Lausunnonpyytäjä oli ratsastanut hevosella aidatulla kentällä itsenäisesti noin 30 minuutin ajan. Tämän jälkeen hän oli menettänyt tasapainonsa ja suistunut ensin hevosen kaulalle, josta hevosen käännyttyä vasemmalle edelleen maahan loukkaantuen.

 

Korvausta aiheutuneesta henkilövahingosta haettiin ratsutilan vastuuvakuutuksesta.

 

Vakuutusyhtiö on 8.10.2002 antamassaan korvauspäätöksessä katsonut, että kyse ei ole ratsutilan vastuuvakuutuksesta korvattavasta vahinkotapahtumasta.

 

M.S:lle oli vuokrattu hevonen varusteineen ilman opetusta. Vuokraus tapahtui omalla vastuulla, mistä oli myös maininta tallin seinällä. Lisäksi vuokrauksesta sovittaessa ratsutilan edustajalle oli kerrottu M.S:n omaavan ratsastuskokemusta. Vellu –nimistä hevosta käytetään alkeisopetukseen, se on kiltti ja sen käyttäytymisestä on saatu hyvää asiakaspalautetta.

 

Kielteisen korvauspäätöksen saamisen jälkeen asianosaisten välillä on käyty erilaista kirjeenvaihtoa, ja vakuutusyhtiö on antanut asiassa uuden päätöksen 7.10.2003. Yhtiö katsoo edelleen, ettei kysymys ole korvattavasta vastuuvakuutustapahtumasta. Yhtiö viittaa aikaisemmin esittämiinsä perusteluihin ja lisää mm. seuraavaa. Vahinkotapahtuman jälkeen M.S:n ystävä M.J. ja ratsutilan edustaja olivat keskustelleet tapahtu­neesta ja ihmetelleet sitä kuinka M.S. oli pudonnut hevosen selästä niin hel­posti. Ilmeisesti M.S:n ratsastustaidot eivät olleet aivan sitä tasoa, mitä M.J. ja ratsutilan edustaja olivat ymmärtäneet. Hevonen oli lisännyt vauhtia, mutta sitä ei voida pitää vikurointina, jota olisi esimerkiksi hevosen vastustelu ratsastajan hapuja vastaan, sekä pukittelu ja pystyyn nouseminen. Hevonen ei ole tehnyt mitään tavanomaisesta poikkeavaa eikä vahinko ole aiheutunut hevosen vikuroinnista. Vahinko on aiheutunut siitä, että M.S. on hevosen lisättyä vauhtia menettänyt tasapainonsa ja pudonnut maahan. Sitä, että hevonen ei aina käyttäydy juuri kuten ratsastaja olettaa sen käyttäytyvän, on pidettävä ennalta arvattavana ja yleisesti tiedossa olevana seikkana, koska kyseessä on eläin, vaikkakin koulutettu. Tämä seikka on tullut olla myös M.S:n tiedossa. Hevosen aiempi käytös ei ole viitannut normaalista poikkeavaan käyttäytymiseen.

 

Hevosta vuokrattaessa ratsutilan edustajan oli annettu ymmärtää sitä erikseen kysyessä, että hevonen vuokrattiin henkilölle, joka oli ratsastanut vuosia ja jolla on ollut oma hevonen. Tämän perusteella ratsutilan edustaja oli ymmärtänyt, että kyseessä on kokenut ratsastaja, ja että hän näin ollen tietää, että kilttikin hevonen saattaa käyttäytyä arvaamatto­masti ja putoamisen riski on aina olemassa. Myöskään tällä perusteella vastuuta ei ole olemassa.

 

M.S. ilmoittaa olevansa tyytymätön yhtiön korvauspäätökseen 16.6.2003 päivätyssä valituksessaan Kuluttajien vakuutustoimistolle. M.S:n mielestä ratsutila on menetellyt toiminnassaan selvästi huolimattomasti. M.S. viittaa kirjeeseensä ratsutilan omistajalle, mistä tapahtumainkulku käy ilmi.

 

Vakuutusyhtiö kiistää korvausvaatimuksen toistaen aikaisemmissa päätöksissään esittämänsä.

 

Yhtiö lisää käsityksenään, ettei M.S:n lautakunnalle esittämää jo kahden epäyspäätöksen jälkeen ja lähes kaki vuotta tapahtuman jälkeen antamaa lausuntoa voida pitää riittävänä näyttönä hevosen käytöksestä ja putoamisen syystä.

 

Hevosen käytökseen ovat kysymyksessä olevassa tapauksessa vaikuttaneet myös se, että varusteet oli laitettu hevoselle väärin. Varusteiden laitto oli vuokraajien vastuulla. Ilmoituksensa mukaan kyseessä olivat koneet ratsastajat ja vuokraus tapahtui ilman opetusta.

 

 

Vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan va­kuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

 

Asiassa on kysymys siitä, onko lausunnonpyytäjälle aiheutunut henkilövahinko korvattava ratsutilan vastuuvakuutuksesta.

 

Vakuutuksenottajana oleva ratsutila voisi olla asiassa vahingonkorvausvelvollinen M.S:lle sillä edellytyksellä, että sen ja M.S:n välisessä vuokraussopimuksessa olisi hevosen laatua koskeva virhe. Tämän lisäksi edellytettäisiin, että hevosen virheellisyys olisi aiheuttanut eli olisi syy-yhteydessä M.S:lle aiheutuneeseen henkilövahinkoon.

 

Lautakunnalle on esitetty useita toisistaan poikkeavia kirjallisia asianosaiskertomuksia, jotka ovat koskeneet tapahtumia ylipäänsä, hevosen ominaisuuksia ja hevosen varustelun asianmukaisuutta ratsastushetkellä. Lautakunta perustaa lausuntonsa asiassa esitetyssä kirjallisessa aineistossa esitettyihin objektiivisiin havaintoihin tapahtumista. Lautakunta ei voi tuomioistuinten tavoin kuulla todistajia eikä asianosaisia todistelutarkoituksessa asian selvittämiseksi tältä osin.

 

Vahinkotapahtuman kuvauksesta ei sinänsä voida päätellä, että hevonen olisi ollut vuokraussopimuksen vastaisella tavalla käyttäytyvä. Käytettävissä oleva kirjallinen selvitys ei muutoinkaan osoita, että hevonen olisi ollut ominaisuuksiltaan sellainen, että siitä olisi tullut erityisesti ilmoittaa vuokraussopimusta tehtäessä tai ratsastamaan ryhtyvälle. Se, että ratsastaja putoaa hevosen selästä esimerkiksi hevosen kiihdyttäessä laukassa vauhtia, on tyypillinen ja tavallinen ratsastuksen yhteydessä aina mahdollinen tapaturma, joka voi sattua kokeneellekin ratsastajalle, koska kysymys on elävästä eläimestä ja sellaisen käsittelystä.

 

Lautakunta pitää käytettävissään olevan selvityksen perusteella vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja

Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen. Sihteerinä toimi Saarikoski.