Tapahtumatiedot

J Oy:n omistaman hallirakennuksen katto oli sortunut 23.2.2010. J Oy:n omaisuusvakuutusyhtiö oli korvannut LVIS-laitteiston vahingosta 163 935 euroa ja irtaimistosta 17 500 euroa. Hallin oli rakentanut N Oy, jolta omaisuusvakuutusyhtiö haki J Oy:lle maksamaansa korvausmäärää. N Oy toimitti omaisuusvakuutusyhtiön vaadekirjeen vastuuvakuutusyhtiöönsä.

N Oy:n vastuuvakuutusyhtiön ratkaisu

Saadun selvityksen mukaan vastuuvakuutusyhtiö ei ole tehnyt N Oy:n sille osoittamien vaatimusten johdosta normaalin käytännön mukaista kirjallista korvauspäätöstä. Sen asemesta vastuuvakuutusyhtiö on 21.3.2011 omaisuusvakuutusyhtiölle toimittamassaan sähköpostiviestissä ilmoittanut kielteisen kantansa korvauksen suorittamiseen. Sähköpostiviestissä on lausuttu, että vastuuvakuutusyhtiö ja N Oy olivat J Oy:n kanssa solmimansa sopimuksen mukaisesti suorittaneet J Oy:lle kaiken aiheutuneen vahingon kattaneen kertakorvauksen. Mainitussa sopimuksessa J Oy oli vakuuttanut, ettei sillä sovitun korvauksen saatuaan ollut mitään muita vaatimuksia N Oy:tä tai vastuuvakuutusyhtiötä kohtaan. Koska J Oy:n mainittu vakuutus vastuuvakuutusyhtiön mukaan sitoi omaisuusvakuutusyhtiötä, vastuuvakuutusyhtiöllä tai N Oy:llä ei sähköpostiviestin mukaan ollut kiinnostusta tai tarvetta neuvotteluihin omaisuusvakuutusyhtiön regressivaatimuksen osalta.

Valitus

Omaisuusvakuutusyhtiö on ratkaisusuosituspyynnössään pyytänyt, että Vakuutuslautakunta suosittelee vastuuvakuutusyhtiötä suorittamaan vastuuvakuutuksen perusteella omaisuusvakuutusyhtiölle määrän, jonka se on korvannut J Oy:n omaisuusvakuutuksesta eli yhteensä 181 435 euroa.

Perusteluinaan omaisuusvakuutusyhtiö on kertonut suorittaneensa J Oy:lle irtaimistosta 17 500 euron korvauksen 25.5.2010. LVIS-laitteiston osalta oli tehty korvaussopimus 10.11.2010 ja 163 935 euron korvaus oli suoritettu J Oy:lle 22.11.2010. Korvausten suorittamisen myötä J Oy:n saaminen N Oy:ltä oli vakuutussopimuksen ehtojen mukaan siirtynyt omaisuusvakuutusyhtiölle. Omaisuusvakuutusyhtiö oli suorittanut sanotut vakuutuskorvaukset jo ennen vastuuvakuutusyhtiön mainitseman korvaussopimuksen tekemistä. Näin ollen J Oy:n ilmoituksella, että sillä ei sovitun korvauksen saatuaan enää ollut mitään vaatimuksia N Oy:tä kohtaan, ei ollut merkitystä omaisuusvakuutusyhtiön oikeusaseman kannalta.

Vastuuvakuutusyhtiön vastine

Vastuuvakuutusyhtiö on katsonut, ettei asiassa ole tehty sellaista korvauspäätöstä, joka voisi ylipäänsä olla muutoksenhaun kohteena. Asian ratkaisu vaatisi myös laajaa suullista todistelua. Tämän vuoksi vastuuvakuutusyhtiö on vastustanut asian käsittelyä Vakuutuslautakunnassa.

Itse asian osalta vastuuvakuutusyhtiö on kertonut, että J Oy oli sovintoneuvottelujen aikana useaan otteeseen ilmoittanut, ettei se ollut saanut korvauksia omasta omaisuusvakuutusyhtiöstään ja ettei asia ollut siellä edes vireillä.  Vastuuvakuutusyhtiöllä ei ollut syytä epäillä J Oy:n ilmoitusta. Mikäli vastuuvakuutusyhtiö olisi tiennyt, että omaisuusvakuutusyhtiö oli maksanut korvausta, tämä olisi huomioitu sopimuksessa.

Vakuutuslautakunnan lisäselvityspyyntö vastuuvakuutusyhtiölle

Vakuutuslautakunta on pyytänyt vastuuvakuutusyhtiötä antamaan asiassa tarkemman vastineen sekä toimittamaan Vakuutuslautakunnalle kopiot päätöksestä / sopimuksesta, muista asiaan liittyvistä asiakirjoista sekä vakuutuskirjasta ja vakuutusehdoista.

Vastuuvakuutusyhtiön lisävastine

Vastuuvakuutusyhtiö on viitannut vakuutussopimuslain 68 §:ään ja 75 §:ään sekä omaisuusvakuutusyhtiön yleisten ehtojen kohtaan 15 ja katsonut, ettei omaisuusvakuutusyhtiöllä näiden tai muidenkaan säännösten nojalla ollut oikeutta takautumissaamiseen vastuuvakuutusyhtiötä kohtaan. Omaisuusvakuutusyhtiö ei siten edes ollut sellaisessa oikeudellisessa asemassa, että se voisi pyytää asiasta Vakuutuslautakunnan ratkaisua. Ratkaisusuosituspyyntö tuli jättää tutkimatta. 

Omaisuusvakuutusyhtiön lisävastine

Omaisuusvakuutusyhtiö on lausunut, että sillä oli sekä vakuutussopimuslain 68 §:n että 75 §:n mukaan oikeus vaatia regressiä vastuuvakuutusyhtiöltä. N Oy oli lisäksi asetettu konkurssiin 12.4.2012, joten omaisuusvakuutusyh­tiöllä oli oikeus vaatia korvausta vastuuvakuutusyhtiöltä myös vakuutussopimuslain 67 §:n perusteella.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Ehtokohdat ja lainkohdat

Yrityksen yleisten sopimusehtojen kohdan 15 mukaan kun vakuutusyhtiö suorittaa korvausta vahingosta, josta joku muu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa, vahingonkärsineen oikeus vaatia korvausta vahingon aiheuttajalta siirtyy vakuutusyhtiölle. Vakuutusyhtiön oikeus korvaukseen on kuitenkin vain maksettuun korvausmäärään saakka. 

Velkakirjalain 29 §:n mukaan maksu, jonka velallinen tavallisen velkakirjan luovutuksen jälkeen suorittaa luovuttajalle, on kuitenkin pätevä, paitsi milloin velallinen tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, ettei luovuttaja enää ollut oikeutettu saamaan maksua.

Ratkaisu

Oikeus pyytää Vakuutuslautakunnalta ratkaisusuositus

Vastuuvakuutusyhtiö, J Oy ja N Oy ovat tehneet sopimuksen, jonka mukaan N Oy on sopinut korvaavansa tietyn summan J Oy:lle. Vakuutuslautakunnalle on toimitettu edellä mainittu sopimus, muttei vastuuvakuutuksen vahinkoilmoitusta tai vahinkoasiakirjoja eikä myöskään vastuuvakuutusyhtiön kor­vauspäätöstä. Vakuutuslautakunnan käytössä on ollut myös vastuuvakuutusyhtiön sähköpostiviesti, jonka mukaan N Oy ja vastuuvakuutusyhtiö ovat maksaneet J Oy:lle kertakorvauksen.

Vakuutuslautakunta toteaa, ettei vakuutuksen korvauspäätökselle ole lainsäädännössä asetettu muotomääräyksiä. Täten myös suullinen korvauspäätös on pätevä. Kirjallisella korvauspäätöksellä ja kirjallisilla muutoksenhakuohjeilla on merkitystä korvauspäätöksen kanneajan alkamisen arvioinnissa ja sen osoittamisessa, että korvauspäätös ja siihen liittyvä muutoksenhakuohjaus on annettu päätöksensaajalle.

Asiassa kertyneen aineiston perusteella on selvää toisaalta, että vastuuvakuutusyhtiö on N Oy:n vastuuvakuutuksen nojalla päättänyt suorittaa J Oy:lle vakuutuskorvausta kertakorvauksena, ja toisaalta, että vastuuvakuutusyhtiö on päättänyt olla suorittamatta omaisuusvakuutusyhtiölle korvausta tämän takautumissaamisen johdosta. Vakuutuslautakunta ei voi täten olla antamatta ratkaisusuositusta sen vuoksi, ettei asiassa olisi annettu korvauspäätöstä. Omaisuusvakuutusyhtiö on perustanut vaatimuksensa siihen, että sillä on korvauksen suorittamisen johdosta syntyneen takautumissaatavan perusteella oikeus saada korvausta vahingon aiheuttajan eli N Oy:n vastuuvakuutuksesta. Tämän väitetyn oikeuden perusteella omaisuusvakuutusyhtiöllä on ratkaisusuosituksen pyytämiseen oikeuttava asema.

Takautumisoikeus

J Oy:n yritysvakuutusten yleisten vakuutusehtojen mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus korvauksen takaisinhakuun, jos joku muu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta. Kun J Oy on yritys, johon nähden vakuutussopimuslain 75 § ei ole pakottava, ei takautumisoikeuteen vaadita pykälän vaatimaa törkeää huolimattomuutta.

Omaisuusvakuutusyhtiö on suorittanut irtaimistoa koskevan korvauksen 25.5.2010. LVIS-laitteiden osalta korvaus on maksettu 22.11.2010. Vastuuvakuutusyhtiö, N Oy ja J Oy ovat tehneet saman vahingon korvaamista koskevan sopimuksen 25.11.2010, jonka mukaan korvaussumma tuli suorittaa J Oy:lle 10.12.2010 mennessä eli vasta sen jälkeen, kun omaisuusvakuutusyhtiö oli korvauksen jo J Oy:lle maksanut. Vahinkovakuutusyhtiön omasta selonteosta ilmenee, että se on jo sopimusneuvottelujen aikaan tiennyt J Oy:n omaisuusvakuutuksesta ja siitä, että sen nojalla oli pyydetty korvausta. Sen vuoksi Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vastuuvakuutusyhtiö, suorittaessaan J Oy:lle korvausta vahingosta, jonka osalta saamisoikeus oli jo aikaisem­min suoritetun vakuutuskorvauksen johdosta siirtynyt omaisuusvakuutusyh­tiölle, ole toiminut velkakirjalain 29 §:ssä tarkoitetuin tavoin perustellussa vilpittömässä mielessä.

Sanotuilla perusteilla Vakuutuslautakunta suosittaa, että vastuuvakuutusyhtiö suorittaa omaisuusvakuutusyhtiölle korvausta tämän takautumissaamisen perusteella.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Raulos, jäsenet Löppönen, Makkula, Nyyssölä, Pesonen ja Sarpakunnas sekä varajäsen Taivalmaa. Sihteerinä toimi Snellman.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA