Vahinkoilmoituksen mukaan vakuutuksenottaja oli jättänyt kannettavan Compaq Evo -tietokoneensa työpaikalleen toimiston työpöydälle lomansa ajaksi. Kun vakuutuksenottaja palasi töihin 28.6.2004 hän huomasi, että kone oli viety. Sihteeri oli nähnyt sen työpöydällä vielä 23.6.2004. Ainoastaan kan­nettava tietokone oli viety, pöydällä ollut matkakirjoitin oli jätetty. Tietokoneen mukana menetettiin Microsoft Office -ohjelmistopaketti, viruksentorjuntaohjelmisto, keskeneräisiä töitä, asiakasrekisteri ym. tietoja.

 

Vakuutuksenottajan mukaan kyseinen toimisto on 150 neliömetrin suuruinen yhdeksän hengen avotoimisto, jossa on myös asiakaspalvelua. Ovet ovat auki katu­tasossa aina klo 09.00–17.00 välisenä aikana. Toimistossa on paikalla aina vähintään sihteeri. Muutoin työ on usein liikkuvaa, eli väen määrä toimistolla vaihtelee. Tarkkaa tietoa asiakasmäärästä ei ole, mutta kun toimisto toimii myös asiakaspalvelutilana, asiakkaita käy. Vakuutuksenottajan työpöytä on 3–4 metrin etäisyydellä ulko-ovesta. Kadulta on näkyvyys vakuutuksenottajan työpöydälle.

 

 

Vakuutuksesta korvataan äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta aiheutuneet suoranaiset esinevahingot. Rajoitusehdon mukaan vakuutuksesta ei kuitenkaan korvata varkausvahinkoa, jonka tapahtumahetkeä, -olosuhteita ja -paikkaa ei voida tarkoin määritellä. Tässä tapauksessa on selvitetty, että kannettava tietokone on kadonnut ajalla 24.–28.6.2004 vakuutuksenottajan työpaikalta toimistotiloista. Tapahtuma-aika ja –paikka on siis selvitetty.

 

Saadun selvityksen mukaan toimistossa on paikalla on aina myös joku henkilökuntaan kuuluva. Kukaan ei selvityksen mukaan ole nähnyt koneen anastusta, eikä selvityksestä myöskään ilmene mitään sellaista poikkeuksellista tilannetta, jonka yhteydessä kone olisi voitu anastaa. Murtojälkiä tai muuta murtautumiseen viittaavaa ei toimistotiloista ole löydetty. Näin ollen selvitystä ei ole siitä, miten ja missä tilanteessa kone olisi toimistotiloista viety tai kuka sen olisi tehnyt. Vakuutusyhtiö katsoo, että tapahtumaolosuhteita eli tekotapaa ei ole pystytty tarkoin määrittelemään. Tämän vuoksi tapahtuma ei ole vakuutuksesta korvattava.

 

 

Vakuutuksenottaja toteaa mm., että periaatteessa joku on aina toimistossa, mutta hän on voinut pistäytyä käymälässä tai palvella muita asiakkaita, jolloin koneen anastus on voinut jäädä huomaamatta. Kone varastettiin todennäköisesti työaikana, koska ovessa ei ollut murtojälkiä ja ainoastaan kone oli otettu mutta kirjoitin jätetty pöydälle. Ilmeisesti asialla oli ammattimies, koska koneessa oli salasana eikä sitä voi suoraan ottaa käyttöön. Kokeillessaan käyttää sähköpostia toisella tietokoneella vakuutuksenottaja huomasi, että kaikki vanhat postit oli poistettu. Lisäksi koneen latauslaite oli varastettu. Myyntiliikkeestä vakuutuksenottaja sai kuulla, että latauslaite ei ole varastotavaraa, ja jos varas tilaa sellaisen erikseen, hän voi sitä kautta jäädä kiinni.

 

Vakuutuksenottaja pitää myös mahdollisena, että kone on varastettu toimiston ollessa suljettuna. Lukkosepän mukaan ammattimies pääsee ovesta sisään ilman suurempia murtojälkiä.

 

Vakuutuksenottaja toteaa kotivakuutusta ostaessaan saaneensa vakuutusesitteen. Hän oli siinä käsityksessä, että kaikki vakuutuksen ehdot ovat kyseisessä esitteessä. Esitteessä ei missään kohdin sanottu, että tekotapa pitäisi tarkoin määritellä. Vakuutuksenottaja katsoo, että vakuutuksenantaja on laimin­lyönyt tiedonantovelvollisuutensa vakuutuksen myyntitilanteessa.

 

Antamassaan uudessa korvauspäätöksessä vakuutusyhtiö toteaa, että esitetystä selvityksestä ei ilmene mitään sellaista poikkeuksellista tilannetta, jonka aikana kone olisi voitu viedä. Murtojälkiä tai muuta murtautumiseen viittaavaa ei ole todettu. Sillä seikalla, että koneen matkakirjoitinta ei ole viety, ja että vakuutuksenottajan vanhat sähköpostit on poistettu, ei ole merkitystä vahingon tapahtumaolosuhteiden määrittelyssä. Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että tapahtumaolosuhteita ei ole pystytty tarkoin määrittelemään.

 

Vakuutuksenottaja on katsonut vakuutusyhtiön laiminlyöneen tiedonantovelvollisuuttaan. Kyseinen vakuutusvirkailija on kertonut, että hän on kyseisessä vakuutuksen myyntitilanteessa käynyt läpi vakuutuksen tuoteselostetta ja olennaisia rajoitusehtoja, joista on myös tuoteselosteessa esimerkkejä. Tässä yhteydessä vakuutuksenottajalle on annettu kyseisen kotivakuutuksen vakuutus­esite.

 

Vakuutuskirjan mukana 2.2.2004 on vakuutuksenottajalle postitettu kotivakuutusehdot. Myyntitilanteessa vakuutuksenottajalle annettu esite sisältää pääpiirteittäin tiedot vakuutuksen sisällöstä. Nyt kyseessä olevaa rajoitusehtoa varkausvahingon olosuhteiden määrittelemisestä ei tuote-esitteessä ole mainittu. Esitteessä on kuitenkin useassa kohdin mainittu, että vakuutusehdoissa on tarkasti määritelty korvattavat ja ei-korvattavat vakuutustapahtumat ja on myös mainittu, että vahingot korvataan ehtojen mukaisesti. Vakuutusyhtiön mielestä nyt käsillä oleva rajoitusehto ei ole sellainen vakuutussopimuslain 5 §:n tarkoittama olennainen rajoitus, johon olisi erityisesti kiinnitettävä huomiota vakuutuksen myyntitilanteessa. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei se ole laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan.

 

 

Lausunnonpyytäjä toteaa, että kolme toimistolla työskentelevää henkilöä on valmiina todistamaan, että varastettu kone oli käytössä toimistolla ja että se oli kaapelein kytkettynä toimiston ADSL-internetliittymään. Kone hävisi paikalta, eikä se itsestäänkään voi siirtyä paikasta toiseen. Selvää on, että joku on kävellyt sisään toimistoon, irrottanut koneen kaapelista ja vienyt koneen latauslaitteineen mukanaan.

 

Vakuutuksen myyntitilanteessa lausunnonpyytäjä sai vain vakuutuksen esitteen ja oli siinä uskossa, että tässä ovat vakuutusehdot. Se, että ehdot lähetettiin vakuutuksenottajalle postitse jälkikäteen eli siinä vaiheessa, kun vakuutus oli jo otettu, ei muuta tilannetta. Vakuutuksenottaja on mielestään ottanut varkaudelta suojaavan vakuutuksen. Varkaudella vakuutuksenottaja ymmärtää, että tavaraa viedään salaa ja luvatta. Näinhän tässä tapauksessa kävikin. Jos vakuutusehtojen ajatuksena todella on, että tekohetkellä jonkun olisi pitänyt huomata anastustapahtuma, tämä pitäisi ehdottomasti mainita vakuutusehdoissa. Toisaalta tällöin varmaan moni jättäisi vakuutuksen ottamatta.

 

 

Yhtiö toistaa korvauspäätöksissään esittämiään seikkoja.

 

 

Vakuutussopimuslain 3 §:n mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä muun vakuutetun tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kuin vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön.

 

Sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista elinkeinonharjoittajaa kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske ryhmävakuutusta.

 

Lain 5 §:n mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

 

Tietoja ei tarvitse antaa, jos vakuutuksenhakija ei halua tietoja tai niiden antaminen tuottaisi kohtuutonta hankaluutta.

 

Lain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

 

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen kohdan 5.1 mukaan vakuutuksesta korvataan suoranaiset esinevahingot, jotka ovat aiheutuneet äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta vakuutuksen ollessa voimassa.

 

Ehtojen kohdan 5.2.10 mukaan irtaimiston ja rakennuksen vakuutuksesta ei korvata varkausvahinkoa, jonka tapahtumahetkeä, olosuhteita ja paikkaa ei voida tarkoin määritellä.

 

Lausunnonpyytäjän mielestä vakuutusyhtiö on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, koska lausunnonpyytäjän saamassa vakuutuksen myynti­materiaalissa ei ole nimenomaista mainintaa määrittelemättä jäävää varkautta koskevasta rajoitusehdosta, eikä tuosta ehdosta hänelle ilmeisesti suullisestikaan mainittu. Vakuutusyhtiö on puolestaan katsonut, että kyseinen rajoitusehto ei ole vakuutussopimuslain 5 §:n tarkoittama olennainen vakuutusturvan rajoitus. Vakuutusesitteestä ilmenee, että korvattavat ja ei-korvat­tavat tapahtumat määritellään tarkasti vakuutusehdoissa.

 

Vakuutussopimuslain esitöissä (HE 114/1993) on lain 5 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu mm., että koti- ja matkavakuutuksissa tavanomaista ehtoa, jonka mukaan kadonnutta tai unohtunutta omaisuutta ei korvata, voidaan pitää vakuutusturvan olennaisena rajoituksena. Määrittelemättä jäävä varkaus on käytännössä katoamisen tai unohtamisen lähi-ilmiö: monissa sellaisissa tapauksissa, joissa omaisuutta on joutunut tuntemattomalla tavalla kateisiin, voidaan katsoa kyseessä olevan omaisuuden katoaminen tai määrittelemättömäksi jäävä varkaus, jolloin vahinkoa ei korvata vakuutuksesta. Lähtökohtaisesti voisi siis ajatella, että myös määrittelemättä jäävää varkautta koskevaa rajoitusehtoa olisi pidettävä olennaisena rajoituksena.

 

Laajoista kotivakuutuksista korvataan tyypillisesti mm. erilaisia varkausvahinkoja. Määrittelemättä jäävää varkautta koskevan rajoitusehdon olennainen sisältö on se, että jos korvattavaksi vaaditusta varkaustapahtumasta ei saada riittävän tarkkaa selvitystä, vakuutusyhtiö ei korvaa vahinkoa. Vakuutuslautakunta katsoo, että tämä lopputulos seuraa jo vakuutussopimuslain 69 §:stä, jossa korvausta hakevalle asetetaan velvollisuus esittää näyttöä korvattavan vakuutustapahtuman, esimerkiksi varkauden, sattumisesta. Määrittelemättä jäävää varkautta koskevaa rajoitusehtoa voi siis pitää pelkkänä voimassa olevan lain sisällön toisintona tai selvennyksenä. Suomen oikeusjärjestyksen periaatteiden mukaan kaikki ovat velvollisia tuntemaan lain sisällön.

 

Näillä perusteilla lautakunta katsoo, että määrittelemättä jäävää varkautta koskeva rajoitusehto ei ole vakuutussopimuslain 5 §:ssä tarkoitettu vakuutusturvan olennainen rajoitus, johon vakuutuksenantaja olisi vakuutuksen myyntitilanteessa erityisesti velvollinen kiinnittämään huomiota. Kun vakuutusesitteestä vielä ilmenee, että vakuutuksen korvattavat ja ei-korvattavat tapahtumat määritellään tarkoin vakuutusehdoissa, lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö tässä tapauksessa ole laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan.

 

Lautakunta katsoo myös, että vakuutussopimuslain 3 § huomioon ottaen vakuutusyhtiö ei määrittelemättä jäävää varkautta koskevalla rajoitusehdolla voi asettaa korvausta hakevalle sellaista näyttövelvoitetta, joka menisi vakuutussopimuslain 69 §:n määräyksiä pidemmälle. 69 §:n mukaan korvausta hakeva on velvollinen esittämään vakuutustapahtumasta sen näytön, jota häneltä kohtuudella voidaan vaatia.

 

Näin ollen asian riitakysymyksenä on se, onko lausunnonpyytäjä esittänyt riittävästi näyttöä siitä, että hänen kannettava tietokoneensa on varastettu. Esitetyn selvityksen mukaan vakuutuksenottaja oli lomalle lähtiessään jättänyt kannettavan tietokoneensa toimiston työpöydälle, jossa sihteeri oli sen nähnyt vielä 23.6.2004. Palattuaan lomalta 28.6.2004 vakuutuksenottaja oli havainnut, että kone oli viety. Vakuutusyhtiö on katsonut, että kyseisen vahingon tapahtumahetki ja –paikka on riittävän tarkoin määritelty, mutta olosuhteet (anastuksen tekotapa) jäävät riittävästi määrittelemättä.

 

Vakuutuslautakunta toteaa, että selvityksen mukaan toimistolla on aina ollut vähintään yksi henkilö, mikä tekee lähtökohtaisesti epätodennäköiseksi sen, että joku olisi voinut huomaamatta tulla kadulta sisään toimistoon anastamaan tietokoneen. Toimistotiloissa ei ole myöskään todettu murtojälkiä. Kukaan ei selvityksen mukaan ole muutenkaan havainnut mitään poikkeuksellista tapahtumaa vahinkoaikana 24.–28.6.2004. Esitetyn selvityksen pohjalta Vakuutuslautakunta katsoo jäävän näyttämättä, että lausunnonpyytäjän tietokone olisi varastettu. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö ei ole velvollinen korvaamaan tietokoneen menetystä.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Routamo ja jäsenet Laapotti, Tuomela, Sario sekä Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA