Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottaja oli 4.6.2007 liikkeellä moottoripyörällään kahden kaverinsa kanssa. Huoltoasemalta lähtiessään vakuutuksenottaja oli kiinnittänyt moottoripyöräänsä videokameran. Tiellä hän oli ohittanut kaverinsa HK:n kovalla nopeudella, ajanut hetken HK:n edessä ja taas hiljentänyt, jotta HK pääsi edelle. HK:n arvion mukaan vakuutuksenottaja oli halunnut kuvata, kuinka hän ohitti HK:n kovalla nopeudella.
Eräällä suoralla 80 km/h nopeusrajoitusalueella vakuutuksenottaja taas ohitti HK:n. HK on esitutkinnassa kertonut ajaneensa itse arviolta 100 km/h nopeudella ja vakuutuksenottaja oli ohittanut hänet ”tosi kovalla nopeudella”, HK:n arvion mukaan n. 200 km/h. Tie lähti kaartamaan oikealle, ja HK näki kuinka vakuutuksenottajan ohjaama moottoripyörä kaatui kyljelleen ja jatkoi suoraan edessä olleeseen ojaan. HK ei muista nähneensä jarruvalojen vilkahdusta.
Poliisin tutkintailmoituksessa on todettu mm., että vakuutuksenottajan moottoripyörä oli katkennut ojan pohjalla voimakkaan törmäyksen seurauksena polttoainesäiliön edestä. Etuosa jatkoi matkaa ojan pohjalla ja päätyi n. 100 metrin päähän ulosajokohdasta. Moottoripyörän runko ja vakuutuksenottaja nousivat ojan pohjalta ilmalentoon niin, että pyörä lensi ilmassa 32 metriä ja törmäsi liikennemerkkiin yli kahden metrin korkeudella. Pyörän runko putosi törmäyksen jälkeen maahan. Vakuutuksenottaja lensi ilmassa yhteensä 69 metriä ja putosi pellolle. Hän menehtyi.
HK on esitutkintakertomuksessaan todennut, että jälkeenpäin ajateltuna onnettomuuden aiheutti liian kova tilannenopeus. Tie oli vakuutuksenottajalle outo, ja hän tuli ehdottomasti liian kovaa kurviin ja menetti siten moottoripyörän hallinnan. HK:n mukaan vakuutuksenottaja oli kiinnostunut siitä, kun moottoripyörällä ajetaan lujaa. Vakuutuksenottaja oli seurannut aiheeseen liittyvää internet-aineistoa, käynyt moottoripyörätapahtumissa ja oli mm. kertonut HK:lle siitä, kuinka kovaa hän itse oli ajanut moottoriradalla.
Vakuutuksenottajan toinen kaveri JP on esitutkinnassa kertonut mm., että hän ajoi viimeisenä ja näki vakuutuksenottajan ohittavan HK:n noin kolme kertaa. Vakuutuksenottaja oli ajanut edelle, hiljentänyt ja näyttänyt sitten merkin HK:lle, jotta tämä siirtyisi edelle. Mistään kilpa-ajosta ei ollut kyse, vaan vakuutuksenottaja varmaankin halusi saada videolle joitain kiihdytyksiään. JP:n käsityksen mukaan vakuutuksenottaja aiheutti vahingon omalla ajollaan. Kyse ei siis ollut kilpa-ajosta, vaan vakuutuksenottaja oli halunnut tehdä ohituksia ja kuvata niitä.
Lääninoikeuslääkärin lausunnon perusteella vakuutuksenottaja ei ollut nauttinut alkoholia. Oikeuskemiallisessa tutkimuksessa todettiin kofeiinia ja nikotiinia.
Vakuutusyhtiön päätös
Poliisin tutkintapöytäkirjassa vakuutuksenottajaa epäillään törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Tutkinnassa on selvinnyt, että vakuutuksenottaja oli kiinnittänyt moottoripyöräänsä kameran, jolla hänen oli tarkoitus kuvata ajoaan. Kuulustelujen ja paikkatutkinnan perusteella poliisi toteaa, että onnettomuuden syynä on ollut liian kova tilannenopeus. HK ja JP ovat arvioineet vakuutuksenottajan ajaneen n. 200 km/h nopeudella 80 km/h nopeusrajoitusalueella.
Vakuutusyhtiö viittaa vahingon aiheuttamista koskeviin vakuutussopimuslain säännöksiin. Yhtiö katsoo vakuutuksenottajan aiheuttaneen vahingon törkeästä huolimattomuudesta, kun hän on tahallaan rikkonut tieliikennelakia ylittämällä huomattavasti sallitun enimmäisnopeuden 80 km/h. Todistajien lausunnon mukaan vakuutuksenottaja on ajanut ja kiihdytellyt moottoripyörällä todella kovaa. Vakuutuksenottajan menettely on ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle ja terveydelle. Vakuutusyhtiö ei maksa kaskovakuutuskorvausta.
Lausuntopyyntö
Vakuutuslautakunnan lausuntoa pyydetään vakuutuksenottajan kuolinpesän puolesta. Vaatimuksena on kaskovakuutuskorvauksen maksaminen.
Lausuntopyynnössä on katsottu, että vakuutusyhtiön korvauspäätöksessä käytetty perustelu ”todella kovaa” on niin epämääräinen, ettei sillä perusteella voida päätyä johtopäätökseen vahingon aiheuttamisesta törkeästä huolimattomuudesta. Ajonopeuden osalta näyttönä on vain yhden motoristin arvio vakuutuksenottajan vauhdista. Kerrottu nopeus 200 km/h tuntuu erittäin kovalta ottaen huomioon, että vakuutuksenottaja oli kokenut ja varovainen kuljettaja, ja kyseessä oli hänelle entuudestaan tuntematon tieosuus. Moottoripyöräily oli vakuutuksenottajalle elämäntapa, se ei ollut pelkästään vauhdin hurman hakemista, vaan vakuutuksenottaja halusi kehittyä kuljettajana.
Arvion ajonopeudesta on antanut kuljettaja, joka oli hankkinut ensimmäisen moottoripyöränsä pari kuukautta ennen tätä vahinkoa. Hän ei ole pystynyt kertomaan omaa nopeuttaan täsmällisesti vaan on epäillyt ajaneensa n. 100 km/h ja tämän perusteella arvioinut vakuutuksenottajan ajaneen ”puolet kovempaa” eli n. 200 km/h. Kertomus on epätarkka sekä todistajan oman nopeuden että hänen nopeutensa ja vakuutuksenottajan nopeuden välisen suhteen osalta. Lisäksi todistaja oli tuolloin kokematon motoristi.
HK on myöhemmin kertonut, että hän oli havainnut vakuutuksenottajan jarruttaneen moottorilla ennen varsinaista kaatumistaan. Moottoripyörän takapyörä oli ohitustilanteen jälkeen lähtenyt luisuun, ja vakuutuksenottaja ilmeisesti jarrutti nimenomaan moottorilla välttääkseen välittömän tieltä suistumisen. Kyseiset jarrutusjäljet näkyivät tiessä himmeämpinä ja leveämpinä kuin poliisin kuvaamat, ilmeisesti HK:n jarrutusjäljet. Paljon epävarmuustekijöitä sisältävä arvio ohitushetken nopeudesta ei siis kerro nopeudesta sillä hetkellä, kun takapyörä lähti luisuun ja onnettomuus tapahtui.
Ylinopeutta vakuutuksenottajalla on ilmeisesti ollut jonkin verran. Voidaanko kuitenkaan toisen kuljettajan arviota tässä tilanteessa pitää niin luotettavana, että yksin sillä perusteella ylinopeutta voitaisiin todeta olleen niin paljon, että kyse olisi törkeästä huolimattomuudesta? Mikään muu tutkinnassa esiin tullut seikka vakuutuksenottajan ajossa ei ole luokiteltavissa törkeäksi huolimattomuudeksi. Onnettomuutta edeltänyt ohituskin oli tapahtunut suoralla tieosuudella.
Onnettomuuspaikan tutkinnassa on kokonaan sivuutettu tien pinnan kunnon arvioiminen. Tie on melko kehnossa kunnossa, kuten lausuntopyynnön liitteenä olevista valokuvista ilmenee. Ajosuunnasta tultaessa tiessä on syvä, lähes koko tien leveydeltä kulkeva halkeama, joka osin kulkee ajosuunnan mukaisesti siten, että syvimpään kohtaan voisi kuvitella moottoripyörän renkaiden osuvan. Halkeaman jälkeen on kaksi nyttemmin paikattua kuoppaa ja kuoppien vasemmalla puolella painaumaa tiessä. Vakuutuksenottaja on voinut ajaa tiellä olleisiin reikiin. Tien pinnan vaurioista ei mainita esitutkinnassa mitään. Ottaen huomioon edellä mainittu moottorilla jarruttaminen on todennäköistä, että vakuutuksenottaja on menettänyt moottoripyörän hallinnan juuri näiden tienpinnan vaurioiden kohdalla.
Lausuntopyynnössä katsotaan, että asiaa ei ole selvitetty riittävän tarkasti ja Vakuutuslautakunnan tulisi pyytää poliisia kuulemaan vakuutuksenottajan kavereita uudelleen.
Vakuutusyhtiön vastine
Vastineessaan yhtiö viittaa korvauspäätökseensä ja toteaa mm., että näyttönä vakuutuksenottajan ajonopeudesta on silminnäkijäarvion lisäksi poliisin onnettomuuspaikalta laatima tutkintapöytäkirja.
Vakuutuslautakunnan lausunto
Vakuutussopimuslain 30 §:n mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.
Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.
Vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan lisäksi määrätä, että vakuutetulle tulevaa korvausta voidaan alentaa tai se evätä, jos hänen alkoholin tai huumausaineen käyttönsä on vaikuttanut vakuutustapahtumaan.
Lain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai se evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.
Tapauksessa on riitaa vakuutuksenottajan moottoripyörän korvaamisesta. Esitetyn selvityksen perusteella vakuutuksenottaja on kovavauhtisen ohitustilanteen jälkeen omalle kaistalleen palattuaan menettänyt moottoripyöränsä hallinnan ja ajautunut ulos tieltä oikealle kääntyvässä kaarteessa. Vakuutusyhtiö on evännyt kaskovakuutuskorvauksen törkeän huolimattomuuden perusteella katsottuaan, että vakuutuksenottaja oli käyttänyt todistajanlausunnon mukaista n. 200 km/h ajonopeutta 80 km/h nopeusrajoitusalueella.
Vakuutuslautakunnan rooliin ei kuulu esitutkinta-aineiston täydennyttäminen tai muu sellainen asian selvittäminen. Selvittämisvastuu tältä osin on tapauksen osapuolilla. Lautakunta käsittelee nyt käsillä olevan tapauksen sen selvityksen perusteella, jonka osapuolet ovat lautakunnan käyttöön toimittaneet.
Vakuutuslautakunta toteaa, että täsmällistä mittauksiin perustuvaa tms. näyttöä vakuutuksenottajan käyttämästä ajonopeudesta ei ole. HK:n ja JP:n kertomukset heidän käyttämästään ajonopeudesta ja ohitustilanteesta ovat kuitenkin yhteneväiset sen osalta, että HK ja JP käyttivät noin 100 km/h ajonopeutta ja vakuutuksenottaja ohitti HK:n moottoripyörän 2-3 kertaa hyvin suurella nopeudella voidakseen kuvata nopean ohitustilanteen moottoripyöräänsä kiinnittämällään videokameralla. Vakuutuksenottajan ohituksen jälkeisen moottorijarrutuksen jälkeenkin ulosajo on ollut hyvin raju, kuten esitutkinta-aineistosta ilmenee. Kokonaisuutena Vakuutuslautakunta pitää uskottavana, että ohitustilanteessa vakuutuksenottaja on käyttänyt sallittuun nähden vähintään kaksinkertaista ajonopeutta.
Toimitettujen valokuvien perusteella kyseisellä tieosuudella on ollut painumaa ja halkeamia sekä jossain vaiheessa paikattuja päällystevaurioita. Nämä kuvista ilmenevät vauriot lautakunnan näkemyksen mukaan ovat kuitenkin sellaista tien kulumista ja vaurioitumista, johon kaikki tielläliikkujat ovat velvollisia ennakolta varautumaan ja sovittamaan ajonopeutensa sen mukaiseksi.
Esitetyn aineiston perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, että vahingon syynä on vakuutuksenottajan käyttämä ylinopeus. Käytetyn ajonopeuden suuruus huomioon ottaen lautakunta pitää vakuutuksenottajan menettelyä vakuutussopimuslain 30 §:n tarkoittamalla tavalla törkeän huolimattomana ja niin moitittavana, että vakuutusyhtiöllä on sen perusteella oikeus evätä kaskovakuutuskorvaus. Lautakunta pitää yhtiön korvauspäätöstä lain mukaisena.
Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale ja jäsenet Sario, Vaitomaa ja Uimonen sekä varajäsen Ilveskoski. Sihteerinä toimi Raulos.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA