Tapahtumatiedot

A:lle (s. 1990) määrättiin 1.11.2012 venlafaksiinivalmiste Efexor depot masennuksen ja ahdistuneisuuden hoitoon. Lisäksi aloitettiin tarvittaessa univaikeuksiin Ketipinor ja vapinaan tarvittaessa Propral. A kävi lisäksi keskustelukäynneillä psykiatrisen erikoissairaanhoitajan vastaanotolla. Kontrollikäynnillä 1.2.2013 todettiin A:n mielialan parantuneen; masennusoireet olivat poistuneet, univaikeudet ohittuneet ja paniikkikohtaukset vähentyneet. Hypomaniaan tai maniaan viittaavaa ei todettu. Hoito yleispsykiatrian poliklinikalla päätettiin ja seuranta siirtyi työterveyshuoltoon. Kevättalvella 2013 A:lla alkoi ilmetä maanisia oireita, kuten valvomista, rauhattomuutta, ylivilkkautta ja hallitsematonta tuhlailua. A lopetti Efexor depot -lääkityksen loppukesällä 2013 ja oireet helpottuivat. Lääkevahinkoilmoituksessa 13.5.2014 A katsoi, että mania oli johtunut Efexor depot -lääkkeen käytöstä. A haki lääkevahinkovakuutuksesta korvausta psyykkisistä haittavaikutuksista ja tuhlailun aiheuttamista taloudellisista menetyksistä.

Vakuutusyhtiö katsoi, ettei A:lla esiintynyt maniajakso johtunut todennäköisesti yksinomaan Efexor depot -lääkityksestä. Koska lääkevahingon korvattavuuden edellytyksenä on todennäköinen syy-yhteys lääkkeen käytön ja vahingon välillä, A:n korvaushakemus hylättiin. Lisäksi yhtiö totesi, ettei tuhlailusta aiheutunut taloudellinen menetys ollut vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukainen korvausaihe, joten siitä ei maksettaisi korvausta lääkevahinkovakuutuksesta, vaikka syy-yhteys lääkkeen käytön ja oireilun välillä olisikin todennäköinen.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen. A:lla ei ole koskaan ennen ollut rahavaikeuksia, mutta lääkkeen aiheuttaman maniaoireilun aikana A osteli holtittomasti mitä vain. Ulosotossa on nyt noin 24.000 euroa. A on tehnyt Efexor Depot -hoidon osalta kaupungin erikoissairaanhoidolle muistutuksen, johon vastannut ylilääkäri on katsonut, että lääke on aiheuttanut A:lle huomattavaa psyykkistä toimintakyvyn alenemista sekä huomattavaa taloudellista vahinkoa. A vaatii näiden vahinkojen korvaamista lääkevahinkovakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa, ettei A:n valituksessa ole esitetty mitään uutta asiaan vaikuttavaa selvitystä. Yhtiö viittaa vastineenaan päätöksessään esitettyyn.

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevia sairauskertomustekstejä ja lääkärinlausuntoja ajalta 24.9.2012–16.6.2014.

Psykiatrisen erikoissairaanhoidon sairauskertomustekstin 1.11.2012 mukaan A on tullut vastaanotolle pitkäaikaisen ahdistuksen ja masennuksen sekä yöllisten paniikkikohtausten vuoksi. A:lla on ollut masennus- ja ahdistusoiretta lapsuudesta lähtien. Yölliset paniikkikohtaukset ovat alkaneet lukion jälkeisenä välivuotena. Tällöin A:lla on diagnosoitu paniikkihäiriö ja aloitettu sitalopraamilääkitys, jota A on käyttänyt 3–4 kuukauden ajan. Lisäksi univaikeuksiin on tuolloin ollut tarvittaessa käytössä ketiapiini. Hypomaanisia tai maanisia jaksoja A ei ole kuvannut, vaan mieliala on ollut lähes jatkuvasti alentunut. Keväällä 2012 A on hakeutunut oireiston vuoksi opiskelijaterveydenhuoltoon, josta on tehty lähete erikoissairaanhoitoon. Vastaanotolla A on kertonut masennus- ja ahdistusoireilun pahentuneen edellisestä kesästä lähtien. Paniikkikohtauksia on tilanteesta riippumatta sekä öisin että päiväsaikaan, keskimäärin 3–4 kertaa viikossa. Oireina on hengenahdistusta, käsien vapinaa, painon tunnetta rintakehällä ja pahoinvointia. Lisäksi on ollut sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Masennusoireina on mielialan laskua, aikaansaamattomuutta, itsesyytöksiä herkästi, jaksamattomuutta, keskittymisvaikeuksia ja ruokahaluttomuutta. A sairastaa lisäksi migreeniä, johon on Lyrica-lääkitys. Vastaanotolla A on ollut asiallinen ja orientoitunut, objektiivisesti vaikutelma on ollut ahdistunut. Mieliala on kuvautunut alavireisenä, mutta suisidaalista tai psykoottisuuteen viittaavaa ei ole todettu. Lääkitykseksi oireisiin on aloitettu Efexor depot, univaikeuksiin tarvittaessa Ketipinor ja käsien vapinaan tarvittaessa Propral. Lisäksi on sovittu tutkimusjakson ja keskustelukäyntien aloittamisesta.

Erikoissairaanhoidon loppuarvion 1.2.2013 mukaan A:n psyykkinen vointi on lääkityksen aloittamisen jälkeen varsin nopeasti kohentunut, masennusoireet ovat lievittyneet ja ahdistusoireet selvästi vähentyneet. A on käynyt supportiivisilla keskustelukäynneillä psykiatrisen erikoissairaanhoitajan vastaanotolla. Kontrollikäynnillä 1.2.2013 A on kokenut mielialansa hyväksi; hänellä on ollut ajoittaista surua vastikään tapahtuneen eron jälkeen, mutta masennusoireita ei ole muuten ollut. Univaikeudet ovat ohittuneet, ahdistuneisuus lievittynyt ja paniikkikohtaukset vähentyneet selkeästi. Muutenkin ajankohtainen psyykkinen vointi on ollut hyvä, sosiaaliset kontaktit ovat lisääntyneet. Masennusoireiden arviointiin käytettävästä BDI-testistä A on saanut 4 pistettä ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireiden arviointiin käytettävästä MDQ-seulasta negatiivisen tuloksen. Muutenkaan A ei ole kuvannut hypomaniaan tai maniaan viittaavia jaksoja. Hoito yleispsykiatrian poliklinikalla on päätetty A:n kanssa yhteisymmärryksessä lopettaa ja siirtää jatkohoito työterveyshuoltoon. Lääkityksiä on edelleen jatkettu.

Psykiatrin konsultaatiovastauksen 16.6.2014 mukaan A on huhtikuusta 2013 syys-lokakuuhun 2013 asti ollut maniassa. A ei ole tunnistanut tilaa ennen kuin vasta syksyllä, jolloin hänen äitinsä on ihmetellyt hänen muuttumistaan. A on kokenut olevansa elämänsä kunnossa. Kesästä 2013 A:lla ei ole paljon muistikuvia. Mieliala on ollut koholla ja itsetunto noussut, A on ollut tarmokas, mutta keskittyminen huonoa. A on ollut sosiaalinen ja puhelias ja jatkuvasti liikkeellä kaupoissa ja tuttavien kanssa. Rahaa A on tuhlannut niin, että velkaa on nyt yli 20.000 euroa asuntolainan lisäksi. A on kokenut pärjäävänsä vähillä yöunilla, tehnyt ylitöitä ja hoitanut äitinsä useita koiria. Hän on ottanut riskejä liikenteessä ja seurustellut usean henkilön kanssa samanaikaisesti. Venlafaksiinilääkityksen A on jättänyt pois alkusyksystä 2013. A kokee aiemminkin masentuneensa herkästi loppuvuodesta ja olleensa virkeämpi keväällä ja kesällä, mutta ennen edellistä kesää hän ei tunnista itsellään hypomanioita. Ajankohtaisesti A on kokenut alavirettä ja väsymystä. Hänellä on ollut univaikeuksia, unen katkonaisuutta ja painajaisia. A on kokenut olevansa työkykyinen, mutta velkajärjestelyn odotus ja rahattomuus ahdistavat ja hiljattain tapahtunut ero ja yksinäisyys mietityttävät. A kärsii paniikkikohtauksista, julkisten paikkojen pelosta ja sosiaalisesta fobiasta entiseen tapaan. Kevään 2014 aikana A on saanut keskusteluapua työterveyspsykologilta. Vastaanotolla A on ollut varautunut ja selkeästi on ollut todettavissa ahdistuneisuutta ja huolestuneisuutta. A häpeää tilannettaan ja se on etäännyttänyt sosiaalisista suhteista. Hypomaniaoireita ei ajankohtaisesti ole ollut, edellisen kesän maniajaksosta MDQ-seulan pisteet ovat olleet 12/13. A on kyennyt rationaalisesti hoitamaan asioitaan. BDI-testistä A on saanut pisteitä 45/63, kliinisen vaikutelman mukaan masennus on keskivaikeaa. Psykoottisia oireita ei ole todettu. A:ta tutkinut psykiatri on epäillyt kaksisuuntaista mielialahäiriötä ottaen huomion toistuneet keskivaikeat masennustilat ja vuonna 2013 sairastetun manian. Lausunnon mukaan venlafaksiinilääkityksen käyttö on saattanut edesauttaa maniaoireiden ilmaantumista. A:lle on aloitettu masennuksen hoitoon lamotrigiinilääkitys ja unettomuuteen melatoniini, tehty lähete kunnalliselle psykiatrian avohoitopoliklinikalle ja ohjeistettu A:ta tarkkailemaan mahdollisten maniaoireiden ilmaantumista ja olemaan oireiden ilmaantuessa yhteydessä työterveyshuoltoon.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A:lla vuonna 2013 ilmennyt maniaoireisto todennäköisessä syy-yhteydessä Efexor Depot -lääkkeen käyttöön. Lisäksi, mikäli katsotaan, että todennäköinen syy-yhteys on olemassa, on kyse siitä, tuleeko tuhlailusta aiheutunut taloudellinen menetys korvattavaksi lääkevahinkovakuutuksesta.

Sovellettavat vakuutusehdot ja lainkohdat

Yleisten lääkevahinkovakuutusehtojen (voimassa 1.1.2013 alkaen) kohdan 4 (Lääkevahinko) mukaan lääkevahingolla tarkoitetaan ruumiillista sairautta tai vammaa tai psyykkistä sairautta, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. (…)

Ehtojen kohdan 7 (Vahingon määrä) mukaan korvaus lääkevahingosta määrätään soveltaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2, 2a–2d, 3, 4, 7 ja 8 pykälän, 6 luvun 1 pykälän sekä 7 luvun 3 pykälän säännöksiä. Korvauksen määrittämisessä käytetään soveltuvin osin liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita. (…)

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n (16.6.204/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen

1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;

2) ansionmenetyksestä;

3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;

4) pysyvästä haitasta.

Asian arviointi

1) Syy-yhteys

Lääkevahinkovakuutuksesta korvataan henkilövahinko, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. Tämä tarkoittaa, että vahingolla voi olla useita mahdollisia syitä, mutta lääkkeen käyttö on kaikki syyt kokonaisuutena huomioiden todennäköisin. Syy-yhteyden arvioinnissa otetaan huomioon lääkkeellä hoidettava sairaus tai vamma, korvauksen hakijan muut sairaudet ja kokonaisterveydentila, hänen saamansa hoito ja hoitotoimenpiteet sekä kyseinen lääke ja muu mahdollinen lääkitys. Syy-yhteys arvioidaan lääketieteellisen tietämyksen ja kokemuksen perusteella.

A on katsonut, että masennuksen ja ahdistuneisuuden hoitoon määrätty Efexor Depot -lääke on aiheuttanut hänelle manian ja johtanut huomattavaan psyykkiseen haittaan sekä taloudellisiin menetyksiin. Efexor Depot on masennuslääke, joka kuuluu serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjien (SNRI-lääkkeiden) lääkeryhmään. Näitä lääkkeitä käytetään masennuksen ja muiden sairauksien, esimerkiksi ahdistuneisuushäiriöiden hoitoon. Masennus- ja/tai ahdistuspotilaiden aivojen serotoniini- ja noradrenaliinipitoisuuksien arvellaan olevan tavallista pienemmät. Lääkkeen harvinaisena haittavaikutuksena (esiintyy 1–10 käyttäjällä 10.000:sta) on raportoitu ylivilkkautta, mielenliikutusta ja vähentynyttä unen tarvetta (maniaa).

Vakuutuslautakunta toteaa, että mania on venlafaksiinilääkityksen tunnettu, vaikkakin harvinainen sivuvaikutus. A:n maniaoireisto on ollut ajallisessa yhteydessä lääkityksen käyttöön ja oireilu on loppunut, kun lääkitys on lopetettu. Toisaalta A:lla on epäilty kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Viitteitä aiemmista maniajaksoista ei A:n sairaushistoriasta kuitenkaan löydy. A on sairastanut kouluiästä lähtien useita masennusjaksoja. Ottaen huomioon ajallisen yhteyden venlafaksiinilääkityksen ja oireilun välillä sekä sen, ettei aiempia maniajaksoja ole kuvattu, Vakuutuslautakunta pitää todennäköisenä syy-yhteyttä Efexor Depot -lääkkeen käytön ja A:n sairastaman manian välillä. Kyseessä on siten vakuutusehtojen mukainen, korvattava lääkevahinko.

2) Tuhlailusta aiheutuneiden velkojen korvauskelpoisuus

Lääkevahinkovakuutus on vakuutusyhtiön ja lääketeollisuuden sopimukseen perustuva vapaaehtoinen korvausjärjestelmä, jonka tarkoituksena on korvata lääkkeiden käyttäjille lääkkeiden käytöstä aiheutuvia haittoja. Vakuutuksen korvauspiiri ja korvauksen laajuus määräytyvät vakuutuksen ehtojen mukaan. Lääkevahinkovakuutuksen ehtojen mukaan korvaus määrätään soveltaen vahingonkorvauslain 5 luvun 2, 2a2d, 3, 4, 7 ja 8 pykälän, 6 luvun 1 pykälän sekä 7 luvun 3 pykälän säännöksiä.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n esitöiden (HE 167/2003) mukaan vahingosta aiheutuneiden muiden tarpeellisten kulujen korvattavuuden vähimmäisedellytys on kulujen syy-yhteys henkilövahinkoon. Korvattavuutta harkittaessa on lähtökohtana täyden korvauksen periaate. Vahinkoa kärsinyt on lähtökohtaisesti oikeutettu korvaukseen sellaisten toimenpiteiden aiheuttamista kustannuksista, joilla hänen elämänlaatunsa pyritään palauttamaan vahinkoa edeltäneelle tasolle. Korvattaviksi voivat tulla esimerkiksi erilaiset apuvälineet ja kodinhoitoapu. Ansionmenetyksenä taas korvataan sellainen tulojen tai muiden taloudellisten etuuksien menetys tai väheneminen, joka on syy-yhteydessä henkilövahingon aiheuttamaan työkyvyttömyyteen tai työkyvyn alenemiseen. Kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan ja pysyvän haitan korvauksilla hyvitetään henkilövahingosta johtuvaa aineetonta haittaa.

Vakuutuslautakunta katsoo edellä kerrotun nojalla, ettei A:lle tuhlailun johdosta syntynyt taloudellinen menetys ole vakuutusehtojen mukaan korvattavaa vahinkoa. Näin ollen A:lle ei synny oikeutta korvaukseen näistä menetyksistä.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:lle korvauksen tilapäisestä haitasta ja mahdollisista muista lääkevahinkovakuutusehtojen mukaisista korvauseristä. Lautakunta ei suosita korvausta tuhlailusta aiheutuneen varallisuuden menetyksen osalta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norio-Timonen

Sihteeri Laine

Jäsenet:

Jokelainen

Järvinen

Paakkari

Soinila