Lausunnonpyytäjä oli keväällä 2005 ostanut käytetyn Opel 5D Astra Caravan 1.6 automatic –henkilöauton osamaksulla. Kauppahinta oli lausunnonpyytäjän mukaan 9.000 euroa. 21.10.2005 sattui liikennevahinko. Vahinkoon syyllisen osapuolen liikennevakuutusyhtiö arvioi lausunnonpyytäjän ajoneuvon käyväksi arvoksi 9.100 euroa ja lunasti auton.

 

Lausunnonpyytäjän autovakuutusyhtiön pitäisi maksaa lausunnonpyytäjälle ns. lunastusturvavakuutuksen mukaisena lisäkorvauksena 30 % ajoneuvon käyvästä arvosta. Käypänä arvona on pidettävä vastapuolen liikennevakuutusyhtiön päätöksen mukaisesti 9.100 euroa, jolloin lausunnonpyytäjän vaatimus autovakuutusyhtiöltään on 2.730 euroa.

 

Kaskovakuutusehtojen kohdan 4.9 mukaan lunastusturvavakuutuksen mukaisessa korvauksessa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden enimmäismäärä on vakuutusehdoissa määritelty ajoneuvon käypä arvo 30 %:lla korotettuna. Ehtojen kohta 4.9 käsittelee yksityiskohtaisesti enintään 2 vuotta vanhojen tai 50.000 km ajettujen ja ensimmäisen omistajan hallussa olevien ajoneuvojen lunastustilanteita, mutta painetut vakuutusehdot eivät ota kantaa tällaisten käytettynä ostettujen autojen lunastustilanteisiin.

 

Lausunnonpyytäjän ajoneuvon vakuutuskirjassa on erikseen todettu, että kun ajoneuvo on hankittu käytettynä, lunastusturvavakuutuksen enimmäiskorvaus­määrä on ajoneuvon käypä arvo korotettuna 30 %:lla. Lausunnonpyytäjä katsoo, että tällä vakuutuskirjan tekstillä vakuutusyhtiö antaa ymmärtää, että käytetyn ajoneuvon arvo lunastustilanteessa lunastusturvavakuutuksen ottajalle on käypä arvo korotettuna 30 %:lla. Yhtiö on siis luvannut tällaisen korvauksen.

 

 

Tapauksessa auton käypä arvo toisen vakuutusyhtiön arvion mukaan oli vahinkohetkellä 9.100 euroa. Vakuutuksenottajan ilmoituksen mukaan auton osamaksukauppasopimuksen mukainen kauppahinta oli ollut 9.000 euroa.

 

Autovakuutusehtojen kohdan 4.9 mukaan korvauksen yläraja on kauppasopimukseen merkitty käteishinta, kuitenkin enintään ostoajankohdan käypä arvo. Ehtojen mukaan siis korvausta ei koroteta 30 %:lla mm. silloin, kun auton käypä arvo vahinkohetkellä on ollut vähintään ostohinnan suuruinen, eli kun auton ostohinta on ollut sen käypää arvoa alhaisempi. Autovakuutus­ehtojen mukaan vakuutusyhtiö ei ole velvollinen maksamaan vaadittua 30 %:n lisäkorvausta.

 

Lausunnonpyytäjän saaman vakuutuskirjan tekstissä on viittaus vakuutusehtojen kohtaan 4.9. Lausunnonpyytäjän tarkoittamaa epäselvyyttä ei ole.

 

 

Lausunnonpyytäjän liikenne- ja autovakuutuksen vakuutuskirjassa lisävakuutuksena otetun lunastusturvavakuutuksen kohdalle on merkitty, että lunastusturvavakuutuksen "korvaus ensirekisteröidylle ajoneuvolle on samanmerkkisen ja –mallisen ajoneuvon käteishinta niin kauan, kun 50.000 ajokilometriä ylittyy tai käyttöönotosta on kulunut enintään 2 vuotta. Tämän jälkeen tai kun ajoneuvo on hankittu käytettynä, [lunastusturvavakuutuksen] enimmäiskorvausmäärä on ajoneuvon käypä arvo korotettuna 30 %:lla. Ks. ehdot 4.9."

 

Tapaukseen sovellettavien autovakuutusehtojen kohdan 4.9 mukaan lunastusturvavakuutuksen mukaisessa korvauksessa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden enimmäismäärä on kohdassa 4.9.3.4 määritelty ajoneuvon käypä arvo 30 % korotettuna. Korvauksen yläraja on vakuutussopimuksen alkamisajankohdan mukainen kauppasopimukseen merkitty käteishinta, kuitenkin enintään alkamisajankohdan käypä arvo. Jos ajoneuvo on hankittu ennen vakuutussopimuksen alkamista, korvauksen ylärajana on hankintahetken kauppasopimukseen merkitty käteishinta, kuitenkin enintään hankintahetken käypä arvo.

 

Tapauksessa ei ole esitetty väitteitä siitä, että vakuutusyhtiö olisi vakuutusta myydessään laiminlyönyt vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa vakuutuksen sisällön osalta. Vakuutuslautakunta käsittelee tapausta vakuutuksen painettujen vakioehtojen ja vakuutuskirjaan otettujen yksilöllisten sopimusehtojen tulkintaa koskevana riitana.

 

Lausunnonpyytäjä on katsonut, että vakuutusyhtiö on erityisesti kyseisen ajoneuvon liikenne- ja autovakuutusta koskevassa vakuutuskirjassa luvannut maksaa lunastusturvavakuutuksen perusteella 30 %:n lisäkorvauksen käyvän arvon mukaisissa lunastustilanteissa. Vakuutuslautakunta katsoo kuitenkin, että kun vakuutuskirjassa nimenomaan puhutaan korvauksen enimmäismäärästä, ja kun vakuutuskirjassa on tarkentavasti viitattu autovakuutusehtojen kohtaan 4.9, vakuutuskirjan merkintöjä ei perustellusti voi tulkita niin, että vakuutusyhtiö olisi sitoutunut poikkeuksetta korvaamaan lausunnonpyytäjälle käyvän arvon mukaisissa lunastustapauksissa ajoneuvon käyvän arvon 30 %:lla korotettuna. Lausunnon­pyytäjän oikeutta tähän lisäkorvaukseen tulee arvioida vakuu­tuskirjan viittauksen mukaisesti autovakuutusehtojen kohdan 4.9 perusteella.

 

Ehtojen kohdan 4.9 mukaan vakuutuskorvauksen ylärajana on ajoneuvon kauppasopi­mukseen merkitty käteishinta, kuitenkin enintään ajoneuvon käypä arvo vakuutuksen alkamishetkellä tai auton hankintahetkellä. Tässä tapauksessa lausunnonpyytäjän ajoneuvon käypä arvo on selvityksen mukaan vielä vahinkohetkelläkin ollut vakuutuksenottajan ilmoittamaa kauppahintaa suurempi, jolloin lausunnonpyytäjän autovakuutusyhtiö ei kaskovakuutusehtojensa mukaan ole velvollinen maksamaan lausunnonpyytäjän vaatimaa lunastusturvavakuutuksen mukaista ajoneuvon käyvän arvon ylittävää lisäkorvausta. Vakuutusyhtiön kielteinen korvauspäätös on siis ehtojen mukainen, eikä Vakuutuslautakunta suosita lisäkorvausta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale ja jäsenet Laapotti, Sario, Tuomela ja Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.