Koska oli epäselvää, minkä tilan alueella kaatuneet puut olivat sijainneet, vakuutetut pyysivät, ettei haastehakemusta toimiteta vastapuolelle ennen vireillä olleen rajankäynnin valmistumista. Asia jäi tämän vuoksi odottamaan rajankäyntitoimitusta. Koska rajankäyntitoimitus viivästyi, vakuutetut peruivat 11. marraskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä puiden arvoa koskevan vaatimuksensa. Lokakuussa 2004 he peruivat myös palojälkien siistimistä koskevan vaatimuksensa. Haastehakemus annettiin tiedoksi vastaajille huhti–toukokuussa 2004. Vastaajat kiistivät kanteen. Asiassa tehtiin sittemmin sovinto, jonka mukaan yksi vastaajista maksoi vakuutetuille korvausta noin 11.000 euroa ja osapuolet pitivät oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

 

Vakuutetut hakivat 11.11.2003 oikeusturvaetua asiaan kotivakuutukseen liittyvästä oikeusturvavakuutuksesta. Vakuutetut olivat myyneet kyseisen kiinteistön 21.2.2003 ja irtisanoneet tällöin myös kyseisen kotivakuutuksen.

 

Vakuutusyhtiö viittasi oikeusturvavakuutuksen ehtojen kohtaan 4.1, jonka mukaan vakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma on riita- ja hakemus-asiassa riidan syntyminen. Riita on syntynyt, kun perusteeltaan ja määrältään yksilöity vaatimus on kiistetty perusteen tai määrän osalta. Vakuutuksesta korvataan vakuutuksen voimassaoloaikana sattunut vakuutustapahtuma.

Selvitysten mukaan vakuutetut ovat esittäneet vastapuolelle vahingonkorvausvaatimuksen, johon vastapuoli ei ole vastannut määräajassa. Vakuutusehtojen mukaan asiassa tulee olla kysymys riitautetusta vaatimuksesta, jollaisesta asiassa ei ole kysymys. Vakuutusehtojen tarkoittamalla kiistämisellä tarkoitetaan sitä, että esitetty vaade kiistetään todisteellisesti ja kiistämiselle esitetään perusteet, joko vaateen määrän tai perusteen suhteen. Koska vakuutettujen vaatimuksia ei ole kiistetty ehtojen edellyttämällä tavalla, ei    asiaan voida myöntää oikeusturvaetua.

 

Vakuutetut pyysivät vakuutusyhtiötä käsittelemään asian uudelleen. He katsoivat, että koska vastapuolet eivät ole suorittaneet vaadittua korvausta määräajassa, vastapuoli on tosiasiallisesti kiistänyt korvausvelvollisuutensa. Vastapuolen passiivisuus, joka vaikuttaa samalla tavalla kuin aktiivinen kiistäminen, ei voi merkitä korvauksen epäämistä.

 

Vakuutusyhtiö viittasi antamaansa päätökseen sekä lisäksi ehtokohtaan 5.1, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa, jossa vaatimuksen kiistämistä ei voida osoittaa.

 

Vakuutusyhtiö totesi, että vastapuolen maksuhaluttomuus eli passiivisuus asiassa ei vielä merkitse vaatimusten riitauttamista vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla. Asian riitauttamisella tarkoitetaan sitä, että vastaaja esittää kiistämiselleen perusteet joko vaateen määrän tai sen perusteen suhteen. Koska vakuutettujen vaatimuksia ei ole kiistetty ehtojen edellyttämällä tavalla, ei vakuutusyhtiö voi muuttaa asiassa aiemmin annettua korvauspäätöstä eikä myöntää asiaan oikeusturvaetua.

 

Vakuutetut ovat tyytymättömiä vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytävät lautakunnan lausuntoa asiassa.

 

Vakuutettujen haastehakemus on tullut vireille 27.12.2002. Ennen haaste-hakemuksen vireille tuloa vakuutetut ovat esittäneet vastaajille vahingon-korvausvaatimuksen, johon vastaajat eivät ole antaneet vastausta. Koska vastaajat olivat passiivisuudellaan kiistäneet vaatimuksen, vakuutetut jättivät haastehakemuksen käräjäoikeudelle.

 

Koska riita-asia perustui vakuutettujen omistamaan kiinteistöön, vakuutetut tekivät asiassa oikeusturvailmoituksen 11.11.2003 kiinteistön vakuutukseen perustuen. Vakuutetut olivat irtisanoneet vakuutuksen 21.2.2003 kiinteistön myynnin johdosta. Vakuutusyhtiö on evännyt oikeusturvan vedoten siihen, että riita on syntynyt vasta vakuutuksen irtisanomisen jälkeen, koska vastaajat ovat antaneet vastauksensa vakuutuksen irtisanomisen jälkeen.

 

Vakuutetut katsovat, että vakuutusyhtiön päätös on virheellinen. Vaikka riita-asian vastaajat ovat olleet passiivisia haasteeseen vastaamiseen saakka, vakuutetut katsovat, että riita on syntynyt siinä vaiheessa, kun vastaajat eivät ole vastanneet vakuutettujen vahingonkorvausvaatimukseen annetussa määräajassa.

Asiassa tulee myös huomioida, että vastaajien haasteeseen antamasta vastauksesta voidaan huomata, että passiivisuudessa ei ole ollut kysymys vaatimuksen myöntämisestä, vaan asian tahallisesta viivyttämisestä. Vakuutetut katsovat, että vakuutusyhtiö ei voi vedota vastapuolen passiivisuuteen.

 

Vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutetut ovat nostaneet 20.12.2002 päivätyllä haastehakemuksella vahingonkorvausta koskevan kanteen eräitä henkilöitä vastaan. Samalla he ovat lähettäneet näillä vastaajille haastehakemuksen mukaisen maksukehotuksen. Vakuutetut ovat jättäessään haastehakemuksen käräjäoikeudelle pyytäneet, ettei sitä annettaisi vastaajille vielä tiedoksi, koska heidän vahingonkorvausvaatimuksensa voitaisiin lopullisesti selvittää vasta, kun vireillä ollut rajankäynti olisi suoritettu. Vakuutetut ovatkin sittemmin luopuneet osasta vaatimuksistaan. Vastaajat eivät ole reagoineet maksukehotuksiin millään tavalla, mutta ovat vakuutettujen lopulliseen kanteeseen vastatessaan kiistäneet sen. Kiistäminen on tapahtunut 21.2.2003 jälkeen. Asia on päättynyt sovintoon, jonka mukaan yksi vastaajista on suostunut maksamaan vakuutettujen vaatimuksista noin puolet. Kulut on sovittu kuitattavaksi puolin ja toisin.

 

Vakuutetut ovat vaatineet, että vahingonkorvausvaatimusten esittämisestä heille aiheutuneet asianajo- ja oikeudenkäyntikulut korvattaisiin 21.2.2003 päättyneeseen kotivakuutukseen sisältyneen oikeusturvavakuutuksen nojalla.

 

Vakuutusyhtiö ja vakuutetut ovat yksimielisiä siitä, että vakuutettujen vaatimuksia ei ole nimenomaisesti kiistetty vakuutuksen voimassaoloaikana. Vakuutettujen mielestä vastaajien passiivisuus on kuitenkin katsottava riitautukseksi. Vakuutusyhtiö toteaa, että korvaus- ja lautakuntakäytännössä on ainakin tähän saakka katsottu, ettei sanottu passiivisuus ole vakuutusehtojen tarkoittamaa kiistämistä. Tämän vuoksi yhtiö ei ole suostunut korvaamaan vakuutettujen vaatimia asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja.

 

Mikäli Vakuutuslautakunta jostain syystä katsoisi, että edellä mainittuja kuluja olisi oikeusturvavakuutuksen nojalla korvattava, vakuutusyhtiö esittää muutaman sen jälkeen huomioitavaksi tulevan seikan. Ehtokohdan 4.1 mukaan vaatimusten tulee olla perusteeltaan ja määrältään yksilöityjä. Vakuutetut ovat alun alkaenkin jättäneet lopulliset vaatimuksensa riippuvaisiksi vireillä olleesta maanmittaustoimituksesta. Vaatimuksia on sittemmin muutettu. Maanmittaustoimituksiin liittyviä asianajokuluja ei makseta oikeusturvavakuutuksen nojalla. Vakuutetut ovat tehneet asiassa sovinnon, jonka mukaan he saavat vaatimastaan vahingonkorvauksesta noin puolet. Tästä huolimatta he ovat luopuneet kokonaan kuluvaatimuksesta, jota he eivät olisi vakuutusehtojen mukaan saaneet tehdä. Korkeimman oikeuden ennakkopäätösten (KKO 1996:131 ja 1997:77) mukaan heidän olisi tullut saada vastapuoleltaan kuluja pääasiassa tehdyn sovinnon mukaisesti.

 

 

Oikeusturvavakuutuksen ehtojen kohdan 4.1 mukaan vakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma on riita- ja hakemusasiassa riidan syntyminen. Riita on syntynyt, kun perusteeltaan ja määrältään yksilöity vaatimus on kiistetty perusteen tai määrän osalta.

 

Vakuutuksesta korvataan vakuutuksen voimassaoloaikana sattunut vakuutustapahtuma.

 

Ehtokohdan 5 kohdan 1 mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa, jossa vaatimuksen kiistämistä ei voida osoittaa.

 

Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee, että vakuutetut ovat 20.12.2002 päivätyllä haastehakemuksella nostaneet vahingonkorvausta koskevan kanteen eräitä henkilöitä vastaan. Samana päivänä he lähettivät kyseisille henkilöille kopion haastehakemuksesta ja vaativat näitä maksamaan vaaditut korvaukset 15.1.2003 mennessä sillä uhalla, että haastehakemuksen käsittely jatkuu käräjäoikeudessa. Jättäessään haastehakemuksen käräjäoikeudelle vakuutetut pyysivät, ettei sitä vielä tässä vaiheessa anneta tiedoksi vastaajille, koska kiinteistöllä, josta haastehakemuksessa on kyse, on vireillä rajankäynti, jonka lopputuloksesta riippuu, mitkä ovat vakuutettujen lopulliset vaatimukset ja mihin säännöksiin vaatimukset perustuvat. Koska pääosa vaatimuksista perustui eräistä naapuruussuhteista annettuun lakiin, vakuutetut joutuivat lyhyen määräajan vuoksi jättämään haastehakemuksen käräjäoikeudelle jo tässä vaiheessa, vaikka rajankäynnin lopputulokset eivät olleet selvillä. Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ei ilmene, että vastaajat olisivat reagoineet korvausvaatimuksiin millään tavalla. Vakuutetut ovat sittemmin luopuneet osasta vaatimuksistaan. Vakuutettujen lopulliseen kanteeseen vastatessaan vastaajat ovat kiistäneet vaatimukset. Lautakunnalla ei ole selvitystä siitä, koska vastaajat ovat vaatimukset kiistäneet, mutta todennäköisesti tämä on tapahtunut vasta sen jälkeen, kun haastehakemus on heille keväällä 2004 annettu tiedoksi. Asiassa päästiin sovintoon, jonka mukaan yksi vastaajista maksoi vakuutettujen vaatimuksista noin puolet. Kumpikin osapuoli piti omat oikeudenkäyntikulunsa tappionaan.

 

Vakuutetut myivät 21.2.2003 kiinteistön, josta riita-asiassa oli kyse. Samalla he irtisanoivat kotivakuutuksensa. Vakuutetut tekivät asiassa oikeusturvailmoituksen 11.11.2003 kyseiseen kotivakuutukseen perustuen.

 

Lautakunta toteaa, että vakuutusehdoissa on korvauksen suorittamisen edellytykseksi asetettu se, että asiassa on syntynyt riita. Vakuutusehtojen mukaisen riidan katsotaan syntyneen, kun perusteeltaan ja määrältään yksilöity vaatimus on kiistetty perusteen tai määrän osalta. Näyttötaakka vaatimuksen riitauttamisesta on asetettu korvausta vaativalle.

 

Lautakunta katsoo, että maksukehotuksessa 20.12.2002 on esitetty perusteeltaan ja määrältään yksilöity vaatimus. Se, että vakuutetut ovat ilmoittaneet mahdollisesti täydentävänsä haastehakemusta vireillä olleen maanmittaustoimituksen lopputuloksesta riippuen, ei vaikuta asiaan.

 

Asiassa on riidatonta se, että vastaajat eivät ole nimenomaisesti kiistäneet vaatimusta perusteen tai määrän osalta ennen vakuutettujen kotivakuutuksen päättymistä. Vastineessaan vakuutettujen lopulliseen kanteeseen he ovat kuitenkin kiistäneet vaatimuksen. Tässä tapauksessa on kyse siitä, voidaanko vastapuolen passiivista suhtautumista vakuutettujen esittämiin vaatimuksiin pitää vakuutusehtojen mukaisena vaatimuksen kiistämisenä.

 

Lautakunta on ratkaisukäytännössään pääsääntöisesti katsonut, ettei vastapuolen passiivista suhtautumista ilman nimenomaista kiistämistä voida pitää vakuutusehtojen mukaisena vakuutustapahtumana eli vaatimuksen kiistämisenä perusteen tai määrän osalta. Eräissä yksittäistapauksissa lautakunta on kuitenkin poikkeuksellisesti katsonut, että kyseisen ehtokohdan edellä todetun mukainen tulkinta voi johtaa kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla kohtuuttomaan lopputulokseen. Näin voidaan katsoa esimerkiksi silloin, kun vastapuoli pyrkii tahallisesti ja perusteetta passiivisella käyttäytymisellään estämään vakuutetun pääsyn oikeuksiinsa, ilman että passiivisuuden syynä on esimerkiksi maksukyvyttömyys tai vaatimukseen perehtymiseen ja sen oikeellisuuden selvittämiseen tarvittava kohtuullinen aika.

 

Tässä tapauksessa on ollut epäselvyyttä siitä, kenen maalla kaadetut puut ja palanut roskakasa ovat sijainneet. Vakuutetut ovat tämän vuoksi jättäneet haastehakemuksen lopullisen sisällön vaatimusten ja niiden perusteiden osalta sen varaan, mitä vireillä olevassa maanmittaustoimituksessa päätetään. Vastaajat eivät tämän vuoksi ole voineet ottaa perustellusti kantaa haastehakemuksen sisältöön, vaan he, kuten vakuutetutkin, ovat jääneet odottamaan omistusoikeuden selvittämistä maanmittaustoimituksessa.

 

Lautakunta katsoo, että edellä selostetuissa olosuhteissa ei ehtokohtaa, jossa edellytetään vaatimuksen kiistämistä, voida pitää kohtuuttomaan lopputulokseen johtajavana. Tämän vuoksi lautakunta pitää vakuutusyhtiön oikeusturvapäätöstä vakuutusehtojen mukaisena.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Sisula-Tulokas, jäsenet Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen sekä varajäsen

Kivikoski. Sihteerinä toimi Haapasaari.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA