Selvitystilaan joutuneen eläkekassan eläkevastuu siirrettiin 31.5.1995 olleen tilanteen mukaisena henkivakuutusyhtiölle, joka sittemmin vielä sulautui toiseen henkivakuutusyhtiöön. Vakuutusyhtiöstä 20.11.1996 annetun vapaakirjan kaksoiskappaleen mukaan vapaakirja sisälsi vuoden 1994 indeksitasossa vanhuuseläkkeen 3.063,60 mk/kk ikävälille 60-65 vuotta. 65 vuoden iästä lukien eläkkeen määrä oli 504,21 mk/kk. Työkyvyttömyyseläkkeen määräksi ilmoitettiin 0,00 mk/kk.

 

Lausunnonpyytäjä oli vapaakirjan saamisen jälkeen vielä muussa työssä ajoilla 15.2.1990 – 1.5.1991 ja 1.4.1995- 31.5.1995. Hänelle myönnettiin 1.9.1998 alkaen TEL:n mukainen työkyvyttömyyseläke. Eläkepäätöksen mukaan työkyvyttömyyseläkkeessä ei huomioitu nk. tulevaa aikaa. Lausunnonpyytäjä haki maaliskuussa 2001 työkyvyttömyyseläkettä myös henkivakuutusyhtiöltä saamaansa vapaakirjaan perustuen.

 

Vakuutusyhtiö ilmoitti päätöksellä 26.3.2001, että lausunnonpyytäjällä on oikeus lisäeläkevakuutuksen mukaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen 1.4.2000 alkaen. Päätöksen mukaan eläke oli kuitenkin yhteen sovitettu vakuutussopimuksessa mainittujen eläkkeiden kanssa, minkä johdosta eläkettä ei jäänyt maksettavaksi.

 

Lausunnonpyytäjä oli vaati vakuutusyhtiölle osoittamissaan kirjeissä eläkkeen maksamista vedoten mm. saamassaan vapaakirjassa ilmoitettuihin eläkemääriin. Vakuutusyhtiö kuitenkin edelleen kieltäytyi vapaakirjalaskelmaan viitaten eläkkeen maksamisesta. Vakuutusyhtiö totesi kirjeessä 30.4.2001, että lausunnonpyytäjä olisi saanut täyden vapaakirjan mukaisen eläkkeen, mikäli lakisääteinen eläke olisi alkanut vasta hänen täyttäessään 65 vuotta.

 

Lausunnonpyytäjä vaatii lisäeläkkeen maksamista vapaakirjan perusteella. Lisäeläketurva on maksettu kyseisen työnantajan palvelusajalta ja eläketapahtuman toteutuessa sen piti tulla maksuun. Lausunnonpyytäjän mielestä kyse on osasta hänen palkkaansa, jota ei voi jättää maksamatta.

 

Vakuutusyhtiö katsoo päätöksensä vakuutussopimuksen mukaiseksi. Lisäeläkevakuutus perustuu 31.5.1995 tehtyyn eläkekassan eläkevastuun siirtoon henkivakuutusyhtiölle. Lausunnonpyytäjä on saanut eläkekassasta vapaakirjan per 20.1.1990, koska hänen työsuhteensa päättyi.

 

Eläke on vakuutussopimuksen ja eläkekassan purkuehtojen mukaan oikean määräinen. Vastuunsiirron yhteydessä vakuutettavat eläkkeet kiinnitettiin markkamääräisiksi etuuksiksi tietyin silloin sovituin oletuksin niin, että vakuutetut etuudet vastasivat eläkekassasta siirtyneitä varoja. Edut kiinnitettiin seuraavin oletuksin:

 

1) Mikäli vakuutettu ei saa 60/62-vuotiaana muuta eläkettä, hän saa ikävälillä 60/62 - 65 vuotta vapaakirjan yhteensovittamattoman määrän. Eläkkeen määrä 65-vuotiaana saatiin yhteensovittamalla vapaakirja laskennallisen TEL-eläkkeen kanssa. Laskennallinen TEL-eläke saatiin olettamalla, että vakuutettu olisi työssä eläkekassan toimintapiiriin kuuluvan työsuhteen palkalla 60/62 vuoden ikään asti.

2) Työttömyys- ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrä saatiin, kun oletettiin, että vakuutettu jatkaa eläkekassan toimintapiiriin kuuluvan työsuhteen palkalla ja saa tulevan ajan sisältävän eläkkeen. Tulevan ajan eläke laskettiin tuolloin voimassa olleen TEL:n mukaan niin, että eläkettä karttui tulevalta ajalta 1,5 % vuodessa.

 

Vakuutusyhtiö on vastuunsiirron jälkeen lähettänyt vakuutetuille ilmoituksen vakuutetuista etuuksista ja miten niiden määrät ovat riippuvaisia lakisääteistä eläkkeestä. Lausunnonpyytäjälle vakuutettu lisäeläkkeen määrä on työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla 0 mk/0 €. Lausunnonpyytäjä on saanut ilmoituksen siitä, että hänellä on oikeus eläkkeeseen, mutta että eläkettä ei jää maksettavaksi vuonna 2001.

 

 

Lautakunnalle on toimitettu jäljennös kysymyksessä olevaa lisäeläkevakuutusta koskevasta sopimuksesta, joka on tehty 18.12.1996 henkivakuutusosakeyhtiön ja selvitystilassa olevan eläkekassan, johon lausunnonpyytäjä on kuulunut, välillä.

 

Sopimuksen 1 -kohdan mukaan sopimuksen voimaantullessa siirtyvät eläkekassan A-osaston (johon lausunnonpyytäjä kuuluu) eläkevastuu ja sen katteena olevat varat tähän vakuutukseen kassan ja vakuutusyhtiön 11.4.1995 solmitun vastuunsiirtosopimuksen mukaisesti. Sopimuksessa todetaan edelleen, että sopimuksen tarkoituksena on vakuuttaa eläkekassan A-osaston 31.5.1995 voimassa olleiden sääntöjen mukaisesti määrätyt ja hetkeen 31.5.1995 mennessä karttuneet edut kassan A-osastosta vapaakirjan saaneille ja niille työsuhteessa oleville, jotka kuuluvat kassan A-osastoon 31.5.1995. Sopimuksen mukaan lähtökohtana on, että vakuutettavan edun alkumäärä kunkin etuuslajin osalta vastaa kassan A-osaston vastuulla ollutta etua 31.5.1995.

 

Sopimuksen kohdan 3 mukaan eläkeryhmään 3 (lausunnonpyytäjän eläkeryhmä) kuuluvat henkilöt, jotka ovat saaneet kassan A-osastosta vapaakirjan ennen hetkeä 1.1.1995 päättyneen työsuhteen perusteella. Henkilöt on mainittu vakuutussopimuksen liitteessä. Sopimuksen kohdan 4 mukaan vakuutukseen sisältyvät muiden ohessa etuina vanhuuseläke, vanhuuseläkkeen lisäosa ehdollisena ja vanhuuseläkkeen määräaikainen lisäosa ehdollisena. Kohdan 5 perusteella eläkeikä on naisilla (eli lausunnonpyytäjän osalta) 60 vuotta.

 

Vakuutussopimuksen kohdan 6 mukaan oikeus vanhuuseläkkeeseen, vanhuuseläkkeen lisäosaan ja vanhuuseläkkeen määräaikaiseen lisäosaan on vakuutetulla, joka on täyttänyt eläkeiän. Vanhuuseläkkeen lisäosaa ei makseta, jos vakuutettu on oikeutettu saamaa eläketapahtumahetkellä tai myöhemmin sellaista lakisääteistä eläkettä, jossa tuleva aika otetaan huomioon eläkkeeseen oikeuttavana aikana. Vanhuuseläkkeen määräaikaista lisäosaa ei makseta, jos vakuutettu on oikeutettu saamaan eläketapahtumahetkellä tai myöhemmin muun työntekijäin eläkelain mukaisen eläkkeen kuin varhennetun vanhuuseläkkeen. Oikeus vanhuuseläkkeen määräaikaiseen lisäosaan päättyy iässä 65 vuotta. Vakuutetulla on täytettyään eläkeiän oikeus vanhuuseläkkeeseen työkyvyttömyys- ja osatyökyvyttömyyseläkkeen jälkeen.

 

Sopimuksen kohdassa 6 on edelleen todettu, että oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen määräytyy TEL:n mukaisesti. Oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen ei sisällä oikeutta yksilölliseen varhaiseläkkeeseen eikä osatyökyvyttömyyseläkkeeseen. Kohdan 7, etuuden määrä, mukaan työkyvyttömyyseläkkeen saajan täytettyä eläkeiän hänen eläkkeensä muuttuu saman suuruiseksi vanhuuseläkkeeksi.

 

Asiakirjojen perusteella lausunnonpyytäjälle eläkekassasta annettu vapaakirja on vakuutettu edellä mainitulla vakuutussopimuksella henkivakuutusyhtiössä. Asiakirjojen perusteella lausunnonpyytäjän osalta vakuutettuihin etuuksiin ovat sisältyneet vanhuuseläkkeen lisäosa ja vanhuuseläkkeen määräaikainen lisäosa, jotka ovat vakuutussopimuksen ehtojen kohdan 4 mukaan olleet ehdollisia. Vakuutusyhtiön antamasta selvityksestä ilmenee edelleen, että purettaessa eläkekassaa ja vakuutettaessa eläkekassan vastuita on vuonna 1996 tehdyllä sopimuksella laskettu vakuutusyhtiön vastuulle tulevat vakuutettavat eläkkeet tuolloin erikseen sovituin oletuksin.

 

Henkivakuutusyhtiö on antanut lausunnonpyytäjälle eläkevakuutuksesta 20.11.1996 päivätyn vapaakirjan, josta lausunnonpyytäjän osalta sopimuksella vakuutetut edut ovat käyneet ilmi. Vapaakirjassa on ilmoitettu vuoden 1994 indeksitasossa vanhuuseläkkeen määräaikaiseksi lisäosaksi 3.063,60 mk/kk ikävälille 60-65 vuotta. 65 vuoden iästä lukien vanhuuseläkkeen lisäosan määräksi on todettu 504,21 mk/kk. Työkyvyttömyyseläkkeen määräksi on ilmoitettu 0,00 mk/kk.

 

Näin ollen lausunnonpyytäjälle jo vuonna 1996 osoitetun vapaakirjan perusteella on käynyt ilmi, että henkivakuutusyhtiössä vakuutetusta eläkesäätiön vapaakirjasta ei tulisi maksettavaksi työkyvyttömyyseläkettä. Vapaakirjassa on edelleen todettu, että ”Mikäli Teille myönnetään lakisääteinen työkyvyttömyys- tai työttömyyseläke, on iästä 60 maksettava vanhuuseläke yllä mainitun työkyvyttömyyseläkkeen suuruinen, eikä sen määrä muutu 65 vuoden iässä.” Viimeksi mainittu vastaa sitä, mitä vakuutussopimuksen ehtojen kohdassa 7 on lausuttu.

 

Tämän perusteella lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiö päätös, jonka mukaan lausunnonpyytäjälle ei ole jäänyt maksettavaksi työkyvyttömyyseläkettä 1.4.2000 alkaen, on ollut vakuutuksesta annetun vapaakirjan mukainen.

 

Lautakunta toteaa edelleen, että vakuutusyhtiön vapaakirjalaskennassa käyttämät laskennalliset lakisääteisten eläkkeiden määrät ovat olleet todellista eläkettä suurempia, koska vakuutetut eläkkeet on vakuutussopimusta tehtäessä laskettu tuolloin tehtyjen oletusten mukaisina. Laskennassa käytetyt oletukset eivät välttämättä vastaa myöhemmin toteutuvia lakisääteisten eläkkeiden määriä.

 

Muutoin lautakunta toteaa, että se on ohjesääntönsä mukaan toimivaltainen käsittelemään vakuutussuhteeseen perustuvia, lain ja vakuutusehtojen tulkintaa ja soveltamista koskevia erimielisyyksiä, jotka vakuutuksenottaja, vakuutettu, vahingon kärsinyt, edunsaaja tai asianomainen vakuutusyhtiö on sille esittänyt. Tämän vuoksi lautakunta on käsitellyt asian vain siltä osin, kuin se koskee vakuutusyhtiöllä lain ja vakuutussopimusehtojen mukaan olevaa suoritusvelvollisuutta. Lautakunta ei ole toimivaltainen käsittelemään kysymystä siitä, mitä eläkkeen määrästä mahdollisesti oli aikanaan sovittu tai olisi tullut sopia lausunnonpyytäjän ja hänen työnantajansa välillä.