunta katsoo, että vakuutussopimusten solmimisvaiheesta käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella on jäänyt näyttämättä, että vakuutusyhtiö olisi täyttänyt sille vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan kuluneen tiedonantovelvollisuuden lausunnonpyytäjiä kohtaan sijoitussidonnaisten eläkevakuutusten ominaisuuksista vakuutussopimuksia 24.11.1998 tehtäessä.
 
2) Suullisten tietojen merkitys, vakuutusten rahastojen myöhempi vaihtaminen ja lausunnon antaminen tältä osin
Vakuutuksista lausunnonpyytäjille annetun asiakirja-aineiston edellä todettu puutteellisuus ei vielä välttämättä riitä osoittamaan, että asiassa olisi tapahtunut vakuutussopimuslain 9 §:n mukaisiin oikeusvaikutuksiin johtava laiminlyönti. Näin siksi, että vakuutuksenantaja voi täyttää vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa vakuutuksenottajaa kohtaan myös suullisesti. Vakuutuksenantajalla on tällöinkin näyttövelvollisuus siitä, että se on antanut vakuutuksenottajalle vakuutussopimuslaissa edellytetyt tiedot vakuutuksen sisällöstä ennen vakuutussopimuksen solmimista. Laissa tai alemmanasteisissa viranomaismääräyksissä ei ole asetettu erillisiä vakuutuksenantajaa velvoittavia vaatimuksia vakuutusten myyntitilanteiden dokumentoinnista.
 
Vakuutusyhtiö on vedonnut edustajinaan toimineiden pankkineuvoja L.N.:n ja vakuutusasiantuntija T.P.:n asiassa antamiin kertomuksiin vakuutuksia tehtäessä käydyistä neuvotteluista. Lausunnonpyytäjät puolestaan ovat mm. kiistäneet saaneensa tietoa vakuutukseen alun perin valitun korkorahaston ominaisuuksista tai siitä, että se voisi mennä tappiolle. Lausunnonpyytäjät ovat kertoneet toimineensa vakuutusta tehtäessä ja myöhemminkin rahastoja vaihtaessaan ”täysin pankin asiantuntijoiden antamien tietojen varassa”.
 
Tässä tapauksessa asianosaisten antamat kertomukset vakuutussopimuksia tehtäessä käytyjen keskustelujen sisällöstä ovat keskenään ristiriitaiset. Myöhemmin vakuutusten voimassaoloaikana tehtyjen rahastosiirtojen osalta osapuolet eivät ole esittäneet lautakunnalle mitään selvitystä rahastojen vaihtoihin johtaneista syistä, vaihtoja tehtäessä käydyistä keskusteluista sen paremmin kuin lausunnonpyytäjille rahastoista tuolloin mahdollisesti annetuista tiedoistakaan.
 
Lautakunta katsoo, että tässä tapauksessa edellä mainittujen asian ratkaisemisen kannalta olennaisten seikkojen tarkempi selvittäminen edellyttäisi henkilötodistajien kuulemista. Asian käsittely Vakuutuslautakunnassa tapahtuu kirjallisesti, eikä lautakunta voi ottaa vastaan henkilötodistelua. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei se voi asian lopputuloksesta enemmälti lausua.
 
Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Rissanen ja jäsenet Helle, Kauppila, Korpiola ja Lehti sekä varajäsen Koskiniemi Sibakov. Sihteerinä toimi Isokoski.
 
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia