Tapahtumatiedot

Vakuutuksen kohteena oli vakuutuksenottaja A:n omakotitalo, jonka lämmitysjärjestelmänä oli maalämpö. Maalämpöpumpun invertteri rikkoutui 8.8.2013. Vakavasti sairaana ollut A menehtyi 4.11.2013. Maalämpöjärjestelmä saatiin toimintakuntoon vasta 2.4.2014, sillä toimivan varaosan saaminen kesti pitkään. Väliaikana talon ja käyttöveden lämmityksestä huolehdittiin sähkövastuksella. Sen sähkönkulutus oli noin kolminkertainen maalämpöjärjestelmään verrattuna.

Vakuutusyhtiö korvasi maalämpöjärjestelmän korjauslaskut. Lämmityskustannusten osalta yhtiö vetosi rajoitusehtoon, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata hukkaan valunutta ainetta tai lisääntynyttä energian kulutusta.

A:n kuolinpesän edustaja pyysi uutta käsittelyä. Kyse ei ollut rikkoutuneen laitteen aiheuttamasta lisääntyneestä energian kulutuksesta vaan siitä, että maalämpölaitteiston rikkouduttua talon lämmitys oli korjausaikana hoidettu toisella laitteella. Lämmityskulut tuli korvata pelastamiskuluina, koska ilman lämmitystä talo olisi varmasti jäätynyt ja vaurioitunut viimeistään lokakuun lopulla. Korvausvaatimus ylimääräisestä lämmityssähköstä oli 2.596,31 euroa.

Uudessa päätöksessään yhtiö viittasi aiempaan ratkaisuunsa ja totesi lisäksi, että vakuutuksen suojeluohjeiden mukaan putkistojen jäätyminen tuli estää huolehtimalla siitä, että huonetiloissa on vähintään +10 asteen lämpötila. Kiinteistön lämmittäminen oli ollut tavanomaista kiinteistön huolenpitoa, jolla oli samalla huolehdittu suojeluohjeiden noudattamisesta. Kyse ei ollut sellaisista poikkeuksellisista, erityisistä toimista, joihin ryhdytään vakuutustapahtuman välittömästi uhatessa. Yhtiö ei hyväksynyt lämmityskuluja pelastamiskustannuksiksi.

Asiakkaan valitus

A:n perikunta vaatii lämmityssähköstä 2.596,31 euron korvausta. Kyse ei ole rajoitusehdon tarkoittamasta rikkoutuneen laitteen lisääntyneestä energiankulutuksesta. Lämmittämisellä on estetty varma jäätymisvahinko, joten kyse on pelastamiskustannuksista.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutuksesta korvataan suoranaisen esinevahingon lisäksi välittömästi uhkaavan vahingon torjuntakulut. Torjuntakuluja ovat kustannukset niistä toimenpiteistä, jotka ovat välttämättömiä vahingon rajaamiseksi tai torjumiseksi.

Tässä lisääntynyt energiankulutus ei ole ollut välittömän jäätymisvahingon torjumista vaan kiinteistön lämmittämistä vaihtoehtoisella tavalla. Välittömänä vahingontorjuntakuluna olisi ollut mahdollista tyhjentää kiinteistön vesiputket jäätymisvahingon estämiseksi. Tämä olisi voitu tehdä 4.11.2013 jälkeen. Lisäksi yhtiö katsoo, että kiinteistön lämmittämisestä huolehtiminen on kiinteistön omistajan normaalia kunnossapitoa.

Yhtiö katsoo lisäksi, että lisääntynyt energiankulutus ei ole vahinkotapahtumasta aiheutunutta suoranaista esinevahinkoa, ja rajoitusehdoissa korvauspiirin ulkopuolelle on rajattu muun muassa lisääntynyt energian kulutus ja varallisuusvahingot.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riitaa siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen korvaamaan talon lämmityskustannukset maalämpöjärjestelmän korjausajalta kotivakuutuksen esinevakuutusehtojen perusteella tai vakuutussopimuslain mukaisina pelastamiskustannuksina.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 32 §:n 1 momentin mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi vahingon aiheuttajaa kohtaan. Vakuutetun tulee, mikäli mahdollista, noudattaa vakuutuksenantajan sanotussa tarkoituksessa antamia ohjeita.

Lain 61 §:n mukaan vakuutuksenantaja on velvollinen korvaamaan 32 §:ssä tarkoitetun pelastamisvelvollisuuden täyttämisestä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset, vaikka vakuutusmäärä siten ylitettäisiinkin.

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan laaja turva korvaa äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vahinkotapahtumasta aiheutuneet suoranaiset esinevahingot.

Vakuutuksen rajoitusehtojen kohdan 3.5 mukaan vakuutuksesta ei korvata

- hukkaan valunutta ainetta tai lisääntynyttä energian kulutusta

- varallisuusvahinkoja.

Ehtojen kohdassa 6.2 on vakuutussopimuslain 32 §:n ja 61 §:n mukaisia määräyksiä pelastamisvelvollisuudesta.

Asian arviointi

Esinevakuutusehtojen mukainen korvausvastuu

Ehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan lähtökohtaisesti suoranainen esinevahinko kuten vahingon korjauskustannukset. Näihin voi sisältyä myös korjaustyön vaatimaa sähkönkulutusta, esimerkiksi kuivatuslaitteiden käyttämää sähköä.

Tässä tapauksessa riitaa ei ole lämmitysjärjestelmän korjaamisen kustannuksista vaan korvaavan lämmitysjärjestelmän aiheuttamista lämmityskustannuksista. Lautakunta katsoo, että nämä ylimääräiset lämmityskulut eivät ole rikkoutumisesta aiheutunutta suoranaista esinevahinkoa vaan ehtojen kohdan 3.5 mukaista varallisuusvahinkoa, jota vakuutusyhtiö ei ole velvollinen korvaamaan.

Vakuutusyhtiö on lisäksi vedonnut hukkaan valunutta ainetta ja lisääntynyttä energian kulutusta koskevaan rajoitusehtoon. Kokonaisuutena lukien tämä rajoitusehto viittaa asiakkaan tarkoittamaan tilanteeseen, jossa rikkoutunut tai rikkoutumassa oleva laite kuluttaa normaalia enemmän sähköä. Rajoitusehtojen suppean tulkinnan periaatteen mukaisesti lautakunta katsoo, ettei rajoitusta voi tulkinnallisesti laajentaa siten, että se koskisi myös kokonaan toisen laitteen energiankulutusta. Ylimääräiset lämmityskulut eivät kuitenkaan ole vakuutuksesta korvattavaa suoranaista esinevahinkoa, kuten edellä on todettu.

Pelastamisvelvollisuus

Vakuutetulla on vakuutussopimuslain mukainen pelastamisvelvollisuus silloin, kun vahinko on välittömästi uhkaamassa. Pelastamiskustannuksina korvataan kustannuksia sellaisista ylimääräistä erityisistä toimenpiteistä, joilla torjutaan tai rajoitetaan uhkaavaa tai jo sattunutta vahinkoa.

Tässä tapauksessa maalämpöjärjestelmän rikkoutuessa 8.8.2013 talo ei ole ollut välittömän jäätymisvahingon vaarassa. Vaikka rikkoutuminen olisi tapahtunut myöhemmin talvella, lain tarkoittamana pelastamistoimena olisi voinut olla esimerkiksi putkiston tyhjentämisen kaltainen ns. hätätoimi. Sen sijaan talon normaali lämpimänä pitäminen kylmän kauden aikana ei lautakunnan tulkinnan mukaan ole pelastamisvelvollisuuden täyttämistä, vaikka lämmitystä hoidettaisiinkin korvaavalla lämmityslaitteistolla.  Vakuutusyhtiö ei ole velvollinen korvaamaan ylimääräisiä lämmityskuluja pelastamiskustannuksina.

Lopputulos

Lämmityskulut eivät ole vakuutusehtojen mukaista suoranaista esinevahinkoa vaan rajoitusehtojen mukaista varallisuusvahinkoa, jota ei korvata. Lämmityskulut eivät myöskään ole pelastamisvelvollisuuden täyttämisestä aiheutuneita kustannuksia. Lautakunta pitää yhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena eikä suosita korvausta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Raulos

Jäsenet:

Sario

Siirala

Uimonen

Vaitomaa