Vahinkoilmoituksen mukaan pienkerrostalon huoneiston A 2 tuulikaapissa lämminvesivaraajan alla on ollut käyttövesiputken kierreliitoksessa äkillinen tippavuoto, joka havaittiin 10.9.2008. Kosteuskartoitusraportin mukaan vuotovesi oli tippunut lattialle ja ohjautunut lattian ja seinän liitokseen, josta se oli päässyt rakenteisiin. Tuulikaapin lattia on laatoitettu, mutta varaajan alla ei ole laatoitusta (paljas betonipinta). Rakenteissa todettiin kosteutta ja runsasta mikrobikasvustoa.

 

Raportissa korjaustoimenpiteinä on todettu mm., että varaaja on korkean ikänsä (asennettu v. 1988) vuoksi syytä vaihtaa, ja korjaustyön yhteydessä on suositeltavaa vesieristää lattia varaajan alta ja tehdä seinällenostot vesieristeellä.

 

Vahinkotarkastajan laatimassa neuvottelu- ja tarkastusmuistiossa 2.10.2008 on todettu mm., että kyseessä oli tippavuoto vesimittarin sulun kierreliitoksessa. Tuulikaapin lattia on laatoitettu, mutta varaajan alla ei ole laatoitusta vaan paljas betonipinta. Varaajan alla on lattiakaivo.

 

Muistion mukaan tuulikaapissa varaajan alle vuotanut vesi on päässyt kastelemaan rakenteita, koska lattiasta on puuttunut asianmukainen vedeneristys, joka lattiakaivollisessa tilassa tulee olla. Vahingon syynä on rakentamismääräysten, -ohjeiden ja hyvän rakentamistavan vastainen rakentaminen.

 

 

Ehtojensa mukaan kiinteistövakuutus korvaa mm. vuotovahinkoja. Rajoitusehtojen mukaan vakuutus ei korvaa mm. rakentamismääräysten, -ohjeiden tai hyväksyttävän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta aiheutuneita vahinkoja.

 

Vakuutukseen kuuluu myös kone- ja laiterikkovakuutus, jonka ehtojen mukaan putken korjaus- tai jälleenhankintakustannuksista ym. vähennetään laitteen ikään perustuvat 3 % vuotuiset ikävähennykset koneen tai laitteen ensimmäistä käyttöönottovuotta seuraavan toisen vuoden päättymisestä alkaen.

 

Vakuutusyhtiö toteaa, että tippavuoto on ollut lämminvesivaraajan alla vesimittarin oikeanpuoleisen sulun kierreliitoksessa. Lämminvesivaraajan alla on lattiakaivo. Putkiliitoksesta lattian betonipinnalle vuotanut vesi on esteettä päässyt lattia- ja seinärakenteisiin, koska lattiaan ei ole asennettu vesieristettä.

 

Lvi-rakentamisen yleisten laatuvaatimusten mukaan huone, johon vedenlämmitin sijoitetaan, on varustettava lattiaviemäröinnillä (LVI-RYL 86, kohta 22.5).

 

Suomen Rakentamismääräyskokoelman D1 1976 mukaan kiinteistön jätevesilaitteiston tulee viemäröidä jätevesi siten, että terveydellistä vaaraa, epämiellyttäviä hajuja, viemäritulvia tai muita haittoja ei aiheudu. Jätevesilaitteisto on sijoitettava kiinteistöön tarkoituksenmukaisesti ja sen tulee olla riittävän kestävä ja käyttövarma. Hyväksyttävän viemäripisteen järjestelyistä todetaan, että lattian on oltava vedenpitävä huonetilassa, jossa on lattiakaivo.

 

Hyvän rakentamistavan mukaan huonetiloissa, joissa on lattiakaivo, tulee lattian olla vedenpitävä ja kaivon tulee olla liitetty tiiviisti lattian vedenpitävään kerrokseen (Suomen Rakentamismääräyskokoelma Dl 1987).

 

Rakennuksen on tarkoituksenmukaisesti suojattava sisätiloja veden ja kosteuden haitallisilta vaikutuksilta ja tehtävä terveellisen sisäilmaston ylläpitäminen mahdolliseksi. Veden- ja kosteudeneristysmääräysten mukaan kylpyhuoneen, pesutuvan ja vastaavan tilan vedenpoisto ja rakenteet on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei vettä pääse tunkeutumaan ympäröiviin huonetiloihin ja rakenteisiin haitallisessa määrässä. (C2 1976 kohdat 1.1. ja 2.2.3).

 

Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeiden mukaan märkien huonetilojen lattioissa on veden poisjohtamiseksi lattiakaltevuuden oltava yleensä vähintään 1:100 ja lattiakaivojen läheisyydessä 1:50. Märkien huonetilojen lattioissa on oltava veden- ja kosteudeneristys. Märkien huonetilojen lattioiden vedeneristys ulotetaan siihen korkeuteen, mihin veden vaikutus ulottuu, kuitenkin yleensä vähintään 50 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi, siten että seinää pitkin valuva vesi ei pääse eristyksen taakse. Kynnysten kohdalla eristys nostetaan vähintään 25 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi. Putkien läpiviennit yms. liitokset tehdään vedeneristyksen kohdalla vedenpitäviksi. Lattiakaivojen ja vedeneristyksen liitokset tehdään vedenpitäviksi. (RIL 107-1981)

 

Edellä olevan perusteella vakuutusyhtiö toteaa, että varaajan alla vuotaneen putken aiheuttama vahinko on seurausta rakentamismääräysten, -ohjeiden ja hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta koska lattiakaivollisesta huonetilasta puuttui vesieristys. Kysymyksessä ei ole myöskään äkillinen ja ennalta arvaamaton tapahtuma, joten yhtiö ei korvaa aiheutuneita vuotovahinkoa vakuutuksen perusteella.

 

Yhtiö katsoo, että itse putken rikkoutuminen on kone- ja laiterikkovakuutuksen perusteella korvattava tapahtuma, mutta 20 vuotta vanhan putken kohdalla ei ikävähennyksen ja omavastuun (500 euroa) jälkeen jää korvattavaa.

 

 

Taloyhtiö vaatii käyttövesijohdon vuodon aiheuttaman vahingon korvaamista LVI-neuvontainsinööri JL:lta pyytämäänsä lausuntoon viitaten.

 

29.10.2008 päivätyssä lausunnossaan käyttövesijohdon kierreliitoksen vesivuodosta JL toteaa seuraavaa:

 

Rakennusmääräyskokoelman D1 Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot määräykset ja ohjeet (liite no 1) sallii, että rakennuksessa voidaan käyttää kylmän- ja lämpimänveden kupariputkessa kierreliitosta, jos liitoskohta on vaihdettavissa. Lisäksi määräyskokoelma (liite no 2) ei edellytä, että huonetila, johon asennetaan sähkölämmitteinen lämminvesivaraaja ja/tai käyttövesiverkoston kierreliitos varustetaan lattiaviemäröinnillä ja lattiakaivolla.

 

Huonekohtainen lämminvesivaraaja ja käyttövesiverkoston kierreliitos ei ole vesipiste. Varaaja on umpinainen vesipaineellinen säiliö, joka on putkiston laajennus, jossa veden virtaus hidastuu. Sen sisällä oleva sähköinen vastus lämmittää termostaatin ohjaamana haluttuun lämpötilaan kylmän käyttöveden seisovan tai virtaavan vedenoton aikana. Eli itse umpinainen säiliö ei tarvitse viemäripistettä. Lämmitysprosessin aikana saattaa putkiston vedenpaine nousta putkiston rakennepainetta suurempaan paineeseen. Jotta noussut paine ei rikkoisi putkistoa, varustetaan putkisto varoventtiilillä. Kun paine nousee putkistossa riittävän korkealle, niin varoventtiili aukeaa ja valuttaa lämmintä käyttövettä pois putkistosta. Näin ollen estää putkistossa paineen nousun ja putkiston rikkoutumisen. Varoventtiilistä tulee yleensä tällöin vain hyvin vähän vettä (noin 5-7 litraa vuorokaudessa, vertailuarvona voidaan sanoa, että keittiön astianpesuhanasta tulee sama määrä vettä puolessa minuutissa). Eli veden poiston hallintaan tarvitaan vain kuivakaivo. Eli tilaa ei ole tarkoitettu viemäröitäväksi putkistovuototapauksessa.

 

Vesivahingon syy ei ollut varoventtiilin avauksesta johtuneen pienen vedenpurkauksen purkautuminen lattiakaivon.

 

Vesivahingon syy oli putkiston osaan eli käyttövesijohdon kierreliitoksen vuotaminen. Kierreliitos on vain sattumalla sijannut samassa tilassa kuin vesivaraaja. Vastaavia kierreliitoksia on asuintaloissa eri käyttötarkoituksessa olevissa huonetiloissa useita.

 

Alkuperäinen varaajan asennus kuivatilaan on tehty silloisen rakennustavan sekä viranomaisten tietämyksen ja viranomaisohjeiden mukaan. Vastaavia asennuksia on hyvin paljon.

 

Koska käyttövesiputkiston kierreliitoksia ei tarvitse silloisten, eikä nykyisten määräysten mukaan varustaa sellaisilla laitteilla ja rakenteilla, jotka estäisivät putkistovuodon aiheuttaman rakenteiden kastumisen, voidaan alkuperäistä kierreliitosasennustapaa pitää täysin normaalina hyvän rakennustavan mukaisena rakennustapana.

 

 

Lausuntopyynnössä on vedottu siihen, että määräyskokoelma ei edellytä, että huonetila, johon asennetaan sähkölämmitteinen lämminvesivaraaja ja/tai käyttövesiverkoston kierreliitos, varustetaan lattiaviemäröinnillä ja lattiakaivolla. Kohteessa suoritetun vahinkotarkastuskäynnin yhteydessä on todettu, että tuulikaapin lattia on laatoitettu, mutta varaajan alla ei ole laatoitusta vaan paljas betonipinta. Varaajan alla on lattiakaivo. Varaajan alle vuotanut vesi on päässyt kastelemaan rakenteita, koska lattiasta on puuttunut asianmukainen vedeneristys.

 

Suomen rakentamismääräyskokoelman D1 Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistojen määräysten ja ohjeiden 1987 mukaan sellaisissa huonetiloissa, joissa on lattiakaivo, edellytetään, että huonetilan lattia on vedenpitävä ja kaivo on liitetty vesitiiviisti lattian vedenpitävään kerrokseen. Lisäksi todetaan, että mm. huonetilat, joissa on ylitulvimisvaara, varustetaan lattiakaivolla.

 

Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan aina kun rakennuksessa on käytössä oleva viemäriverkostojärjestelmä, sellaisissa tiloissa, joissa on lattiakaivo, on ylitulvimisvaara. Viemäriverkostoon saattaa tulla tukos, jolloin lattiakaivo tulvii yli. Mikäli em. rakentamismääräyskokoelman määräyksiä ja ohjeita lattiakaivollisen tilan ylitulvimisvaarassa olevien huonetilojen vaatimuksista olisi noudatettu, ei nyt käsiteltävänä olevaa vahinkoa olisi tapahtunut. Näin ollen sillä, että lämminvesivaraaja/käyttövesi­verkoston kierreliitos ei edellytä viemäröintiä ja lattiakaivoa, ei ole merkitystä tämän asian ratkaisun kannalta, koska vesivaraaja on sijainnut lattiakaivolla varustetussa huoneessa, jonka lattialta edellytetään vedenpitävyyttä.

 

Vakuutusehtojen mukaan vakuutus korvaa vuodon vakuutetulle omaisuudella aiheuttamat suoranaiset esinevahingot. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa vesivahinko ei ole ko. tilassa aiheutunut vuodosta vaan siitä, että lattian puutteellisen vedeneristyksen vuoksi vesi on päässyt rakenteisiin. Lattian puutteellinen vedeneristys on rakennusvirhe, joka on kiinteistövakuutuksen rajoitusehdolla suljettu vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle, eikä korvausta näin ollen voida suorittaa. Yhtiö viittaa myös Vakuutuslautakunnan samantapaisista vahingoista antamaiin aiempiin lausuntoihin.

 

Kosteuskartoitusraportissa todetaan, että tippavuoto on huoneiston tuulikaapissa mittarin oikeanpuoleisen sulun kierreliitoksessa. Vuotovesi on tippunut lattialle ja ohjautunut lattia-/seinäliitokseen. Ulkoseinän kipsilevyn sisäpinnassa on runsas mikrobikasvusto, ja levy on märkä noin yhden metrin korkeuteen. Seinälevy jatkuu märkänä varaajan kotelon taakse. Lattian betonilaatta on kostea varaajan alta. Lisäksi suihkuseinää avattaessa höyrynsulkumuovin ja kipsilevyn välissä todettiin irtovettä ja kipsilevyn pahveissa runsasta mikrobikasvustoa (home).

 

Kosteuskartoitusraportin perusteella voidaan todeta, että rakenteet ovat pahoin kastuneet ja sisältävät jo runsasta mikrobikasvustoa. Tippavuodon on siten täytynyt jatkua jo pitkään. Näin ollen kyseessä ei ole myöskään vuotovakuutusehdoissa korvattavuuden edellytykseksi asetettu nesteen äkillinen virtaaminen rikkoutuneesta tai toimimattomasta vakuutusehdoissa mainitusta putkesta tai laitteesta, vaan pitkän ajan kuluessa tapahtunut tiputtava vuoto.

 

Kiinteistövakuutuksesta korvataan vahinko, jonka on aiheuttanut nesteen, höyryn tai kaasun vuoto. Edellytyksenä on, että aine on virrannut ennalta arvaamattomasti rikkoutuneesta tai toimimattomasta vakuutusehdoissa tarkemmin mainitusta kohteesta. Puutteellisesti tehtyjen vesieristysten vuoksi aiheutunutta kosteusvahinkoa ei voida pitää vakuutusehtojen mukaisena ennalta arvaamattomasti virranneen nesteen aiheuttamana vahinkona vaan rakennusvirheiden luonnollisina seurauksina. Yhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöön.

 

Vakuutusyhtiö katsoo, ettei korvauspäätöstä ole syytä muuttaa.

 

 

Tapaukseen sovellettavien kiinteistövakuutusehtojen kohdan 1.7.1 mukaan vakuutus korvaa vuodon vakuutetulle omaisuudelle aiheuttamat suoranaiset esinevahingot.

 

Vuodolla tarkoitetaan nesteen, kaasun tai höyryn virtaamista ennalta arvaamattomasti, äkillisesti ja suoraan rikkoutuneesta tai toimi­mattomasta:

-         kiinteästä vesi-, jätevesiviemäri- tai lämpöjohtoverkosta

-         Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto ry: n sprinklerisäännöt 1983 täyttävästä sammu­tuslaitoksesta

-         rakennuksen sisäpuolisesta sadevesiputkis­tosta

-         vesijohtoverkostoon kiinteästi liitetyistä käyttölaitteista, kuten pesukoneista

-         rakennukseen kuuluvista, kiinteästi asenne­tuista, rakennusta palvelevista putkistoista, säiliöistä tai niihin liittyvistä käyttölaitteista.

 

Vakuutuksen rajoitusehtojen kohdan 1.7.2 mukaan vakuutus ei korvaa mm.

-         vahinkoa, jonka on aiheuttanut rakennuk­selle rakentamismääräysten,
-ohjeiden tai hyväksyttävän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta tai välttämättömien huolto- ja korjaustoimien laiminlyönnistä

-         vahinkoa, jonka on aiheuttanut suunnittel­uvirhe, työvirhe tai käyttötarkoitukseensa sopimattomasta materiaalista tehdyn lait­teen rikkoutuminen.

 

Tapauksessa on riitaa v. 1988 asennetun käyttövesiputken kierreliitoksen rikkoutumisen ja tippavuodon aiheuttamien rakennevaurioiden korvaamisesta.

 

Itse putken rikkoutuminen on riidattomasti rikkovakuutuksesta korvattavaksi tuleva tapahtuma. Selvitystä ei kuitenkaan ole siitä, että liitoksen korjaamisesta olisi aiheutunut niin suuri vahinko, että siitä vakuutusehtojen mukaisten ikä- ja omavastuuvähennysten jälkeen jäisi korvattavaa osuutta.

 

Tapauksen pääasiallinen vahinko on aiheutunut siitä, että pitkään jatkunut tippavuoto on kastellut talon lattia- ja seinärakenteita. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että tämänkaltaiset liitoksen rikkoutumisesta aiheutuvat vuodot ovat lähtökohtaisesti vakuutusehtojen kohdan 1.7.1 mukaisia korvattavia vuotovahinkoja, vaikka vuoto olisi pitkäaikainen.

 

Vakuutusyhtiön korvauspäätöksessään esittämän selvityksen perusteella ns. hyvä rakennustapa on lausunnonpyytäjän pienkerrostalorakennuksen rakentamisen aikaan v. 1988 edellyttänyt, että vedenlämmittimen sijaintihuoneessa on lattiaviemäröinti, esim. lattiakaivo, joka liitetään vesitiiviisti lattiapäällysteeseen, minkä lisäksi huonetilan lattian tulee olla vedenpitävä (LVI-RYL 86 ja Suomen rakentamismääräyskokoelma, Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot, Määräykset ja ohjeet, D1, 1976).

 

Vakuutuslautakunta viittaa tältä osin myös aiemmassa lausunnossaan VKL 201/98 esitettyyn asiantuntijaselvitykseen. Tuossa tapauksessa lautakunnan asiantuntijanaan käyttämä rakennusinsinööri Jarmo Virtanen on esitellyt sitä, mitä rakenteellisia vaatimuksia hyvä rakennustapa on vuonna 1987 rakennetun rakennuksen kohdalla asettanut vedenlämmittimen sijaintihuoneelle. Virtanen kuvaa lausunnossaan hyvän rakennustavan sisältöä samalla tavalla kuin vakuutusyhtiö on tässä tapauksessa tehnyt: vedenlämmittimen sijaintihuoneessa tulee olla vesitiiviisti lattiapäällysteeseen liitetty lattiaviemäröinti, ja huonetilan lattian tulee olla vedenpitävä.

 

Nyt käsillä olevassa tapauksessa lämminvesivaraajan sijaintitilassa eli tuulikaapissa oli lattiakaivo, mutta lattia ei ollut vedenpitävä. Lämminvesivaraajan alla oleva lattiapinta oli päällystämätöntä betonia. Siitä riippumatta, että vastaavia rakenneratkaisuja LVI-neuvontainsinöörin lausunnon mukaan on kyseisenä aikana toteutettu muuallakin, Vakuutuslautakunta käytettävissään olevan selvityksen perusteella katsoo, että nyt kyseessä olevan varaajatilan lattiarakenne on toteutettu talon rakentamisaikaisen ns. hyvän rakennustavan vastaisesti.

 

Vakuutuksen rajoitusehtojen kohdan 1.7.2 mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus kieltäytyä korvaamasta vahinkoa, joka rakennukselle aiheutuu mm. hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta. Edellä todetun pohjalta Vakuutuslautakunta pitää tässä tapauksessa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden kannalta ratkaisevana sitä tulkintakysymystä, katsotaanko rakenteiden kastumisen syyksi kierreliitoksen vuoto vai tilan lattiarakenteiden puutteellisuus.

 

Vakuutuslautakunnassa on käsitelty useita tapauksia, joissa laite- tai putkivuoto on sattunut pesutiloissa tai muussa huonetilassa, jonka lattiarakenteen olisi tullut olla vedenpitävä, mutta jossa ei ole ollut esim. vesieristystä lainkaan. Näissä tapauksissa lautakunta on katsonut, että vuotovahingon eli rakenteiden kastumisen syynä ei ole huonetilassa sattunut vuoto vaan asianmukaisen vesieristyksen puuttuminen tms. rakenteiden puutteellisuus.

 

Aiemman käytäntönsä mukaisesti Vakuutuslautakunta tässäkin tapauksessa katsoo, ettei rakenteiden kastumisvahingon syynä ole kierreliitoksen rikkoutuminen ja vuoto vaan se, että varaajatila oli toteutettu rakentamisaikaisen hyvän rakennustavan vastaisesti, minkä vuoksi vuotovesi oli päässyt rakenteisiin. Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on vakuutusehtojen kohdan 1.7.2 perusteella oikeus kieltäytyä korvaamasta vahinkoa. Tämän vuoksi lautakunta ei suosita asiassa korvausta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale ja jäsenet Laapotti, Sario, Vaitomaa ja Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA