Vuonna 1999 B Oy:ssä, C Oy:ssä ja D Oy:ssä tehdyssä verotarkastuksessa ilmeni useita virheellisyyksiä mm. kirjanpidossa, maksujen, verojen ja työantajamaksujen maksamisessa sekä veroilmoitusten teossa vuosina 1995 – 1998. B Oy ja sen tytäryhtiöt C Oy ja D Oy vaativat A Oy:ltä korvauksia:

1)      siitä, ettei B Oy:n, C Oy:n ja D Oy:n veroilmoituksia ollut jätetty vuodelta 1995 ennen veroviranomaisen erillistä vaatimista. Tämän seurauksena yhtiölle määrättiin veronkorotus, eivätkä yhtiöt pystyneet vähentämään vuoden 1995 tappiota seuraavien vuosien voitoista, sillä tappiota ei vahvistettu verotuksessa;

2)      siitä, että A Oy oli maksanut B Oy:n, C Oy:n ja D Oy:n ostolaskuja, veroja sekä työnantajamaksuja myöhässä runsaat 200 kertaa. Tästä oli ollut seurauksena viivästyskorkoja ja muita viivästysseuraamuksia;

3)      siitä, ettei A Oy ollut lainkaan tilittänyt vuosien 1997 ja 1998 Ruotsiin toimitettujen koneiden osalta arvonlisäveroja Ruotsin veroviranomaisille. Tästä oli ollut seurauksena veronkorotuksia ja viivästyskorkoja.

 

A Oy teki asiasta suullisen vahinkoilmoituksen vastuuvakuutusyhtiöönsä.

 

Vastuuvakuutusyhtiö on antanut asiasta päätöksen 18.12.2000. Päätöksen mukaan D Oy:n osalta maksujen, verojen ja työnantajasuoritusten viivästysseuraamukset koostuvat 67:stä eri viivästyksestä, C Oy:n osalta 85:stä eri maksuviivästyksestä ja D Oy:n osalta 58:sta viivästyneestä suorituksesta. Viivästyksiä maksusuorituksissa on ollut heti toimeksiannon alkaessa kesällä 1995 siihen asti kunnes toimeksianto päättyi 31.12.1998. Vakuutusyhtiön saaman selvityksen mukaan edellä mainittujen yritysten tileillä oli varoja käytettävissä suoritusten tekemiseen. Verotarkastuksen mukaan kirjanpidossa oli useita muoto- ym. virheitä; mm. tilimerkinnät olivat puuttuneet tositteista, tilin sisällöt olivat muuttuneet, arvonlisäverot ja työnantajasuoritukset oli maksettu myöhässä, ennakkoperintäasioissa jopa niin, että B Oy joutui ohjaukseen. Tarkastuksessa oli havaittu yhteensä 20 eri kirjanpidollista virhetyyppiä, joista osa piti sisällään kymmeniä yksittäisiä virheitä. Vakuutusyhtiö katsoi, että kirjanpito ja maksuliikenne oli alusta lähtien hoidettu muodollisesti virheellisellä ja sopimukseen erityisesti otettujen määritelmien vastaisella tavalla, joka väistämättä johti taloudellisia vahinkoja aiheuttaviin virheisiin. Kirjanpitotoimiston eli A Oy:n näin aiheuttamaa vahinkoa oli pidettävä tahallisesti ja vähintään törkeällä tuottamuksella aiheutettuna, eikä maksuviivästysten aiheuttamaa vahinkoa voitu korvata A Oy:n vastuuvakuutuksen perusteella.

 

Ellei A Oy:n toimintaa pidetä tahallisena tai törkeän huolimattomasti aiheutettuna, olisi jokainen viivästyneenä tehty maksusuoritus katsottava omaksi teoksi, josta on seurannut viivästysseuraamuksen suuruinen vahinko. Jokaisessa vahinkotapauksessa on erillinen omavastuu.

 

Tilikauden 1.10.1994 – 30.9.1995 myöhään jätetyn veroilmoituksen osalta on todettu, että veroilmoitus kyseiseltä tilikaudelta olisi tullut jättää viimeistään 31.1.1996. A Oy:n ja B Oy:n välisessä toimeksiantosopimuksessa on erityisesti mainittu, että veroilmoitukset jätetään viimeistään 3,5 kuukautta tilikauden päättymisestä ts. tässä tapauksessa 15.1.1996 mennessä. A Oy ei ollut toimittanut veroilmoituksia ennen kuin verottaja oli kevään 1996 aikana kehottanut jättämään veroilmoituksen. Kehotuksenkin jälkeen veroilmoitus oli jätetty vasta 1.7.1996. Se, ettei veroilmoitusta toimiteta ajoissa, johtaa väistämättä verotuksellisiin seuraamuksiin verovelvollista kohtaan. A Oy:n on tullut alan erityistä ammattiosaamista tarjoavana yrityksenä tämä tietää. Näin ollen A Oy:n laiminlyönti jättää veroilmoitus määräaikana on sisältänyt selkeän riskin vahingon aiheutumisesta toimeksiantajalle. Kun otetaan vielä huomioon, että veroilmoitus on jätetty puoli vuotta myöhässä ja silloinkin vasta verottajan kehotuksen jälkeen, on A Oy:n laiminlyöntiä jättää veroilmoitus määräajassa, pidettävä tahallisena eikä tällaisella menettelyllä aiheutettu vahinko kuulu vastuuvakuutuksen korvauspiiriin.

 

Arvonlisäverojen tilittämättä jättämisen osalta on todettu, että vakuutusyhtiön saaman selvityksen mukaan kyseisestä laitetoimituksesta oli ruotsalaiselta ostajalta vuonna 1997 laskutettu 17 veroa sisältävää laskua. Myyntilaskuihin oli A Oy:n puolesta lisätty arvonlisäveron osuus, jota koskevat ostajan suoritukset oli kirjattu sinänsä asianmukaisesti, mutta arvonlisäveron osuus oli jokaisen laskun osalta jätetty tilittämättä edelleen Ruotsin valtiolle. Selvitystä siitä, miksi näin oli tehty, ei ole saatu. Mikäli epäselvyyksiä verojen tilittämismenettelyn osalta oli ollut, olisi A Oy:n vähintään tullut selvittää toimintatavat eikä jättää veroja kokonaan hoitamatta vuoden ajalta ja 17 laskun osalta. Kun A Oy on ollut kirjanpito ym. taloushallinnon erityisosaamista tarjoava yritys, on sen toiminta, kun se on jättänyt kokonaan suorittamatta 17 eri laskun osalta arvonlisäveron osuuden eteenpäin, pidettävä selkeän huolimattomana, sillä A Oy on ottanut selvän riskin vahingon aiheutumisesta. Näin ollen tältäkään osin asia ei ole vastuuvakuutuksesta korvattava.

 

A Oy on jättänyt vastuuvakuutusyhtiöön 21.3.2002 kirjallisen vahinkoilmoituksen. Tässä vahinkoilmoituksessa on selvitetty A Oy:n kantaa vahinkoon.

 

Vakuutusyhtiö on kirjelmässään 2.4.2003 tutkinut asian uudelleen, mutta ei ole muuttanut aiempaa päätöstään.

 

Lisäksi päätöksessä on todettu sen osalta, että A Oy oli katsonut, että vakuutusyhtiö oli antanut asiassa korvauspäätöksen ilman kirjallista vahinkoilmoitusta, että vakuutussopimuslain ja vakuutukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen mukaan korvausta on haettava vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää mahdollisuudestaan saada korvausta. Jos korvausvaatimusta ei esi­tetä tässä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen. Mikäli A Oy:n yhtiölle toimittamia selvityksiä ja palavereja ei voida pitää sellaisina ilmoituksina vahingosta, joiden perusteella vakuutusyhtiöllä olisi ollut oikeus ja velvollisuus vahinko ratkaista, on A Oy toimittanut vakuutusyhtiölle 15.2.2002 päivätyn ja 21.3.2002 yhtiöön saapuneen vahinkoilmoituksen myöhässä, sillä B Oy on esittänyt korvausvaatimuksen A Oy:lle 10.9.1999. Täten vahinkoilmoitus on tehty liian myöhään ja A Oy on menettänyt oikeutensa korvaukseen vakuutuksen perusteella.

 

Lausuntopyynnössä on todettu, että vakuutusyhtiö on 18.12.2000 päivätyssä päätöksessään evännyt korvauksen perustuen näkemykseen, että A Oy olisi toiminut tahallisesti ja törkeän huolimattomasti. A Oy:n näkemys on, että tahallisuuden tai törkeän huolimattomuuden tunnusmerkistö ei tapauksen osalta mitenkään voi täyttyä.

 

Vakuutusyhtiö on toisessa päätöksessään tuonut tahallisuuden ja törkeän huolimattomuuden lisäksi yllättäen esille, että A Oy olisi menettänyt oikeutensa korvaukseen sen vuoksi, ettei A Oy ole tehnyt ajoissa vahinkoilmoitusta. Tämä väite on täysin perusteeton, koska ennen ensimmäistä päätöstä A Oy toimitti aineistoa vakuutusyhtiölle ja asiasta pidettiin sen jälkeen erillinen kokous vakuutusyhtiön tiloissa joulukuussa 1999, jossa oli mukana sekä vakuutusyhtiön että A Oy:n edustaja. Tällöin vakuutusyhtiön edustaja oli todennut, ettei erillistä vahinkoilmoitusta tarvita. Vakuutusyhtiö ei tämänkään jälkeen vahinkoilmoitusta pyytänyt, vaan teki ensimmäisen päätöksen. Tässä päätöksessäkään ei mainita erillisen vahinkoilmoituksen puuttumisesta mitään. Kokonaan toinen asia on, että vakuutusyhtiö teki ensimmäisen päätöksen kokouksen jälkeen A Oy:tä tarkemmin kuulematta ja ilman, että A Oy olisi voinut omassa vahinkoilmoituksessaan perustella kantaansa vahinkotapahtumiin ja vakuutusyhtiön virheellisiin näkemyksiin A Oy:n toiminnasta, kuten A Oy oikaisupyynnössään 15.3.2002 on esittänyt.

 

Vakuutusyhtiö on toistanut vastineessaan päätöksessään 18.12.2000 esittämänsä.

 

Vakuutusyhtiö on tuonut esiin mm. maksuviivästysten osalta, että virheiden määrä ja niiden alkaminen välittömästi toimeksiannon vastaanottamisen jälkeen osoittaa, että A Oy:ltä on puuttunut paitsi ammattitaito taloushallinnon asianmukaiseen hoitamiseen myös se, että A Oy on suhtautunut välinpitämättömästi ja piittaamattomasti toimeksiannon asianmukaiseen hoitamiseen. Ottaen huomioon sen, että kirjanpito on olennaisesti hoidettu virheellisesti ja sen, että yhteensä satoja suorituksia on toimeksiannon alusta lähtien suoritettu myöhässä, on väistämätöntä, että toimeksiantajalle näin menetellen syntyy taloudellista vahinkoa. Vahinko on tältä osin aiheutettu tahallisesti tai vähintään törkeällä tuottamuksella.

 

A on esittänyt, että maksuviivästykset eivät olisi johtuneet sen toiminnasta, vaan B Oy:n toiminnasta. Lisäksi on ilmoitettu, että ostoreskontran hoitaminen on tullut sen tehtäväksi vasta 1997. Lisäksi A Oy on ilmoittanut, että se yrittää päästä sopimukseen B Oy:n kanssa asiasta. Vakuutusyhtiölle tulleiden kirjeiden perusteella ilmenee, ettei yhteisymmärrykseen ole päästy. B Oy katsoo, että A Oy on vastuussa aiheutuneista vahingoista. Tältä osin selvitys on keskenään ristiriitaista. Mikäli viivästykset eivät olisi seurausta A Oy:n menettelystä, ei A Oy näistä luonnollisesti ole vastuussa.

 

Veroilmoituksen jättämisen osalta on aiemman esitetyn osalta vielä todettu, että jo se, että veroilmoitusta ei toimiteta ajoissa, johtaa lain mukaan väistämättä verotuksellisiin seuraamuksiin verovelvollista kohtaan. A Oy:n olisi alan erityistä ammattiosaamista tarjoavana yrityksenä tullut tämä tietää. Näin ollen laiminlyönti jättää veroilmoitus määräaikana, on väistämättä johtanut vahingon aiheutumiseen toimeksiantajalle. Kun veroilmoitus on jätetty myöhässä ja vasta silloinkin verottajan kehotuksen mukaan, on tältä osin A Oy:n toimintaa pidettävä tahallisena eikä korvausta vastuuvakuutuksesta voida suorittaa.

 

Ruotsiin suorittamatta jätettyjen arvonlisäverojen osalta on todettu, että aiemman esitetyn lisäksi on vielä vuodelta 1998 tehty 28 laitetoimitusta, joiden osalta ei myöskään ole maksettu arvonlisäveroa. Myyntilaskut oli osin tuloutettu veroineen tilille, joka selityksensä mukaan koski verotonta vientiä ja osa oli tuloutettu verollista myyntiä koskevalle tilille. Laskuihin sisältynyt arvonlisäveron osuus oli jokaisen laskun osalta jätetty tilittämättä edelleen Ruotsin valtiolle. Ruotsin verottaja oli elokuussa 1998 pyytänyt selvitystä verojen suorittamisesta. Tästä huolimatta A Oy jatkoi kirjanpidon hoitamista entiseen tapaan, ja jätti verot edelleen tilittämättä koko loppuvuodelta 1998. Otta­en huomioon sen, että A Oy on kirjanpito- ym. taloushallinnon erityisosaamista tarjoava yritys, on A Oy:n toiminta sen jättäessä yritykselle maksetut ja erikseen sen toimesta tiliöidyt verot kahden vuoden ajalta ja yhteensä 45:n eri laskun osalta kokonaan tilittämättä edelleen, sisältänyt erityisen riskin vahingon aiheutumisesta ja menettelyä on katsottava vähintäänkin törkeän huolimattomaksi.

 

Mikäli hyväksyttäisiin ajatus, ettei A Oy:n menettely ole ollut kaikilta osin tahallista tai törkeän huolimatonta, on viivästyneenä tehty maksusuoritus katsottava omaksi teokseen, josta on seurannut viivästysseuraamuksen suuruinen vahinko. Jokaisesta vahingosta on oma omavastuu. Vakuutuskaudesta 1.9.1997 – 12.3.1998 eteenpäin vakuutuksen korvauspiirin on lisäksi sidottu tilitoimistojen yleisiin sopimusehtoihin niin, että vakuutuksesta korvataan vahinko ainoastaan siinä laajuudessa ja määrin kuin vakuutuksenottaja olisi niistä korvausvastuussa tilitoimistojen yleisten sopimusehtojen KL-96 korvausvastuuta koskevien määräysten perusteella, vaikkei näitä sopimusehtoja olisi käytettykään.

Vakuutusyhtiö on käsitellyt asian ja antanut 18.12.2000 päivätyn korvauspäätöksen A Oy:n 9.10.1999 päivätyn selvityksen ja tämän jälkeen saatujen muiden selvitysten sekä tietojen perusteella. Mikäli vahinkoa ei katsottaisi ilmoitetuksi yhtiölle jo 1999 niin, että vakuutusyhtiöllä olisi ollut oikeus tehdä korvauspäätös, on A Oy:n 15.3.2002 päivätty ilmoitus tehty vakuutussopimuslaissa ja vakuutukseen sovellettavissa yleisissä sopimusehdoissa määrätyn määräajan jälkeen. Näin ollen tuossa tapauksessa A Oy olisi menettänyt oikeutensa korvaukseen vakuutuksen perusteella.

 

 

 

Varallisuusvastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksenottajan toiselle aiheuttama sel­lainen taloudellinen vahinko, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.

 

Edellytyksenä on lisäksi, että vakuutuksenottaja on vakuutuskauden aikana tapahtuneen teon tai laiminlyönnin seurauksena voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta joko

-         toimeksiantajalleen tämän kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella tai

-         muulle henkilölle vakuutettua toimintaa koskevan lainsäädännön nimenomaisen määräyksen perusteella.

 

Vakuutusehtojen kohdan 3.2.8 mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutuksenottajan tai muun henkilön, jonka puolesta vakuutuksenottaja on vahingonkorvausvastuussa, tahallaan tai törkeällä tuottamuksella aiheuttamaa vahinkoa.

 

Vakuutusehtojen kohdan 7.2 mukaan samasta tapahtumasta tai olosuhteesta aiheutuneet vahingot katsotaan yhdeksi vahingoksi (sarjavahinko) siitä riippumatta, milloin vahingot on todettu.

 

Vakuutusehtojen kohdan 8 mukaan jokaisessa vahingossa vakuutuksenottajalla on vakuutuskirjaan merkitty omavastuu, joka vähennetään ehtojen mukaan laskettujen vahingonkorvauksen, torjuntakustannusten ja selvitys- ja oikeudenkäyntikustannusten yhteismäärästä.

 

 

Vakuutuksenottajayritys A Oy on selvityksen mukaan hoitanut B Oy:n ja sen tytäryhtiöiden taloushallinnon vuosina 1995 – 1998. Sopimuksen mukaan A Oy:n on tullut hoitaa yhtiöiden kirjanpito, osto- ja myyntireskontra sekä tehdä veroilmoitukset.

 

A Oy on kirjallisten selvitysten mukaan maksanut runsaat 200 ostolaskua, verontilitystä ja työnantajasuoritusta siten myöhässä, että maksujen myöhästymisestä on tullut viivästysseuraamuksia. Tilivuoden 1995 veroilmoitukset on jätetty verottajalle yli puoli vuotta määräajan jälkeen verottajan kehotettua antaa veroilmoitukset. Tämän vuoksi on määrätty veronkorotuksia, eikä tappioita ole vahvistettu. Vuosilta 1997 ja 1998 on Ruotsiin tehtävien kauppojen osalta jätetty arvonlisäverot kokonaan tilittämättä Ruotsin valtiolle.

A Oy:n on tullut taloushallinnon ja kirjanpidon ammattilaisena tietää, mikä on seuraamus, kun laskut, verot ja työnantajamaksut maksetaan toistuvasti myöhässä. A Oy:n on tullut alan ammattilaisena tietää veroilmoitusten jättöajat ja seuraamukset, ellei veroilmoitusta ilman kehotusta jätetä. A Oy:n on tullut myös tietää tai tullut ymmärtää ainakin selvittää, että arvonlisäverollisesta myynnistä Ruotsiin tulee tilittää arvonlisäverot Ruotsin valtiolle. A Oy:n on tullut alan ammattilaisena tietää, mitä seuraamuksia tulee, ellei arvonlisäveroja tilitetä lainkaan.

 

Vakuutuslautakunta katsoo, että A Oy:n menettelyä on nyt kyseessä olevilta osin pidettävä siten törkeästi huolimattomana, ettei vakuutusyhtiön ole tullut korvata vahinkoja A Oy:n vastuuvakuutuksen perusteella. Vakuutusyhtiön päätöstä on täten pidettävä asianmukaisena.

 

Vakuutusasian vanhenemisasian osalta Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutuksenottajalle on 7.12.2003 puhelimitse ilmoitettu ja kehotettu tätä neuvottelemaan vakuutusyhtiön edustajan kanssa vanhenemisajan pidentämisestä.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Haarmann sekä jäsenet Aminoff, Henriksson, Kallioinen Nyyssölä ja Sjögren. Sihteerinä toimi Snellman.


VAKUUTUSLAUTAKUNTA