Osa kyseisestä yhteismetsäalueesta kuului vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja valtio lunasti alueen vuonna 1999. Vakuutetun ja E.P:n välille syntyi riita siitä, kummalle kuuluu vuonna 1997 myydyn tilan osuus valtion maksamasta ennakkokorvauksesta.

 

Vakuutusyhtiö myönsi asiaan oikeusturvaedun päätöksellään 20.3.2000. Vakuutetun asiamies ilmoitti vakuutusyhtiölle 12.5.2003 päivätyllä kirjeellä, että vakuutettu ei suuren kuluriskin vuoksi uskalla nostaa kannetta asiassa. Asiamies lähetti samalla vakuutusyhtiölle laskunsa, joka oli yhteensä 15 391,40 mk (palkkio 12 350 mk, kulut 265,90 mk ja alv 2 775,50 mk).

 

Vakuutusyhtiö totesi, että oikeusturvavakuutuksen tarkoituksena on korvata vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut. Vakuutettu on luopunut jutustaan eikä nosta asiassa kannetta suuren kuluriskin vuoksi. Kuluriskiä ei voida pitää hyväksyttävänä syynä kanteesta tai kanteen nostamisesta luopumiseen. Kuluriski on tekijä, joka tulee ottaa huomioon, kun asia riitautetaan. Tämän vuoksi asianajokuluja ei voida pitää vakuutusehtojen tarkoittamina välttämättöminä kustannuksina.

 

Vakuutetun asiamies totesi vakuutusyhtiölle lähettämässään uusintakäsittelypyynnössä, että asiassa oli riitaa siitä, mitä kauppakirjan maininta ”pidättää nautintaoikeuden yhteismetsäosuuteen” tarkoittaa. Vakuutetun todistajat kertoivat, että kauppaneuvotteluissa puhuttiin vain tuotosta, ei mahdollisesti yhteismetsän omaisuuden vähentymisestä saatavasta korvauksesta. Asiassa oli myös riitaa siitä, onko lunastuskorvaus tuottoa vai pääoman luovutuksesta saatua tuloa. Jutussa on puolin ja toisin lukuisia todistajia. Asian oikeudellisesta ratkaisemisesta ei ole ennakkotapauksia ja näin ollen asian lopputulosta oikeudessa ei voida varmuudella ennakoida. Todistajien lukuisuuden ja asian oikeudellisen ongelmallisuuden vuoksi jutun oikeudenkäyntikulut olisivat huomattavat, kun otetaan huomioon, että päättyi asia miten tahansa, jutun käsittely tulisi jatkumaan hovioikeudessa. Tässä tilanteessa vakuutettu päätti, että kannetta ei nosteta, koska jos hän häviää jutun, hän joutuu korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Kyseessä oleva lunastuskorvaus on edelleen yhteismetsän tilillä, joka ei tilitä varoja ennen kuin asia on ratkaistu. Vakuutetun asiamies totesi, että ryhdyttäessä selvittämään asiaa ei ollut tietoa mahdollisesta oikeudellisesta lopputuloksesta eikä siitä, kuinka kalliiksi mahdollinen oikeudenkäynti tulisi.

 

Vakuutusyhtiö totesi, ettei se hyväksy sitä, että asiassa ensin aiheutetaan merkittäviä kuluja ja sen jälkeen luovutaan vaatimuksista kuluriskin vuoksi, mikä ei ole riittävä syy kanteesta luopumiseen oikeusturvavakuutuksen kannalta. Vakuutusyhtiö hyväksyy kuitenkin kohtuullisena korvauksena asian hoidosta 820 euroa lisättynä arvonlisäverolla, josta vähennetään vakuutetun omavastuuosuus. Tällä asiamiehen olisi tullut perustellusti selvittää päämiehelleen riskit asian jatkon suhteen. Yhteismetsän selvitystä koskevaa kulua vakuutusyhtiö ei korvaa oikeusturvavakuutuksesta, koska selvitystä ei ole käytetty todisteena oikeudenkäynnissä.

 

Vakuutetun asiamies totesi, että vakuutusyhtiö oli hyväksynyt kohtuullisena korvauksena 1 000 euroa ilmoittamatta, mitkä toimenpiteet sen käsityksen mukaan eivät ole olleet välttämättömiä tai minkä toimenpiteen osalta laskutus olisi ollut kohtuutonta. Asiakkaan on täysin mahdotonta valittaa yhtiön päätöksestä ilman yksilöityjä perusteita, joiksi ei riitä maininta siitä, että asiamiehen olisi tullut selvittää päämiehen riskit. Vakuutusyhtiö on jättänyt korvaamatta yhteismetsän selvitystä koskevat kulut ja ilmeisesti palkkionkin selvityksen hankkimisesta sillä perusteella, että selvitystä ei ole käytetty todisteena oikeudenkäynnissä. Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan todistelusta aiheutuneet kulut, jos kysymys on asiasta, joka olisi voitu välittömästi saattaa käsiteltäväksi tuomioistuimessa. Yhteismetsäselvitys on todistelukulu, joka on korvattava vakuutuksesta, vaikka selvitystä ei ole käytetty todisteena oikeudenkäynnissä. Vakuutusehtojen mukaan asian saattaminen käräjäoikeuden käsiteltäväksi ei ole edellytys korvauksen maksamiselle. Korvaus suoritetaan myös tapauksissa, jotka on pyritty ratkaisemaan sovintoteitse. Nyt kyseessä oleva tapaus on poikkeuksellinen sikäli, että myöskään riidan toinen osapuoli ei kuluriskin vuoksi vienyt asiaa käräjäoikeuden ratkaistavaksi, vaan varat jäivät edelleen yhteismetsän tilille aina siihen saakka, kun selviää kuuluvatko varat ostajalle vai myyjälle.

 

Vakuutusyhtiö totesi, että välttämättömiä tarpeellisia kustannuksia vakuutetulle syntyy, kun asiamies edustaa häntä riita- tai rikosasiassa, joka päättyy joko annettuun tuomioon tai asia ratkaistaan sovinnolla. Vakuutusyhtiö viittasi ehtokohtaan, jonka mukaan korvaus maksetaan tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai sovinnon syntymisen jälkeen. Oikeusturvavakuutus ei ole asian alustavaan selvittelyyn tarkoitettu vakuutus eikä myöskään sitä varten, että vakuutuksenottaja asiamiehen välityksellä arvioi riskit ja mikäli päätyy siihen, että kuluriskin vuoksi ei vie juttua eteenpäin, luopuu kanteesta. Näin vakuutuksenottaja voi luonnollisesti toimia, mutta ei vakuutusyhtiön kustannuksella. Vakuutusyhtiö totesi käytännössä hyväksyneensä vähäistä suurempia laskuja kanteesta luopumiseen sellaisissa tapauksissa, joissa tapahtuu jotakin vakuutuksenottajasta riippumatonta ja yllättävää, esim. vakuutuksenottaja sairastuu vakavasti ja kanteesta halutaan tällöin luopua. Kuluriski ei ole hyväksyttävä syy kanteesta luopumiseen, koska se on jokaiseen tapaukseen liittyvä normaali riski, joka on olemassa alusta asti. Nyt kyseessä olevassa asiassa ei ole olemassa lainvoimaista tuomiota eikä sovintoa ja siinä on luovuttu asian eteenpäin viemisestä kuluriskin vuoksi. Tästä huolimatta vakuutusyhtiö on kuitenkin harkinnut kohtuulliseksi korvata osan laskusta. Vakuutusyhtiö toteaa hyväksyneensä asiassa seitsemän tunnin työn, mikä käytännössä tarkoittaa yhden päivän työtä. Tällä työmäärällä asiamiehen olisi tullut perustellusti selvittää päämiehelleen riskit asian jatkon suhteen. Jos päämies tämän jälkeen haluaa jatkaa asian viemistä eteenpäin ja myöhemmin luopuu vaatimuksistaan, hän voi sen tehdä, mutta hänen täytyy kantaa myös tämän seuraamukset. Asian lopputulos huomioon ottaen asiassa ei ole myöskään syntynyt todistelukustannuksia, joita oikeusturvavakuutuksen nojalla voitaisiin korvata.

  

Vakuutettu on tyytymätön yhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiassa. Hän katsoo, että vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan asiasta koituneet kulut, koska asianajajan käyttäminen asiassa on ollut välttämätöntä, siitäkin huolimatta, ettei asiaa lopullisesti käsitelty käräjäoikeudessa.

 

Vakuutusyhtiö toteaa, että oikeusturvavakuutuksen tarkoituksena on korvata vakuutusehtojen mukaisen riitaisen asian hoitamisesta aiheutuneet välttämättömät ja kohtuulliset kulut tuomioistuimen antamaan päätökseen tai sovinnon solmimiseen saakka. Oikeusturvavakuutus ei ole tarkoitettu asian alustavaa selvittelyä eikä riskien kartoittamista varten. Mikäli vastapuolelle esitetään vaatimuksia ja hän ne kiistää, on asia sinänsä riitainen oikeusturvavakuutusehtojen mukaisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vakuutettu voisi haluamassaan vaiheessa luopua vaatimusten ajamisesta ja vakuutusyhtiö siitä huolimatta olisi velvollinen korvaamaan laskun.

 

Kuluriski sisältyy jokaiseen riita-asiaan ja tämä on vakuutetulla täytynyt olla tiedossa. Tämän vuoksi pelkkä kuluriski ei ole hyväksyttävä syy luopua vaatimuksista. Käytännössä hyväksyttäväksi syyksi on katsottu jokin yllättävä, uusi seikka, esimerkiksi toisen osapuolen vakava sairastuminen.

 

Huolimatta siitä, että pelkkä kuluriski ei ole hyväksyttävä syy, vakuutusyhtiö on kompromissina kuitenkin hyväksynyt osan laskusta. Vakuutusyhtiö on hyväksynyt asiamiehen laskusta hieman vajaat 7 tuntia. Sitä voidaan pitää kohtuullisena korvauksena niistä välttämättömistä toimenpiteistä, joilla asiamies perustellusti olisi pitänyt selvittää asiaan sisältyvät riskit ja jonka perusteella vakuutettu perustellusti olisi myös pystynyt tekemään päätöksen, kannattaako asian viemistä eteenpäin jatkaa. Mikäli vakuutettu tämän jälkeen jatkoi asian viemistä eteenpäin, mutta luopui siitä myöhemmässä vaiheessa kuluriskin vuoksi, ei hän ole voinut tehdä sitä vakuutusyhtiön kustannuksella.

 

On kestämätön ajatus, että vakuutusyhtiö joutuisi korvaamaan kustannukset luovuttaessa asian ajamisesta kuluriskin vuoksi. Tällaisessa tapauksessa tulee harkittavaksi ensisijaisesti, ovatko syntyneet kulut vakuutusehtojen mukaisia välttämättömiä kuluja ja toissijaisesti, miltä osin ne ovat kohtuullisia.

 

Vakuutettu on tässä tapauksessa luopunut vaatimuksista puhtaasti kuluriskin vuoksi, asia on juridisesti tavanomainen eikä tapauksella ole muuta kuin taloudellista merkitystä vakuutetulle. Nämä seikat ja yllä selvitetty huomioon ottaen vakuutusyhtiö katsoo, että yhtiö on suorittanut vakuutusehtojen mukaisen korvauksen eikä vakuutetulla siten ole oikeutta lisäkorvaukseen.

 

 

Oikeusturvavakuutuksen ehtokohdan 1 mukaan vakuutuksen tarkoituksena on korvata vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä riita-, rikos- ja hakemusasioissa kohdassa 4 tarkoitetuissa vakuutustapahtumissa.

 

Ehtokohdan 3 mukaan vakuutettu voi käyttää vakuutusta Suomessa tai muissa Pohjoismaissa syntyneissä vakuutustapahtumissa, jotka voidaan välittömästi saattaa Suomessa käsiteltäväksi käräjä-, asunto- tai maaoikeudessa.

 

Ehtokohdan 4.1 mukaan vakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma on riita- ja hakemusasiassa riidan syntyminen. Riita on syntynyt, kun vaatimus on kiistetty perusteeltaan tai määrältään.

 

Ehtokohdan 7.3 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutustapahtumasta aiheutuneet vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut seuraavasti:

 

7.3.1 Korvauksen hakeminen oikeusturvavakuutuksesta

Vakuutetun asiamiehen palkkiot ja kulut, mikäli vakuutustapahtumasta suoritetaan korvausta.

 

7.3.2 Riita- ja hakemusasiassa

Vakuutetulle asiamiehen käyttämisestä ja todistelusta aiheutuneet kulut, jos on kysymys asiasta, jota on käsitelty tai joka olisi voitu välittömästi saattaa käsiteltäväksi kohdassa 3 mainituissa tuomioistuimissa.

 

Ehtokohdan 7.6.1 vakuutusyhtiö suorittaa korvauksen vakuutetun asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai sovinnon syntymisen jälkeen.

 

Tässä tapauksessa on kiistatta kyseessä ollut vakuutusehtojen tarkoittama riita-asia ja vakuutusyhtiö on asiaan myöntänytkin oikeusturvaedun. Vakuutusehdoissa ei ole erikseen rajattu korvauspiirin ulkopuolelle tilannetta, jossa vakuutettu luopuu kuluriskin tai muun vastaavan syyn vuoksi asian eteenpäin viemisestä. Näin ollen mietittäväksi tuleekin se, ovatko vakuutetun kulut tässä tapauksessa olleet välttämättömiä ja kohtuullisia. Vakuutetulla on asiassa ollut oikeussuojan tarve ja hänellä on ollut perusteltu syy kääntyä asianajajan puoleen. Asiamiehen laskusta ilmenee, että hän neuvotteli vakuutetun, todistajien ja vastapuolen asiamiehen kanssa sekä hankki selvityksen yhteismetsältä saaduista varoista. Vastapuolen asiamiehen kanssa käytyjen neuvottelujen pohjalta laadittiin sovintoesitys, jota osapuolet eivät kuitenkaan hyväksyneet. Vakuutettu ei ole kuitenkaan suuren kuluriskin vuoksi vienyt asiaa oikeuteen kuten ei myöskään vastapuoli. Koska asia on edelleen ratkaisematta, lunastuskorvausta ei ole maksettu kummallekaan osapuolelle.

 

Lautakunnan näkemyksen mukaan asianajokuluja ei voida pitää tarpeettomina pelkästään sen vuoksi, että vakuutettu jossain vaiheessa päättää luopua jutusta. Nyt kyseessä olevassa asiassa kiinteistökaupan osapuolilla on ollut erilaiset käsitykset kaupan ehdoista eikä tapauksessa ole ollut alusta alkaen selvää, miten vastapuoli tulee suhtautumaan mahdolliseen sovintoesitykseen tai millaista näyttöä vakuutetun kannan tueksi on todistajia kuulemalla saatavissa. Näin ollen vakuutetun asiamiehen toimenpiteitä ei lautakunnan käsityksen mukaan voida pitää tarpeettomina. Asiamiehen laskutusta ei myöskään voida pitää kohtuuttomana.

 

Edellä olevan perusteella lautakunta katsoo, että vakuutetun asianajokulut tulee korvata laskun mukaisesti.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen. Sihteerinä toimi Haapasaari.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA