Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja A:n hevonen oli lopetettu 5.12.2013 takajalan ontumisen vuoksi.  A:n kertoman mukaan hevonen oli syksyllä 2010 kaatunut  laitumella, minkä jälkeen hevonen oli alkanut ontua oikealla takajalallaan. Eläinlääkärin tutkimuksissa 27.1.2011 oli todettu oikean takajalan sisemmän puikkoluun distaaliosan murtuma, joka oli leikattu 11.2.2011. Keväällä 2012 eläinlääkäri oli todennut hevosen kaikissa kavioissa runsaasti sädemätää ja määrännyt hoidoksi mm. antibioootti- ja kipulääkityksen sekä kavioiden vuolemista 3-4 viikon välein infektoituneen materiaalin poistamiseksi.

Hevosen lopetusta edeltävässä eläinlääkärin tutkimuksessa 30.10.2013 eläinlääkäri oli todennut hevosen kävelevän ontumatta, mutta ravissa hevosen oikea takajalka oli ontunut 3/5. Eläinlääkäri ei löytänyt jalan tutkimuksessa ontumisen syytä. Sen sijaan hevosen oikean puolen lanneselän ja lautasen lihaksiston eläinlääkäri oli todennut surkastuneeksi. Hevosen heikon toipumisennusteen vuoksi, ja koska hevonen oli ollut saamistaan hoidoista huolimatta lähes vuoden (2013) käyttökunnoton, eläinlääkäri oli suositellut A:lle hevosen eutanasiaa. Hevosen ruumiinavauksessa oli todettu oikean takajalan lanneselän alueen ja ranka-lantiolihaksisto laaja-alaisesti surkastuneeksi.

A haki korvausta hevosen kuolemasta hevosvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö teki kielteisen korvauspäätöksen. Yhtiön mukaan hevosen lopetus ei ollut tapaturman tai sairauden vuoksi välttämätöntä. Hevonen oli lopetettu, koska se ei ollut käyttökuntoinen, jolloin kysymyksessä ei ole eläinvakuutuksen perusteella korvattavasta vakuutustapahtumasta.          

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottaja A vaatii vakuutusyhtiötä hevosvakuutuksen mukaista korvausta lopetetusta hevosesta.

A on kertonut valituksessaan, että hevonen oli syksyllä 2010 laitumella satuttanut selkänsä joko kaatumisen tai liukastumisen seurauksena ja että hevosella todettu jalkavaiva on em. tapaturmasta seurannut toissijainen vaiva. Hevosen selkäkipu oli siis oireillut takajalan ontumisena. A:n mielestä hevosen selkävaiva, jonka eläinlääkäri oli hevosta tutkiessaan havainnut sekä vielä sen ruumiinavauksessa todennut, ei ole voinut syntyä muuten kuin tapaturman seurauksena.

Hevosta ei voinut enää käyttää ratsuna, koska sen kavioita ei saanut hoidettua kengityskuntoisiksi. Hevonen (tamma) ei myöskään kelvannut siitoskäyttöön, koska sen jalat eivät olisi kestäneet varsan (sikiön?) painoa. A:n näkemyksen mukaan eläinlääkäri olisi siis joka tapauksessa joutunut parin kuukauden sisällä määräämään hevosen lopetettavaksi eläinsuojelullisista syistä.

Vakuutuslautakunnan sihteerille 8.6.2015 lähettämässä sähköpostiviestissä A on ilmoittanut, että hän on ollut useamman kerran yhteydessä eläinsairaalaan, jossa helmikuussa 2011 oli leikattu hevosen puikkoluun murtama. Pyynnöstään huolimatta A ei ole saanut pyytämiään röntgenkuvia tai potilastietoja, vaan eläinsairaalasta A:lle on ilmoitettu kuvien etsimisen arkistosta maksavan 300 euroa. A on kuitenkin toimittanut lautakunnalle lisäselvityksenä eläinlaboratorion tulosraportin 29.10.2010, kuitin 27.10.2010, potilaskertomuksen ja laskun 11.2.2011, sekä hevosen hoito-ohjeen ja laskun 18.4.2012.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa 15.1.2015 vastineessaan yhtiön 10.1.2014 korvauspäätöksessä 10.1.2014 ja asiakasasiamieskäsittelyn 7.11.2014 päätöksessä esitetyt korvausvaatimuksen hylkäämisperusteet. Hevosen lopetus 5.12.2013 ei ole ollut tapaturman tai sairauden vuoksi välttämätöntä. Vakuutusehtojen mukaan hevosen lopettamista pidetään välttämättömänä silloin, kun hevosella on tuskaa tuottavia, voimakkaita ja jatkuvia kipuja, joita ei voida millään hoidolla lievittää ja kun eläin on lopettamishetkellä sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan.  A:n hevosesta saadun selvityksen perusteella ei voida todeta, että hevosta ei olisi voitu vielä hoitaa / kuntouttaa johonkin käyttöön. Yhtiön asiantuntijan mukaan puikkoluun distaalipään murtumat eivät aiheuta hevoselle näin voimakasta ontumaa varsinkin jos murtunut kappale on jo poistettu. Yhtiön mielestä A:n hevosta ei tutkittu riittävästi ontumisen syyn selvittämiseksi.

A:n valituksessa esitetystä hevosen tapaturmaisesta loukkaantumisesta laitumella syksyllä 2010 ja tästä hevoselle aiheutuneesta selkävaivasta yhtiö on todennut, että tältä osin asiassa ei ole esitetty riittävää näyttöä tapaturman tapahtuneen vakuutuksen voimassa olon aikana. Vakuutus oli alkanut 24.8.2010. Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksenhakijan tulee esittää näyttö vakuutuksesta korvattavasta vahinkotapahtumasta. Yhtiö viittaa vielä Vakuutuslautakunnan aiempaan ratkaisukäytäntöön ja toteaa, että jälkikäteispäättely tai oletus vahinkotapahtuman kulusta ei muodosta riittävää näyttöä korvaukseen oikeuttavan tapahtuman sattumisesta. Näin ollen A:n esittämä olettamus tapahtuneesta tapaturmasta vahingon syynä ei riitä näytöksi vakuutuksesta korvatavasta vahingosta. Eläinlääkäreiden lausunnotkaan eivät tuo lisätukea A:n esittämälle väitteelle.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiantuntijalausunnon professori, hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Riitta-Mari Tulamolta. Asiantuntijalausuntoa on pyydetty seuraavista seikoista:

1) Onko hevosen lopetus ollut välttämätön eläinsuojelullisin syin? (Ks. eläinvakuutuksen ehto 1.1. toinen kappale)

2) Onko lopettamisen syynä ollut sairaus tai tapaturma?

a. Mikä tapaturma / Mikä sairaus?

b. Milloin alkanut?

3) Vaikuttavatko jotkin muut seikat asian arvioinnissa?

Professori Tulamon 14.8.2015 lausunnon sisältö:

”Esitietojen mukaan hevonen oli omistajan mukaan saanut jonkinlaisen trauman (kaatuminen, liukastuminen) laitumella syksyllä 2010. Sillä oli todettu tammikuussa 2011 oikean takajalan ontuma ja oikeaa takajalkaa ei saanut kunnolla taivutettua. Hevosen takapolvi, kinner ja vuohinen röntgenkuvattiin ja todettiin sisäpuolisen puikkoluun murtuma (Ell B 27.1.2011). Murtuma oli hoidettu leikkauksella eläinsairaalassa 11.2.2011 poistamalla puikkoluun luutumaton alaosa.

Hevosella oli todettu kaikissa kavioissaan sädemätää ell C:n toimesta runsas vuosi myöhemmin eli 18.4.2012. Hän oli hoitanut hevosta vuolemalla kaviot, antibiootilla, kipulääkkeellä sekä suositellut ulkoisia hoitoja sädemädän kontrolloimiseksi.

Eläinlääkäritodistuksen mukaan (18.12.2013) hevonen käveli ontumatta, mutta ontui oikeaa takajalkaa ravissa 3/5 astetta (selvästi). Jalassa ei löytynyt mitään tunnusteltaessa, mutta otj lanneselän ja lautasen lihaksisto oli surkastunut. Hevonen lopetettiin 5.12.2013, koska sitä ei pystytty käyttämään enää vuoden 2013 aikana ja eläinlääkäri oli suositellut siksi lopetusta. Hän oli myös tehnyt hevoselle ruumiinavauksen ja todennut, että oikean takajalan lanneselän ja ranka-lantiolihaksisto oli laaja-alaisesti surkastunut. Sakroiliaka-alueella (lanne-ristiluu-nivelliitoksessa) oli löytynyt myös luupintojen terävöitymistä. Vakuutusyhtiö ei ole korvannut hevosen arvoa, koska lopetus ei ollut eläinlääkärin määräyksestä johtuva lopettaminen.

Yleisesti totean seuraavaa: Hevosen kaatuminen tai liukastuminen voi johtaa esim. sakroiliaka-nivelen vaurioitumiseen. Tämä aiheuttaa yleensä akuutin ja voimakkaan ontuman. Myös itse lantio voi murtua kaatumisessa. Diagnoosi tehdään yleensä ulkoisten merkkien ja lantio-ristialueen epäsymmetrisyyden perusteella. Sakroiliaka-vaurio paranee noin 6 kk:ssa, mutta hevosen lanne-ristiselän alue jää usein epäsymmetriseksi. Samoin tapahtuu lantiomurtumassa. Pahan lantiomurtuman kohdalla (jotka ovat harvinaisia), välitön lopettaminen on aiheellista. Hevonen voi jäädä kroonisesti ontuvaksi tai parantua käyttökuntoon. Muuta hoitoa, kuin lepo, ei näihin ole.

Puikkoluun murtuma johtuu yleensä ulkoisesta traumasta (potku säärelle tai vaurioituminen ulkoiseen kohteeseen potkun johdosta). Yleensä vaurioituu takajalan ulkoinen puikkoluu säärellä kintereen alapuolella, mutta joskus myös sisempi puikkoluu, kuten tällä hevosella oli tapahtunut. Puikkoluun murtuma paranee yleensä luutumalla, mutta luutumaton alaosa voidaan poistaa leikkauksella, kuten tällä hevosella oli tehty. Puikkoluun murtuma ei aiheuta kroonista pitkäaikaista ontumaa eikä lihaskatoa ao. raajassa.

Sädemätä on bakteerien aiheuttama tulehdus, joka iskee kavioihin esimerkiksi kun ne jäävät hoitamatta / vuolematta. Kostea ympäristö (esim. kuivikkeiden puute) pahentaa tilannetta ja luo bakteereille hyvät kasvuolosuhteet. Se iskee erityisesti säteen uurteisiin kavioiden ohjassa. Hoitona on säännöllinen kavioiden vuolu, kavioiden kuivana pitäminen ja kaviokylvyt kuivattavilla valmisteilla. Kroonistuessaan ja pahentuessaan syvälle martokavioon saakka (tuntokavioon, verinahkaan) se voi aiheuttaa hevosella ontumaa.

Omistaja epäilee hevosen liukastuneen tai kaatuneen syksyllä 2010 saaden siinä tapaturmassa jonkinlaisen vaurion. Tästä ei ole minkäänlaista dokumentaatiota että eläinlääkäri olisi tutkinut hevosen heti tuon oletetun tapahtuman jälkeen. Jos hevoselle olisi tapahtunut vakava onnettomuus ja siitä aiheutunut voimakas ontuma, olisi omistaja kutsunut eläinlääkärin heti paikalle tutkimaan ja arvioimaan hevosen tilan. Eläinlääkärin tulee vakuutusohjeiden mukaisesti (Eläinvakuutus kohta 1.1) tutkia vakavan ulkoisen tapaturman aiheuttamat vauriot kuten esim. luunmurtuma. Eläinlääkärin lausunnon mukaan (ELL D 18.12.2013) hevonen oli hoidettu tuolloin omistajan toimesta kipulääkekuurilla.

Tammikuussa 2011 todettu puikkoluun murtuma ei selitä voimakasta ontumaa. Liioin sädemätä ei selitä voimakasta oikean takajalan ontumaa ravissa.

Omistajan mukaan hevosta ei enää voitu käyttää tarkoitukseensa (ratsastus) eikä sitä voitu kengittää tai kavioita vuolla. Jälkimmäisestä ei ole esitetty dokumentaatiota esim. kengittäjän arviota. Kavioiden vuolu (joka tehtävä hevoselle noin 4-7 viikon välein riippuen kavioiden kasvusta ja kulumisesta) ja mahdollinen kengitys voidaan tehdä rauhoitusaineen ja kipulääkkeen turvin tarvittaessa.

Eläinlääkäri ei määrännyt hevosta lopetettavaksi vaan antoi suosituksen koska hevosta ei voitu enää käyttää ja se oli ollut lähes vuoden käyttökunnoton. Omistajalle oli suositeltu hevosen lopettamista em. syystä, mikä tehtiin yli 3 vuotta oletetun trauman jälkeen 5.12.2013.

Oikeassa takajalassa oli voimakas lihaskato, ilmeisimmin johtuen pitkäaikaisesta käyttämättömyydestä. Lisäksi sakroiliaka-alueella oli todettu luupintojen terävöitymistä, mikä ei varsinaisesti kerro, onko nivelessä tapahtunut vauriota. Sakroiliaca-nivelen vaurioituminen ei kuitenkaan ole hevosella lopetuksen indikaatio.

Loppupäätelmät

1. Onko hevosen lopetus ollut välttämätön eläinsuojelullisin syin? (kts. eläinvakuutuksen ehto 1.1 toinen kappale)

Eläinlääketieteellisen arvion mukaan hevosen lopettaminen välittömästi ei ollut perusteltavissa, sillä eläinlääkäri ei määrännyt sitä lopetettavaksi vaan suositteli sen lopettamista. Lisäksi hevonen olisi voitu/pitänyt tutkia heti oletetun tapaturman jälkeen, jos sen ontuma oli vakava.

2. Onko lopettamisen syy ollut sairaus tai tapaturma?

a. Mikä tapaturma/ Mikä sairaus?

b. Milloin alkanut?

a. Lopettamisen syy on omistajan päätöksellä tehty ja johtui siitä, ettei hevosta voitu enää käyttää ratsastukseen. Lopettaminen tehtiin eläinlääkärin suosituksesta.

Omistajan mukaan taustalla on tapaturma, kaatuminen tai liukastuminen syksyllä 2010. Tämä on mahdollista, mutta dokumentaatio siitä puuttuu heti tapahtuman jälkeen eikä tammikuussa 2011 tehty eläinlääkärin tutkimuskaan selitä ontumaa ja sen syytä tarkemmin.

b. Mahdollisen kaatumisen ajankohta jää avoimeksi.

Hevonen lopetettiin yli 3 vuotta oletetun tapaturman tapahtumisen jälkeen, jolloin se käveli ontumatta. Oikean takajalan voimakas lihaskato ja ontuminen ravissa kertovat pitkään jatkuneesta tilasta, jonka alkuperä ja tarkempi diagnoosi jää kuitenkin epäselväksi.

Välitoimi

Vakuutuslautakunta on antanut asiantuntijalausunnon tiedoksi osapuolille.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse vakuutuksen kohteena olleen hevosen lopettamisen korvaamisesta hevosvakuutuksesta.

Sovellettavat vakuutusehdot

Tapaukseen sovellettavien hevosvakuutuksen eläinvakuutuksen ehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutuksesta maksetaan korvaus, kun vakuutettu hevonen on

- kuollut sairauden tai tapaturman vuoksi

- sairastunut tai tapaturman vuoksi vammautunut niin vakavasti, että se on täytynyt eläinlääkärin määräyksestä välttämättä lopettaa

- kuollut synnytyksen tai luomisen yhteydessä tai niihin liittyvien komplikaatioiden vuoksi tai se on täytynyt eläinlääkärin määräyksestä välttämättä lopettaa edellä mainituista syistä

- anastettu

vakuutuksen ollessa voimassa.

Hevosen lopettamista pidetään välttämättömänä silloin, kun hevosella on tuskaa tuottavia, voimakkaita ja jatkuvia kipuja, joita ei voida millään hoidolla lievittää ja kun eläin on lopettamishetkellä sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan.

Rajoituksia:

Korvaaminen edellyttää, että myös sairaus on alkanut tai tapaturma on sattunut vakuutuksen ollessa voimassa.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että hevosen lopettamista edeltäneessä eläinlääkärin tutkimuksessa 30.10.2013 hevonen oli kävellyt ontumatta. Sen sijaan ravissa hevonen oli ontunut oikeasta takajalastaan, mistä eläinlääkäri ei kuitenkaan löytänyt ontumisen aiheuttajaa. Hevosen oikeanpuolen lanneselän ja lautasen lihaksisto oli kuitenkin ollut surkastunut. Muita vammoja tai sairauksia eläinlääkäri ei ole kirjannut todistuksiinsa 18.12.2013 ja 19.9.2014.

Hevosen heikon toipumisennusteen vuoksi eläinlääkäri oli suositellut eutanasiaa.

Vakuutuslautakunnan hankkimassa asiantuntijalausunnossa todetaan, että eläinlääketieteellisen arvion mukaan hevosen lopettaminen välittömästi ei ollut perusteltavissa, sillä eläinlääkäri ei määrännyt hevosta lopetettavaksi vaan suositteli sen lopettamista. Hevosen lopettaminen johtui siitä, ettei hevosta voitu enää käyttää ratsastukseen.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden kannalta merkityksellistä on se, oliko A:n hevonen sairastunut tai tapaturman vuoksi vammautunut niin vakavasti, että se on täytynyt eläinlääkärin määräyksestä välttämättä lopettaa. Laitumella syksyllä 2010 mahdollisesti tapahtuneella A:n hevosen kaatumisella tai liukastumisella ei ole osoitettu olevan syy-yhteyttä siihen, että hevonen ontui ravissa, hevosen takalihaksisto oli osin surkastunut tai että hevosta ei enää voitu käyttää ratsastukseen.

Elinlääkäri ei ole määrännyt A:n hevosta lopetettavaksi. Lautakunnan arvion mukaan hevosen terveydentila ei myöskään ole ollut sellainen, että sen lopettaminen 5.12.2013 on ollut vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla välttämätöntä.

A:n hevosen ontumisesta johtunut eläimen lopetus ei ole hevosvakuutuksen ehtojen mukaan korvattava vahinko. Tämän vuoksi vakuutusyhtiön korvauspäätöstä on pidettävä vakuutusehtojen mukaisena.

Lopputulos

Lautakunta ei suosita korvauksen maksamista hevosvakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Ylitapio

Jäsenet:

Sario

Siirala

Uimonen

Vaitomaa