Haku

VKL 784/14

Tulosta

Asianumero: VKL 784/14 (2016)

Vakuutuslaji: Kiinteistövakuutus

Ratkaisu annettu: 18.02.2016

Rakennusmääräysten vastainen rakentaminen. Oliko palon leviäminen johtunut rakennusvirheestä? Palo-osastoinnin tiiveys.

Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajana olevan asunto-osakeyhtiön autosuojarakennus tuhoutui korjauskelvottomaksi kesäkuussa 2014. Tulipalo oli alkanut jätteiden säilytystilasta ja levinnyt säilytystilan seinärakenteisiin sekä teknisen tilan ja autokatoksen yläpohjan rakenteisiin.

Korvausta palovahingon korjauskuluista oli haettu kiinteistövakuutuksesta. Vakuutusyhtiö ilmoitti, ettei koko vahinkoa voida korvata, koska palon leviäminen oli johtunut palo-osastointia koskevasta rakennusvirheestä. Vakuutuksesta korvattiin jätekatokselle aiheutunut vahinko sekä sammutus- ja kuivauskustannukset.

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottaja on vaatinut korvausta korjauskuluista 54 890,25 euroa. Vakuutuksenottaja on lausunut 23.12.2014 päivätyssä valituksessaan, että jos osastoiva rakenne olisi eristetty laittamalla kivivillaa vesikattoa vasten, olisi se aiheuttanut homehtumisen. Tällainen rakentamisratkaisu ei siis olisi ollut mahdollinen. X:n kaupungin rakennusvalvonnan ohjeiden mukaan tiilien ja aluskatteen väliä ei voi tukkia villalla. Katteen toimittaja on kirjannut erikseen ehtoihinsa, että jos vesikattoa vasten laitetaan villaa, ei se korvaa siitä syntynyttä vahinkoa. Palo- ja rakennusvalvontaviranomaiset eivät olleet esittäneet huomautuksia rakennuksesta käyttöönottotarkastuksessa. Osastoiva rakenne oli siis toteutettu rakennusmääräysten mukaisesti.

Vakuutuksenottaja on lausunut 25.3.2015 päivätyssä lisävastineessaan, että vuonna 2007 voimassa olleiden X:n kaupungin rakennusvalvonnan ohjeiden mukaan tiilikatteella ja vastaavilla ei aluskatteen ja tiilien väliä voi tukkia, joten räystäs on tehtävä ns. kaksoisräystäänä. Ohjeissa siis nimenomaisesti kielletään vesikatteen alustan tukkiminen kivivillalla, mikäli on kyse tiilikatteesta. Tässä tapauksessa ei kyse ollut räystäästä, joka sijaitsee rakennuksen ulkoseinällä. Kyse on roskakatoksen ja autosuojan välisestä seinästä.

Vakuutuksenottajan mukaan on lisäksi epävarmaa, olisiko palo levinnyt rakennusratkaisusta riippumatta. Vakuutusyhtiön soveltama 12.2.2008 annettu X:n kaupungin rakennusvalvonnan Pientalokortti ei ollut rakennusaikaan vuonna 2007 voimassa.

Asiakirjoista käy ilmi, ettei onnettomuusselosteen laatija ollut tehnyt tarkkoja havaintoja roskakatoksen ja teknisten tilojen välisestä seinästä vaan perusti arvionsa arvaukseensa siitä, että tilanne lienee ollut samansuuntainen kuin roskakatoksen ja autokatoksen välisessä tilassa.

Vakuutuksenottaja on lausunut 11.12.2015 päivätyssä lisävastineessaan, että vaikka jätekatoksen ja varastotilan välinen seinä oli palotiivis vesikaterakenteeseen saakka, tuhoutui varasto kuitenkin käyttökelvottomaksi. Missään tapauksessa vesikatteeseen asti tiivis rakenne ei olisi näin ollen pelastanut myöskään autokatosta tuhoutumasta palossa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on katsonut 9.3.2015 päivätyssä vastineessaan, että rakennusmääräyksen E1 mukaan käyttötavaltaan tai palokuormaltaan olennaisesti toisistaan poikkeavat tilat on muodostettava eri palo-osastoiksi, ja että osastoivat rakennusosat tulee tehdä siten, että palon leviäminen osastosta toiseen estyy määrätyn ajan. Lisäksi rakentamismääräys E4 ohjeistaa, että muun rakennuksen yhteydessä oleva autosuoja rakennetaan erilliseksi palo-osastoksi. X:n kaupungin rakennusvalvonnan Pientalon palokortin mukaan yli 10 neliömetrin kokoinen autosuoja yhteydessä oleva varastotila palo-osastoidaan autosuojan lattiasta vesikatteeseen saakka E1 30-rakenteilla.

Onnettomuusselosteen laatija oli ilmoittanut vakuutusyhtiölle, että on mahdollista, että paloteknisesti osastoiva rakenne olisi estänyt palon etenemisen tai leviämisen, sillä edellytyksellä, että se olisi ollut oikein suunniteltu ja toteutettu. Kyseisen tyyppisessä rakennuksessa paloteknisen käyttötapaosastoinnin tulee estää palon leviämistä vähintään 30 minuutin ajan. Onnettomuusselosteen laatija oli kertonut 15.7.2015, että vesikaton läheisyydessä oli autokatoksen suuntaan avautuva arviolta noin 50 millimetrin rako, joten palo on päässyt leviämään nopeasti katoksen osuudelle. Teknisten tilojen suuntaan tehdyt havainnot eivät olleet niin tarkkoja, mutta tilanne lienee ollut samanlainen. Asianmukaisesti toteutetut palo-osastoinnin rakenteet olisivat rajanneet vahingot jätekatoksen alueelle.

Vakuutusyhtiö on lausunut 30.4.2015 päivätyssä lisävastineessaan, että jollei osastoivaa rakennetta jostain syystä voi ulottaa ehyenä esimerkiksi vesikatteeseen saakka tai jos ongelmaa ei ratkaista kaksoisräystäällä, on osastointi joka tapauksessa ratkaistava toisella tavalla. Yksi tapa ratkaista osastointiongelma olisi tehdä yläpohjan alas laskettu katto osastoivana. Toinen käyttökelpoinen tapa on järjestää riittävä tuuletus yläpohjaan. Ympäristöoppaan kohdassa 39 on todettu, että yläpohjan tuuletuksen järjestäminen on rakennuksen säilymiselle välttämätöntä. Tuuletus voidaan hoitaa esimerkiksi katolla olevia venttiilejä tai tuuletusputkia käyttäen.

Vakuutusyhtiö oli toimittanut 6.11.2015 päivätyn lisävastineen liitteenä Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön turvallisuuspäällikön lausunnon. 28.10.2015 päivätyssä lausunnossa on todettu, että Suomen Rakennusmääräyskokoelman osan E1 (Rakennusten paloturvallisuus, Määräykset ja ohjeet 2002) kohdan 5.1.1 mukaan rakennus tulee yleensä jakaa palo-osastoihin palon ja savun leviämisen rajoittamiseksi, poistumisen turvaamiseksi, pelastus- ja sammutustoimien helpottamiseksi sekä omaisuusvahinkojen rajoittamiseksi. Autokatos, tekninen tila ja jätekatos eroavat toisistaan sekä käyttötavaltaan että palokuormaltaan. Palon ja savun leviämiseksi tarvittava osastointi perustuu E1:n vaatimuksiin ja se oli siksi merkitty rakennuspiirustuksiin. Ympäristöoppaassa on todettu, että rakennusosan on oltavan riittävän tiivis, jotta tuli tai savukaasut eivät pääse suoraan rakenteen läpi.

Vakuutusyhtiö oli toimittanut Vakuutuslautakunnalle Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön turvallisuuspäällikön 2.12.2015 päivätyn lausunnon, jossa oli katsottu, että jätekatos, varasto ja autokatos oli merkitty osastoitaviksi ja osastoivan seinän tuli olla tiivis vesikatteeseen saakka.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiantuntijalausuntoa diplomi-insinööri Seppo Petrowilta. Petrow on katsonut lausunnossaan, että käytettävissä olevan aineiston perusteella arvioiden autokatos, tekninen tila ja jätteiden säilytystila oli rakennettu hyvän rakennustavan mukaisesti ja voimassa olevien rakentamismääräysten (Suomen rakentamismääräyskokoelma E1, Rakennusten paloturvallisuus) ja ohjeiden (Suomen rakentamismääräyskokoelma E4, Autosuojien paloturvallisuus mukaisesti).

Kyseessä oli palotekniseltä luokitukseltaan P3-luokan rakennus, jonka tuhoutuminen palossa on erittäin todennäköistä. P1-luokan rakennuksissa on mahdollista rajoittaa rakennuksessa syntynyt tulipalo määrättyyn palo-osastoon.

Rakenteellista paloturvallisuutta koskevien määräysten ja ohjeiden ensisijaisena tavoitteena on turvata henkilöturvallisuus palavassa rakennuksessa ja sen läheisyydessä. Rakennus tulee suunnitella siten, että ihmiset voivat poistua palavasta rakennuksesta turvallisesti eikä palo aiheuta vaaraa ulkopuolisille. Määräyksillä ja ohjeilla pyritään turvaamaan, että palo ei leviä palavasta rakennuksista lähellä oleviin rakennuksiin.

Rakennusvalvonta oli myöntänyt autosuojalle rakennusluvan ja hyväksynyt sen käyttöönotettavaksi. Voidaan olettaa, että keskeiset paloturvallisuuteen liittyvät vaatimukset tarkasteltavassa kohteessa oli täytetty. Osastoivien seinien tiivistyksillä vesikattorakenteisiin ei tarkasteltavassa kohteessa ole käytännön merkitystä vahinkojen laajuuteen ja rakennus olisi joka tapauksessa tuhoutunut korjauskelvottomaksi. Asiakirjoista ei käy ilmi, onko rakennuslupaehdoissa vaadittu osastointia autosuojan ja muiden tilojen välille. Rakentamismääräyksissä tätä ei edellytetty.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys sen arvioimisesta, oliko jätteiden säilytystilasta alkanut tulipalo laajentunut koko autosuojarakennukseen puutteellisen osastoinnin seurauksena.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 10.6.5 (Rakennus- ja asennusvirheet) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut rakennukselle itselleen mm. asennus- ja rakennusvirheestä.

Suomen Rakennusmääräyskokoelman osan E1 (Rakennusten paloturvallisuus, Määräykset ja ohjeet 2002) kohdan 5.1.1 mukaan rakennus tulee yleensä jakaa palo-osastoihin palon ja savun leviämisen rajoittamiseksi, poistumisen turvaamiseksi, pelastus- ja sammutustoimien helpottamiseksi sekä omaisuusvahinkojen rajoittamiseksi.

Kohdan 5.1.2 mukaan rakennuksen eri kerrokset, kellarikerrokset ja ullakko on yleensä muodostettava eri palo-osastoiksi (kerrososastointi). Palo-osaston koko tulee rajoittaa siten, että osastossa syttyvä palo ei aiheuta kohtuuttoman suuria omaisuusvahinkoja (pinta-alaosastointi). Käyttötavaltaan tai palokuormaltaan oleellisesti toisistaan poikkeavat tilat on muodostettava eri palo-osastoiksi, jos se on tarpeellista henkilöiden tai omaisuuden suojaamiseksi (käyttötapaosastointi).

Kohdassa 7.1.1 määrätään, että osastoivat rakennusosat niihin liittyvine laitteineen ja varusteineen tulee tehdä siten, että palon leviäminen osastosta toiseen estyy määrätyn ajan.

Kohdan 7.6.1 mukaan ullakot ja ontelot on tehtävä siten, ettei palon syttymisen eikä palon ja savun leviämisen vaara rakennuksessa olennaisesti kasva niiden johdosta. Määräyksen ohjeen mukaan ontelot jaetaan osiin tehokkailla katkoilla palon leviämisen rajoittamiseksi. Katkojen suunnittelussa tulee ottaa huomioon rakenteiden tuuletustarve ja muut rakennusfysikaaliset lähtökohdat. Ullakon ja yläpohjan ontelon katkaiseva rakennusosa ulotetaan vesikaterakenteeseen. Räystään ontelo katkaistaan siten, ettei palo pääse helposti kiertämään ulkokautta: voidaan esimerkiksi käyttää riittävän leveää kaistaa B-s1, d0-luokkaista tarviketta. P2-luokan 3–4-kerroksisessa rakennuksessa ulkonevat räystäät rakennetaan tiiviiksi. Mikäli ullakon tai yläpohjan tuuletus räystään kautta on välttämätöntä, tuuletusrako suljetaan ullakon ja onteloiden katkon kohdalla vähintään metrin matkalla. Samoin tuuletusrako suljetaan räystäällä kerrosten ikkunoiden yläpuolisella osalla ja metrin niiden pielien linjasta ulospäin.

Suomen Rakentamismääräyskokoelman E4 (Autosuojien paloturvallisuus, Ohjeet 2005) kohdassa 2.2 (Osastointi) on määrätty, että muun rakennuksen yhteydessä oleva autosuoja rakennetaan erilliseksi palo-osastoksi. Suojan eri kerrokset kuuluvat samaan palo-osastoon, jos kerrosten välistä ajotietä ei osastoida.

X:n kapungin rakennusvalvonnan ohjeistus osastoinnin suunniteluun (voimassa vuonna 2007): Osastoivan seinän ulottuessa vesikatteeseen saakka, on ruoteiden välinen tila tukittava esimerkiksi kivivillalla. Myös läpi menevän aluskatteen palaminen on katkaistava asettamalla aluskate kahden tiiviin kerroksen väliin, esimerkiksi ristikon päälle ruoteiden väliin tiivis kapulointi tai kivivilla. Jos osastoiva seinä on lappeen suuntainen, on osastointi tehtävä vesikatteeseen saakka, kun kyseessä on huopakate. Tiilikatteella ja vastaavilla ei aluskatteen ja tiilen väliä voi tukkia, joten räystäs on tehtävä ns. kaksoisräystäänä.

Asian arviointi

Vakuutuksesta korvataan irtipäässeestä tulesta aiheutuneita vahinkoja. Vakuutuksesta ei kuitenkaan korvata vahinkoa, joka on aiheutunut suunnittelu- tai rakennusvirheestä.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutuksenottajalla on korvauksenhakijana velvollisuus esittää näyttö siitä, että kyseessä oli korvattava vakuutustapahtuma. Jos vakuutusyhtiö haluaa vedota vakuutuksen rajoitusehtoon, tulee sen vastaavasti näyttää, että vahinko oli johtunut rajoitusehdon tarkoittamasta seikasta. Vakuutusyhtiön mukaan rakennusta ei ollut jaettu määräysten mukaisesti palo-osastoihin.

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiantuntijalausuntoa diplomi-insinööri Seppo Petrowilta. Petrow on katsonut lausunnossaan 6.10.2015, että käytettävissä olevan aineiston perusteella arvioiden autokatos, tekninen tila ja jätteiden säilytystila oli rakennettu hyvän rakennustavan mukaisesti ja voimassa olevien rakentamismääräysten mukaisesti. Kyseessä oli palotekniseltä luokitukseltaan P3-luokan rakennus, jonka tuhoutuminen palossa on erittäin todennäköistä.

Petrow oli antanut 20.11.2015 lausunnon myös vakuutuksenottajan pyynnöstä. Lausunnossaan Petrow on todennut, että tarkasteltavassa rakennuksessa itse puurakenteinen rakennus muodosti huomattavan suuren palokuorman. Tämän lisäksi huomattava palokuorma tuli autosuojassa olevista autoista ja jätekatoksessa olevista jäteastioista ja jätteistä. Teknisessä tilassa palokuorma on pieni. Suuresta palokuormasta johtuen osastoinnilla ei voida estää rakennuksen tuhoutumista palotilanteessa, vaan osastoinnilla hidastetaan jossain määrin palon etenemistä, jolloin riskiä palon leviämiselle ympäröiviin rakennuksiin voidaan vähentää.

Rakentamismääräyksissä ei aseteta erityisiä palonkestävyysvaatimuksia rakennuksen kantaville rakenteille kuten pilareille, kantaville seinille tai yläpohjan palkeille. Tämä myös tarkoittaa, että rakentamismääräysten mukaan rakennuksen tuhoutuminen on sallittua tai sen tuhoutumista palossa ei voida tai ei ole mielekästä estää. Rakennuksen paloteknisessä suunnittelussa keskeisiä asioita ovat henkilöturvallisuus sekä rakennuksessa että lähiympäristössä ja palon leviämisen estäminen lähirakennuksiin. Tässä tapauksessa palo oli saatu rajoitetuksi rakennukseen eikä se levinnyt läheisiin rakennuksiin, joten rakennus oli toiminut suunnitellulla tavalla.

Petrow on todennut, että henkilö- ja omaisuusvahinkojen ja näihin liittyvien riskien hallinnan kannalta on epäoleellista leviävätkö savukaasut ja palo kymmenen neliömetriä käsittävän puolilämpimän varaston yläpohjarakenteisiin vai ei. Jos varaston yläpohjassa olisi selkeästi ullakko ja vaarana olisi esim. palon leviäminen esim. vieressä olevaan asuinrakennukseen, osastointi- ja tiivistämisvaatimus olisi täysin perusteltu. Tarkasteltavassa tapauksessa tiivistämisellä ei olisi saatu oleellista lisäarvoa palo-turvallisuuteen.

Petrow on todennut, että ympäristöoppaissa annetut ohjeet eivät ole velvoittavia, vaan suosituksia. Ohjeet on laadittu käyttötarkoitukseltaan asuin-, toimisto-, liikerakennusten ja vastaavien rakennusten lähtökohdista. Ohjeiden soveltaminen esim. kylmiin autokatoksiin, piharakennuksiin ja vastaaviin johtaa helposti ratkaisuihin, joiden toteuttaminen on rakennusteknisesti hankalaa ja kustannuksiltaan kohtuutonta.

Vakuutusyhtiö oli toimittanut Vakuutuslautakunnalle Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön turvallisuuspäällikön 2.12.2015 päivätyn lausunnon, jossa on katsottu, että väite osastoivan rakenteen tiiviyden epäoleellisuudesta ei pidä paikkaansa. Väite siitä, että palokuorma oli pieni varastotilassa, on säädösten kannalta virheellinen. Rakentamismääräyskokoelman osan E1 kohdan 2.2.1 mukaan varastot kuuluvat palokuormaryhmään yli 1200 MJ/neliömetri. Tämä on suurin palokuormaryhmistä. Suunnittelija toimii E1:n periaatteiden mukaan, koska ei etukäteen voi tietää, miten varastoa käytetään. Jätekatos, varasto ja autokatos oli merkitty osastoitaviksi toisistaan ja osastoivan seinän tuli olla tiivis vesikatteeseen saakka.

Vakuutuslautakunta toteaa, että korvauksen hakijalla on näyttötaakka siitä, että kyseessä oli korvattava vakuutustapahtuma. Jos vakuutusyhtiö vetoaa rajoitusehtoon, tulee sen vastaavasti näyttää, että kyse oli rajoitusehdossa tarkoitetusta tilanteesta. Vakuutuslautakunta katsoo esitettyjen asiantuntijalausuntojen perusteella, että asiassa on jäänyt epäselväksi, oliko vahingoittuneen rakennuksen osastointi toteutettu puutteellisesti. Vakuutuslautakunta katsoo asiassa jääneen näin ollen näyttämättä, että vahinko oli aiheutunut rakennusvirheestä. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan asiassa on jäänyt joka tapauksessa selvittämättä, olisiko eri tavalla toteutettu osastointi rajoittanut palon jätekatokseen. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiöllä ollut oikeutta jättää osaa korvauksesta suorittamatta rakennusvirhettä koskevan rajoitusehdon perusteella.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö suorittaa korvauksen palovahingosta kokonaisuudessaan.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

 

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Nikunlassi

 

Jäsenet:

Sario

Siirala

Uimonen

Vaitomaa

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia