Vakuutuksenottajan omakotitalon lämminvesivaraaja oli alkanut vuotaa. Vahinko havaittiin 9.7.2004. Varaajasta vuotanut vesi oli valunut vahinkoa aiheuttamatta lattiakaivoon. Paikalla käynyt korjaaja oli todennut, että lämminvesivaraaja oli korjauskelvoton. Uusi varaaja oli niin kookas, että sen asentamiseksi betoniseinään täytyi timanttiporata uusi oven kokoinen aukko.

 

Oltuaan vahingon jälkeen yhteydessä vakuutusyhtiöön vakuutuksenottaja oli saanut useaan kertaan kuulla, että hänelle korvataan 35 % kustannuksista ja 9 euroa/h oman työn osuudesta. Vakuutuksenottaja vaati korvausta lämminvesivaraajan uusimiskustannuksista.

 

 

Vakuutusyhtiön edustaja toteaa antaneensa erehdyksessä puhelimitse virheellistä tietoa tapaukseen sovellettavista ikävähennysehdoista. Virheellisesti annettu tieto ei vaikuta korvauspäätökseen eikä vakuutusehtoihin tai niiden soveltamiseen. Sovellettavien ehtojen mukaan LVIS-laitteiden ikävähennys on 6 %/v. Ilmoituksen mukaan varaaja ja muut lämmityslaitteet olivat vuodelta 1986, jolloin ikävähennyksen määrä on 17 vuotta x 6 % eli yhteensä 102 %. Koska ikävähennyksen määrä ylittää 100 %, vahingosta ei jää korvattavaa osuutta.

 

 

Vakuutuksenottaja katsoo, että vakuutusyhtiön pitäisi antaa korvauksen hakijalle oikeita tietoja. Vakuutuksenottaja on osaltaan toimittanut kaikki pyydetyt asiakirjat ajallaan. Vakuutusyhtiö oli ilmoittanut, että 35 % kustannuksista korvataan, minkä pohjalta vakuutuksenottaja teki asiassa omat investointipäätöksensä. Vasta sovittuna maksupäivänä lokakuussa vakuutuksenottajalle ilmoitettiin, että rahoja ei tilille tulekaan sovitulla tavalla. Tätä ennen ei ollut mitään puhetta siitä, että korvausta ei maksettaisikaan sillä tavalla kuin oli ollut puhetta. Vakuutuksenottaja katsoo saaneensa huonoa palvelua ja vaatii, että asiassa tehtyä korvauspäätöstä kohtuullistetaan.

 

 

Vakuutusehtojen mukaan näin vanhan lämmityslaitteiston osalta ikävähennyksen määrä on yli 100 %, jolloin vahingosta ei ehtojen mukaan jää korvattavaa osuutta. Vahinkotarkastaja on lausunnonpyytäjän kanssa käydyn puhelinneuvottelun aikana sanonut, että ehtojen mukaan vakuutusyhtiön osuus oli 35 % vahingon kokonaiskustannuksista. Asiassa on siten kyse siitä, mikä merkitys vahinkotarkastajan vakuutuksenottajalle antamille väärille tiedoille tulee antaa.

 

Vakuutusyhtiö viittaa vakuutussopimuslain 9 §:ään ja toteaa, että lausunnonpyytäjälle on riidattomasti vahinkotapahtuman jälkeen tässä tapauksessa annettu virheellistä tietoa tulevasta korvauksesta. Vaikka tulevasta korvauksesta onkin annettu väärää tietoa, vakuutusyhtiö ei lain mukaan ole velvollinen korvaamaan vahinkoa annettujen tietojen mukaisesti. Yhtiö on velvollinen maksamaan vahingonkorvausta siltä osin kuin annetusta virheellisestä tiedosta voidaan osoittaa aiheutuneen korvauksen hakijalle lisävahinkoa.

 

Esitetystä selvityksestä ei vakuutusyhtiön mielestä ilmene sellaisia kustannuseriä, joita voitaisiin pitää virheelliseen tietoon syy-yhteydessä olevana lisävahinkona. Kaikki tästä vahingosta aiheutuneet toimenpiteet ja niistä aiheutuvat kustannukset olisi joka tapauksessa pitänyt suorittaa riippumatta tästä virheellisestä tiedosta ja siis riippumatta siitä, korvataanko kustannuksia osaksikaan vakuutuksesta vaiko ei.

 

Vakuutusyhtiö katsoo vielä, että ikävähennysehtoja ei voi pitää kohtuuttomina eikä niiden soveltaminen johda kohtuuttomuuteen.

 

 

Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

 

Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

 

Tapaukseen sovellettavien kodin omaisuusvakuutusehtojen kohdan 6.2.1.4 mukaan rakennuksen putkiston sekä lämpö-, vesi-, ilmastointi (LVI) ja sähkölaitteiden (S) sähköilmiövahingoissa sekä muissa rikkoutumisvahingoissa vahingon määrä lasketaan siten, että korvattavista korjauskustannuksista vähennetään vuotuiset ikävähennykset seuraavasti:

·        rakennuksen putkisto 3 %

·        muut LVI- ja sähkölaitteet 6 %.

 

Vähennys lasketaan putkiston sekä LVI- ja sähkölaitteiden uusimis- tai korjauskustannuksista. Näihin lasketaan kuuluvan myös rakenteiden avaamis- ja sulkemiskustannukset sekä maan kaivu-, käyttö- ja niihin liittyvät työkustannukset. Vähennystä ei tehdä vian etsimiskustannuksista.

 

Laitteen ja putkiston ikä lasketaan kalenterivuosina laitteen tai putkiston käyttöönotosta tai putkiston uusimisesta. Laitteen yksittäisen osan korjaus- ja jälleenhankintakustannuksista tehdään ikävähennys koko laitekokonaisuuden iän mukaan, vaikka yksittäinen osa olisikin nuorempi.

 

Vähennystä ei tehdä käyttöönotto- eikä sitä seuraavalta vuodelta. Ikävähennysten laskennassa ensimmäisenä käyttöönottovuotena pidetään sitä vuotta, jolloin laite tai putkisto on otettu käyttöön.

 

Ensimmäinen käyttöönottovuosi päättyy kalenterivuoden vaihtuessa riippumatta siitä, mihin aikaan vuodesta esine on otettu käyttöön. Ikävähennys tehdään myös vahinkovuodelta.

 

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusehtojen mukaan laskettuna rikkoutuneen lämminvesivaraajan uusimiskustannuksista ei jää korvattavaa osuutta, koska ikävähennykset ylittävät 100 %. Tältä osin vakuutusyhtiön korvauspäätös on asianmukainen. Asiassa on pikemminkin riitaa siitä, mikä merkitys vakuutusyhtiön edustajan vahingon jälkeen tulevasta korvauksesta antamille tiedoille on annettava. Vakuutuksenottajalle oli riidattomasti vahingon jälkeen kerrottu, että vakuutusyhtiö korvaisi 35 % laitteiston uusimiskustannuksista.

 

Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan vahingon jälkeen tulevasta korvauksesta annetut tiedot eivät sido vakuutusyhtiötä. Vaikka vakuutusyhtiö tai sen edustaja olisikin antanut korvauksen hakijalle väärää tietoa, vakuutusyhtiön korvausvelvollisuus määräytyy sovellettavien vakuutusehtojen mukaisesti. Lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön päätös olla korvaamatta vahinkoa erehdyksessä annettujen väärien tietojen mukaisesti perustuu vakuutussopimuslain nimenomaiseen pykälään. Tämän vuoksi korvauspäätös ei ole kohtuuton.

 

Vakuutussopimuslain esitöissä on kuitenkin todettu mm., että jos vakuutuksen­antajan tai sen edustajan antamista vääristä tiedoista on aiheutunut vakuutuksenottajalle vahinkoa, vakuutuksenantaja voi joutua vastuuseen tästä vahin­gosta. Mahdollinen korvausvastuu ratkaistaan vahingonkorvausta sopimussuhteessa koskevien yleisten oikeusperiaatteiden mukaisesti.

 

Vakuutuksenottaja on lausuntopyynnössään todennut, että hän teki omat investointipäätöksensä asiassa sen tiedon pohjalta, että vakuutusyhtiö korvaisi 35 % aiheutuneista kustannuksista. Tämän toteamuksen tai muun esitetyn selvityksen pohjalta lautakunta ei kuitenkaan ole voinut todeta, onko vakuutuksenottajalle aiheutunut vakuutusyhtiön antamista vääristä tiedoista jotain lisävahinkoja eli jotain tiettyjä ylimääräisiä kustannuksia joita ei olisi syntynyt, jos yhtiö olisi heti antanut vakuutuksenottajalle oikeat tiedot sovellettavista ikävähennysehdoista. Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö käsittelee tältä osin asiaa uudestaan, jos vakuutuksenottaja esittää yhtiölle näyttöä jostain lisävahingosta, jota hänelle on aiheutunut vakuutusyhtiön edustajan antaman väärän tiedon seurauksena.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Routamo, jäsenet Laapotti, Sario ja Uimonen sekä varajäsen Heikkinen. Sihteerinä toimi Raulos.