Korvauspäätöksessään 18.8.2003 vakuutusyhdistys kertaa tapahtumatiedot ja toteaa, että kiinteistövakuutuksen vakuutusehtojen kohdan 4.1 vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitun kiinteistön omistajana vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu on Suomessa voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa, ja joka todetaan vakuutuskauden aikana.

 

Viemärinkansi, johon L.R. kompastui, ei ole mitenkään poikkeuksellisesti asennettu. Tavanomaista on, että kansi on muusta pihasta tai kadusta joko hieman ylempänä tai alempana. Kiinteistön viemärinkansia on piha-alueilla varsin yleisesti ja yleisen elämänkokemuksen perusteella on selvää, että niiden kohdalla piha tai katu ei ole aivan samassa tasossa. Määräyksiä siitä, kuinka suuri tasoero on hyväksyttävyyden rajoissa, ei ole olemassa. Kansi sinällään sijaitsee hieman sivussa varsinaiselta kävelyreitiltä ja on helposti havaittavissa. Sama kansi on ollut olemassa jo noin 15 vuotta eikä kiinteistönomistajalla ole tiedossa, että siitä olisi ollut kävelijöille haittaa. Viemärinkansi tai sitä ympäröivä piha eivät itsessään ole mitenkään viallisia eikä niissä ole mitään teräviä reunuksia, jotka voisivat aiheuttaa kompastumisen. Kiinteistön hoidossa eikä kunnossapidossa ole puutteita tai muita sellaisia tekijöitä, jotka olisivat voineet myötävaikuttaa tapahtuneeseen kompastumiseen, vaan kysymyksessä on tapaturma. Näin ollen vakuutusyhdistys katsoo, että kiinteistönomistajalle ei ole syntynyt asiassa korvausvastuuta.

 

Lausuntopyynnössään 20.10.2003 L.R:n asiamies R.M. kertaa tapahtumatiedot ja toteaa, että kiinteistönomistaja on laiminlyönyt huolehtia siitä, että kansi ei joko alun perinkään ole tullut olennaisesti korkeammalle muuta piha-aluetta, tai piha-alueen päällysteen kulumisen vuoksi tai routimisen vuoksi ole noussut koholle. Se, että muut vahinkoa tai haittaa kärsineet eivät ole aikaisemmin vaatineet kiinteistönomistajalta korvauksia, ei poista vahingonaiheuttajan korvausvastuuta. L.R:llä on kyseiseltä piha-alueelta tiedossaan vastaavia tapauksia, joissa vahingoittunut on kärsinyt seuraamukset vahinkonaan. L.R:n vammat ja niistä aiheutuneet kustannukset ovat sitä luokkaa, että hänellä ei ole siihen varaa. Koholla olevaan kanteen kompastuminen piha-alueella on täysin verrattavissa piha-alueella liukastumiseen talvikelillä, jos kiinteistönomistaja on laiminlyönyt piha-alueen kunnossapidon.

 

Myöskään sillä, että kiinteistöjen viemärinkansia on piha-alueilla varsin yleisesti, ei ole merkitystä asiassa, jos kiinteistönomistaja on laiminlyönyt huolehtia siitä, että kyseinen kansi ei ole vaarallinen piha-alueella liikkuville. Talvellakin on yleisesti ottaen liukasta, mutta kiinteistönomistajalle on asetettu ankara vastuu etenkin silloin, kun kiinteistöllä sijaitsee yritys, joka houkuttelee asiakkaita tulemaan piha-alueelle. Päätöksen mukaan asiassa on riidatonta se, että L.R. on kompastunut kaivonkanteen ja kaivonkansi on ollut koholla.

 

 

Vastineessaan 27.11.2003 vakuutusyhdistys toistaa kielteisen ratkaisunsa ja esittää perusteluinaan, että kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksesta korvataan kiinteistönomistajan tuottamuksellaan esim. kiinteistön huolimattoman hoidon vuoksi ulkopuoliselle aiheuttamia vahinkoja. Kiinteistönomistajan tuottamusarviointi on ankarampaa kuin ns. normaali tuottamusarviointi, sillä kiinteistönomistajalla on korostunut huolellisuusvelvoite kiinteistönsä kunnossapidosta ja rakennelmien ja laitteiden turvallisuudesta. Kiinteistönomistajan vastuu ei kuitenkaan ole ankaraa.

 

Käsillä olevassa tapauksessa kiinteistöllä sijaitsee tavallinen sadevesikaivo. Kaivonkansi sijaitsee mukaan liitettyjen valokuvien mukaisesti sivussa varsinaiselta kävelyreitiltä jalkakäytävän reunassa. Jalkakäytävä tekee kaivonkannen kohdalla hyvin lievän kohouman (noin 2 – 4 cm). Itse kaivonkansi ei ole koholla. Kyseisenlaisia viemärinkansia on kiinteistöjen piha-alueilla ja jalkakäytävillä hyvin yleisesti, eikä katu niiden kohdalla useimmiten ole aivan samassa tasossa kuin muu katualue. Jalkakäytävän lievä epätasaisuus ei tapauksessa ole suurempi kuin mitä voidaan pitää tavanomaisena ja hyväksyttävänä. Vakuutusyhdistyksen käsityksen mukaan myöskään mitään määräyksiä tasoeron suuruudesta ei ole annettu.

 

Kyseinen kansi on ollut paikoillaan samanlaisena jo noin 15 vuotta, eikä yhdistyksen tai vakuutuksenottajan tiedossa ole kohdassa sattuneita aikaisempia vahinkotapauksia toisin kuin L.R. väittää lausuntopyynnössään. Kyseistä väitettä ei myöskään ole lainkaan yksilöity.

 

Vakuutusyhdistyksen käsityksen mukaan L.R:n kaatuminen on johtunut muusta syystä kuin kiinteistöyhtiön tuottamuksesta. Lausunnonpyytäjä lienee ns. kompastunut ”omiin jalkoihinsa”, eli vakuutusyhdistys katsoo kyseessä olevan puhtaan tapaturman. Kiinteistönomistajan vastuu kuuluu korostuneen huolellisuusvelvoitteen alaisuuteen, mutta se ei ole ankaraa vastuuta. Kiinteistö ei olisi voinut tässä tapauksessa huolehtia alueestaan paremmin. Kaatuminen on näissä olosuhteissa lähes varmuudella aiheutunut muusta kuin jalkakäytävän epätasaisuudesta.

Lautakunnalla on ollut käytettävissään kompastumispaikalta otettuja valokuvia.

 

 

 

Kiinteistövakuutuksen vakuutusehdot, voimassa 1.1.2002 alkaen

Kiinteistönomistajan vastuuvakuutus

 

Kohta 4.1, Korvattavat vakuutustapahtumat

Vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitun kiinteistön omistajana vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu on Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa, ja joka todetaan vakuutuskauden aikana.

 

 

Nyt esillä olevassa tapauksessa on kyse siitä, onko kiinteistönomistaja korvausvastuussa jalankulkijan kompastuttua jalankulkukäytävän asfaltissa olleeseen kohoumaan ja loukkaannuttua.

 

Voimassa olevan oikeuden mukaan vahingonkorvausvelvollisuuden syntyminen edellyttää tuottamusta, eli tässä tapauksessa kiinteistönomistajan huolimattomuutta tai laiminlyöntiä kiinteistön kunnossapidosta tai sen alueella liikkuvan yleisön turvallisuudesta huolehtimisessa. Oikeuskäytännössä kiinteistönomistajan sanotun huolellisuusvelvollisuuden on katsottu olevan korostunut. Vastuusta vapautuakseen kiinteistönomistajan on näytettävä menetelleensä huolellisesti.

 

Lautakunnan käytettävissä olevista valokuvista on nähtävissä, että kompastumispaikka on jalkakäytävällä olevaa viemärikantta ympäröivä asfalttikohouma. Itse viemärikansi on asfaltin tasossa, mutta sen ympärillä oleva asfaltti on renkaan muotoisesti muutaman sentin muuta asfalttia ylempänä. Kohoaminen tapahtuu tasaisesti ympäri viemärikannen 20 – 30 cm:n matkalla. Asfaltti ei ole miltään osin rikki, eikä mitään jyrkkää kynnystä ole havaittavissa.

 

Yleisön käytössä olevien jalankulkuväylien tulee olla kulkijoiden kannalta turvallisia. Tämä ei lautakunnan mukaan tarkoita, että esim. asfaltoinnin tulee olla täysin tasaista. Katutekniikan edellyttämät sadevesi- ja viemärikaivon kannet ovat usein asfalttipinnan ylä- tai alapuolella. Tämä väylällä kulkijoiden tulee osaltaan ottaa huomioon. Selvitystä siitä, että kyseinen kohouma olisi nyt esillä olevan tapauksen lisäksi aiheuttanut muita vahinkoja, ei ole.

 

Lautakunta pitää kompastumispaikalla olevaa kohoumaa sellaisena jalankulkuväylillä esiintyvänä pinnantason vaihteluna, joka on katsottava tavanomaiseksi. Kiinteistönomistajalla ei ole ollut velvollisuutta poistaa sitä, eikä omistaja näin ollen ole menetellyt tuottamuksellisesti. Lautakunta pitää vakuutusyhdistyksen päätöstä ehtojen mukaisena.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja

Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen. Sihteerinä toimi Savonen.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA